Kertokaa typeristä säännöistä peruskoulussa omana aikananne

Vierailija kirjoitti:

Tämän ketjun perusteella typerinä sääntöinä pidetään mm. sitä, että liikuntatunneilla pitää osallistua ja pitää varusteet mukana. Miten oikein ajattelitte, että niistä liikuntatunneista tulisi mitään jos sinne tulee ketkä haluaa ja niistäkin vain osalla on kamat?

Joo ja tää on sellaisen kirjoittama joka ei tajua, että kaikkien vanhemmat ei pakkaa sitä reppua aamulla tai pahimmassa tapauksessa osta sinne reppuun pakattavaa. Mulle oli kauheeta ku alkkisäiti ilmoitti etten tarvitse asiallisia liikuntavarusteita, kun maksaa niin hirviästi (kuulen narinan vieläkin päässäni) ja liikuntatunnit oli senta takia kamalaa aikaa. Stressasin hirveästi liikuntatunteja, koska en mahtanut asialle mitään: olin siellä hirveissä rääsyissä, ja muut silmäilivät minua pahasti. Tämän kun menin sanomaan, niin äiti ei vielä varmemmin rahottanut asiallisia vaatteita koska "ei se kiusaaminen siihen vaatteisiin lopu" (wtf mikä asenne..) ja opettaja natkutti milloin mistäkin puuttuvasta sukasta, et mun pitää rahattomana kersana taikoa ne itsestään jostain. Hänelläkin oli kova luotto siihen, että äiti kyllä hoitaa kun sille vaan sanoo - olis soittanu sille itse. Sit taas kotona äiti valisti miten ihan turhaa koko liikunta enkä saanut sanaa kuuluuviin.

Näillä eväin tällaisella lapsella ei ole kauheasti vaihtoehtoja kuin joko kärsiä tai tulla kyykytetyksi vielä pahemmin. Se on vain KOULUliikuntaa, ei ammattiurheilua. 

Ruokaa ei saanut ottaa itse eikä heittää pois. Kerran en vaan saanut yhtä jänteistä lihapalaa syötyä ja seisoin tunnin sen takia koulun jälkeen kun pistin sen roskiin.

Vierailija kirjoitti:

Vielä 90-luvulla tavattiin aapista kuorossa ja pakko oli osallistua vaikka osasi jo lukea. Virsi veisattiin joka aamu. Ruoan sai ottaa itse, mutta juomaksi sai yhden lasin maitoa eikä yhtään enempää mitään muutakaan. Vesi ei tullut kuuloonkaan, maitoa kaikille. Yhdellä pojalla oli joku ruokarajoite, hän sai yhden lasin piimää, mitähän hyötyä siitä muka oli. Leivän kanssa sai ottaa tasan yhden voinapin.

Se oli lama-aikaa. Lapseni aloitti koulun 1998, ja osti omat värikynät ja liimapuikon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esitelmän pito, Cooperin testi, ruuan jako niin että pienet jäi nälkäisiksi ja isot heitti omansa pois, se ettei koulun alussa lukutaitoa otettu huomioon.

Mitä vikaa oli esitelmien pidossa? Tai cooperin testissä?

Juuri niin. Pitääkö kaiken olla kivaa? Oppimassa koulussa ollaan eikä koko ajan viihtymässä. Nykyajan kermaperseille pitäisi koko elämän olla silkkiä vaan.

Mene ja pidä itse se ensimmäinen esitelmäsi.

Esitelmät, ja cooperintestit: 

"Cooperin testi on opetussuunnitelman helmi

Tehdään niin, että testataan koulussa juoksukuntoa, mutta ei ikinä treenata sitä. Ihan sama kuin olisi joka kevät japanin kielen koe. Ei sitä osaa kukaan, mutta haluttiin vain katsoa, kuinka p askoja olette tänä vuonna."

Kävin ala-asteen 2000-luvulla. Olin musiikkiluokalla, ja aina ennen ruokailua muodostettiin luokan kesken jono koulun ala-aulaan ja laulettiin joku tyhmä ruokalaulu. Joka ikinen päivä. Vaikka koulussa oli muitakin musiikkiluokkia, he eivät ikinä tehneet näin. En tiedä miksi sitten meidän piti tehdä niin.

