Mitä vanhanaikaisia esineitä teillä on käytössä?
Ok, jokaisella on varmaan oma määritelmä vanhanaikaisuudelle mutta tuodaan esiin oman arjen vanhanaikaisuuksia.
Kommentit (417)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kattila veden keittämiseen, ei vedenkeitintä.
Minulla oli kanssa monta vuosikymmentä, mutta viitisen vuotta sitten ostin visselipannun. Nyt kuulen olohuoneeseeni kun vesi kiehuu.
Aiemmin pari kertaa meinasi kattila ja hellan levy mennä pilalle kun unohdin sen. Visselipannu on Norjalainen Beka laatumerkki, tosi hyvä eikä ollut kallis.
Suosittelen, on turvallisempi, keittää nopeammin ja säästää hieman sähköäkin, kun se on suljettu tila toisin kun avokattila.
Ai niin, mulla on sen kanssa käytössä pannumyssy (äidin perintöä). Hyvän eristävän pannunalusen, olkea tai puuta, kanssa myssyn kanssa vesi pysyy tunnin riittävän kuumana, että pussiteestäkin tulee hyvää. Parempi tietysti hauduttamalla, mutta enarkena jaksa sitä tehdä.
Oletko periaaatteesta vedenkeitintä vastaan?
En, miksi olisin? Ostan jos tarvitsen, mutta en tunne sitä tarvitsevani.
Ei minulla ole mikroakaan, oli joskus kauan sitten ja on töissä, mutta kun en harrasta valmisruokia niin en tarvitse. Teen kotona ruoat pitkälti itse, pakastan osan, otan sieltä ajoissa sulamaan ja käytän kiertoilmauunia paljon. Olen tekniikan ammattilainen, korkeasti koulutettu mies, minulla ei ole mitään ennakkoluuloja mikroa tai vedenkeitintävastaan, ostaisin heti jos tarvitsisin, mutta kun en koe tarvitsevani niin miksi ostaisin viemään tilaa keittiöstä.
Krups maidonvaahdotin, joka minulla on voisi toimia varmaan pienenä vedenkeittimenä (hotellimallisena), mutta siihen en sitä käytä.
Käytän päivittäin kynää ja ruutuvihkoa.
Teepannu. En vain tykkää vedenkeittimistä.
Pesuvati komuuttitelineineen ja kannuineen. (...lämmin vesi niihin maxi-kokoisesta termarista )
Ja täytekynä.
Luomurinnat. En ole ottanut silikoneja.
Salaattihakka, siis semmoinen eräänlainen puinen huhmar ja rautapetkel.
Harja ja siffeli hiekan putsaamiseen lattialta, kun en jaksa joka välissä imuroidakaan. Muksu kantaa sisään uskomattomat määrät santaa vaatteissaan.
Sukkapuikot sukkien, lapasten ja kaulahuivin kutomista varten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
56 vuotta vanha traktori nurkka-ajossa. Pöytätietokone langallisella hiirellä. Äidin keittokirja vuodelta - 50. Reseptit on ihan toimivia edelleen :) mutta huvittavia yksityiskohtia on vaikkapa rahkan valmistuksen ohjeessa joka alkaa: 'Ainakin Helsingissä on rahkaa saatavana'..
Ja meillä on maalla keittokirja, ilmestymisvuotta en muista, mutta siinä useimmat leivontaohjeet alkaa "voi pestään ja hierotaan".
'Voi pestään usealla kesälämpimällä vedellä. Vesi valutetaan tarkkaan pois. Voi ja sokeri hierotaan vaahdoksi kulhossa puukauhalla.' Lopuksi 'kaakku paistetaan hyvässä uunin lämmössä n. tunti.'
Näin meidän äidin keittokirjassa 'Maija keittää kotona'...
Tuohesta punottu iso leipäkori.
Katajasta tehty voiastia, jota kiertää pajunvitsasta tehty vyöte.
Puusta veistetty voiveitsi.
