Lue keskustelun säännöt.
Lukotoukan salattu suru, kun lapset eivät millään innostu lukemisesta
14.04.2020 |
Olen joka joulu ostanut molemmille jonkun kirjan ja omasta hyllystäni löytyy esim Pottereita joita saisi lukea. Mutta kun ei. Tubettajat ja Minecraftit kiinnostaa enemmän, kirjastostakin lainaavat leffoja eivätkä kirjoja.
Kommentit (116)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voivoi, eikö sulle oo vielä kerrottu (useampaan otteeseen, opettavaisin äänenpainoin) etttä ”Esimerkin voima on tärkeää. Lapset lukevat paljon niissä kodeissa, joissa vanhemmatkin lukevat. Lapsille lukeminen auttaa kaikkein eniten”.
Näin mulle kerrottiin lukihäiriöisen lapsen kirjailijaäitinä.
Just näin. Sitten syyllistetään päälle, ettei lapsille ole luettu pienenä. Itse paahdoin johonkn kymmenvuotiaiksi asti lukea iltasadun esim. LtRin, Odysseian, Potterit sun . muut ääneen. Pahuksen mukulat hyvä kun pari kouluun pakollista kirjaa lukevat vuodessa.
Jep. Itse olin nuorena intohimoinen lukija, minusta se kirjojen maailma oli hurjan mielenkiintoinen ja paljon mielenkiintoisempi kuin alkeelliset videopelit aikanaan. Lapsille olen yrittänyt lukea, mutta selvää pakkopullaa se on ollut, joten vanhempana en ole enää viitsinyt tuhlata aikaa. Kyllä siihen lukemiseen pitää olla omaehtoinen halu.
Toisaalta ymmärrän tämän päivän nuoria, esim. videopelit lähentelevät jo virtuaalitodellisuuden tasoa ja tarjoavat hyvin koukuttavia ärsykkeitä. Lisäksi omia aivoja ei tarvitse vaivata kun peli tarjoaa kaiken valmiina. Eikä lukeminen nykyään enää takaa mitään hyvää tulevaisuutta automaattisesti, opiskelussakin on jo paljon erilaisia tietoteknisiä ja multimediapohjaisia työvälineitä. Tietysti pitää auttavasti ymmärtää lukemansa, mutta tietolähteitä on nykymaailmassa niin paljon erilaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta ymmärrän tämän päivän nuoria, esim. videopelit lähentelevät jo virtuaalitodellisuuden tasoa ja tarjoavat hyvin koukuttavia ärsykkeitä. Lisäksi omia aivoja ei tarvitse vaivata kun peli tarjoaa kaiken valmiina.
Ihme juttuja. Siinä pelaamisessahan pelaaja nimen omaan on aktiivinen ja vaikuttaa pelimaailman tapahtumiin tai luo sen maailman itse. Romaanissa taas kirjailija on luonut kaiken valmiiksi ja lukija ottaa sen passiivisena vastaan. Näin kärjistäen. Tietysti lukija voi miettiä romaania lukiessaan myös sellaisia yksityiskohtia, joita kirjailija ei paljasta, mutta pääsääntö on, että nimen omaan lukeminen on passiivista siinä missä pelaaminen on aktiivista. Aivan abdurdia yrittää väittääkään että asia olisi toisin päin.
Ei lapsia voi tehdä mittatilaustyönä rastimalla ruutuja toivotuista ominaisuuksista. Lisääntyminen on epävarmaa ja suuri riski. Ei kannata ryhtyä ellei ole valmis kestämään odottamattomiakin seurauksia, onneksi ei ole pakko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta ymmärrän tämän päivän nuoria, esim. videopelit lähentelevät jo virtuaalitodellisuuden tasoa ja tarjoavat hyvin koukuttavia ärsykkeitä. Lisäksi omia aivoja ei tarvitse vaivata kun peli tarjoaa kaiken valmiina.
Ihme juttuja. Siinä pelaamisessahan pelaaja nimen omaan on aktiivinen ja vaikuttaa pelimaailman tapahtumiin tai luo sen maailman itse. Romaanissa taas kirjailija on luonut kaiken valmiiksi ja lukija ottaa sen passiivisena vastaan. Näin kärjistäen. Tietysti lukija voi miettiä romaania lukiessaan myös sellaisia yksityiskohtia, joita kirjailija ei paljasta, mutta pääsääntö on, että nimen omaan lukeminen on passiivista siinä missä pelaaminen on aktiivista. Aivan abdurdia yrittää väittääkään että asia olisi toisin päin.
