Lue keskustelun säännöt.
Miksi osalle ei mene jakeluun, että elämä ei ole kaikille valintoja?
23.04.2020 |
Me osa joudumme tekemään ihan töitäkin elämämme eteen, eikä kaikki tipahda syliin tekemättä mitään. En ole elämässäni pystynyt valitsemaan muuta kuin sen, mitä ostan kaupasta, esimerkiksi asunto ja työ on pitänyt ottaa vastaan pakon sanelemina.
Kommentit (507)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta hiivatissa elämä koostuu omista valinnoista.
Itse valitset lähdetkö lukioon vai amikseen.
Itse valitset lähdetkö töihin vai jatkatko opintoja.
Itse valitset kuinka asumisen järjestät olit sitten lukiolainen, amislainen, töissä tai työtön.Ihan itse valitset.
Mikään ylläolevasta ei tipahda sinulle taivaasta. Jokaisen asian eteen olet tehnyt - valinnan.
Se ei ole oma valinta, miten paljon näkee itsellään todellista valinnanvaraa. Miksi joku valitsisi itselleen huonon elämän, jos yhtä hyvin voisi valita hyvän?
Koska se hyvä elämä ei tule aina helpolla? Sen eteen on tehtävä töitä. Jollekin on helpompaa jäädä surkeana voivottelemaan kohtaloaan, kuin ottaa itseään niskasta kiinni ja tehdä asialle oikeasti jotain. Terveisin, suosta yksin ylös ponnistanut.
Kukaan ei ponnista suosta yksin, ei kukaan. Ihan arkielämän esimerkki. Joka ikinen ihmissuhde tai kohtaaminen ihmisten kanssa vaikuttaa. Saitko opiskella? Pääsitkö kouluun? Saitko opetusta? Opintotukea? Tukiko joku koulunkäyntiä fyysisesti tai henkisesti? Ostiko joku ruokaa? Sanoiko joku, että sinä kyllä pystyt? Jne, jne. Ymmärrän, että elämää on helpompi kontrolloida elämää ja tuntea ylemmyydentuntoisuutta, mutta jotain villilasta lukuun ottamatta kukaan meistä ei nouse mistään yksin.
Jokainen suomessa saa opiskella.
Jokainen suomessa pääsee kouluun.
Jokainen suomessa saa opetusta.
Jokainen suomessa saa opintotukea.
Jokainen suomessa saa ruokaa viimeistään lastensuojelun kautta.
Minua ei ole kukaan tukenut, kukaan ei ole sanonut että "kyllä pystyy", vaan ihan itse se on pitänyt motivoitua kun ei ole halunnut jatkaa vanhempiensa surkeissa jalanjäljissä. Turhaan tulet mulle sanomaan että on mahdotonta, kun itse tiedän mistä olen lähtoisin. Mikä sun tekosyy on ettet voi tehdä samaa? "Kun on niin vaikeaa"? No kyynel, niin oli, miksi sä et pysty siihen mihin muutkin pystyy?
Lisään vielä, että minä kirjoitin ainoastaan tuon viimeisen kommentin. En ole sanonut koskaan kenellekään, että joku olisi mahdotonta. Kirjoitin ainoastaan siitä, että jokainen meistä on saanut jotain hyvää, jossain muodossa. Se vain pitää osata nähdä. Täytyy vielä sanoa, että lastensuojelu oli vitsi 1990-luvulla. Olen itse aito esimerkki siitä, että lastensuojelu ei ole puuttunut, vaikka kaikki merkit oli nähtävissä. Kyllä, meillä näettiin nälkää. Tästä on konkreettisena todisteena virkavirheet.
Itsekin olen syntynyt 70-luvulla. Ja hups, ei estänyt lastensuojelun puute menestystä. Keksitko vielä uusia tekosyitä?
Jos jokainen on saanut jotain hyvää, niin olet siis kanssani samaa mieltä siitä, että jokainen voi menestyä? Hyvä! (pl sairaat, tämä pitää aina toistaa kun joku tulee kuitenkin muuten huutamaan että "mites ne neliraajahalvaantuneet aivovammapotilaat"...)
