Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Muita sinkkuja, jotka olisivat halunneet parisuhteen?
Todella yksinäinen olo. Olen nyt viisi vuotta yrittänyt etsiä parisuhdetta ja nyt luovutin. Minussa on jokin, mistä miehet eivät pidä. En vain tiedä mikä se on. Saan vain pakkeja tai seksisuhteita. Kukaan ei halua kanssani parisuhteeseen.
Arki sujuu hyvin, kun päivä menee töissä ja ilta erilaisissa askareissa ja levätessä. Viikonloput ovat yksinäisiä. Vaikka täytän viikonloputkin erilaisissa harrastuksissa, niin ei jaksaisi aina tehdä kaikkea yksin. On minulla muutamia ystäviä, mutta heilläkin perheet ja parisuhteet.
Kommentit (1222)
Vierailija kirjoitti:
Tuilee mieleen 1212:n legendaarinen sanonta "naisille ei ole merkitystä miten asiat ovat, vain sillä miltä asiat tuntuvat".
Jos alistujamiehelle sanottaisiin totuus että joo, tuo on kaikille turn-off...tai lyhyelle miehelle että melkein kaikille lyhyys on turn-off...se olisi totta, mutta tuntuisi ei-kivalta kun ei olisikaan niitä makuasioita vaan kivikautinen biologinen kaava. Siksi pitää sepittää että joo joo todellinen syy on mt-ongelmat, jankkaaminen, mammanpoikamaisuus tai mikä milloinkin.
Nallekarhumiehelle voidaan sanoa että joo hyväksyttäisiin maha, ei olla pinnallisia ja kaikilla on erilainen maku.
Jos miehet käyttäytyisivät kuin naiset, tälle naiselle sanottaisiin että joo ei olla pinnallisia, kyllä me hyväksytään nainen vaikka peppu olisi iso
https://i.pinimg.com/originals/ae/f3/cb/aef3cb26b9498c0af8cdf9f0a6728d6…
...sitten oikeasti epämiellyttävän näköiselle sanottaisiin että VMP ei toi ole ulkonäöstä tai 150 lisäkilosta kiinni vaan ikävästä luonteesta, ym
Legendaarista typeryyttä tosiaan, muutenkin täystollolta kirjoittajalta. Eli jos naiset yleisesti ovat jotakin mieltä ja miehet yleisesti eri mieltä, millä ihmeen keinolla voit väittää että 50% vain TUNTEVAT ja toiset 50% oikeasti TIETÄVÄT? Millä perusteella 50%:n näkemys on oikeampi kuin toisen 50%:n?
Niin, eihän sitä voi kieltää. Te tuolla tavalla ajattelevat miehet pidätte naisia miehiä huonompina ja siksi kuolette yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se dominajankutus ei kuulu tälle palstalle, eikä kiinnosta ketään.
Parisuhteen vaikeus on oikean elämän puute, nähdään naisia vain netissä ja telkkarissa. Luullaan että silikoninen muovi on normaali nainen, ei tajuta että telkkari ja porno ei ole oikeaa elämää.
Rakenna siinä sitten suhdetta.
Jos samainen mies olisi valitellut että mistään ei meinaa löytää naista joka tykkää että mies on vievä osapuoli, hänestä kun ei alistumaan ole, niin eiköhän reaktiot olisi kovin erilaisia.
Kukaan ei olisi mollanut että vätys, BDSM-pervo, tms.
Naiset olisivat kuorossa kertoneet kuinka varmasti noin mukavalle miehelle löytyy sopiva nainen, itse asiassa just minä satun tykkäämään siitä kun mies vie, hihii.
Oikeasti tässä on kyse tasan yhdestä asiasta: siitä että naisilla on aika vtun konservatiiviset käsitykset seksistä ja romantiikasta. Alistuva mies on ällötys ja jotain epäluonnollista. Mutta koska sitä ei haluta sanoa ääneen, homma käännetään siten että "M" olisi muulla tapaa ihmisenä huono.
mies33v
Jep.
Tyyppihän on saanut naisilta aloitteitakin, ja naiset on halunneet viedä hommaa eteenpäin. Eli tuskin mikään mt-ongelmainen mammanpoika vätys-jankuttaja sitten.
Voin kuvitella naisten reaktiot kun kävi ilmi että haluaisi olla vähän vietävänä :D
https://st2.depositphotos.com/1912333/7313/i/950/depositphotos_73137665…
Aika vastaava juttu on jos mies valittelee ettei löydä naista koska on vähän mahaa. Heti on naisia lohduttelemassa nallekarhumiestä ja kaikki saavat todeta yhdessä kuinka jokaiselle on joku, makuja on monia eivätkä naiset ole pinnallisia.
Mutta vaihdetaanpa mahakkuuden tilalle lyhyys, niin jopas muuttuu ääni kellossa...
Tai ehkä sinulla on valikoiva lukutaito. Olen lukemattomissa pituus/lyhyys -keskusteluissa kertonut kuinka pituudella ei ole itselleni minkäänlaista merkitystä ellei puhuta sellaisesta lyhytkasvuisuudesta, joka edellyttää erityisjärjestelyjä arjessa. Olen kertonut kuinka elämäni suurimmat rakkaudet ovat olleet noin 170 cm pituisia miehiä. Olenko koskaan saanut kommentteihini palautetta? En, ne on kerta toisensa jälkeen ignoorattu.
Aika sokea pitää olla, jos ei ihan omin silminkin näe kaupungilla pariskuntia, joissa mies on lyhyt.
Minkä pituinen olet itse?
Miten se vaikuttaa asiaan? Eikö mielipiteeni ja miesmakuni ole validi ellen ole tietyn pituinen (ja sinä olet se, joka sanelee minkä pituisen naisen mielipide huomioidaan)?
No perustellaan.
Kiinnostaa tietää koska väität ettei pituudella ole merkitystä, mutta aika usein olen huomannut silleen että kyseessä on erittäin lyhyt nainen jolle "pituudella ei ole merkitystä" koska lyhyetkin miehet on olleet naista pidempiä.
Kun sitten kysytään kävisikö naista vaikkapa 10cm lyhyempi mies, niin ei kävisikään.
Ja sen lyhyen miehen pitää löytää nimenomaan pitkä nainen itselleen? Lyhyempi ei käy? Eli kummalle sukupuolelle sillä pituudella nyt on enemmän merkitystä?
Älä kiertele.
Sanoit ettei pituudella ole sinulle merkitystä, ja kiinnostaisi tietää onko asia oikeasti näin.
Jos et halua kertoa pituuttaisi, niin kävisikö sinua 10cm lyhyempi mies?
Erikoisjärjestelyitä arjessa ei tarvittaisi, onhan tuo pienempi pituusero kuin pariskunnilla keskimäärin ;)
Sinulle tuo pituus tuntuu ainakin olevan elämän ja kuoleman kysymys, jopa tuntemattoman nettikirjoittelijan pituus. Et kykene edes keskustelemaan hänen kanssaan jos et tiedä hänen pituuttaan. Ja sitten olet vaatimassa, että muut eivät saisi piitata edes elämänkumppanin pituudesta :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se dominajankutus ei kuulu tälle palstalle, eikä kiinnosta ketään.
Parisuhteen vaikeus on oikean elämän puute, nähdään naisia vain netissä ja telkkarissa. Luullaan että silikoninen muovi on normaali nainen, ei tajuta että telkkari ja porno ei ole oikeaa elämää.
Rakenna siinä sitten suhdetta.
Jos samainen mies olisi valitellut että mistään ei meinaa löytää naista joka tykkää että mies on vievä osapuoli, hänestä kun ei alistumaan ole, niin eiköhän reaktiot olisi kovin erilaisia.
Kukaan ei olisi mollanut että vätys, BDSM-pervo, tms.
Naiset olisivat kuorossa kertoneet kuinka varmasti noin mukavalle miehelle löytyy sopiva nainen, itse asiassa just minä satun tykkäämään siitä kun mies vie, hihii.
Oikeasti tässä on kyse tasan yhdestä asiasta: siitä että naisilla on aika vtun konservatiiviset käsitykset seksistä ja romantiikasta. Alistuva mies on ällötys ja jotain epäluonnollista. Mutta koska sitä ei haluta sanoa ääneen, homma käännetään siten että "M" olisi muulla tapaa ihmisenä huono.
mies33v
Jep.
