Lukotoukan salattu suru, kun lapset eivät millään innostu lukemisesta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ei tuommoisia kirjoja kannata edes lukea ajanhukkaa ne sadut.

tiedettä ,historiaa yms.  niitä ainoastaan hyvä lukea.

Tämä on kirjoitusasusta päätellen trollausta, mutta vastaan kuitenkin. Minä en oikein ymmärrä ihmisiä, joita ei yhtään kiinnosta lukea fiktiota. Eikö tällaisia ihmisiä lainkaan kiinnosta kuvitella, mitä tapahtuisi, jos ihminen vaikka kohtaisi jonkun maapallon ulkopuolisen elämänmuodon? Tiede voi varmaan sanoa jotain tästä asiasta, mutta aika nopeasti täytyy ottaa mielikuvitus käyttöön. Tai mitä historia voi sataprosenttisen varmasti kertoa lääkärin työstä muinaisessa Egyptissä? Varmasti jotain, mutta mieluummin annan jonkun herättää tämän tarinan minulle henkiin romaanin muodossa.

Omalta osaltani voin sanoa, että kyllä tuollaiset skenaariot kiinnostavat, ja ne ovat hyviä aiheita fiktiolle. Nautin fiktiosta muissa muodoissa kuin romaaneita lukemalla, esim. juuri peleissä ja elokuvissa.

-Eri

Ihan ymmärrettävää, eikä tuossa ole mitään pahaa. Joillain ihmisillä tuntuu kuitenkin olevan voimakas tarve korostaa, etteivät lue fiktiota. En oikein ymmärrä tätä, kun fiktio sitten kelpaa muussa muodossa. Siis miksi kirjallista fiktiota pidetään jotenkin alempiarvoisena, ”satuina”, kun harvemmin ihmiset kuitenkaan samalla tavalla painottavat, etteivät katso fiktiivisiä satuelokuvia tai pelaa fiktiivisiä satupelejä?

Liikuntatoukan salattu suru kun  lapset eivät halua eivätkä osaa edes juosta.

Onhan se nyt vaan faktaa että ei kaikilla ole sitä kärsivällisyytta kirjojen lukemiseen, eikä kaikki osaa edes kuvitella (nähdä) mielessä kirjojen tapahtumia .

Se on se vanhemman osa. Liikunnalliset vanhemmat voivat surra, kun lapsi on huono liikunnassa ja mieluummin istuu sisällä lukemassa kuin hiihtää, ui tai pelaa pallopelejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietokonepeleistä löytyy paljon taidokkaasti kirjoitettuja juonikuvioita ja kiinnostavia henkilöitä. Ja kirjoista löytyy paljon ihan täyttä roskaa. Ei se formaatti ole mikään laadun tae.

Ei nyt ihan noinkaan. Lukeminen kuitenkin kehittää keskittymistä, mielikuvitusta sekä syvempää ajattelua kuitenkin eri tavalla kuin joku peli. Peleistä taas oppinee logiikkaa, ongelmanratkaisua sun muuta tehokkaammin.

Onko sinulla kokemusta molemmista? Jos ei ole, et ole kyllä pätevä arvoimaan tuota.

Tietenkin on. Muun muassa civilizationia olen pelannut paljon. Mutta paremmin tuon huomaa muissa ihmisissä. Pelaajat ovat juuri kaltaisesi oloisia yksioikoisia pingahtelijoita lukiolaisen sielunmaisemalla, vaikka sinänsä ihan älykkäitä olisivat. Kirjoja lukevat taas ymmärtävät maailmaa aivan eri luokassa.

Ei kyllä anna kovin hyvää kuvaa sinun ymmärryksesi tasosta, kun leimaat sadat miljoonat pelien harrastajat yksioikoisiksi pingahtelijoiksi.

