Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa typeristä säännöistä peruskoulussa omana aikananne
Haluan kuulla, jotta nykyaika vaikuttaisi valoisammalta.
Kommentit (614)
Tästä pyörällä kouluun menemisestä on ennakkotapaus, Espoosta muistaakseni.
Koululla ei ole lainvoimaista valtaa estää lasten pyöräilyä kouluun. Tämä on vanhempien päätettävissä. Joissain kouluissa voidaan suositella 1. ja 2. luokilla pyöräilemättömyyttä, mutta vanhemmat asian ratkaisevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lautanen piti syödä tyhjäksi. Jos ei syönyt niin piti sitten 45 min päästä mennä keittiöön pyytämään anteeksi, kun ei syönyt.
Mikään pelkkä maistaminen ja lautanen pois ei todellakaan riittänyt.
Saman asian muistan minäkin. Samoin kun joku oli eri uskontoa kuin ev.lut. niin Hän joutui kärsimään siitä. Onneksi nykyään jo joka kolmas ei kuulu ev.lut. kirkkoon.
Tämä siis 70-livulla jolloin kävin peruskoulua.
Jos kukaan ei vasikoinut jotakuta, koko luokka jäi jälkkäriin. Joku ei oikeasti tiennyt syyllistä.
Jos puhui ruokalassa, niin piti nousta seisomaan ja katsoa hiljaa kun muut syö. Vanha, kivikasvoinen rehtori kiersi ympäri ruokalaa ja osoitti sormella sitä jonka piti nousta seisomaan.
dddddddddd kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihme siinä syömisessä oikein on niin helvetín vaikeaa? Ihan ihmisruokaa se oli mitä siellä tarjottiin. Miksi sen kanssa piti temppuilla?
Pääsääntöisesti ruoka oli semmoista aika perusruokaa. Ei hyvää eikä pahaa. Se oli tarkoitettu nälän pois viemiseen. Mutta sitten oli näitä koulun keittäjän omia erikoisuuksia, joita ei edes aikuiset ihmiset pysty syömään.
Kanaviilokki oli yksi sellainen. Ja siinä ne limaiset ja sitkeät jänteet ym. läskin palat. Myös ne oli pakko syödä. Ja tämä koski pelkästään oppilaita. Opettajat saivat jättää ne lautasen reunalle!
EN ymmärrä keittäjää, miksi hän ei voinnut poistaa niitä sitkeitä osia. Kanaviillokii oli yksi pelätyimpiä ruokia meidän aikaan. hui!
Meillä tämmönen ruoka oli punajuurisilakat. Jonkinlaisessa maitoliemessä punajuuripaloja ja silakoita, uunissa kypsennettynä. Vaaleanpunaista nestettä, jossa silakanpaloja. En ymmärrä. Miksi ei voinut olla vaikka ihan silakkalaatikkoa (jota siis ei ollut listalla ikinä) ja uunissa kypsennettyjä punajuurilohkoja. Ihan käsittämättömän hirveä ruoka. Söin noina päivinä pelkkää muusia ja näkkäriä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opettaja ei antanut kenellekään mistään kymppiä todistukseen, koska se on varattu vain ja ainoastaan Jumalalle.
Keittäjä annosteli ruoka-annoksen ja kaikki piti syödä. Eli oppilas ei pystynyt vaikuttamaan annoksen kokoon mutta piti silti syödä lautanen tyhjäksi. Monenlaisia ikäviä tilanteitahan siitä tuli. Esim. kaveri oksensi lautaselle, kun ei pystynyt syömään verilettuja ja joutui sitten jäämään ruokalaan sen lautasen ääreen, kun muut lähtivät tunnille. Lautanen tyhjäksi vaikka oksennusten alta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ala-asteella ruokailussa sai juoda vettä vain, jos oli lupalappu vanhemmilta. Muuten piti ottaa maitoa. Yläasteella ei saanut tytöillä olla minihameita tai narutoppeja. Stringit kyllä sai vilkkua aivan liian matalien farkkujen alta, se oli muotia silloin se 😂 1990-2000 -lukujen vaihteessa.
Ah, itsekin kävin noihin aikoihin ala-astetta ja koulun seinät oli täynnä niitä maitopropagandajulisteita.
