Lue keskustelun säännöt.
Miksi osalle ei mene jakeluun, että elämä ei ole kaikille valintoja?
23.04.2020 |
Me osa joudumme tekemään ihan töitäkin elämämme eteen, eikä kaikki tipahda syliin tekemättä mitään. En ole elämässäni pystynyt valitsemaan muuta kuin sen, mitä ostan kaupasta, esimerkiksi asunto ja työ on pitänyt ottaa vastaan pakon sanelemina.
Kommentit (507)
No höh, en minä ainakaan ole saanut koulutustani hyödynnettyä, vaikka haen töitä kuinka paljon tahansa. Jokaisen kohdalla on aivan yksilöllistä mihin suuntaan elämä kuljettaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kaikki saavutukset olisivat omien valintojen takana, me kaikkihan olisimme monimiljonäärejä isoissa taloissa, meillä olisi uusimmat autot, kauniita lahjakkaita lapsia, muotovaliokoiria ja hevosemme voittaisivat raveissa.
Miksi sitten kaikilla ihmisillä ei ole tuota tilannetta? Olemmeko me todella kaikki muut niin laiskoja ja tyhmiä, valitsimme tahallaan hitaat hevoset ja epälahjakkaat lapset ja avioliittokin kaatui vain siihen kun valitsimme miehen joka aikoo pettää vuosien päästä? :D
Tämä oli loistavasti kiteytetty keskustelun pointti! Ihmiset jotka kaiken tuon on saavuttaneet haluavat kunnian siitä onnesta ja väittävät kivenkovaan että elämä on aina vain omia valintoja. Joka tuohon ei pääse, on tehnyt vääriä valintoja. Kaipa sillä halutaan jotenkin salata se pieni vahingonilo että hitsi kun sain kaiken helposti.
On se kumma kuitenkin kun silloin aikanaan kun kavereitten kans pähkäiltiin että mihin kouluun haetaan sitten isona ja mitä meistä tulee niin aika moni oli että ois kiva ruveta leipuriksi/myyjäksi/jotain siistiä/helppoa tekemään. Eikä siinä mitään mutta kyllähän me tiedettiin kaikki että ei niistä rahaa makseta kunnolla ja työajat on mitä ovat, lisäksi hankala saada ylipäätään työpaikkaa. Niin SILTI moni kaveri tälle tielle lähti. Itse tiesin että haluan 8-16 työn, takuuvarman työllistymisen (kyllä, näitäkin aloja on vaikka tilanteet toki muuttuvat joskus nopeastikin, mutta esim. lääkäreillä kyllä töitä löytyy kunhan suostuu tinkimään asuinpaikasta) ja mielellään hyvän palkan. Valitsin siis sellaisen alan jolla nämä toteutuvat. Ainoa este pääsykokeet mutta niihin kun panosti tosissaan niin pääsin sinne minne halusinkin. Eikä mun lähtökohdat olleet kultalusikka-suussa. Se oikeastaan pisti haluamaan vaan kovemmin paremman tulevaisuuden. Varmasti muiltakin onnistuu jos halua on. Suurimmalla osalla kavereista ei ollut, ei jaksa lukea, mukavampi bilettää jne. Eivätkä siis suurin osa mistään huonosta perheestä olleet, laiskoja ja mukavuudenhaluisia vaan, ei mitään kunnianhimoa. No nyt voin sanoa että kannatti opiskella tosissaan koko peruskoulu, lukio ja panostaa pääsykokeissa. On hyvä työpaikka, oli helppo päästä töihin (minulla ei ole suhteita tällä alalla), tienaan hyvin, työt ei todellakaan ole loppumassa ym. Kaverit nyt tuskastelee että mihin sitä rupeais kun ei meinaa myyjille löytyä töitä ja työajat on p*stä ja palkka huono. Nuorten tyhmyyttä ja nyt joutuvat tekemään uudet valinnat, itse olen tyytyväinen. Tällä haluan sanoa sen että suurin osa näistä huonoosaisuudestaan valittajista halusi vain päästä helpolla johonkin töihin ja huomaavat sitten että olisi ehkä kannattanut ajatella tarkemmin jo nuorena. Toki ei myöhäistä vieläkään muuttaa suuntaa, mutta opiskelu ei asuntolainojen ja lasten keskellä enää niin yksinkertaista. Ehkä vika ei niinkään ole lähtökohdissa vaan ihan jokaisen omissa arvoissa ja perisynnissä laiskuudessa. Kuvitellaan että se parempi elämä tulee helpolla jos vaan on "onnea". No minä en onnea tarvinnut vaan otin itse oman onnen avaimet haltuun. Mielenterveysongelmat toki eri asia, mutta ihan näin yleisesti suurimman osan heikko-osaisuus tulee kyllä sieltä omista valinnoista.