Vastaan lainaamallesi, että mistä hän edes tunnistaa "pelaajan"? Kaikki tuntemani paljon pelejä pelaavat lukevat tai ovat lukeneet myös keskimääräistä enemmän ja ovat menestyneet erittäin hyvin äidinkielen kirjoituksissa. Paljon lukevat ovat usein introvertteja ja tällöin muutkin harrastukset ovat sellaisia, joita voi kotona yksinään tehdä ja sosiaaliset kontaktit ovat sopivammassa muodossa. Älykkäimmät tuntemani ihmiset ovat pelaajia. Olen päätellyt tämän johtuvan siitä, että kyllästyvät helposti tavanomaisiin asioihin ja peleissä voi simuloida kokemuksia joihin ei muuten törmäisi. Kuten lukemisenkin kautta tietysti, mutta pelaamisessa voi nähdä kehittymisen konkreettisesti ja se antaa välittömän vasteen lisäksi aina uutta haastetta. Lisäksi olen saanut kuulla, että pelaaminen tarjoaa rentouttavan pakopaikan ihmisille, jotka ajattelevat hyvin paljon ja monipuolisesti. Auttaa keskittymään hetkeen jatkuvan spekuloinnin sijasta.

Tuo ehkä kertoo eniten sinun maailmastasi. Mutta luetteleppa muutama maailmanluokan ajattelija, jotka ovat myös intohimoisia pelaajia.

En tiedä mitä tarkoitat maailmanluokan ajattelijalla, mutta yleensä tällaisen maineen saa vasta korkeammalla iällä, kun on vaikuttanut ja materiaalia ja näyttöjä kertynyt. Joskus vasta kuoleman jälkeen. Tämän ajan tunnustettuina ajattelijoina pidetyillä ei tietenkään ole edes kokemusta pelaamisesta osana arkea ja siihen voi olla vaikeaa myöhemminkään totutella. Ennen on pelattu enemmän mm. shakkia hyvin älykkäiden keskuudessa kun koneita ei ole ollut.

Menestyneet, tohtorintutkinnon suorittaneet innovatiiviset henkilöt ovat toinen asia, tuskin voi tyhmänä heitäkään pitää, mm. Elon Musk ja Larry Page, harrastavat videopelejä. Ovat selvästi pärjänneet myös koulussa ja tod. näk. puhtaasti älykkäämpiä kuin monikaan tuntemamme ihminen. Ajattelunsa tasosta en tiedä.

https://en.wikipedia.org/wiki/Aphantasia

Minulla tuo, enkä saa kirjoista mitään irti vaikka kuinka yritän ja olen yrittänyt lapsesta saakka niitä  lukea.

Oletko käynyt lasten kanssa esim. kirjastossa (nyt ei tosin pysty) ja antanut lasten itse valita kirjansa? Kirjailijoita on monenlaisia, samoin kuin genrejä. Vaikka sinä pitäisit jostain niin se ei tarkoita, etta lapsesi pitäisi (esim. niistä joululahjakirjoista). Olen itsekkin huono lukija, mutta jos sattuu hyvä kirja niin sitä ei malta lopettaa. Huonommissa tapauksissa taas vilkuilen kelloa parin minuutin välein.

Vierailija kirjoitti:

https://en.wikipedia.org/wiki/Aphantasia

Minulla tuo, enkä saa kirjoista mitään irti vaikka kuinka yritän ja olen yrittänyt lapsesta saakka niitä  lukea.

Minusta tuntui uskomattomalta kun kuulin, etteivät jotkut pysty ”näkemään” asioita mielessään. Minullakin tuo kyky on kyllä osittain rajallinen, en esimerkiksi usein pysty kuvittelemaan kirjojen ihmisille tarkkoja kasvonpiirteitä. Nautin silti lukemisesta, osittain siksi juuri ettei sen ole pakko olla niin visuaalista kuin nykykulttuuri monilta osin on. Kirjojen ihmiset voi kuvitella elokuvamaisen tarkasti jos haluaa ja kykenee, mutta kirjojen ihmiset voivat olla myös ”näyttämättä miltään”, mikä ei elokuvissa yleensä ole mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Lukeminen opetetaan. Se ei synny vierestä katsomalla ja toiveita mielessä esittäen.

OPETA NE LAPSET LUKEMAAN KIRJOJA!

KUN NIITÄ EI KIINNOSTA!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

https://en.wikipedia.org/wiki/Aphantasia

Minulla tuo, enkä saa kirjoista mitään irti vaikka kuinka yritän ja olen yrittänyt lapsesta saakka niitä  lukea.

Minusta tuntui uskomattomalta kun kuulin, etteivät jotkut pysty ”näkemään” asioita mielessään. Minullakin tuo kyky on kyllä osittain rajallinen, en esimerkiksi usein pysty kuvittelemaan kirjojen ihmisille tarkkoja kasvonpiirteitä. Nautin silti lukemisesta, osittain siksi juuri ettei sen ole pakko olla niin visuaalista kuin nykykulttuuri monilta osin on. Kirjojen ihmiset voi kuvitella elokuvamaisen tarkasti jos haluaa ja kykenee, mutta kirjojen ihmiset voivat olla myös ”näyttämättä miltään”, mikä ei elokuvissa yleensä ole mahdollista.

