Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut ihmiset jäävät eron jälkeen moneksi vuodeksi yksin?
Kommentit (294)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Biologinen fakta on että parisuhde solmitaan vain suvunjatkamisen takia. Ihminen ei voi paeta biologiaa.. eronneet vanhemmat ihmiset ovat olleet aina yksin mutta osa yhteisöä asumalla esim lastensa luona ja hoitamalla lapsenlapsia jne. Nuoremmat lesket hoitaneet lapsiaan. Näin se vaan menee. Ei miehet vaan kiinnosta enää kun olen lapset saanut. Ikävä kyllä.mihinkään ikuiseen rakkauteen miehen ja naisen välillä en usko. Lapsiani rakastan, se riittää minulle
Millähän vuosisadalla sinä elät?
Mies ja seksi kiinnostais kovasti, jos vaan löytyis joku kunnollinen ja tervepäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika sitoutumiskammoista porukkaa täällä. Ai joo sori, eiku, se onkin nyt voimaannuttavaa yksin elämistä.
Haluatko sinä puolison, joka itkee vähän väliä eroaan ja puhuu taukoamatta entisestä puolisostaan? Meitä on näköjään moneen junaan.
Onko täällä tuollaisia ollut?
Aika montakin. Ja kaikki miehiä.
Katkeroituneita, ilkeitä, huonotapaisia uikuttajia, jotka syyllistävät naisia yksinäisyydestään.
Minä aion jäädä loppuelämäkseni yksin ( ellei ex- mieheni kuole), koska Jeesus edellytti yhtä parisuhdetta elämän aikana ja Paavalikin totesi, että erota ei pidä, mutta jos kuitenkin eroaa, niin on pysyttävä naimattomana. Haluan seurata Herraani, joten tottelen Hänen Pyhää Kirjaansa
Alapeukku kirjoitti:
Naisten seksuaaliset tarpeet ovat pienemmät kuin miehellä. Yleensähän mies haluaa parisuhteen seksin ja kotityöpalveluiden takia. Nainen taas saadakseen lapsia ja taloudellista turvaa. Jos lapset on tehty ja on kohtuullinen elintaso, ei nainen enää halua uutta miestä. Tämä on käynyt selväksi tälläkin palstalla.
Johan oli väitteet!
En halunnut lapsia ja elätin itseni. Parisuhde alkoi rakastumisesta joka kehittyi rakkaudeksi. Se on niin yksinkertaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen elänyt lasteni kanssa ilman parisuhdetta yli 10 vuotta. En koe, että tarvitsisin tai kaipaisin miestä yhtään mihinkään. Jos kaipaan ihan vain juttuseuraa, matkusteluseuraa tai apua kotona, saan sitä lapsistani. Työstä saan ihmissuhteita ilman kompromissien tekemistä omassa elämässäni. Mitä ihmettä yksikään mies siis voisi minun elämääni tuoda lisää?!
Mitä ne kompromissit on, jotka niin ylitsepääsemättömiä?
En ole se jolta kysyit, mutta tässä poimintoja entisestä suhteestani.
- minä haluan 30 asteen lämpötilaa makuuhuoneeseeni, ex 16 astetta.
-minä haluan rauhaa ja hiljaisuutta,stressaannun ääänistä. Ex haluaa huudattaa jatkuvasti musiikkia ja televisiota.
- minä haluan että lapseni on fyysisesti ja henkisesti terve, ex haluaa hänen mättävän karkkeja ja sipsejä ja pelaavan K18 -pelejä 15-vuotiaana.
- minä haluan että perhe puhaltaisi yhteen hiileen ja hoitaisi ikävät kotityöt yhdessä, jolloin kaikille jäisi aikaa hengata yhdessä tai erikseen ja rentoutua. Ex haluaa että teen yksin kaikki kotityöt.
- minä haluan etsiä omia kiinnostuksen kohteita ja harrastuksia. Exälle se ei käy. Hän haluaa että toimin hänen assistenttinaan ja teen hänen projekteja hänen määräämällään tavalla.
- minä haluan muodostaa omia mielipiteitä ja omia mieltymyksiä. Exän mielestä ne kaikki ovat vääriä.
- minä haluaisin seksissä tuntea olevani haluttu, jopa palvottu ja että seksiä harrastetaan silloin kun halu herää. Ex ei halua panostaa minuun, vaan hän makaa selällään tyyny naaman päällä ja edellyttää että hoitelemaan hänet. Seksi on ankeata ja rankkaa munan hinkkaamista ainakin kaksi tuntia joka ikinen yö. Hän kun ei saa muuten nukuttua. No enpä minäkään sitten saa nukuttua. Ja kehtaa vielä valittaa päälle etten ole himokas ja kiihottava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä oli miehenä kaikki panostus siinä yhdessä suhteessa. Kun suhde päättyi, niin olen ollut sen jälkeen yksin kuutisen vuotta. Olen vähän sellainen luonne, että kun johonkin ryhdyn, annan sille kaikkeni. Sitten kun homma lässähtääkin, niin en halua yrittää enää mitään.