Vierailija kirjoitti:
No höh, en minä ainakaan ole saanut koulutustani hyödynnettyä, vaikka haen töitä kuinka paljon tahansa. Jokaisen kohdalla on aivan yksilöllistä mihin suuntaan elämä kuljettaa.
Aikomus oli toki alkoholistiperheen lapsena tarjota omille lapsille monessa suhteessa paremmat eväät elämään kuin mitä itse on saanut, muttei se niin helppoa olekaan ollut.
Vierailija kirjoitti:
Miksi osalle ei mene jakeluun, että useimmat "hyväosaiset" ovat sitä valintojensa takia? On vain oman vastuun pakoilua piiloutua kohtalon taakse, kun itse ei ole tehty yhtään mitään sen menestyksensä eteen. Synnyit huonoon perheeseen? No buhuu, se ettei susta tule miljoonaperijää ei ole syy jäädä ryyppäämään kulmabaariin kesken jääneilla amiksen papereilla.
Varmaan siksi, että nämä viisastelijat täällä rekisteröivät aivoissaan vain sen lopputuloksen mutta eivät tiedä siihen johtaneita syitä. Kaikki on vain ns. "tuuria".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joten jos vaikka olisit syntynyt 85 pisteen älykkyydellä, et olisi todellakaan ponnistanut itsellesi hyviä yliopistopapereita. Entä, jos sinut olisi joku vanhempi mies manipuloinut raskaaksi 17 vuotiaana? Olisitko ollut vapaa opiskelemaan, jos sinua olisi henkisesti yhteisösi puolesta painostettu kotiin ja jätttämään opiskelut? Tai mitä jos olisit ollut niin ruma, ettei kukaan huoli sinua, vaikka kuinka olisit halunnut perheen?
Mitä jos vanhempasi olisivat ottaneet sinun nimiisi jo aivan valtavat velat kun olit lapsi ja olisit ulosotossa jo 18 vuotiaana? Olisitko voinut valita asuntolainaa enää itsellesi?
Entä jos olisit joutunut auto-onnettomuuteen ja se olisi aiheuttanut sinulle pysyvän päänsäryn, joka estäisi keskittymisen ja jopa työnteon? Olisko kaikki työt olleet sinun valikoitavissa?Kehitysvammaiset on rajattu pois keskustelusta.
Raskaaksi tullut voi antaa lapsen adoptioon ja sosiaalihuolto auttaa pakemaan uskonnollisista yhteisoistä.
Ruma voi käyttää keinohedelmoitystä.
Alaikäisen nimiin ei voi ottaa lainaa eli tämä skenaario on mahdoton.
Onnettomuudet on rajattu pois keskustelusta.
Jotenkin kuulostaa siltä että monien mielestä suurin suomalaisista on monivammaisia vakavasti sairaita onnettomuuden uhreja, ihan kuin tuo nyt olisi jotenkin tyypillistä...
Ihan oikeasti, kun keskustelu menee tälle tasolle, että puhutaan kaikista muista paitsi siitä ja siitä ja siitä ja ehkä siitäkin, niin mitä järkeä tässä keskustelussa edes on?
Yli puolella on alle 101 pisteen älykkyys ja nykyisin se ei tahdo riittää enää mihinkään hyväpalkkaiseen työhön, vaikka halua olisi. Monella on tauteja ja sairauksia. Monella on vaikka neurologisisia ongelmia. Monella perhe tai lapset, jotka aiheuttavat myöhemmässä vaiheessa ongelmia.