Tyyppihän on saanut naisilta aloitteitakin, ja naiset on halunneet viedä hommaa eteenpäin. Eli tuskin mikään mt-ongelmainen mammanpoika vätys-jankuttaja sitten.
Voin kuvitella naisten reaktiot kun kävi ilmi että haluaisi olla vähän vietävänä :D
https://st2.depositphotos.com/1912333/7313/i/950/depositphotos_73137665…
Aika vastaava juttu on jos mies valittelee ettei löydä naista koska on vähän mahaa. Heti on naisia lohduttelemassa nallekarhumiestä ja kaikki saavat todeta yhdessä kuinka jokaiselle on joku, makuja on monia eivätkä naiset ole pinnallisia.
Mutta vaihdetaanpa mahakkuuden tilalle lyhyys, niin jopas muuttuu ääni kellossa...
Kirjoita nyt ylös että muistat: NAISET OVAT PINNALLISIA. Me haluamme miellyttävän miehen ja me etsimme sellaisen. Emme ole rivissä kenen tahansa vain otettavissa vaan meillä on omia haluja. Emme tee hyväntekeväisyyttä vaan etsimme haluttavaa kumppania. Jos emme tykkää lyhyestä miehestä, emme ota lyhyttä miestä siksi että hänelle ei tulisi paha mieli. Tai lihavaa. Tai kaljua. Tai pahanhajuista. jne. Voimme kyllä tarjota myötätuntoa palstalla, mutta myötätunnosta emme kelpuuta huonoa kumppania.
No miksi te ette siten myönnä sitä?
Jos mies valittelee lyhyyden olevan ongelma, enemistö teistä vänkää kiven kovaan vastaan ettei lyhyys ole ongelma vaan se että mies on mt-ongelmainen, vätys, mammanpoika, autisti, tms. Sama tuon alistumishalun kanssa.
Vaikka vastaajille itselleen ei lyhyt/alistuva mies kävisi (!).
Olkaa rehellisiä, kuinka vaikeaa se voi olla?
Miten voi olla rehellinen ja kertoa lyhyyden olevan ongelma, jos omasta ihastushistoriasta löytyy lyhyitä miehiä? eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se dominajankutus ei kuulu tälle palstalle, eikä kiinnosta ketään.
Parisuhteen vaikeus on oikean elämän puute, nähdään naisia vain netissä ja telkkarissa. Luullaan että silikoninen muovi on normaali nainen, ei tajuta että telkkari ja porno ei ole oikeaa elämää.
Rakenna siinä sitten suhdetta.
Jos samainen mies olisi valitellut että mistään ei meinaa löytää naista joka tykkää että mies on vievä osapuoli, hänestä kun ei alistumaan ole, niin eiköhän reaktiot olisi kovin erilaisia.
Kukaan ei olisi mollanut että vätys, BDSM-pervo, tms.
Naiset olisivat kuorossa kertoneet kuinka varmasti noin mukavalle miehelle löytyy sopiva nainen, itse asiassa just minä satun tykkäämään siitä kun mies vie, hihii.
Oikeasti tässä on kyse tasan yhdestä asiasta: siitä että naisilla on aika vtun konservatiiviset käsitykset seksistä ja romantiikasta. Alistuva mies on ällötys ja jotain epäluonnollista. Mutta koska sitä ei haluta sanoa ääneen, homma käännetään siten että "M" olisi muulla tapaa ihmisenä huono.
mies33v
Jep.
Tyyppihän on saanut naisilta aloitteitakin, ja naiset on halunneet viedä hommaa eteenpäin. Eli tuskin mikään mt-ongelmainen mammanpoika vätys-jankuttaja sitten.
Voin kuvitella naisten reaktiot kun kävi ilmi että haluaisi olla vähän vietävänä :D
https://st2.depositphotos.com/1912333/7313/i/950/depositphotos_73137665…
Aika vastaava juttu on jos mies valittelee ettei löydä naista koska on vähän mahaa. Heti on naisia lohduttelemassa nallekarhumiestä ja kaikki saavat todeta yhdessä kuinka jokaiselle on joku, makuja on monia eivätkä naiset ole pinnallisia.
Mutta vaihdetaanpa mahakkuuden tilalle lyhyys, niin jopas muuttuu ääni kellossa...
Kirjoita nyt ylös että muistat: NAISET OVAT PINNALLISIA. Me haluamme miellyttävän miehen ja me etsimme sellaisen. Emme ole rivissä kenen tahansa vain otettavissa vaan meillä on omia haluja. Emme tee hyväntekeväisyyttä vaan etsimme haluttavaa kumppania. Jos emme tykkää lyhyestä miehestä, emme ota lyhyttä miestä siksi että hänelle ei tulisi paha mieli. Tai lihavaa. Tai kaljua. Tai pahanhajuista. jne. Voimme kyllä tarjota myötätuntoa palstalla, mutta myötätunnosta emme kelpuuta huonoa kumppania.
No miksi te ette siten myönnä sitä?
Jos mies valittelee lyhyyden olevan ongelma, enemistö teistä vänkää kiven kovaan vastaan ettei lyhyys ole ongelma vaan se että mies on mt-ongelmainen, vätys, mammanpoika, autisti, tms. Sama tuon alistumishalun kanssa.
Vaikka vastaajille itselleen ei lyhyt/alistuva mies kävisi (!).
Olkaa rehellisiä, kuinka vaikeaa se voi olla?
Miten voi olla rehellinen ja kertoa lyhyyden olevan ongelma, jos omasta ihastushistoriasta löytyy lyhyitä miehiä? eri
Minä opin tänään, että mielipiteellä (=lyhyet miehet ovat haluttavia) ei ole mitään merkitystä, jos nainenkin on lyhyt. Järkevämpää olisi pelata pulun kanssa shakkia kuin käydä näitä keskusteluja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se dominajankutus ei kuulu tälle palstalle, eikä kiinnosta ketään.
Parisuhteen vaikeus on oikean elämän puute, nähdään naisia vain netissä ja telkkarissa. Luullaan että silikoninen muovi on normaali nainen, ei tajuta että telkkari ja porno ei ole oikeaa elämää.
Rakenna siinä sitten suhdetta.
Jos samainen mies olisi valitellut että mistään ei meinaa löytää naista joka tykkää että mies on vievä osapuoli, hänestä kun ei alistumaan ole, niin eiköhän reaktiot olisi kovin erilaisia.
Kukaan ei olisi mollanut että vätys, BDSM-pervo, tms.
Naiset olisivat kuorossa kertoneet kuinka varmasti noin mukavalle miehelle löytyy sopiva nainen, itse asiassa just minä satun tykkäämään siitä kun mies vie, hihii.
Oikeasti tässä on kyse tasan yhdestä asiasta: siitä että naisilla on aika vtun konservatiiviset käsitykset seksistä ja romantiikasta. Alistuva mies on ällötys ja jotain epäluonnollista. Mutta koska sitä ei haluta sanoa ääneen, homma käännetään siten että "M" olisi muulla tapaa ihmisenä huono.
mies33v
Jep.
Tyyppihän on saanut naisilta aloitteitakin, ja naiset on halunneet viedä hommaa eteenpäin. Eli tuskin mikään mt-ongelmainen mammanpoika vätys-jankuttaja sitten.
Voin kuvitella naisten reaktiot kun kävi ilmi että haluaisi olla vähän vietävänä :D
https://st2.depositphotos.com/1912333/7313/i/950/depositphotos_73137665…
Aika vastaava juttu on jos mies valittelee ettei löydä naista koska on vähän mahaa. Heti on naisia lohduttelemassa nallekarhumiestä ja kaikki saavat todeta yhdessä kuinka jokaiselle on joku, makuja on monia eivätkä naiset ole pinnallisia.
Mutta vaihdetaanpa mahakkuuden tilalle lyhyys, niin jopas muuttuu ääni kellossa...
