Lue keskustelun säännöt.
Lukotoukan salattu suru, kun lapset eivät millään innostu lukemisesta
14.04.2020 |
Olen joka joulu ostanut molemmille jonkun kirjan ja omasta hyllystäni löytyy esim Pottereita joita saisi lukea. Mutta kun ei. Tubettajat ja Minecraftit kiinnostaa enemmän, kirjastostakin lainaavat leffoja eivätkä kirjoja.
Kommentit (116)
Vierailija kirjoitti:
Kännykkäsukupolvi. Et sinäkään olisi lapsena lukenut jos olisi ollut mukavampia vaihtoehtoja.
Oli niitä vaihtoehtoja vaikka kännyköitä ei ollutkaan. Kun olin lapsi ja teini-ikäinen, kukaan saman ikäinen ei lukenut koskaan mitään. Olin ainut. Kenenkään kanssa ei voinut puhua kirjoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei tuo suru mitenkään salattu ole, kun noin paljon tyrkytät. Ei kannata pakottaa muita harrastamaan samoja asioita kuin itse harrastaa. Muistan itse miten tympeää se painostus oli.
Meillä molemmat luetaan paljon ja mies vielä paljon enemmän kuin minä. Lapsilla oli kirja-vaihe tuossa 10-13 -vuotiaana, mutta eivät ole innostuneet erikoisemmin. Kuopus saattaa lukea jonkun kirjan jos käsiinsä saa, mutta kumpikaan ei viitsi käydä kirjastossa. Sarjakuvia lukevat kyllä.
Vierailija kirjoitti:
No ei tuo suru mitenkään salattu ole, kun noin paljon tyrkytät. Ei kannata pakottaa muita harrastamaan samoja asioita kuin itse harrastaa. Muistan itse miten tympeää se painostus oli.
Onko se painostusta jos ostan kirjoja lahjaksi? En nyt sentään jahtaa Harry Potterin kanssa hullunkiilto silmissä pitkin taloa, että lukekaa per""le!
A.p
Tosi useinhan noin käy, että vanhemmat tykkäävät jostain kovasti ja surevat kun jälkipolvella ei ole yhtä kovaa innostusta. Ymmärrän kyllä tämän nimenomaisen surunaiheen, lukeminen on minullekin todella tärkeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voivoi, eikö sulle oo vielä kerrottu (useampaan otteeseen, opettavaisin äänenpainoin) etttä ”Esimerkin voima on tärkeää. Lapset lukevat paljon niissä kodeissa, joissa vanhemmatkin lukevat. Lapsille lukeminen auttaa kaikkein eniten”.
Näin mulle kerrottiin lukihäiriöisen lapsen kirjailijaäitinä.
Nykyisin on paljon hauskempaakin ajankulua. Itsekin luin nuorempana paljonkin kirjallisuutta. Nykyisin vaan ei kiinnosta. Lähinnä asiatekstejä luen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä sama juttu. Olen aina ollut lukutoukka ja harrastan kirjoittamista, olen opiskellut alaa jne. Luin lapsilleni aivan valtavasti, kun he olivat pieniä ja ei, en pakottanut kuuntelemaan, he todella nauttivat siitä :) Kuopus on jonkin Harry Potterin lukenut, esikoinen ei ole kuin jotain tietokirjoja vilkaissut. Ei vaan kiinnosta. Esikoisella on Aspergerin syndrooma, mikä saattaa vaikuttaa siihen, ettei mielikuvitusmaailma tarkoita hänelle mitään. Kummankin kielelliset taidot ovat kuitenkin hyvät, minkä luulen osaksi johtuvan siitä, että luin heille pienenä niin paljon. Eli eipä kai se hukkaan mennyt kuitenkaan. Sivumennen sanoen olen vähän kyllästynyt siihen "natsismiin", että kaikkien on pakko harrastaa lukemista tai muuten syrjäytyy automaattisesti - ei se selvästi ihan niinkään mene. Eiväthän kaikki lukeneet silloinkaan, kun itse olin lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Voivoi, eikö sulle oo vielä kerrottu (useampaan otteeseen, opettavaisin äänenpainoin) etttä ”Esimerkin voima on tärkeää. Lapset lukevat paljon niissä kodeissa, joissa vanhemmatkin lukevat. Lapsille lukeminen auttaa kaikkein eniten”.
