Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut ihmiset jäävät eron jälkeen moneksi vuodeksi yksin?
Kommentit (294)
En ota enää koskaan ketään sotkemaan elämääni, jossa voin nyt hyvin. Avioliitto oli 10v helvetti. Luotto miehiin on täysin mennyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pikemminkin ihmettelen, miten paljon on niitä, joilla on heti uusi kierroksessa, vaikka olisi 15v avioliitto päättynyt :O En vaan voi käsittää. Minusta tärkeää miettiä asioita ennen uuteen suhteeseen hyppäämistä.
Aika sitoutumiskammoista porukkaa täällä. Ai joo sori, eiku, se onkin nyt voimaannuttavaa yksin elämistä.
Mieluummin yksin kuin huonossa parisuhteessa.
Mä oon ollut kuutisen vuotta yksin. Pärjään hyvin näinkin, vain seksin puutteesta kärsin tällä hetkellä. Vasta nyt on tullut sellainen fiilis, että voisin olla taas halukas jakamaan elämääni jonkun kanssa, mutta eipä ole sopivaa, ei oikein tarjokkaitakaan tullut vastaan. Ja toinen ongelma tuohon pariutumattomuuteen on lapseni/lapset yleensäkin. Mä en pidä lapsista, en haluaisi kumppanikseen miestä jolla on lapsia, enkä miestä joka kovasti lapsista pitää, eli ei olisi kanssani samanhenkinen. Niinpä tämä yhtälö on kovin hankala, mulla on se lapsi, josta pitää vielä melkein 10v huolehtia, joten niin kauan menee, ennen kuin voin kuvitella mitään vakavampaa suhdetta kehitteleväni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mieluummin yksin kuin huonossa parisuhteessa.
Tuolla on aina hyvä nollata pää, kun alkaa tulemaan mietteitä, että tuli taas hyvä kumppaniehdokas sivuutettua ehkä liian korkeiden omien kriteereiden takia. No ääh eikä, surkeaa sen kanssa olisi kuitenkin ollut!
Vierailija kirjoitti:
Aika sitoutumiskammoista porukkaa täällä. Ai joo sori, eiku, se onkin nyt voimaannuttavaa yksin elämistä.
Haluatko sinä puolison, joka itkee vähän väliä eroaan ja puhuu taukoamatta entisestä puolisostaan? Meitä on näköjään moneen junaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eron jälkeen ajattelin keskittyä vain lapsiini ja itseeni, ajattelin että vielä ehtii uuden parisuhteen löytämään. Nyt lapset on muuttaneet pois kotoa ja huomasin, että aika onkin mennyt vauhdilla eteenpäin ja yksin jäin. Erosta on kulunut jo 15v. Viime treffeistäkin on jo yli 20v aikaa, joten antaa asian olla. En varmasti enää osaisi elää suhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Pikemminkin ihmettelen, miten paljon on niitä, joilla on heti uusi kierroksessa, vaikka olisi 15v avioliitto päättynyt :O En vaan voi käsittää. Minusta tärkeää miettiä asioita ennen uuteen suhteeseen hyppäämistä.
Joidenkin ehkä pitää mutta hassua olettaa että jokainen eronnut olisi jotenkin kauhean hukassa. Tai etteikö niitä mietittäviä asioitaan saisi mietittyä nopeastikin. Joku voi vatvoa elämäänsä vuosikausia, toinen käsittelee samat asiat tehokkaasti viikossa loppuun saakka. Toisilla on paljon vaikeita ongelmia, toisille elämä on simppeliä ja suoraviivaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika sitoutumiskammoista porukkaa täällä. Ai joo sori, eiku, se onkin nyt voimaannuttavaa yksin elämistä.
Haluatko sinä puolison, joka itkee vähän väliä eroaan ja puhuu taukoamatta entisestä puolisostaan? Meitä on näköjään moneen junaan.
Näette sen automaattisesti ihmisistä, kuka tule itkemään eroaan ja puhumaan existään? Kun ettehän te nähtävästi edes deittaile ja ota selvää niistä ihmisistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika sitoutumiskammoista porukkaa täällä. Ai joo sori, eiku, se onkin nyt voimaannuttavaa yksin elämistä.
Haluatko sinä puolison, joka itkee vähän väliä eroaan ja puhuu taukoamatta entisestä puolisostaan? Meitä on näköjään moneen junaan.
Ei nuo asiat liity mitenkään toisiinsa. Sivusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pariuduin uudelleen vain jokusen kuukauden päästä erosta, mutta olin tehnyt itseni kanssa työn jo vuosien aikana eroa ennen (muuten ei eroa olisi tullutkaan). Ja ennenkaikkea, kyseessä on etäsuhde, jossa kummallekin on oma tila tärkeää eikä ole halua muuttaa yhteen.