Kirjoita nyt ylös että muistat: NAISET OVAT PINNALLISIA. Me haluamme miellyttävän miehen ja me etsimme sellaisen. Emme ole rivissä kenen tahansa vain otettavissa vaan meillä on omia haluja. Emme tee hyväntekeväisyyttä vaan etsimme haluttavaa kumppania. Jos emme tykkää lyhyestä miehestä, emme ota lyhyttä miestä siksi että hänelle ei tulisi paha mieli. Tai lihavaa. Tai kaljua. Tai pahanhajuista. jne. Voimme kyllä tarjota myötätuntoa palstalla, mutta myötätunnosta emme kelpuuta huonoa kumppania.
No miksi te ette siten myönnä sitä?
Jos mies valittelee lyhyyden olevan ongelma, enemistö teistä vänkää kiven kovaan vastaan ettei lyhyys ole ongelma vaan se että mies on mt-ongelmainen, vätys, mammanpoika, autisti, tms. Sama tuon alistumishalun kanssa.
Vaikka vastaajille itselleen ei lyhyt/alistuva mies kävisi (!).
Olkaa rehellisiä, kuinka vaikeaa se voi olla?
Miten voi olla rehellinen ja kertoa lyhyyden olevan ongelma, jos omasta ihastushistoriasta löytyy lyhyitä miehiä? eri
Minä opin tänään, että mielipiteellä (=lyhyet miehet ovat haluttavia) ei ole mitään merkitystä, jos nainenkin on lyhyt. Järkevämpää olisi pelata pulun kanssa shakkia kuin käydä näitä keskusteluja.
Ihan kelpo vaihtoehto toi shakki. Itse ehdin jo miettiä löytyiskö YouTubesta tallennetta entisaikaisesta testikuvasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
u
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen hieman ruma ja vähän ylipainoinen nainen, jonka saa huolellisella laittautumisella ihan ookooksi. Mulla ongelmana on, että heti kun suhde menee yöpymis-/saunomistasolle, epäviehättävyyteni paljastuu. Mieheni olenkin napannut hurmaavalla persoonallani =D Olen oikeasti aika hauska ja vähän älytön tyyppi, luulen että se on vedonnut miehiin joiden kanssa olen viimeksi ollut parisuhteessa.
Nykyinen parisuhteeni meinasi kaatua joitakin viikkoja sitten ja auta armias sitä paniikkia kun tajusin, että taas pitäisi alkaa etsiä jotakuta uutta ja näillä spekseillä se nyt vain on aika hemmetin haastavaa. Käänsin kuitenkin kelkkani ja päätin pitää mieheni - otin itse etäisyyttä, aloin harrastaa intohimoisesti rakastamiani asioita (luonto, liikunta), aloin käydä ulkona entistä enemmän ja huomasin myös, että kyllä minäkin tarvittaessa baarista kainalon itselleni yhdeksi yöksi löytäisin. Meni ehkä viikko, kun mieheni alkoikin tarrautua MINUUN. Luulenpa siis, että miehiin vetoavat itsevarmat, itsenäiset, hauskat ja tasapainoiset naiset! Jätin silloin siis kaikki ”tässä suhteessa minua ahdistaa tämä ja se, millä tasolla suhteemme sinun mielestäsi on” -lätinät pois ja johan alkoi miestä taas kiinnostaa. Vinkkinä siis sinkuille: älä anna sinkkuahdistuksen näkyä vaan esitä itsevarmaa, coolia, menevää ja sellaista, joka kyllä pärjää ilman muita. Se tuntuu vetoavan putkiaivoihin =D
Näinhän se menee, että mäkin kelpaan sillon kun olen hauska, puhelias, menevä ja itsenäinen. Mutta haluan kelvata myös silloin, kun olen heikko, herkkä ja hiljainen. Tätä ei oo nyt hetkeen tapahtunut vaan miehet ottaa etäisyyttä, kun musta paljastuu noita inhimillisiä puolia, herkkyyttä tai huonoa oloa. En vaan jaksa esittää, että kaikki on hyvin jos ei ole, mutta tällaisena rumana naisena vissiin pitäs aina olla se viihdyttävä seuralainen, että kelpaa. Nyt just paikkailen sydäntäni, kun mies jolle näytin jo sisintäni aika tavalla ja joka yritti suhdetta vakiinnuttaa mielestäni vähän liian nopsaan ja oli niin olevinaan minuun kovin rakastunut, ei ole reiluun viikkoon ehtinyt vastata viestiini, että sellanen rakkaus oli se. Veikkaan että rakkaus säilyi, mutta kohde vaihtui. Mutta vielä mä uskon, että jollekin oon just kokonaisena se täydellinen. Tai sitten olen vain yksinäni täydellinen.
Ap täällä. Olisin voinut kirjoittaa ihan samaa kuin sinä. Onko ihan tosiaan niin, että kumppanille ei saisi näyttää tarvitsevuutta? Ei kukaan halua roikkujaa jolla ei ole mitään muuta elämää, mutta minusta parisuhteessa pitää pystyä myös tukeutumaan toiseen huonona hetkenä. Mikä suhde sellainen on, jossa pitää esittää vahvaa koko ajan? Tietenkin pidemmän päälle käy raskaaksi, jos toisella on aina paha olla. Meillä kaikilla kuitenkin elämässä sattuu ikäviä asioita ja silloin haluaisin luottaa siihen, että kumppani pysyy vierellä.
Olen itsenäinen ja pärjäävä. Mulla on paljon omia mielenkiinnonkohteita. Siitä ei siis ole kiinni. En kuitenkaan ala pelaamaan mitään pelejä, että esitämpä tässä nyt etäistä niin mies kiinnostuu, kun saa jahdata. Ei jaksa semmoisia.
Huomattu tämä sama ilmiö myös, valitettavasti. Ekassa (ja ainoassa) parisuhteessani kävi niin, että miehelle oli ennen minun tapaamistani tapahtunut jotain, mitä hän ei ollut käsitellyt. Sitten suhteen alkuaika käytiin tätä asiaa läpi ja työstettin sitä ja lopulta kaikki oli hyvin. Minulle kävi sitten suhteen aikana suht samanlainen juttu, mutta mies ei edes halunnut puhua kanssani aiheesta koska häntä "ahdisti". Erottiin sitten aika pian tuon jälkeeen. Oli suhteessa paljon muutakin vikaa, mutta tuo itsekkyys näkyi kyllä monessa asiassa.
Olen jotenkin alkanut kyynistyä ja uskoa siihen, että suurin osa ihmisistä on suhteessa itsekkäitä. Olen kuullut liikaa tarinoita joissa kumppani on jätetty, kun tämä on sairastunut vakavasti. Miehet ovat yleensä myös se osapuoli joka lähtee, jos perhearki ei miellytäkään. Kun ihmiset listaavat kriteereitä kumppanille, siellä listataan tulotasoja, tiettyjä harrastuksia, koulutusta jne. Onko tällöin kyse edes rakkaudesta vaan siitä, että etsitään rinnalle ihmistä, joka vaan parantaa omaa elämää? Eikö rakkaudessa välitetä toisesta niin, että haluaa kestää vastoinkäymiset ja tosissaan olla rakastamansa ihmisen kanssa? Minusta olisi ahdistavaa seurustella ihmisen kanssa, jolle esimerkiksi se tulotasoni olisi tärkeää. Minähän tulisin varmaan heti jätetyksi, jos jäisinkin työttömäksi.
Anteeksi kun yleistän. Tämä on vaan omaa ajatustulvaa, jonka halusin tuoda ilmi. Onko kukaan muu pohtinut samaa?
Olen pohtinut ihan samaa oikeastaan kaikenlaisten ihmissuhteiden kohdalla. Olen 32-vuotias nainen ja olen ikäväkseni todennut olevani aivan pihalla ihmissuhteista ja siitä miten ne toimivat ja mihin ne perustuvat. Olen lapsena saanut oikein wanhan ajan kiltin tytön kasvatuksen jonka myötä kasvoin omia tarpeita väheksyväksi ja muita ihmisiä varten eläväksi aikuiseksi. Tokihan tuollainen käytös vetää puoleensa hyväksikäyttäjiä ja yhden räikeän tapauksen vuoksi aloin jossain vaiheessa kyseenalaistaa käytöstäni. Samassa huomasin, miten oikeastaan miltei jokainen ihmissuhteeni oli yksipuolinen. Minulta tarvittiin autokyytejä, rahaa lainaksi, kuuntelijaa huolille. Eihän tarvitsevuudessa ja palvelusten pyytämisessä itsessään ole vikaa mutta kun noista muodostui ihmissuhteitteni ainoa sisältö eivätkä ne koskaan toimineet toiseen suuntaan, päätin jättää ne ihmiset taakseni. Toistaiseksi en kuitenkaan ole löytänyt uusia tilalle eli olen hyvin yksinäinen.