Näin mulle kerrottiin lukihäiriöisen lapsen kirjailijaäitinä.
Just näin. Sitten syyllistetään päälle, ettei lapsille ole luettu pienenä. Itse paahdoin johonkn kymmenvuotiaiksi asti lukea iltasadun esim. LtRin, Odysseian, Potterit sun . muut ääneen. Pahuksen mukulat hyvä kun pari kouluun pakollista kirjaa lukevat vuodessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No meinasin ehdottaa pottereita :D eikö Viisikot tai Neiti Etsivät kiinnosta? Ite oon vielä 29-vuotiaana välillä lukenut niitä iltasatuna. TSH taitaa olla liian vaikealukuista ellei oikeasti innosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei tuo suru mitenkään salattu ole, kun noin paljon tyrkytät. Ei kannata pakottaa muita harrastamaan samoja asioita kuin itse harrastaa. Muistan itse miten tympeää se painostus oli.
Onko se painostusta jos ostan kirjoja lahjaksi? En nyt sentään jahtaa Harry Potterin kanssa hullunkiilto silmissä pitkin taloa, että lukekaa per""le!
A.p
Ei kirjaa anneta koristeeksi vaan antaja olettaa, että se myös luetaan.
Eikö itseäsi tympisi, jos joku antaisi sitkeästi joka vuosi saman lahjan jota et käytä? No ei tietenkään, eihän sellainen ketään ole ikinä ärsyttänyt!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi jotkut vanhemmat haluavat tyrkyttää omia harrastuksiaan lapsille? Erityisesti lukuharrastus tuntuu olevan sellainen, jota tyrkytetään pakolla. Jos vanhempi haluaa seurustella muiden samasta harrastuksesta kiinnostuneiden kanssa, niin eikö sitä seuraa löydy toisista aikuisista? Vai onko taustalla sellainen käsitys, että lukeminen on jotenkin parempi harrastus kuin vaikkapa ne elokuvat ja pelit?
Vierailija kirjoitti:
Tosi useinhan noin käy, että vanhemmat tykkäävät jostain kovasti ja surevat kun jälkipolvella ei ole yhtä kovaa innostusta. Ymmärrän kyllä tämän nimenomaisen surunaiheen, lukeminen on minullekin todella tärkeää.
Minä taas en ymmärrä vaikka lukeminen on minullekin todella tärkeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö ne tubettajatkin kirjoita kirjoja?
Meidän äiti oli tosi murheellinen kun minä enkä siskoni kumpikaan ei innostuttu hänen toiveharrastuksistaan. Ei kelvannut kansantanssi eikä viulunsoitto, muuta kuin äitin mieliksi pari kertaa.
Edelleen pidän ihan hölmönä että edes yritti raahata meitä sinne.
Mä sain kuulla omilta vanhemmiltani naputusta siitä, kun en lukenut. Siihen aikaan ei vielä ollut olemassa äänikirjoja, joihin myöhemmin hurahdin täysin. Koulussakin opin paremmin kuuntelemalla opettajaa.
Lukuinto voi löytyä myös myöhemmin. Näin kävi itselleni. Esiteininä ja teininä kirjat ei kiinnostaneet tippaakaan, mutta 20-vuotiaasta eteenpäin löysin kirjat uudelleen ja nyt 30-vuotiaana olen yhtä intohimoinen lukutoukka kuin äitini. Muistan kyllä, miten häntä stressasi, kun en välitä kirjoista. Varmaan kapinoin senkin vuoksi vastaan :D
Lapsillani on kaksi vuotta ikäeroa. Nuorempi on lukutoukka, lukee jatkuvasti. Vanhempi ei lue oikeastaan yhtään mitään.
Arvatkaa vaan, kummalla tämä korona-aika on helpompaa.
Vierailija kirjoitti:
Meidän äiti oli tosi murheellinen kun minä enkä siskoni kumpikaan ei innostuttu hänen toiveharrastuksistaan. Ei kelvannut kansantanssi eikä viulunsoitto, muuta kuin äitin mieliksi pari kertaa.
Edelleen pidän ihan hölmönä että edes yritti raahata meitä sinne.
Hauska. Kansantanssi ja viulunsoitto, voi tsiisus.
Kännykkäsukupolvi. Et sinäkään olisi lapsena lukenut jos olisi ollut mukavampia vaihtoehtoja.