Toisaalta peleissä ja elokuvissa minua ärsyttää ”pakkovisuaalisuus”. Olen aina ollut kielellinen ihminen (olen myös itse surkea kirjoittaja, joten älkää tehkö johtopäätöksiä siitä), ja pidän siitä kun kirjoja lukiessa maailmasta voi luoda mielessään juuri niin yksityiskohtaisen tai -kohdattoman kuin haluaa. Varsinkaan elokuvissa en pidä siitä kun pitää istua kaksi tuntia paikoillaan ja silmiin syötetään ohjaajan näkemystä asioista. Enkä siis mitenkään vähättele pelejä tai elokuvia taidemuotona, yritän vain selittää mikä kirjoissa viehättää. Myönnän myös etten oikein tunne nykypelejä. Ehkä niistä löytyisi sellaisia kieleen perustuvia joista pitäisin. Lapsena pidin erityisesti LucasArtsin seikkailupeleistä (varmaan kun niissä oli vahvasti myös kielellinen elementti), mutta iän myötä kiinnostus peleihin hiipui.
Olisihan se lukeminen terveellisempää, kuin tuijottaa kännykkää niskat ja silmät kipeinä mutta minkäs teet, kun Roni Back kiinnostaa viisikkoa enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen töissä kirjastolla ja havainnut, että lapset/nuoret tulevat sinne pelaamaan tai vain oleskelemaan, valitettavan usein pitää puuttua häiriökäyttäytymiseen kun kännyköistä huutaa musiikit ja karkkipapereita viskotaan lattialle. Kirjoja lainaa aniharva.
Huomenta, Onpa tullut paljon vastauksia! Ymmärrän toki etteivät lapset ole vanhempien jatke, mutta silti tuntuu rankalta nähdä miten 11v kamppailee itkuisena lukupassin kanssa koska ei vain jaksa/halua lukea, on nyt saanut luettua ja arvosteltua pikkusiskon ohuen satukirjan sekä jonkun taaperoiden koirakirjan. Minun on vaikea tajuta miten niin mukavalta kuulostava tehtävä kuin lukupassi aiheuttaa kirkumista, kiroilua ja ovien paiskomista! Mietin jo että huijataan, että minä luen jonkun nuortenkirjan ja tytär kirjoittaa arvostelut...
Kai sitä luuli, että rakkaus kirjoihin siirtyy geeneissä :D Ja että sekin vaikuttaisi kun olen aina lukenut molemmille. Itseasiassa 8v haluaa vieläkin äidin tai iskän lukevan iltasadun.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelaamisen puolesta täytyy näin korona-aikana mainita sen sosiaalinen puoli, poika juttelee kavereille pleikan kautta tuntikausia päivässä.
Pelaaminen on ihan passelia viihdettä, hauskaa mutta viihdeteollisuuden suoltamaa valmiiksipureskeltua ajanvietettä.
Lukeminenkin on välillä hyvää viihdettä, mutta niin paljon enemmänkin: tietoa, taide-elämys, tunteiden käsittelyä. Lukijat ovat tutkimusten mukaan muita empaattisempia koska eläytyvät monien hahmojen näkökulmiin. Itseäni houkuttaa lukemaan juuri ihmisenä olon ja psykologian pohtiminen. Miten laajat keskustelut jostain kirjasta voikaan syntyä henkilöiden motiiveista, paikasta yhteiskunnassa jne.
En nyt jaksa jokaiselle kimpaantuneelle ja riidanhakuiselle nörtille erikseen vastata, mutta koko tulistunut keskustelu lähti siis kehittävyydestä. Ei tässä teidän elämäntyyliä vastaan mitenkään hyökätty, vaikka te sen nyt niin selvästi koette. Mutta oli miten oli, niin aivan naurettavaa laittaa pelejä lukemisen kanssa mitenkään samalle viivalle tuon suhteen. Kirjoissa on ilmaistu koko maailma niin monin tavoin eri ajoissa, eri tyyleillä sekä eri asioihin keskittyen. Jos lukee paljon, niin tietenkin maailmankuva on tämän myötä erilainen. Kirjoissa on lisäksi paljon tulkittavaa ja erityisesti hyvissä kirjoissa myös mietittävää, joten vaikea nähdä miten joku orjallinen pikkunäpyttely painisi mitenkään samassa sarjassa kehittävyyden suhteen.
Peleistä oppii nuorena englantia varmasti paremmin kuin suomenkielisiä kirjoja lukemalla. Ja aiemmin mainitsemaani logiikkaa myös, kun jokainen peli perustuu johonkin, mitä pelatessa pyrkii kuumeisesti selvittämään. Tuohon liittyy myös ongelmanratkaisua. Mutta nuokin ovat aika yksinkertaisia versioita, jos verrataan kirjallisuuteen, missä pyritään selvittämään maailman ja elämän suurta mysteeriä.