Edelleen, älä tee oletuksia minun elämästäni. Ainoastaan sinä olet puhunut tekosyistä. Jostain syystä sinun on hirveän vaikea hyväksyä niitä faktoja, jotka eivät kosketa sinun elämääsi. Etkö ymmärrä, että lasu ei auta kaikkia? Tehtiinkö sinun sossuista virkavirhesyytteitä? Pääsitkö sijaiskotiin? Saitko ruokaa tai taloudellista apua? Näihin ei tarvitse vastata, niitä voi miettiä. On tärkeä taito osata katsoa asioita myös muiden perspektiivistä kuin omastaan. Kyllä, jokainen voi menestyä, mutta menestyksen voi käsittää monin tavoin. Toinen käsittää sen rahana tai työnä, toinen siinä miten on oppinut suhtautumaan elämään tai elämään traumojensa kanssa. Sulle on jo yritetty selittää sitä, että kaikki ei näy päälle päin. Esimerkiksi ahdistuneisuus voi olla yhtä lamaannuttavaa kuin jalattomuus. Ei vaan pysty. ( ja ei, en edelleenkään puhu itsestäni vaan ihan yleisesti) Ehkä kannattaisi myös miettiä sitä, että minkä takia jonkun toisen tapa elää vituttaa niin suuresti? Siinä voi oppia itsestäänkin jotain uutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entä jos yrittää lukioon, mutta ei pääse, lukee illat läpeensä, mutta silti ei saa keskiarvoa tarpeeksi korkealle, että pääsisi lukioon. Onko se valinta?
Mikähän on heikoin arvosana jolla pääsee lukioon, ei siihen pks parhaaseen, mutta jossain maakunnassa…. 7? Jos sitä ei onnistu 10-luokalla saamaan, niin pitänee hyväksyä rajoitteensa ja valita jotain muuta eikä jäädä junnaamaan yhteen ajatukseen. Amiksen kautta amk on myös ihan käypä tie työelämän parempiin paikkoihin.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä hänen elämänsä on ihan kiinni hänen omista valinnoistaan. Samat lähtökohdat, mutta eri valinnat!
Ei ole. Lähtökohdat eivät koskaan ole täysin samanlaiset toisen kanssa. Siihen vaikuttaa jo monet synnynnäiset tekijät. Tämä ei tarkoita, etteikö sisaresi voisi menestyä ja muuttaa elämänpolkuaan, mutta lähtökohdat eroavat aina jollain tavalla. Myös osat esimerkiksi alkoholistiperheissä ovat aina erilaiset.
Mikä on se mihin pitää pyrkiä, että kelpaa muille ihmisille?
Vierailija kirjoitti:
Mikä on se mihin pitää pyrkiä, että kelpaa muille ihmisille?
Onnellinen voi olla vasta sitten kun kelpaa itselleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Totta hiivatissa elämä koostuu omista valinnoista.
Itse valitset lähdetkö lukioon vai amikseen.
Itse valitset lähdetkö töihin vai jatkatko opintoja.
Itse valitset kuinka asumisen järjestät olit sitten lukiolainen, amislainen, töissä tai työtön.Ihan itse valitset.
Mikään ylläolevasta ei tipahda sinulle taivaasta. Jokaisen asian eteen olet tehnyt - valinnan.
Koulutustason periytyvyys taitaa olla sinulle uusi käsite. Jos molemmat vanhempasi ovat amistaustaisia, sinustakin tulee todennäköisesti amis - olet omaksunut tietyn habituksen, arvot ja ajattelutavat, jotka ohjaavat sinua alitajuntaisesti läpi elämäsi. Tällöin on epätodennäköisempää, että menisitkin lukioon ja yliopistoon. Yliopistoissa yhä tänä päivänä valtaosa opiskelijoista on perheistä, joissa ainakin toinen vanhemmista on korkeakoulutettu. Lähiöissä taas voi olla tilanne, että samassa paikassa on eletty 2-3 sukupolven ajan köyhyydessä, kun siitä kierteetsä ei noin vaan irrotakaan.
Vierailija kirjoitti:
Mikä on se mihin pitää pyrkiä, että kelpaa muille ihmisille?
On kelvattava vain itselleen, mutta se on monelle elämän pituinen oppiläksy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos yrittää lukioon, mutta ei pääse, lukee illat läpeensä, mutta silti ei saa keskiarvoa tarpeeksi korkealle, että pääsisi lukioon. Onko se valinta?
Siinä tapauksessa on tyhmä kuin pässi. Heikoille älynlahjoille ei tosiaan voi mitään, mutta ei se menestyvien ihmisten syytä ole.