Kyllä minä olen lukenut näistä lapsista, joiden vanhemmat ovat ostaneet järkyttävät määrät heidän nimiinsä ja laskut ovat menneet ulosottoon sinä päivän kun ovat täyttäneet 18v. Ehkä se on laitonta, mutta sellaista se on. On ihmisiä, jotka joutuvat rikoksen kohteeksi, jopa lapsena, eivätkä he sitä ole itse valinneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on omituinen keskustelu.
Tietenkään kaikki asiat elämässä eivät ole valittavissa vapaasti. Monet asiat on, monet eivät ole. Kaikki tietävät, että menestyminen elämässä on yhdistelmä tuuria, ahkeruutta, älykkyyttä ja geenejä.
Yhtä ilmiselvää on, että ahkeruudella ja omilla valinnoilla on vaikutusta. Ei, ne omat valinnat eivät riitä tekemään sinusta miljardööriä, mutta mitä sitten. Ehkä ne riittävät tekemään sinusta miljonäärin, ehkä keskituloisen. Ehkä jotain muuta. Mutta ilmiselvästi omilla valinnoilla on jotain merkitystä.
Joten miksi ei tehdä hyviä valintoja, oli tilanne miten huono tahansa? Onko siinä jotain hävittävää?
Ja mikä tässä on se vaihtoehto? Olla katkera ihmisille, jotka uskovat vielä itseensä/kykyihinsä eivätkä ole luovuttaneet ihan kaiken suhteen? Vai pitäisikö kenties luontoäiti haastaa oikeuteen?
Jotkut haluavat "kehittää" yhteiskuntia siten, että maailma olisi reilumpi. Okei, ihan kiva. Mutta onko olemassa jokin yläraja reiluudelle? Onko reiluus esimerkiksi yksilönvapautta korkeampi hyve? Ei minun mielestä.
Kumma ajatusmaailma ylipäätänsä, että jos minä olen syntynyt hyvillä geeneillä, niin yhteiskunnan tehtävä on laittaa minut maksamaan siitä esim. verotuksen kautta. Onko se minun vika, että joku toinen on syntynyt huonoilla geeneillä?
Suuret ikäluokat 40-60-luvuilla syntyneet eivät ihan taida ymmärtää 80-ja 90-luvuilla syntyneitä ja nykyajan työmarkkinoita. Johonkin se ymmärrys loppuu kun on itse oppikoulupohjalla ja yhden kurssin suorittaneena toiminut sosiaalityöntekijänä pitkän uran tai ollut Ylen toimittajana eläköitymiseen asti ylioppilaspapereilla. Saanut siihen päälle perinnöksi maata, kerrostaloasunnon ja rahaa. Nyt he ihmettelevät ja on hirmu vaikeaa tajuta miksi valtiotieteiden maisteri ei saa työpaikkaa. Ihan on oma valinta. Laiskuutta pelkästään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suuret ikäluokat 40-60-luvuilla syntyneet eivät ihan taida ymmärtää 80-ja 90-luvuilla syntyneitä ja nykyajan työmarkkinoita. Johonkin se ymmärrys loppuu kun on itse oppikoulupohjalla ja yhden kurssin suorittaneena toiminut sosiaalityöntekijänä pitkän uran tai ollut Ylen toimittajana eläköitymiseen asti ylioppilaspapereilla. Saanut siihen päälle perinnöksi maata, kerrostaloasunnon ja rahaa. Nyt he ihmettelevät ja on hirmu vaikeaa tajuta miksi valtiotieteiden maisteri ei saa työpaikkaa. Ihan on oma valinta. Laiskuutta pelkästään.
Joo, väärän alan valitsit. Olisit opiskellut alalle jolla varmempi työllistyminen.
Minulla on ystävä, joka on opiskellut kandi- ja maisterivaiheet ulkomailla ja tekee tällä hetkellä tohtorintutkintoa. Tämä on mahdollista, koska hänen vanhempansa maksavat hänen elämisensä. Vanhemmat ovat myöskin koko hänen elämänsä laittaneet lapsilisät tämän ystäväni omalle säästötilille, tämä sai rahat käyttöönsä täytettyään 18 vuotta.