Eipä oikeastaan ihme olekaan että kun olen näin pihalla, on miesrintamallakin hyvin hiljaista. Olen toki tapaillut miehiä ja joitakin seurusteluyrityksiäkin on ollut. Olen kuitenkin huomannut että jostain syystä päädyn olemaan miehille jonkinlainen välietappi pidempien suhteiden väliin. Kieltämättä on masentavaa että nekin tyypit jotka ovat ihan tosimielellä seuraa hakemassa, eivät kuitenkaan ota minua tosissaan.
Noissa parisuhdeviritelmissänikin minulla on ollut olo kuin seurustelu olisi nuorallakävelyä. Minun pitäisi koko ajan olla iloinen, nauravainen, hymyileväinen ja ikään kuin miehen naispuolinen vastine, aina samaa mieltä kaikesta tms. Jos vähänkään lipsahtaa muuhun, suhde viilenee välittömästi. Miehet siis tarvitsevat minusta väliaikaista helppoa ja kivaa seuraa. Muuhun en jostain syystä ole toistaiseksi kelvannut. Tätä mysteeriä olen pohtinut jo vuosia. Kaveripiirissäni on (tai siis oli) naisia, jotka pystyivät olemaan ihan omia itsejään parisuhteissaan eli ilon ja onnen hetkien lisäksi saattoivat nakella niskojaan, kiukutella, olla ajamatta säärikarvojaan kuukausiin tms. eivätkä nämä naiset missään kohtaa pelänneet että miehet lähtisivät livohkaan. Eivätkä miehet lähteneetkään. Eivätkä nuo miehet mitään epätoivoisia ripustautujia olleet vaan jokaiselle heistä olisi varmasti muitakin ottajia. Itse taas olen onnistunut häätämään miehiä mitä käsittämättömistäkin syistä. Kerran yhtä miestä ärsytti suuresti kun olin ostanut tulppaaneja maljakkoon, se kuulemma kertoi miten turhamainen olen verrattuna hänen maanläheisyyteensä. Voi huoh. Todellisuudessahan tuollaiset pinnalliset syyt kertovat vain siitä ettemme alun alkaenkaan olleet toisillemme sopivat jolloin pienimmätkin "viat" alkavat ärsyttää. Minulla ei ole ollut yhtäkään pitkää parisuhdetta ja luulen että jo se seikka yksinään tämän ikäisen kohdalla kasvattaa ennakkoluuloja.
Onneksi olen suht introvertti ja yksikseenkin viihtyvä. Olen lisäksi harrastanut viime vuosina melkoista itsetutkiskelua ja saanut nostettua pohjamudissa olleen itsetuntoni parempaan jamaan. Vielä jaksan siis toivoa että löydän tasapainoisia ihmissuhteita. Toivotan tsemppiä muillekin saman aiheen kanssa painiville!
Tsemppiä sinulle, ja vinkki: oletko varma, ettet pyri liiaksi joustamaan ja miellyttämään? Jostakin syystä moni mies ei tämmöistä arvosta, vaan vähän jämäkämpää ja itsevarmempaa tyyppiä. Samoin pakotettu 'iloisuus' kuulostaa sellaiselta epävarmuudelta, joka karkottaa, sukupuolesta riippumatta.
Joo, liiallinen joustaminen ja miellyttäminen ovat kyllä leimanneet ihmissuhteitani. Tajusin sen vasta lähemmäs kolmekymppisenä ja olen tehnyt viime vuosina töitä itseni kanssa opetellakseni vähän jämäkämmäksi. Kiitos tsempeistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se dominajankutus ei kuulu tälle palstalle, eikä kiinnosta ketään.
Parisuhteen vaikeus on oikean elämän puute, nähdään naisia vain netissä ja telkkarissa. Luullaan että silikoninen muovi on normaali nainen, ei tajuta että telkkari ja porno ei ole oikeaa elämää.
Rakenna siinä sitten suhdetta.
Jos samainen mies olisi valitellut että mistään ei meinaa löytää naista joka tykkää että mies on vievä osapuoli, hänestä kun ei alistumaan ole, niin eiköhän reaktiot olisi kovin erilaisia.
Kukaan ei olisi mollanut että vätys, BDSM-pervo, tms.
Naiset olisivat kuorossa kertoneet kuinka varmasti noin mukavalle miehelle löytyy sopiva nainen, itse asiassa just minä satun tykkäämään siitä kun mies vie, hihii.
Oikeasti tässä on kyse tasan yhdestä asiasta: siitä että naisilla on aika vtun konservatiiviset käsitykset seksistä ja romantiikasta. Alistuva mies on ällötys ja jotain epäluonnollista. Mutta koska sitä ei haluta sanoa ääneen, homma käännetään siten että "M" olisi muulla tapaa ihmisenä huono.
mies33v
Jep.
Tyyppihän on saanut naisilta aloitteitakin, ja naiset on halunneet viedä hommaa eteenpäin. Eli tuskin mikään mt-ongelmainen mammanpoika vätys-jankuttaja sitten.
Voin kuvitella naisten reaktiot kun kävi ilmi että haluaisi olla vähän vietävänä :D
https://st2.depositphotos.com/1912333/7313/i/950/depositphotos_73137665…
Aika vastaava juttu on jos mies valittelee ettei löydä naista koska on vähän mahaa. Heti on naisia lohduttelemassa nallekarhumiestä ja kaikki saavat todeta yhdessä kuinka jokaiselle on joku, makuja on monia eivätkä naiset ole pinnallisia.
Mutta vaihdetaanpa mahakkuuden tilalle lyhyys, niin jopas muuttuu ääni kellossa...
Tai ehkä sinulla on valikoiva lukutaito. Olen lukemattomissa pituus/lyhyys -keskusteluissa kertonut kuinka pituudella ei ole itselleni minkäänlaista merkitystä ellei puhuta sellaisesta lyhytkasvuisuudesta, joka edellyttää erityisjärjestelyjä arjessa. Olen kertonut kuinka elämäni suurimmat rakkaudet ovat olleet noin 170 cm pituisia miehiä. Olenko koskaan saanut kommentteihini palautetta? En, ne on kerta toisensa jälkeen ignoorattu.
Aika sokea pitää olla, jos ei ihan omin silminkin näe kaupungilla pariskuntia, joissa mies on lyhyt.
Minkä pituinen olet itse?
Miten se vaikuttaa asiaan? Eikö mielipiteeni ja miesmakuni ole validi ellen ole tietyn pituinen (ja sinä olet se, joka sanelee minkä pituisen naisen mielipide huomioidaan)?
No perustellaan.
Kiinnostaa tietää koska väität ettei pituudella ole merkitystä, mutta aika usein olen huomannut silleen että kyseessä on erittäin lyhyt nainen jolle "pituudella ei ole merkitystä" koska lyhyetkin miehet on olleet naista pidempiä.
Kun sitten kysytään kävisikö naista vaikkapa 10cm lyhyempi mies, niin ei kävisikään.
Ja sen lyhyen miehen pitää löytää nimenomaan pitkä nainen itselleen? Lyhyempi ei käy? Eli kummalle sukupuolelle sillä pituudella nyt on enemmän merkitystä?
Älä kiertele.
Sanoit ettei pituudella ole sinulle merkitystä, ja kiinnostaisi tietää onko asia oikeasti näin.
Jos et halua kertoa pituuttaisi, niin kävisikö sinua 10cm lyhyempi mies?
Erikoisjärjestelyitä arjessa ei tarvittaisi, onhan tuo pienempi pituusero kuin pariskunnilla keskimäärin ;)
Sinulle tuo pituus tuntuu ainakin olevan elämän ja kuoleman kysymys, jopa tuntemattoman nettikirjoittelijan pituus. Et kykene edes keskustelemaan hänen kanssaan jos et tiedä hänen pituuttaan. Ja sitten olet vaatimassa, että muut eivät saisi piitata edes elämänkumppanin pituudesta :D
Miehenä ymmärän tuon ihan hyvin.