Ei ole menestyvien ihmisten syytä, mutta ei voi tulla sanomaan, että oma valinta. Siitähän tässä puhuttiin. Jos haukut toista pässiksi, ei se tee hänelle yhtään enemmän valintamahdollisuuksia.
ohis
Vierailija kirjoitti:
Synnyt kehitysvammaisena tai laaja-alaisilla oppimisvaikeuksilla. Sinulla ei ole mahdollisuutta mennä lukioon, ei tavalliseen amikseen. Et välttämättä ikinä saa työpaikkaa. Missä olisi mahdollisuutesi. Silti voisit elää hyvää elämää ja saada elämästä paljon, mutta ihan oikeastiko elämäsi olisi vain valinnoista kiinni.
No pitäisiko sun mielestä tällaisten henkiloiden saada ihan kaikki se sama hyvä, mitä saavat he jotka näkevät paljon vaivaa ja ovat menestyneet? Sen "kaikki ei synny kultalusikka suussa" marmatuksen pointtihan aina on nimittäin se, että on niiiin väärin kuinka jollakin on enemmän kuin itsellä, koska se oma osattomuus ei mitenkään ole omaa syytä.
Eli mikä tähän on ratkaisu? Kom mu nis mi? Kaikille sama, mitä tahansa tekee, koska pieni vähemmisto ei kykene tekemään samaa kuin muut? Vai sosialismi, jossa sille pienelle vähemmistolle tarjotaan peruselämisen edellytykset ihan inhimillisyyden vuoksi? Tämähän on juuri nykytilanne, mutta kun se ei näille ap:n kaltaisille valittajille kelpaa, joten ilmeisesti ainoastaan se kom muni smi on hyväksyttävää. Eipä ole tainnut vaan toimia missään.
Ps: suurin osa marmattajista on ihan vaan laiskoja, ja on omissa käsissä lopettaa se laiskuus.Sairaita monivammaisia ei yhä suomalaisista niin suurta osuutta ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Synnyt kehitysvammaisena tai laaja-alaisilla oppimisvaikeuksilla. Sinulla ei ole mahdollisuutta mennä lukioon, ei tavalliseen amikseen. Et välttämättä ikinä saa työpaikkaa. Missä olisi mahdollisuutesi. Silti voisit elää hyvää elämää ja saada elämästä paljon, mutta ihan oikeastiko elämäsi olisi vain valinnoista kiinni.
No pitäisiko sun mielestä tällaisten henkiloiden saada ihan kaikki se sama hyvä, mitä saavat he jotka näkevät paljon vaivaa ja ovat menestyneet? Sen "kaikki ei synny kultalusikka suussa" marmatuksen pointtihan aina on nimittäin se, että on niiiin väärin kuinka jollakin on enemmän kuin itsellä, koska se oma osattomuus ei mitenkään ole omaa syytä.
Eli mikä tähän on ratkaisu? Kom mu nis mi? Kaikille sama, mitä tahansa tekee, koska pieni vähemmisto ei kykene tekemään samaa kuin muut? Vai sosialismi, jossa sille pienelle vähemmistolle tarjotaan peruselämisen edellytykset ihan inhimillisyyden vuoksi? Tämähän on juuri nykytilanne, mutta kun se ei näille ap:n kaltaisille valittajille kelpaa, joten ilmeisesti ainoastaan se kom muni smi on hyväksyttävää. Eipä ole tainnut vaan toimia missään.
Ps: suurin osa marmattajista on ihan vaan laiskoja, ja on omissa käsissä lopettaa se laiskuus.Sairaita monivammaisia ei yhä suomalaisista niin suurta osuutta ole.
En ole tuo, jolta kysyit enkä tiedä tähän ratkaisua. Minusta on kuitenkin vähän hassua sanoa, että se hyväosainen on nähnyt vaivaa menestyksensä eteen ja siten ansainnut menestyksensä ikään kuin kehitysvammainen ei näkisi ihan joka päivä myös vaivaa sen oman elämänsä eteen. Miksi sinusta on ihan reilua, että toinen saa palkinnon näkemästään vaivasta, mutta toinen ei? Juu, edelleenkään minulla ei ole tähän ratkaisua, mutta kyllä minä voin silti olla sitä mieltä, että elämä ei ole reilua ja nallekarkit eivät mene tasan.
