Miksi jotkut ihmiset jäävät eron jälkeen moneksi vuodeksi yksin?

Muuta kuin kysymyksen luettuani sanon, että yksin on niin hyvä olla, että jos joskus jonkun tähän ottaisin, saisi olla omat asunnot, joissa kävisimme toistemme luona "kylässä".

Missään nimessä en haluaisi enää miestä nurkkiin: jos on likaiset sukat lattialla ja tiskit tiskaamatta, pyykkikori täynnä tai kahvi ja Burana loppu, se on ihan oma syyni eikä kenenkään muun.

Minä olen hiljattain eronnut, 1 lapsi. Olen nelkyt. En halua uuteen parisuhteeseen enää koskaan. Sen sijaan deittailen itseäni 10 v nuorempia raamikkaita miehiä vapaa viikonloppuinani hauskanpidon merkeissä. Life is good.😉

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alapeukku kirjoitti:

Naisten seksuaaliset tarpeet ovat pienemmät kuin miehellä. Yleensähän mies haluaa parisuhteen seksin ja kotityöpalveluiden takia. Nainen taas saadakseen lapsia ja taloudellista turvaa. Jos lapset on tehty ja on kohtuullinen elintaso, ei nainen enää halua uutta miestä. Tämä on käynyt selväksi tälläkin palstalla.

Terveisiä taas 1800-luvulta. "Naisten seksuaaliset tarpeet ovat pienemmät, taloudellinen turva" Jo on horinaa.

Niinpä, ei tarpeissa varmaan mitään puutetta ole, mutta miehistä, jotka osaavat lisätä seksiin hellyyttä ja ottamaan naisenkin tarpeet huomioon, eikä vain r*nk*ta, on puutetta.

Monilla naisilla on niin suuria orgasmivaikeuksia, ettei maksa vaivaa.

No, ei tuossa orgasmia mainittu edes, jos joka kerta on ehdottomasti tultava joku pakko-orgasmi, niin onhan se rasittavaa.

Vierailija kirjoitti:

Muuta kuin kysymyksen luettuani sanon, että yksin on niin hyvä olla, että jos joskus jonkun tähän ottaisin, saisi olla omat asunnot, joissa kävisimme toistemme luona "kylässä".

Missään nimessä en haluaisi enää miestä nurkkiin: jos on likaiset sukat lattialla ja tiskit tiskaamatta, pyykkikori täynnä tai kahvi ja Burana loppu, se on ihan oma syyni eikä kenenkään muun.

Niin, jos sulla on tollaiset elintavat niin voisihan siistimpi mies ärsyyntyä ja valittaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut 3 vuotta sinkkuna, asunut yksin 10 vuotta. Olisi kiva löytää hyvä suhde, mutta en pidä todennäköisenä. Avoin olen kyllä ajatukselle ja treffeilläkin olen käynyt ajalla ennen koronaa.

Rehellisesti sanottuna olen kuitenkin joustamaton ja itsekäs ihminen. Mies voisi tulla minun elämääni ja parisuhde voisi toimia minun ehdoillani. Miehen pitäisi harrastaa kanssani liikuntaa, lenkkeillä koirien kanssa, kuunnella samanlaista musiikkia, olla ateisti, olla vihreä, näyttää minun silmääni hyvältä, haluta paljon seksiä, ei tulisi toivoa enää lapsia, pitäisi muuttaa luokseni tai asua omillaan, minä en muuttaisi jne. Minulla on paljon vaatimuksia joista en jousta kun ei ole pakko. Lisäksi en pidä ulkoisesti kuin aika harvoista miehistä, joten todennäköisyydet on minimaaliset.

Muutenkaan en oikeastaan ole kärsivällinen ja mukava ihminen. On luultavasti myös miehille parempi, että en ala kenellekään puolisoksi.

Tiivistetysti: vaihtoehdot eivät vain kiinnosta, vaikka teoriassa haluaisin hyvän suhteen. Viihdyn yksin ihan mukavasti. N39

Unohdin kommentistani sen, että paperilla sopivien ominaisuuksien lisäksi miehen tulisi tuoksua hyvältä, eli jos feromonit eivät puolla pariutumista, en minä sille mitään mahda. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehille ei ole niin helppoa, eikä kulttuurillemme ominaista näyttää ja pohtia tunteitaan ja käydä asioita läpi syvällisesti, koska se on kai akkamaista. He vain nielevät kyyneleensä ja toteavat, että uutta matoa koukkuun, perkele ja uusi nainen antaa sopivasti muuta ajateltavaa.

