Lue keskustelun säännöt.
Lähes jokainen laihtuu kyllä, jos haluaa tarpeeksi!
22.04.2020 |
Painon pudottamisen logiikka on lopulta hyvin yksinkertainen. Kyse on motivaatiosta. Ihminen laihtuu, jos aidosti haluaa sitä.
Jos laihtuminen tyssää aina siihen että sortuu syömään liikaa ja epäterveellisesti, niin silloin ihminen haluaa mässäilyn tuomaa nautintoa enemmän kuin laihtumista. Hänen motivaationsa kohde on väärä, eli lyhyen tähtäimen nautinto pitkän tähtäimen kustannuksella.
Kyllä, minulla on omakohtaista kokemusta painonpudotuksesta. Ja olen myös sitä mieltä, että silloin kun on kyse asiasta johon voi vaikuttaa, niin ihminen onnistuu siinä, mitä hän tosissaan haluaa ja mihin hän suuntaa motivaationsa.
Huomaattehan että otsikossa lukee "lähes jokainen" eli tämä ei koske esimerkiksi vaikeasta sairaudesta johtuvaa ylipainoa jolle ei voi mitään. Suurin osa ihmisistä on lihavia kuitenkin ihan vain siksi, että he syövät enemmän kuin kuluttavat.
Kommentit (205)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, onhan se tietysti näinkin mutta kyllä minulta loppui sinni 5 kk jälkeen (jälleen kerran) koska suolisto oli ihan sekaisin 5 kk ripuloinnin jälkeen, mahalaukku tulehtunut ja kipeä, niin heikko olo että en jaksanut kuin maata sohvalla. Kolesteroli nousi reilusti ja maksa-arvot pielessä. Kaikki tuo kun kokeilin vhh diettiä ja 1000-1400 kcal/pv. Laihduin noin 10 kg tuolla rääkillä mutta nyt on mennyt 3 kk kun palasin entiseen ruokavalioon ja vähitellen alkaa suolisto toipumaan. Kun syön mahani täyteen ruokaa, jaksan pyöräillä, siivota, pyykätä ja touhuta koko päivän. Vhh dietillä vietin kaiket päivät sohvanpohjalla ja olin itkuinen, masentunut. Kyllähän sitä tuollakin konstilla laihtuu mutta onko se vaivan väärti. Minusta ei ole. Ja moneen kertaan kokeilleena, tuo on ainoa konsti jolla laihdun.
Turhaan mollaat vhh-ruokavaliota, et ole sitä edes noudattanut. Enkä tällä tarkoita, että se kaikille sopii.
En mollaa vhh-ruokavalioa, se ei vain sopinut minun ruoansulatukselleni. Mistä voit tietää olenko sitä noudattanut vai en, ihan olen nettisivujen ohjeiden mukaan toiminut ja Heikkilän kirjat lukenut. Ehkäpä siellä on sitten asiat väärin kerrottu ja sinä panttaat sitä oikeaa tietoa. Ei kaikkien elimistö ole samanlainen.
Mainitsit kalorimäärän, siitä päättelin, ettet vhh-ruokavaliota noudattanut. Se kun ei ole mikään kituilu ruokavalio.
Laihtuakseen pitää vhhllakin syödä alle kulutuksen.
Väitinkö jotain muuta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksi lääketieteellinen fakta, joka painoon liittyy, on se, että ihmisen keho oppii pitämään korkeinta saavutettua painoa biologisesti oikeana, vaikka siinä olisi 300 kg ylimääräistä. Äärimmäisissä tapauksissa Suomessakin puhutaan siis satojen kilojen ylipainosta kymmenien tai muutamien kilojen sijaan.
Niinpä laihduttaessa ja painonhallinnassa keho oikeasti luulee, että sille tehdään jotain pahaa ja puolustautuu. Painon pudottaminen on paljon vaikeampaa kuin painon kerryttäminen. Edes vatsalaukunpienennysleikkaus ei toimi läheskään kaikille.