Siinä vaiheessa elämääni, kun jouduin ottamaan vastaan työn kuin työn ja epämiellyttävänkin vuokra-asunnon, en valinnut kaupasta kaikea sitä mitä olisin tahtonut, mutta kuitenkin hankin hinta (hankinnan ajoitus ja alennukset vaikuttavat maksettavaan hintaan), laatu, terveys ja kestävyys edellä minimin. Tahdoin ulos kurjuudesta, joten säästin minimitoimeentulollakin ja sitten lähdin myös opiskelemaan eteenpäin!
Loppujen lopuksi opiskeluaika tehden samalla hanttihommia oli taloudellisesti helpompaa kuin pysytellä töissä matalapalkkaalalla. Todella yllättävää! Lisäksi uuden oppiminen oli hauskaa, parasta aikaa!
Älkää jääkö matalapalkkaaloille. En ottanut opintolainaa, vaan säästin matalasta palkastani sen verran, että pääsin opintojen alkuun. Olin ylpeä itsestäni, kyvystäni siirtää turhaksi osoittautuneita houkutuksia pois mielestäni.
Ennen kuin sain tulevaa koulutustani vastaavia työpätkiä, jatkoin tekemällä sairaslomien ja lomien tuurauksia edelliseen työpaikkaani. Palkkatuloista lähti hyvin vähän veroa opiskelijan tuloilla. Tein työtä vain sen verran, että en menettänyt opintotukia. Sain entistä halvemman opiskelijaasunnon ja en ottanut yhtään opintolainaa! Helppo saada tulevaisuudessa asuntolainaa, kun ei ole kulutusluottoja eikä opintolainaa! Helppo saada myös vakityöpaikka, kun on aina tehnyt töitä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen yrittänyt täällä selittää valintoja aiemminkin, mutta tuntuu olevan useille liian vaikeaa.
Esim. Menet lukioon ja sieltä yliopistoon ja päädyt hyvään duuniin.
Tämäntapainen ketju on helppoa nähdä onnistuneiden ja älykkäiden valintojen sarjana ja omana älyonnenylivertaisuudenseppyyspyhyyteenä ja toisenlaiset vastakkaisina.
MUTTA se että päätyy edes esimerkin tapaiseen ketjuun vaati todella paljon asioita, ennen kuin on mitään mistä valita-
Että voit valita, sinun pitää ensin tuntea vaihtoehtoja. Jos perheessä ei "tunneta" ammattikoulua vaihtoehtona, vaan lapsilta edellytetään lukiota, ammattikouluun päätyminen vaatii tilanteita, joissa sen pystyy näkemään todellisena vaihtoehtona, jotta sen edes voi valita tai hylätä valintana.
Mutta VAIHTOEHTO EI KOSKAAN VOI OLLA AINOASTAAN TEOREETTINEN. Jos ei voi realistisesti arvioiden valita jotain, se jokin ei myöskään täytä vaihtoehdon kriteereitä.
Suuri osa ihmisten tärkeistä "valinnoista", ei ole itsenäisesti tehtyjä tietoisia ja riippumattomia päätöksiä eri vaihtoehtojen välillä. Ne ovat perhekulttuurin, varallisuuden, terveyden, asuinpaikan, uskomusten ja lukemattomien muiden asioiden sanelemia tapahtumaketjuja jotka ovat suorassa suhteessa yksilön valintamahdollisuuksiin ja niiden määrään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen joka ei vaan oikeasti kykene tekemään mitään oman elämänsä eteen, syyttää siitä aina lapsuutta, olosuhteita ja kaikkea mahdollista, ja muut on tottakai ne asiat saaneet ihan ilmaiseksi joo. ... Jotkut kun vaan haluaa opiskella, haluaa tehdä paljon töitä, haluaa saavuttaa , haluaa sijoittaa, haluaa säästää, haluaa laihduttaa eikä syytä epäonnistumisista aina muita.
Esim. lukion käyminen on kallista, sillä nykyään täytyy hankkia tietokone, laskin, lukuisat kirjat jne., eli koko lukioon palaa tuhansia euroja. Pääsin lukioon, mutta alkoholistivanhempiani ei kiinnostanut käyttää euroakaan opiskeluihini, vaan kaikki meni viinaan. Yritin käydä lukion ohella töissä pikaruokapaikassa, jotta saisin itse maksettua kaikki kustannukset, mutta lopulta väsyin henkisesti ja fyysisesti niin pahasti, että lukio oli pakko jättää kesken. Samalla piti huolehtia nuoremmista sisaruksista. Kaikilla ei todellakaan ole samanlaiset lähtökohdat hyvään elämään, eikä menestys ole aina vain itsestä kiinni.