Koska halusin hoitaa pääni kuntoon ennen kuin otan uuden miehen. Ei ole reilua ihan erosta sekaisin ottaa joku laastariksi. Mieshän kyllä otti heti uuden, mutta hän olikin epäreilu tyyppi ja siksi hänet jätin.
Mutta kyllä se jättäminen silti satutti koska itse olin tosissani ja rakastin oikeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos ei halua enää miestä/naista/kumppania ja ei halua olla parisuhteessa. Olen ollut koko aikuisikäni parisuhteessa 17v-56v. 2 miestä ja viikon olin sinkku siinä välissä. Jos nyt jäisin yksin syystä x niin todellakin olisin yksin. Itsekkäästi yksin. Eläisin vain itselleni. Toki aikuiset lapset pitäisi ottaa huomioon mutta se on eri asia.
Minulla on nyt erosta kulunut 7 vuotta, ja olen edelleen "sinkku". Minä olin se, joka lopetti epäterveellisen suhteen, ja ex-vaimo on se, jolla oli uusi ennen kuin hän muutti pois yhteisestä asunnosta.
Puolen vuoden kuluttua ajattelin, että voisin hyvin alkaa etsimään uutta suhdetta deittisovelluksista, ja vuoden kuluttua totesin, että ne olivat täysin turhia kun en saanut niistä edes matcheja.
Korona-ajan jälkeen kuvittelin, että voisin harrastuksissa tavata kiinnostavia naisia, mutta he eivät vastaavasti olleet kiinnostuneita minusta millään tavalla.
Pari edellistä vuotta olen yrittänyt vakuuttaa itselleni, että en minä oikeastaan mitään suhdetta halua ja olen onnellisempi yksin, mutta tosiasiahan on, että kukaan ei ole minusta kiinnostunutkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin miehenä sitä on käynyt naisen järjestämän yli 20 vuotta pitkän koulutusjakson. Jos ero tulisi ja löytyisi vielä uusi puoliso, niin se koulutus alkaisi taas alusta hieman erilaisilla spekseillä. Ei taida enää jaksaminen riittää sellaiseen, etsikööt koiran koulutettavaksi.
M51
Aviomies petti ja vaihtoi lennosta nuorempaan. Ensin surin.
Minä olisin ollut vanhainkotiin saakka yhdessä. Nyt olen kiitollinen, että en enää ole hänen kanssaan.
Käytin kaksi vuosikymmentä elämästäni täysin arvottomaan asiaan.
Olen ollut vuodesta 2018 itsekseni. Kaipaan minäkin kontaktia toiseen ihmiseen, henkistä yhteyttä, kehollista kosketusta, romantiikkaa, hauskoja hetkiä. En kuitenkaan halua enää sellaista elämää, mitä elämäni aikaisemmin oli.
Jos tein aikaisemmin huonoja valintoja, niin riski tehdä uudelleen huonoja valintoja on olemassa.
Toistaiseksi jatkan siis itsekseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensin pitää selvittää oma pää ja viihtyä itsekseen. Tulee sitten jotain jos tulee. Eron jälkeen kävin itsereflektiot ja muut protokollat läpi. Totesin että ymmärrän nyt täydellisesti, että en koskaan oppinut rakastamaan itseäni. Mikäli en opi sitä toistan vain saman uudelleen ja löydän jälleen itseni myrkyllisestä suhteesta.
Olin rikkinäinen mies, alusta alkaen. Tein mitä yhteiskunta odotti. En elänyt sitä elämää mitä itse halusin. Tärkeintä on että tiedän itse kaikki kylmän rationaaliset faktat.
Se että olin myrkyllisessä suhteessa (joka oli täynnä henkistä väkivaltaa ja kuin psykologisesta trilleristä) oli vain oire siitä, mitä oli syvemmällä. Jos en korjaa sitä, se tapahtuu vain uudestaan. Joten korjaan juurisyyn.
"valitettavasti Tinder on täynnä pinnallisia naisia" " Ja tietenkin viimeisenä kohtana ei ulkonäkö miellytä minun silmään."
Ai että nämä ovat hyviä tyyppejä: samassa kappaleessa haukkuvat naisia pinnallisiksi ja itse kuitenkin ovat ulkonäkökeskeisiä ja pinnallisia miehiä. Naisilla pinnallisuus on paheksuttavaa, mutta itselle se tietenkin kuuluu asiaan.
Omalla kohdallani olin 5 vuotta sinkkuna, sillä viihdyin liian hyvin itsekseni. Joku auringonpistos sai tänä kesänä lähtemään treffeille puolitutun miehen kanssa. Hullaantunut olen, mutta en halua enää mitään avo- tai avioliittoa. Satunnaiset tapailut sopivat paljon paremmin.
Nuorena monet vielä uskovat yhteiskunnalliseen valheeseen, että parisuhde olisi joku itseisarvo, johon kuuluisi pyrkiä. Kun selkiää, että ei ole, niin ei tarvitse pyrkiäkään.