Olen iloinen hänen puolestaan. Olen itse kasvanut hyvin erilaisessa perheessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on omituinen keskustelu.
Tietenkään kaikki asiat elämässä eivät ole valittavissa vapaasti. Monet asiat on, monet eivät ole. Kaikki tietävät, että menestyminen elämässä on yhdistelmä tuuria, ahkeruutta, älykkyyttä ja geenejä.
Yhtä ilmiselvää on, että ahkeruudella ja omilla valinnoilla on vaikutusta. Ei, ne omat valinnat eivät riitä tekemään sinusta miljardööriä, mutta mitä sitten. Ehkä ne riittävät tekemään sinusta miljonäärin, ehkä keskituloisen. Ehkä jotain muuta. Mutta ilmiselvästi omilla valinnoilla on jotain merkitystä.
Joten miksi ei tehdä hyviä valintoja, oli tilanne miten huono tahansa? Onko siinä jotain hävittävää?
Ja mikä tässä on se vaihtoehto? Olla katkera ihmisille, jotka uskovat vielä itseensä/kykyihinsä eivätkä ole luovuttaneet ihan kaiken suhteen? Vai pitäisikö kenties luontoäiti haastaa oikeuteen?
Jotkut haluavat "kehittää" yhteiskuntia siten, että maailma olisi reilumpi. Okei, ihan kiva. Mutta onko olemassa jokin yläraja reiluudelle? Onko reiluus esimerkiksi yksilönvapautta korkeampi hyve? Ei minun mielestä.
Kumma ajatusmaailma ylipäätänsä, että jos minä olen syntynyt hyvillä geeneillä, niin yhteiskunnan tehtävä on laittaa minut maksamaan siitä esim. verotuksen kautta. Onko se minun vika, että joku toinen on syntynyt huonoilla geeneillä?
Onko se minun syy jos sairastut vakavasti ja menetät tulotasosi. Mulla on sentään sellaiset geenit etten sairastu vakavasti.
Ps. tuttavat tuppaavat kaikkoamaan sairastuessa.
Vierailija kirjoitti:
Itse oon hyvästä perheestä, ei mitenkään rikkaita kuitenkaan, vanhemmat ammattikorkean käyneitä perustyötä tekeviä olleet aina. Muutin pois kotoa lukion jälkeen eli 19-vuotiaana. Kaikki laskuni olen itse maksanut tästä eteenpäin opintotuella ja - lainalla. Miten tämä muuttuisi jos perheemme olisi ollut tällainen heikompiosaisten perhe? Olisi potkittu jo 18-vuotiaana pois? Olisin varmasti pärjännyt yhtä lailla. Mies on tällaisesta heikompiosaisesta (alkoholiongelmaisesta) perheestä, itse on kustantanut asumisensa amiksesta lähtien ja ihan hyvin pärjännyt, perusduunarina tehnyt töitä 20-vuotiaasta lähtien. Ei ole sossupummi, samoin sisaruksensa ovat pärjänneet, keskituloisia taitavat kaikki olla. Kovin korkealle eivät ole kyllä opiskelleet, mutta työtä eivät pelkää niin se auttanut elämässä. Ehkä näiden ongelmaisten tosiaan pitäisi katsoa peiliin, kyllä muutkin huonoilla lähtökohdilla pärjäävät elämässä, mutta jos on laiska niin sossunluukullehan se tie käy toisella polvellakin.
