Kertokaa typeristä säännöistä peruskoulussa omana aikananne

Vierailija kirjoitti:

Ala-asteella 90-luvun. Aamunavaus seisoen. Ruoka oli pakko syödä kaikki, opettaja tai keittäjä (pikku kyläkoulu) annosteli kaikille ruoan lautaselle ja vahti vieressä vaikka läpi seuraavan tunnin, jos joku ei saanut ruokaa syötyä. Jos yökkäsi sen aivan järkyttävän pskan makuisen kesäkeittovellin lautaselle niin voivoi, silti syötiin. Kalapuikko tai lihapullapäivänä niitä sai max 3, lisää ei saanut edes pyytämällä vaikka niitä oli siellä kymmenittäin jäljellä, ja taas yökittiin sitä vesivellimäistä suolatonta sattumamöykky perunamuusia vihaisen open vahtiessa vieressä.

Hiihtokisat, joiden lopputulos oli valmiiksi päätetty opettajien toimesta perustuen oppilaiden liikuntamenestykseen ja urheiluhullun open suosikkiuteen. Ja me jo lapsina silloin tiedettiin ja huomattiin tämä kyllä. Hiihdettiin täysiä reitti läpi ja tultiin maaliin, niin siellä ope ja joku mukana ollut superhiihtäjä suosikkioppilaan isä vaan jutteli eikä näyttänyt olevan mitään mielenkiintoa seurata ketkä tuli maaliin ja laittaa niiden aikoja muistiin. Silti myöhemmin jokaiselle oli tarkat ajat ja kas, siellä ne suosikkilapset oli voittajia, keskiverto-liikkalaiset keskellä ja lihavat, tai hiljaiset, tai ujot, tai muuten vaan reppanammat, aina viimeisenä.

Kylläpä hieno malli annettiin jo alakoulussa! Kunnon ku*ipäätouhua opettajilta. Ja kappas mihin nykymaailma tällä mallilla on mennytkään...

Vielä 90-luvulla oli opettajien pakko kuulua illuminatiin. Siksi vain porvarien lapset menestyibät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En katsonut sääntöjä ja juttuja silloinkaan pahaksi ja nyt osa oli suorastaan tosi hyviä! Olen käynyt peruskoulun 80-luvulla ja muistan sieltä monta erittäin asiallista juttua. Silloin opettajia ja vanhempia ihmisiä kunnioitettiin.

Samaa aikakautta ja samaa mieltä.

Ruoka ei aina ollut hyvää mutta sitä oli riittävästi. Opettajia kunnioitettiin, luokassa ei häröilty (hirvittävästi). Ei ollut mitään saakelin kännyköitä joilla olisi kuvattu tahalleen aiheutettu konflikti. 

Himaan jos tulit myöhässä sapuskalle niin jäit nälkäiseksi jos ruoka oli jo poissa. Oppi kunnioittamaan aikatauluja.

Nyky-Jonneja pitäis sakinhivuttaa oikein huolella vanhempien toimesta. Kunnioitusta ei saa anellen, se otetaan.

Kuulostaa joltain 1930-luvulta. Ja sinä kuulostat tarkkiksen nahkapäältä.

Niin varmaan, oli meidänkin pihapiirissä se kaltaisesi pelle joka ei ymmärtänyt sääntöjä. Eipä siitä kundista mitään tullutkaan.

Typeriä sääntöjä on suomi täynnä, esimerkiksi pikatiellä saa ajaa vain satasta. Miks jummallauta mun auto sitten kulkee kahtasataa, jos ei muka saa ajaa niin kovaa.

Talvella tyttöjen piti luistella iänikuisia typeriä kaunoluistelukiemuroita. Pojat saivat pelata jääkiekkoa. Aloitin peruskoulun 90-luvun alussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En katsonut sääntöjä ja juttuja silloinkaan pahaksi ja nyt osa oli suorastaan tosi hyviä! Olen käynyt peruskoulun 80-luvulla ja muistan sieltä monta erittäin asiallista juttua. Silloin opettajia ja vanhempia ihmisiä kunnioitettiin.

Samaa aikakautta ja samaa mieltä.

Ruoka ei aina ollut hyvää mutta sitä oli riittävästi. Opettajia kunnioitettiin, luokassa ei häröilty (hirvittävästi). Ei ollut mitään saakelin kännyköitä joilla olisi kuvattu tahalleen aiheutettu konflikti. 

Himaan jos tulit myöhässä sapuskalle niin jäit nälkäiseksi jos ruoka oli jo poissa. Oppi kunnioittamaan aikatauluja.