Jos ihmisellä on niin paljon voimavaroja, että muuttaa elämäntapansa pysyvästi eikä enää koskaan repsahda sohvan pohjalle syömään roskaruokaa, laihtuminen on mahdollista. Perussairaudet voivat tehdä siitä mahdotonta tai ainakin hyvin paljon vaikeampaa. Mutta jokaiselle se tarkoittaa todella tiukkaa pidättäytymistä. Annoskokojen miettimistä, ravintosisältöjen miettimistä, ateriarytmin miettimistä, liikuntaa ja lepoa. Uuden normaalipainon ylläpitäminen on sitä työläämpää, mitä enemmän ylipainoa aikanaan oli. Ja jos normaalipainon ylläpitäminen ei motivoi, keho todellakin palauttaa jokaisen kilon, koska se puolustaa luontaisesti maksimipainoaan.
Siksi ennaltaehkäisy olisi niin tärkeää. Terveellisten elämäntapojen omaksuminen jo lapsena edesauttaisi terveellisiä elämäntapoja myös teini-ikäisenä ja nuorena aikuisena. Mutta jos nuori aikuinen päästää painonsa hiljalleen luisumaan ylöspäin parin kymmenen vuoden ajan, takaisin alaspäin palaaminen on paljon vaikeampaa eikä välttämättä koskaan onnistu. Tällä hetkellä tiedetään, että lapset liikkuvat aiempaa selvästi vähemmän ja ylipaino myös lapsilla ja nuorilla lisääntyy. Siksi pessimistinen ennusteeni on, että ylipainon aiheuttamat liitännäissairaudet eivät ole Suomesta vähenemässä. Nykyiset päiväkoti-ikäiset voivat olla nelikymppisinä samassa kunnossa kuin nykyiset kuusikymppiset.
Aina puhutaan näistä mystisistä perussairauksista mutta ei kerrota mitä ne on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi lääketieteellinen fakta, joka painoon liittyy, on se, että ihmisen keho oppii pitämään korkeinta saavutettua painoa biologisesti oikeana, vaikka siinä olisi 300 kg ylimääräistä. Äärimmäisissä tapauksissa Suomessakin puhutaan siis satojen kilojen ylipainosta kymmenien tai muutamien kilojen sijaan.
Niinpä laihduttaessa ja painonhallinnassa keho oikeasti luulee, että sille tehdään jotain pahaa ja puolustautuu. Painon pudottaminen on paljon vaikeampaa kuin painon kerryttäminen. Edes vatsalaukunpienennysleikkaus ei toimi läheskään kaikille.
Jos ihmisellä on niin paljon voimavaroja, että muuttaa elämäntapansa pysyvästi eikä enää koskaan repsahda sohvan pohjalle syömään roskaruokaa, laihtuminen on mahdollista. Perussairaudet voivat tehdä siitä mahdotonta tai ainakin hyvin paljon vaikeampaa. Mutta jokaiselle se tarkoittaa todella tiukkaa pidättäytymistä. Annoskokojen miettimistä, ravintosisältöjen miettimistä, ateriarytmin miettimistä, liikuntaa ja lepoa. Uuden normaalipainon ylläpitäminen on sitä työläämpää, mitä enemmän ylipainoa aikanaan oli. Ja jos normaalipainon ylläpitäminen ei motivoi, keho todellakin palauttaa jokaisen kilon, koska se puolustaa luontaisesti maksimipainoaan.
Siksi ennaltaehkäisy olisi niin tärkeää. Terveellisten elämäntapojen omaksuminen jo lapsena edesauttaisi terveellisiä elämäntapoja myös teini-ikäisenä ja nuorena aikuisena. Mutta jos nuori aikuinen päästää painonsa hiljalleen luisumaan ylöspäin parin kymmenen vuoden ajan, takaisin alaspäin palaaminen on paljon vaikeampaa eikä välttämättä koskaan onnistu. Tällä hetkellä tiedetään, että lapset liikkuvat aiempaa selvästi vähemmän ja ylipaino myös lapsilla ja nuorilla lisääntyy. Siksi pessimistinen ennusteeni on, että ylipainon aiheuttamat liitännäissairaudet eivät ole Suomesta vähenemässä. Nykyiset päiväkoti-ikäiset voivat olla nelikymppisinä samassa kunnossa kuin nykyiset kuusikymppiset.
Aina puhutaan näistä mystisistä perussairauksista mutta ei kerrota mitä ne on.
Kilpirauhasen vajaatoiminta, diabetes, liikuntaelinvaivat esimerkiksi.
