Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mieleennpainuneet tölväykset/möläytykset ystävien suusta
Onko muilla jäänyt möläytykset elämään mielensopukoihin? Ei välttämättä ole loukkaukseksi tarkoitettu, mutta silti hieman kirpaissut. Itseäni on jäänyt mietityttämään ystäväni tokaisu siitä, ettei koskaan voisi työskennellä tai asua kanssani. Olemme olleet joskus samassa työpaikassa n. 1,5 vuotta, joten jäi hieman kaivelemaan, että miksi olin niin kamala työkaveri. Kyllä minä voisin ystäväni ottaa hätätapauksessa kanssani asumaan (olen toisen kaverin yhden kerran ottanutkin), tosin vain väliaikaisesti, koska tarvitsen oman tilani. Muita möläytyksiä?
Kommentit (1150)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Imatralaisen ex-vaimon suusta tulleita:
- Se oli hintaansa nähden halpa. Näin hän kommentoi 21 vuotta sitten ostamaamme käytettyä autoa. 10 v vanha japanilainen, josta maksettiin 9900 mk.
- Tuolta tulee kuumaa höyryä. Näin hän sanoi ajelullamme, kun tuuletin puhalsi lämmintä ilmaa. Olisipa siinä kojetaulussa ollut punainen nappi, jota painamalla olisi saanut tulemaan oikeasti kuumaa höyryä ja perkeleenmoisella paineella, suoraan apukuskin naamalle. Olisin painanut, jos olisi ollut se nappi.
- Kun me ajetaan pohjoiseen, niin eiks me mennä ylämäkeen? Puhui, kun suunniteltiin Lapinreissua 20 vuotta sitten.
- Sun pomos asuu noin hienossa talossa, ja sä käyt töissä niin huonolla palkalla. Näin hän kommentoi, kun näytin hänelle pomoni taloa, jonka ohi kerran ajettiin. Pöljän mielestä tavallisen rivityömiehen pitäisi tienata saman verran kuin yrityksen omistajan.
Näitä riitti. Sillä ei tosiaankaan ollut ihan kaikki inkkarit kanootissa.🙄Hän ei kuitenkaan vaikuta ilkeältä, vaan vähän hömelöltä mun korvaani.
Ai vähän? Mistä sä siihen sen vähän saat? Ihan täysi idiootti se oli.
Tai sitten oli erikoinen huumorintaju. Tuttavapiirissä heitellään myös monesti älytöntä huumoria ja olemme ihan normaaliälyisille kaikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ystävä, mutta poikaystävä -entinen! "No, tapailen mieluummin sinua kuin kaunista tyttöä".
Aha. Aika tyhjentävää.
Ha ha, mä olen joskus tapaillut samaa tyyppiä! Onkohan se sanonut tämän rakkautta ja romantiikkaa tihkuvan lausahduksen kaikille naisilleen? Mulle tuo lausahti asian muutamankin kerran, selkeästi ylpeänä itsestään.
Miehenä sanon että onpa mäntti äijä.
Tunsin itse kotiseudulla kaverin muijaa niin oli ihme tölvijä. Olin superlaiha kun tein töitä tyyliin 7-80 h viikko ja olin aivan loppu.
"Vai syödäänkö teillä!?"
Aina sellaista piilovittuilua.
Vaikka olisi kuinka mäntti, niin naisia tuntuu riittävän.
Seisoimme ystäväni kanssa eteisessä peilin edessä, olimme lähdössä ulos. Ystävä käänteli päätään ja kohenteli pitkiä hiuksiaan ja sanoi: "Kasvata säkin hiuksesi näin pitkiksi, niin olet melkein yhtä kaunis mä".
Seurasi lyhyt hiljaisuus ja purskahdin nauruun. Ystävä meni hämmentyneen näköiseksi, kun tajusi, mitä tuli tokaistua. Ei siinä ollut hänellä puolta sanaa selitykseksi, mutta muistan tuon lauseen vielä vuosienkin jälkeen.
