Lue keskustelun säännöt.
Mies pitää itsestäänselvyytenä?
itsestäänselvyys
27.03.2020 |
Pitää vähän selvittää päätä.
Mies ilmoitti, että ei aio pitää kesällä lomaa samaan aikaan kanssani, koska kesällä ei todennäköisesti voi tehdä mitään. Pitää lomat sitten syksyllä, kun minä olen jo töissä.
Kotona on ruoka valmiina, kun hän tulee töistä, laitan astiat lähes aina ja hoidan pyykit. Molemmat käyvät töissä, minä vain pääsen aikaisemmin kotiin.
Mies ei oma-aloitteisesti esim. tartu imuriin, sitä pitää pyytää.
Minä teen aloitteen seksiin, mies haluaisi paljon vähemmän. Ei koskaan anna suuseksiä, mitä otan suihin vähintään kerran viikossa.
Hän ei tykkää romantiikasta ja kaikki "siirappinen" ällöttää. Mutta ei kyllä järjestä edes mitään pieniä yllätyksiä. Yritän itse huomioida hänet arjessa useinkin, laitan ruuan valmiiksi, keitän kahvia aamulla, teen hänelle lempiruokaa jne.
Hänen oma mukavuudenhalunsa menee sen edelle, että tekisi minulle mieluisia asioita. Ehdotin yhteistä kävelyä, hän lähti mukaan, mutta lenkki kesti 20min, koska hän ei pidä siitä. Kysyy aina minulta, mitä haluaisin tehdä, mutta ei koskaan ota vastuuta tekemisen suunnittelusta.
Hän ei juurikaan kehu minua tai ulkonäköäni, sanoo rakastavansa kyllä ennen nukkumaanmenoa ja silloin halailee paljon. Illalla sohvalla olen hänen kainalossaan, mutta siinä toimii minulle lähinnä patjana, eikä edes pidä minusta kiinni. Kuitenkin aina siihen pyytää.
Toki hän käy välillä kaupassa, tankkaa auton ja vaihtaa renkaat, tarjoaa apuaan ruuanlaittoon jne. Mutta minusta tuntuu, että hän pitää minua itsestäänselvänä. Välillä hän omasta aloitteestaan halailee ja pussailee. Meillä on hauskaa yhdessä ja "kaikki on hyvin", mutta olen alkanut miettiä, saanko tältä suhteelta sitä mitä tarvitsen. Kun otan asian esille, mies ärsyyntyy ja huomaan, että hänellä tulee puolustusreaktio esille. Vaikka kuinka nätisti yritän kertoa miltä tuntuu.
Apua, mitä teen! Hirveästi rakastan miestäni. Huomaan, että alan ajatella omista unelmista, haaveista ja tavoitteista, että niistä voi tinkiä ja kannattaako elätellä toiveita, kun huomaa pettyvänsä kuitenkin. Olemme puhuneet, että menemme naimisiin joskus. Mies haluaa pitää mahdollisimman pienet häät, ei juurikaan vieraita ja minä olen haaveillut edes jonkunlaisista juhlista. Huomaan mukautuvani miehen toiveisiin ja omani jäävät taka-alalle. Onpa solmu ja pitkä teksti. Ahdistaa.
Kommentit (129)
Saisinko numerosi?
T. Komea mies 37v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M44 kirjoitti:
Kuka sulle valitsi sen miehen? Keksustele nyt tiukasti hänen kanssaan ja kysyt miksi tämän miehen sulle valitsi.
Eipä sitä tiedä, miten joku käyttäytyy parisuhteessa juuri sinun kanssasi, ennen kuin on sen kanssa parisuhteessa. Nythän aloittaja juuri miettii valinnan perumista.
No ainakin siisteyskäsityksestä saa tietoa jo ennen yhteenmuuttoa, kun katsoo miltä se sinkkukämppä näyttää. Ja luulisi olevan yhteisiä mielenkiinnon kohteita jo tapailuvaiheessa ja hellyydestäkin sekä huomion antamisesta saa osviittaa. En ymmärrä miksi mennään yhteen ja sitten alkaa se valitus ja halu muuttaa sitä kumppania. Tuttukin meni yhteen alkoholistin kanssa ja nyt valittaa liiasta juomisesta. Ei voi muuta kuin ihmetellä, että ihanko tuli yllätyksenä tämäkin asia.