Aika monikin nainen sanoo ettei miehen pituudella ole väliä, mutta oikeasti onkin niin että sillä on väliä, vaan koska nainen on itse lyhyt niin suurin osa miehistä on riittävän pitkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se dominajankutus ei kuulu tälle palstalle, eikä kiinnosta ketään.
Parisuhteen vaikeus on oikean elämän puute, nähdään naisia vain netissä ja telkkarissa. Luullaan että silikoninen muovi on normaali nainen, ei tajuta että telkkari ja porno ei ole oikeaa elämää.
Rakenna siinä sitten suhdetta.
Jos samainen mies olisi valitellut että mistään ei meinaa löytää naista joka tykkää että mies on vievä osapuoli, hänestä kun ei alistumaan ole, niin eiköhän reaktiot olisi kovin erilaisia.
Kukaan ei olisi mollanut että vätys, BDSM-pervo, tms.
Naiset olisivat kuorossa kertoneet kuinka varmasti noin mukavalle miehelle löytyy sopiva nainen, itse asiassa just minä satun tykkäämään siitä kun mies vie, hihii.
Oikeasti tässä on kyse tasan yhdestä asiasta: siitä että naisilla on aika vtun konservatiiviset käsitykset seksistä ja romantiikasta. Alistuva mies on ällötys ja jotain epäluonnollista. Mutta koska sitä ei haluta sanoa ääneen, homma käännetään siten että "M" olisi muulla tapaa ihmisenä huono.
mies33v
Jep.
Tyyppihän on saanut naisilta aloitteitakin, ja naiset on halunneet viedä hommaa eteenpäin. Eli tuskin mikään mt-ongelmainen mammanpoika vätys-jankuttaja sitten.
Voin kuvitella naisten reaktiot kun kävi ilmi että haluaisi olla vähän vietävänä :D
https://st2.depositphotos.com/1912333/7313/i/950/depositphotos_73137665…
Aika vastaava juttu on jos mies valittelee ettei löydä naista koska on vähän mahaa. Heti on naisia lohduttelemassa nallekarhumiestä ja kaikki saavat todeta yhdessä kuinka jokaiselle on joku, makuja on monia eivätkä naiset ole pinnallisia.
Mutta vaihdetaanpa mahakkuuden tilalle lyhyys, niin jopas muuttuu ääni kellossa...
Kirjoita nyt ylös että muistat: NAISET OVAT PINNALLISIA. Me haluamme miellyttävän miehen ja me etsimme sellaisen. Emme ole rivissä kenen tahansa vain otettavissa vaan meillä on omia haluja. Emme tee hyväntekeväisyyttä vaan etsimme haluttavaa kumppania. Jos emme tykkää lyhyestä miehestä, emme ota lyhyttä miestä siksi että hänelle ei tulisi paha mieli. Tai lihavaa. Tai kaljua. Tai pahanhajuista. jne. Voimme kyllä tarjota myötätuntoa palstalla, mutta myötätunnosta emme kelpuuta huonoa kumppania.
No miksi te ette siten myönnä sitä?
Jos mies valittelee lyhyyden olevan ongelma, enemistö teistä vänkää kiven kovaan vastaan ettei lyhyys ole ongelma vaan se että mies on mt-ongelmainen, vätys, mammanpoika, autisti, tms. Sama tuon alistumishalun kanssa.
Vaikka vastaajille itselleen ei lyhyt/alistuva mies kävisi (!).
Olkaa rehellisiä, kuinka vaikeaa se voi olla?
Miten voi olla rehellinen ja kertoa lyhyyden olevan ongelma, jos omasta ihastushistoriasta löytyy lyhyitä miehiä? eri
Tuossahan sanottiin ettei pituudella ole väliä, ja ihan asiallisesti kysyttiin että onkohan näin.
Ja kyllähän sillä oli väliä, nainenhan sanoi että 150cm alkaisi jo häiritsemään ja yhdistettynä hoikkuuteen olisi ei kiitos (pidempi ja hoikka ilmeisesti kävisi).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se dominajankutus ei kuulu tälle palstalle, eikä kiinnosta ketään.
Parisuhteen vaikeus on oikean elämän puute, nähdään naisia vain netissä ja telkkarissa. Luullaan että silikoninen muovi on normaali nainen, ei tajuta että telkkari ja porno ei ole oikeaa elämää.
Rakenna siinä sitten suhdetta.
Jos samainen mies olisi valitellut että mistään ei meinaa löytää naista joka tykkää että mies on vievä osapuoli, hänestä kun ei alistumaan ole, niin eiköhän reaktiot olisi kovin erilaisia.
Kukaan ei olisi mollanut että vätys, BDSM-pervo, tms.
Naiset olisivat kuorossa kertoneet kuinka varmasti noin mukavalle miehelle löytyy sopiva nainen, itse asiassa just minä satun tykkäämään siitä kun mies vie, hihii.
Oikeasti tässä on kyse tasan yhdestä asiasta: siitä että naisilla on aika vtun konservatiiviset käsitykset seksistä ja romantiikasta. Alistuva mies on ällötys ja jotain epäluonnollista. Mutta koska sitä ei haluta sanoa ääneen, homma käännetään siten että "M" olisi muulla tapaa ihmisenä huono.
mies33v
Jep.
Tyyppihän on saanut naisilta aloitteitakin, ja naiset on halunneet viedä hommaa eteenpäin. Eli tuskin mikään mt-ongelmainen mammanpoika vätys-jankuttaja sitten.
Voin kuvitella naisten reaktiot kun kävi ilmi että haluaisi olla vähän vietävänä :D
https://st2.depositphotos.com/1912333/7313/i/950/depositphotos_73137665…
Aika vastaava juttu on jos mies valittelee ettei löydä naista koska on vähän mahaa. Heti on naisia lohduttelemassa nallekarhumiestä ja kaikki saavat todeta yhdessä kuinka jokaiselle on joku, makuja on monia eivätkä naiset ole pinnallisia.
Mutta vaihdetaanpa mahakkuuden tilalle lyhyys, niin jopas muuttuu ääni kellossa...
Tai ehkä sinulla on valikoiva lukutaito. Olen lukemattomissa pituus/lyhyys -keskusteluissa kertonut kuinka pituudella ei ole itselleni minkäänlaista merkitystä ellei puhuta sellaisesta lyhytkasvuisuudesta, joka edellyttää erityisjärjestelyjä arjessa. Olen kertonut kuinka elämäni suurimmat rakkaudet ovat olleet noin 170 cm pituisia miehiä. Olenko koskaan saanut kommentteihini palautetta? En, ne on kerta toisensa jälkeen ignoorattu.
Aika sokea pitää olla, jos ei ihan omin silminkin näe kaupungilla pariskuntia, joissa mies on lyhyt.
Minkä pituinen olet itse?
Miten se vaikuttaa asiaan? Eikö mielipiteeni ja miesmakuni ole validi ellen ole tietyn pituinen (ja sinä olet se, joka sanelee minkä pituisen naisen mielipide huomioidaan)?
No perustellaan.
Kiinnostaa tietää koska väität ettei pituudella ole merkitystä, mutta aika usein olen huomannut silleen että kyseessä on erittäin lyhyt nainen jolle "pituudella ei ole merkitystä" koska lyhyetkin miehet on olleet naista pidempiä.
Kun sitten kysytään kävisikö naista vaikkapa 10cm lyhyempi mies, niin ei kävisikään.
Ja sen lyhyen miehen pitää löytää nimenomaan pitkä nainen itselleen? Lyhyempi ei käy? Eli kummalle sukupuolelle sillä pituudella nyt on enemmän merkitystä?
Älä kiertele.
Sanoit ettei pituudella ole sinulle merkitystä, ja kiinnostaisi tietää onko asia oikeasti näin.
Jos et halua kertoa pituuttaisi, niin kävisikö sinua 10cm lyhyempi mies?