Ystävyyssuhde jatkuu, mutta aika ajoin hänen paremmuutensa tulee esiin eri tilanteissa. Jostain syystä saan niistä vain hauskuutusta itselleni. En osaa vetää herneitä nenään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsuudenystäväni kuoli äitienpäivänä, mulle soitettiin siitä ja järkytyin todella paljon. Toinen kaveri soitti ja kysyi tulisinko terassille. Kun siinä istuttiin niin olin ihan itku silmässä tästä juuri kohdanneesta tragediasta ja tämä toinen ystävä joi siideriä tuopista ja tokaisi kylmästi: "No sit se kuoli" En oo enää ikinä välittänyt samalla tavalla tästä ystävästä tuon lauseen jälkeen. Osoittaa todellista tunnekylmyyttä eikä ollut mitään empatiakykyä. Vaihtoi puheenaihetta ja halusi puhua itsestään.
No jos joku on kuollut niin se on uollut. Mitä siitä tarvitsee viikkokaupalla jauhamaan.
No huh, on normaalia surra jopa vuosia. Viikon surulla harva selviää, jos kyseessä läheinen ystävä. Ihmisillä on tunteita, joita kuoleman yhteydessä tunnetaan: kaipaus, menetyksen tunne, ikävä, itku, lohduttomuus, järkytys, erilaisia tuntemuksia siis. Eläimetkin tuntevat surua, jos ovat menettäneet jonkun, johon ovat olleet kiintyneitä ja läheisiä. Jotkut koirat jopa menevät isäntänsä perässä, kun lakkaavat syömästä ja juomasta. Ihminen ei ole kone, ei eläinkään, tunteet tekevät maailmasta rikkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni, jolla on yjksi lapsi ja joka tiesi minulla olleen keskenmenon:
"Sä et vaan voi tietää, kun sulla ei oo lapsia".
Kamalaa.
Niin on, kun taustat tietää. Normaalisti ihan totta kylläkin.
Tämä: "Lapsettomat ei ymmärrä"-asenne on valitettavan yleinen.
Olen lapseton, mutta työskennellyt kasvatusalalla 15 vuotta. Ja olen ollut lapsi itsekin.
Jos jotain, koen kenttäetuna ettei _joka_asia mene henkilökohtaiseksi tai tunteen kautta. Työstäni saan jatkuvasti kiitosta, ylennyksiä on tullut, vanhemmat arvostavat työni jälkeä ja lapset roikkuu lahkeessa ja kertovat tykkäävänsä. Koen täten jotain lapsista ymmärtäväni.
Ei pidä aina yleistää...[/quoEn kommentillani tarkoittanut ammattialan ihmisiä, vaan lähinnä niitä, jotka eivät pysty asettumaan äidiksi tulleen asemaan. Kaikkeen hormonien aiheuttamaan tunnemyrskyyn ja mahdolliseen baby bluesiin tai jatkuvaan menettämisen pelkoon.
Niitä, jotka eivät voi ymmärtää, etteivät kaikki äidit jaksa vauva-aikana raahautua baariin. Eivät ymmärrä, että vauva on sinusta riippuvainen ja vapaa-aikasi haluat käyttää lepäämiseen. Niitä, jotka eivät ymmärrä, että vauvan saaminen muuttaa rytmiä, eivätkä kaikki vauvat eivät ole samanlaisia.
Ilmaisin kommenttini liian lyhyesti ja ytimekkäästi. Tarkoitukseni ei ollut yleistää ja huomaan niin käyneen.
Ajattelumallina toimii esimerkiksi se, ettei lapsen isäkään pysty samaistumaan raskaana olevaan puolisonsa kokemuksiin. Eihän kukaan voi tietää, mitä sinä tunnet saatuasi lapsen, ei edes toinen äiti.- Kenen kommenttin vastasit
Kyllä ihmiset tajuavat paljonkin asioita vaikkei itse niitä olisi kokenutkaan.