Silti ei voi tietää, joku siistikin voi taantua siisteyskäsityksessä, kun asuu toisen kanssa. Tiedän itsekin henkilöitä, jotka ovat esimerkiksi kavereille tosi lojaaleja ja ihan parhaita tyyppejä, mutta parisuhteissaan riitaisia ja välinpitämättömiä.
Ihminen käyttäytyy eri tavalla eri rooleissa eikä niitä toisesta tiedä kuin kokeilemalla.
Kannattaa luopua omasta kodista, ehkä jopa vaihtaa työpaikkaa uudelle paikkakunnalle muuttamisen vuoksi jne vain kokeillakseen, tuleeko toisen kanssa toimeen?
Eli mielestäsi ei tulisi koskaan muuttaa kenenkään kanssa yhteen? Vai mitä ihmettä joriset?
Voit seurustella erillään vaikka 10 vuotta mutta asuinkumppanina tunnet toisen vasta kun asut sen kanssa. Itse en tästä syystä edes aio koskaan muuttaa yhteen kenenkään kanssa.
Kyllä minä opin tuntemaan niiden vuosien aikana, jotka seurusteltiin. Ei ole tullut yllätyksiä yhdessä asumisen aikana.
Sinä opit tuntemaan niiden vuosien aikana, jotka seurustelitte. Senkö vuoksi sinulla ei ole kykyä ymmärtää, että kaikki eivät ole samalaisia kuin puolisosi? Toiset muuttuvat läpi koko elämän. Jos ulkopuoliselle kertoo, millainen joku oli 20, 40, 60 ja 80 vuotiaana, ei välttämättä uskoisi puhuttavan samasta henkilöstä.
Kuulostaa siltä, että se ei ihan tarpeeksi susta tykkää vaan odottaa jotain toista parempaa. Erota varmaan kannattais.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M44 kirjoitti:
Kuka sulle valitsi sen miehen? Keksustele nyt tiukasti hänen kanssaan ja kysyt miksi tämän miehen sulle valitsi.
Eipä sitä tiedä, miten joku käyttäytyy parisuhteessa juuri sinun kanssasi, ennen kuin on sen kanssa parisuhteessa. Nythän aloittaja juuri miettii valinnan perumista.
No ainakin siisteyskäsityksestä saa tietoa jo ennen yhteenmuuttoa, kun katsoo miltä se sinkkukämppä näyttää. Ja luulisi olevan yhteisiä mielenkiinnon kohteita jo tapailuvaiheessa ja hellyydestäkin sekä huomion antamisesta saa osviittaa. En ymmärrä miksi mennään yhteen ja sitten alkaa se valitus ja halu muuttaa sitä kumppania. Tuttukin meni yhteen alkoholistin kanssa ja nyt valittaa liiasta juomisesta. Ei voi muuta kuin ihmetellä, että ihanko tuli yllätyksenä tämäkin asia.
Silti ei voi tietää, joku siistikin voi taantua siisteyskäsityksessä, kun asuu toisen kanssa. Tiedän itsekin henkilöitä, jotka ovat esimerkiksi kavereille tosi lojaaleja ja ihan parhaita tyyppejä, mutta parisuhteissaan riitaisia ja välinpitämättömiä.
Ihminen käyttäytyy eri tavalla eri rooleissa eikä niitä toisesta tiedä kuin kokeilemalla.
Kannattaa luopua omasta kodista, ehkä jopa vaihtaa työpaikkaa uudelle paikkakunnalle muuttamisen vuoksi jne vain kokeillakseen, tuleeko toisen kanssa toimeen?
Eli mielestäsi ei tulisi koskaan muuttaa kenenkään kanssa yhteen? Vai mitä ihmettä joriset?
Voit seurustella erillään vaikka 10 vuotta mutta asuinkumppanina tunnet toisen vasta kun asut sen kanssa. Itse en tästä syystä edes aio koskaan muuttaa yhteen kenenkään kanssa.
Kyllä minä opin tuntemaan niiden vuosien aikana, jotka seurusteltiin. Ei ole tullut yllätyksiä yhdessä asumisen aikana.
Sinä opit tuntemaan niiden vuosien aikana, jotka seurustelitte. Senkö vuoksi sinulla ei ole kykyä ymmärtää, että kaikki eivät ole samalaisia kuin puolisosi? Toiset muuttuvat läpi koko elämän. Jos ulkopuoliselle kertoo, millainen joku oli 20, 40, 60 ja 80 vuotiaana, ei välttämättä uskoisi puhuttavan samasta henkilöstä.