MInä en pysty kuvittelemaan edes omien vanhempien kasvoja mielessäni, mutta tiedän kyllä miltä he näyttävät kun tavataan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietokonepeleistä löytyy paljon taidokkaasti kirjoitettuja juonikuvioita ja kiinnostavia henkilöitä. Ja kirjoista löytyy paljon ihan täyttä roskaa. Ei se formaatti ole mikään laadun tae.

Ei nyt ihan noinkaan. Lukeminen kuitenkin kehittää keskittymistä, mielikuvitusta sekä syvempää ajattelua kuitenkin eri tavalla kuin joku peli. Peleistä taas oppinee logiikkaa, ongelmanratkaisua sun muuta tehokkaammin.

Onko sinulla kokemusta molemmista? Jos ei ole, et ole kyllä pätevä arvoimaan tuota.

Tietenkin on. Muun muassa civilizationia olen pelannut paljon. Mutta paremmin tuon huomaa muissa ihmisissä. Pelaajat ovat juuri kaltaisesi oloisia yksioikoisia pingahtelijoita lukiolaisen sielunmaisemalla, vaikka sinänsä ihan älykkäitä olisivat. Kirjoja lukevat taas ymmärtävät maailmaa aivan eri luokassa.

Ei kyllä anna kovin hyvää kuvaa sinun ymmärryksesi tasosta, kun leimaat sadat miljoonat pelien harrastajat yksioikoisiksi pingahtelijoiksi.

Vastaan lainaamallesi, että mistä hän edes tunnistaa "pelaajan"? Kaikki tuntemani paljon pelejä pelaavat lukevat tai ovat lukeneet myös keskimääräistä enemmän ja ovat menestyneet erittäin hyvin äidinkielen kirjoituksissa. Paljon lukevat ovat usein introvertteja ja tällöin muutkin harrastukset ovat sellaisia, joita voi kotona yksinään tehdä ja sosiaaliset kontaktit ovat sopivammassa muodossa. Älykkäimmät tuntemani ihmiset ovat pelaajia. Olen päätellyt tämän johtuvan siitä, että kyllästyvät helposti tavanomaisiin asioihin ja peleissä voi simuloida kokemuksia joihin ei muuten törmäisi. Kuten lukemisenkin kautta tietysti, mutta pelaamisessa voi nähdä kehittymisen konkreettisesti ja se antaa välittömän vasteen lisäksi aina uutta haastetta. Lisäksi olen saanut kuulla, että pelaaminen tarjoaa rentouttavan pakopaikan ihmisille, jotka ajattelevat hyvin paljon ja monipuolisesti. Auttaa keskittymään hetkeen jatkuvan spekuloinnin sijasta.

Tuo ehkä kertoo eniten sinun maailmastasi. Mutta luetteleppa muutama maailmanluokan ajattelija, jotka ovat myös intohimoisia pelaajia.

Maailmanluokan ajattelija = minä, koska olen lukenut kirjoja. En pelaa (paitsi civilizationia jos joku väittää etten tietäisi pelaamisesta mitään, mutta tämä ei vaikuta minuun ihmisenä toisin kuin muihin) = kukaan ajattelija ei pelaa tai kukaan pelaava ei ajattele (what eva). Syvällisen ajattelijan™ taas tunnistaa siitä, että on kyvytön ymmärtämään omien ennakkoluulojen rajoittavan ymmärrystä ilmiöistä. Syvällisyyden puutetta peitetään alentuvalla suhtautumisella kaikkiin, jotka nyt vain mielestäni pingahtelevat koska pelaavat, vai sittenkin pelaavat koska pingahtelevat...? Tämä on yhdentekevää, koska syvälliset™ eivät tarvitse logiikkaa. Repikää siitä ajattelun syvyyttä.

