Miksi jotkut ihmiset jäävät eron jälkeen moneksi vuodeksi yksin?
Kommentit (294)
Outo kysymys.
Minä olin yksin. En edes halunnut treffailla, koska nuolin haavojani. Tein sellaisen psykoanalyysin pääni sisään, käänsin joka kiven, halusin löytää itseni ja oman tahtoni, halusin muuttua, etten toistamiseen valitse samanlaista miestä, enkä tee avioliitossa samoja virheitä.
Pari vuotta siihen meni. Ei tuota prosessia oikein voi nopeammin tehdä.
Olen pitkässä avoliitossa. Jos nyt eroan ja joskus eron partaalla käytykkin niin en halua enää koskaan miestä. Syy ei ole huono kokemus vaan en tarvitse miestä mihinkään ja pärjään itsekin omillani koska olen erakkomainen. Elän vaan itselleni ja käytän aikani itseni palvelemiseen ja hyvän olon tuottamiseen enkä muiden palvelemiseen. Kuullostaa itsekkäältä, mutta kun on koko elämänsä elänyt toisille niin on aika ottaa aikaa itselle ja elää vaan itselleen.
Aina se parisuhde ei ole tavoite, johon päästä. Joskus joku tarvitsee kasvaakseen omaa aikaa, itsenäisyyttä ja nauttii yksinolosta liikaa, että haluaisi vaihtaa sen parisuhteeseen.
En jaksaisi aloittaa kaikkea alusta uuden ihmisen kanssa.
Ei niitä parisuhteeseen sopivia ihmisiä joka nurkan takana ole.
Naisten seksuaaliset tarpeet ovat pienemmät kuin miehellä. Yleensähän mies haluaa parisuhteen seksin ja kotityöpalveluiden takia. Nainen taas saadakseen lapsia ja taloudellista turvaa. Jos lapset on tehty ja on kohtuullinen elintaso, ei nainen enää halua uutta miestä. Tämä on käynyt selväksi tälläkin palstalla.
Naiset yleensä eroaa miehistä. Täytyykö edes selittää silloin miksi? Selitän kuitenkin. Sinkkuna elää onnellisempaa ja tasapainoisempaa elämää, jää enemmän rahaa ja mielenterveys, siksi. On suuri kynnys alkaa taas pettymään jooookaaaa ikineeeeen päiiiiiiivääää elämästään.
Koska olen syntynyt tavismieheksi niin olen vastentahtoisesti yksin.
Minusta kiinnostuu vain liian matalatasoiset naiset.
Olen ollut kuusi vuotta yksin. Ei ole tullut sellaista ihmistä vastaan, jonka vuoksi haluaisin luopua sinkkuudestani. Ei se sen kummempaa ole. Mun on oikein hyvä näin, ja mahdollisen parisuhteen pitäisi tehdä elämäni vielä paremmaksi. En usko, että tulen koskaan tapaamaan sellaista ihmistä, mutta en laita vastaankaan, jos sellainen ihme joku päivä tapahtuu.
Alapeukku kirjoitti:
Naisten seksuaaliset tarpeet ovat pienemmät kuin miehellä. Yleensähän mies haluaa parisuhteen seksin ja kotityöpalveluiden takia. Nainen taas saadakseen lapsia ja taloudellista turvaa. Jos lapset on tehty ja on kohtuullinen elintaso, ei nainen enää halua uutta miestä. Tämä on käynyt selväksi tälläkin palstalla.
Jaa-a. Saanen olla eri mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Olen pitkässä avoliitossa. Jos nyt eroan ja joskus eron partaalla käytykkin niin en halua enää koskaan miestä. Syy ei ole huono kokemus vaan en tarvitse miestä mihinkään ja pärjään itsekin omillani koska olen erakkomainen. Elän vaan itselleni ja käytän aikani itseni palvelemiseen ja hyvän olon tuottamiseen enkä muiden palvelemiseen. Kuullostaa itsekkäältä, mutta kun on koko elämänsä elänyt toisille niin on aika ottaa aikaa itselle ja elää vaan itselleen.
Ei mitenkään itsekästä. Noin se juuri menee. Ei kaduta omalla kohdalla.
Alapeukku kirjoitti:
Naisten seksuaaliset tarpeet ovat pienemmät kuin miehellä. Yleensähän mies haluaa parisuhteen seksin ja kotityöpalveluiden takia. Nainen taas saadakseen lapsia ja taloudellista turvaa. Jos lapset on tehty ja on kohtuullinen elintaso, ei nainen enää halua uutta miestä. Tämä on käynyt selväksi tälläkin palstalla.