Eihän tässä ole kyse siitä, että mies olisi muuttunut 20 vuoden aikana. Kyse on siitä, että ap muutti yhteen miehen kanssa, jota ei tuntenut ollenkaan.
Itse olen ottanut asenteen, jos hetken edes haaveilen muusta tai mietin mitä jos niin se on soronoo. Ihan kiva ei riitä ja itseäni toistamaan en lähe aikuiselle miehelle. SORONOOOOOOOOOOOOO
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä muuten sama, mutta ei ole edes mitään halailua tai seksiä, saati rakkauden tunnustuksia.....
Vierailija kirjoitti:
Lopeta passaaminen. Lopeta valittaminen hänelle. Olet hiljaa etkä pyydä enää mitään, toimit vain itse niinkuin haluat. Alat kaunistaa itseäsi, hyräilet, viihdyt puhelimella, annat ymmärtää että pärjäät hienosti vaikka miestä ei edes olisi. Tämä tekee miehen neuvottomaksi ja tepsii paremmin kuin mikään ruikutus tai anelu.
Et siivoa kuin omat jälkesi, peset vain omat pyykkisi jne. Älä ole parisuhteen palvelija jos toinen ei hoida osuuttaan. Älä anna suuseksiä jos toinen ei sitä tee. Yksinkertaista. Älkää naiset olko aina niin kilttiä palvelusväkeä.
Minä tein näin ja mies on tyytyväisempi kuin ikinä.. kauan tätä oikein jatkan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M44 kirjoitti:
Kuka sulle valitsi sen miehen? Keksustele nyt tiukasti hänen kanssaan ja kysyt miksi tämän miehen sulle valitsi.
Eipä sitä tiedä, miten joku käyttäytyy parisuhteessa juuri sinun kanssasi, ennen kuin on sen kanssa parisuhteessa. Nythän aloittaja juuri miettii valinnan perumista.
No ainakin siisteyskäsityksestä saa tietoa jo ennen yhteenmuuttoa, kun katsoo miltä se sinkkukämppä näyttää. Ja luulisi olevan yhteisiä mielenkiinnon kohteita jo tapailuvaiheessa ja hellyydestäkin sekä huomion antamisesta saa osviittaa. En ymmärrä miksi mennään yhteen ja sitten alkaa se valitus ja halu muuttaa sitä kumppania. Tuttukin meni yhteen alkoholistin kanssa ja nyt valittaa liiasta juomisesta. Ei voi muuta kuin ihmetellä, että ihanko tuli yllätyksenä tämäkin asia.
Silti ei voi tietää, joku siistikin voi taantua siisteyskäsityksessä, kun asuu toisen kanssa. Tiedän itsekin henkilöitä, jotka ovat esimerkiksi kavereille tosi lojaaleja ja ihan parhaita tyyppejä, mutta parisuhteissaan riitaisia ja välinpitämättömiä.
Ihminen käyttäytyy eri tavalla eri rooleissa eikä niitä toisesta tiedä kuin kokeilemalla.
Kannattaa luopua omasta kodista, ehkä jopa vaihtaa työpaikkaa uudelle paikkakunnalle muuttamisen vuoksi jne vain kokeillakseen, tuleeko toisen kanssa toimeen?
Eli mielestäsi ei tulisi koskaan muuttaa kenenkään kanssa yhteen? Vai mitä ihmettä joriset?
Voit seurustella erillään vaikka 10 vuotta mutta asuinkumppanina tunnet toisen vasta kun asut sen kanssa. Itse en tästä syystä edes aio koskaan muuttaa yhteen kenenkään kanssa.
Kyllä minä opin tuntemaan niiden vuosien aikana, jotka seurusteltiin. Ei ole tullut yllätyksiä yhdessä asumisen aikana.
Sinä opit tuntemaan niiden vuosien aikana, jotka seurustelitte. Senkö vuoksi sinulla ei ole kykyä ymmärtää, että kaikki eivät ole samalaisia kuin puolisosi? Toiset muuttuvat läpi koko elämän. Jos ulkopuoliselle kertoo, millainen joku oli 20, 40, 60 ja 80 vuotiaana, ei välttämättä uskoisi puhuttavan samasta henkilöstä.