Ja joo, ruokailun klassikot: ylipainoinen erityisopettaja linjaston päässä kauhomassa lihakastiketta kukkurallisen kauhallisen jokaisen lapsen lautaselle. Joillekin varmaan ihan hyvä, koska aina löytyy joukosta niitä, jotka ei ihan oikeasti osaa arvioida kuinka paljon jaksavat syödä, mutta muiden osalta melko turhaa ja ruokaa meni varmasti roskiin enemmän kuin muuten.

Muiden asioiden osalta on aika kullannut muistot, ja voin vain todeta, että monet "pakollisista, mutta tyhmistä asioista" olivat oikeasti melko tärkeitä asioita lapsen ja nuoren kehitykselle.

Onko kaikki jo haukuttu? En jaksanut lukea. Mistä seuraavaksi pöyristyttäisiin?

Vierailija kirjoitti:

Lautanen piti syödä tyhjäksi. Jos ei syönyt niin piti sitten 45 min päästä mennä keittiöön pyytämään anteeksi, kun ei syönyt.

Mikään pelkkä maistaminen ja lautanen pois ei todellakaan riittänyt.

Mun opettajalle 1. ja 2. luokalla tämä ei riittänyt, vaan lisäksi piti juosta sisävaatteissa kolme kertaa kouluparakin ympäri. Nirsona ja pieniruokaisena lapsena sain tehdä tämän lähes joka päivä, harvemmin tosin yksin. Kumma kyllä, en koskaan kertonut asiasta kotona.

Tämä tapahtui 80-luvun alussa Helsingissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En katsonut sääntöjä ja juttuja silloinkaan pahaksi ja nyt osa oli suorastaan tosi hyviä! Olen käynyt peruskoulun 80-luvulla ja muistan sieltä monta erittäin asiallista juttua. Silloin opettajia ja vanhempia ihmisiä kunnioitettiin.

Samaa aikakautta ja samaa mieltä.

Ruoka ei aina ollut hyvää mutta sitä oli riittävästi. Opettajia kunnioitettiin, luokassa ei häröilty (hirvittävästi). Ei ollut mitään saakelin kännyköitä joilla olisi kuvattu tahalleen aiheutettu konflikti. 

Himaan jos tulit myöhässä sapuskalle niin jäit nälkäiseksi jos ruoka oli jo poissa. Oppi kunnioittamaan aikatauluja.

Nyky-Jonneja pitäis sakinhivuttaa oikein huolella vanhempien toimesta. Kunnioitusta ei saa anellen, se otetaan.

Toi on kyllä osittain totta, kunnioitusta ei saa pyytämällä vaan se ansaitaan, mutta ei välttämättä ainoastaan "ottamalla". Mutta se on hyvin vaikeaa ansaita näillä keinoilla mitä on nykyään (eli ei lähes mitään).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei nyt ole varsinaisesti sääntö, mutta ala-asteella eräs opettaja suuttui aina sillä, jota sattui, vaikka olisi nähnyt että toinen esim. kampitti toisen tahallaan rappusissa. Minulle kävi niin, että luokan kiusaajapoika kampitti minut niin että lensin koulun kiviportaita alas ja pari hammasta meni huulesta läpi. Tämä (n. viisikymppinen nainen) alkoi huutaa _minulle_ että miten sinä tuolla tavalla annat toisen tehdä, ja että minun olisi pitänyt kaatua eri asennossa kasvoja suojaten. Tälle kampittajalle ei sanonut mitään.

Erästä poikaa heitettään jäisellä lumipallolla naamaan niin että tämän lasit rikkoutuivat. Tämä opettaja alkoi raivota muutenkin jo itkevälle pojalle, että omaisuudestaan pitää pitää parempaa huolta eikä niitä saa antaa toisten rikkoa tuolla tavalla. Ja päälle saarna että mitä vanhempasikin nyt sanovat kun kalliit lasit rikki. Tiesi kyllä tämän pojan perheessä olevan päihdeongelmia ja seuraavana päivänä poika tulikin kouluun poski mustana ja huuli halki.

Kolmas tapaus jonka muistan oli se, kun sama kiusaajapoika läiskäisi pulpetin kannen kiinni niin, että yhden tytön sormet jäivät väliin. Tyttö alkoi tietysti itkeä kivusta. Opettaja hyökkäsi paikalle ja alkoi syyllistää tätä tyttöä siitä, että hänellä oli punaista kynsilakkaa ja se oli varmaan ärsyttänyt tätä poikaa. Ilmeisesti se opettajan mielestä oikeutti tähän tekoon.