Kyllä naisetkin seksiä haluavat. Moni enemmän kuin kumppani. Oma seksielämäni on ollut paljon virkeämpää sinkkuna. Lapset ja taloudellinen turva olisi hienoa, mutta sellaista ei ole kukaan mies vielä pystynyt tarjoamaan minulle. Tarjoan ilmeisesti liian vähän kotityöpalveluja?
Erossa menetin perheenjäsenen eli mieheni. Surin asiaa kuin läheisen kuolemaa. Rakastin häntä kovasti. Tavallaan hän kuolikin minulle. Hiljalleen toivuin menetyksestä ja jaksoin taas olla ihmisten parissa vapaa-ajalla. Nyt ero on enää kuin vanha urheiluvamma - ei juuri häiritse normaalia elämää, mutta vihoittelee huonona hetkenä.
Vierailija kirjoitti:
Erossa menetin perheenjäsenen eli mieheni. Surin asiaa kuin läheisen kuolemaa. Rakastin häntä kovasti. Tavallaan hän kuolikin minulle. Hiljalleen toivuin menetyksestä ja jaksoin taas olla ihmisten parissa vapaa-ajalla. Nyt ero on enää kuin vanha urheiluvamma - ei juuri häiritse normaalia elämää, mutta vihoittelee huonona hetkenä.
Hyvin kuvattu.
Minulla erosta 10 v, eikä urheiluvamma enää vihoittele.
Olen salaa ihastellut naista, joka on eron jälkeen ollut muutaman vuoden yksin. Sanoi myös viihtyvänsä yksin, eikä baarikeikoiltakaan kai ole miestä tarttunut, vaikka ehdokkaita olisikin ollut. Olen ollut *huomaavinani* että naisella saattaisi olla kiinnostusta, mutta pelkään että ihastuksissani kuvittelen vain ja miten olisin yhtään parempi kuin ne muutkaan ukkelit. Olen itse aika erakkomainen ja minulle sopisi mainiosti ettei kyhjötetä jatkuvasti toisissa kiinni, saisi kumpikin sitä osa-aikavapautta. Kun vaan saisi juttua vietyä siihen suuntaan...
Miksi ei(vät) jäisi? Kyllä minä ainakin olen joskus ihmetellyt enempi heitä, jotka ovat eronsa jälkeen välittömästi ryhtyneet uuteen parisuhteeseen. Hätäisimmät -yleensä kyllä luullakseni enempi miehet- ovat saattaneet muuttaa suoraan samankaton alle uuden kumppanin luo.
Tietysti on erinomaisen vaikeaa sanoa, koska tai milloin olisi luvallista "löytää" itselleen uusi kumppani. Mutta ainakin itse olisin taipuvainen uskomaan, että ainakin pidemmän parisuhteen jälkeen olisi yleensä fiksumpaa antaa pölyn ensin hieman laskeutua ja olla tovi yksin, ennen uudempaa parisuhdetta.
Tai ellei hetkeä malta odottaa, niin on luullakseni ainakin riski siiä, että ajautuu "vain" laastarisuhteeseen - Toisaalta mahtaneeko yksin olokaan auttaa ellei päättyneen suhteen jälkeen käsittele lainkaan omia tunteitaan ja mahd. kipuiluaan. - Eli"odous aika" on olennainen siksi, että tuona aikana oma tunne-elämä jollain lailla tasaantuisi.
Sinkkumies
Vierailija kirjoitti:
Alapeukku kirjoitti:
Naisten seksuaaliset tarpeet ovat pienemmät kuin miehellä. Yleensähän mies haluaa parisuhteen seksin ja kotityöpalveluiden takia. Nainen taas saadakseen lapsia ja taloudellista turvaa. Jos lapset on tehty ja on kohtuullinen elintaso, ei nainen enää halua uutta miestä. Tämä on käynyt selväksi tälläkin palstalla.
Jaa-a. Saanen olla eri mieltä.
Saat toki. Kertoisitko vielä perusteluineen, mistä olet eri mieltä?
Ennen ajattelin, että olin yksin, koska ketään varteenotettavaa ei tullut vastaan. Nyt olen tullut siihen lopputulokseen, että todellisuudessa viihdyn liian hyvin yksin. Voin tehdä omat päätökseni ja elää omannäköistäni elämää.
Parisuhteen tulisi olla todella hyvä, jotta olisin valmis luopumaan vapaudestani. Minulla on paljon ystäviä, joiden kanssa voin keskustella, kun taas miesten kanssa joita olen tapaillut en ole päässyt yhtä hyvälle aaltopituudelle. Jos esimerkiksi haluan kertoa jostakin päivällä sattuneesta tapahtumasta soitan ystävälleni, joka osaa paremmin kuunnella ja keskustella aiheesta kuin miehelle, jolla ei asiaan ole välttämättä mitään sanomista.
Miks ei?