On varmaan muitakin, noi nyt tuli ihan ekana mieleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, onhan se tietysti näinkin mutta kyllä minulta loppui sinni 5 kk jälkeen (jälleen kerran) koska suolisto oli ihan sekaisin 5 kk ripuloinnin jälkeen, mahalaukku tulehtunut ja kipeä, niin heikko olo että en jaksanut kuin maata sohvalla. Kolesteroli nousi reilusti ja maksa-arvot pielessä. Kaikki tuo kun kokeilin vhh diettiä ja 1000-1400 kcal/pv. Laihduin noin 10 kg tuolla rääkillä mutta nyt on mennyt 3 kk kun palasin entiseen ruokavalioon ja vähitellen alkaa suolisto toipumaan. Kun syön mahani täyteen ruokaa, jaksan pyöräillä, siivota, pyykätä ja touhuta koko päivän. Vhh dietillä vietin kaiket päivät sohvanpohjalla ja olin itkuinen, masentunut. Kyllähän sitä tuollakin konstilla laihtuu mutta onko se vaivan väärti. Minusta ei ole. Ja moneen kertaan kokeilleena, tuo on ainoa konsti jolla laihdun.
Turhaan mollaat vhh-ruokavaliota, et ole sitä edes noudattanut. Enkä tällä tarkoita, että se kaikille sopii.
En mollaa vhh-ruokavalioa, se ei vain sopinut minun ruoansulatukselleni. Mistä voit tietää olenko sitä noudattanut vai en, ihan olen nettisivujen ohjeiden mukaan toiminut ja Heikkilän kirjat lukenut. Ehkäpä siellä on sitten asiat väärin kerrottu ja sinä panttaat sitä oikeaa tietoa. Ei kaikkien elimistö ole samanlainen.
Mainitsit kalorimäärän, siitä päättelin, ettet vhh-ruokavaliota noudattanut. Se kun ei ole mikään kituilu ruokavalio.
Nimenomaan vhh-dietissäkin sanotaan että ruokaa ei voi syödä enemmän kuin mitä kuluttaa, oli se sitten vähähiilihydraattista vai jotain muuta. Siis jos haluaa laihtua.
Ei voikaan, enkä niin ole väittänytkään.
No nää on näitä. En tiedä miksi tämä asia on sellainen, että joillekin on niin vaikea uskoa ettei kaikki ole vain yksinkertaisista asioista kiinni. Juu olen läski ja laihduttelen juuri. Helppoahan tämä korona aikana yksin kotona onkin, mutta sitten kun normaali arki alkaa niin ei se enää niin yksinkertaista olekaan.
Totta tuo, että kaikki lihavat eivät ole mitään suurahmatteja, jotka mussuttavat kaiken aikaa kaksin käsin. Pelkkä vähän liian suuri annoskokohan siihen riittää pidemmällä aikavälillä. Toisille kilot tulee helpommin, kuin toisille. Juuri oikean kalorimäärän syöminen ei ole niin yksinkertaista, kuin kuulostaa. Onko edes olemassa mitään takuuvarmaa keinoa selvittää yksilön tarkka kalorinkulutus? Ainakin netissä tehtäväthän ovat vain suuntaan antavia. Jos haluaisi olla todella tarkka pitäisi punnita ikuisesti KAIKKI ruuat mitä syö. Läheskään kaikki ruokailu ei muutenkaan tapahdu kotona, joten sekin lisää jo hankaluutta.
Minulla on läheisiä ja ystäviä, jotka tuntuvat vetävän suuriakin annoksia ruokaa, juovat lähes päivittäin pullollisen limsaa, elävät makkaraperunoilla ja juovat paljon alkoholia. Minä en ikinä juo normaaliarkena mitään sokerijuomia ja teen pääsääntöisesti monipuolista ruokaa itse kasvisten kanssa. Silti minä olen meistä kaikista se lihava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No nää on näitä. En tiedä miksi tämä asia on sellainen, että joillekin on niin vaikea uskoa ettei kaikki ole vain yksinkertaisista asioista kiinni. Juu olen läski ja laihduttelen juuri. Helppoahan tämä korona aikana yksin kotona onkin, mutta sitten kun normaali arki alkaa niin ei se enää niin yksinkertaista olekaan.