Eihän tässä ole kyse siitä, että mies olisi muuttunut 20 vuoden aikana. Kyse on siitä, että ap muutti yhteen miehen kanssa, jota ei tuntenut ollenkaan.
Totta on, että emme olleet tunteneet kauaa ennenkuin muutimme yhteen. Olemme molemmat kuitenkin yli 30-vuotiaita, joten mistään teinirakkaudesta ei ole kyse. Ajattelen kuitenkin olevani ihan järkevä, enkä vaadi mitään liikaa, siis omasta mielestäni. Pitääpä kysyä mieheltä, kokeeko hän, että vaadin liikaa. Toki juttelemme asioista, mutta kuten aiemmin sanoin, hän jostain syystä käy puolustuskannalle, vaikka lempeästi yrittäisinkin puhua.
Kirjoitin tänne ehkä saadakseni vähän perspektiiviä tilanteeseen ja minulle kirjoittaminen selvittää päätä. Näin asiat eivät jää muhimaan ja ne on helpompi tuoda myös puheeksi. Koen edelleen, että me olemme hyviä yhdessä. Toivon, että en ole miehelle kakkosvaihtoehto tai "riittävä". Siltä kieltämättä joskus tuntuu.
Pitää alkaa aktiivisesti myös jättää tekemättä liikaa asioita kotona ja keskittyä itseeni. Voi olla, että olen välillä hieman liian läheisripustautuja. Näitä asioita otan myös ihan varmasti meidän väliseen keskusteluumme.
-ap
Mistä te noita mieslapsia bongaatte? :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopeta passaaminen. Lopeta valittaminen hänelle. Olet hiljaa etkä pyydä enää mitään, toimit vain itse niinkuin haluat. Alat kaunistaa itseäsi, hyräilet, viihdyt puhelimella, annat ymmärtää että pärjäät hienosti vaikka miestä ei edes olisi. Tämä tekee miehen neuvottomaksi ja tepsii paremmin kuin mikään ruikutus tai anelu.
Et siivoa kuin omat jälkesi, peset vain omat pyykkisi jne. Älä ole parisuhteen palvelija jos toinen ei hoida osuuttaan. Älä anna suuseksiä jos toinen ei sitä tee. Yksinkertaista. Älkää naiset olko aina niin kilttiä palvelusväkeä.
Minä tein näin ja mies on tyytyväisempi kuin ikinä.. kauan tätä oikein jatkan?
no loputtomasti vai etkö itte ole tyytyväinen kun ei pidä passata?
Voit olla oikeassa tuossa läheisripustautumis-asiassa. Voi olla että siinä tapauksessa asiasta puhuminen pahentaa asiaa, eli mies kokee ettei riitä -> tekee vielä vähemmän reaktiona. Siinä tapauksessa tuo itsenäistyminen, teet mitä tykkäät ja miten tykkäät, voi auttaa. Jos sinulla on korkeammat siisteyden standardit, kannattaa miettiä haluatko yksipuolisesti niitä ylläpitää (silloin sinun oma valinta ja ihan varmasti saat tehdä enemmän itse), vai riittääkö että kotona on siedettävän siistiä.
Kannattaa myös miettiä huomaako itse kaikkea mitä toinen tekee suhteen eteen, ja kiittääkö/huomioiko positiivisesti kun toinen tekee jotain yhteisen hyvän eteen. Jos odotat kiitosta/arvostusta/huomioimista tekemisen perusteella, kannattaa osoittaa sitä ensin toiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopeta passaaminen. Lopeta valittaminen hänelle. Olet hiljaa etkä pyydä enää mitään, toimit vain itse niinkuin haluat. Alat kaunistaa itseäsi, hyräilet, viihdyt puhelimella, annat ymmärtää että pärjäät hienosti vaikka miestä ei edes olisi. Tämä tekee miehen neuvottomaksi ja tepsii paremmin kuin mikään ruikutus tai anelu.
Et siivoa kuin omat jälkesi, peset vain omat pyykkisi jne. Älä ole parisuhteen palvelija jos toinen ei hoida osuuttaan. Älä anna suuseksiä jos toinen ei sitä tee. Yksinkertaista. Älkää naiset olko aina niin kilttiä palvelusväkeä.
