Käyttäjä42186

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulin raskaaksi vahingossa ja sitten yritin miettiä, että mitä teen. Ystäväni kysyi minulta, että luuliko lapseni isä, että tein sen tahallani. 

Sama henkilö sanoi minulle, kun surin isovanhempaani, että vanhoja ihmisiä ei tarvitse surra. 

Miksi vanhoja ihmisiä pitäisikään surra (tarkoittanet lähestyvää kuolema)? Se on ihan normaalia että vanhat ihmiset kuolevat.

Vanhoja ihmisiä saa surra, jos heihin on kiintynyt! Ei sureminen tarkoita sitä, ettei hyväksyisi kuolemaa tai pitäisi normaalina.  Sureva omainen hyväksyy  mummon kuoleman, mutta suree sitä, ettei tapaa mummoa enää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsuudenystäväni kuoli äitienpäivänä, mulle soitettiin siitä ja järkytyin todella paljon. Toinen kaveri soitti ja kysyi tulisinko terassille. Kun siinä istuttiin niin olin ihan itku silmässä tästä juuri kohdanneesta tragediasta ja tämä toinen ystävä joi siideriä tuopista ja tokaisi kylmästi: "No sit se kuoli" En oo enää ikinä välittänyt samalla tavalla tästä ystävästä tuon lauseen jälkeen. Osoittaa todellista tunnekylmyyttä eikä ollut mitään empatiakykyä. Vaihtoi puheenaihetta ja halusi puhua itsestään.

No jos joku on kuollut niin se on uollut. Mitä siitä tarvitsee viikkokaupalla jauhamaan.

No huh, on normaalia surra jopa vuosia. Viikon surulla harva selviää, jos kyseessä läheinen ystävä. Ihmisillä on tunteita, joita kuoleman yhteydessä tunnetaan: kaipaus, menetyksen tunne, ikävä, itku, lohduttomuus, järkytys, erilaisia tuntemuksia siis. Eläimetkin tuntevat surua, jos ovat menettäneet jonkun, johon ovat olleet kiintyneitä ja läheisiä. Jotkut koirat jopa menevät isäntänsä perässä, kun lakkaavat syömästä ja juomasta. Ihminen ei ole kone, ei eläinkään, tunteet tekevät maailmasta rikkaan.