Lue keskustelun säännöt.
Miksi osalle ei mene jakeluun, että elämä ei ole kaikille valintoja?
23.04.2020 |
Me osa joudumme tekemään ihan töitäkin elämämme eteen, eikä kaikki tipahda syliin tekemättä mitään. En ole elämässäni pystynyt valitsemaan muuta kuin sen, mitä ostan kaupasta, esimerkiksi asunto ja työ on pitänyt ottaa vastaan pakon sanelemina.
Kommentit (507)
Vierailija kirjoitti:
Omasta puolestani haluan lisätä etten ole mikään intersektionaalisuuden tai kommunismin tai edes vähemmistökiintiöiden kannattaja, vaikka olenkin sitä mieltä että nallekarkit eivät mene syntymässä tasan. Niin se vain on. Ilmainen koulutus jne ovat ihan riittävä astinlauta jokaiselle kyvykkäälle ja halukkaalle, ja sosiaalitoimisto taas pitää huolen heistä, joista ei ole menestymään edes sitä vähääkään...
Tästä eivät näköjään tykänneet kommunistit, feministit eivätkä sosiaalidarvinistit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jäin työttömäksi 1993 äitiysloman aikaan. Seuraavan kerran sain toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen 2011. Sitä ennen uusi ammatti, pätkätöitä, kursseja, harjoitteluja. Olen syntynyt 1964.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta hiivatissa elämä koostuu omista valinnoista.
Itse valitset lähdetkö lukioon vai amikseen.
Itse valitset lähdetkö töihin vai jatkatko opintoja.
Itse valitset kuinka asumisen järjestät olit sitten lukiolainen, amislainen, töissä tai työtön.Ihan itse valitset.
Mikään ylläolevasta ei tipahda sinulle taivaasta. Jokaisen asian eteen olet tehnyt - valinnan.
Se ei ole oma valinta, miten paljon näkee itsellään todellista valinnanvaraa. Miksi joku valitsisi itselleen huonon elämän, jos yhtä hyvin voisi valita hyvän?
Erittäin hyvä pointti, jolla saatiin "olet oman elämäsi seppä - hömelöille" jauhot suuhun.
Koska se ei ole koskaan yhdestä päätöksestä kiinni, että "päätämpä itselleni hyvän elämän" vaan joukko pitkän ajan yli tehtyjä päätöksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta hiivatissa elämä koostuu omista valinnoista.
Itse valitset lähdetkö lukioon vai amikseen.
Itse valitset lähdetkö töihin vai jatkatko opintoja.
Itse valitset kuinka asumisen järjestät olit sitten lukiolainen, amislainen, töissä tai työtön.Ihan itse valitset.
Mikään ylläolevasta ei tipahda sinulle taivaasta. Jokaisen asian eteen olet tehnyt - valinnan.
Koulutustason periytyvyys taitaa olla sinulle uusi käsite. Jos molemmat vanhempasi ovat amistaustaisia, sinustakin tulee todennäköisesti amis - olet omaksunut tietyn habituksen, arvot ja ajattelutavat, jotka ohjaavat sinua alitajuntaisesti läpi elämäsi. Tällöin on epätodennäköisempää, että menisitkin lukioon ja yliopistoon. Yliopistoissa yhä tänä päivänä valtaosa opiskelijoista on perheistä, joissa ainakin toinen vanhemmista on korkeakoulutettu. Lähiöissä taas voi olla tilanne, että samassa paikassa on eletty 2-3 sukupolven ajan köyhyydessä, kun siitä kierteetsä ei noin vaan irrotakaan.
Mikä periytyvyys? Olen korkeastikoulutettu ja molemmilla vanhemmillani on amistausta.
Ihania nämä ihmiset, jotka jaksavat aina muistuttaa olevansa parempia kuin muut. :) Jos sinä, niin kaikki muutkin, tilastoista viis.
No kerrotko meille muille että MIkä geeni sen määrää ettet saa halutessasi akateemista koulutusta? Aivan, Ei PERIYDY. periytymisen kanssa tuolla ei ole mitään tekemistä, kuten ei ole köyhyydenkään kohdalla.
Alhainen syntymässä saatu ÄO, johon ei voi juurikaan vaikuttaa? Voi unohtaa akateemisen koulutuksen tai ainakin sellaisessa menestymisen.
Vierailija kirjoitti:
MOT kirjoitti:
Elämä on kaikille valintoja ja jokainen joutuu ponnistelemaan asioiden eteen. Joskus voi näyttää, että jonkun elämä on helpompaa, mutta vaikka olisit syntynyt millainen kultalusikka suussa joudut ennen pitkää kohtaamaan itsesi. Jollekin voi syntyä kriisi siitä ettei ole rahaa ja jollekin siitä, että rakennekynsi lohkeaa. Kysymys on kestokyvystä ja sielun resilienssistä, mitä enemmän ottaa vastaan haasteita ja kehittää itseään sitä vahvemmaksi tulee.