Totta tuo, että kaikki lihavat eivät ole mitään suurahmatteja, jotka mussuttavat kaiken aikaa kaksin käsin. Pelkkä vähän liian suuri annoskokohan siihen riittää pidemmällä aikavälillä. Toisille kilot tulee helpommin, kuin toisille. Juuri oikean kalorimäärän syöminen ei ole niin yksinkertaista, kuin kuulostaa. Onko edes olemassa mitään takuuvarmaa keinoa selvittää yksilön tarkka kalorinkulutus? Ainakin netissä tehtäväthän ovat vain suuntaan antavia. Jos haluaisi olla todella tarkka pitäisi punnita ikuisesti KAIKKI ruuat mitä syö. Läheskään kaikki ruokailu ei muutenkaan tapahdu kotona, joten sekin lisää jo hankaluutta.
Minulla on läheisiä ja ystäviä, jotka tuntuvat vetävän suuriakin annoksia ruokaa, juovat lähes päivittäin pullollisen limsaa, elävät makkaraperunoilla ja juovat paljon alkoholia. Minä en ikinä juo normaaliarkena mitään sokerijuomia ja teen pääsääntöisesti monipuolista ruokaa itse kasvisten kanssa. Silti minä olen meistä kaikista se lihava.
Tämän olen kokenut omakohtaisesti joitain vuosia sitten. Oma lapseni söi ison lautasellisen tismalleen samaa ruokaa kuin minä, ruoka oli kekona lautasella. Minulla oli samaan aikaan sama lautaskoko ja ruokaa noin puoli lautasellista ja matala "keko" eli annos noin 1/3 tai 1/4 hänen annoksestaan. Syötiin samoin kuukausia. Meillä tietysti erona ikä ja sukupuoli, ja kokokin. Lapsi pysyi langanlaihana kun taas minä lihoin. Tuli kieltämättä tunne että lopetanko syömisen kokonaan.
No aina ei oma tahto riitä. Tai no, siltä se ainakin tuntui. Itse kärsin jopa invalidisoivasta väsymyksestä joka tottakai lihotti kun ei jaksa mitään. Yritin saada apua 6 vuotta. Aina oli jokin syy ettei tutkittukaan, ensimmäiset 5 vuotta sanottiin että sellaista se äidin elämä on. Eikä sillä ollut mitään merkitystä kun sanoin etten yhtään yötä ole lasteni kanssa valvonut. Sitten tarjottiin pelkkää mielenterveysapua. Vaati totaalisen romahtamisen että lääkäri otti edes muutaman verikokeen joista hyvin äkkiä selvisi syy miksi olen väsynyt, myös tulehdusarvot oli pilvissä. Sain lääkityksen ja ylipaino suli pois hetkessä kun pystyin taas elämään normaalisti.
Toki se ylipaino oli oma syy mutta se oli myös seuraus jostakin jota en itse voinut hoitaa pois. Lääkäreillä kävin yli 20 kertaa, maksoin itseni kipeäksi yksityisille jotka ei saaneet syytä selvitettyä.
En lähtisi ketään tuomitsemaan halun puutteesta vaikka ihan varmasti on myös heitäkin joukossa. Jokin syy löytyy usein taustalta, olkoonkin iso tai pieni, kuka sitäkään on toisen puolesta sanomaan.
Ihan sillä vain jaoin tarinani että kun usein ajatellaan että kyse on pelkästä tahdonvoimasta tai siitä että herkut maistuu. Tarinoita on monta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi lääketieteellinen fakta, joka painoon liittyy, on se, että ihmisen keho oppii pitämään korkeinta saavutettua painoa biologisesti oikeana, vaikka siinä olisi 300 kg ylimääräistä. Äärimmäisissä tapauksissa Suomessakin puhutaan siis satojen kilojen ylipainosta kymmenien tai muutamien kilojen sijaan.
Niinpä laihduttaessa ja painonhallinnassa keho oikeasti luulee, että sille tehdään jotain pahaa ja puolustautuu. Painon pudottaminen on paljon vaikeampaa kuin painon kerryttäminen. Edes vatsalaukunpienennysleikkaus ei toimi läheskään kaikille.
