Miksi lapsettomuutta pidetään niin suurena arvona deittimarkkinoilla?

Vierailija kirjoitti:

No jaa, minua ei ole häirinnyt seurustelukumppanin lapset. Jokatoinen viikonloppu muksujen kanssa, mikäs sen mukavampaa vaihtelua. Lisäksi olen huomannut että mies jolla on lapsia, on vakaampi ja vastuuntuntoisempi.

vastuuntuntoiset miehet ovatkin omien lasten kanssa pari päivää kuukaudessa.

Itsellä kaksi kouluikäistä lasta, ikää 35. Voisin kuvitella suhteen miehen kanssa, jotta about samanikäisiä lapsia, mutta viiden vuoden päästä kun omat lapset ovat jo teinejä/lähes täysi-ikäisiä, voisi kumppanilla edelleen olla lapsia, kunhan ovat teiniä tai lähemmäs täysi-ikäisiä. Mitään miest, jolla 40+ vuotiaana olisi vielä pieniä lapsia tai edes alakoulussa ei kyllä kiinnostaisi.

Käännetään kysymys toisin päin, ap.

Miksi ihmeessä sinä lapsellisena haluisit kumppanin, joka ei hyväksy lapsiasi??

Deittimarkkinathan ovat täynnä miehiä ja naisia, joilla on lapsia. Miksi et keskitä etsintääsi heihin? Olen itsekin eron jälkeen ollut haku päällä ja minulle oli itsestään selvää, että lapset menevät edelle. Etsin miestä, jolla on itselläänkin lapsia juuri siksi, että lapsellinen mies ymmärtää lasten merkityksen paremmin kuin lapseton. Ja toisekseen halusin, että kumppanilla ja minulla olisi yhteistä kokemustaustaa vanhempina.

Nyt minulla on jo vuosia ollut mies, jolla on lapsia. Kyllä lasten etu menee meillä molemmilla viime kädessä kumppanin ohi, mutta tietenkin annamme suuren arvon myös toisillemme ja itsellemme. Emme siis elä lasten kautta. :)

Vierailija kirjoitti:

Miksi te lapsivihaajat olette vauvapalstalla

Ettet vain sinä ole väärällä palstalla, jos kuvittelet tämän olevan vauvapalsta. Jos haluat keskustella vauvapalstalla, valitse Aihe-valikosta vauvapalsta ja sieltä mieleisesi aihealue.

Tämä johon nyt kirjoittelet on Sanoma Oy:n Aihe Vapaa-palsta, johon linkkejä tulee useasta mediasta.

Minä lapseton nainen kelpuutin miehen, jolla oli ennestään lapsia. Hän vaikutti fiksulta ja vastuulliselta ja muutenkin kivalta, rakastuttiin, alettiin seurustelemaan, ne lapsetkin tykkäsi minusta ja minä heistä. Mutta kolmen vuoden jälkeen kun alettiin suunnittelemaan yhteenmuuttoa niin muuttuikin ääni kellossa. Mies alkoi vaatimaan, että maksan puolet asunnosta, jossa pitää olla molemmille lapsille omat huoneet eli että maksaisin ison osan lasten asumisesta, mies alkoi vaatimaan että maksan puolet lasten ruoista (lapset joka toinen viikko miehellä) ja että otan vastuulleni lasten hoitamisen lapsiviikolla joka ilta että mies pääsee harrastuksiin. Enhän minä voinut sellaiseen suostua. Hän halusi minusta uutta äitiä lapsilleen, mutta se kävi ilmi vasta kolmen vuoden päästä. 

Älkää hyvät ihmiset puskeko niitä pershhedelmiä maailmaan liian aikaisin. Kadutte loppuelämänne hukkaan heitettyä elämää.

Mäkin ihmettelen tätä ehdottomuutta ja kielteisyyttä nykyään. Olen yh ja mulle on ollut halukkaita seurustelijoita lapsettomista miehistä. On toki ollut niitäkin, joille lapsi on ollut aikamoinen kynnys ja muuten suhde olisi ehkä pidemmällekin jatkunut. Itse olen ollut pari kertaa rakastunut, nämä ihmiset ei ole olleet lapsellisia, mutta voin kuvitella, että olisin heihin rakastunut lapsista huolimatta. Se olisi rajoittanut suhteen laatua, mutta ei tunteitani. Toisaalta jos kuvittelen, että siinä vaiheessa kun toista ei tunne, en helposti itsekään lähtisi tutustumaan varsinkaan monilapsiseen kumppaniehdokkaaseen.

