Lue keskustelun säännöt.
Miksi lapsettomuutta pidetään niin suurena arvona deittimarkkinoilla?
17.04.2020 |
Toivon ettei tämä ketju poistuisi ja asiallisessa hengessä voisimme asiasta keskustella.
Kommentit (113)
Vierailija kirjoitti:
Mutta jos nainen/mies on muuten kaikkea mitä olette toivoneet niin mitä se lapsi haittaa?
Ei se mitään haittaa. Siinä menee exäkin samalla ja otetaan anoppikin mukaan kimppaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en halua lapsiperhe-elämää missään muodossa tai laajuudessa, joten en edes harkitse lapsia hankkinutta ihmistä kumppanikseni.
Halusin ydinperheen, en olla osana uusperhesäätöjä. Lapsellinen (molemmissa merkityksissä) mies oli siis ehdoton ei.
Harva mies haluaa pitää huolta toisen miehen vahinkolaukauksista ja täten leimaantua aisuriksi. Mikäli lasten isä on kuvioissa mukana, niin epämukavien tilanteiden mahdollisuus kasvaa eksponentiaalisesti. Kyllä yyhoiden kanssa voi kevyempää sekstailusuhdetta ylläpitää, mutta parisuhteeseen ei kannata lähteä.
Pidetäänkö aidosti? Itse tunnen paljon pariskuntia, joilla on toinen (tai kolmas) kierros menossa ja toisella tai molemmilla on lapsia. Jokainen etsinee ihmistä, joka on suurinpiirtein samassa tilanteessa tai ymmärtää toisen tilannetta.
Itse toivoisin tapaavani miehen, jolla on omia lapsia useamman vuoden nuorempi lapsi. Olisi kivaa saada elämään vielä yksi pikkuinen. Ja minulla on kaksi, joten kolme vielä mahtuisi takapenkille. No, tosiasiassa ihan muut syyt painaa paljon enemmän.
Lapsettomat miehet eivät oikeastaan edes kiinnosta. Lapsettomat ihmiset vanhenevat nopeasti keski-ikäistyessään. Tipahtavat kehityksestä ja kadottavat kosketuksen nuorten maailmaan, jäävät elämään omaa nuoruuttaan ikuisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on tässä jo mainittujen käytännön syiden lisäksi suurelta osin myös ihan biologiaa: omien jälkeläisten eteen tehdään kaikki, koska se takaa omien geenien jatkuvuuden, mutta muiden miesten jälkikasvun hoitamisessa ja elättämisessä ei ole tietenkään mitään järkeä biologian kannalta, koska se ei edistä mitenkään omien geenien jatkuvuutta.
Jos miehellä on jo ennestään omia lapsia, niin se muuttaa tilannetta, mutta varmaan sellainenkin mies ottaisi mieluummin naisen, jolla ei ole vielä omia lapsia. Ja jos mies tekisi tuollaisen naisen kanssa lisää lapsia, niin sitten mies hoitaisi ja elättäisi edelleen vain omia lapsiaan, mikä olisi tosiaan taas biologian kannalta järkevämpää kuin se, että hoitaisi ja elättäisi omien lasten lisäksi myös toisen miehen lapsia. En nyt edes tiedä, miksi tällaisia itsestäänselvyyksiä pitää toistaa, mutta toistetaan ihan varmuuden vuoksi kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kukaan kuvittelee, että toinen ihminen haluaisi olla aina kakkosena, kun lapset tulevat ensin?
Lapsellinen ajatusmalli aikuisella.
Tarkoitatko, että on lapsellista ajatella että lapset menisivät aina ykköseksi vai että on lapsellista antaa asian haitata?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsettomalle lapsia omaava on turnoffi. Mutta jos itsellä on jo lapsia, niin toinen samassa elämäntilanteessa on ihan ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomat miehet eivät oikeastaan edes kiinnosta. Lapsettomat ihmiset vanhenevat nopeasti keski-ikäistyessään. Tipahtavat kehityksestä ja kadottavat kosketuksen nuorten maailmaan, jäävät elämään omaa nuoruuttaan ikuisesti.
