Lue keskustelun säännöt.
Lähes jokainen laihtuu kyllä, jos haluaa tarpeeksi!
22.04.2020 |
Painon pudottamisen logiikka on lopulta hyvin yksinkertainen. Kyse on motivaatiosta. Ihminen laihtuu, jos aidosti haluaa sitä.
Jos laihtuminen tyssää aina siihen että sortuu syömään liikaa ja epäterveellisesti, niin silloin ihminen haluaa mässäilyn tuomaa nautintoa enemmän kuin laihtumista. Hänen motivaationsa kohde on väärä, eli lyhyen tähtäimen nautinto pitkän tähtäimen kustannuksella.
Kyllä, minulla on omakohtaista kokemusta painonpudotuksesta. Ja olen myös sitä mieltä, että silloin kun on kyse asiasta johon voi vaikuttaa, niin ihminen onnistuu siinä, mitä hän tosissaan haluaa ja mihin hän suuntaa motivaationsa.
Huomaattehan että otsikossa lukee "lähes jokainen" eli tämä ei koske esimerkiksi vaikeasta sairaudesta johtuvaa ylipainoa jolle ei voi mitään. Suurin osa ihmisistä on lihavia kuitenkin ihan vain siksi, että he syövät enemmän kuin kuluttavat.
Kommentit (205)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei laihdu. Kysymys on väärin aseteltu. Oikea kysymys on haluatko syödä oikein loppuelämäsi ajan. Jos haluat ja toteutat sen, paino asettuu oikealle tasolle viimeistään muutamassa vuodessa. Monet oireet paranevat (Sokeritauti, verenpaine...) Rahaa säästyy tuhansia joka vuosi.
Laihduttamatta.
130 kilosta 60 kiloon kuusi vuotta sitten.
Jos kylpyamme valuu yli, älä hae rasuja vaan sulje hana ;-)
Vierailija kirjoitti:
Syömishäiriöstä suurin osa lihavuudesta johtuu ja se on sairaus. Siihen olisi myös lääkkeitä, mutta Suomessa ei haluta näille reseptiä kirjoittaa, ellei sitten ole aivan sairaalloisen lihava. Vaikka toisivat avun monelle vähemmänkin ylipainoiselle ihan kokonaisuudessa elämään, kun kaikki aika ei menisi ruuan ja syömisen ajatteluun tai mielitekojen hallintaan.
Suurin osa!? Älä nyt viitsi! Pieni osa tosiaan liittyy syömishäiriöihin, mutta kyllä ylivoimaisesti suurin osa liittyy ihan puhtaasti huonoon itsekuriin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei laihdu. Kysymys on väärin aseteltu. Oikea kysymys on haluatko syödä oikein loppuelämäsi ajan. Jos haluat ja toteutat sen, paino asettuu oikealle tasolle viimeistään muutamassa vuodessa. Monet oireet paranevat (Sokeritauti, verenpaine...) Rahaa säästyy tuhansia joka vuosi.
Laihduttamatta.
130 kilosta 60 kiloon kuusi vuotta sitten.
Jos kylpyamme valuu yli, älä hae rasuja vaan sulje hana ;-)
Ruho on kuin säkki josta jatkuvasti valuu tavaraa ulos. Jos mätät sisään vähemmän kuin tulee ulos, säkki kevenee. Veden määrällä ei ole merkitystä, se vaihtelee päivässä +- kaksi kiloa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomasin, kyllä kohdan: "lähes jokainen", siitä huolimatta kannan korteni tai vaikka läskini kekoon.
Uskon vakaasti, että useimmat ylipainoiset kärsivät jostain syömishäiriöstä. Jos eivät kärsisi, he mitä luultavimmin olisivat painoindeksin mukaan normaalipainoisia.
On todella vaikeaa "haluta tarpeeksi", kun syömishäiriöinen minä pakottaa syömään jatkuvalla syötöllä. Siinä saa vasemmalla kädellä oikeaa vääntää. Ei monella onnistu, mutta ihan kiva aloitus tämäkin. Tsemppistä sulle.
