Miksi osalle ei mene jakeluun, että elämä ei ole kaikille valintoja?

Vierailija kirjoitti:

Suuret ikäluokat 40-60-luvuilla syntyneet eivät ihan taida ymmärtää 80-ja 90-luvuilla syntyneitä ja nykyajan työmarkkinoita. Johonkin se ymmärrys loppuu kun on itse oppikoulupohjalla ja yhden kurssin suorittaneena toiminut sosiaalityöntekijänä pitkän uran tai ollut Ylen toimittajana eläköitymiseen asti ylioppilaspapereilla. Saanut siihen päälle perinnöksi maata, kerrostaloasunnon ja rahaa. Nyt he ihmettelevät ja on hirmu vaikeaa tajuta miksi valtiotieteiden maisteri ei saa työpaikkaa. Ihan on oma valinta. Laiskuutta pelkästään.

Olen syntynyt 60-luvulla. Valmistuin keskelle lamaa v 1991. Asuin koko opiskeluajan 3-hengen soluasunnossa. Kesätöissä mansikkamaalla, siivoojana ja kaupankassalla. Ei mitään trainee-paikkoja. Perunaa. pasta ja tonnikalaa.  Vielä 50-vuotiaana olen silloin tällöin joutunut asumaan kimppakämpässä tai soluasunnossa pätkätöiden ohella. En ole enkä tule perimään maata, asuntoja tai rahaa. Sen sijaan olen koko elämäni auttanut äitiäni jolla hyvin pieni eläke.

Vierailija kirjoitti:

Saman perheen lapsilla, näennäisesti samoista lähtökohdista, ei välttämättä kuitenkaan ole ollut samanlainen lapsuus. Lapsissa on eroja, voi olla erityislapsi vaikka muut normaaleja. Vanhempien suhtautuminen lapsiin voi vaihdella, yksi on suosikki tai yhtä sorsitaan kaikessa. Esikoiseen panostetaan, mutta into lopahtaa lapsi lapselta ja viimeisen kanssa yritetään enää vaan pärjätä. Lista on loputon.

Meillä oli niin että minä sain esikoisena nauttia henkisestä sekä fyysisestä väkivallasta ja sitten nuorempaa ollaan tuettu kaikella tavalla, tietenkin vanhemmillani oli omat rajoitteensa. Hän onkin päässyt pitkälle ja minä en. Ei sitä voi oikein mitenkään perustella, miksi vanhempani ovat kusipäitä. Meistä lapsista kummatkin kärsimme mielenterveysongelmista. Ilmeisesti nuoremmallekin oli ikävää katsoa sitä minuun kohdistuvaa väkivaltaa. Mutta en jaksa provosoitua tietämättömien ihmisten kommenteista, uskon että hyvin harva pystyy ponnistamaan "menestykseen" minun lähtökohdistani. Ihan ensin pitäisi ymmärtää se mitä tarkoittaa kun lapsi nujerretaan henkisesti. Jonkin ajan kuluttua lapsi alkaa itsekin tekemään valintoja sen perusteella, mistä on vähiten vaivaa muille.

Mikä koulutus tipahtaa syliin tekemättä mitään?

Juuri siivoilen sotkua jonka eräs joka ilmeisesti jatkuvasti suorittaa vääriä valintoja jätti jälkeensä. Valinta tällä kertaa olisi ollut siivoanko aiheuttamani tuhot vai liukenenko vaan paikalta. Valitsi omasta mielestään vissiin oikein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saman perheen lapsilla, näennäisesti samoista lähtökohdista, ei välttämättä kuitenkaan ole ollut samanlainen lapsuus. Lapsissa on eroja, voi olla erityislapsi vaikka muut normaaleja. Vanhempien suhtautuminen lapsiin voi vaihdella, yksi on suosikki tai yhtä sorsitaan kaikessa. Esikoiseen panostetaan, mutta into lopahtaa lapsi lapselta ja viimeisen kanssa yritetään enää vaan pärjätä. Lista on loputon.