Vierailija kirjoitti:

Minä lapseton nainen kelpuutin miehen, jolla oli ennestään lapsia. Hän vaikutti fiksulta ja vastuulliselta ja muutenkin kivalta, rakastuttiin, alettiin seurustelemaan, ne lapsetkin tykkäsi minusta ja minä heistä. Mutta kolmen vuoden jälkeen kun alettiin suunnittelemaan yhteenmuuttoa niin muuttuikin ääni kellossa. Mies alkoi vaatimaan, että maksan puolet asunnosta, jossa pitää olla molemmille lapsille omat huoneet eli että maksaisin ison osan lasten asumisesta, mies alkoi vaatimaan että maksan puolet lasten ruoista (lapset joka toinen viikko miehellä) ja että otan vastuulleni lasten hoitamisen lapsiviikolla joka ilta että mies pääsee harrastuksiin. Enhän minä voinut sellaiseen suostua. Hän halusi minusta uutta äitiä lapsilleen, mutta se kävi ilmi vasta kolmen vuoden päästä. 

Ja tämä pahenee vain kun lapset kasvavat. Opiskelevalle lapselle pitää ostaa oma asunto, toki lapsettoman puolison kuuluu maksaa lainaa joka kuukausi. Puolison pitää lainata lapselle autoaan joka huviajelee tankin tyhjäksi eikä tasan tankkaa ennen auton palautusta. Kun lapsi saa omia lapsia, hän kuvittelee että mummopuoli kantaa lahjoja ja hoitaa lasta jolle ei ole mitään sukua. 

Teit oikein. 

En ala toisen miehen lapsia kasvattamaan. Se on biologiaa.

Ei haluta kolmatta tai neljättä pyörää suhteeseen.

Jos kumppanilla lapsia, niin se on vähän sama kuin seurustelisi varatun naisen/miehen kanssa, jolla puoliso.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä riippuu iästä. Nuori on parempi lapsettomana mutta 40 v naiset ylöspäin on jotenkin säälittäviä ja epätoivosia..

Ajattelen miehestä samoin.

Tosin olen +45v nainen ja koen huonona sen ettei miehellä ole omat lapset tehtynä koska itsellä on.

Myöskin itsekkyys sekä tietty monotoimisuus tekemisessä näkyy lapsettomissa, kyvyttömyys huomioimaan muuta kuin itsensä. Johtuen koska ei ole tarvinnut huomioida elämässään muita kuin itsensä eli luonnollista sinänsä.

Eikä siinä mitään pahaa ole mutta ei ole minun tuleva kumppani.

Voisin ehkä alkaa suhteeseen vaikka toisella lapsia olisikin, mutta en muuttaisi yhteen ennen kuin lapset ovat muuttaneet pois kotoa. Minä en aio maksaa vieraiden mukuloiden asumisesta, sähkönkulutuksesta tai ruuista. En myöskään jaksa lapsia lähistöllä kuin tunnin tai pari, jos hilluisivat siinä vaikka viikonlopun, pää hajoaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikamoinen aisankannattaja pitää olla, että alkaa muiden kakaroita elättämään.

Onnelista, yksinäistä loppuelämää kaikille yh-mutseille :)

Älä unohda isejä. Ei tarvitse olla edes yh. Mitä havainnut niin miehet hyväksyvät paljon paremmin naisen jolla lapsia kuin naiset sen että miehellä on.

Yh-iskä voisi käydä. Ei olisi exää pyörimässä. Mutta sellainen viikonloppu isi, hyi. Eihän se edes omiin jälkeläisiin kyennyt pitämään suhdetta yllä niin miksi minä olisin eri asia.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä riippuu iästä. Nuori on parempi lapsettomana mutta 40 v naiset ylöspäin on jotenkin säälittäviä ja epätoivosia..

Et ole raukka siis ymmärtänyt sitä, että nykymaailmassa se 40-vuotias ja sitä vanhempi nainen on kenties itse valinnut olevansa lapseton. Kuvitteletko, että he kaikki epätoivoissaan haikailevat lapsia? Missä tynnyrissä oikein elät? Kyllä ne ipanat varmastikin olisi tehty "aiemmassa elämässä", jos siihen olisi ollut halua. Että se siitä säälittävyydestä ja epätoivoisuudesta!

