Miksi lapsettomuutta pidetään niin suurena arvona deittimarkkinoilla?

Vierailija kirjoitti:

Miksi te lapsivihaajat olette vauvapalstalla

Eihän aihe vapaa -osastolla keskustella mitään vauvoista. Mene itse niihin vauvakeskuteluihin, jos noin häiritsee. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ydinperhe, hohhoijjakaa. 

Mitä vikaa ydinperheessä? 

Ei mitään mutta harvinaisuus ja katoava luonnonvara kun ihmisen seksuaalivietti ei samaan ihmiseen kauaa kestä ja se seksihän on kaikkein tärkeintä tiedotusvälineiden mukaan ja kaikki uutisekin huutavat seksistä niin kuin se olisi ihan ainoa elämässä. 

Vierailija kirjoitti:

Minä olen sitä mieltä, että kun ihmiset rakastuvat niin kyllä keinot löytyy.

Tunnen montakin miestä, jotka pitävät puolisonsa lapsia ominaan, kun ei oikeasta isästä siihen aina ole (tai voi olla kuollutkin). Ja tunnen monta aikuista, jotka on kasvattanut äiti- tai isäpuoli toisen vanhemman kanssa lämpimästi. Vähemmän minun kokemuksellani on naisia, jotka niin lämpimästi ottavat lapset vastaan kuin miehiä.

Mutta tällä palstalla muutenkin parisuhdetta käsitellään kuin jotain sijoitusta, kylmästi ja laskelmoivasti. Täällä tämä asia vääristyy. Yksinhuoltajat niputetaan samaan, vaikka jokaisella heistä on oma tarinansa. Halveksitaan, vaikka joku päivä voidaan olla yksi heistä. Ei auta, vaikka kuinka on päättänyt tarjota ydinperheen.

Minulla on ollut suhde sekä lapsettoman että sellaisen kanssa, jolla on lapsia. Lapseton ihminen on usein itsekkäämpi, ja elämyshakuisempi. Aina jotain uutta vailla, jottei vaan ns. elämä mene ohi. Jolla on lapsia, osaa usein paremmin elää hetkessä ja nauttia tavallisesta arjesta, tehdä siitä mielekästä.

Jokainenhan on vapaa valitsemaan. Asia kannattaa kuitenkin miettiä siinä mielessä valmiiksi, ettei lasten kanssa aleta pelleilemään. Lapsi kiintyy rehellisesti, aidosti ja syvästi, ja jos vaan häivyt kuvioista etkä pidä enää mitään yhteyttä niin se on lapselle todella suuri menetys ja suru. Lapset kun ei näitä aikuisten pelejä ymmärrä.

Niin, mutta jotkut nimenomaan tahtovat sellaisen elämyshakuisen itseään kehittävän kumppanin mielummin kuin sen rauhallista arkea arvostavan. Silloin on ihan hyvä rajata pois ihmiset joilla on pieniä lapsia. En minä tahdo että kumppanin lapset kiintyvät syvästi tai surevat jos tulee ero. Enkä halua alkaa äitipuoleksi. Siksi etsin lapsetonta miestä.

Vierailija kirjoitti:

En hakisi sellaista ihmistä jolla on jo perhe kun ei ole itsellänikään. Olen eroprheestä eikä ollut kivaa se se äidin valisema mies sitten joka tunkeutui perheeseemme sillä me laspset inhottiin sitä eikä me rakastuttu siihen äijään joka oli omituinen poikamies jolla ei viuhka käynyt naisten suhteen niin piti hakea yksinhuoltaja nainen jota sai panna. Lapsilta ei kysytty yhtään mitään eikä puhuttu mitään ja aika radikaalilla tavalla vaan tuotiin uusi ihminen perheeseen. Tunsin että kotimme oli kuin hotelli helpotus. Näen siis lapsen näkökulmasta mitä vaurioita voi aiheuttaa uusperheet. Sairastuin pitkäksi aikaa hotellielämästä ja toipumiseen meni yksi vuosikymmen. 