Jokainen viihtyköön miten haluaa. Joku virkkova mummelikin on varmasti aivan fiiliksissä kutoessa päräyttävän visuaalista myssyään päässään kehittämillään kaavoillaan. Siinä saattaa vielä samalla kuunnella päräyttäviä hahmoja Yle puheelta, kuten Sarasvuota tai Häkkistä. Mutta tuskin te pelipellet annatte mitään arvoa tuollaiselle, vaikka itse näen tuonkin pelaamista kehittävämpänä toimintana.
Pelien kun on tarkoitus lähinnä viihdyttää ja koukuttaa, ja täten tuoda rahaa pankkiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En nyt jaksa jokaiselle kimpaantuneelle ja riidanhakuiselle nörtille erikseen vastata, mutta koko tulistunut keskustelu lähti siis kehittävyydestä. Ei tässä teidän elämäntyyliä vastaan mitenkään hyökätty, vaikka te sen nyt niin selvästi koette. Mutta oli miten oli, niin aivan naurettavaa laittaa pelejä lukemisen kanssa mitenkään samalle viivalle tuon suhteen. Kirjoissa on ilmaistu koko maailma niin monin tavoin eri ajoissa, eri tyyleillä sekä eri asioihin keskittyen. Jos lukee paljon, niin tietenkin maailmankuva on tämän myötä erilainen. Kirjoissa on lisäksi paljon tulkittavaa ja erityisesti hyvissä kirjoissa myös mietittävää, joten vaikea nähdä miten joku orjallinen pikkunäpyttely painisi mitenkään samassa sarjassa kehittävyyden suhteen.
Peleistä oppii nuorena englantia varmasti paremmin kuin suomenkielisiä kirjoja lukemalla. Ja aiemmin mainitsemaani logiikkaa myös, kun jokainen peli perustuu johonkin, mitä pelatessa pyrkii kuumeisesti selvittämään. Tuohon liittyy myös ongelmanratkaisua. Mutta nuokin ovat aika yksinkertaisia versioita, jos verrataan kirjallisuuteen, missä pyritään selvittämään maailman ja elämän suurta mysteeriä.
Jokainen viihtyköön miten haluaa. Joku virkkova mummelikin on varmasti aivan fiiliksissä kutoessa päräyttävän visuaalista myssyään päässään kehittämillään kaavoillaan. Siinä saattaa vielä samalla kuunnella päräyttäviä hahmoja Yle puheelta, kuten Sarasvuota tai Häkkistä. Mutta tuskin te pelipellet annatte mitään arvoa tuollaiselle, vaikka itse näen tuonkin pelaamista kehittävämpänä toimintana.
Pelien kun on tarkoitus lähinnä viihdyttää ja koukuttaa, ja täten tuoda rahaa pankkiin.
No lue sitten niitä kirjoja. Tarvitset selvästi vähän muutosta elämääsi. Olet todella typerä, yksinkertainen ja kapeakatseinen ihminen joka ei kykene ymmärtämään mitään muuta kuin omaa tynnyrielämäänsä. Nämä terveiset ihan kirjoja paljon lukeneelta ihmiseltä.
Vierailija kirjoitti:
Pelaamisen puolesta täytyy näin korona-aikana mainita sen sosiaalinen puoli, poika juttelee kavereille pleikan kautta tuntikausia päivässä.
Pelaaminen on ihan passelia viihdettä, hauskaa mutta viihdeteollisuuden suoltamaa valmiiksipureskeltua ajanvietettä.
Lukeminenkin on välillä hyvää viihdettä, mutta niin paljon enemmänkin: tietoa, taide-elämys, tunteiden käsittelyä. Lukijat ovat tutkimusten mukaan muita empaattisempia koska eläytyvät monien hahmojen näkökulmiin. Itseäni houkuttaa lukemaan juuri ihmisenä olon ja psykologian pohtiminen. Miten laajat keskustelut jostain kirjasta voikaan syntyä henkilöiden motiiveista, paikasta yhteiskunnassa jne.
Kyllä huomaa että et ole pelannut mitään matopeliä vaativampaa. Luuletko että peleissä ei ole monimutkaista hahmonkehitystä ja psykologiaa? Tai taidetta? Eläytymistä? Historiaa? Keskusteluja?