Jos ihmisellä on niin paljon voimavaroja, että muuttaa elämäntapansa pysyvästi eikä enää koskaan repsahda sohvan pohjalle syömään roskaruokaa, laihtuminen on mahdollista. Perussairaudet voivat tehdä siitä mahdotonta tai ainakin hyvin paljon vaikeampaa. Mutta jokaiselle se tarkoittaa todella tiukkaa pidättäytymistä. Annoskokojen miettimistä, ravintosisältöjen miettimistä, ateriarytmin miettimistä, liikuntaa ja lepoa. Uuden normaalipainon ylläpitäminen on sitä työläämpää, mitä enemmän ylipainoa aikanaan oli. Ja jos normaalipainon ylläpitäminen ei motivoi, keho todellakin palauttaa jokaisen kilon, koska se puolustaa luontaisesti maksimipainoaan.
Siksi ennaltaehkäisy olisi niin tärkeää. Terveellisten elämäntapojen omaksuminen jo lapsena edesauttaisi terveellisiä elämäntapoja myös teini-ikäisenä ja nuorena aikuisena. Mutta jos nuori aikuinen päästää painonsa hiljalleen luisumaan ylöspäin parin kymmenen vuoden ajan, takaisin alaspäin palaaminen on paljon vaikeampaa eikä välttämättä koskaan onnistu. Tällä hetkellä tiedetään, että lapset liikkuvat aiempaa selvästi vähemmän ja ylipaino myös lapsilla ja nuorilla lisääntyy. Siksi pessimistinen ennusteeni on, että ylipainon aiheuttamat liitännäissairaudet eivät ole Suomesta vähenemässä. Nykyiset päiväkoti-ikäiset voivat olla nelikymppisinä samassa kunnossa kuin nykyiset kuusikymppiset.
Aina puhutaan näistä mystisistä perussairauksista mutta ei kerrota mitä ne on.
Perussairaudet voivat olla hyvin moninaisia ja vaikuttaa ihmisiin eri tavoin. Mutta perussairauksilla voidaan tarkoittaa esim.
Kilpirauhasen vajaatoimintaa
Diabetesta
Migreeniä
Kroonista syöpää
Kihtiä
ALSia
Keuhkofibroosia
Monia psyyken sairauksia
Siis ihmisellä on joku pysyvä sairaus, jota ei voida parantaa ja joka voi vaikeuttaa painonpudotusta ja tehdä siitä jopa mahdotonta.
Erikseen voisi käydä keskustelua siitä, onko osa perussairauksistakin ylipainon aiheuttamia tai epäterveellisen elämän vuoksi kroonisia, mutta perussairaudet voivat olla hyvin monenlaisia ja haitata yksilön elämää erittäin paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse rahapulan vuoksi laihduin 44-46 koosta 36-38.
Elin kuukausia syömällä mm puuroa.
Köyhimmistä vuosista jäi päälimmäiseksi se, etten enää välitä makeasta.
Jos olen synttäreillä ja siellä on unelmatirttua, syön mielelläni. Mutta jos on täytekakkua kermatäytteellä, en syö , tai syön jos koen sen kohteliaaksi.Suurin herkkuni on hedelmät. Appelsiini on ykkönen
Hedelmillä saat rasvamaksan.
Hedelmissä on niin vähän fruktoosia, että niillä mitään rasvamaksaa saa.
Hedelmissä olevat kuidut myös estävät hedelmäsokerin imeytymistä aika tehokkaasti. Ne kannattaakin mielummin syödä sellaisenaan, kuin surauttaa smoothieksi joka hajottaa näitä kuituja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi kaikki kertovat pitkistä kävelylenkeistä?
Eihän niissä sinänsä ole vikaa, mutta painonpudotuksessa ja -hallinnassa olisi tärkeää harrastaa myös rasittavaa liikuntaa ja lihaskuntoliikuntaa. Ei ole niin oleellista, että kävelee 90 minuuttia kerran tai kaksi viikossa. Toki niin voi tehdä, mutta kulutuksen kannalta liikuntaa olisi tärkeää harrastaa päivittäin ja sen pitäisi olla monipuolista: kestävyysliikuntaa, lihaskuntoliikuntaa ja kehonhuoltoa, kuten venyttelyä.
Lihastreeni polttaa rasvaa ja on ikääntyessä tärkeää toimintakyvyn säilyttämiseksi. Erityisesti naiset pelkäävät jostain syystä, että lihakset kasvavat ”liikaa”, mutta todellisuudessa lihakset eivät mitenkään voi kasvaa vahingossa ”liian suuriksi”.