Siis joko te lapsina ajattelitte noin kyynisesti, että tuossa on outo poikamies, joka ei saa PIIP muuten kuin meidän äidiltä vai lähettikö mies teille kirjeen panohistoriastaan vasta, kun olitte aikuisia? Et tunnu kunnioittavan äitiäsikään kovin paljon, kun ajattelet hänen valinnoistaan tuolla tavalla. 

Ikävää jos yhteiselo ei onnistunut, mutta tuossa on paljon sellaista pahansuopuutta, jonka voisi kääntää tai tulkita myös toisin.

Vierailija kirjoitti:

Se on tässä jo mainittujen käytännön syiden lisäksi suurelta osin myös ihan biologiaa: omien jälkeläisten eteen tehdään kaikki, koska se takaa omien geenien jatkuvuuden, mutta muiden miesten jälkikasvun hoitamisessa ja elättämisessä ei ole tietenkään mitään järkeä biologian kannalta, koska se ei edistä mitenkään omien geenien jatkuvuutta. 

Jos miehellä on jo ennestään omia lapsia, niin se muuttaa tilannetta, mutta varmaan sellainenkin mies ottaisi mieluummin naisen, jolla ei ole vielä omia lapsia. Ja jos mies tekisi tuollaisen naisen kanssa lisää lapsia, niin sitten mies hoitaisi ja elättäisi edelleen vain omia lapsiaan, mikä olisi tosiaan taas biologian kannalta järkevämpää kuin se, että hoitaisi ja elättäisi omien lasten lisäksi myös toisen miehen lapsia. En nyt edes tiedä, miksi tällaisia itsestäänselvyyksiä pitää toistaa, mutta toistetaan ihan varmuuden vuoksi kuitenkin.

Olen uusperheellinen. Mieheni halusi nimenomaan naisen, jolla on lapsia, koska lapseton nainen ei ymmärtäisi sitä, että lapset menevät edelle ja olisi mustasukkainen. Itse halusin miehen jolla on lapsia, samasta syystä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi te lapsivihaajat olette vauvapalstalla

Olen päätynyt tänne Ilta-Sanomien kautta. Ei mitään hajua, että tämä on joku vauvapalsta, kun ei edes vauvoista mitään keskustella. Vauvajutuille näkyy olen ihan omat keskustelunaiheet. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen sitä mieltä, että kun ihmiset rakastuvat niin kyllä keinot löytyy.

Tunnen montakin miestä, jotka pitävät puolisonsa lapsia ominaan, kun ei oikeasta isästä siihen aina ole (tai voi olla kuollutkin). Ja tunnen monta aikuista, jotka on kasvattanut äiti- tai isäpuoli toisen vanhemman kanssa lämpimästi. Vähemmän minun kokemuksellani on naisia, jotka niin lämpimästi ottavat lapset vastaan kuin miehiä.

Mutta tällä palstalla muutenkin parisuhdetta käsitellään kuin jotain sijoitusta, kylmästi ja laskelmoivasti. Täällä tämä asia vääristyy. Yksinhuoltajat niputetaan samaan, vaikka jokaisella heistä on oma tarinansa. Halveksitaan, vaikka joku päivä voidaan olla yksi heistä. Ei auta, vaikka kuinka on päättänyt tarjota ydinperheen.

Minulla on ollut suhde sekä lapsettoman että sellaisen kanssa, jolla on lapsia. Lapseton ihminen on usein itsekkäämpi, ja elämyshakuisempi. Aina jotain uutta vailla, jottei vaan ns. elämä mene ohi. Jolla on lapsia, osaa usein paremmin elää hetkessä ja nauttia tavallisesta arjesta, tehdä siitä mielekästä.

Jokainenhan on vapaa valitsemaan. Asia kannattaa kuitenkin miettiä siinä mielessä valmiiksi, ettei lasten kanssa aleta pelleilemään. Lapsi kiintyy rehellisesti, aidosti ja syvästi, ja jos vaan häivyt kuvioista etkä pidä enää mitään yhteyttä niin se on lapselle todella suuri menetys ja suru. Lapset kun ei näitä aikuisten pelejä ymmärrä.

Niin, mutta jotkut nimenomaan tahtovat sellaisen elämyshakuisen itseään kehittävän kumppanin mielummin kuin sen rauhallista arkea arvostavan. Silloin on ihan hyvä rajata pois ihmiset joilla on pieniä lapsia. En minä tahdo että kumppanin lapset kiintyvät syvästi tai surevat jos tulee ero. Enkä halua alkaa äitipuoleksi. Siksi etsin lapsetonta miestä.