Tämän alapeukuttajan mielestä nuo tilanteet olivat sen satutetun osapuolen syytä, vai? Järkyttävä opettaja tuollainen.

Ikävä kyllä, opettajissa on ollut ja on yhä edelleen lanttuvikaisia yksilöitä.

Meno on edelleen samanlaista, kuin joskus aikoinaan.

Pakkosyöttämistä, vaikka toinen itkee ja oksentaa. Kiusattua haukutaan opettajien toimesta. Opettaja voi vapaasti nimitellä oppilasta luokan edessä.

Omien lasteni koulussa oli opettajana väkivaltaisuudestaan tunnettu opettaja.

Oli saanut kylläkin varoituksia, mutta sai jatkaa työssään eläkeikään asti.

Olipahan sellainen ki-va koulu, että onneksi on meidän perheen osalta ohi.

Ala-asteella ruokailussa sai juoda vettä vain, jos oli lupalappu vanhemmilta. Muuten piti ottaa maitoa. Yläasteella ei saanut tytöillä olla minihameita tai narutoppeja. Stringit kyllä sai vilkkua aivan liian matalien farkkujen alta, se oli muotia silloin se 😂 1990-2000 -lukujen vaihteessa.

Oli pakko opiskella ruotsinkieltä vaikka ei sitä mihinkään tarvitse.

Toinen minusta hölmö sääntö oli että ei saanut mennä pyörällä kouluun kuin vasta kolmannella luokalla, osasin ajaa ja sain kotona yksin mennä esim. mummolaan itse eli osasin liikennesäännöt kyllä, jos joku muu ei osaisi niin ei kai silloin vanhemmat päästäisi.

Tämä 2000-luvulta (vuosikymmen). Oppilaiden wc:n käyttöä rajoitettiin ja xy sukupuolen oppilaiden tuli hakea erikseen luvat wc:n käytölle. Xy sukupuolen oppilaille määrättiin myös vessaparit, joiden tuli tarkastaa oppilaiden jälkeisen vessan siistiys, tämä ei kuitenkaan usein riittänyt, vaan opettajien mielivalta antoi ja otti, tässäkin asiassa. Samassa koulussa myös pakkosyötöt, ulkona seisotukset, koulunalueelta poistumiskiellot (esim. Pääkaupunkiseudulla täysin tuntematon käsite), ilmiantojärjestelmä, reilusti alle euron kouluruoka, per nuppi, pahat ja vähätellyt sisäilmaongelmat, Xy sukupuolen syrjintä numeroarvioinnissa ja pahimpana julkiset nöyryytykset/ojennukset.

Samaan hengenvetoon kunta päätti 1990-luvun lopulla isoista säästöistä, jotka söivät valinnaiset kielen ja matematiikan. Hyvät eväät elämään, joiden vuoksi olen yhä vakaammin emigraation puolella, ehkä jopa koko suomesta, että tuollaiset pakkolaitokset, vankiloista seuraavat, alimotivoituneet ja alirahoitetut peruskoulut päästettäisiin viimeinkin irti letkuista.

Mieluummin nyrkki perseeseen, kuin asua...

Vierailija kirjoitti:

Pojat laitettiin rangaistuksena istumaan hiljaiset ja kiltin tytön viereen. Enemmän rangaistus sille tytölle kuin pojalle. 

Oli rangaistus. Yksi tyyppi tökki sitten kokoajan viivottimella peppuun ja ja rintoihin Sitten kun jouduin häntä komentelemaan että lopettaisi, opettaja huomautti minulle metelöinnistä tunnilla. Ikävästi vielä hypeksin pulpetisssa. 

Ruokapöydässä ei saanut puhua kun opet ei jaksanu kuunnella lasten puhetta. Opi siinä keskustelemaan. Tämä 2000 luvulla.

Kävin ala-asteen 2000-luvulla.

Meilläkin oli papin pitämä 30-45 min aamunavaus joka perjantai, laulettiin useampi virsi ja pappi saarnasi. Koko tämä aika meidän oli seisottava luokittain riveissä, istua ei saanut. Ruokarukous lausuttiin varmaan neloselle asti päivittäin. Me myös harjoiteltiin virsiä näitä aamunavauksia varten ja välillä ihan muuten vain ei vain musiikintunneilla, vaan ihan vaikka kesken matikan- tai äikäntunnin!