Et voi olla tosissasi? Jo kolmekymppiset äiti ovat täysiä tanttoja siinä missä nelikymppiset naiset ovat vielä pitkähiuksisia ja hoikkia. Ei siinä paljon ryhmähaut saati snapchatit tee mielenkiintoisemmaksi, nuoret vain nauravat teille kun yritätte olla nuorekkaita vaikka näytätte lähinnä apuva-ukolta.
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomalle lapsia omaava on turnoffi. Mutta jos itsellä on jo lapsia, niin toinen samassa elämäntilanteessa on ihan ok.
Ei. En ottaisi toisen lapsia kotiini. En niitä osaisi rakastaa, tuskin edes välittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomalle lapsia omaava on turnoffi. Mutta jos itsellä on jo lapsia, niin toinen samassa elämäntilanteessa on ihan ok.
Ei. En ottaisi toisen lapsia kotiini. En niitä osaisi rakastaa, tuskin edes välittää.
Sitten voi elää yksinkin. Ei voi vaatia toiselta sellaista mitä ei pysty itse antamaan takaisin.
Itse saattaisin elää ja olla parisuhteessa naisen kanssa, jolla on "jo" lapsi(a). Mutta kysymykseen siitä, miksi lapsettomuutta pidettäsiin suurempana arvona deittimarkkinoilla, johtunee siitä, että tällöin riittää tai ainakin pitäisi riittää se, että viehättyy ja ihastuu deittikumppaniinsa. - Jotkut voivat toki hakea vain hekenikin huumaa ja seikkailua....
Yhtä kaikki tällöin ihastuessaeen lapsettomaan deittikumppaniinsa ei tarvitse ajatella, ketään muuta kuin häntä; mitä ikiniä sitten ikinä aatteleekin hänen kanssan tekevänsä ,joko suunnitellusti tai ihan vain exrtemporee., ilman isompia etukäteis-suunnitelmia
Ihmetyttää kun osa ylläpitää mielikuvaa, jossa sinkkuvanhemmat olisivat, jotenkin "helpompia" ja tai "yksinkertaisempia" niin, että he olisvat valmiimpia esimerkiksi etenemään nopeammin parisuhteeseen, ilman isompia pidäkkeitä,
Omaa kokemusta itselläni ei ole mutta luulisin tilanteen olevan aivan päinvastoin. - Jos itse olisin sinkkuvanhempi, niin todennäköisesti olisin entistäkin tarkempi siitä kenen kanssa haluaisin muodostaa parisuheen.
Ja vastaavasti ennakkoluuloni todennäköisesi kasvaisivat mahd. sinkkuvanhempaa kohtaan jos hän hyvin pian alkaisi tohottamaan, miten tai kuinka minusta tulisi niin ja niin hyvä isäpuoli hänen jälkikasvulleen...
Sinkkumies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on tässä jo mainittujen käytännön syiden lisäksi suurelta osin myös ihan biologiaa: omien jälkeläisten eteen tehdään kaikki, koska se takaa omien geenien jatkuvuuden, mutta muiden miesten jälkikasvun hoitamisessa ja elättämisessä ei ole tietenkään mitään järkeä biologian kannalta, koska se ei edistä mitenkään omien geenien jatkuvuutta.
Jos miehellä on jo ennestään omia lapsia, niin se muuttaa tilannetta, mutta varmaan sellainenkin mies ottaisi mieluummin naisen, jolla ei ole vielä omia lapsia. Ja jos mies tekisi tuollaisen naisen kanssa lisää lapsia, niin sitten mies hoitaisi ja elättäisi edelleen vain omia lapsiaan, mikä olisi tosiaan taas biologian kannalta järkevämpää kuin se, että hoitaisi ja elättäisi omien lasten lisäksi myös toisen miehen lapsia. En nyt edes tiedä, miksi tällaisia itsestäänselvyyksiä pitää toistaa, mutta toistetaan ihan varmuuden vuoksi kuitenkin.