Juuri näin. Sama kuin joku joka on paennut metsässä kauhuissaan karhua toistelisi muille: ette voi mitenkään käsittää millaista se on! No voi, yleisinhimillisiä kun voi käsittää. Lapseton voi käsittää paremminkin miltä lapsesta tuntuu, koska minulle on käynyt todella usein niin , että olen joutunut äideille sanomaan: huomioi tuo lapsi NYT! Ei huomenna tai ylihuomenna vaan ota syliin NYT! NYT on aika sille.
Ja nämä samat ns äidit sitten leveilevät ettei kukaan ymmärrä äitiyttä, vaikka he eivät ITSE sitä näköjään ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä jotka eivät itse ymmärrä äitiyttä pitivät lasta vaan rahan ja statuksen tuojana ja muuna oman egonsa jatkeena. Lapsi on omaa elämäänsä varten kasvava ihmistaimi joka tarvitsee sen äidin. Se ei ole mikään erillinen kasvain elämässänne. Meneekö kaaliin?
Vierailija kirjoitti:
Nämä jotka eivät itse ymmärrä äitiyttä pitivät lasta vaan rahan ja statuksen tuojana ja muuna oman egonsa jatkeena. Lapsi on omaa elämäänsä varten kasvava ihmistaimi joka tarvitsee sen äidin. Se ei ole mikään erillinen kasvain elämässänne. Meneekö kaaliin?
Paljonkohan ns autismista on seurausta siitä että lasta itketetään vailla huomiota vaan kun on mammalla muka omaa tekemistä? Kun tekee lapsen se ON lapsi, lapsen tarpeineen, ei mikään muu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini oli juuri kuollut. Muut työkaverit esittivät hillityt surunvalittelunsa. Yksi työkavereista tokaisi: "Äitiskö heitti veivinsä?".
Mieheni oli juuri kuollut. Ilmoittelen asiaa puhelimella. Tämä sattui joulun lähellä. Kaveri kysyi että ei sitten parempaa joululahjaa keksinyt. Tuollaisella asialla ei vitsailla. Loukkaannuin niin, että muistan loppuikäni. Sama ihminen soitti pari vuotta sitten, halusi tietää erään asian. Olin juuri muuttamassa ja hän kyselemään että mitä multa jää yli, jääkö mitään. Poikani sänky oli vielä Tori.fi:ssä myymättä. Mainitsin siitä. Kiinnostui, mutta ei varannut tms. Vähän niinkuin varailin sitä hänelle kuitenkin, muita kyselyjä ei tullut. Ilmoitin mikä mun muuttopäivä on. Sitten ei kuulu mitään. Kukaan ei ottanut yhteyttä. Roudasin ihan hyvän sängyn Sorttiin. Seuraavana päivänä tuli soitto kaverilta, että mites se sänky. Mä sanoin, että voi se on jo myyty.
Samalle ihmiselle vein todella paljon pieneksi jääneitä lastenvaatteita aikoinaan. Ei edes kysynyt maksaisiko jotain. Olivat laatukamaa kaikki. Itse lahjoitti lapselleni firmansa PR-kamaa lahjaksi. Yo-lahjaksi toi piccolo-kuohun ja kaksi lasia.
Miksi olet noin kiltti? Hankkiudu "kaverista" eroon.
Vierailija kirjoitti:
Sanna Marin: "lapseni on kyllä tottunut siihen, että äiti on poissa (paljon) välillä". Jumalauta vai että ihan tottunut?
Onhan se ollut pakko tottua, kun ei ole ollut mitään vaihtoehtoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli keskenmeno toisella kolmanneksella ja kerroin kaverille jääväni sairauslomalle. Hän sanoi tyyliin: "Aa niinku varmaan siks et toi tilanne vaivaa sua?" Juu ei yhtään "vaivaa", kun raskaus menee mönkään!
Eräs itsekin reilusti ylipainoinen "paras" ystäväni tokaisi, että: olet sä kyllä kauheesti lihonut! Siihen jäi meidän vuosia jatkunut ystävyys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ystävä, mutta poikaystävä -entinen! "No, tapailen mieluummin sinua kuin kaunista tyttöä".
Aha. Aika tyhjentävää.