No... jos halutaan sanoa häiriöksi sitä että nauttii roskaruuasta, jättikokoisista annoksista ja makeista herkuista, eikä ole itsekuria kieltäytyäkseen näistä. Kyllä se mahalaukku venyy kun venytetään, ja mieliteot kasvaa kun antaa itselleen luvan herkutella joka päivä. Tottumiskysymys sekin ettei ole opetellut pitämään kasviksista. Mua vähän ärsyttää että kaikkea selitetään aina jollain häiriöllä. Lihavuutta, huonoa käytöstä, laiskuutta... kaikenlaista mistä ei itse haluta myöntää omaa vastuuta. Tiedän mistä puhun. Olin itsekin läski, ja olen sitä jossain määrin edelleen. Mutta tämä on kyllä ihan itseaiheutettu tila, ja ihan itse hoidan itseni myös normaalipainoon.
Kyllä mä näkisin jonkinasteiseksi häiriintyneeksi syömiskäyttäytymiseksi, jos nauttii niin paljon roskaruuasta, jättiannoksista ja herkuista, että se vaikuttaa terveyttä heikentävästi, eli lihottaa liikaa, eikä niistä pysty kieltäytymään.
Tietynlainen ruoka on koukuttavaa jos sille tielle lähtee. Ei se epäterveellinen ruokavalio silti tarkoita että olisi syömishäiriö, jos ihan diagnoosia lääketieteen kannalta ajatellaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomasin, kyllä kohdan: "lähes jokainen", siitä huolimatta kannan korteni tai vaikka läskini kekoon.
Uskon vakaasti, että useimmat ylipainoiset kärsivät jostain syömishäiriöstä. Jos eivät kärsisi, he mitä luultavimmin olisivat painoindeksin mukaan normaalipainoisia.
On todella vaikeaa "haluta tarpeeksi", kun syömishäiriöinen minä pakottaa syömään jatkuvalla syötöllä. Siinä saa vasemmalla kädellä oikeaa vääntää. Ei monella onnistu, mutta ihan kiva aloitus tämäkin. Tsemppistä sulle.
No... jos halutaan sanoa häiriöksi sitä että nauttii roskaruuasta, jättikokoisista annoksista ja makeista herkuista, eikä ole itsekuria kieltäytyäkseen näistä. Kyllä se mahalaukku venyy kun venytetään, ja mieliteot kasvaa kun antaa itselleen luvan herkutella joka päivä. Tottumiskysymys sekin ettei ole opetellut pitämään kasviksista. Mua vähän ärsyttää että kaikkea selitetään aina jollain häiriöllä. Lihavuutta, huonoa käytöstä, laiskuutta... kaikenlaista mistä ei itse haluta myöntää omaa vastuuta. Tiedän mistä puhun. Olin itsekin läski, ja olen sitä jossain määrin edelleen. Mutta tämä on kyllä ihan itseaiheutettu tila, ja ihan itse hoidan itseni myös normaalipainoon.
Kyllä mä näkisin jonkinasteiseksi häiriintyneeksi syömiskäyttäytymiseksi, jos nauttii niin paljon roskaruuasta, jättiannoksista ja herkuista, että se vaikuttaa terveyttä heikentävästi, eli lihottaa liikaa, eikä niistä pysty kieltäytymään.
Tietynlainen ruoka on koukuttavaa jos sille tielle lähtee. Ei se epäterveellinen ruokavalio silti tarkoita että olisi syömishäiriö, jos ihan diagnoosia lääketieteen kannalta ajatellaan.
Johonkin tunteeseen sitä syödään. Syöminen tuo hyvää oloa, endorfiineja.
Minä en ole ikinä ymmäränyt lihavia, vaikka kuinka olen yrittänyt.
Kertokaa mikä tekee sen että ihan pakko syödä? tai ihan pakko käydä ostamassa lisää ja lisää?
Tai miten ei kestä näläntunnettä yhtä pientä hetkeä edes.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki laihtuvat lopulta...
Aivan. Keskitysleireillä tms ei ollut lihavia. Jokainen laihtuu, kun ei saa ruokaa tai ei sitä syö liikaa.
Ei pidä ostaa liikaa ruokaa kotiin. Parempi et jääkaapissa on vain valo, kuivaruokakaapissa näkkäriä. Ihminen elää ilman ruokaa pitkänkin ajan kun juo vettä.No varmasti joo mutta kyllä laihduttamisessa tärkeintä on pysyä hengissä ja mielellään terveenä. Myös toimintakykyisenä. Keskitysleirillähän näin ei käynyt.
Juuri näin. Suomessa monet kuolivat vankileiriltä kotiin päästyään syömiseen / ahmimiseen. Siis ne, jotka eivät kuolleet jo leirillä.
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole ikinä ymmäränyt lihavia, vaikka kuinka olen yrittänyt.