Tämä on kyllä hämmentävän naiivi kommentti. Itse en henkilökohtaisesti vähävaraisuutta pidä siinä mielessä suurena ongelmana, että etenkin nykyään lapsia tuetaan kyllä monelta taholta, ettei kenenkään lukio (esimerkki) jää rahasta kiinni. Mutta voi kunpa alkoholismiperheessä eläminen olisi pelkkää vähävaraisuutta! Se on nälkää, jatkuvaa pelkoa ja häpeää, väkivaltaa tai väkivallan uhkaa. Kun muut nukkuu öitään massu täynnä ruokaa turvassa niin toinen vahtii ja valvoo nälissään vanhempaa, joka saattaa joku hetki lyödä puukolla, sammua ja tukehtua omaan oksennukseen, saada viinakrampin, lähteä ja jättää sinut hoitamaan pikkusisarusta jne. Koulussa et kerro, koska pelkäät huostaanottoa. Kun tulet koulusta kotiin, et ikinä tiedä mitä siellä on vastassa. Kavereita et voi viedä kotiin, koska hävettää. Ikinä ei ole huoletonta. Sitten, kun pääset muuttamaan kotoa, voi pelkästään keho olla ainaisessa stressissä, kaikesta muusta puhumattakaan. Ja sitten joku sanoo, että ihan yhtä lailla olisin pärjännyt kuin hyvän perheen kersana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kaikki saavutukset olisivat omien valintojen takana, me kaikkihan olisimme monimiljonäärejä isoissa taloissa, meillä olisi uusimmat autot, kauniita lahjakkaita lapsia, muotovaliokoiria ja hevosemme voittaisivat raveissa.
Miksi sitten kaikilla ihmisillä ei ole tuota tilannetta? Olemmeko me todella kaikki muut niin laiskoja ja tyhmiä, valitsimme tahallaan hitaat hevoset ja epälahjakkaat lapset ja avioliittokin kaatui vain siihen kun valitsimme miehen joka aikoo pettää vuosien päästä? :D
Tämä oli loistavasti kiteytetty keskustelun pointti! Ihmiset jotka kaiken tuon on saavuttaneet haluavat kunnian siitä onnesta ja väittävät kivenkovaan että elämä on aina vain omia valintoja. Joka tuohon ei pääse, on tehnyt vääriä valintoja. Kaipa sillä halutaan jotenkin salata se pieni vahingonilo että hitsi kun sain kaiken helposti.
On se kumma kuitenkin kun silloin aikanaan kun kavereitten kans pähkäiltiin että mihin kouluun haetaan sitten isona ja mitä meistä tulee niin aika moni oli että ois kiva ruveta leipuriksi/myyjäksi/jotain siistiä/helppoa tekemään. Eikä siinä mitään mutta kyllähän me tiedettiin kaikki että ei niistä rahaa makseta kunnolla ja työajat on mitä ovat, lisäksi hankala saada ylipäätään työpaikkaa. Niin SILTI moni kaveri tälle tielle lähti. Itse tiesin että haluan 8-16 työn, takuuvarman työllistymisen (kyllä, näitäkin aloja on vaikka tilanteet toki muuttuvat joskus nopeastikin, mutta esim. lääkäreillä kyllä töitä löytyy kunhan suostuu tinkimään asuinpaikasta) ja mielellään hyvän palkan. Valitsin siis sellaisen alan jolla nämä toteutuvat. Ainoa este pääsykokeet mutta niihin kun panosti tosissaan niin pääsin sinne minne halusinkin. Eikä mun lähtökohdat olleet kultalusikka-suussa. Se oikeastaan pisti haluamaan vaan kovemmin paremman tulevaisuuden. Varmasti muiltakin onnistuu jos halua on. Suurimmalla osalla kavereista ei ollut, ei jaksa lukea, mukavampi bilettää jne. Eivätkä siis suurin osa mistään huonosta perheestä olleet, laiskoja ja mukavuudenhaluisia vaan, ei mitään kunnianhimoa. No nyt voin sanoa että kannatti opiskella tosissaan koko peruskoulu, lukio ja panostaa pääsykokeissa. On hyvä työpaikka, oli helppo päästä töihin (minulla ei ole suhteita tällä alalla), tienaan hyvin, työt ei todellakaan ole loppumassa ym. Kaverit nyt tuskastelee että mihin sitä rupeais kun ei meinaa myyjille löytyä töitä ja työajat on p*stä ja palkka huono. Nuorten tyhmyyttä ja nyt joutuvat tekemään uudet valinnat, itse olen tyytyväinen. Tällä haluan sanoa sen että suurin osa näistä huonoosaisuudestaan valittajista halusi vain päästä helpolla johonkin töihin ja huomaavat sitten että olisi ehkä kannattanut ajatella tarkemmin jo nuorena. Toki ei myöhäistä vieläkään muuttaa suuntaa, mutta opiskelu ei asuntolainojen ja lasten keskellä enää niin yksinkertaista. Ehkä vika ei niinkään ole lähtökohdissa vaan ihan jokaisen omissa arvoissa ja perisynnissä laiskuudessa. Kuvitellaan että se parempi elämä tulee helpolla jos vaan on "onnea". No minä en onnea tarvinnut vaan otin itse oman onnen avaimet haltuun. Mielenterveysongelmat toki eri asia, mutta ihan näin yleisesti suurimman osan heikko-osaisuus tulee kyllä sieltä omista valinnoista.