Tottakai saa haluta, mutta ei silloin tarvinne pitää alempiarvoisena ihmistä jolla lapsia on (juuri sinä et ehkä niin tee, mutta yleisesti täällä kyllä).

Nämä elämyshakuiset itsensä kehittäjät sattuvat usein olemaan varsin itsekkäitä muutenkin, aika hankalia parisuhteeseen missä tapana on ajatella toistakin. Mutta jos ei koe sitä haitaksi niin sittenhän kaikki on hyvin.

Sekin on jännä, miten täällä unohtuu että lapset kasvavat ja heille tulee uusia omia juttuja koko ajan. Eivät he loppujen lopuksi kauaa ihan lähellä pyöri.

Lapsi on ylimääräinen kahden ihmisen suhteessa. Lisäksi saattaa olla se lapsen toinen vanhempi, joka heittää oman lusikkansa soppaan ja senkin kanssa joutuu oppia elämään.

Lapsellisen kanssa seurustelu ei ole ehdoton nou-nou, mutta onhan se ilman muuta selvää, että sama ihminen ilman lapsia olisi kiinnostavampi, kun parisuhdetta on tarkoitus rakentaa.

Sitten jos suhde syvenee ja jatkuu ja lapsiinkin tutustuu ja jos heistä kasvaa hienoja ihmisiä, niin siinä vaiheessa nämä parisuhteen mukana tulleet ylimääräiset ihmissuhteet ovat pelkkää bonusta ja plussaa. Siihen on kuitenkin niin pitkä aika eikä ole mitään varmuutta, että näin tapahtuisi (jos esim. se toinen vanhemmista onnistuu myrkyttämään lasten mielet sinua vastaan), joten suhteen alkuvaiheessa lapset pudottavat arvoa deittimarkkinoilla.

Hauska kun joku mamma poistelee viestejä miten sattuu.

Ydinperheessä on vaan se vika, ettei sitä oikein kukaan nykyään halua.

Tai oikeesti, kukaan nykyinen velliperse ei kestä sitä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi te lapsivihaajat olette vauvapalstalla

Taitais loppua kokonaan tämä aihe vapaa -palsta, jos lapsettomat lopettaisivat kirjoittamisen tänne. 

Aihe vapaa -palsta ei ole mitään vauvajuttuja varten. 

Mä en tiennyt tähän vastausta, ennen kuin täysin ennakkoluulottomasti aloitin suhteen miehen kanssa, jolla oli lapsi.

Nyt kymmenen vuotta myöhemmin valitsisin satavarmasti toisin, sillä vaikka se kuinka tuntuu siinä alkuhuumassa siltä, että mitä tuo lapsi nyt haittaa, sehän on ihan kiva, kyllä mä sitä hoidan ja miehenhän se kuitenkin lopulta on kannettava vastuu siitä, niin ei se vaan mene käytännössä niin.

Saat myös riesaksesi sen ex-vaimon, joka pommittaa sua vuositolkulla lapsen hoitoon liittyvillä puheluilla ja meileillä siitä, kuinka "näin meillä hoidetaan asiat, ei niinkuin sä teet". "Meillä" ??? Sitten exä aina välissä huutaa, että tappaa sinut jos et toimi kuten "meillä".

Ja miehen sukulaiset tivaa koko ajan, että teethän nyt varmasti kaiken niinkuin exä sanoo, ettei lapsen kasvatus vain vaarannu, ja lapsi itse huutaa naama punaisena, että kotonakin viskon likaiset vaatteet ympäri lattioita, joten täälläkin teen niin, ja syön kaikki herkut kaapista (vaikka olen jo valmiiksi hurjan ylipainoinen) ja teen ihan mitä lystään, koska kotonakin.

Itse olen sitten se karmea ihminen, jos kehtaan pyytää jotain muuta, saati käskeä.