Kertokaa mikä tekee sen että ihan pakko syödä? tai ihan pakko käydä ostamassa lisää ja lisää?
Tai miten ei kestä näläntunnettä yhtä pientä hetkeä edes.
Viestistäsi päätellen et ole edes yrittänyt ymmärtää. Yritä ensin luopua noista omista ennakko-oletuksistasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syömishäiriöstä suurin osa lihavuudesta johtuu ja se on sairaus. Siihen olisi myös lääkkeitä, mutta Suomessa ei haluta näille reseptiä kirjoittaa, ellei sitten ole aivan sairaalloisen lihava. Vaikka toisivat avun monelle vähemmänkin ylipainoiselle ihan kokonaisuudessa elämään, kun kaikki aika ei menisi ruuan ja syömisen ajatteluun tai mielitekojen hallintaan.
Suurin osa!? Älä nyt viitsi! Pieni osa tosiaan liittyy syömishäiriöihin, mutta kyllä ylivoimaisesti suurin osa liittyy ihan puhtaasti huonoon itsekuriin!
Tuokin on nyt sitten vähän, että mikä on sitä itsekuria? Toisille normaalipainossa pysyminen on vain helpompaa, kuin toisille. Lihavuusgeeni, joka keräännyttää painoa helpommin on myös totta. Nälän sietämisessä on eroja: joillekin pitkään syömättä oleminen ei aiheuta mitään oireita ja toisille aihuettaa. Toisin sanoen toisilta vaaditaan enemmän itsekuria, kuin toisilta saman painon saavuttamiseen. Onko reilua silloin tuomita niitä joille tämä on luonnostana vaikeampaa?
Suomalainen lihava nainen kaipaa ohjeita missä saa olla herkuttelupäivä,karkkipäivä,mässypäivä, ja nuo kahteen kertaan per viikko.
Eli mistään ei haluta luopua mutta laihtua pitäs kuitenkin. Ja koko valtiovallan pitäs siinä auttaa ja kannustaa.
Kuten telkun ohjelmassa missä lihavat pariskunnat,mies kannusti väärin,mies loukkasi koska oli laihtunut ja nainen ei . Miehen ois pitäny tehdä sitä ja tätä,mutta nainen silti kävi ahmimassa mäccärillä ja itki .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhtä hyvin voi sanoa, että lähes jokainen voi tulla miljönääriksi, jos tarpeeksi haluaa. Sevaatii vain itsekuria ja kovaa työtä, että hankkii oikeat tiedot ja taidot ja sitten toteuttaa sopivan suunnitelman.
Mikä on ap tekosyysi sille, ette ole miljonääri?raha ei lisäänny makaamalla sohvalla.
laihtua voi vaikka makais koko elämän sohvalla liikkumatta ja syömättä
Mutta voisit tämänkin hetken käyttää tekemällä jotain hyödyllistä sen sijaan, että olet tällä palstalla. Opiskelemalla verkossa jotain tutkintoa, joka edistäisi mahdollisuuksiasi edetä uralla ja vaurastua. Perehtymällä pörssisijoittamiseen. Tekemällä jotain etätyötä, josta saat sivutuloja. Mahdollisuuksia on olemassa.
Ajattele, että netti (+konsolipelit, jos niitä pelaat) olisi sinulle sama kuin ruoka ylipainoiselle. Kuinka helppoa sinun olisi tänäänkin päättää, että laitat nyt koneet kiinni etkä avaa ennen huomista? Tai voisitko jopa olla käyttämättä koneita muuhun kuin opiskeluun tai työntekoon? Tai niiden ohessa käyttää vain tunnin vuorokaudessa lukeaksesi verkkolehdet?
Piece of cake?
eri
Laihtuisin, jos jättäisin vain sokerin pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluan upean vartalon mutta en halua sitä yhtä paljon kuin jälkiruokaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syömishäiriöstä suurin osa lihavuudesta johtuu ja se on sairaus. Siihen olisi myös lääkkeitä, mutta Suomessa ei haluta näille reseptiä kirjoittaa, ellei sitten ole aivan sairaalloisen lihava. Vaikka toisivat avun monelle vähemmänkin ylipainoiselle ihan kokonaisuudessa elämään, kun kaikki aika ei menisi ruuan ja syömisen ajatteluun tai mielitekojen hallintaan.