Meillä oli niin että minä sain esikoisena nauttia henkisestä sekä fyysisestä väkivallasta ja sitten nuorempaa ollaan tuettu kaikella tavalla, tietenkin vanhemmillani oli omat rajoitteensa. Hän onkin päässyt pitkälle ja minä en. Ei sitä voi oikein mitenkään perustella, miksi vanhempani ovat kusipäitä. Meistä lapsista kummatkin kärsimme mielenterveysongelmista. Ilmeisesti nuoremmallekin oli ikävää katsoa sitä minuun kohdistuvaa väkivaltaa. Mutta en jaksa provosoitua tietämättömien ihmisten kommenteista, uskon että hyvin harva pystyy ponnistamaan "menestykseen" minun lähtökohdistani. Ihan ensin pitäisi ymmärtää se mitä tarkoittaa kun lapsi nujerretaan henkisesti. Jonkin ajan kuluttua lapsi alkaa itsekin tekemään valintoja sen perusteella, mistä on vähiten vaivaa muille.

Mutta nyt kun olet aikuinen ja osaat käsitellä asioita, pystyt varmaankin muuttumaan ja tekemään niitä "oikeita" valintoja paremmin? Jotkut ei vaan ikinä pysty. Siihen tarvis jonkun elvyttävän terapian.

Olen halunnut taas muutaman päivän ajan tavallistakin enemmän poistua täältä ennenaikojaan, harmi, kun en meinaa jaksaa valita elää. Näiden "super-empaatikkojen"mielestä toki harmi etten ymmärräkin jo mennä elättinä...Taustalla narsistinen moniongelmaperhe, pitkäaikaistyöttömyyttä, raskas krooninen sairaus, loputon yksinäisyys ja köyhyys.

Pitkään jaksoin itsekin sinnitellä, opiskelin tukinnonkin josta jäi pelkät opintolainat käteen, kivaa nyt maksella työmarkkinatuesta sairaskulujen ohessa! Olinpa tyhmä, kun en valinnut esim. työllistyä opintojeni jälkeen, ai niin olen ollut muutamalla sairaslomalla siinä ja nyt siis todella "haluttua"työvoimaa, ei jumalauta näitä narsistisia "oman onnensa seppiä"!

Mitähän jos iskisi nyt vaikak tämä korona teille, rajuna, tokkopa sittenkään uskoisitte ,jos selviytyisitte. "Itse valitsin toipua"varmasti raikaisi pian, vaikka teitä olisi hoidettu 24/7 teholla viikkoja, ja onnen/sattuman/kohtalon minkälie seurauksena selvisittekin. et valinnoillasi, vaan TUURILLASI! Miksi muuten olisit valinnut sairastua koronaan? Valintako sekin on teistä, ketkä siihen sairastuvat rajusti varsinkin?!

Mutta sitähän nämä oman onnenvsepät just ei ikinä halua myöntää, miten suuri vaikutus onnella on ollut heidän "menestykseensä", oksettavaa. Toinen on tuo empatiakyvyttömyys jonka avulla osa on sitten "menestynyt"hankalistakin oloista huolimatta. Lähes poikkeuksetta heidän "menestyksensä"tuntuu perustuvan juuri tuohon empatiakyvyttömyyteen. Koko ajan lainausmerkit, koska en nyt osaa itse sanoa onko se menestys sit sitä, että on ilmeisesti jonkinlaisen julmuuden kautta muita ihmisiä, näitä "heikompiaan", kohtaan saanut elämässään uraa, rahaa, mitä nyt onkaan.

Eli kun on ilmeisesti niiden halveksimiensa vanhempiensa opeilla aikuisena samoin itsekin sortanut ja manipuloinut(?)muita ja käyttänyt teräviä kyynerpäitään menestyäkseen, niin nyt onkin syytä halveksua ja alentaa kaikki ne, jotka eivät (empatiakyvyn omaavina)halua "menestyä"samoilla malleilla?! Melkoista. Enkä tarkoita tällä kaikkia huonoista oloista tulevien ja nykyään menestyvien toimivan näin, mutta todennäköisesti nämä "kyllä minäkin ponnistin omilla valinnoillani menestykseen enkä valinnut vain valittaa ja maata kotona kuten te heikot luuserit "-tyypit.