Voit joko tai roikkua sormenpäillesi tai vetää itsesi ylös, valinta on aina sinun ja haasteet henkilökohtaisia.Temperamentti ja henkiset vahvuustekijät joita tuossa luettelet voivat olla silti synnynnäisiä tai opittuja ominaisuuksia - toisilla ei vain ole niitä eikä edes asian tiedostaminen välttämättä auta muutokseen. Toisilla ei ole työkaluja tai kestokykyä edes todella kohdata itseään. Joillakin tämäkin taas voi olla voimavara.
Itsensä kohtaaminen on aina yhtä vaikeaa kaikille, se on kamppailu jonka valitset itsesi kanssa. Ihmisen täytyy tiedostaa mitä hän haluaa todella, se ei ole välttämättä sitä mitä luulee haluavansa. Loppujen lopuksi olemme melko samanlaisia ja saamme tietyistä perusasioista tyytyväisen ja onnellisen olon. Näillä asioilla ei ole mitään tekemistä rahan tai omaisuuden kanssa, kysymys on asenteesta ja tietynlaisesta vahvasta nöyryydestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta hiivatissa elämä koostuu omista valinnoista.
Itse valitset lähdetkö lukioon vai amikseen.
Itse valitset lähdetkö töihin vai jatkatko opintoja.
Itse valitset kuinka asumisen järjestät olit sitten lukiolainen, amislainen, töissä tai työtön.Ihan itse valitset.
Mikään ylläolevasta ei tipahda sinulle taivaasta. Jokaisen asian eteen olet tehnyt - valinnan.
Eli itse vain päätät että menet opiskelemaan ja ovella ilmoitat että tulin nyt opiskelemaan?
Itse päätät mennä töihin ja ilmoitat valitsemasi työpaikan ovella tulin nyt töihin?
Ihan itse valitset missä asut ja mitä maksat, ilmoitat ovella tulin nyt asumaan tähän, maksan vuokraa satasen?
Missä maailmassa sinä oikein elät? Meillä muilla kaikki tuo riippuu mm. siitä että TULEEKO VALITUKSI TUHANSIEN MUIDEN JOUKOSTA. Joku muu sen päätöksen tekee.
kyllä sinä itse PÄÄTÄT että HAETKO opiskelemaan/työpaikkaa.... Siitä se lähtee, päätös on tehty. Ja sekin että jätät hakematta "koska en kuitenkaa pääse" on PÄÄTÖS. Ja silloin ainakaan ei pääse. Joskus onnikin potkaisee kuten minulla, ja tarjottiin töitä todella hyvällä palkalla, mutta siinäkin oli useita minun päätöksiäni että näin pääsi käymään. Ja päätös se oli senkin työpaikan vastaanottaminen 5000 km päästä kotoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta hiivatissa elämä koostuu omista valinnoista.
Itse valitset lähdetkö lukioon vai amikseen.
Itse valitset lähdetkö töihin vai jatkatko opintoja.
Itse valitset kuinka asumisen järjestät olit sitten lukiolainen, amislainen, töissä tai työtön.Ihan itse valitset.
Mikään ylläolevasta ei tipahda sinulle taivaasta. Jokaisen asian eteen olet tehnyt - valinnan.
Koulutustason periytyvyys taitaa olla sinulle uusi käsite. Jos molemmat vanhempasi ovat amistaustaisia, sinustakin tulee todennäköisesti amis - olet omaksunut tietyn habituksen, arvot ja ajattelutavat, jotka ohjaavat sinua alitajuntaisesti läpi elämäsi. Tällöin on epätodennäköisempää, että menisitkin lukioon ja yliopistoon. Yliopistoissa yhä tänä päivänä valtaosa opiskelijoista on perheistä, joissa ainakin toinen vanhemmista on korkeakoulutettu. Lähiöissä taas voi olla tilanne, että samassa paikassa on eletty 2-3 sukupolven ajan köyhyydessä, kun siitä kierteetsä ei noin vaan irrotakaan.
Mikä periytyvyys? Olen korkeastikoulutettu ja molemmilla vanhemmillani on amistausta.
Ihania nämä ihmiset, jotka jaksavat aina muistuttaa olevansa parempia kuin muut. :) Jos sinä, niin kaikki muutkin, tilastoista viis.