Erikoisjärjestelyitä arjessa ei tarvittaisi, onhan tuo pienempi pituusero kuin pariskunnilla keskimäärin ;)
Sinulle tuo pituus tuntuu ainakin olevan elämän ja kuoleman kysymys, jopa tuntemattoman nettikirjoittelijan pituus. Et kykene edes keskustelemaan hänen kanssaan jos et tiedä hänen pituuttaan. Ja sitten olet vaatimassa, että muut eivät saisi piitata edes elämänkumppanin pituudesta :D
Miehenä ymmärän tuon ihan hyvin.
Aika monikin nainen sanoo ettei miehen pituudella ole väliä, mutta oikeasti onkin niin että sillä on väliä, vaan koska nainen on itse lyhyt niin suurin osa miehistä on riittävän pitkiä.
Todennäköisesti se nainen ei ole käyttänyt elämässään kovinkaan montaa minuuttia asian pohtimiseen toisin kuin sinä. Sinulle ei ilmeisesti tosiaankaan riitä se, että nainen tykkää myös lyhyistä miehistä, JOS hän itsekin on lyhyt. Vasta sitten olet tyytyväinen, kun pitkät naiset vakuuttavat, ettei pituudella ole merkitystä. Koska mieluummin olet oikeassa kuin onnellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se dominajankutus ei kuulu tälle palstalle, eikä kiinnosta ketään.
Parisuhteen vaikeus on oikean elämän puute, nähdään naisia vain netissä ja telkkarissa. Luullaan että silikoninen muovi on normaali nainen, ei tajuta että telkkari ja porno ei ole oikeaa elämää.
Rakenna siinä sitten suhdetta.
Jos samainen mies olisi valitellut että mistään ei meinaa löytää naista joka tykkää että mies on vievä osapuoli, hänestä kun ei alistumaan ole, niin eiköhän reaktiot olisi kovin erilaisia.
Kukaan ei olisi mollanut että vätys, BDSM-pervo, tms.
Naiset olisivat kuorossa kertoneet kuinka varmasti noin mukavalle miehelle löytyy sopiva nainen, itse asiassa just minä satun tykkäämään siitä kun mies vie, hihii.
Oikeasti tässä on kyse tasan yhdestä asiasta: siitä että naisilla on aika vtun konservatiiviset käsitykset seksistä ja romantiikasta. Alistuva mies on ällötys ja jotain epäluonnollista. Mutta koska sitä ei haluta sanoa ääneen, homma käännetään siten että "M" olisi muulla tapaa ihmisenä huono.
mies33v
Jep.
Tyyppihän on saanut naisilta aloitteitakin, ja naiset on halunneet viedä hommaa eteenpäin. Eli tuskin mikään mt-ongelmainen mammanpoika vätys-jankuttaja sitten.
Voin kuvitella naisten reaktiot kun kävi ilmi että haluaisi olla vähän vietävänä :D
https://st2.depositphotos.com/1912333/7313/i/950/depositphotos_73137665…
Aika vastaava juttu on jos mies valittelee ettei löydä naista koska on vähän mahaa. Heti on naisia lohduttelemassa nallekarhumiestä ja kaikki saavat todeta yhdessä kuinka jokaiselle on joku, makuja on monia eivätkä naiset ole pinnallisia.
Mutta vaihdetaanpa mahakkuuden tilalle lyhyys, niin jopas muuttuu ääni kellossa...
Kirjoita nyt ylös että muistat: NAISET OVAT PINNALLISIA. Me haluamme miellyttävän miehen ja me etsimme sellaisen. Emme ole rivissä kenen tahansa vain otettavissa vaan meillä on omia haluja. Emme tee hyväntekeväisyyttä vaan etsimme haluttavaa kumppania. Jos emme tykkää lyhyestä miehestä, emme ota lyhyttä miestä siksi että hänelle ei tulisi paha mieli. Tai lihavaa. Tai kaljua. Tai pahanhajuista. jne. Voimme kyllä tarjota myötätuntoa palstalla, mutta myötätunnosta emme kelpuuta huonoa kumppania.
No miksi te ette siten myönnä sitä?
Jos mies valittelee lyhyyden olevan ongelma, enemistö teistä vänkää kiven kovaan vastaan ettei lyhyys ole ongelma vaan se että mies on mt-ongelmainen, vätys, mammanpoika, autisti, tms. Sama tuon alistumishalun kanssa.
Vaikka vastaajille itselleen ei lyhyt/alistuva mies kävisi (!).
Olkaa rehellisiä, kuinka vaikeaa se voi olla?
Miten voi olla rehellinen ja kertoa lyhyyden olevan ongelma, jos omasta ihastushistoriasta löytyy lyhyitä miehiä? eri
Tuossahan sanottiin ettei pituudella ole väliä, ja ihan asiallisesti kysyttiin että onkohan näin.
Ja kyllähän sillä oli väliä, nainenhan sanoi että 150cm alkaisi jo häiritsemään ja yhdistettynä hoikkuuteen olisi ei kiitos (pidempi ja hoikka ilmeisesti kävisi).
Ai nyt vääristellään jo kommentteja, kun ei muuten saada riitaa haastettua. EN sanonut, että 150 cm alkaisi häiritsemään, sanoin että 10 cm lyhyempi kävisi minulle, mutta 150 senttistä työkaveriani seurattuani olen huomannut, että arjessa on tilanteita, jotka ovat hänelle haasteellisia. Ei ne sen kummempia ole kuin esimerkiksi normitiskikaapin ylemmille hyllyille yltäminen.
Ja ei, en ottaisi pitkää ja hoikkaa miestä, senkin keksit aivan omasta päästä. Minulla on kaksi asiaa, jotka ovat miehessä välitön turnoff (ok, on muitakin): hintelyys/laihuus/hoikkuus ja toisaalta "pullea lantio" (leveä lantio, jossa on rasvaa).
Seuraavan kerran kun vastaustani vääristellään, ilmoitan kommentin asiattomaksi. Eli koetetaanpa pysyä asiallisina ja vielä parempi, jos siirryttäisiin todelliseen dialogiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se dominajankutus ei kuulu tälle palstalle, eikä kiinnosta ketään.
Parisuhteen vaikeus on oikean elämän puute, nähdään naisia vain netissä ja telkkarissa. Luullaan että silikoninen muovi on normaali nainen, ei tajuta että telkkari ja porno ei ole oikeaa elämää.
Rakenna siinä sitten suhdetta.
Jos samainen mies olisi valitellut että mistään ei meinaa löytää naista joka tykkää että mies on vievä osapuoli, hänestä kun ei alistumaan ole, niin eiköhän reaktiot olisi kovin erilaisia.
Kukaan ei olisi mollanut että vätys, BDSM-pervo, tms.
Naiset olisivat kuorossa kertoneet kuinka varmasti noin mukavalle miehelle löytyy sopiva nainen, itse asiassa just minä satun tykkäämään siitä kun mies vie, hihii.
Oikeasti tässä on kyse tasan yhdestä asiasta: siitä että naisilla on aika vtun konservatiiviset käsitykset seksistä ja romantiikasta. Alistuva mies on ällötys ja jotain epäluonnollista. Mutta koska sitä ei haluta sanoa ääneen, homma käännetään siten että "M" olisi muulla tapaa ihmisenä huono.
mies33v
Jep.
Tyyppihän on saanut naisilta aloitteitakin, ja naiset on halunneet viedä hommaa eteenpäin. Eli tuskin mikään mt-ongelmainen mammanpoika vätys-jankuttaja sitten.
Voin kuvitella naisten reaktiot kun kävi ilmi että haluaisi olla vähän vietävänä :D
https://st2.depositphotos.com/1912333/7313/i/950/depositphotos_73137665…
Aika vastaava juttu on jos mies valittelee ettei löydä naista koska on vähän mahaa. Heti on naisia lohduttelemassa nallekarhumiestä ja kaikki saavat todeta yhdessä kuinka jokaiselle on joku, makuja on monia eivätkä naiset ole pinnallisia.
Mutta vaihdetaanpa mahakkuuden tilalle lyhyys, niin jopas muuttuu ääni kellossa...
