Lue keskustelun säännöt.
Lukotoukan salattu suru, kun lapset eivät millään innostu lukemisesta
14.04.2020 |
Olen joka joulu ostanut molemmille jonkun kirjan ja omasta hyllystäni löytyy esim Pottereita joita saisi lukea. Mutta kun ei. Tubettajat ja Minecraftit kiinnostaa enemmän, kirjastostakin lainaavat leffoja eivätkä kirjoja.
Kommentit (116)
Lukeminen opetetaan. Se ei synny vierestä katsomalla ja toiveita mielessä esittäen.
OPETA NE LAPSET LUKEMAAN KIRJOJA!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei tuommoisia kirjoja kannata edes lukea ajanhukkaa ne sadut.
tiedettä ,historiaa yms. niitä ainoastaan hyvä lukea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietokonepeleistä löytyy paljon taidokkaasti kirjoitettuja juonikuvioita ja kiinnostavia henkilöitä. Ja kirjoista löytyy paljon ihan täyttä roskaa. Ei se formaatti ole mikään laadun tae.
Ei nyt ihan noinkaan. Lukeminen kuitenkin kehittää keskittymistä, mielikuvitusta sekä syvempää ajattelua kuitenkin eri tavalla kuin joku peli. Peleistä taas oppinee logiikkaa, ongelmanratkaisua sun muuta tehokkaammin.
Onko sinulla kokemusta molemmista? Jos ei ole, et ole kyllä pätevä arvoimaan tuota.
Tietenkin on. Muun muassa civilizationia olen pelannut paljon. Mutta paremmin tuon huomaa muissa ihmisissä. Pelaajat ovat juuri kaltaisesi oloisia yksioikoisia pingahtelijoita lukiolaisen sielunmaisemalla, vaikka sinänsä ihan älykkäitä olisivat. Kirjoja lukevat taas ymmärtävät maailmaa aivan eri luokassa.
Ei kyllä anna kovin hyvää kuvaa sinun ymmärryksesi tasosta, kun leimaat sadat miljoonat pelien harrastajat yksioikoisiksi pingahtelijoiksi.
Vastaan lainaamallesi, että mistä hän edes tunnistaa "pelaajan"? Kaikki tuntemani paljon pelejä pelaavat lukevat tai ovat lukeneet myös keskimääräistä enemmän ja ovat menestyneet erittäin hyvin äidinkielen kirjoituksissa. Paljon lukevat ovat usein introvertteja ja tällöin muutkin harrastukset ovat sellaisia, joita voi kotona yksinään tehdä ja sosiaaliset kontaktit ovat sopivammassa muodossa. Älykkäimmät tuntemani ihmiset ovat pelaajia. Olen päätellyt tämän johtuvan siitä, että kyllästyvät helposti tavanomaisiin asioihin ja peleissä voi simuloida kokemuksia joihin ei muuten törmäisi. Kuten lukemisenkin kautta tietysti, mutta pelaamisessa voi nähdä kehittymisen konkreettisesti ja se antaa välittömän vasteen lisäksi aina uutta haastetta. Lisäksi olen saanut kuulla, että pelaaminen tarjoaa rentouttavan pakopaikan ihmisille, jotka ajattelevat hyvin paljon ja monipuolisesti. Auttaa keskittymään hetkeen jatkuvan spekuloinnin sijasta.
Tuo ehkä kertoo eniten sinun maailmastasi. Mutta luetteleppa muutama maailmanluokan ajattelija, jotka ovat myös intohimoisia pelaajia.
Vierailija kirjoitti:
Miksi jotkut vanhemmat haluavat tyrkyttää omia harrastuksiaan lapsille? Erityisesti lukuharrastus tuntuu olevan sellainen, jota tyrkytetään pakolla. Jos vanhempi haluaa seurustella muiden samasta harrastuksesta kiinnostuneiden kanssa, niin eikö sitä seuraa löydy toisista aikuisista? Vai onko taustalla sellainen käsitys, että lukeminen on jotenkin parempi harrastus kuin vaikkapa ne elokuvat ja pelit?