Lisäksi eronnut mies ehkä haluaa näyttää ympäristölle, että hänellä olikin tällainen ässä hihassaan, eikä hän jäänyt, kuin nalli kalliolle. Siitäs sai ex-vaimo.

Kuitenkin se on useimmiten mies, joka lopulta jää haikailemaan exän perään vielä vuosikausiksi. Haikailu ilmenee yleensä viimeistään silloin, kun ex-vaimo löytää uuden miehen

No, ei se ole helppoa ex-vaimoillekaan, kun tällaisten machojen pitää "kostaa" huonoa suhdetta exälle. Mitään omaa syytä suhteen karitutumiseen heillä ei tietenkään ole, ja vaikka olisi, niin "minulla on nyt uusi misu kainalossa".

Niin? En minä ole muuta väittänytkään

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut kuusi vuotta yksin. Ei ole tullut sellaista ihmistä vastaan, jonka vuoksi haluaisin luopua sinkkuudestani. Ei se sen kummempaa ole. Mun on oikein hyvä näin, ja mahdollisen parisuhteen pitäisi tehdä elämäni vielä paremmaksi. En usko, että tulen koskaan tapaamaan sellaista ihmistä, mutta en laita vastaankaan, jos sellainen ihme joku päivä tapahtuu.

Minulla on mennyt samoin 15 vuotta. Odotan edelleen, josko tapaisin jonkun, mutta jos en, on ihan hyvä näinkin. Seksuaaliset tarpeet hoitavat lelut ja mielikuvitus.

N37

Villi arvaus: Eivät ole löytäneet ketään uutta, johon olisivat rakastuneet. Sitä paitsi eronnut voi haikailla vielä eksänsä perään.

Alapeukku kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alapeukku kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alapeukku kirjoitti:

Naisten seksuaaliset tarpeet ovat pienemmät kuin miehellä. Yleensähän mies haluaa parisuhteen seksin ja kotityöpalveluiden takia. Nainen taas saadakseen lapsia ja taloudellista turvaa. Jos lapset on tehty ja on kohtuullinen elintaso, ei nainen enää halua uutta miestä. Tämä on käynyt selväksi tälläkin palstalla.

Kyllä naisetkin seksiä haluavat. Moni enemmän kuin kumppani. Oma seksielämäni on ollut paljon virkeämpää sinkkuna. Lapset ja taloudellinen turva olisi hienoa, mutta sellaista ei ole kukaan mies vielä pystynyt tarjoamaan minulle. Tarjoan ilmeisesti liian vähän kotityöpalveluja?

Palstalla on tehty gallupeja käviöiden iästä ja suurin ryhmä on nuoret naiset, jotka varmaan haluavatkin seksiä. Iän myötä naisten seksuaaliset halut tuntuvat vähenevän, vaikka poikkeus tietysti vahvistaa säännön. Silti moni keski-ikäinen nainen jatkaa seksittömässä suhteessaan vuosikausia samalla kuin miehet joko etsivät jonkun muun tai käyvät vieraissa. Ero sukupuolten välillä on huomattava.

Nainen ei halua seksiä, jos hän ei saa siitä mitään. Turhan monelle miehelle seksi tuntuu olevan hyvin yksipuolista omien halujen ja tarpeiden tyydyttämistä. Hyvää seksiä, joka päättyy molempien orgasmiin, aika harva nainen varmaan vuosia välttää. 

Tutkimusten mukaan orgasmin saaminen naisille on paljon vaikeampaa parisuhdeseksissä kuin miehille. Sille asialle on valitettavasti vaikeaa tehdä mitään. Ja korostan edelleen, ettei kenenkään pidä ryhtyä parisuhteeseen, jos ei itsestä siltä tunnu.

No varmaan on, jos mies on käyttänyt parisuhteessa naista vaan omiin tarpeisiinsa.