Luokassa luettiin ruokarukous ennen ruokailuun lähtöä. Ruokaa ei saanut ottaa itse vaan keittäjä annosteli ja mitään ei saanut jättää syömättä, helkkari mikä kuulostelu jos jäi kiinni ruuan kippaamisesta possuastiaan! Välillä myös oppilaita istutettiin kylmän ruuan ääressä asenteella "et poistu ennenkuin olet syönyt." Tämä ala-asteella 80-luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräs opettaja oli sitä mieltä ettei laktoosi-intoleranssia ole vaan se on huomionhakua, minun kohdallani joutui myöntymään hampaita kiristellen että kaipa semmoinen on sitten olemassa kun olin tarpeeksi monta kertaa juossut ripuloimaan opettajan pakotettua minut juomaan ruokailussa normimaitoa.. lopulta sitten äiti oli vihaisena yhteydessä koululle ja minulle pakattiin oma Hylamaito mukaan.
Kasarilla tapahtunutta.
Näin jälkikäteen ajateltuna oli aika helvetin outoa, kun kutosluokalla piti olla tietty aika puhumatta ruokailussa ja saatiin jäätelöt palkkioksi. Olisiko ollut 2 viikkoa tai kuukausi. Opettaja perusteli tämän sillä, että yläkoulussa ei saa puhua ruokailun aikana, mikä ei tietenkään ollut totta.
Tämä vuonna 2004.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen kouluruokailua piti kuorossa hoilottaa "Siunaa Jeesus ruokamme, ole aina luonamme, Aamen". Muistan ensimmäisen koulupäivän ja tuo ihme hoilotus oli niin kummallinen, että joudun naama irvessä pidättelemään naurua. Huomasin että vastapäätä istuvalla pojalla meinasi myös pokka pettää. Uskoin siis lapsena jumalaan ja perheeni oli tapakristittyjä, mutta minusta tuo ruokarukous oli vaan aivan hassunhauska loru jota kaikki toistivat kuin kaakattavat kanat, eikä se nyt varsinaisesti uskontoon ja uskovaisuiteen liity. Kuka tahansa voi toistaa jotain sanapartta ennen ruokailua ilman että aivoissa tapahtuu sen kummempaa.
En osannut/uskaltanut tehdä takaperin kuperkeikkaa tokaluokalla. Opettaja vaan pakotti ja sanoi että odottaa vaikka koko päivän kunnes teen sen. Muut tytöt lähtivät ruokailemaan ja minä itkin siinä patjalla open karjuessa vieressä. Kului ehkä puoli tuntia, eikä onnistunut, ja open oli pakko päästää pois kun seuraava tunti alkoi. Kauhea kokemus. Se varmaan kuului opetussuunnitelmaan silloin, että kaikkien on pakko tehdä moinen temppu. Elettiin 70-lukua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole varma muistanko väärin, koska esimerkiksi samoihin aikoihin eri koulua käynyt puolisoni ei ollut ikinä kuullutkaan tällaisesta, mutta minulla on kuitenkin hyvin vahva muistikuva siitä, että kun ala-asteella siirryttiin sanallisista numeroarvosanoihin (olisiko ollut nelos- tai vitosluokalla), opettaja jakoi tarkistetut kokeet niin, että koe käytiin hakemassa luokan edestä numerojärjestyksessä huonoimmasta parhaimpaan. Tämä on jäänyt mieleeni siitäkin syystä, että sain lähes aina ysejä ja kymppejä ja tuntui hyvältä saada koe toiseksi viimeisenä tai viimeisenä. Tämä oli 2000-luvun alussa suuressa koulussa Pirkanmaalla. Näin aikuisena tämä käytäntö tuntuu niin sadistiselta ja hirveältä, että olen alkanut epäilemään koko muiston todenmukaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
En osannut/uskaltanut tehdä takaperin kuperkeikkaa tokaluokalla. Opettaja vaan pakotti ja sanoi että odottaa vaikka koko päivän kunnes teen sen. Muut tytöt lähtivät ruokailemaan ja minä itkin siinä patjalla open karjuessa vieressä. Kului ehkä puoli tuntia, eikä onnistunut, ja open oli pakko päästää pois kun seuraava tunti alkoi. Kauhea kokemus. Se varmaan kuului opetussuunnitelmaan silloin, että kaikkien on pakko tehdä moinen temppu. Elettiin 70-lukua.
Tämä herätti samoja muistoja täällä! Juurikin takaperin kuperkeikka oli sellainen, mitä en millään uskaltanut tehdä. Kukaan ei saanut lähteä salista, jos ei osannut jotain temppua. Urheilulliset luokkakaverit saivat siis lähteä, mutta me vähemmän atleettiset jouduimme jäämään. Sama uinnissa, ja voi sitä häpeää kun meidät muutama passitettiin harjoittelemaan muiden pällistellessä, lähtemässä kotiin. Samalla pelko siitä että hukun, kun meidät määrättiin syvään altaaseen harjoittelemaan ja tuntui, ettei meinaa pinnalla pysyä.