No voitko nyt myöhemmin jatkaa iltalukiossa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Synnyt kehitysvammaisena tai laaja-alaisilla oppimisvaikeuksilla. Sinulla ei ole mahdollisuutta mennä lukioon, ei tavalliseen amikseen. Et välttämättä ikinä saa työpaikkaa. Missä olisi mahdollisuutesi. Silti voisit elää hyvää elämää ja saada elämästä paljon, mutta ihan oikeastiko elämäsi olisi vain valinnoista kiinni.
No pitäisiko sun mielestä tällaisten henkiloiden saada ihan kaikki se sama hyvä, mitä saavat he jotka näkevät paljon vaivaa ja ovat menestyneet? Sen "kaikki ei synny kultalusikka suussa" marmatuksen pointtihan aina on nimittäin se, että on niiiin väärin kuinka jollakin on enemmän kuin itsellä, koska se oma osattomuus ei mitenkään ole omaa syytä.
Eli mikä tähän on ratkaisu? Kom mu nis mi? Kaikille sama, mitä tahansa tekee, koska pieni vähemmisto ei kykene tekemään samaa kuin muut? Vai sosialismi, jossa sille pienelle vähemmistolle tarjotaan peruselämisen edellytykset ihan inhimillisyyden vuoksi? Tämähän on juuri nykytilanne, mutta kun se ei näille ap:n kaltaisille valittajille kelpaa, joten ilmeisesti ainoastaan se kom muni smi on hyväksyttävää. Eipä ole tainnut vaan toimia missään.
Ps: suurin osa marmattajista on ihan vaan laiskoja, ja on omissa käsissä lopettaa se laiskuus.Sairaita monivammaisia ei yhä suomalaisista niin suurta osuutta ole.
En ole tuo, jolta kysyit enkä tiedä tähän ratkaisua. Minusta on kuitenkin vähän hassua sanoa, että se hyväosainen on nähnyt vaivaa menestyksensä eteen ja siten ansainnut menestyksensä ikään kuin kehitysvammainen ei näkisi ihan joka päivä myös vaivaa sen oman elämänsä eteen. Miksi sinusta on ihan reilua, että toinen saa palkinnon näkemästään vaivasta, mutta toinen ei? Juu, edelleenkään minulla ei ole tähän ratkaisua, mutta kyllä minä voin silti olla sitä mieltä, että elämä ei ole reilua ja nallekarkit eivät mene tasan.
Elämä EI ole reilua.
AInoa, mitä voimme tehdä, on kehittää yhteiskuntia.
Ei tosiaan ole reilua.
Suurin rikkaus on syntyä perheeseen, jossa sinua rakastetaan sellaisena kuin olet.
Jos et, on omissa käsissäsi opetella rakastamaan itseäsi - se on valinta.
Ei tosiaan ole reilua.
Suurin onni on syntyä perheeseen, jossa sinua rakastetaan sellaisena kuin olet.
Jos et, on omissa käsissäsi opetella rakastamaan itseäsi - se on valinta.
Elämä on valintoja.
Tärkein valinta on se, että uskooko elämän olevan valintoja, vai onko jonkin kosmisen kohtalon orja.
Vierailija kirjoitti:
Ei tosiaan ole reilua.
Suurin onni on syntyä perheeseen, jossa sinua rakastetaan sellaisena kuin olet.
Jos et, on omissa käsissäsi opetella rakastamaan itseäsi - se on valinta.
Sorry kaksoispostaus - luulin hetken, että sanaa rikkaus ei hyvksytty...
LOL
Ei kai kukaan kiellä lähtökohtien erilaisuutta, joka on helppo nähdä esim ihmisoikeusasioissa ympäri maailmaa.
Mutta mitä muuta ihminen voi tehdä, kuin yrittää ITSE parantaa omaa elämäänsä niissä puitteissa, mihin on syntynyt, ja niillä korteilla, mitä on saanut?
Aktiivisimmat toki pyrkivät kehittämään yhteiskuntia.