Vierailija kirjoitti:

No höh, en minä ainakaan ole saanut koulutustani hyödynnettyä, vaikka haen töitä kuinka paljon tahansa. Jokaisen kohdalla on aivan yksilöllistä mihin suuntaan elämä kuljettaa.

Ei silti tarvitse tehdä elämää vielä hirveemmäksi idiooteilla valinnoilla.

Vierailija kirjoitti:

Synnyt kehitysvammaisena tai laaja-alaisilla oppimisvaikeuksilla. Sinulla ei ole mahdollisuutta mennä lukioon, ei tavalliseen amikseen. Et välttämättä ikinä saa työpaikkaa. Missä olisi mahdollisuutesi. Silti voisit elää hyvää elämää ja saada elämästä paljon, mutta ihan oikeastiko elämäsi olisi vain valinnoista kiinni.

Kukaan ei ole väittänytettä VAIN omista valinnoista. SILTI kaikkilla ne OMAT valinnat vaikuttavat erittäin paljon siihen millaisen elämän saa.

Vierailija kirjoitti:

Omassa lähipiirissä on nähty tämä myös. Samasta perheestä on ponnistanut sekä rappioalkoholisti että varsin menestyneitä yksilöitä. Ulkoiset lähtökohdat kaikille samat, mikä sitten lie ollut syynä siihen että yhdelle perheen jäsenistä viina maistui enemmän kuin elämä. En oikein itse osaa sanoa onko alkoholismi valinta vai ei, ehkä se jollain tavalla on sitäkin. Mutta sitten toisaalta tuntuu että kyseessä voisi olla silti jollain tavalla muita hauraampi yksilö, joka on ehkä DNA-lotossa saanut sisaruksiaan heikompia ominaisuuksia.

Vosiko joku kertoa edes yhden syyn, miksi joku valitsisi alkoholiriippuvuuden? Monelle maistuu alkoholi, ja varmasti jokainen haluaisi itse kyetä päättämään, että pysyy aina kohtuukäyttäjänä. Alkoholismi ei ole valinta enempää kuin mikään muukaan sairaus.

Vierailija kirjoitti:

Olen halunnut taas muutaman päivän ajan tavallistakin enemmän poistua täältä ennenaikojaan, harmi, kun en meinaa jaksaa valita elää. Näiden "super-empaatikkojen"mielestä toki harmi etten ymmärräkin jo mennä elättinä...Taustalla narsistinen moniongelmaperhe, pitkäaikaistyöttömyyttä, raskas krooninen sairaus, loputon yksinäisyys ja köyhyys.

Pitkään jaksoin itsekin sinnitellä, opiskelin tukinnonkin josta jäi pelkät opintolainat käteen, kivaa nyt maksella työmarkkinatuesta sairaskulujen ohessa! Olinpa tyhmä, kun en valinnut esim. työllistyä opintojeni jälkeen, ai niin olen ollut muutamalla sairaslomalla siinä ja nyt siis todella "haluttua"työvoimaa, ei jumalauta näitä narsistisia "oman onnensa seppiä"!

Mitähän jos iskisi nyt vaikak tämä korona teille, rajuna, tokkopa sittenkään uskoisitte ,jos selviytyisitte. "Itse valitsin toipua"varmasti raikaisi pian, vaikka teitä olisi hoidettu 24/7 teholla viikkoja, ja onnen/sattuman/kohtalon minkälie seurauksena selvisittekin. et valinnoillasi, vaan TUURILLASI! Miksi muuten olisit valinnut sairastua koronaan? Valintako sekin on teistä, ketkä siihen sairastuvat rajusti varsinkin?!

Mutta sitähän nämä oman onnenvsepät just ei ikinä halua myöntää, miten suuri vaikutus onnella on ollut heidän "menestykseensä", oksettavaa. Toinen on tuo empatiakyvyttömyys jonka avulla osa on sitten "menestynyt"hankalistakin oloista huolimatta. Lähes poikkeuksetta heidän "menestyksensä"tuntuu perustuvan juuri tuohon empatiakyvyttömyyteen. Koko ajan lainausmerkit, koska en nyt osaa itse sanoa onko se menestys sit sitä, että on ilmeisesti jonkinlaisen julmuuden kautta muita ihmisiä, näitä "heikompiaan", kohtaan saanut elämässään uraa, rahaa, mitä nyt onkaan.