Ha ha, mä olen joskus tapaillut samaa tyyppiä! Onkohan se sanonut tämän rakkautta ja romantiikkaa tihkuvan lausahduksen kaikille naisilleen? Mulle tuo lausahti asian muutamankin kerran, selkeästi ylpeänä itsestään.
Miehenä sanon että onpa mäntti äijä.
Tunsin itse kotiseudulla kaverin muijaa niin oli ihme tölvijä. Olin superlaiha kun tein töitä tyyliin 7-80 h viikko ja olin aivan loppu.
"Vai syödäänkö teillä!?"
Aina sellaista piilovittuilua.
Vaikka olisi kuinka mäntti, niin naisia tuntuu riittävän.
Niin, naisia monikossa. Kukaan ole jaksanut jäädä katselemaan tuollaista tyyppiä pidemmäksi aikaa.
Sanna Marin laittoi itsestään meikittömänä kuvan ilman filttereitä: "Olkaa armollisia itsellenne". Just.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
titana kirjoitti:
Eräs itsekin reilusti ylipainoinen "paras" ystäväni tokaisi, että: olet sä kyllä kauheesti lihonut! Siihen jäi meidän vuosia jatkunut ystävyys.
Mun eräs laiha kaveri tykkäsi valitella mulle lihavuuttaan. Itse olin varmaan tuplasti hänen kokoisensa. Kerran sanoin, että sähän oot ihan tikkulaiha ja tämän takia hän laittoi ystävyyden poikki. En vieläkään täysin ymmärtänyt mitä siinä kävi. Olisiko pitänyt sanoa, että sulla on täydellinen kroppa, olen niin kateellinen siitä (vaikka en ollut koska hän oli oikeasti niin laiha, että oli vartaloltaan täysin suora)? Mitä jos olisin sanonut vittuillakseni, että joo sä oot hirvee läski? Mitä tuollaisille kehujen kalastajille pitää sanoa?
Vierailija kirjoitti:
titana kirjoitti:
Eräs itsekin reilusti ylipainoinen "paras" ystäväni tokaisi, että: olet sä kyllä kauheesti lihonut! Siihen jäi meidän vuosia jatkunut ystävyys.
Mun eräs laiha kaveri tykkäsi valitella mulle lihavuuttaan. Itse olin varmaan tuplasti hänen kokoisensa. Kerran sanoin, että sähän oot ihan tikkulaiha ja tämän takia hän laittoi ystävyyden poikki. En vieläkään täysin ymmärtänyt mitä siinä kävi. Olisiko pitänyt sanoa, että sulla on täydellinen kroppa, olen niin kateellinen siitä (vaikka en ollut koska hän oli oikeasti niin laiha, että oli vartaloltaan täysin suora)? Mitä jos olisin sanonut vittuillakseni, että joo sä oot hirvee läski? Mitä tuollaisille kehujen kalastajille pitää sanoa?
Niille pitää sanoa hyvästit. Muu ei toimi :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Imatralaisen ex-vaimon suusta tulleita:
- Se oli hintaansa nähden halpa. Näin hän kommentoi 21 vuotta sitten ostamaamme käytettyä autoa. 10 v vanha japanilainen, josta maksettiin 9900 mk.
- Tuolta tulee kuumaa höyryä. Näin hän sanoi ajelullamme, kun tuuletin puhalsi lämmintä ilmaa. Olisipa siinä kojetaulussa ollut punainen nappi, jota painamalla olisi saanut tulemaan oikeasti kuumaa höyryä ja perkeleenmoisella paineella, suoraan apukuskin naamalle. Olisin painanut, jos olisi ollut se nappi.
- Kun me ajetaan pohjoiseen, niin eiks me mennä ylämäkeen? Puhui, kun suunniteltiin Lapinreissua 20 vuotta sitten.
- Sun pomos asuu noin hienossa talossa, ja sä käyt töissä niin huonolla palkalla. Näin hän kommentoi, kun näytin hänelle pomoni taloa, jonka ohi kerran ajettiin. Pöljän mielestä tavallisen rivityömiehen pitäisi tienata saman verran kuin yrityksen omistajan.