Minä tein näin ja mies on tyytyväisempi kuin ikinä.. kauan tätä oikein jatkan?
no loputtomasti vai etkö itte ole tyytyväinen kun ei pidä passata?
En ole tyytyväinen parisuhteeseen jossa eletään niinkuin toista ei olisi olemassakaan?
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ottanut asenteen, jos hetken edes haaveilen muusta tai mietin mitä jos niin se on soronoo. Ihan kiva ei riitä ja itseäni toistamaan en lähe aikuiselle miehelle. SORONOOOOOOOOOOOOO
Sulla ei taida suhteet olla kovin pitkäikäisiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomionarvoista on, että useimmat miehet kykenevät kyllä kotitöihin ja tekevät ne kyllä - omalla standardillaan, lopulta, kun toinen ei niitä tee. Miehestä voi olla ok että vessaa ei pestä muutamaan kuukauteen (paitsi isomman hädän jälkeen tietty jälkensä, jotkut ei sitäkään), naista alkaa ällöttää jo viikon parin jälkeen. Jos on kompromisseihin kykenevä ja keskustelukykyinen mies, voi olla että viikkosiivousvuorot saa sovittua (tai tilattua siivoojan, jos miestä ei kiinnosta muuten). Muutoin naisen on parempi vain itse siivota silloin kun siltä tuntuu ja jättää miehen tehtäväksi asioita, jotka eivät ala niin nopeasti ärsyttää siivottomana.
Monilla tapahtuu tuo että vaikka olisikin perussiisti, nainen ennakoi enemmän ja siivoaa etupainotteisesti, miehet vasta kun alkaa näyttää siltä että pitää todellakin siivota... niin kun sotkut vaan mystisesti koko ajan "huomaamatta" häviää, ei edes tajua sitä että nainen siivoaa koko ajan. Ei kannata hiljaa vaan tyytyä jos itse ei pidä siivoamisesta/asia harmittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihme siinä suuseksissä on niin erinomaista. Itse olen myöskin sellainen nainen, että en koe suuseksissä mitään ihme fiboja.
Kiusaannun ja jopa ahdistun. Muuten kyllä tykkään seksistä ja läheisyydestä, mutta niin, että molemmat ovat koko aja siinä ikäänkuin läsnä, ei kumpikaan ole tai joudu olemaan passiivisesti "hoidettavana".
Onneksi olemme samanlaisia mieltymyksiltämme.
Ei aloittajan tarvitse itsekään mitään suuhoitoja miehelleen antaa, vai annatko kun haluat miellyttää? Nautitko siitä vai teetkö velvollisuudesta.
Muuten olen samaa mieltä, älä passaa niin paljon miestä. Tietysti jossain määrin molempien pitää tehdä asioita parisuhteessa toistensa hyväksi, muutta tekeehän mieskin nyt jotain.
Älä yritä liikaa, olkaa luontevasti sitä mitä olette.Mies antaa ensin orgasmit suuseksillä ennen varsinaista yhdyntää. Kyllä se tosi hyvältä tuntuu.
Olen eri kuin lainaamasi kommentin kirjoittaja, mutta siis itse en myöskään naisena saa nuolemisesta mitään iloa. Ihan kivaltahan se tuntuu, mutta minulle riittää jos nuolemista on minuutin verran joskus harvoin. En todellakaan saa nuolemalla orgasmia ja jos mies sitä yrittää saada aikaan, ahdistun enkä varmasti edes nauti koko hommasta! Ja olen alle 30-vuotias, että ei ole kiinni siitä että olisin joku estoinen täti. En vaan tykkää olla suuseksin vastaanottajana, antavana osapuolena voisin tosin olla vaikka kolmesti päivässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopeta passaaminen. Lopeta valittaminen hänelle. Olet hiljaa etkä pyydä enää mitään, toimit vain itse niinkuin haluat. Alat kaunistaa itseäsi, hyräilet, viihdyt puhelimella, annat ymmärtää että pärjäät hienosti vaikka miestä ei edes olisi. Tämä tekee miehen neuvottomaksi ja tepsii paremmin kuin mikään ruikutus tai anelu.
Et siivoa kuin omat jälkesi, peset vain omat pyykkisi jne. Älä ole parisuhteen palvelija jos toinen ei hoida osuuttaan. Älä anna suuseksiä jos toinen ei sitä tee. Yksinkertaista. Älkää naiset olko aina niin kilttiä palvelusväkeä.