Ei vanhempien tarvitsisi niitä omia harrastuksia väkisin tyrkyttää lapsille, mutta lukeminen on harrastus jota suositellaan ihan yleisestikin ja lukemattomuudesta ollaan huolissaan. Kaikenlaisia lukemiseen kannustavia kampanjoitahan näkee aina silloin tällöin. Siinä mielessä lukeminen on vähän eri juttu kuin se miten isä salaa suree kun ei oma Jarkko-Petteri sitten tykännytkään jaliksesta vaan innostuikin koriksesta.
Oma poikani inhoaa Harry Pottereita ja muuta samantyyppistä kirjallisuutta.
Sain hänet innostumaan lukemisesta oikealaisilla kirjoilla. Pienenä hänelle luettiin todella paljon, mutta oli tarkka, mitkä kirjat miellyttivät.
Koululaiselle löydettiin esim. Henkka ja Kivimutka kirjat ja myöhemmin Kiekkotähti-sarja.
Nykyisin jo lukiolainen ja lukee mielellään esim. Dekkareita ja urheiluelämänkertoja eli edelleen vaan sellaisia kirjoja, jotka miellyttävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ei tuommoisia kirjoja kannata edes lukea ajanhukkaa ne sadut.
tiedettä ,historiaa yms. niitä ainoastaan hyvä lukea.
Tämä on kirjoitusasusta päätellen trollausta, mutta vastaan kuitenkin. Minä en oikein ymmärrä ihmisiä, joita ei yhtään kiinnosta lukea fiktiota. Eikö tällaisia ihmisiä lainkaan kiinnosta kuvitella, mitä tapahtuisi, jos ihminen vaikka kohtaisi jonkun maapallon ulkopuolisen elämänmuodon? Tiede voi varmaan sanoa jotain tästä asiasta, mutta aika nopeasti täytyy ottaa mielikuvitus käyttöön. Tai mitä historia voi sataprosenttisen varmasti kertoa lääkärin työstä muinaisessa Egyptissä? Varmasti jotain, mutta mieluummin annan jonkun herättää tämän tarinan minulle henkiin romaanin muodossa.
Jos niillä lapsilla joku adhd ? ei silloin lukemisesta tule yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se varmaan monelle lapselle tulee "kirjarakkaus", kunhan heille luetaan pienestä asti kirjoja, kotona on paljon kirjoja ja he näkevät että vanhemmat tai toinen vanhempi edes lukee.
Joskus toki voi tulla sellainen ettei juuri silloin kiinnosta, se on ihan ok. Varmasti jossain vaiheessa taas kiinnostaa.
Ihan sama asia esim. siinä että lapsia opettaa syömään terveellisesti, voi olla ettei jossain vaiheessa mene muuta kuin makaroni ja kana lapsella suusta alas, mutta jos vain kiltisti laittaa aina tarjolle kasviksia ja syö niitä itse, niin kyllä se lapsikin siihen tottuu ja saattaa niitä syödä myöhemmin sitten, aikuisena viimeistään. Meillä esikoinen oli sellainen nirsoilija, että tosiaan sai olla hiuksia repimässä päästä aina hänen kanssaan, mutta nykyään jo saattaa itse pyytää jotain "erikoista" lautaselleen.
Antaa aikaa, eikä pakota.
Meillä on kannustettu ja pakotettu ja lapset tietävät, että lukeminen kuuluu sivistyneeseen elämään. Joskus on kauankin aikaa etsitty yhdessä kirjasarjaa, joka vie mukanaan, mutta aina sellainen on taas löydetty. Eli ei anneta mahdollisuutta olla lukematta.
Minä itse voisin elää ilman liikuntaa. Ei huvita yhtään. Liikun viikottain, koska myös se kuuluu vastuulliseen elämään. Ja lapset tietävät myös tämän.
Minä liikun, he lukevat. Kaikki kantavat vastuunsa kokonaisvaltaisesta itsensä kehittämisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin Witcher on sekä peli että kirja(sarja?); yritä tarjota sitä? Toisaalta omat vanhempani klassisen musiikin harrastajina meinasivat repiä pelihousunsa kun halusin kuunnella vain ja ainoastaan poikabändejä; se meni kyllä ohitse ajallaan. Lapsilla voi olla huono maku ihan vain siksi ettei hyvällä maulla ole ollut vielä aikaa kehittyä. Toisaalta muullakin musiikilla kuin klassisella on taidearvoa, ja pelitkin voivat olla syvällisiä -kannattaa suhtautua avoimesti siihen mitä lapset pelaavat, ehkä he vastaavat kiinnostumalla kirjoista. Ajan kanssa.
