Mitä vanhanaikaisia esineitä teillä on käytössä?

Vierailija kirjoitti:

No vaikka ja mitä. Puuliesi, leivinuuni, puilla lämpiävä pihasauna, jossa pesuvesi lämpiää kiukaan kyljessä, kangaspuut 1900-luvun alkupuolelta ja siis käytän niitä n. 5 vuoden välein, kun kudon vanahat vaatteet matoiksi. Huonekaluja, joista vanhimmat n. 100-vuotiaita. Jääkaappi-pakastin vuodelta 1985, made in DDR. Levysoitin, vedettävä rannekello. Ja paljon muuta. Ennen tehtiin tavarat kestämään, nykyään suurin osa tavaroista on kertakäyttöistä roskaa. Mitä enemmän vanhaa, sitä parempi. Polkupyöränikin on yli 30 v vanha, toinen on jostain 70-luvulta, mutta kieltämättä aika raskas poljettava, kun ei siinä ole vaihteita.

Kuulostaa idylliseltä. Jos pystyisin muuttamaan isoäitini vanhaan taloon, olisi varustus pitkälti samanlainen.

Kursivoituun kohtaan vastatakseni (tarkoitus ei ole keljuilla, opinpahan vain tämän asian taannoin ja pidän mielenkiintoisena): pohditaanpa hetki miksi kaikki -85 tehdyt jääkaapit eivät ole yhä kanssamme. Koska valtaosa niistä on mennyt rikki jo kauan sitten. "Selviytymisharha" / "survivor bias" on tämän ilmiön nimi: roskaa on kyllä tuotettu ennenkin, ja esineitä on kulutettu loppuun roppakaupalla. Nämä yhä toimivat yksilöt antavat helposti virheellisesti sen kuvan että laatu olisi ollut kautta linjan parempaa.

Luonnollisesti vaihtelua on myös tuoteryhmien mukaan: esim. massatuotettu halpa elektroniikka on herkempää verrattuna valurautapannuihin. Ja kyllähän se on totta että auringossa kellastuneita muoviesineitä on kaatopaikoilla vinot pinot, esineitä jotka olisivat metallista tehtyinä voineet kestää paljon pidempäänkin. Asia ei siis ole täysin mustavalkoinen, tämäkään.

Lehtiteline

70-luvun levysoitin, radiovastaanotin/vahvistin ja kajarit, 60-luvun omega-rannekello, joitain perintönä saatuja huonekaluja ja astioita

Vierailija kirjoitti:

Minulla on Mobira Cityman työpuhelimena, vähän hankala ottaa mukaan lentomatkoille, mutta mitä nyt hyvää turhaan mennä vaihtamaan!

Mitä virkaa on työpuhelimella jolla ei voi soittaa, ja miksi se on vaikea ottaa lennoille mukaan?

Monella tuntuu olevan LP-soitin. Nyt herää kysymys, voiko sillä soittaa (maksi)sinkkuja?

Vierailija kirjoitti:

70-luvun levysoitin, radiovastaanotin/vahvistin ja kajarit, 60-luvun omega-rannekello, joitain perintönä saatuja huonekaluja ja astioita

Tuo 1960-luvun Omegan rannekello on jo nyt arvokas. 

Vierailija kirjoitti:

32 vuotta vanha televisio, vhs-videonauhuri ja keittiön pöydällä radiokasettisoitin jossa kuuntelen c-kasetteja. Suureksi harmiksi vanha levysoitin hajosi jokunen vuosi sitten joten lp-levyjä en pysty enää kuuntelemaan.

Levysoittimesi tuskin on hajonnut, vaan siitä on todennäköisesti katkennut kuminen vetohihna (levylautanen ei pyöri). Pikkaisen googlailemalla pystyt itse hankkimaan uuden vetohihnan ja vaihtamaan sen itse. Ja voilà, sinulla on taas toimiva levysoitin. Jos vika on taas äänirasiassa (neula katkennut), niitäkin löytyy netistä.