Suurin osa!? Älä nyt viitsi! Pieni osa tosiaan liittyy syömishäiriöihin, mutta kyllä ylivoimaisesti suurin osa liittyy ihan puhtaasti huonoon itsekuriin!
Mietitääs tuota itsekuri-sanaa vähän syvällisemmin eikä kuvitella, että siinä on nyt vastaus kaikkeen ja asia on sillä selvä. Eli:
Miten saa hyvän itsekurin?
(Vastaukseksi ei voi antaa mitään sellaista, jonka tekemiseen tarvitaan hyvää itsekuria, koska sitähän ei ole ennen kuin sitä on.)
eri
Vierailija kirjoitti:
Varmasti hormoneilla ja nälänsäätelyjärjestelmällä on asian kanssa paljon tekemistä. Jos itse kokisin sellaista huutavaa nälkää kuin joskus harvoin jos ei ole syönyt koko päivänä niin varmaan olisin lihavampi. Mutta jostain syystä voin itse olla pitkiäkin aikoja syömättä ja minulle tulee pienestäkin stressistä ja ahdistuksesta tai jännityksestä etova olo joten olen usein todella pitkiä aikoja syömättä koska näläntunnetta ei ole. Jos huimaa juon vähän mehua ja pärjään monta tuntia. Lisäksi vaikka tykkään kokata, tuo mielentilan vaikutus nälkään tekee sen etten oikein himoitse mitään ruokia joten ei ole mitään kiusauksia joita vältellä. Täten sanoisin ettei oma hoikkuuteni ole minkään rautaisen itsekurin tulosta vaan itselleni fysiologisista syistä helposti ylläpidettävä tila. Jollekin joka kokee useammin ja vahvemmin nälkää ja jonka aivot kehottaa ahdistuksen iskiessä syömään lääkkeeksi, on varmasti hankalampaa hallita painoa.
Ajattelisivatpa kaikki muutkin noin fiksusti.
Laihtuminen on helppoa, laihana pysyminen ei!!
Kun kävin joka ilta salilla ja treenasin kunnes olin oksentaa, söin pelkästään niukalti kanaa ja tummaa riisiä tai ananasta ja rahkaa sekä join mustaa kahvia ja palatusjuomia painoni pystyi lukemissa 53-655kg. Mutta kun aloin valita sohvalla istumisen salille menon sijaan ja syödä samaa kuin mieskin eli esim. jauhelihapihvejä ja perunaa lihoin vuodessa 2kg. Nyt painan 90 kg. Olen kuintenkin mielummin tyytyväinen. jaksava pullero kuin uupunut voimaton riuku! Ei itseään pidä kiduttaa kauneusihanteen vuoksi.
Kiva kuulla.
Itse kärsinyt syömishäiriöistä 20 vuotta, vaihdellen bulimiaa ja ahmintahäiriötä. Aina ollut silti ylipainoinen. En kai sitten halua laihtua tarpeeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse rahapulan vuoksi laihduin 44-46 koosta 36-38.
Elin kuukausia syömällä mm puuroa.
Köyhimmistä vuosista jäi päälimmäiseksi se, etten enää välitä makeasta.
Jos olen synttäreillä ja siellä on unelmatirttua, syön mielelläni. Mutta jos on täytekakkua kermatäytteellä, en syö , tai syön jos koen sen kohteliaaksi.Suurin herkkuni on hedelmät. Appelsiini on ykkönen
Hedelmillä saat rasvamaksan.
Hedelmissä on niin vähän fruktoosia, että niillä mitään rasvamaksaa saa.
Hedelmissä olevat kuidut myös estävät hedelmäsokerin imeytymistä aika tehokkaasti. Ne kannattaakin mielummin syödä sellaisenaan, kuin surauttaa smoothieksi joka hajottaa näitä kuituja.
Höpöhöpö, ei ne kuidut poista hedelmäsokerin haitallisuutta. Ihan sama, miten ne hedelmät syö.
Kunhan syö! Hedelmät ovat myös tärkeitä! Pelkät kotimaiset marjat ja vihannekset eivät ole yksinään riittävän monipuolisia. On se tietysti parempi kuin ei mitään, mutta hedelmiäkin tarvitaan, ja ainakin kotimaisia omenoita on satokauden mukaisesti tarjolla. Euroopasta tulevat hedelmät myös tulevat meille nopeasti.
Hedelmät ei ole mitenkään tarpeellisia ihmisen ravinnossa, ne on karkkia.
No nyt!