Tai ehkä sinulla on valikoiva lukutaito. Olen lukemattomissa pituus/lyhyys -keskusteluissa kertonut kuinka pituudella ei ole itselleni minkäänlaista merkitystä ellei puhuta sellaisesta lyhytkasvuisuudesta, joka edellyttää erityisjärjestelyjä arjessa. Olen kertonut kuinka elämäni suurimmat rakkaudet ovat olleet noin 170 cm pituisia miehiä. Olenko koskaan saanut kommentteihini palautetta? En, ne on kerta toisensa jälkeen ignoorattu.
Aika sokea pitää olla, jos ei ihan omin silminkin näe kaupungilla pariskuntia, joissa mies on lyhyt.
Minkä pituinen olet itse?
Miten se vaikuttaa asiaan? Eikö mielipiteeni ja miesmakuni ole validi ellen ole tietyn pituinen (ja sinä olet se, joka sanelee minkä pituisen naisen mielipide huomioidaan)?
No perustellaan.
Kiinnostaa tietää koska väität ettei pituudella ole merkitystä, mutta aika usein olen huomannut silleen että kyseessä on erittäin lyhyt nainen jolle "pituudella ei ole merkitystä" koska lyhyetkin miehet on olleet naista pidempiä.
Kun sitten kysytään kävisikö naista vaikkapa 10cm lyhyempi mies, niin ei kävisikään.
Ja sen lyhyen miehen pitää löytää nimenomaan pitkä nainen itselleen? Lyhyempi ei käy? Eli kummalle sukupuolelle sillä pituudella nyt on enemmän merkitystä?
Älä kiertele.
Sanoit ettei pituudella ole sinulle merkitystä, ja kiinnostaisi tietää onko asia oikeasti näin.
Jos et halua kertoa pituuttaisi, niin kävisikö sinua 10cm lyhyempi mies?
Erikoisjärjestelyitä arjessa ei tarvittaisi, onhan tuo pienempi pituusero kuin pariskunnilla keskimäärin ;)
Sinulle tuo pituus tuntuu ainakin olevan elämän ja kuoleman kysymys, jopa tuntemattoman nettikirjoittelijan pituus. Et kykene edes keskustelemaan hänen kanssaan jos et tiedä hänen pituuttaan. Ja sitten olet vaatimassa, että muut eivät saisi piitata edes elämänkumppanin pituudesta :D
Miehenä ymmärän tuon ihan hyvin.
Aika monikin nainen sanoo ettei miehen pituudella ole väliä, mutta oikeasti onkin niin että sillä on väliä, vaan koska nainen on itse lyhyt niin suurin osa miehistä on riittävän pitkiä.
Ja arvatenkin tunnet itsesi jollakin tavalla huijatuksi, kun kyseinen nainen ei voinutkaan luvata koko naiskunnan puolesta että pituustaulukon häntäpäässä olevat miehet ovat kaikkien naisten mielestä haluttavia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen hieman ruma ja vähän ylipainoinen nainen, jonka saa huolellisella laittautumisella ihan ookooksi. Mulla ongelmana on, että heti kun suhde menee yöpymis-/saunomistasolle, epäviehättävyyteni paljastuu. Mieheni olenkin napannut hurmaavalla persoonallani =D Olen oikeasti aika hauska ja vähän älytön tyyppi, luulen että se on vedonnut miehiin joiden kanssa olen viimeksi ollut parisuhteessa.
Nykyinen parisuhteeni meinasi kaatua joitakin viikkoja sitten ja auta armias sitä paniikkia kun tajusin, että taas pitäisi alkaa etsiä jotakuta uutta ja näillä spekseillä se nyt vain on aika hemmetin haastavaa. Käänsin kuitenkin kelkkani ja päätin pitää mieheni - otin itse etäisyyttä, aloin harrastaa intohimoisesti rakastamiani asioita (luonto, liikunta), aloin käydä ulkona entistä enemmän ja huomasin myös, että kyllä minäkin tarvittaessa baarista kainalon itselleni yhdeksi yöksi löytäisin. Meni ehkä viikko, kun mieheni alkoikin tarrautua MINUUN. Luulenpa siis, että miehiin vetoavat itsevarmat, itsenäiset, hauskat ja tasapainoiset naiset! Jätin silloin siis kaikki ”tässä suhteessa minua ahdistaa tämä ja se, millä tasolla suhteemme sinun mielestäsi on” -lätinät pois ja johan alkoi miestä taas kiinnostaa. Vinkkinä siis sinkuille: älä anna sinkkuahdistuksen näkyä vaan esitä itsevarmaa, coolia, menevää ja sellaista, joka kyllä pärjää ilman muita. Se tuntuu vetoavan putkiaivoihin =D
Näinhän se menee, että mäkin kelpaan sillon kun olen hauska, puhelias, menevä ja itsenäinen. Mutta haluan kelvata myös silloin, kun olen heikko, herkkä ja hiljainen. Tätä ei oo nyt hetkeen tapahtunut vaan miehet ottaa etäisyyttä, kun musta paljastuu noita inhimillisiä puolia, herkkyyttä tai huonoa oloa. En vaan jaksa esittää, että kaikki on hyvin jos ei ole, mutta tällaisena rumana naisena vissiin pitäs aina olla se viihdyttävä seuralainen, että kelpaa. Nyt just paikkailen sydäntäni, kun mies jolle näytin jo sisintäni aika tavalla ja joka yritti suhdetta vakiinnuttaa mielestäni vähän liian nopsaan ja oli niin olevinaan minuun kovin rakastunut, ei ole reiluun viikkoon ehtinyt vastata viestiini, että sellanen rakkaus oli se. Veikkaan että rakkaus säilyi, mutta kohde vaihtui. Mutta vielä mä uskon, että jollekin oon just kokonaisena se täydellinen. Tai sitten olen vain yksinäni täydellinen.
Ap täällä. Olisin voinut kirjoittaa ihan samaa kuin sinä. Onko ihan tosiaan niin, että kumppanille ei saisi näyttää tarvitsevuutta? Ei kukaan halua roikkujaa jolla ei ole mitään muuta elämää, mutta minusta parisuhteessa pitää pystyä myös tukeutumaan toiseen huonona hetkenä. Mikä suhde sellainen on, jossa pitää esittää vahvaa koko ajan? Tietenkin pidemmän päälle käy raskaaksi, jos toisella on aina paha olla. Meillä kaikilla kuitenkin elämässä sattuu ikäviä asioita ja silloin haluaisin luottaa siihen, että kumppani pysyy vierellä.
Olen itsenäinen ja pärjäävä. Mulla on paljon omia mielenkiinnonkohteita. Siitä ei siis ole kiinni. En kuitenkaan ala pelaamaan mitään pelejä, että esitämpä tässä nyt etäistä niin mies kiinnostuu, kun saa jahdata. Ei jaksa semmoisia.
Huomattu tämä sama ilmiö myös, valitettavasti. Ekassa (ja ainoassa) parisuhteessani kävi niin, että miehelle oli ennen minun tapaamistani tapahtunut jotain, mitä hän ei ollut käsitellyt. Sitten suhteen alkuaika käytiin tätä asiaa läpi ja työstettin sitä ja lopulta kaikki oli hyvin. Minulle kävi sitten suhteen aikana suht samanlainen juttu, mutta mies ei edes halunnut puhua kanssani aiheesta koska häntä "ahdisti". Erottiin sitten aika pian tuon jälkeeen. Oli suhteessa paljon muutakin vikaa, mutta tuo itsekkyys näkyi kyllä monessa asiassa.
Olen jotenkin alkanut kyynistyä ja uskoa siihen, että suurin osa ihmisistä on suhteessa itsekkäitä. Olen kuullut liikaa tarinoita joissa kumppani on jätetty, kun tämä on sairastunut vakavasti. Miehet ovat yleensä myös se osapuoli joka lähtee, jos perhearki ei miellytäkään. Kun ihmiset listaavat kriteereitä kumppanille, siellä listataan tulotasoja, tiettyjä harrastuksia, koulutusta jne. Onko tällöin kyse edes rakkaudesta vaan siitä, että etsitään rinnalle ihmistä, joka vaan parantaa omaa elämää? Eikö rakkaudessa välitetä toisesta niin, että haluaa kestää vastoinkäymiset ja tosissaan olla rakastamansa ihmisen kanssa? Minusta olisi ahdistavaa seurustella ihmisen kanssa, jolle esimerkiksi se tulotasoni olisi tärkeää. Minähän tulisin varmaan heti jätetyksi, jos jäisinkin työttömäksi.