No kerrotko meille muille että MIkä geeni sen määrää ettet saa halutessasi akateemista koulutusta? Aivan, Ei PERIYDY. periytymisen kanssa tuolla ei ole mitään tekemistä, kuten ei ole köyhyydenkään kohdalla.
Alhainen syntymässä saatu ÄO, johon ei voi juurikaan vaikuttaa? Voi unohtaa akateemisen koulutuksen tai ainakin sellaisessa menestymisen.
Menestys on 0,1% onnea ja lahjoja, 99,9% kovaa työtä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta hiivatissa elämä koostuu omista valinnoista.
Itse valitset lähdetkö lukioon vai amikseen.
Itse valitset lähdetkö töihin vai jatkatko opintoja.
Itse valitset kuinka asumisen järjestät olit sitten lukiolainen, amislainen, töissä tai työtön.Ihan itse valitset.
Mikään ylläolevasta ei tipahda sinulle taivaasta. Jokaisen asian eteen olet tehnyt - valinnan.
Eli itse vain päätät että menet opiskelemaan ja ovella ilmoitat että tulin nyt opiskelemaan?
Itse päätät mennä töihin ja ilmoitat valitsemasi työpaikan ovella tulin nyt töihin?
Ihan itse valitset missä asut ja mitä maksat, ilmoitat ovella tulin nyt asumaan tähän, maksan vuokraa satasen?
Missä maailmassa sinä oikein elät? Meillä muilla kaikki tuo riippuu mm. siitä että TULEEKO VALITUKSI TUHANSIEN MUIDEN JOUKOSTA. Joku muu sen päätöksen tekee.
Jokaiselle löytyy joku opiskelupaikka. On valinta jäädä jumiin yrittämään samaan paikkaan tuloksetta. On valinta opiskeleeko ammatin, jolla saa töitä vai ei. Asumisesi riippuu näistä valinnoista, jotka sanelevat tulotasosi sekä siitä valitsetko olevasi yksinasuva vai esim. perheellinen.
Itse opiskelin alaa, jolla piti olla töitä. Varsinkin sen jälkeen kun isot ikäluokat jää eläkkeelle. Eipä niin käynytkään. Pätkätyöttömyys on tullut tutuksi. Enkä ole ainut, jolle on käynyt samoin.
Suhdanteet vaihtelee eikä ikinä voi olla täysin varma, että se varmaksi luvattu ala sitten lopulta sellainen on. No, ehkä terveydenhuolto on aika varma, mutta kaikista ei siihen ammattiin ole. Sitäpaitsi jos kaikki sinne hakeutuu niin kohta niitä töitä ei enää kaikille riitäkään. Eli tämäkään ei loppupeleissä ole aina oma valinta. Kolmessa-neljässä vuodessa eli opintojen aikana voi maailman tilanne muuttua radikaalisti.
No miksi et opiskellut toista ammattia.
Minulla on viisi tutkintoa.
MOT kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MOT kirjoitti:
Elämä on kaikille valintoja ja jokainen joutuu ponnistelemaan asioiden eteen. Joskus voi näyttää, että jonkun elämä on helpompaa, mutta vaikka olisit syntynyt millainen kultalusikka suussa joudut ennen pitkää kohtaamaan itsesi. Jollekin voi syntyä kriisi siitä ettei ole rahaa ja jollekin siitä, että rakennekynsi lohkeaa. Kysymys on kestokyvystä ja sielun resilienssistä, mitä enemmän ottaa vastaan haasteita ja kehittää itseään sitä vahvemmaksi tulee.
Voit joko tai roikkua sormenpäillesi tai vetää itsesi ylös, valinta on aina sinun ja haasteet henkilökohtaisia.Temperamentti ja henkiset vahvuustekijät joita tuossa luettelet voivat olla silti synnynnäisiä tai opittuja ominaisuuksia - toisilla ei vain ole niitä eikä edes asian tiedostaminen välttämättä auta muutokseen. Toisilla ei ole työkaluja tai kestokykyä edes todella kohdata itseään. Joillakin tämäkin taas voi olla voimavara.
Itsensä kohtaaminen on aina yhtä vaikeaa kaikille, se on kamppailu jonka valitset itsesi kanssa. Ihmisen täytyy tiedostaa mitä hän haluaa todella, se ei ole välttämättä sitä mitä luulee haluavansa. Loppujen lopuksi olemme melko samanlaisia ja saamme tietyistä perusasioista tyytyväisen ja onnellisen olon. Näillä asioilla ei ole mitään tekemistä rahan tai omaisuuden kanssa, kysymys on asenteesta ja tietynlaisesta vahvasta nöyryydestä.