Otetaan pari vertailua. Joskus täällä oli laihdutukseen liittyvä ketju, jossa yksi kommentti väitti, että mansikat ovat ihan kuin Dumle-karkkeja.
Dumle-karkit sisältävät glukoosisiirappia, sokeria, palmurasvaa, täysmaitojauhetta, maitoa, herajauhetta, rasvatontamaitojauhetta, suolaa, kaakaomassaa, kaakaovoita, emulgointiaineita ja aromeja.
100 grammassa Dumle-karkkeja on
energiaa 474 kcal
rasvaa 21 g, josta tyydyttynyttä 15 g (joka viides Dumle-karkki, jonka syöt on pelkkää rasvaa)
hiilihydraatteja 66 g, josta sokereita 53 g (53% - yli puolet Dumlesta on pelkkää lisättyä sokeria)
proteiinia 3,4 g
suolaa 0,32 g
Mansikat sisältävät A-, C- ja K-vitamiinia, betakaroteenia, foolihappoa ja kaliumia. 100 grammassa mansikoita on
energiaa 45 kcal
rasvaa 0,2 g, josta tyydyttynyttä < 0,1 g
hiilihydraatteja 7,7 g, josta luontaisia sokereita 7 g
proteiinia 0,5 g
suolaa 5,1 mg
kuitua 8 g
Toisena vertailuna Fazerina-suklaa ja banaani.
Fazerinassa on hyvin samankaltainen valmistusaineluettelo kuin Dumlessakin. Erilaisia maitojauheita, palmurasvaa, kaakaomassaa ja kaakaovoita, sokeria, emulgointiainetta ja aromeja.
100 grammaa Fazerinaa sisältää
energiaa 551 kcal
rasvaa 34 g, josta tyydyttynyttä 20 g (joka kolmas suklaapala, jonka laitat suuhun, on rasvaa)
hiilihydraatteja 50 g, josta sokereita 49 g (49% - piirun vajaa puolet Fazerinasta on pelkkää lisättyä sokeria)
proteiinia 8,4 g
suolaa 0,2 g
Banaanista saa erilaisia B-vitamiineja, C-vitamiinia, foolihappoa ja kaliumia. 100 grammaa kuorittua banaania sisältää
energiaa 88 kcal
rasvaa 0,4 g, josta tyydyttynyttä < 0,1 g
hiilihydraatteja 18,3 g, joista sokereita 13,5 g
proteiinia 1,2 g
suolaa 12,7 mg
kuitua 4 g
En väitä tällä, että banaanit ja mansikat olisivat täydellisiä elintarvikkeita, joissa olisi kaikki, mitä ihminen tarvitsee. Esimerkiksi proteiinin lähteitä ne eivät ole. Mutta eivät ne ole myöskään karkkeja. Banaani ja mansikat ovat ylivertaisia makean lähteitä verrattuna karkkeihin ja suklaaseen.
Nimenomaan ylivertaisia makeanlähteitä, sokeria piisaa. Sokeri vahingoittaa elimistöä.
Täällä tehdään tahallaan kiusaa ja esitetään tyhmempiä kuin ollaan.
Kai nyt itsekin ymmärrät, että Dumlet ja mansikat / banaani ja suklaapatukka on laitettu vertailuun siksi, että ne on vähän niin kuin vaihtoehtoja toisilleen.
Syö pussillinen Dumle-konvehteja - niissä oli lisättyä sokeria 53% eli yli puolet pussista. Jos sen sijaan syöt rasiallisen tuoreita kotimaisia mansikoita, niissä on sokeria vain 7%, ja se kaikki sokeri on luotaista.
Syö pahimpaan nälkään Fazerina-patukka - puolet siitä on lisättyä sokeria. Jos sen sijaan syöt banaanin, se sisältää sokeria vain 14%. Luontaista sokeria.
Lisäksi sekä mansikoissa että banaanissa on kuitua, vitamiineja, foolihappoa ja kaliumia. Mansikoista saa myös beetakaroteenia. Rasvaa niissä ei ole edes nimeksi.
Jokainen ihminen tarvitsee joskus jotain makeaa. Ei kukaan ihminen pysty elämään siten, että syö vain maustamatonta neljän viljan puuroa ja hulauttaa kraanavedellä alas. Makeannälkään on paljon parempi vaihtoehto syödä hedelmä kuin suklaapatukka.
Hieno saavutus, onnittelut siitä. Toimisipa minullakin noin. Ei vain toimi, olen kokeillut 20v aikana monen monta kertaa.