Niin, minäkin valitsin lukion, kin olisin halunnut korkean koulutuksen ja varman työn. Lukiokiusaaminen pilasi minut. Normista araksi, ujoksi ja hiljaiseksi aikuiseksi.
T. Se naapurimaassa asuva, sh ammatista haaveileva
Vierailija kirjoitti:
Taas tää ikuisuusaihe! No. Synnyin vajaa 60v. sitten niin köyhään perheeseen, ettei nykyajan "köyhillä" ole niistä olosuhteista onneksi mitään käsitystä. Äiti mielenterveysongelmainen, isä hissukka. Pahoinpitelyä, alkoholismia, välillä hihhuliuskovaisuutta. Suojelin pienempiäni minkä ehdin. Rahaa ei ollut, ruokaa oli- hyvin vähän. Lastensuojelusta kukaan puhunut mitään siihen aikaan.
Koulussa tein töitä, nyt akateeminen, tulot yli 100k/vuosi.
Ainut hyväntekeväisyys johon lahjoitan on seksuaaliterveyttä tukeva.
Ja kyllä- jokainen on oman onnensa seppä.
Tuohan kertoo myös vain siitä, että kaikesta pahasta huolimatta sait vanhemmilta ja kotioloista tarpeeksi resilienssiä eteenpäin pääsemiseen.
Joku ehkä pahoinpiteli, mutta ei niin pahasti, että se olisi vaikuttanut kykyihisi mitenkään. Joku toinen taas voi syntyä vammaisena äidin päihdemieltymysten tai onnettomuuden vuoksi. Vammaisuus voi johtua lukuisista eri syistä ja siinä olikin vasta päälle näkyvä vammaisuus eikä esim.neuropsykiatrisia häiriöitä, joita omaavilla ei ole helppoa nykyäänkään.
Selvästi ruokaa oli tarpeeksi, että aivot kehittyivät normaalisti ja terveydenhuoltopuoli kunnossa.
Jos olet nainen, sait myös varmaan miehiltä hyväksyntää ja seuraa sormia napsauttamalla ja ehkä ystäviä toisista naisista; niillä on valtava vaikutus. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä isompi naapuruston, kaverien, puolison yms. vaikutus on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi osalle ei mene jakeluun, että useimmat "hyväosaiset" ovat sitä valintojensa takia? On vain oman vastuun pakoilua piiloutua kohtalon taakse, kun itse ei ole tehty yhtään mitään sen menestyksensä eteen. Synnyit huonoon perheeseen? No buhuu, se ettei susta tule miljoonaperijää ei ole syy jäädä ryyppäämään kulmabaariin kesken jääneilla amiksen papereilla.
Joo, mutta ainakin itselläni oli mielessä elintason nostaminen ihan työtä tekemällä. Ei siinä paljon lukiossa istuttu, kun piti saada puhdasta rahaa ja oma asunto.
Ryypiskelyä tai opintojen keskeyttämistä ei tullut harrastettua.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on omituinen keskustelu.
Tietenkään kaikki asiat elämässä eivät ole valittavissa vapaasti. Monet asiat on, monet eivät ole. Kaikki tietävät, että menestyminen elämässä on yhdistelmä tuuria, ahkeruutta, älykkyyttä ja geenejä.