Itse en rahaa ja omaisuutta tähän ottaisi mukaan edes. Jotkut ihmiset haluavat tuntevat itsensä syvemmin, toisille se on suoranainen kutsumus kun suurin osa taas ei oikeastaan halua edes kovin syvällisesti lähteä siihen, osalle se taas on jo liki mahdotonta. Siihen sitoutuisi liikaa voimavaroja eikä täydellisestä tokeentumisesta ole takeita kun sille tielle lähtee - arkielämä ja aika ei pysähdy odottamaan päävaivaisia.
Monen asian summa, joista moni tärkeimmistä osatekijöistä voivat hyvinkin olla yksilöllisesti uniikkeja geneettisesti tai kokemuksen kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MOT kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta hiivatissa elämä koostuu omista valinnoista.
Itse valitset lähdetkö lukioon vai amikseen.
Itse valitset lähdetkö töihin vai jatkatko opintoja.
Itse valitset kuinka asumisen järjestät olit sitten lukiolainen, amislainen, töissä tai työtön.Ihan itse valitset.
Mikään ylläolevasta ei tipahda sinulle taivaasta. Jokaisen asian eteen olet tehnyt - valinnan.
Koulutustason periytyvyys taitaa olla sinulle uusi käsite. Jos molemmat vanhempasi ovat amistaustaisia, sinustakin tulee todennäköisesti amis - olet omaksunut tietyn habituksen, arvot ja ajattelutavat, jotka ohjaavat sinua alitajuntaisesti läpi elämäsi. Tällöin on epätodennäköisempää, että menisitkin lukioon ja yliopistoon. Yliopistoissa yhä tänä päivänä valtaosa opiskelijoista on perheistä, joissa ainakin toinen vanhemmista on korkeakoulutettu. Lähiöissä taas voi olla tilanne, että samassa paikassa on eletty 2-3 sukupolven ajan köyhyydessä, kun siitä kierteetsä ei noin vaan irrotakaan.
Mikä periytyvyys? Olen korkeastikoulutettu ja molemmilla vanhemmillani on amistausta.
Ihania nämä ihmiset, jotka jaksavat aina muistuttaa olevansa parempia kuin muut. :) Jos sinä, niin kaikki muutkin, tilastoista viis.
No kerrotko meille muille että MIkä geeni sen määrää ettet saa halutessasi akateemista koulutusta? Aivan, Ei PERIYDY. periytymisen kanssa tuolla ei ole mitään tekemistä, kuten ei ole köyhyydenkään kohdalla.
Alhainen syntymässä saatu ÄO, johon ei voi juurikaan vaikuttaa? Voi unohtaa akateemisen koulutuksen tai ainakin sellaisessa menestymisen.
Menestys on 0,1% onnea ja lahjoja, 99,9% kovaa työtä.
Veikkaanpa ettei ÄO alle 90 ihmisillä ole mitään saumaa menestyä akateemisesti, vaikka sitten painaisivat hommia niin että silmät pyörivät päässä.
Vierailija kirjoitti:
MOT kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MOT kirjoitti:
Elämä on kaikille valintoja ja jokainen joutuu ponnistelemaan asioiden eteen. Joskus voi näyttää, että jonkun elämä on helpompaa, mutta vaikka olisit syntynyt millainen kultalusikka suussa joudut ennen pitkää kohtaamaan itsesi. Jollekin voi syntyä kriisi siitä ettei ole rahaa ja jollekin siitä, että rakennekynsi lohkeaa. Kysymys on kestokyvystä ja sielun resilienssistä, mitä enemmän ottaa vastaan haasteita ja kehittää itseään sitä vahvemmaksi tulee.
Voit joko tai roikkua sormenpäillesi tai vetää itsesi ylös, valinta on aina sinun ja haasteet henkilökohtaisia.Temperamentti ja henkiset vahvuustekijät joita tuossa luettelet voivat olla silti synnynnäisiä tai opittuja ominaisuuksia - toisilla ei vain ole niitä eikä edes asian tiedostaminen välttämättä auta muutokseen. Toisilla ei ole työkaluja tai kestokykyä edes todella kohdata itseään. Joillakin tämäkin taas voi olla voimavara.
Itsensä kohtaaminen on aina yhtä vaikeaa kaikille, se on kamppailu jonka valitset itsesi kanssa. Ihmisen täytyy tiedostaa mitä hän haluaa todella, se ei ole välttämättä sitä mitä luulee haluavansa. Loppujen lopuksi olemme melko samanlaisia ja saamme tietyistä perusasioista tyytyväisen ja onnellisen olon. Näillä asioilla ei ole mitään tekemistä rahan tai omaisuuden kanssa, kysymys on asenteesta ja tietynlaisesta vahvasta nöyryydestä.