Lapsesi eivät ole eikä heistä tule menestyjiä. Ovat keskinkertaisia pullamössökakaroita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ei tuommoisia kirjoja kannata edes lukea ajanhukkaa ne sadut.
tiedettä ,historiaa yms. niitä ainoastaan hyvä lukea.
Tämä on kirjoitusasusta päätellen trollausta, mutta vastaan kuitenkin. Minä en oikein ymmärrä ihmisiä, joita ei yhtään kiinnosta lukea fiktiota. Eikö tällaisia ihmisiä lainkaan kiinnosta kuvitella, mitä tapahtuisi, jos ihminen vaikka kohtaisi jonkun maapallon ulkopuolisen elämänmuodon? Tiede voi varmaan sanoa jotain tästä asiasta, mutta aika nopeasti täytyy ottaa mielikuvitus käyttöön. Tai mitä historia voi sataprosenttisen varmasti kertoa lääkärin työstä muinaisessa Egyptissä? Varmasti jotain, mutta mieluummin annan jonkun herättää tämän tarinan minulle henkiin romaanin muodossa.
Tykkäsin lapsena lukea seikkailukirjoja ja "esi-scifiä"(kuten Verne) toetokirjallisuuden lisäksi.
Aikuisena into fiktioon on hiipunut, vaikka sillointällöin jonkun fiktiivisen kirjan luenkin.
Scifihän poikkeaa hengeltään aikalailla silkasta fiktiivisestä kaunokirjallisuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voivoi, eikö sulle oo vielä kerrottu (useampaan otteeseen, opettavaisin äänenpainoin) etttä ”Esimerkin voima on tärkeää. Lapset lukevat paljon niissä kodeissa, joissa vanhemmatkin lukevat. Lapsille lukeminen auttaa kaikkein eniten”.
Näin mulle kerrottiin lukihäiriöisen lapsen kirjailijaäitinä.
Just näin. Sitten syyllistetään päälle, ettei lapsille ole luettu pienenä. Itse paahdoin johonkn kymmenvuotiaiksi asti lukea iltasadun esim. LtRin, Odysseian, Potterit sun . muut ääneen. Pahuksen mukulat hyvä kun pari kouluun pakollista kirjaa lukevat vuodessa.
Olisit lukenut Tobeliuksen satuja eikä tuollaista huttua 👍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lapset lukisi edes laadukkaita sarjakuvia. Lainaat kirjastosta pari Asterixia ja Lucky Lukea 🤔
En tiedä minkä ikäisiä lapsesi ovat mutta ainakin itse huomaan joskus, että sitä sopivaa aikaa lukemiselle ei muka löydy. On vaikeaa istua alas ja aloittaa lukemaan, vaikka vauhtiin päästyään aika menee hujauksessa. Hyvä idea voisikin olla rauhoittaa päivästä jokin aika lukemiselle tai muulle rauhalliselle tekemiselle. Silloin ei saisi käyttää puhelinta tai tietokonetta, katsoa telkkaria tai muuta laitetta.
Yksi asia mikä voi vaikuttaa on se, ettet ole löytänyt oikeita kirjoja lapsillesi. Oma puolisoni löysi kipinän lukemiselle vasta aikuisena, kun televisiosarja vei mennessään. Sarja perustui kirjasarjaan, jonka kaikki osat on nyt ahminut. Uuden kirjan tullessa vietettiin molemmat iltaisin aikaa sängyssä lukien. Tämän seurauksena kipinä lukemiseen syttyi. Siitä kuitenkin seurasi toinen ongelma, josta joku tässä ketjussa jo mainitsikin - mielikuvituksen puute. Uuden kirjasarjan lukeminen olikin vaikeampaa, kun sen maailman ja hahmot joutui kuvittelemaan itse. Lukeminen ei vienytkään mennessään. Kokeiltiin nyt eri genrestä toista kirjasarjaa, jonka perusteella tehdyn sarjan on nähnyt. Sen lukeminen sujui paremmin vaikka genre ei ollutkaan yhtä miellyttävä.