Muuten olen kyllä naisena ihan päinvastaista mieltä. Minä nimenomaan saan paremmin tutun ja turvallisen kumppanin kuin random-jonnen kanssa. Eri asia tietysti, jos miestä kiinnostaa vain oma laukeamisensa.

Jos olet pettynyt parisuhteisiin, etkä osannut pitää naisestasi huolta tai alunperinkin valitsit sulle sopimattoman naisen, älä syytä meitä muita naisia siitä. 

Itellä kolme vuotta erosta eikä ole käynyt mielessäkään etsiä suhdetta. Seksiäkään en ole harrastanut kuin kerran eron jälkeen. Syy: ei kiinnosta, en halua suhdetta. Minua ihmetyttää enemmän se, miksi pitäisi olla suhteessa? En tiedä alanko joskus etsiä suhdetta. Tällä hetkellä ei kiinnosta.

Olen seurustellut muutamaan otteeseen. En vaan jotenkin jaksa innostua aiheesta tällä hetkellä. Parisuhteet ovat olleet sellaisia pettymyksiä, että en tiedä haluanko enää sellaista kokea. Säännöllinen seksi jonkun fiksun miehen kanssa kiinnostaisi, mutta sellainenkin menee helposti säätämiseksi. Yksin on helpompaa. N38

en halua enää kärsimystä. Nautin lopultakin.Aviossa hullun kanssa 35 vuotta ja äiti hiostamassa joka päivi lisänä. Ihana vapaus!!

Vierailija kirjoitti:

Alapeukku kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alapeukku kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alapeukku kirjoitti:

Naisten seksuaaliset tarpeet ovat pienemmät kuin miehellä. Yleensähän mies haluaa parisuhteen seksin ja kotityöpalveluiden takia. Nainen taas saadakseen lapsia ja taloudellista turvaa. Jos lapset on tehty ja on kohtuullinen elintaso, ei nainen enää halua uutta miestä. Tämä on käynyt selväksi tälläkin palstalla.

Kyllä naisetkin seksiä haluavat. Moni enemmän kuin kumppani. Oma seksielämäni on ollut paljon virkeämpää sinkkuna. Lapset ja taloudellinen turva olisi hienoa, mutta sellaista ei ole kukaan mies vielä pystynyt tarjoamaan minulle. Tarjoan ilmeisesti liian vähän kotityöpalveluja?

Palstalla on tehty gallupeja käviöiden iästä ja suurin ryhmä on nuoret naiset, jotka varmaan haluavatkin seksiä. Iän myötä naisten seksuaaliset halut tuntuvat vähenevän, vaikka poikkeus tietysti vahvistaa säännön. Silti moni keski-ikäinen nainen jatkaa seksittömässä suhteessaan vuosikausia samalla kuin miehet joko etsivät jonkun muun tai käyvät vieraissa. Ero sukupuolten välillä on huomattava.

Nainen ei halua seksiä, jos hän ei saa siitä mitään. Turhan monelle miehelle seksi tuntuu olevan hyvin yksipuolista omien halujen ja tarpeiden tyydyttämistä. Hyvää seksiä, joka päättyy molempien orgasmiin, aika harva nainen varmaan vuosia välttää. 

Tutkimusten mukaan orgasmin saaminen naisille on paljon vaikeampaa parisuhdeseksissä kuin miehille. Sille asialle on valitettavasti vaikeaa tehdä mitään. Ja korostan edelleen, ettei kenenkään pidä ryhtyä parisuhteeseen, jos ei itsestä siltä tunnu.

No varmaan on, jos mies on käyttänyt parisuhteessa naista vaan omiin tarpeisiinsa.

Muuten olen kyllä naisena ihan päinvastaista mieltä. Minä nimenomaan saan paremmin tutun ja turvallisen kumppanin kuin random-jonnen kanssa. Eri asia tietysti, jos miestä kiinnostaa vain oma laukeamisensa.

Jos olet pettynyt parisuhteisiin, etkä osannut pitää naisestasi huolta tai alunperinkin valitsit sulle sopimattoman naisen, älä syytä meitä muita naisia siitä. 

Tarkoitin parisuhdeseksillä kahden ihmisen välistä seksiä sooloseksin vastakohtana.  En randompanoja.

Joillekin voi olla vaikeaa rakastua uudelleen, jos edellinen rakkaus päättyi ikävästi.