T. Yli nelkyt ja lapseton ihan omasta tahdostaan :)

En halua äidiksi vieraille lapsille tai edes mukaan sellaiseen kuvioon, se kuluttaa henkisesti ja taloudellisesti. Yhteisessä taloudessa kun on vaikea alkaa esim jakaa rahoja niin, että mies maksaa lasten ruoat ja kulutustavarat, mutta kaikki muu maksetaan yhdessä.

Sellainen mies taas olisi vielä enemmän turn off, joka on hylännyt lapsensa täysin. Osoitus tunteettomuudesta. Ja jos haluaisin lapsia (mitä en halua), en kyllä haluaisi niitä sellaisen ihmisen kanssa, jolle perhe on kertakäyttökamaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä lapseton nainen kelpuutin miehen, jolla oli ennestään lapsia. Hän vaikutti fiksulta ja vastuulliselta ja muutenkin kivalta, rakastuttiin, alettiin seurustelemaan, ne lapsetkin tykkäsi minusta ja minä heistä. Mutta kolmen vuoden jälkeen kun alettiin suunnittelemaan yhteenmuuttoa niin muuttuikin ääni kellossa. Mies alkoi vaatimaan, että maksan puolet asunnosta, jossa pitää olla molemmille lapsille omat huoneet eli että maksaisin ison osan lasten asumisesta, mies alkoi vaatimaan että maksan puolet lasten ruoista (lapset joka toinen viikko miehellä) ja että otan vastuulleni lasten hoitamisen lapsiviikolla joka ilta että mies pääsee harrastuksiin. Enhän minä voinut sellaiseen suostua. Hän halusi minusta uutta äitiä lapsilleen, mutta se kävi ilmi vasta kolmen vuoden päästä. 

Ja tämä pahenee vain kun lapset kasvavat. Opiskelevalle lapselle pitää ostaa oma asunto, toki lapsettoman puolison kuuluu maksaa lainaa joka kuukausi. Puolison pitää lainata lapselle autoaan joka huviajelee tankin tyhjäksi eikä tasan tankkaa ennen auton palautusta. Kun lapsi saa omia lapsia, hän kuvittelee että mummopuoli kantaa lahjoja ja hoitaa lasta jolle ei ole mitään sukua. 

Teit oikein. 

Meillä on molempien lapset vuoroviikoin emmekä me maksa puolison lasten kuluja muuten kuin asumisen ja ruoan osalta. Muut kulut kumpikin jakaa lastensa toisen vanhemman kanssa. Sopimusasioitahan nämä ovat! Älkää ihmiset OLETTAKO vaan keskustelkaa ja sopikaa.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä riippuu iästä. Nuori on parempi lapsettomana mutta 40 v naiset ylöspäin on jotenkin säälittäviä ja epätoivosia..

Juu, esim. PKS:llä on paljon 45-vuotiaita naisia, joilla lukee nettiprofiilisissa näin: lapset, ei ole, mutta haluan.

Säälittävää.

No, koska se nyt vaan on. Harva ihminen oikeasti haluaa kumppanin kersoja pyörimään jalkoihinsa, ja siihen oheen vielä kumppanin todennäköisesti hankalaa ex-puolisoa kiukuttelemaan ja tekemään kaikkien elämästä h*lvettiä. Minua ei ainakaan tuollainen kiinnosta.

Kuka nyt toisten hedelmiä jaksaa katsoa, kuunnella, huolehtia ja maksaa niiden kuluja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä riippuu iästä. Nuori on parempi lapsettomana mutta 40 v naiset ylöspäin on jotenkin säälittäviä ja epätoivosia..

Ajattelen miehestä samoin.

Tosin olen +45v nainen ja koen huonona sen ettei miehellä ole omat lapset tehtynä koska itsellä on.

Myöskin itsekkyys sekä tietty monotoimisuus tekemisessä näkyy lapsettomissa, kyvyttömyys huomioimaan muuta kuin itsensä. Johtuen koska ei ole tarvinnut huomioida elämässään muita kuin itsensä eli luonnollista sinänsä.

Eikä siinä mitään pahaa ole mutta ei ole minun tuleva kumppani.

Voisin sanoa, että ei ehkä hirveesti oo väliä sun iässä enää. Tuskinpa kukaan mies kyselee raskauksien perään enää. Kannattaa harkita vaikkapa elämän hankkimista?