Eli kun on ilmeisesti niiden halveksimiensa vanhempiensa opeilla aikuisena samoin itsekin sortanut ja manipuloinut(?)muita ja käyttänyt teräviä kyynerpäitään menestyäkseen, niin nyt onkin syytä halveksua ja alentaa kaikki ne, jotka eivät (empatiakyvyn omaavina)halua "menestyä"samoilla malleilla?! Melkoista. Enkä tarkoita tällä kaikkia huonoista oloista tulevien ja nykyään menestyvien toimivan näin, mutta todennäköisesti nämä "kyllä minäkin ponnistin omilla valinnoillani menestykseen enkä valinnut vain valittaa ja maata kotona kuten te heikot luuserit "-tyypit.

Kyllä, olen pitkälle samaa mieltä kanssasi. Mutta kävin juuri läpi erittäin kituuttavan prosessin kun oikein tsemppasin ja autoin ihmistä jolla menee jatkuvasti huonosti. Niin kummasti vaan itse auttoi itsensä vielä huonompaan jamaan, koska ei vaan "viittiny". En jaksa enää, iso osa "uhreista" on ihan täys psykoja. Samalla sotkevat koko homman niin että ne jotka autettuina pääsisivät jaloilleen, eivät saa sitä apua koska auttajat eivät enää luota keneenkään.

Aika moni asia elämässä on seurausta valinnasta, mutta kuka on lapsesta/nuoresta asti niin viisas ja kaukokatseinen, että osaa aina valita sen pitkällä tähtäimellä oikean ja parhaan vaihtoehdon? Kuinka moni nuorena yleensä edes pohdiskelee, mitä kaikkea mistäkin valinnata voi seurata? Ja kun niistä valinnoista voi seurata myös todella yllättäviä asioita.

Ainakin itse olen tehnyt nuorena montakin valintaa, jotka silloin tuntuivat tosi hyviltä ja jos nyt olisin samassa tilanteessa, valitsisin aivan varmasti toisin. Yllättäviä seurauksiakin valinnoillani on ollut. En olisi esimerkiksi ikinä uskonut, että saan opiskelun kautta mahdollisuuden muuttaa ulkomaille pitkäksi aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ystävä, joka on opiskellut kandi- ja maisterivaiheet ulkomailla ja tekee tällä hetkellä tohtorintutkintoa. Tämä on mahdollista, koska hänen vanhempansa maksavat hänen elämisensä. Vanhemmat ovat myöskin koko hänen elämänsä laittaneet lapsilisät tämän ystäväni omalle säästötilille, tämä sai rahat käyttöönsä täytettyään 18 vuotta.

Olen iloinen hänen puolestaan. Olen itse kasvanut hyvin erilaisessa perheessä.

Kyllä, mutta kuulostat siltä että osaat ponnistaa omalta "asteeltasi". Jokaisella on eri lähtöpaikka. Siitä sitten yritellään eteenpäin, elämä heittää kapuloita. Mä ymmärrän ihan hyvin että aina ei saa vaikka laskuja maksettua. Tämän voi sitten hoitaa eri tavoin, hyvin tai huonosti. Kumman monet valitsevat sen huonoimman mahdollisen tavan. Jonkinlaista pelkuruutta.

Vierailija kirjoitti:

Aika moni asia elämässä on seurausta valinnasta, mutta kuka on lapsesta/nuoresta asti niin viisas ja kaukokatseinen, että osaa aina valita sen pitkällä tähtäimellä oikean ja parhaan vaihtoehdon? Kuinka moni nuorena yleensä edes pohdiskelee, mitä kaikkea mistäkin valinnata voi seurata? Ja kun niistä valinnoista voi seurata myös todella yllättäviä asioita.

Ainakin itse olen tehnyt nuorena montakin valintaa, jotka silloin tuntuivat tosi hyviltä ja jos nyt olisin samassa tilanteessa, valitsisin aivan varmasti toisin. Yllättäviä seurauksiakin valinnoillani on ollut. En olisi esimerkiksi ikinä uskonut, että saan opiskelun kautta mahdollisuuden muuttaa ulkomaille pitkäksi aikaa.