Ihmeellistä, että et voi arvostaa kirjallisuutta ilman että sinun on pakko lytätä jotakin muuta viihde/taidemuotoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen töissä kirjastolla ja havainnut, että lapset/nuoret tulevat sinne pelaamaan tai vain oleskelemaan, valitettavan usein pitää puuttua häiriökäyttäytymiseen kun kännyköistä huutaa musiikit ja karkkipapereita viskotaan lattialle. Kirjoja lainaa aniharva.
Silloin kun kirjastoissa ei saanut metelöidä ja hengailla huvin vuoksi, olin ainut teini joka siellä koskaan kävi. Aikuisetkin kävivät vain lukemassa lehdet. Tästä on nyt 25 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Ei lapsia voi tehdä mittatilaustyönä rastimalla ruutuja toivotuista ominaisuuksista. Lisääntyminen on epävarmaa ja suuri riski. Ei kannata ryhtyä ellei ole valmis kestämään odottamattomiakin seurauksia, onneksi ei ole pakko.
No eihän se, että esittelee lapsilleen erilaisia asioita ole mitään mittatilaustyötoivetta. Onko pakko provota ja haastaa riitaa joka asiasta? Pakko kokeilla kaikenlaista ja aika monta kertaa uudestaan, jotta löytyy se vahvuus. Lukeminen ei todellakaan ole ainoa asia. Kaikki lapset eivät harrasta liikuntaa ja kuinka moni sitten kuitenkin vähän pakottaa siihenkin, koska sen terveysvaikutukset ovat kiistattomia. Miten monista asioista olet itse ensi-istumalla innostunut ja jatkanut koko elämäsi läpi? Ei kaikki ole niin mustavalkoista. Vähä laaja-alaisempaa, analyyttisempaa ja vähemmän tuomitsevaa ajattelua kehiin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelaamisen puolesta täytyy näin korona-aikana mainita sen sosiaalinen puoli, poika juttelee kavereille pleikan kautta tuntikausia päivässä.
Pelaaminen on ihan passelia viihdettä, hauskaa mutta viihdeteollisuuden suoltamaa valmiiksipureskeltua ajanvietettä.
Lukeminenkin on välillä hyvää viihdettä, mutta niin paljon enemmänkin: tietoa, taide-elämys, tunteiden käsittelyä. Lukijat ovat tutkimusten mukaan muita empaattisempia koska eläytyvät monien hahmojen näkökulmiin. Itseäni houkuttaa lukemaan juuri ihmisenä olon ja psykologian pohtiminen. Miten laajat keskustelut jostain kirjasta voikaan syntyä henkilöiden motiiveista, paikasta yhteiskunnassa jne.
Kyllä huomaa että et ole pelannut mitään matopeliä vaativampaa. Luuletko että peleissä ei ole monimutkaista hahmonkehitystä ja psykologiaa? Tai taidetta? Eläytymistä? Historiaa? Keskusteluja?
Ihmeellistä, että et voi arvostaa kirjallisuutta ilman että sinun on pakko lytätä jotakin muuta viihde/taidemuotoa.
On ja ei ole aivan kuten erilaisissa kirjoissakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei lapsia voi tehdä mittatilaustyönä rastimalla ruutuja toivotuista ominaisuuksista. Lisääntyminen on epävarmaa ja suuri riski. Ei kannata ryhtyä ellei ole valmis kestämään odottamattomiakin seurauksia, onneksi ei ole pakko.
No eihän se, että esittelee lapsilleen erilaisia asioita ole mitään mittatilaustyötoivetta. Onko pakko provota ja haastaa riitaa joka asiasta? Pakko kokeilla kaikenlaista ja aika monta kertaa uudestaan, jotta löytyy se vahvuus. Lukeminen ei todellakaan ole ainoa asia. Kaikki lapset eivät harrasta liikuntaa ja kuinka moni sitten kuitenkin vähän pakottaa siihenkin, koska sen terveysvaikutukset ovat kiistattomia. Miten monista asioista olet itse ensi-istumalla innostunut ja jatkanut koko elämäsi läpi? Ei kaikki ole niin mustavalkoista. Vähä laaja-alaisempaa, analyyttisempaa ja vähemmän tuomitsevaa ajattelua kehiin!
Niinpä! Liikunta ja lukeminen ovat avain hyvinvointiin. Moni asia tuo helpommin tyydytystä mutta ei elämän pidä olla helppoa.
Lukeminen todistetusti laajentaa sanavarastoa ja parantaa itseilmaisua. Puhumattakaan siitä, että lukeminen on korkean tason opiskelussa välttämätön työkalu. Tai muuten pitää mennä Åbo Akademiin tai Hankenille...