Hassua, että tunnut jotenkin rajaavan tämän ilmiön koskevan vain miehiä? Myös miehillä lapset ns laskevat tasoa.
No jaa, minua ei ole häirinnyt seurustelukumppanin lapset. Jokatoinen viikonloppu muksujen kanssa, mikäs sen mukavampaa vaihtelua. Lisäksi olen huomannut että mies jolla on lapsia, on vakaampi ja vastuuntuntoisempi.
Muistakaa että lasten mukana tulee aina kuvioihin ex, tämän vanhemmat, tädit sedät. Lisäksi kuvio laajenee lasten vanhetessa ( avioliitot, lastenlapset). On lyhytnäköistä ajatella, että mitä se kaksivuotias taapero haittaa. Ne voivat ilmaantua vasta 20 vuotta jälkeenpäin. Nimm. Kokenut. ( mutta voi olla myös vaivannäön arvoista, kaikkea se rakkaus teettää)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomalle lapsia omaava on turnoffi. Mutta jos itsellä on jo lapsia, niin toinen samassa elämäntilanteessa on ihan ok.
Ei. En ottaisi toisen lapsia kotiini. En niitä osaisi rakastaa, tuskin edes välittää.
Sitten voi elää yksinkin. Ei voi vaatia toiselta sellaista mitä ei pysty itse antamaan takaisin.
Olipa outo kommentti. Sitten voi seurustella lapsettoman kanssa, tietysti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomalle lapsia omaava on turnoffi. Mutta jos itsellä on jo lapsia, niin toinen samassa elämäntilanteessa on ihan ok.
Ei. En ottaisi toisen lapsia kotiini. En niitä osaisi rakastaa, tuskin edes välittää.
Sitten voi elää yksinkin. Ei voi vaatia toiselta sellaista mitä ei pysty itse antamaan takaisin.
Ei tarvitse elää yksin. Enkä ole keneltäkään mitään vaatinut, ihan itse ovat olleet antamassa.
Ainakin mun miehen lapsen äiti koittaa tahallaan vaikeuttaa elämää ja luistaa sovituista asioista, skitsoo miehelle millon mistäkin ja mä joudun sit kuuntelemaan sitä jankutusta, voi että kun ei jaksais. Kun alettiin seurustelemaan niin sillä pompotuksella ei ollut mitään rajaa, jos oli miehen vuoro hoitaa päivä niin tää äiti teki päivien katoamistemppuja ja siinä sitten meni meidän sovitut suunnitelmat kun lasta täytyi hoitaa (ja ymmärrän, että lapsi menee kaiken edelle, uskon vaan että olisi lapsenkin parhaaksi pitää kiinni sovituista asioista ilman yllätyksiä)
Musta tuntui että mä olin se toinen nainen. Oon monesti ollut ihan valmis eroamaan tuon takia.
Jos saisin valita niin ottaisin lapsettoman. Tai mieluummin vaikka sit yksinhuoltajan.
En ole ensimmäinen enkä viimeinen kenen kumppanin ex tekee kaikkensa estääkseen exäänsä elämästä.
Eikä se kakarakaan mitenkään ihana ole.
Valitettavasti olen nähnyt monesti, kuinka yksinhuoltajana toimiva nainen tai mies (esim. lasten äidillä paljon ongelmia) on yrittänyt löytää itselleen uutta tyttö-tai poikaystävää, mutta sitten lapsi tai ex-puoliso (joskus molemmat) aiheuttaneet kitkaa ja rajoittaneet vapautta. Kaatunut juuri ajan puutteeseen tai muuhun asiaan. On myös ihmisiä. jotka haluavat lapsen olevan puolisollekiin ensimmäinen. Sitten näissä näkemissäni keisseissä se lapsi joutuu näkemään, kuinka katkeroitunut ex-puoliso ärsyyntyy uudesta puolisosta ja on mustasukkainen (riippuu tietysti siitä miten ero on tapahtunut).