Jos joku luokasta käyttäytyi huonosti liikantunnilla, joutuivat kaikki tekemään punnerruksia/juoksemaan. Ja jos huono käytös ensimmäisen kerran jälkeen jatkui, oli rangaistus kaksin kerroin kovempi, ja edelleen koko luokka joutui siitä kärsimään. Liikkatunneilla ei koskaan saanut mitään rakentavaa palautetta, jos ei sattunut harrastamaan tiettyä open hyväksymiä lajeja vapaa-ajallaan. Kässäntunneilla oli myös ihan yhtä nöyryyttävä meno, kun kaikkien oli joskus kolmosluokalla suoritettava ompelukoneen ajokortti. Me, jotka emme olleet niin lahjakkaita, jouduimme tekemään niitä kokeita kerta toisensa perään uusiksi. Opettaja ei epäonnistumisten jälkeen koskaan sanonut miten asian voisi tehdä paremmin, vaan voivotteli kamalaa lopputulosta ja passitti kovaan ääneen yrittämään uudestaan, muun luokan hekotellessa meille huonoille.

Ala-asteella sai varoituksen jos ei heti tunnin loputtua rientänyt välkälle. Yläasteelle siirtyessä välituntiulkoilusta tuli yhtäkkiä kiellettyä, jos jäi kiinni pihalle menemisestä sai varoituksen. :D

Esitelmän pitäminen. Miksi ei harjoiteltu mitenkään? Vaan kylmiltään iskettiin 30 oppilaan luokan eteen. Itselle oli aina todella kova pala. Jännitin ihan hirveästi. Naama tulikuumana änkytin jotain luokan edessä, mistä seurasi kuukausien "minkä värinen on paloauto?" kiusaaminen. 

Ei näin. 

Yläasteella koulun alue, jolta ei saanut poistua, oli senttimetripeliä välituntivalvojan kanssa. Ysin välitunti oli aina ulkona, kympin välitunnilla sai olla sisälläkin ja näin jatkettiin joka toinen välitunti, poislukien ruokatauko. Koulu arpoi joka viikko oppilaiden joukosta vahdit, jotka kyttäsivät ulkovälituntien noudattamista auloissa istuen ja kirjasivat ylös kaikki sisälle jääneet. Sama oppilas vahti myös ettei kukaan notku auloissa tuntien aikana, vahdinvaihto puolilta päivin. Jotkut oppilaat pyysivät päästä tähän palvelukseen...

Ala-asteen 3-5 luokkien opettajani oli tunnevammainen kontrollifriikki, jonka jäljiltä moni oppilas todennäköisesti joutui terapiaan. 4-luokalla sain tunnin jälki-istuntoa kun hän ei pitänyt siitä että korvani heiluivat (silmälasien käytöstä johtuva tiedostamaton toiminto).

Heidän hellässä hoidossaan minäkin kasvoin kiusatusta kiusaajaksi, koska ketään aikuista ei kiinnostanut puuttua siihen.

Tampereen huumeongelma on suoraan verrannollinen sen kouluissa harjoitetun välinpitämättömyyden kanssa, 10-20 vuoden viiveellä.

Vierailija kirjoitti:

Tytöt opetettiin niiaamaan, tämä piti toteuttaa vastatessa "kiitos samoin" kun opettaja oli toivottanut hyvää ruokahalua. Samoin kun keittäjä oli annostellut ruuan lautaselle, tuli kiittää ja niiata. Tämä 80-luvun lopulla. Oletan että tänä päivänä ei ole enää vaatimuksena.

Ja poikien piti kumartaa.

Välitunnilla mennään ulos, vaikka siellä olisi -30 astetta. Ulkona ei voi liikkua lämpimikseen kunnolla, koska on niin liukasta. Eli lapset pakkaantuvat oville sumppuun kuin pingviinit odottamaan, että ovet avautuvat.

Jos unohti liikuntahousut, sai jumpata ilman housuja.

Ruuan jälkeen piti pyyhkiä suu serviettiin.

Laulettiin aina seisten ryhmässä ja kehuja sai jos ääni oli kuuluva.

2006