Minä tein näin ja mies on tyytyväisempi kuin ikinä.. kauan tätä oikein jatkan?
no loputtomasti vai etkö itte ole tyytyväinen kun ei pidä passata?
En ole tyytyväinen parisuhteeseen jossa eletään niinkuin toista ei olisi olemassakaan?
no laita teidät käsiraudoilla yhteen niin voitte tehdä kaiken paskalla käynnistä lähtien yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihme siinä suuseksissä on niin erinomaista. Itse olen myöskin sellainen nainen, että en koe suuseksissä mitään ihme fiboja.
Kiusaannun ja jopa ahdistun. Muuten kyllä tykkään seksistä ja läheisyydestä, mutta niin, että molemmat ovat koko aja siinä ikäänkuin läsnä, ei kumpikaan ole tai joudu olemaan passiivisesti "hoidettavana".
Onneksi olemme samanlaisia mieltymyksiltämme.
Ei aloittajan tarvitse itsekään mitään suuhoitoja miehelleen antaa, vai annatko kun haluat miellyttää? Nautitko siitä vai teetkö velvollisuudesta.
Muuten olen samaa mieltä, älä passaa niin paljon miestä. Tietysti jossain määrin molempien pitää tehdä asioita parisuhteessa toistensa hyväksi, muutta tekeehän mieskin nyt jotain.
Älä yritä liikaa, olkaa luontevasti sitä mitä olette.Mies antaa ensin orgasmit suuseksillä ennen varsinaista yhdyntää. Kyllä se tosi hyvältä tuntuu.
Olen eri kuin lainaamasi kommentin kirjoittaja, mutta siis itse en myöskään naisena saa nuolemisesta mitään iloa. Ihan kivaltahan se tuntuu, mutta minulle riittää jos nuolemista on minuutin verran joskus harvoin. En todellakaan saa nuolemalla orgasmia ja jos mies sitä yrittää saada aikaan, ahdistun enkä varmasti edes nauti koko hommasta! Ja olen alle 30-vuotias, että ei ole kiinni siitä että olisin joku estoinen täti. En vaan tykkää olla suuseksin vastaanottajana, antavana osapuolena voisin tosin olla vaikka kolmesti päivässä.
millä saat orgasmin?
Ap, kirjoitat: "Vaikka kuinka nätisti yritän kertoa miltä tuntuu." Näin miehenä on pakko sanoa, etten avauksesi luettuani ollenkaan ymmärrä, miltä sinusta tuntuu. Jäi myös epäselväksi, mitä tarkkaan ottaen toivoisit miehesi tekevän toisin. Ehdotan, että teet listan ihan konkreettisista asioista, joita toivoisit mieheltäsi. Keskity enemmän siihen, mikä saisi sinut tyytyväiseksi kuin siihen, miksi olet onneton.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopeta passaaminen. Lopeta valittaminen hänelle. Olet hiljaa etkä pyydä enää mitään, toimit vain itse niinkuin haluat. Alat kaunistaa itseäsi, hyräilet, viihdyt puhelimella, annat ymmärtää että pärjäät hienosti vaikka miestä ei edes olisi. Tämä tekee miehen neuvottomaksi ja tepsii paremmin kuin mikään ruikutus tai anelu.
Et siivoa kuin omat jälkesi, peset vain omat pyykkisi jne. Älä ole parisuhteen palvelija jos toinen ei hoida osuuttaan. Älä anna suuseksiä jos toinen ei sitä tee. Yksinkertaista. Älkää naiset olko aina niin kilttiä palvelusväkeä.
Minä tein näin ja mies on tyytyväisempi kuin ikinä.. kauan tätä oikein jatkan?
no loputtomasti vai etkö itte ole tyytyväinen kun ei pidä passata?
En ole tyytyväinen parisuhteeseen jossa eletään niinkuin toista ei olisi olemassakaan?
no laita teidät käsiraudoilla yhteen niin voitte tehdä kaiken paskalla käynnistä lähtien yhdessä.
Niinkö minä kirjoitin? Mitään neuvoa sinulla ei siis oikeasti ollutkaan, kunhan länkytät pas.kaa?
Mies antaa ensin orgasmit suuseksillä ennen varsinaista yhdyntää. Kyllä se tosi hyvältä tuntuu.