MInulla ei ole mitään kykyä tuohon, ihan mustaa vaan. Jos yritän kuvitella vaikka auringon tms. ei yhtään mitään muuta kuin mustaa. Mutta luen paljon sitten uutisia yms, lyhyitä tekstejä joissa ei tarvi edes kuvitella mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietokonepeleistä löytyy paljon taidokkaasti kirjoitettuja juonikuvioita ja kiinnostavia henkilöitä. Ja kirjoista löytyy paljon ihan täyttä roskaa. Ei se formaatti ole mikään laadun tae.

Ei nyt ihan noinkaan. Lukeminen kuitenkin kehittää keskittymistä, mielikuvitusta sekä syvempää ajattelua kuitenkin eri tavalla kuin joku peli. Peleistä taas oppinee logiikkaa, ongelmanratkaisua sun muuta tehokkaammin.

Onko sinulla kokemusta molemmista? Jos ei ole, et ole kyllä pätevä arvoimaan tuota.

Tietenkin on. Muun muassa civilizationia olen pelannut paljon. Mutta paremmin tuon huomaa muissa ihmisissä. Pelaajat ovat juuri kaltaisesi oloisia yksioikoisia pingahtelijoita lukiolaisen sielunmaisemalla, vaikka sinänsä ihan älykkäitä olisivat. Kirjoja lukevat taas ymmärtävät maailmaa aivan eri luokassa.

Ei kyllä anna kovin hyvää kuvaa sinun ymmärryksesi tasosta, kun leimaat sadat miljoonat pelien harrastajat yksioikoisiksi pingahtelijoiksi.

En ole tuo joka sinut laittoi pingahtelemaan, etkä sinä ainoa joka siitä kimposi kattoon, mutta sanottakoon nyt pari asiaa siitä jos toisestakin asiasta.

Ensinnäkin, jos tässä vedotaan aikojen muuttumisen ihanuuteen kaikkien perustelujen äitinä, niin jos lukenut ihminen ei saa tuoda kieleen uutta verbiä, niin kuka sitten? Vai pitäisikö kielen kuitenkin säilyä koodinmukaisena, vaikka kaikki tähänastinen kulttuuri voidaan haudata museoon ja jättää tulevien arkeologien ihmeteltäväksi?

Toisekseen, ymmärryksen tasoa voi joutua arvioimaan vaikutelmapohjalta, mutta se ei tee arviosta faktaa. Nykypolvi on niin tuulellakäypää ja loukkaantuvaista, että siihen asiaan on nyt vain saatava muutos. Kasvattakaa itseänne ja lakatkaa pitämästä omaa herkkyyttänne kaiken mittana.

Kolmanneksi, sukupolvea arvoineen ja uskomuksineen pitää voida arvostella. Myös nuorempaa sellaista. Vetoaminen muodikkaina pitämienne asioiden harrastajien suureen lukumäärään ei puhu sen puolesta, että muoti olisi järkevä ja yksinomaan hyväksi. Päinvastoin.

Sitä surullisempaa on muodin hairahtuminen hölmöyteen, mitä laajempi sen vaikutus. Periaatteessa aivan potentiaaliset ihmistaimet haaskaavat reservejään ja jäävät kehittymättä parhaaseensa, koska joukkonarsistisessa harhassa ovat mielestään lähtökohtaisesti oikeassa kaikessa. Ikänsä perusteella.

Älkää olko niin saatanallisen koppavia. Ylpeä saa olla, mutta pitää perustella väitteensä ja ottaa opiksi, jos ne ammutaan alas. Ja pitää olla senverran oppinut, että ymmärtää milloin näin on tehty ja milloin ei.

Ei tuo sanaoksennus tarkoita sitä, että täällä kenelläkään on velvollisuutta kuunnella kun heitä loukataan. Mitään oppineisuutta ja sivistystä ei ainakaan sinuun ole tarttunut, mistä sen sitten oletkin keräillyt.

Vierailija kirjoitti:

Onhan se nyt vaan faktaa että ei kaikilla ole sitä kärsivällisyytta kirjojen lukemiseen, eikä kaikki osaa edes kuvitella (nähdä) mielessä kirjojen tapahtumia .

Minulla ei ole kärsivällisyyttä pelata kuutta tuntia putkeen, ei kärsivällisyyttä koko illan salitreeniin, ei kärsivällisyyttä katsoa kahden tunnin opetusvideota perhokalastuksesta, ei kärsivällisyyttä väsätä viiden ruokalajin illallisia, ei kärsivällisyyttä neuloa villatakkia...