Muista kuitenkin, ettei kaikista tule lukijoita. Osa lukee ehkä kirjan vuodessa, toinen kirjan viikossa. Minä, siskoni ja isäni olemme lukijoita. Äitini lukee jonkin verran ja veljeni varsin vähän. Veljeni sen sijaan nauttii elokuvista paljon. En tiedä onko hän kokeillut äänikirjoja.
Vierailija kirjoitti:
Ainakin Witcher on sekä peli että kirja(sarja?); yritä tarjota sitä? Toisaalta omat vanhempani klassisen musiikin harrastajina meinasivat repiä pelihousunsa kun halusin kuunnella vain ja ainoastaan poikabändejä; se meni kyllä ohitse ajallaan. Lapsilla voi olla huono maku ihan vain siksi ettei hyvällä maulla ole ollut vielä aikaa kehittyä. Toisaalta muullakin musiikilla kuin klassisella on taidearvoa, ja pelitkin voivat olla syvällisiä -kannattaa suhtautua avoimesti siihen mitä lapset pelaavat, ehkä he vastaavat kiinnostumalla kirjoista. Ajan kanssa.
En suosittelisi kirjasarjaa enkä peliä lapsille. Siinä on paljon seksiä ja väkivaltaa ja pelikin on k18. Tokikaan ap ei ole kertonut lastensa ikää.
Tärkeintä on olla jännäpoika. Lukemisesta innostuvat hiljaiset kilttipojat eivät valitettavasti ole tyttöjen keskuudessa suosittuja :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ei tuommoisia kirjoja kannata edes lukea ajanhukkaa ne sadut.
tiedettä ,historiaa yms. niitä ainoastaan hyvä lukea.
Tämä on kirjoitusasusta päätellen trollausta, mutta vastaan kuitenkin. Minä en oikein ymmärrä ihmisiä, joita ei yhtään kiinnosta lukea fiktiota. Eikö tällaisia ihmisiä lainkaan kiinnosta kuvitella, mitä tapahtuisi, jos ihminen vaikka kohtaisi jonkun maapallon ulkopuolisen elämänmuodon? Tiede voi varmaan sanoa jotain tästä asiasta, mutta aika nopeasti täytyy ottaa mielikuvitus käyttöön. Tai mitä historia voi sataprosenttisen varmasti kertoa lääkärin työstä muinaisessa Egyptissä? Varmasti jotain, mutta mieluummin annan jonkun herättää tämän tarinan minulle henkiin romaanin muodossa.
Omalta osaltani voin sanoa, että kyllä tuollaiset skenaariot kiinnostavat, ja ne ovat hyviä aiheita fiktiolle. Nautin fiktiosta muissa muodoissa kuin romaaneita lukemalla, esim. juuri peleissä ja elokuvissa.
-Eri
Ongelma on löytyy kiinnostava kirja. Meillä luettiin vitsikirjoja ja sarjakuvia aluksi. Nyt luetaan Harry Potteria. Seuraavaksi kokeillaan etsiväkirjoja.
Yhtä hyvin missä mielessä? Varmasti paljon enemmän kaikenlaiset ihmiset tulevat lukeneeksi nykyisin nettipätkinä tekstiä ja kirjoittaneeksi määriä, jotka ylittävät komeasti entisen maailman ahkerahkojenkin kirjeenkirjoittajien tekemiset. Olen ylpeäkin siitä, miten hienoa tekstiä keskustelupalstoilla tapaa, ja miten hauskoja ilmaisuja tulee vastaan.
Ja silti, kun on aikansa elänyt näiden lyhyttekstien varassa lukematta romaaneja tai tietokirjallisuutta, koska ruuhkavuodet ovat tulleet tielle, huomaa miten vaikeaa niihin on palata. Koska pitäisi osata asettua aloilleen ja sammuttaa hätäinen mielentouhu.
Kerro toki joku laadukkaampi nettifoorumi, ajoittain tekisi hyvää osallistua sellaiseen. Vai oliko se heitto jotain nykynuorison hienostunutta mutta ikävän epäinformatiivista haistattelua?