Myös kehonhuolto on tärkeää. Pilates, jooga, venyttely... näitähän löytyy myös ilmaiseksi esim. YouTubesta. Pelkkään sohvalla istumiseen verrattuna venyttelykin kuluttaa energiaa. Miksi ei siis vaikkapa katsoisi iltauutisia venytellen. Myös kehonhuolto on ikääntyessä koko ajan tärkeämpää.
Vaikka paino ei liikunnalla tippuisikaan, liikunta joka tapauksessa parantaa kuntoa ja fyysistä vointia. Vanhetessa pysyy toimintakykyisenä todennäköisesti paljon pidempään, jos pitää kunnostaan huolta.
Vierailija kirjoitti:
No aina ei oma tahto riitä. Tai no, siltä se ainakin tuntui. Itse kärsin jopa invalidisoivasta väsymyksestä joka tottakai lihotti kun ei jaksa mitään. Yritin saada apua 6 vuotta. Aina oli jokin syy ettei tutkittukaan, ensimmäiset 5 vuotta sanottiin että sellaista se äidin elämä on. Eikä sillä ollut mitään merkitystä kun sanoin etten yhtään yötä ole lasteni kanssa valvonut. Sitten tarjottiin pelkkää mielenterveysapua. Vaati totaalisen romahtamisen että lääkäri otti edes muutaman verikokeen joista hyvin äkkiä selvisi syy miksi olen väsynyt, myös tulehdusarvot oli pilvissä. Sain lääkityksen ja ylipaino suli pois hetkessä kun pystyin taas elämään normaalisti.
Toki se ylipaino oli oma syy mutta se oli myös seuraus jostakin jota en itse voinut hoitaa pois. Lääkäreillä kävin yli 20 kertaa, maksoin itseni kipeäksi yksityisille jotka ei saaneet syytä selvitettyä.
En lähtisi ketään tuomitsemaan halun puutteesta vaikka ihan varmasti on myös heitäkin joukossa. Jokin syy löytyy usein taustalta, olkoonkin iso tai pieni, kuka sitäkään on toisen puolesta sanomaan.
Ihan sillä vain jaoin tarinani että kun usein ajatellaan että kyse on pelkästä tahdonvoimasta tai siitä että herkut maistuu. Tarinoita on monta.
Että tule vihaiseksi tällaisista! Miksi (jotkut) lääkärit ovat noin välinpitämättömiä, vaikka ihminen tulee anelemaan apua? Kyllä lähtökohtana pitäisi olla, että uskotaan potilasta joolla on ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No aina ei oma tahto riitä. Tai no, siltä se ainakin tuntui. Itse kärsin jopa invalidisoivasta väsymyksestä joka tottakai lihotti kun ei jaksa mitään. Yritin saada apua 6 vuotta. Aina oli jokin syy ettei tutkittukaan, ensimmäiset 5 vuotta sanottiin että sellaista se äidin elämä on. Eikä sillä ollut mitään merkitystä kun sanoin etten yhtään yötä ole lasteni kanssa valvonut. Sitten tarjottiin pelkkää mielenterveysapua. Vaati totaalisen romahtamisen että lääkäri otti edes muutaman verikokeen joista hyvin äkkiä selvisi syy miksi olen väsynyt, myös tulehdusarvot oli pilvissä. Sain lääkityksen ja ylipaino suli pois hetkessä kun pystyin taas elämään normaalisti.
Toki se ylipaino oli oma syy mutta se oli myös seuraus jostakin jota en itse voinut hoitaa pois. Lääkäreillä kävin yli 20 kertaa, maksoin itseni kipeäksi yksityisille jotka ei saaneet syytä selvitettyä.
En lähtisi ketään tuomitsemaan halun puutteesta vaikka ihan varmasti on myös heitäkin joukossa. Jokin syy löytyy usein taustalta, olkoonkin iso tai pieni, kuka sitäkään on toisen puolesta sanomaan.
Ihan sillä vain jaoin tarinani että kun usein ajatellaan että kyse on pelkästä tahdonvoimasta tai siitä että herkut maistuu. Tarinoita on monta.