Jos en olisi törmännyt ihmiseen, jolle tämä riittää, olisin mieluummin yksin. Hyvin ymmärrän, miksi ei kiinnosta ottaa uutta miestä helmoihin kun yhdestä juuri päässyt eroon.
Ero 10v suhteesta oli tosi kivulias. Meni 4v ennen kuin aloitin uuden suhteen. Olisin varmaan vähän aiemminkin ollut valmis suhteeseen, mutta vasta tuossa 4v kohdalla tunsin olevani valmis lataamaan Tinderin ja sieltä sitten heti löysinkin. Millään muulla tavalla ei olisi ollut mahdollista löytää kumppania yli 30-vuotiaana kun ei ”käy enää missään”. Tinderissä sit yhden tosi tavallisen (joka ei sytyttänyt profiilinsa tai alkukeskusteluiden perusteella muuten kuin ”ihan ok”) kanssa jatkoin keskustelua, kävin treffeillä ja siitä saakka oltu nyt pari v yhdessä.
Vaikkei aiheeseen kuulu, niin haluaisin kuuluttaa naisille, jotka Tinderistä oikeasti vakavaa suhdetta etsii, että antakaa mahdollisuus niille tavallisille ”ihan ok”
-tyypeille! Niiden joukossa ne helmet piileksivät!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siksi, koska YH:t ovat saastaa ja alinta kuonaa. Varsinkin naiset, koska ovat lähes 100%:sesti aina syypäitä siihen YH-statukseensa.
Itselläni johtuu varmaan siitä, että tulin loukatuksi pahoin. Menee aikaa parantua ja uskaltaa luottaa jälleen. En ymmärrä miten jotkut hyppää heti uuteen, heillä ei ilmeisesti jäänyt syviä haavoja. Tai ehkä he ovat niitä loukkaajia, ei loukattuja. Yksin on hyvä olla nyt. Mielenrauha.
Vierailija kirjoitti:
Eron jälkeen ajattelin keskittyä vain lapsiini ja itseeni, ajattelin että vielä ehtii uuden parisuhteen löytämään. Nyt lapset on muuttaneet pois kotoa ja huomasin, että aika onkin mennyt vauhdilla eteenpäin ja yksin jäin. Erosta on kulunut jo 15v. Viime treffeistäkin on jo yli 20v aikaa, joten antaa asian olla. En varmasti enää osaisi elää suhteessa.
Mulla melkein sama, no, erosta vasta vähän yli 10v. Mutta alkuun keskityin lapsiin ja nauttimaan siitä, että sai olla rauhassa kotona. Lapset oli pääasiassa mun luona, kun ex seikkaili uusissa (ja vanhoissa) suhteissaan. Kohta nuorinkin muuttaa pois kotoa. Mulla on kiinnostava työ, harrastuksia, ystäviä. En edes tiedä miten ehtisin jotain suhdetta tässä viritellä. Ajatus parisuhteessa elämisestä tuntuu jo aika kaukaiselta. Ehkä joku kaukosuhde vois olla mahdollinen. Mutta äh, uuteen ihmiseen tutustuminen, treffit - kuulostaakin jo kovin työläältä :).
Vierailija kirjoitti:
Itselläni johtuu varmaan siitä, että tulin loukatuksi pahoin. Menee aikaa parantua ja uskaltaa luottaa jälleen. En ymmärrä miten jotkut hyppää heti uuteen, heillä ei ilmeisesti jäänyt syviä haavoja. Tai ehkä he ovat niitä loukkaajia, ei loukattuja. Yksin on hyvä olla nyt. Mielenrauha.
Niin no, mua loukattiin vuosien ajan ja tein eroa henkisesti useamman vuoden vielä liitossa ollessani. Varsinainen ero ei ollut sen vaikean työstöprosessin alku- vaan päätepiste. Jo pitkään odotettu ja pääasiassa erittäin huojentava klosuuri. Sen päälle uutta mietittävää jäi lähinnä totuttelu asumaan yksin. Eikä se nyt niin ihme juttu ole, jos on aiemminkin yksin elänyt.
Koska ero on traumatisoivampaa naisille kuin miehille, toisin kun jotkut Päivi Lipposet yrittävät väittää
(olisi tehnyt mieli kirjoittaa muutama adjektiivi sinne nimen eteen, mutta ne eivät ole valitettavasti painokelpoisia).
Outoa tuo yh-naisten dissaaminen. Terveisin korkeakoulutettu, hyvin tienaava yh, joka ei ollut syypää miehensä kuolemaan
Kyllä näin on, fiksu mies on naista myötäilevä mies ja kirjoittaa samanlaisia tarinoita kuin naiset.