Vierailija kirjoitti:

Naiset yleensä eroaa miehistä. Täytyykö edes selittää silloin miksi? Selitän kuitenkin. Sinkkuna elää onnellisempaa ja tasapainoisempaa elämää, jää enemmän rahaa ja mielenterveys, siksi. On suuri kynnys alkaa taas pettymään jooookaaaa ikineeeeen päiiiiiiivääää elämästään.

Voi kun jokainen saisi joskus kokea onnellisen, tasapainoisen parisuhteen. Se tuo valtavasti iloa elämään ja voimaa muihin elämän vastamäkiin, isoihin tai pieniin. Ilman muuta on parempi olla yksin kuin huonossa parisuhteessa. Ymmärrän toki huonon/huonojen parisuhteiden seurauksena kyynistymisen, mutta ei hyvää parisuhdetta etsiviä tarvitse kategorisesti pitää yksinoloa pelkäävinä 😊

Kun on ollut jatkuvan väkivallan ja kidutuksen alla elänyt ensin äidin ja sitten puolison ja äidinkin yhteis -toimesta yhteensä yli 50 vuotta, on ihanampaakin ihanaa olla yksin ja rauhassa. En halua enää riskin aavistustakaan samasta maanpäällisestä helvetistä. Nautin aamukahvista ilman sadismia selän takana, kuuntelen radiota töitä tehdessä ilman että joku sulkee sen kymmeniä kertoja illassa, kirjoitan rauhassa koneella ilman että halkolaatikko jysähtää 35 vuotisen puolison pudottamana lattiaan selkäni takana metrin korkeudelta saaden rintaan tunteen joka vastaa kirveen iskua selästä läpi keuhkoihin, keitän teetä ilman sättimistä (tämä jo isäpuolen ilona), seuraan ohjelmia ilman niiden pilkkaamista, palaan aamulla keittiöön joka on illan siisti jäljiltäni. Luen uutisia ja kirjoja ilman äitini sadistista huomauttelua turhasta lukemisesta ja pahuutta tihkuvan isäpuolen jokapäiväistä yritystä musertaa ihmisyyteni täyslaidallisella saastaa. Opiskelen ja opetan, mikä on noille susille oikea sydänvihan lähde. Yhtään julkaistua artikkeliani saatikka kirjaa eivät ole halunneet lukea. Luennoilleni tulee ikäisiään kuulijoita, mutta ei omaiseni. Puolisoni ei koskaan osallistunut opintojeni juhlallisiin vaiheisiin tms. ITSE OLIVAT OPPIMATTOMIA JA SIVISTYMÄTTÖMIÄ RIKOKSEN POLUILLA KULKEVIA JA ALATYYLISEN ELÄMÄN IHAILIJOITA. Lapsena jo luin salaa peiton alla. Lukeminen oli kiellettyä. Juopottelu ja muu musta puuha olivat ok, sitä harrastaneet ovatkin nyt monet mullan alla. Puen päälleni mitä haluan, en palvele ketään jota en halua, siivoan omat jälkeni, nautin auringonnousuista ja laskuista. Valvon vaikka aamuun, menen töihin tai olen menemättä, pidän veneeni ja pakastan pakastimeeni ilman että joku heittelee kaikki sisällöt roskiin kun olen pois niitä varjelemasta, pakasteeni säilyvät ja jääkaapin sisältö, kun ei kukaan jätä tahallaan ovea auki lukuisia kertoja päivissä.....jne jne. <tässä syitä sieltä kauneimmasta päästä. Elän yksin kun vihdoinkin ELÄN. Nainen 59 v. Tänä keväänä ei hullu mies katko kasvejani kiusalla pihassa, myrkytä pensaitani ja sahaa kauneinta puuta pihastani. eI PAHOINPITELE MINUA, LAPSIANI TAI KOTIELIMIÄ. Eikä koskaan enää. Ansaitsen paremmin kuin kukaan näistä. Ja kotoa käsin tein työt, hoidin kodin ja lapset. Olen aina vastannut kaikkien asioista. Hoidin laiminlyöjäperheenäidin lapset jo alle 10-vuotiaana ja muuten talouden ja koulunikin siinä ohessa.  Minulle soitetaan aina kun apu tarvitaan. Mutta pilkataan kun on parempi hetki, turhan lukijaksi, roskaoppijaksi tai mitättömäksi ammattilaiseksi, nimimerkillä "laudaatturi", jolla ei tee mitään. Eron jälkeen olen miehille kelpaamaton ja vanhapiika samassa lauseessa. Minulla on monta koulutusta ja ammattia sekä toimintaa kansainvälisissä tehtävissä lääketieteen ja hoitoalan koulutus-, tutkimus- ja johtotehtävissä. Toimin yrittäjänä. Istutan kukkia ja harrastan luontoa – tyttäreni kanssa myös matkustamme.Olen todennut, että roska on roskaa. En enää halua riskiä, että joudun jättämään hyvän elämäni tyhmien otusten vuoksi hetkeksikään. Roska oli tosiaan roskaa vaikka hyvin minua pyörittivät ja pitkään. Hrveää on huomata, miten ihminen voidaan musertaa - vaikka kuinka on tietoa ja osaamista. Orjuutettuna on nalkissa. Kuin kellarissa pidettynä kaksoiselämän pauloissa. Ja ne läheisemmät olivat niitä pahimpia.