Mielestäni enemmänkin niin että ei turhaan katsota liian kauas vaan korjaillaan kurssia jatkuvasti, toivottavasti oikeaan suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saman perheen lapsilla, näennäisesti samoista lähtökohdista, ei välttämättä kuitenkaan ole ollut samanlainen lapsuus. Lapsissa on eroja, voi olla erityislapsi vaikka muut normaaleja. Vanhempien suhtautuminen lapsiin voi vaihdella, yksi on suosikki tai yhtä sorsitaan kaikessa. Esikoiseen panostetaan, mutta into lopahtaa lapsi lapselta ja viimeisen kanssa yritetään enää vaan pärjätä. Lista on loputon.

Meillä oli niin että minä sain esikoisena nauttia henkisestä sekä fyysisestä väkivallasta ja sitten nuorempaa ollaan tuettu kaikella tavalla, tietenkin vanhemmillani oli omat rajoitteensa. Hän onkin päässyt pitkälle ja minä en. Ei sitä voi oikein mitenkään perustella, miksi vanhempani ovat kusipäitä. Meistä lapsista kummatkin kärsimme mielenterveysongelmista. Ilmeisesti nuoremmallekin oli ikävää katsoa sitä minuun kohdistuvaa väkivaltaa. Mutta en jaksa provosoitua tietämättömien ihmisten kommenteista, uskon että hyvin harva pystyy ponnistamaan "menestykseen" minun lähtökohdistani. Ihan ensin pitäisi ymmärtää se mitä tarkoittaa kun lapsi nujerretaan henkisesti. Jonkin ajan kuluttua lapsi alkaa itsekin tekemään valintoja sen perusteella, mistä on vähiten vaivaa muille.

Mutta nyt kun olet aikuinen ja osaat käsitellä asioita, pystyt varmaankin muuttumaan ja tekemään niitä "oikeita" valintoja paremmin? Jotkut ei vaan ikinä pysty. Siihen tarvis jonkun elvyttävän terapian.

Olen tehnyt koko elämäni niitä "oikeita" valintoja huonojen valintojen seasta. Oikeilla valinnoilla tarkoitan sitä, etten ole esimerkiksi alkoholisoitunut, narkannut tai hankkinut itselleni velkaa. Mutta ihmisten on hyvin vaikeaa kuvitella mitä on, kun sinusta halutaan vain eroon täysi-ikäistyttyäsi ja lapsena sinuun ei panosteta ollenkaan ja päälle saat vielä haukut ja nyrkistä. Mitä hyviä valintoja voit tehdä siinä tilanteessa, kun sinulle on annettu mahdollisuudeksi vain selviytyä? Ei se selviytyminen ole minulle menestystä tuonut, vain masennusta ja muita mielenterveyden ongelmia. Joitakin harvoja sellainen saattaa sisuuntaa, kiitos heidän synnynnäisen luonteensa. Uskon että minäkin olisin voinut opiskella pitkälle ja työllistyä ainakin keskipalkkaiselle alalle, jos asiat olisi menneet toisin. 

Omasta puolestani haluan lisätä etten ole mikään intersektionaalisuuden tai kommunismin tai edes vähemmistökiintiöiden kannattaja, vaikka olenkin sitä mieltä että nallekarkit eivät mene syntymässä tasan. Niin se vain on. Ilmainen koulutus jne ovat ihan riittävä astinlauta jokaiselle kyvykkäälle ja halukkaalle, ja sosiaalitoimisto taas pitää huolen heistä, joista ei ole menestymään edes sitä vähääkään...

Vierailija kirjoitti:

Omassa lähipiirissä on nähty tämä myös. Samasta perheestä on ponnistanut sekä rappioalkoholisti että varsin menestyneitä yksilöitä. Ulkoiset lähtökohdat kaikille samat, mikä sitten lie ollut syynä siihen että yhdelle perheen jäsenistä viina maistui enemmän kuin elämä. En oikein itse osaa sanoa onko alkoholismi valinta vai ei, ehkä se jollain tavalla on sitäkin. Mutta sitten toisaalta tuntuu että kyseessä voisi olla silti jollain tavalla muita hauraampi yksilö, joka on ehkä DNA-lotossa saanut sisaruksiaan heikompia ominaisuuksia.