Näitä riitti. Sillä ei tosiaankaan ollut ihan kaikki inkkarit kanootissa.🙄Hän ei kuitenkaan vaikuta ilkeältä, vaan vähän hömelöltä mun korvaani.
Ai vähän? Mistä sä siihen sen vähän saat? Ihan täysi idiootti se oli.
Tai sitten oli erikoinen huumorintaju. Tuttavapiirissä heitellään myös monesti älytöntä huumoria ja olemme ihan normaaliälyisille kaikki.
Niin mutta sitten yleensä tuttavapiirissä tunnetaan/ ymmärretään toistensa huumori eikä siksi loukkaannuta.
Sellainen erikoinen huumorintaju pelaa toistensa hyvin tuntevien kesken.
Vierailija kirjoitti:
Sain pitkään haaveilemani työpaikan unelma-ammatissani ja paras ystäväni totesi onnittelujen sijaan että sä ootkin tollanen kultalusikka suussa ja onnellisten tähtien alla syntynyt sunnuntailapsi.
Sai mitätöityä iloni ja erityisen ikävältä tuntui, koska lapsuuteni ja nuoruuteni oli todella köyhä. Äitini oli yksinhuoltaja isäni itsemu rhan jälkeen. Minua on ahdisteltu sek suaalisesti siitä lähtien kun täytin 11. Sairastin vaikean syövän ja vähäisen varallisuutenikin olen saanut kovalla työllä ja kituuttamisella. Ja ystäväni tietää tämän kaiken.
Ps. Ja olen lisäksi syntynyt tiistaina. Hah.
Mun äitini on myös kommentoinut samaan tyyliin, kun olen saanut vaikka opiskelu- tai työpaikan. Sanoo siis, että oletkin aina ollut niin onnekas. Se vituttaa, koska kaikkiin noihin asioihin olen tehnyt todella paljon töitä, ei noita onnella saa. (Esimerkiksi omalla alallani uuden työn saaminen vaatii vaikeat kirjalliset kokeet ja useamman haastattelurundin.)
Tuossa uimapukua päälle pukiessa kaikui taas korvissa nuoruuden ystäväni yllättyneen huvittuneet sanat, jonka mukaan body (siis se vaate) sopii "lissulle" ja "sussulle", mutta etkai sä kuvittele ostavasi tuollaista kun et ole mahalaiha?!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
niin pitkälle kun voin muistaa, ehkä n. 4vuotiaaksi, kulkiessani äitini kanssa kadulla ja vastaan on tullut jotain hänen tuttujaan , kyselevät että olenko tyttö vai poika. minusta se on loukkaavaa ja pitäisi se aikuisenkin käsittää.
Tökeröä.
Minä sanon uusille lapsituttaville näin: "Mun nimi on "Maija", mikä sun nimi on?" Siinä yleensä selviää sitten sukupuolikin, jos se on askarruttanut.
Eli puhun sille lapselle, koska on epäkohteliasta kahden puhua kolmannesta läsnäolevasta, niin kuin hän olisi jokin ymmärtämätön esine - iästä riippumatta.
Vaunuissa makoilevasta vauvasta voi kysyä, koska hän ei vielä osaa nimeään sanoa.
Sukupuolineutraalina aikakautena vaikea tietää onko joku tyttö tai poika...
Mitä ihmettä sinä teet tiedolla lapsen sukupuolesta? Miksei nimi riitä?
Näinkö tokaiset toiselle tanssipaikalla ja petiin mennessäkin :D? Että eikö pelkkä nimi riitä, häh? Pitäisikös vielä tietää se sukupuolikin?
Miksei lapsen oikean sukupuolen identiteettiä voisi vahvistaa?
Alue: Aihe vapaa
Tämähän on hienoa hienotunteisuutta vaan ettei halua lisätä negatiivisten asioitten kuormaa juuri sinulle kun tietää mitä sinulla menossa. Kai sanoit, että se on ok, kiitos kun huomioit. Mutta voit kertoa.