Pulikka. Sellainen jolla tehdään karjalanpiirakoita.

Silitysrauta, jossa ei ole höyryominaisuuksia. Höyryosa tekee raudasta monimutkaisen ja likaisen oloisen. Käytän ihan prässiriepua jonka saa välilä pestyä.

Höyryraudat ovat myös usein liian kevyitä makuuni.

Vierailija kirjoitti:

Papiljotit. Jos joku tietää mitä ne on ja missä käytetään?

Onko sellaiset muoviset, joiden läpi laitetaan tikku, että pysyvät paikoillaan?

Suurin osa huonekaluistani on vanhoja, lisäksi aktiivikäytössä isoäitini ompelulaatikko 1930-luvulta ja siellä on vielä paljon hänen ostamaansa sisältöä. Isoäitini kuoli 25 vuotta sitten, mutta esim liivin hakasille ei ole ollut käyttöä. Toinen isoäitini, joka kuoli 30 vuotta sitten, jätti minulle "perinnöksi" Kenwoodin yleiskoneen, jota käytän viikottain.

Olen ostanut 2 rannekelloa 1980-luvulla, joita käytän yhä, toinen on Zenith ja toinen Seiko, samoin minulla on seinällä 1980-luvulla ostettu suuri mustatauluinen seinäkello. Myöhemmin ostetut ovat hajonneet.

Vuonna 2016 ostamani sohva. Uuden ihanuuden olen jo löytänyt, enää täytyy odottaa sopivaa hetkeä ostaa se.

Lyijykynä.

Noh ainakin mankeli, isovanhempien vanha puhelinpöytä eteispöytänä, lehtiteline, vanhemmilta saadut 70-luvun kuntopyörä ja soutulaite (todella hyvässä kunnossa vieläpä :D) ja perintönä saatuja vanhoja astiastoja, ja kirjahyllyt joissa ihan vaan kirjoja eikä koristejuttuja. 

Marimekon vaatteita 70-luvulta.

Vaivaan käsin taikinan vadissa. Liki viikottain vaikka olisi kunnon konekin. Ja kaulinkin sen perinteisellä kaulimella, en käytä kaupan valmiiksi kaulittuja pitsataikinoita. Eli vati ja kaulin?

Vierailija kirjoitti:

Hiiri. Langallinen hiiri ja hiirimatto. 

Heh, pitääkö joku oikeasti näitä vanhanaikaisina. Kuvittelin, että tässä ketjussa haetaan pulsaattoripesukoneita ja mankeleita.

Minulla on papiljotit käytössä.

Meidän perheessä on käytössä mikroaaltouuni, jonka äitini osti aikoinaan lähtiessäni opiskelemaan 19-vuotiaana. Oli nolona kaupassa, kun äiti selitti, että mikron pitää olla niin korkea, että sinne mahtuu tuttipullo pystyyn. Silloin ei ollut vielä lapsia edes suunnitelmissa. Nyt minulla on ikää 49 v ja lapset on teini-ikäisiä.

Hoksasin vasta vähän aikaa sitten, että käytössäni olevia samettisia puuterivippoja ei meinaa löytyä enää millään kaupoista. Ne ovat ihan huippuhyviä, paljon parempia kuin pensselit/sudit. 

Mummon ja anopin nuoruuden aikaisia hepeneitä on muutama, ovat oikeasti sen verran seksikkäitä että pyörtyä meinasin kun näin ne eka kertaa ja kuvittelin mummeleiden joskus kauan sitten niitä käyttäneen 😇

Puinen piirakkapulikka sekä vanhoja keittokirjoja löytyy myös ja vanha valurautapannu, mummojen peruja nekin. Ja papiljotitkin, semmoset metalliset verkkokudoksella verhotut rullat sisällään jonkinlaista pulloharjan näköistä juttua + kiinnitysneulat sekä mieletön pitsimyssy rullatun kuontalon päälle. Kaikki käytössä enemmän tai vähemmän satunnaisesti.