Yhtä ilmiselvää on, että ahkeruudella ja omilla valinnoilla on vaikutusta. Ei, ne omat valinnat eivät riitä tekemään sinusta miljardööriä, mutta mitä sitten. Ehkä ne riittävät tekemään sinusta miljonäärin, ehkä keskituloisen. Ehkä jotain muuta. Mutta ilmiselvästi omilla valinnoilla on jotain merkitystä.
Joten miksi ei tehdä hyviä valintoja, oli tilanne miten huono tahansa? Onko siinä jotain hävittävää?
Ja mikä tässä on se vaihtoehto? Olla katkera ihmisille, jotka uskovat vielä itseensä/kykyihinsä eivätkä ole luovuttaneet ihan kaiken suhteen? Vai pitäisikö kenties luontoäiti haastaa oikeuteen?
Jotkut haluavat "kehittää" yhteiskuntia siten, että maailma olisi reilumpi. Okei, ihan kiva. Mutta onko olemassa jokin yläraja reiluudelle? Onko reiluus esimerkiksi yksilönvapautta korkeampi hyve? Ei minun mielestä.
Kumma ajatusmaailma ylipäätänsä, että jos minä olen syntynyt hyvillä geeneillä, niin yhteiskunnan tehtävä on laittaa minut maksamaan siitä esim. verotuksen kautta. Onko se minun vika, että joku toinen on syntynyt huonoilla geeneillä?
Tuossa kolme neljästä luettelemastasi menestyksen tekijästä on perinnöllisiä tai muuten muusta kuin itsestä kiinni.
Yhtä hyvin voi kysyä sitäkin onko reilua, että joku paremmilla geeneillä syntynyt saa helpon elämän ja hänellä on käskytettäviä alaisia, jotka tekevät enemmän työtä vähäisemmällä palkkiolla.
Kaikki eivät voi olla älykkäitä, eivät kauniita, eivät vahvoja, eivät sosiaalisia, eivät rohkeita, eivät temperamentiltaan lujia, eivät energisiä. Genetiikka määrää jo paljon.
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas tää ikuisuusaihe! No. Synnyin vajaa 60v. sitten niin köyhään perheeseen, ettei nykyajan "köyhillä" ole niistä olosuhteista onneksi mitään käsitystä. Äiti mielenterveysongelmainen, isä hissukka. Pahoinpitelyä, alkoholismia, välillä hihhuliuskovaisuutta. Suojelin pienempiäni minkä ehdin. Rahaa ei ollut, ruokaa oli- hyvin vähän. Lastensuojelusta kukaan puhunut mitään siihen aikaan.
Koulussa tein töitä, nyt akateeminen, tulot yli 100k/vuosi.
Ainut hyväntekeväisyys johon lahjoitan on seksuaaliterveyttä tukeva.
Ja kyllä- jokainen on oman onnensa seppä.
Tuohan kertoo myös vain siitä, että kaikesta pahasta huolimatta sait vanhemmilta ja kotioloista tarpeeksi resilienssiä eteenpäin pääsemiseen.
Joku ehkä pahoinpiteli, mutta ei niin pahasti, että se olisi vaikuttanut kykyihisi mitenkään. Joku toinen taas voi syntyä vammaisena äidin päihdemieltymysten tai onnettomuuden vuoksi. Vammaisuus voi johtua lukuisista eri syistä ja siinä olikin vasta päälle näkyvä vammaisuus eikä esim.neuropsykiatrisia häiriöitä, joita omaavilla ei ole helppoa nykyäänkään.
Selvästi ruokaa oli tarpeeksi, että aivot kehittyivät normaalisti ja terveydenhuoltopuoli kunnossa.
Jos olet nainen, sait myös varmaan miehiltä hyväksyntää ja seuraa sormia napsauttamalla ja ehkä ystäviä toisista naisista; niillä on valtava vaikutus. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä isompi naapuruston, kaverien, puolison yms. vaikutus on.
Tekstisi on muuten järkeenkäypää, mutta viimeisessä kappaleessa logiikka lipsuu. Vai sormia napsauttamalla. Näkis vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on syntynyt hyviin olohin, on niiden hyvien valintojen tekeminen yleensä helppoa ja vaivatonta. Huonoihin oloihin syntynyt joutuu taas tekemän valtavasti työtä että saavuttaa sen parhaan valinnan.