Itse en rahaa ja omaisuutta tähän ottaisi mukaan edes. Jotkut ihmiset haluavat tuntevat itsensä syvemmin, toisille se on suoranainen kutsumus kun suurin osa taas ei oikeastaan halua edes kovin syvällisesti lähteä siihen, osalle se taas on jo liki mahdotonta. Siihen sitoutuisi liikaa voimavaroja eikä täydellisestä tokeentumisesta ole takeita kun sille tielle lähtee - arkielämä ja aika ei pysähdy odottamaan päävaivaisia.
Monen asian summa, joista moni tärkeimmistä osatekijöistä voivat hyvinkin olla yksilöllisesti uniikkeja geneettisesti tai kokemuksen kautta.
Niin kuin totesin, jokainen menee omilla voimavaroillaan ja resurseillaan. Osa ei halua on valinta joka on, en halua, eli kysymys on valinnasta jossa on päättänyt ettei halua. Miten ihmiselle voi olla mahdottomuus tuntea itsensä, tässä kohtaa en voi ymmärtää? Jos arkielämä on itsetutkiskellun tiellä mielestäni täytyy jättää pois ne arkielämän asiat jotka ovat tiellä, jos haluaa löytää itsensä ja olla onnellinen. Jos ei halua tehdä tätä, no...elämä on sittenkin valintoja. Kuka voi tehdä sinun puolestasi valinnat, jos et sinä itse ja jollet tee niitä itse tuskin voit koskaan olla onnellinen. Meillä on tämä elämä tässä ja nyt, se on sinun omaisuuttasi ja sinä päätät...enkä puhu niistä elämistä joita oli ennen tai jälkeen, koska en tiedä siitä aiheesta mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta hiivatissa elämä koostuu omista valinnoista.
Itse valitset lähdetkö lukioon vai amikseen.
Itse valitset lähdetkö töihin vai jatkatko opintoja.
Itse valitset kuinka asumisen järjestät olit sitten lukiolainen, amislainen, töissä tai työtön.Ihan itse valitset.
Mikään ylläolevasta ei tipahda sinulle taivaasta. Jokaisen asian eteen olet tehnyt - valinnan.
Eli itse vain päätät että menet opiskelemaan ja ovella ilmoitat että tulin nyt opiskelemaan?
Itse päätät mennä töihin ja ilmoitat valitsemasi työpaikan ovella tulin nyt töihin?
Ihan itse valitset missä asut ja mitä maksat, ilmoitat ovella tulin nyt asumaan tähän, maksan vuokraa satasen?
Missä maailmassa sinä oikein elät? Meillä muilla kaikki tuo riippuu mm. siitä että TULEEKO VALITUKSI TUHANSIEN MUIDEN JOUKOSTA. Joku muu sen päätöksen tekee.
Jokaiselle löytyy joku opiskelupaikka. On valinta jäädä jumiin yrittämään samaan paikkaan tuloksetta. On valinta opiskeleeko ammatin, jolla saa töitä vai ei. Asumisesi riippuu näistä valinnoista, jotka sanelevat tulotasosi sekä siitä valitsetko olevasi yksinasuva vai esim. perheellinen.
Itse opiskelin alaa, jolla piti olla töitä. Varsinkin sen jälkeen kun isot ikäluokat jää eläkkeelle. Eipä niin käynytkään. Pätkätyöttömyys on tullut tutuksi. Enkä ole ainut, jolle on käynyt samoin.
Suhdanteet vaihtelee eikä ikinä voi olla täysin varma, että se varmaksi luvattu ala sitten lopulta sellainen on. No, ehkä terveydenhuolto on aika varma, mutta kaikista ei siihen ammattiin ole. Sitäpaitsi jos kaikki sinne hakeutuu niin kohta niitä töitä ei enää kaikille riitäkään. Eli tämäkään ei loppupeleissä ole aina oma valinta. Kolmessa-neljässä vuodessa eli opintojen aikana voi maailman tilanne muuttua radikaalisti.
No miksi et opiskellut toista ammattia.
Minulla on viisi tutkintoa.
Millä rahalla? En saa opintotukea, työkkäri ei anna tukea. Millä elän opiskelujen ajan? Missä asun opiskelujen aikana. Sossu ja kela sanoo, että sulla on jo tutkinto ja töitäkin aina välillä. Ei syytä uudelleenkouluttautua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta hiivatissa elämä koostuu omista valinnoista.
Itse valitset lähdetkö lukioon vai amikseen.
Itse valitset lähdetkö töihin vai jatkatko opintoja.