Että tule vihaiseksi tällaisista! Miksi (jotkut) lääkärit ovat noin välinpitämättömiä, vaikka ihminen tulee anelemaan apua? Kyllä lähtökohtana pitäisi olla, että uskotaan potilasta joolla on ongelma.
Minä taas tulen vihaiseksi siitä, että hän ei kerro mikä häntä vaivasi, koska sillä voisi olla oleellinen merkitys monelle muulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse rahapulan vuoksi laihduin 44-46 koosta 36-38.
Elin kuukausia syömällä mm puuroa.
Köyhimmistä vuosista jäi päälimmäiseksi se, etten enää välitä makeasta.
Jos olen synttäreillä ja siellä on unelmatirttua, syön mielelläni. Mutta jos on täytekakkua kermatäytteellä, en syö , tai syön jos koen sen kohteliaaksi.Suurin herkkuni on hedelmät. Appelsiini on ykkönen
Hedelmillä saat rasvamaksan.
Hedelmissä on niin vähän fruktoosia, että niillä mitään rasvamaksaa saa.
Hedelmissä olevat kuidut myös estävät hedelmäsokerin imeytymistä aika tehokkaasti. Ne kannattaakin mielummin syödä sellaisenaan, kuin surauttaa smoothieksi joka hajottaa näitä kuituja.
Höpöhöpö, ei ne kuidut poista hedelmäsokerin haitallisuutta. Ihan sama, miten ne hedelmät syö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksi lääketieteellinen fakta, joka painoon liittyy, on se, että ihmisen keho oppii pitämään korkeinta saavutettua painoa biologisesti oikeana, vaikka siinä olisi 300 kg ylimääräistä. Äärimmäisissä tapauksissa Suomessakin puhutaan siis satojen kilojen ylipainosta kymmenien tai muutamien kilojen sijaan.
Niinpä laihduttaessa ja painonhallinnassa keho oikeasti luulee, että sille tehdään jotain pahaa ja puolustautuu. Painon pudottaminen on paljon vaikeampaa kuin painon kerryttäminen. Edes vatsalaukunpienennysleikkaus ei toimi läheskään kaikille.
Jos ihmisellä on niin paljon voimavaroja, että muuttaa elämäntapansa pysyvästi eikä enää koskaan repsahda sohvan pohjalle syömään roskaruokaa, laihtuminen on mahdollista. Perussairaudet voivat tehdä siitä mahdotonta tai ainakin hyvin paljon vaikeampaa. Mutta jokaiselle se tarkoittaa todella tiukkaa pidättäytymistä. Annoskokojen miettimistä, ravintosisältöjen miettimistä, ateriarytmin miettimistä, liikuntaa ja lepoa. Uuden normaalipainon ylläpitäminen on sitä työläämpää, mitä enemmän ylipainoa aikanaan oli. Ja jos normaalipainon ylläpitäminen ei motivoi, keho todellakin palauttaa jokaisen kilon, koska se puolustaa luontaisesti maksimipainoaan.
Siksi ennaltaehkäisy olisi niin tärkeää. Terveellisten elämäntapojen omaksuminen jo lapsena edesauttaisi terveellisiä elämäntapoja myös teini-ikäisenä ja nuorena aikuisena. Mutta jos nuori aikuinen päästää painonsa hiljalleen luisumaan ylöspäin parin kymmenen vuoden ajan, takaisin alaspäin palaaminen on paljon vaikeampaa eikä välttämättä koskaan onnistu. Tällä hetkellä tiedetään, että lapset liikkuvat aiempaa selvästi vähemmän ja ylipaino myös lapsilla ja nuorilla lisääntyy. Siksi pessimistinen ennusteeni on, että ylipainon aiheuttamat liitännäissairaudet eivät ole Suomesta vähenemässä. Nykyiset päiväkoti-ikäiset voivat olla nelikymppisinä samassa kunnossa kuin nykyiset kuusikymppiset.
Tämän vuoksi ne, jotka ovat noudattaneet terveellisiä elämäntapoja koko elämänsä ja pysyneet aina normaalipainoisina, voivat syödä aika paljon vapaammin kuin ne, jotka ovat pudottaneet painoaan ja yrittävät pitää sen normaalina. Jos normaalipaino on se maksimipaino, jota keho puolustaa, sen säilyttäminen on helpompaa. Toki normaalipainoisenkin on syötävä pääsääntöisesti terveellisesti ja liikuttava monipuolisesti, muutenhan paino nousee. Mutta normaalipainoinen kestää poikkeuksia yleensä helpommin.