Nyky-Jonneja pitäis sakinhivuttaa oikein huolella vanhempien toimesta. Kunnioitusta ei saa anellen, se otetaan.

Kuulostaa joltain 1930-luvulta. Ja sinä kuulostat tarkkiksen nahkapäältä.

Niin varmaan, oli meidänkin pihapiirissä se kaltaisesi pelle joka ei ymmärtänyt sääntöjä. Eipä siitä kundista mitään tullutkaan.

En ole kundi, ja olen koulusta ym paskasta (kirjaimellisesti) päästyäni voinut hyvin.

Kaltaisesi ihminen taas ei voi, koska hän peitteli perheensä ongelmia muiden kustannuksella. Osan luonnevioistaan hän lienee perinyt suoraan. Hetkellinen ihmisyys silloin tällöin auttoi sietämään häntä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertotaulu ja aakkoset

Nykyään näistä on tuloksista päätellen luovuttukin.

Ei ole, mutta turha tavaaminen on historiaa.

Tutkitusti sillä ei ole vaikutusta lukemaan oppimiseen.

Lapseni ovat opiskelleet äänteillä kuten mummoni aikoinaan. Opin itse jo ennen koulua tutkimalla kirjoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhä edelleenkin käytössä oleva juttu etenkin ala-asteilla on pakollinen ulosmeno joka ikinen välitunti.

Tässä säännössä ei ole mitään typerää. Raitis ilma tekee hyvää ja pihalla saattaa jopa saada liikuntaa. Jos istuttaisiin kaiket päivät sisällä, se ei olisi hyväksi kenellekään. Toki sekä ennen että nykyisin on pakkasrajat eikä ulos mennä kovilla pakkasilla paleltumaan. 

Nykyään ymmärretään, että tuulellakin on merkitystä.

Se mainitaan ihan virallisissa säätiedoissa.

Ala-asteellani 90-luvulla piti lausua ruokarukos aina ennen ruokailua reippaalla äänellä yhdessä. Ruokasalissa ruokaa ei saanut annostella itse vaan keittäjät laittoivat annokset lautasille. Keittäjälle sai sanoa esimerkiksi "kaksi perunaa ja kalaa vähän kiitos", mutta käytännössä kastikkeita, kalaa, lihaa ja lisukkeita laitettiin kaikille saman verran.

Pöytään mentiin tarjottimen kanssa ja sitten odotettiin pöytäkunnittain, että kaikki istuutuivat ennen kun sai aloittaa. Pöydästä si nousta vasta kun kaikki tai suurin osa oli syönyt. Ruoka oli pakko syödä kaikki. Muistan itse yhä surulla errään kerran, kun ruokana oli jotakin velttoa uunikalaa, jollaista meillä ei kotona koskaan ollut. En kyennyt syömään sitä. Opettaja istui pöydän päässä ja moitti. Itkin ja yritin siirrellä ja palastella kalaa pienemmäksi. Koitin pureskella pieniä paloja ja kakoen nieleskelin sitä suussa veljunutta ruokaa.

Olin koko ruokavälitunnin ajan tyhjentämässä lautastani, kunnes opettaja luovutti ja sain lähteä tyhjentämään lautaseni roskiin ja seuraavalle tunnille.

Eräs tyttö luokaltani oli varsin huono syömään ja hän oli usein istumassa välitunnin ajan ruokalassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Piti nousta seisomaan aina, kun opettaja tuli luokaan. Päivä aloitettiin sillä, että opettaja tervehti luokkaa ja koko luokka sanoi kuorossa "Hyvää huomenta opettaja"

Minun lapseni luokalla ala-asteella yhä tämä käytäntö jos joku aikuinen tulee luokkaan. Voin sanoa, että oli aika jäätyminen kun erään kerran vein unohdetut uimakamat kesken tunnin. 😁

No koko luokalla todella kauniit ja kohteliaat tavat. Eli ei kyllä mitään pahaa sanottavaa tästä käytännöstä.

Olen eri kuin lainaamasi. Mua häiritsee tässä se, että vain aikuisten tuloa kunnioitetaan. Eri juttu jos luokkaan tulee joku kutsuttu vieras, silloinhan on tosi jees nousta ja tervehtiä - oli vieras sitten aikuinen tai lapsi. Yleensäkin tervehtiminen ja toisten huomioiminen on sellaista, jossa mun mielestä kaikkien pitää kohdella toisiaan kunniottavasti eikä vaan lasten aikuisia. Ainakin omassa lapsuudessa koulussa oli joskus sitä, että jotkut aikuiset ei huomioineet lapsia mitenkään mutta silti odotettiin lapsilta kohteliasta käytöstä!? Siis tyyliin kuljettiin ohi katsomatta päinkään ja sitten käännyttiin moittimaan että kyllä olisi ollut kohteliasta sanoa huomenta. Siis ööö.