Pappani tekemä risuluuta, jolla rapsin lumet kengistä. 1960-luvulta.
Pappani tekemä potkuri, hän oli seppä ja takoi ja väänsi jalaksetkin itse. Tämä on 1950-luvulta.
Tatuoimaton ja lävistämätön(no korvikset on) vaimo, joka tykkää ihan tavanomaisesta seksistä ilman omituisuuksia.
Siitä hän pitääkin paljon, eikä meillä kärsitä puutetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
56 vuotta vanha traktori nurkka-ajossa. Pöytätietokone langallisella hiirellä. Äidin keittokirja vuodelta - 50. Reseptit on ihan toimivia edelleen :) mutta huvittavia yksityiskohtia on vaikkapa rahkan valmistuksen ohjeessa joka alkaa: 'Ainakin Helsingissä on rahkaa saatavana'..
Ja meillä on maalla keittokirja, ilmestymisvuotta en muista, mutta siinä useimmat leivontaohjeet alkaa "voi pestään ja hierotaan".
'Voi pestään usealla kesälämpimällä vedellä. Vesi valutetaan tarkkaan pois. Voi ja sokeri hierotaan vaahdoksi kulhossa puukauhalla.' Lopuksi 'kaakku paistetaan hyvässä uunin lämmössä n. tunti.'
Näin meidän äidin keittokirjassa 'Maija keittää kotona'...
Tuosta kulttikirjasta julkaistiin uusia painoksia vähän eri nimellä. 70-luvun versioon lisättiin pakastaminen, mutta muuten ohjeet pysyivät hyvin samoina. Jopa tuo "hyvä uuninlämpö" , n.200c.
Lankapuhelin josta en luovu ellei joku tule sita seinasta repimaan irti pakolla. Nykyajan puhelimet tanssii, laulaa ja heittaa kuperkeikkaa mutta kunnon puhelua niista ei saa. Aina katkeilee, puolet puheesta pitaa toistaa ja toinen puoli jaa jonnekin bittiavaruuteen.
Soitamme paljon mannertenvalisia puheluja.
Auto vuosimallia -87. Ei keskuslukitusta eikä ilmastointia, mutta on siinä kattoikkuna. :)
15 vuotta vanha kuvaputkitelevisio
32 vuotta vanha televisio, vhs-videonauhuri ja keittiön pöydällä radiokasettisoitin jossa kuuntelen c-kasetteja. Suureksi harmiksi vanha levysoitin hajosi jokunen vuosi sitten joten lp-levyjä en pysty enää kuuntelemaan.
Yli 100 vuotta vanha ruokapöytä.
Vierailija kirjoitti:
Rannekellot
Tosin näähän on muotia ollut viime vuosina, muutkin kuin älykellot siis.
Korjaus edelliseen telkkari ostettu 95 joten 25 vuotta vanha ei 32.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
56 vuotta vanha traktori nurkka-ajossa. Pöytätietokone langallisella hiirellä. Äidin keittokirja vuodelta - 50. Reseptit on ihan toimivia edelleen :) mutta huvittavia yksityiskohtia on vaikkapa rahkan valmistuksen ohjeessa joka alkaa: 'Ainakin Helsingissä on rahkaa saatavana'..
Ja meillä on maalla keittokirja, ilmestymisvuotta en muista, mutta siinä useimmat leivontaohjeet alkaa "voi pestään ja hierotaan".
'Voi pestään usealla kesälämpimällä vedellä. Vesi valutetaan tarkkaan pois. Voi ja sokeri hierotaan vaahdoksi kulhossa puukauhalla.' Lopuksi 'kaakku paistetaan hyvässä uunin lämmössä n. tunti.'
Näin meidän äidin keittokirjassa 'Maija keittää kotona'...
Pitikö voi pestä siksi, että saatiin isot suolarakeet pois?
Vierailija kirjoitti:
Älypuhelin vuodelta 2014.
Pistän paremmaksi, omani on vuodelta 2013.
Vyyhdinpuu.