Itse valitset kuinka asumisen järjestät olit sitten lukiolainen, amislainen, töissä tai työtön.Ihan itse valitset.
Mikään ylläolevasta ei tipahda sinulle taivaasta. Jokaisen asian eteen olet tehnyt - valinnan.
Eli itse vain päätät että menet opiskelemaan ja ovella ilmoitat että tulin nyt opiskelemaan?
Itse päätät mennä töihin ja ilmoitat valitsemasi työpaikan ovella tulin nyt töihin?
Ihan itse valitset missä asut ja mitä maksat, ilmoitat ovella tulin nyt asumaan tähän, maksan vuokraa satasen?
Missä maailmassa sinä oikein elät? Meillä muilla kaikki tuo riippuu mm. siitä että TULEEKO VALITUKSI TUHANSIEN MUIDEN JOUKOSTA. Joku muu sen päätöksen tekee.
Jokaiselle löytyy joku opiskelupaikka. On valinta jäädä jumiin yrittämään samaan paikkaan tuloksetta. On valinta opiskeleeko ammatin, jolla saa töitä vai ei. Asumisesi riippuu näistä valinnoista, jotka sanelevat tulotasosi sekä siitä valitsetko olevasi yksinasuva vai esim. perheellinen.
Itse opiskelin alaa, jolla piti olla töitä. Varsinkin sen jälkeen kun isot ikäluokat jää eläkkeelle. Eipä niin käynytkään. Pätkätyöttömyys on tullut tutuksi. Enkä ole ainut, jolle on käynyt samoin.
Suhdanteet vaihtelee eikä ikinä voi olla täysin varma, että se varmaksi luvattu ala sitten lopulta sellainen on. No, ehkä terveydenhuolto on aika varma, mutta kaikista ei siihen ammattiin ole. Sitäpaitsi jos kaikki sinne hakeutuu niin kohta niitä töitä ei enää kaikille riitäkään. Eli tämäkään ei loppupeleissä ole aina oma valinta. Kolmessa-neljässä vuodessa eli opintojen aikana voi maailman tilanne muuttua radikaalisti.
No miksi et opiskellut toista ammattia.
Minulla on viisi tutkintoa.
Ymmärtääköhän nämä viiden tutkinnon ihmiset, että he ovat omalta osaltaan olleet mukana estämässä muiden valintoja. He ovat vieneet neljältä ihmiseltä opiskelupaikan kun itse ovat hypelleet opiskelusta toiseen.
Mikset sinä tehnyt oikeaa valintaa kerralla? Miksi piti tehdä peräti neljä väärää valintaa? Ja samalla viedä neljältä ihmiseltä opiskelupaikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä on sarja valintoja. Kaikkihan sen tietää.
Voi valita viitsiikö lukea ja opiskella. Ei ole pakko.
Voi urheilla, muttei ole pakko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta hiivatissa elämä koostuu omista valinnoista.
Itse valitset lähdetkö lukioon vai amikseen.
Itse valitset lähdetkö töihin vai jatkatko opintoja.
Itse valitset kuinka asumisen järjestät olit sitten lukiolainen, amislainen, töissä tai työtön.Ihan itse valitset.
Mikään ylläolevasta ei tipahda sinulle taivaasta. Jokaisen asian eteen olet tehnyt - valinnan.
Eli itse vain päätät että menet opiskelemaan ja ovella ilmoitat että tulin nyt opiskelemaan?
Itse päätät mennä töihin ja ilmoitat valitsemasi työpaikan ovella tulin nyt töihin?
Ihan itse valitset missä asut ja mitä maksat, ilmoitat ovella tulin nyt asumaan tähän, maksan vuokraa satasen?
Missä maailmassa sinä oikein elät? Meillä muilla kaikki tuo riippuu mm. siitä että TULEEKO VALITUKSI TUHANSIEN MUIDEN JOUKOSTA. Joku muu sen päätöksen tekee.
Jokaiselle löytyy joku opiskelupaikka. On valinta jäädä jumiin yrittämään samaan paikkaan tuloksetta. On valinta opiskeleeko ammatin, jolla saa töitä vai ei. Asumisesi riippuu näistä valinnoista, jotka sanelevat tulotasosi sekä siitä valitsetko olevasi yksinasuva vai esim. perheellinen.
Itse opiskelin alaa, jolla piti olla töitä. Varsinkin sen jälkeen kun isot ikäluokat jää eläkkeelle. Eipä niin käynytkään. Pätkätyöttömyys on tullut tutuksi. Enkä ole ainut, jolle on käynyt samoin.