Voi herran jumala. Joka ikisessä kulttuurissa on kautta aikojen ollut niin, että vanhempia kohdellaan eri tavalla kuin nuorempia. Heidän kuultensa siistitään suu, tervehditään ensin, annetaan istumapaikka, päästetään ensin syömään jne. Aivan naurettava ajatus, että kun esimerkiksi koululainen tulisi luokkaan kesken opekokouksen, niin opettajat hyppäisivät pystyyn.

En tietenkään tarkoittanut mitään tuollaista. Tarkoitan vain sitä, että kaikkien on syytä kohdella toisiaan kunnioittavasti ja suoraan sanottuna en näin aikuisenakaan ymmärrä, miksi lasten pitäisi kunnioittaa aikuisia sen erityisemmin kuin vaikkapa muita lapsia. Aikuiset opettavat lapsille toisten ihmisten huomioimisen juuri siten, että itsekin käyttäytyvät kohteliaasti lapsia kohtaan. Siis esimerkiksi moikkaavat naapurien lapsia. Ja sen moikkauksen voi tehdä myös ensin, kyllä meidän naapurien muksut sitten tervehtivät takaisin ja näin ehkä ajan myötä oppivat ja uskaltavat moikata itsekin joskus ekana. Muuten käytössäännöistä tulee juuri sellaista ulkokultaista perseilyä, jossa kohteliaisuus on vain auktoriteetteja kohtaan ja kun kukaan aikuinen ei ole näkemässä, voidaan olla miten ilkeitä vaan. Tuttua omasta lapsuudesta, ja itse en ainakaan oikeasti kunnioittanut niitä aikuisia, jotka eivät olleet lapsia kohtaan asiallisen huomaavaisia. Mutta tämä on tietenkin vain minun oma kokemukseni enkä ole juuri lasten kanssa tekemisissä nykyään.

Vierailija kirjoitti:

Olin ala-asteella 90-luvulla. Ihan ekana tuli mieleen liikuntatuntien sääntöviidakko.

Kesken tunnin ei IKINÄ saanut käydä juomassa. Ei, vaikka oltaisiin juoksemassa ulkona helteessä. Ei, vaikka juuri ennen liikkatuntia olisi ollut ruokana suolainen uunimakkara ja kauhea jano jo tunnin alussa. Useimmiten mitään ongelmaa ei ollut, kyllähän tunnin jaksaa yleensä juomattakin, mutta kun mitään poikkeuksia ei koskaan tehty - ei edes silloin, kun luokkakaveri yrjösi kesken pesismatsin. Sai mennä istumaan kentän reunalle hetkeksi mutta ei saanut käydä juomassa. Ja siis pukuhuoneet oli siinä ihan vieressä ja juomapulloakaan ei saanut olla.

Liikkatunnille piti osallistua myös silloin, jos oli just ollut flunssassa. Koska jos on tarpeeksi terve tulemaan kouluun, on tarpeeksi terve osallistumaan liikuntaan. Siinä sitten keuhkot tulessa ravasit pallon perässä ja pyyhit räkää käteen. Arvatkaa vaan saiko käydä pukkarissa niistämässä. Varmaan ope pelkäsi, että olisi samalla ottanut huikan vettä mikä oli KIELLETTYÄ.

Jos oli jossain liikunnassa hyvä, siihen lajiin ei saanut osallistua, jos ei kuulunut open suosikkeihin, joita oli kolme tai neljä per ryhmä. Esim. koriksen pelaaja ei saanut osallistua koripallopeliin, pesiksen pelaaja ei saanut lyödä pesispelissä eikä olla pesällä polttamassa.

Hiihtämässä käytiin kun hiihtoa oli merkitty tuntisuunnitelmaan. Harmi, jos latu oltiin vahingossa hiekoitettu tai oli 40 astetta pakkasta. Joka tapauksessa hiihdettiin.

Kumma juttu että liikunta on niin vihattu oppiaine kouluissa.

Kotiin ei päässyt, jos kuumeraja oli hitusen alle tai terkkari muualla.

Ei saanut käydä koulun viereisellä pienellä kittarilla välitunnilla.