En halua kokea samaa tuskaa enää koskaan. Menetin erossa kaiken enkä ole selvinnyt siitä kahdessa vuodessa. Jäljellä on vaan ääretön yksinäisyys ja edelleen jotenkin epätodellinen olo.  Arkielämä on erittöin raskasta ja jokapäiväinen elämä tappelevien nuorten kanssa uuvuttaa.  Ex- mies jatkanut elämäänsä ja asuu avoliitossa. Suru musersi minut enkä koe elämässä enää mitään iloa. Tilannetta vertaisin jopa läheisen ihmisen kuolemaan. Olet luottanut ihmiseen vuosikausien ajan ja kuvitellut vanhenevasi yhdessä. Yhtäkkiä olet yksin ja siihen lisäksi kaikki käytännön

ongelmat alkaen rahatilanteesta jne.  

Vierailija kirjoitti:

Olen pitkässä avoliitossa. Jos nyt eroan ja joskus eron partaalla käytykkin niin en halua enää koskaan miestä. Syy ei ole huono kokemus vaan en tarvitse miestä mihinkään ja pärjään itsekin omillani koska olen erakkomainen. Elän vaan itselleni ja käytän aikani itseni palvelemiseen ja hyvän olon tuottamiseen enkä muiden palvelemiseen. Kuullostaa itsekkäältä, mutta kun on koko elämänsä elänyt toisille niin on aika ottaa aikaa itselle ja elää vaan itselleen.

Sä et voi tietää mitä tapahtuu jos oikeasti eroat.

Se on niin helppo spekuloida mahdollisuuksilla. Toista se on meillä jotka ovat eron vieneet maaliin tavalla ja toisella.

Vieraisiin pöytiin on niin helppo huudella.

Ja vähän sama kuin että ensi vuonna aloitan laihdutuskuurin / kunnon kohotuksen / jne.

Ärsyttää tommoset jotka tulee pätemään asialla mistä eivät mitään tiedä eikä ole kokemusta.

# 32

"koska pitäisi todistaa olevansa joku ihmemies joka tekisi heidän elämästään 100x parempaa. "

Nimenomaan ei pidä todistaa. Pitää olla oma itsensä hyvässä ja pahassa. Se on se mikä vie naisen jalat alta

Mieti nyt itsekin, haluatko jonkun feikin vai todellisen ihmisen siihen rinnalle päivästä toiseen kulkemaan?

Toki onhan meitä moneen junaan. Ehkä kaipaat feikkiä jonka näet vain pari kertaa viikossa laitettuna.

"Miksi jotkut ihmiset jäävät eron jälkeen moneksi vuodeksi yksin?"

Hyvin usein se on nin, että sormensa polttanut lapsi oppii varomaan tulta. Tervettä varovaisuutta.

Välillä se vie pitkään, välillä sitä huomaakin että elämä onkin parasta juuri niin.  Itselleni kävi juuri sillä tavoin.  Enää ei sitoutumaan saa ei  sitten millään. Kun on kokeillut molempia vaihtoehtoja, valitsee sen paremman.

Nainen olen.