Entäs me lukuisat kommentoijat jotka on synnytty huonoihin oloihin ja silti menestytty? Niin, me VALITTIIN se valtavan työn tekeminen, sen sijaan että olisi VALITTU jäädä itkemään miten on vaikeaa. Ei kukaan ole väittänyt että menestyminen on kaikille helppoa - vaan että se on suurelta osin kiinni omista valinnoista (pl sairaudet).
Ps. Kukaan ei auttanut, ei yhtään kukaan. Olen ollut omillani 17-vuotiaasta saakka, eikä todellakaan ole kotoa kannustettu, ei ole ollut sukulaisia, eikä haltiakummeja tai muita satuolentoja auttamassa. Ettekö huomaa kuinka ulkoistatte elämänne muille - kyllä minä jos JOKU MUU vaan auttaisi 🙄.
Hienoa, että paska lapsuus ei tuonut sinulle vakava mielenterveysongelmaa esim. persoonallisuushäiriöitä, skitsofreniaa tai dissosiaatiohäiriötä. Hienoa, että sinulla oli ne ystävät siinä tukemassa. Hienoa, että sait syntyjään erilaisen temperamentin. Hienoa kun muut elämäntapahtumat suosivat sinua, eikä tuoneet lisää traumoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joten jos vaikka olisit syntynyt 85 pisteen älykkyydellä, et olisi todellakaan ponnistanut itsellesi hyviä yliopistopapereita. Entä, jos sinut olisi joku vanhempi mies manipuloinut raskaaksi 17 vuotiaana? Olisitko ollut vapaa opiskelemaan, jos sinua olisi henkisesti yhteisösi puolesta painostettu kotiin ja jätttämään opiskelut? Tai mitä jos olisit ollut niin ruma, ettei kukaan huoli sinua, vaikka kuinka olisit halunnut perheen?
Mitä jos vanhempasi olisivat ottaneet sinun nimiisi jo aivan valtavat velat kun olit lapsi ja olisit ulosotossa jo 18 vuotiaana? Olisitko voinut valita asuntolainaa enää itsellesi?
Entä jos olisit joutunut auto-onnettomuuteen ja se olisi aiheuttanut sinulle pysyvän päänsäryn, joka estäisi keskittymisen ja jopa työnteon? Olisko kaikki työt olleet sinun valikoitavissa?Kehitysvammaiset on rajattu pois keskustelusta.
Raskaaksi tullut voi antaa lapsen adoptioon ja sosiaalihuolto auttaa pakemaan uskonnollisista yhteisoistä.
Ruma voi käyttää keinohedelmoitystä.
Alaikäisen nimiin ei voi ottaa lainaa eli tämä skenaario on mahdoton.
Onnettomuudet on rajattu pois keskustelusta.
Jotenkin kuulostaa siltä että monien mielestä suurin suomalaisista on monivammaisia vakavasti sairaita onnettomuuden uhreja, ihan kuin tuo nyt olisi jotenkin tyypillistä...
Alaikäisenä voi joutua muista syistä ulosottoon. Siellä on jopa 1-2-vuotiaita:
https://seura.fi/asiat/ajankohtaista/ulosotossa-jopa-vaippaikaisia-taap…
-Eri
Eli ystäväsi on vain kävellyt töihin ja ilmoittanut, että tulen nyt tänne töihin? Hän ei ole joutunut täyttämään hakemuksia ja tullut valituksi hakijoiden joukosta? Hän pysyi terveenä koko yliopistoajan eikä uupunut, masentunut tai muuten sairastunut? Hänellä on ilmeisesti myös viihtyisä työympäristö? Entä tällä hetkellä työttömät tohtorit? Saavatko he töitä vain kävelemällä töihin? Sinä olet itsekin ilmeisesti pysynyt terveenä ja opiskelu- ja työkykyisen? Entä onko työympäristösi terveellinen eikä siellä ole esim. sisäilmaongelmia?