Suhdanteet vaihtelee eikä ikinä voi olla täysin varma, että se varmaksi luvattu ala sitten lopulta sellainen on. No, ehkä terveydenhuolto on aika varma, mutta kaikista ei siihen ammattiin ole. Sitäpaitsi jos kaikki sinne hakeutuu niin kohta niitä töitä ei enää kaikille riitäkään. Eli tämäkään ei loppupeleissä ole aina oma valinta. Kolmessa-neljässä vuodessa eli opintojen aikana voi maailman tilanne muuttua radikaalisti.
No miksi et opiskellut toista ammattia.
Minulla on viisi tutkintoa.
Miksi luulet, etten opiskellut? Mulla on kolme tutkintoa. Pätkätöitä silti.
Vierailija kirjoitti:
Taas tää ikuisuusaihe! No. Synnyin vajaa 60v. sitten niin köyhään perheeseen, ettei nykyajan "köyhillä" ole niistä olosuhteista onneksi mitään käsitystä. Äiti mielenterveysongelmainen, isä hissukka. Pahoinpitelyä, alkoholismia, välillä hihhuliuskovaisuutta. Suojelin pienempiäni minkä ehdin. Rahaa ei ollut, ruokaa oli- hyvin vähän. Lastensuojelusta kukaan puhunut mitään siihen aikaan.
Koulussa tein töitä, nyt akateeminen, tulot yli 100k/vuosi.
Ainut hyväntekeväisyys johon lahjoitan on seksuaaliterveyttä tukeva.
Ja kyllä- jokainen on oman onnensa seppä.
Entä jos olisit menettänyt liikuntakykysi tai terveytesi? Entä jos olisit tullut pahoinpidellyksi ja menettänyt mielenterveytesi masentumalla ja jumittumalla pelkotiloihin? Entä jos olisit sairastunut skitsofreniaan 17-vuotiaana? Entä jos olisit menettänyt työpaikkasi yt-neuvotteluissa 55-vuotiaana? Entä jos olisit joutunut kidnapatuksi ja ihmiskaupan uhriksi? Entä jos olisit mennyt naimisiin narsistin kanssa, joka olisi vienyt sinulta kaiken? Entä jos olisit itsepuolustukseksi joutunut kamppailemaan ryöstäjää vastaan ja hän olisi kuollut? Entä jos olisit syntynyt kehitysvammaisena? Entä jos sinulla ei olisi yhtään ystävää, perheenjäsentä eikä mitään?
Entä jos pahimmillaan kaikki nuo olisivat tapahtuneet kokemasi lisäksi?
Sinulta puuttuu paljon tietoa - tietoa siitä, miten asiat voivat mennä pieleen niin, ettei hyviä valintoja ole enää olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kaikki saavutukset olisivat omien valintojen takana, me kaikkihan olisimme monimiljonäärejä isoissa taloissa, meillä olisi uusimmat autot, kauniita lahjakkaita lapsia, muotovaliokoiria ja hevosemme voittaisivat raveissa.
Miksi sitten kaikilla ihmisillä ei ole tuota tilannetta? Olemmeko me todella kaikki muut niin laiskoja ja tyhmiä, valitsimme tahallaan hitaat hevoset ja epälahjakkaat lapset ja avioliittokin kaatui vain siihen kun valitsimme miehen joka aikoo pettää vuosien päästä? :D
Eikä olisi. Jotkut tekevät typeriä valintoja. VOit valita esim että lähdetkö baariin vetää lärvit, vai ostatko esimerkiksi niillä rahoilla osakkeita. Melko moni valitsee sen lärvit "kun elämä on tässä ja nyt".
Tai sitten voit sijoittaa ne Lehman Brothersiin, Parmalattiin tai hometaloon ja menettää ne kaikki rahat. Turha se on kuvitella, että kaikilla asiat menee putkeen ja valitsee oikein. On ihmisiä, joiden niin ihana puoliso on tuhlannut kaikki heidän säästönsä ja tartuttanut ehkä jonkun vakavan taudinkin heihin. On näitä, joiden elämä päättyi, koska puolison rakastaja päätti elimoida kilpailijan.
On aivan naurettavaa kuvitella etteikö ympäristön teoilla ole mitään vaikutusta omaan elämän koskaan. Mitä jos siellä yliopistossa joutuisinkin niin vakavan rikoksen kohteeksi, ettei sinusta olisi enää valmistumaan? Tai pääset haluamaasi koulutukseen, mutta sinua kiusataan niin paljon ettet voi jatkaa siellä? Tai työsi loppuu ja joudut ottamaan minkä tahansa työn elättääksesi lapsesi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta hiivatissa elämä koostuu omista valinnoista.
Itse valitset lähdetkö lukioon vai amikseen.
Itse valitset lähdetkö töihin vai jatkatko opintoja.