Siksi normaalipainoisten voi olla myös vaikea ymmärtää, millaista itsekuria normaalipainon säilyttäminen vaatii niiltä, joiden maksimipaino on joskus ollut esim. 100 kiloa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse rahapulan vuoksi laihduin 44-46 koosta 36-38.
Elin kuukausia syömällä mm puuroa.
Köyhimmistä vuosista jäi päälimmäiseksi se, etten enää välitä makeasta.
Jos olen synttäreillä ja siellä on unelmatirttua, syön mielelläni. Mutta jos on täytekakkua kermatäytteellä, en syö , tai syön jos koen sen kohteliaaksi.Suurin herkkuni on hedelmät. Appelsiini on ykkönen
Hedelmillä saat rasvamaksan.
Hedelmissä on niin vähän fruktoosia, että niillä mitään rasvamaksaa saa.
Hedelmissä olevat kuidut myös estävät hedelmäsokerin imeytymistä aika tehokkaasti. Ne kannattaakin mielummin syödä sellaisenaan, kuin surauttaa smoothieksi joka hajottaa näitä kuituja.
Höpöhöpö, ei ne kuidut poista hedelmäsokerin haitallisuutta. Ihan sama, miten ne hedelmät syö.
Kunhan syö! Hedelmät ovat myös tärkeitä! Pelkät kotimaiset marjat ja vihannekset eivät ole yksinään riittävän monipuolisia. On se tietysti parempi kuin ei mitään, mutta hedelmiäkin tarvitaan, ja ainakin kotimaisia omenoita on satokauden mukaisesti tarjolla. Euroopasta tulevat hedelmät myös tulevat meille nopeasti.
Lähes jokainen kukkakeppi/kettukasvo lihoo kyllä, jos vain tarpeeksi haluaa. Heinäseiväs nyt vain kokeilee.
Ihan turha kiistellä hedelmistä. Kukaan ei taatusti ole lihonut huomattavan ylipainoiseksi syömällä hedelmiä. Niiden syöminen ei myöskään estä laihtumista, jos ruokavalio on muutoinkin kunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää saakelisti että aina haukutaan että läskit on laiskoja vätyksiä ja pullanmussuttajia ja siksi eivät laihdu.
Olen ollut 95% elämästäni hoikka, 10v iästä eteenpäin treenannut monta kertaa viikossa, juossut maratoneja, triathloneja, ollut lähes ”puoliammatillinen” urheilija. Kukaan ei tuolla treenillä ja kurinalaisuudella voi sanoa mua laiskaksi!
Mutta- kas - tulin raskaaksi, sain paljon komplikaatioita, kaksi autoimmuunisairautta puhkesi, kilppari tulehtui, lihoin 25kg.
Ja en oikeasti saa niitä pois. Juoksen, treenaan, urheilen, monta tuntia PÄIVÄSSÄ, lasken kaloreita, ei jukolauta motään tulosta.Jotain teen ehkä väärin, sitä en kiistä, mutta saakeli jos joku kehtaa sanoa että olen LAISKA niin vedän lättyyn ja kunnolla.
Tajutkaa jo että se ylipaino ei ole aina synonyymi laiskalle ja sohvaperunalle.
T. Himourheilija, läski.
Lisää suoraan väkivaltainen tuohon nimimerkkiisi! :O
Kyllä siihen voisi lisätä vielä: aggressiivinen ja alatyylistä puhetapaa suosiva.
Vierailija kirjoitti:
Ihan turha kiistellä hedelmistä. Kukaan ei taatusti ole lihonut huomattavan ylipainoiseksi syömällä hedelmiä. Niiden syöminen ei myöskään estä laihtumista, jos ruokavalio on muutoinkin kunnossa.
Lihomiesta ei olekaan kysymys, vaan hedelmäsokerista, joka on maksalle myrkkyä.
On tyhmää ajatella vain lihomista kun ruuasta on kyse.
sivusta kommentoin: nuoko tummennetut ei ole mielestäsi oikeaa ravintoa??? mielenkiinnosta kysyn että mikä sitten mielestäsi on oikeaa ravintoa jos ei nuo mitä edellinen kommentoija luetteli?