Vierailija kirjoitti:

Meillä onneksi teinillä riittää kiinnostusta lukea ja olen niin tyytyväinen. Tällä hetkellä lukee Dostojevskiä. Eniten aikaa menee pelaamiseen ja kavereihin, mutta myös lukee. Varmaan johtuu siitä, että olin tosi huono leikkikaveri hänen ollessa pieni, mutta luin aina ääneen. Viisikot oli ihan parhaita. Onko täysin mahdotonta kerätä lapset ympärille joinain iltoina ja lukea heille, sillä tavoin vielä ujuttaa kirjoja?

Alapeukut syystä että?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä onneksi teinillä riittää kiinnostusta lukea ja olen niin tyytyväinen. Tällä hetkellä lukee Dostojevskiä. Eniten aikaa menee pelaamiseen ja kavereihin, mutta myös lukee. Varmaan johtuu siitä, että olin tosi huono leikkikaveri hänen ollessa pieni, mutta luin aina ääneen. Viisikot oli ihan parhaita. Onko täysin mahdotonta kerätä lapset ympärille joinain iltoina ja lukea heille, sillä tavoin vielä ujuttaa kirjoja?

Alapeukut syystä että?

Dostojevskillä leveilystä. Kyllä, olen lukenut. Kyllä, teininä. Kyllä, sinä leveilit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa monet paheksuvat lukemisen " tuputtamista". Mielestäni se ei kuitenkaan ole varsinainen harrastus vaan ajanviettotapa kotona, jota voi verrata telkan katsomiseen, nettisurffailuun, musiikin kuunteluun. On tosi hyvä että vanhemmat esimerkillään ohjaavat myös sen pariin ja antavat kirjoja. Sen enempää ei voi tehdä! Lukeminen avaa aivan uusia maailmoja ja itse olen himolukija. Lapsista vain toinen lukee paljon.

Ei se avaa uusia maailmoja sellaiselle, joka ei kirjoista innostu. Yrittäkää nyt vähän ymmärtää erilaisia ihmisiä.

Toki tässä ymmärretään erilaisia ihmisiä, mutta kai jokainen toivoo oman lapsensa käyttävän potentiaalinsa mahdollisimman hyvin, esimerkiksi saavan mahdollisimman hyvän koulutuksen. Kirjat ovat niin paljon muutakin kuin harrastus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa monet paheksuvat lukemisen " tuputtamista". Mielestäni se ei kuitenkaan ole varsinainen harrastus vaan ajanviettotapa kotona, jota voi verrata telkan katsomiseen, nettisurffailuun, musiikin kuunteluun. On tosi hyvä että vanhemmat esimerkillään ohjaavat myös sen pariin ja antavat kirjoja. Sen enempää ei voi tehdä! Lukeminen avaa aivan uusia maailmoja ja itse olen himolukija. Lapsista vain toinen lukee paljon.

Ei se avaa uusia maailmoja sellaiselle, joka ei kirjoista innostu. Yrittäkää nyt vähän ymmärtää erilaisia ihmisiä.

Toki tässä ymmärretään erilaisia ihmisiä, mutta kai jokainen toivoo oman lapsensa käyttävän potentiaalinsa mahdollisimman hyvin, esimerkiksi saavan mahdollisimman hyvän koulutuksen. Kirjat ovat niin paljon muutakin kuin harrastus.

Kaikki harrastukset ovat paljon muutakin kuin harrastus. Paitsi niille jotka eivät sitä harrasta. Heille se on vain harrastus.

En ymmärrä miten joku voi nostaa oman elämäntapansa jalustalle ja samalla väittää ymmärtävänsä muita.

Mä olen aina inhonnut lukemista, jo peruskoulun ala-asteelta lähtien. Koulukirjat sain luettua. Nykyäänkään en lue kirjoja, en lehtiä tms, paitsi tätä av-palstaa. En ole älykännykkäsukupolvea vaan ihan aikuinen jo. Mua käy sääliksi ne lapset, jotka pakotetaan lukemaan esim lukudiplomein kouluissa, he jotka kertakaikkisesti eivät vaan tykkää lukea.

Elämässä on paljon tylsää. Voi ajatella, että jos joutuu lapsesta saakka tekemään välillä niitä ei niin kiinnostavia juttuja, koska se hyödyttää pitemmällä aikajänteellä, kehittää samalla sinnikkyyttä ja oppii sietämään epämukavuutta päästäkseen tavoitteisiin.