Itse valitset kuinka asumisen järjestät olit sitten lukiolainen, amislainen, töissä tai työtön.Ihan itse valitset.
Mikään ylläolevasta ei tipahda sinulle taivaasta. Jokaisen asian eteen olet tehnyt - valinnan.
Eli itse vain päätät että menet opiskelemaan ja ovella ilmoitat että tulin nyt opiskelemaan?
Itse päätät mennä töihin ja ilmoitat valitsemasi työpaikan ovella tulin nyt töihin?
Ihan itse valitset missä asut ja mitä maksat, ilmoitat ovella tulin nyt asumaan tähän, maksan vuokraa satasen?
Missä maailmassa sinä oikein elät? Meillä muilla kaikki tuo riippuu mm. siitä että TULEEKO VALITUKSI TUHANSIEN MUIDEN JOUKOSTA. Joku muu sen päätöksen tekee.
Jokaiselle löytyy joku opiskelupaikka. On valinta jäädä jumiin yrittämään samaan paikkaan tuloksetta. On valinta opiskeleeko ammatin, jolla saa töitä vai ei. Asumisesi riippuu näistä valinnoista, jotka sanelevat tulotasosi sekä siitä valitsetko olevasi yksinasuva vai esim. perheellinen.
Itse opiskelin alaa, jolla piti olla töitä. Varsinkin sen jälkeen kun isot ikäluokat jää eläkkeelle. Eipä niin käynytkään. Pätkätyöttömyys on tullut tutuksi. Enkä ole ainut, jolle on käynyt samoin.
Suhdanteet vaihtelee eikä ikinä voi olla täysin varma, että se varmaksi luvattu ala sitten lopulta sellainen on. No, ehkä terveydenhuolto on aika varma, mutta kaikista ei siihen ammattiin ole. Sitäpaitsi jos kaikki sinne hakeutuu niin kohta niitä töitä ei enää kaikille riitäkään. Eli tämäkään ei loppupeleissä ole aina oma valinta. Kolmessa-neljässä vuodessa eli opintojen aikana voi maailman tilanne muuttua radikaalisti.
No miksi et opiskellut toista ammattia.
Minulla on viisi tutkintoa.
Miksi luulet, etten opiskellut? Mulla on kolme tutkintoa. Pätkätöitä silti.
Mä opiskelin ammatin "jossa töitä". Mut ilmeisesti en sovellu alalle jostain syystä, en tiedä miksi. Opintotuet käytetty enkä sovellu esim. hoitoalalle tai mihinkään kovin fyysiselle tai allergeenialalle. Jumissa ollaan. Todellakin haluaisin elämältä vielä jotain, mutta olen ehtinyt jo masentua.
MOT kirjoitti:
Elämä on kaikille valintoja ja jokainen joutuu ponnistelemaan asioiden eteen. Joskus voi näyttää, että jonkun elämä on helpompaa, mutta vaikka olisit syntynyt millainen kultalusikka suussa joudut ennen pitkää kohtaamaan itsesi. Jollekin voi syntyä kriisi siitä ettei ole rahaa ja jollekin siitä, että rakennekynsi lohkeaa. Kysymys on kestokyvystä ja sielun resilienssistä, mitä enemmän ottaa vastaan haasteita ja kehittää itseään sitä vahvemmaksi tulee.
Voit joko tai roikkua sormenpäillesi tai vetää itsesi ylös, valinta on aina sinun ja haasteet henkilökohtaisia.
Tää on kyllä sellaista kukkua ettei tosikaan. Rikkaasta perheestä oleva ainokainenko se siellä kirjoittelee? Ainoa mistä olen samaa mieltä on tuo että jokaisen on kohdattava itsensä ennemmin tai myöhemmin. Tiedän itse kuitenkin sen, että mielummin kohtaisin (ja olenkin kohdannut) sen omassa talossani, tod.näk. perheellisenä, pankkitililläni muutamia kymmeniä tuhansia euroja pahan päivän varalle kuin kaupungin omistamassa pienessä luukussa, yksin ja turvattomana. Eli sinun mottosi on: se mikä ei tapa, vahvistaa. Se ei vaan toimi noin, kaikki globaalit tutkimuksetkin kumoaa tuon. Ja sitten viimeiseksi: lapsella ei ole sitä "sielun" resilenssiä, eikä mitään kykyä muuttaa tai käsitellä asioita.
No kerrotko meille muille että MIkä geeni sen määrää ettet saa halutessasi akateemista koulutusta? Aivan, Ei PERIYDY. periytymisen kanssa tuolla ei ole mitään tekemistä, kuten ei ole köyhyydenkään kohdalla.