T. 2000-luvulla ala-asteen käynyt
Vierailija kirjoitti:
En ole varma muistanko väärin, koska esimerkiksi samoihin aikoihin eri koulua käynyt puolisoni ei ollut ikinä kuullutkaan tällaisesta, mutta minulla on kuitenkin hyvin vahva muistikuva siitä, että kun ala-asteella siirryttiin sanallisista numeroarvosanoihin (olisiko ollut nelos- tai vitosluokalla), opettaja jakoi tarkistetut kokeet niin, että koe käytiin hakemassa luokan edestä numerojärjestyksessä huonoimmasta parhaimpaan. Tämä on jäänyt mieleeni siitäkin syystä, että sain lähes aina ysejä ja kymppejä ja tuntui hyvältä saada koe toiseksi viimeisenä tai viimeisenä. Tämä oli 2000-luvun alussa suuressa koulussa Pirkanmaalla. Näin aikuisena tämä käytäntö tuntuu niin sadistiselta ja hirveältä, että olen alkanut epäilemään koko muiston todenmukaisuutta.
Meillä ne parhaat jaettiin ensin, niin kuin varmaan muissakin kouluissa 80-luvulla.
Ruoka oli pakko syödä lautaselta. Typerin sääntö ikinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En katsonut sääntöjä ja juttuja silloinkaan pahaksi ja nyt osa oli suorastaan tosi hyviä! Olen käynyt peruskoulun 80-luvulla ja muistan sieltä monta erittäin asiallista juttua. Silloin opettajia ja vanhempia ihmisiä kunnioitettiin.
Samaa aikakautta ja samaa mieltä.
Ruoka ei aina ollut hyvää mutta sitä oli riittävästi. Opettajia kunnioitettiin, luokassa ei häröilty (hirvittävästi). Ei ollut mitään saakelin kännyköitä joilla olisi kuvattu tahalleen aiheutettu konflikti.
Himaan jos tulit myöhässä sapuskalle niin jäit nälkäiseksi jos ruoka oli jo poissa. Oppi kunnioittamaan aikatauluja.
Nyky-Jonneja pitäis sakinhivuttaa oikein huolella vanhempien toimesta. Kunnioitusta ei saa anellen, se otetaan.
Toi on kyllä osittain totta, kunnioitusta ei saa pyytämällä vaan se ansaitaan, mutta ei välttämättä ainoastaan "ottamalla". Mutta se on hyvin vaikeaa ansaita näillä keinoilla mitä on nykyään (eli ei lähes mitään).
Milloin olet nähnyt koulun toimintaa käytännössä? Olen työskennellyt tänäkin syksynä koulussa, eri paikkakunnalla kuin viimeksi, ja asiat toimivat molemmissa.
Niin muuallakin.
Vierailija kirjoitti:
Luokittain, piti olla hiljaa. Jos mölyttiin koko sakki (noin 50 oppilasta) laitettiin juoksemaan koulu ympäri. Aamuhartaus aulassa, jonoissa hiljaa. Luokassa ei katseltu muualle tai ope kysyi, mikä nyt niin ulkona kiinnostaa. Ruoka syötiin loppuun.
Kun näitä lukee niin itselleni ainakin alkoi juuri valkenemaan miten me suomalaiset ollaanki tultu näin orjakansaksi, maksetaan kiltisti muiden EU maiden velat ja tuetaan itseä rikkaampia maita, eikä edes osata laittaa umpikädetöntä eduskuntaamme vaihtoon. Kiltista vaan noudatetaan orjasääntöjä ja odotetaan uusia tulevaksi. Sitten kasvatetaan omat lapsemme kans orjiksi. Me ollaan lampaita, tajusin juuri!
Jälki-istunnossa, jota napsahti vähän mistä vain, ope piirsi tauluun liidulla rastin ja käänsi kellon nurin päin. Koko istunto, minimi 1 tunti, piti tuijjottaa rastia. Ikkunasta ei saanut katsoa ulos tai laskea katsettaan, muuten tuli lisää jälki-istuntoa. Tällä haluttiin varmistaa, että aika tuntuisi mahdollisimman pitkältä ja kivuliaalta. Stanan sadistit.