Vierailija kirjoitti:

2000-luvulla ala-asteella: ruokarukoukset, uskonnolliset aamunavaukset. Vettä ei saanut juoda. Juoda sai vain maitoa, ja sekin lounaalla. Leipää oli pakko ottaa lounaalla. Lounaan jälkeen ei saanut ottaa purkkaa tai muutakaan xylitoli-tuotetta.

Tuo maidon pyhäksi julistaminen on ollut käsittämätöntä. Sain maitoa alas viimeksi 5-vuotiaana.

Koulussa ei ollut pakko juoda, mutta lapsena sairaalassa join pitkin hampain ja yökkien koska käskettiin.

Vierailija kirjoitti:

Ei itse asiassa tainnut olla mitään typeriä sääntöjä.

Pahinta oli eka-ja tokaluokalla, kun oli ruokarukous ennen jokaista ruokailua. Tarvinneeko kertoa, että opettaja oli uskovainen henkeen ja vereen. Ja hänen omaa sooloiluaan tuo rukoileminen pienessä kyläkoulussa.

Milloin kävit koulua? 80-luvulla tuo oli ihan normaalia keskisuuressa kaupungissa Etelä-Suomessa. Sitäpaitsi rukous luettiin seisten ennen ja jälkeen ruokailun.

Siunaa Jeesus ruokamme. Aamen. Kiitos Jeesus ruuasta. Aamen.

Ei sitä silloin kukaan edes kyseenalaistanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pojat laitettiin rangaistuksena istumaan hiljaiset ja kiltin tytön viereen. Enemmän rangaistus sille tytölle kuin pojalle. 

Opettajan määräämä istumajärjestys on tehokkaimpia tapoja rauhoittaa luokkaa. Valitettavasti ne hiljaiset kärsivät kyllä silloinkin, kun opettaja antaa häiriköiden melskata tunnilla keskenään.

Kärsii juu silloinkin, mutta kyllä sitä vaan kärsi paljon enemmän, kun joku urpo häiriköijä laitettiin siihen iholle häiriköimään. Parempi se oli, kun ne onneks edes joskus saivat olla keskenään siellä perällä tai toisessa laidassa. Se oli oikeasti kärsimystä yläasteella, kun se luokan pahin häirikkö laitettiin useimmilla tunneilla aina mun viereen tai eteen ja se sit röhnötti siinä mun pulpetilla ja häiriköi mua, jos ei häiriköinyt yhteisesti kaikkia. Joku oma tarkkis näille pitäisi olla ja sinne vaan matalalla kynnyksellä...

Jos ei opettaja saa kaikkia kuriin, niin miksi niiden hiljaisten ja kilttien tyttöjen pitää toimia sijaiskärsijöinä? Missä on heidän oikeus koulurauhaan? Ei he ole mitään apuopettajia, saati erityisopettajia.

Tää on kyllä sellainen epäkohta, mikä pitäisi saada jo näin 2020-luvulla korjattua. Perkele... Savu nousee tuollaisesta hälläväliä-asenteesta. Oletko itse opettaja? :-(

Vierailija kirjoitti:

Piti nousta seisomaan aina, kun opettaja tuli luokaan. Päivä aloitettiin sillä, että opettaja tervehti luokkaa ja koko luokka sanoi kuorossa "Hyvää huomenta opettaja"

2010-luvulla vielä ainaskin

Ruoka oli pakko syödä. Tillilihojen ja kanaviillokkien läski ja jännepalat piilotettiin paperissa taskuun ja vietiin välitunnilla vessanpöntöön.

Olin peruskoulussa 80-luvulla. Ei silloin ollut mitään typeriä sääntöjä, vaan ihan peruskäyttäytymiseen kuuluvia juttuja; esimerkiksi kohteliaisuus, opettajan kunnioittaminen, ruokailutavat, hiljaisuus pyydettäessä, toisia ei saa hakata/purra/satuttaa tms. 

Ne tietysti kuulostavat nykyaikaan verrattuna liian tiukoilta ja typeriltä, koska nykyään pennut saavat elää kuin villi-ihmiset pellossa. 

Vierailija kirjoitti:

Pojat laitettiin rangaistuksena istumaan hiljaiset ja kiltin tytön viereen. Enemmän rangaistus sille tytölle kuin pojalle. 

Tämä on kyllä yksi kamalimpia asioita. Kiltit ja hyväkäytöksiset tunnolliset oppilaat laitetaan kärsimään luokan häiriköistä.

Tytöillä piti olla hame tahi mekko. Pojilla puku ja kravatti.

Mä en oikeastaan muista mitään typeriä sääntöjä kouluajoilta. Meillä oli aina hyvä meininki.

N30