Oletpa yksinkertainen järjenjuoksultasi.

Se että on samassa perheessä, ei tarkoita että on kaikki tismalleen samat kokemukset ja elämän tapahtumat.

Lapsia kohdellaan perheissä yksilöllisesti ja perheen ulkopuolellakin on elämää.

Elämä on kaikille valintoja ja jokainen joutuu ponnistelemaan asioiden eteen. Joskus voi näyttää, että jonkun elämä on helpompaa, mutta vaikka olisit syntynyt millainen kultalusikka suussa joudut ennen pitkää kohtaamaan itsesi. Jollekin voi syntyä kriisi siitä ettei ole rahaa ja jollekin siitä, että rakennekynsi lohkeaa. Kysymys on kestokyvystä ja sielun resilienssistä, mitä enemmän ottaa vastaan haasteita ja kehittää itseään sitä vahvemmaksi tulee.

Voit joko tai roikkua sormenpäillesi tai vetää itsesi ylös, valinta on aina sinun ja haasteet henkilökohtaisia.

Suurin osa hyväosaisista on joskus ollut huono-osaisia kuten minä. En tunne mitään sympatiaa niitä kanssaihmisiä kohtaan jotka silloin naureskelivat yrityksilleni päästä eteenpäin elämässä ja itse tyytyväisinä olivat tekemättä elämälleen mitään. Nyt ne samat tyypit kateellisina puhuvat paskaa selän takana ja kertovat kaikille kuinka olen rahani tehnyt muiden selkänahasta. Olen ihan itse omasta selkänahastani työskennellyt ne rahat ja elämän joka mulla on. Köyhyys on valinta. Laiskuus, saamattomuus ja muiden jatkuva nälviminen ovat kaikki valintoja. Ehkäpä moni entinen köyhä ei näe mitään syytä siihen miksi tuntea empaattisuutta niitä kohtaan jotka eivät viitsi itse tehdä itselleen mitään.

Vierailija kirjoitti:

Jos kaikki saavutukset olisivat omien valintojen takana, me kaikkihan olisimme monimiljonäärejä isoissa taloissa, meillä olisi uusimmat autot, kauniita lahjakkaita lapsia, muotovaliokoiria ja hevosemme voittaisivat raveissa.

Miksi sitten kaikilla ihmisillä ei ole tuota tilannetta? Olemmeko me todella kaikki muut niin laiskoja ja tyhmiä, valitsimme tahallaan hitaat hevoset ja epälahjakkaat lapset ja avioliittokin kaatui vain siihen kun valitsimme miehen joka aikoo pettää vuosien päästä? :D

Eikä olisi. Jotkut tekevät typeriä valintoja.  VOit valita esim että lähdetkö baariin vetää lärvit, vai ostatko esimerkiksi niillä rahoilla osakkeita. Melko moni valitsee sen lärvit "kun elämä on tässä ja nyt".

MOT kirjoitti:

Elämä on kaikille valintoja ja jokainen joutuu ponnistelemaan asioiden eteen. Joskus voi näyttää, että jonkun elämä on helpompaa, mutta vaikka olisit syntynyt millainen kultalusikka suussa joudut ennen pitkää kohtaamaan itsesi. Jollekin voi syntyä kriisi siitä ettei ole rahaa ja jollekin siitä, että rakennekynsi lohkeaa. Kysymys on kestokyvystä ja sielun resilienssistä, mitä enemmän ottaa vastaan haasteita ja kehittää itseään sitä vahvemmaksi tulee.

Voit joko tai roikkua sormenpäillesi tai vetää itsesi ylös, valinta on aina sinun ja haasteet henkilökohtaisia.

Temperamentti ja henkiset vahvuustekijät joita tuossa luettelet voivat olla silti synnynnäisiä tai opittuja ominaisuuksia - toisilla ei vain ole niitä eikä edes asian tiedostaminen välttämättä auta muutokseen. Toisilla ei ole työkaluja tai kestokykyä edes todella kohdata itseään. Joillakin tämäkin taas voi olla voimavara.