Lapsen isä liukenee takavasemmalle, eikä sano mihinkään mitään, paitsi jos käsken lasta ja joskus pinna pettää tämän kaiken paineessa, niin olen syyllinen kaikkeen ja minun pitää anella noin viikon ajan lapselta anteeksi, kun olen loukannut tunteitaan ja, hurjaa, käskenyt tehdä jotain.

Ja ja ja ja.

Noin miljoona parisuhderiitaa kiertyy lapsen ja exän ympärille.

Lopulta olet, eli minä olen, täysin poikki elämääsi, et enää jaksa yrittää puhua lapselle (koska sen äiti vihaa sinua kahta kauheammin jos jotenkin vain olet läheinen sen kanssa ja pilaat "meidän perheemme"), yrität elää elämääsi niinkuin lasta ei olisikaan, toivot että se ja sen mukana exä joskus häipyvät kotoasi/elämäsi.

T. Todellinen tarina uusperheestä, älkää muut lähtekö siihen mukaan, ette voi koskaan muutta lasta, sen äitiä tai miestä, voitte vain häivyttää itsenne pois kuviosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on tässä jo mainittujen käytännön syiden lisäksi suurelta osin myös ihan biologiaa: omien jälkeläisten eteen tehdään kaikki, koska se takaa omien geenien jatkuvuuden, mutta muiden miesten jälkikasvun hoitamisessa ja elättämisessä ei ole tietenkään mitään järkeä biologian kannalta, koska se ei edistä mitenkään omien geenien jatkuvuutta. 

Jos miehellä on jo ennestään omia lapsia, niin se muuttaa tilannetta, mutta varmaan sellainenkin mies ottaisi mieluummin naisen, jolla ei ole vielä omia lapsia. Ja jos mies tekisi tuollaisen naisen kanssa lisää lapsia, niin sitten mies hoitaisi ja elättäisi edelleen vain omia lapsiaan, mikä olisi tosiaan taas biologian kannalta järkevämpää kuin se, että hoitaisi ja elättäisi omien lasten lisäksi myös toisen miehen lapsia. En nyt edes tiedä, miksi tällaisia itsestäänselvyyksiä pitää toistaa, mutta toistetaan ihan varmuuden vuoksi kuitenkin.

Hassua, että tunnut jotenkin rajaavan tämän ilmiön koskevan vain miehiä? Myös miehillä lapset ns laskevat tasoa.

Jep. En halua lapsiperhe-elämää missään muodossa ja valitettavasti monella eronneella iskällä on se ajatus, että tyttöystävä ottaa nyt äitipuolen roolin ja pahimmillaan hoitaa kaikki äidin velvollisuudet isän lapsiviikolla. 

Olen uusperheellinen ja minulle on ihan vierasta tuollainen "toisen lasten kasvattaminen", "uusperhesotkut" tai "entiset kumppanit, jotka heittävät lusikkansa soppaan". Ehkä olen sitten onnekas tai sosiaalisesti taitava, mutta en ole moisista asioista koskaan mitään ongelmaa tehnyt.

Yleensä ihmisiä kiinnostaa vain omat lapset. Muiden lapset ovat rasittavia, tylsiä ja ärsyttäviä. Omat ihania mussukoita.

*kotoasi/elämästäsi.

Korjaus 98:lta, joka vuodatti viimeisen 10 vuoden elämäänsä tuohon.

Ei ikinä enää, mutta oppi tuli turhan myöhään, olen päälle nelikymppinen.

Lisätään siis vielä, että se oma lapsi jäi kaiken tuon alle, sitä ei siis ole, koska miehen mielestä jo yksi lapsi osoittautui niin hankalaksi (tämän kuvion myötä), ettei toista voinut ajatellakaan. Vaikka tietysti oli aluksi tavattuamme ihan toista mieltä.

En halua kuulostaa miltään marttyyriltä, mutta mahdoinko uhrata oman onneni tälle kuviolle?

Hyvin mahdollista. Mutta kun sjattelen positiivisesti, niin ainakin olen nyt vapaa tulemaan & menemään, ei omia lapsia. Ja jos joskus tulee seuraava mies, sillä EI OLE LAPSIA.

Toivottavasti kokemukseni edes auttaa jota kuta muuta tekemään parempia päätöksiä.

Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En hakisi sellaista ihmistä jolla on jo perhe kun ei ole itsellänikään. Olen eroprheestä eikä ollut kivaa se se äidin valisema mies sitten joka tunkeutui perheeseemme sillä me laspset inhottiin sitä eikä me rakastuttu siihen äijään joka oli omituinen poikamies jolla ei viuhka käynyt naisten suhteen niin piti hakea yksinhuoltaja nainen jota sai panna. Lapsilta ei kysytty yhtään mitään eikä puhuttu mitään ja aika radikaalilla tavalla vaan tuotiin uusi ihminen perheeseen. Tunsin että kotimme oli kuin hotelli helpotus. Näen siis lapsen näkökulmasta mitä vaurioita voi aiheuttaa uusperheet. Sairastuin pitkäksi aikaa hotellielämästä ja toipumiseen meni yksi vuosikymmen. 

Siis joko te lapsina ajattelitte noin kyynisesti, että tuossa on outo poikamies, joka ei saa PIIP muuten kuin meidän äidiltä vai lähettikö mies teille kirjeen panohistoriastaan vasta, kun olitte aikuisia? Et tunnu kunnioittavan äitiäsikään kovin paljon, kun ajattelet hänen valinnoistaan tuolla tavalla. 

Ikävää jos yhteiselo ei onnistunut, mutta tuossa on paljon sellaista pahansuopuutta, jonka voisi kääntää tai tulkita myös toisin.

Sinun jutuissasi sen sijaan ei ole koskaan minkään sortin pahansuopuutta saati katkeruutta :D

-ohis

Vierailija kirjoitti:

Yleensä ihmisiä kiinnostaa vain omat lapset. Muiden lapset ovat rasittavia, tylsiä ja ärsyttäviä. Omat ihania mussukoita.

Mä en kans ymmärrä niitä lapsille lässyttäjiä. Ne ovat ihmisiä, eivät osa sinua, idiootti!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä riippuu iästä. Nuori on parempi lapsettomana mutta 40 v naiset ylöspäin on jotenkin säälittäviä ja epätoivosia..

Ajattelen miehestä samoin.

Tosin olen +45v nainen ja koen huonona sen ettei miehellä ole omat lapset tehtynä koska itsellä on.

Myöskin itsekkyys sekä tietty monotoimisuus tekemisessä näkyy lapsettomissa, kyvyttömyys huomioimaan muuta kuin itsensä. Johtuen koska ei ole tarvinnut huomioida elämässään muita kuin itsensä eli luonnollista sinänsä.

Eikä siinä mitään pahaa ole mutta ei ole minun tuleva kumppani.

Et ole sitten kuullut lapsettomista, jotka huolehtivat läheisistään? Ilmeisestikään et...

No täytyy näin lapsettomana naisena sanoa, että kyllä lapsettomuus on yksi kriteerini miehelle. Jos itsellä olisi jo lapsia, niin sitten ei voi sitä vaatia mielestäni lainkaan toiseltakaan ja se voisi olla ihan plussakin, että mies on itsekin isä.

Vierailija kirjoitti:

Olen uusperheellinen ja minulle on ihan vierasta tuollainen "toisen lasten kasvattaminen", "uusperhesotkut" tai "entiset kumppanit, jotka heittävät lusikkansa soppaan". Ehkä olen sitten onnekas tai sosiaalisesti taitava, mutta en ole moisista asioista koskaan mitään ongelmaa tehnyt.

Ihan hienoa, jos olet sosiaalisilla taidoillasi osannut poistaa sen viimeistään riitaisan eron myötä tahallaan todella hankalaksi ryhtyneen exän ainakin mielessäsi kuvioista.

Minunkin kuviossani oli päältä katsoen ensin vain fiksuja ja hyvin kouluttautuneita akateemisia ihmisiä, oikein järkeviä mukamas, vaan jotain ihan muuta löytyi sieltä syvemmältä.

Voit valita edes sen miehen tai naisen kumppaniksesi, mutta et sitä miten se myöhemmin suhtautuu eri tilanteisiin. Vielä vähemmän voit valita sitä exää ja sen suhtautumistapoja tai -tavattomuutta. Myös ns. fiksut ihmiset muuttuvat näissä kuvioissa aivan oudoiksi.

T. Aiempi vuodattaja