Anteeksi kun yleistän. Tämä on vaan omaa ajatustulvaa, jonka halusin tuoda ilmi. Onko kukaan muu pohtinut samaa?
Olen pohtinut ihan samaa oikeastaan kaikenlaisten ihmissuhteiden kohdalla. Olen 32-vuotias nainen ja olen ikäväkseni todennut olevani aivan pihalla ihmissuhteista ja siitä miten ne toimivat ja mihin ne perustuvat. Olen lapsena saanut oikein wanhan ajan kiltin tytön kasvatuksen jonka myötä kasvoin omia tarpeita väheksyväksi ja muita ihmisiä varten eläväksi aikuiseksi. Tokihan tuollainen käytös vetää puoleensa hyväksikäyttäjiä ja yhden räikeän tapauksen vuoksi aloin jossain vaiheessa kyseenalaistaa käytöstäni. Samassa huomasin, miten oikeastaan miltei jokainen ihmissuhteeni oli yksipuolinen. Minulta tarvittiin autokyytejä, rahaa lainaksi, kuuntelijaa huolille. Eihän tarvitsevuudessa ja palvelusten pyytämisessä itsessään ole vikaa mutta kun noista muodostui ihmissuhteitteni ainoa sisältö eivätkä ne koskaan toimineet toiseen suuntaan, päätin jättää ne ihmiset taakseni. Toistaiseksi en kuitenkaan ole löytänyt uusia tilalle eli olen hyvin yksinäinen.
Eipä oikeastaan ihme olekaan että kun olen näin pihalla, on miesrintamallakin hyvin hiljaista. Olen toki tapaillut miehiä ja joitakin seurusteluyrityksiäkin on ollut. Olen kuitenkin huomannut että jostain syystä päädyn olemaan miehille jonkinlainen välietappi pidempien suhteiden väliin. Kieltämättä on masentavaa että nekin tyypit jotka ovat ihan tosimielellä seuraa hakemassa, eivät kuitenkaan ota minua tosissaan.
Noissa parisuhdeviritelmissänikin minulla on ollut olo kuin seurustelu olisi nuorallakävelyä. Minun pitäisi koko ajan olla iloinen, nauravainen, hymyileväinen ja ikään kuin miehen naispuolinen vastine, aina samaa mieltä kaikesta tms. Jos vähänkään lipsahtaa muuhun, suhde viilenee välittömästi. Miehet siis tarvitsevat minusta väliaikaista helppoa ja kivaa seuraa. Muuhun en jostain syystä ole toistaiseksi kelvannut. Tätä mysteeriä olen pohtinut jo vuosia. Kaveripiirissäni on (tai siis oli) naisia, jotka pystyivät olemaan ihan omia itsejään parisuhteissaan eli ilon ja onnen hetkien lisäksi saattoivat nakella niskojaan, kiukutella, olla ajamatta säärikarvojaan kuukausiin tms. eivätkä nämä naiset missään kohtaa pelänneet että miehet lähtisivät livohkaan. Eivätkä miehet lähteneetkään. Eivätkä nuo miehet mitään epätoivoisia ripustautujia olleet vaan jokaiselle heistä olisi varmasti muitakin ottajia. Itse taas olen onnistunut häätämään miehiä mitä käsittämättömistäkin syistä. Kerran yhtä miestä ärsytti suuresti kun olin ostanut tulppaaneja maljakkoon, se kuulemma kertoi miten turhamainen olen verrattuna hänen maanläheisyyteensä. Voi huoh. Todellisuudessahan tuollaiset pinnalliset syyt kertovat vain siitä ettemme alun alkaenkaan olleet toisillemme sopivat jolloin pienimmätkin "viat" alkavat ärsyttää. Minulla ei ole ollut yhtäkään pitkää parisuhdetta ja luulen että jo se seikka yksinään tämän ikäisen kohdalla kasvattaa ennakkoluuloja.
Onneksi olen suht introvertti ja yksikseenkin viihtyvä. Olen lisäksi harrastanut viime vuosina melkoista itsetutkiskelua ja saanut nostettua pohjamudissa olleen itsetuntoni parempaan jamaan. Vielä jaksan siis toivoa että löydän tasapainoisia ihmissuhteita. Toivotan tsemppiä muillekin saman aiheen kanssa painiville!
Kuulostat minun naispuoliselta versioltani. Kovin tuttuja asioita omista suhteistani. Olenkohan minäkin ollut tavallaan vähän rajatapaus ja jotenkin "koeajalla" kun tuntuu että kovin helppo minut on sitten lempata heti jos olen eri mieltä jostain asiasta tai on huonompi päivä enkä jaksa kokoa ajan hymyillä. Mitään muuta en haluaisi kuin suhteen, jossa kumpikin saa olla omia itsejään, mutta minä en saa olla. Jokainen meistä tietää suhteita, joissa mies on alkoholisti, väkivaltainen tai juoksee vieraissa, mutta näissä miehissä on jotain sellaista että heitä ei kuitenkaan jätetä, ei kirveelläkään. Nainen on heidän rinnallaan läpi kaiken sen paskan, vuodesta toiseen. Siihen kun pääsisi joskus itsekin, mieluummin tietysti ilman noita ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tinderiä on valitettavasti pakko käyttää.
Olen jo 34v mutta en ole ikinä saanut treffejä oikean elämän kautta. Tinderin kautta niitä on takana joku 70.
70 kertaa käynyt treffeillä ja sitä oikeaa ei ole löytynyt?
Tuohan käy jo työstä. Kannattis varmaan yrittää haravoida pikkusen tiheämmällä kammalla ne ne potentiaaliset treffikumppanit.
Niinhän se käy, jos laskin oikein niin joka kuukausi 1.66 treffit 3 vuoden ajan
Olen ollut myös itse ällistynyt tästä pariutumisen vaikeudesta, mutta se menee joka kerta niin, että jos itse kiinnostuu niin toinen ei kiinnostu ja jos nainen kiinnostuu niin itseä ei kiinnosta yhtään.
Tässä sen näkee, miten ääretön tuuri saa käydä että löytää kumppanin ihan sattumalta ilman mitään palveluita. Jopa valmiiksi kootun sinkkuvalikoiman kanssa se on vaikeaa. Toki se koko kuvio on toisille aina helpompaa kuin toisille, meitä kun on joka lähtöön. Jos olet sitä tyyppiä että eron jälkeen putoaa suunnilleen puusta syliin jo seuraava tapaus, sitä varmaan on helppo ihmetellä että mihin noita Tindereitä tarvitaan.
Siis Tinder toteuttaa yhtä perustehtäväänsä äärettömän hyvin, saattaa vastakkaisesta sukupuolesta kiinnostuneita tekemisiin toistensa kanssa.
Mutta...
Motiivi, motiivi, motiivi.
Mikään ei ole maailmassa muuttunut miksikään, osa treffailee vailla aikomustakaan kummemmasta, osa vakiintuakseen ja osa siltä ja väliltä.
Jos joku vähän levittää rajojaan motiivinsa ulkopuolelle ja siinä joskus onnistuu, niin entäs sitten?
Ihan vastaavalla tavalla naisille on ennen tindereitäkin luritettu ummet ja lammet päästäkseen sänkyyn.
No, voihan p*skamaista käytöstä noinkin selitellä. "Koska ennenkin"...
Eihän tuossa mitään selitelty, vaan havainnollistettiin sitä ettei Tinder ole mitään muuttanut tässä dynamiikassa. Ihmiset(lähinnä miehet) ovat aina manipuloineet toisiaan saadakseen seksiä ja en usko että se koskaan tulee loppumaan. Se kun nyt vaan ei oikein toimi niin, että sanoo naiselle suoraan että et kiinnosta pidempiaikaisena kumppanina, mutta tekisi mieli seksiä.
No totta hemmetissä se toimii just niin. Ja jos ei toimi ja sillä tavalla ei seuraa irtoa, sitten tyydyttää tarpeensa itsekseen tai maksullisilla.
Jaa, no ehkä jos on tarpeeksi pärstäkerrointa ja/tai kuuluisuutta niin voi mennä ihan röyhkeästi suoraan kysymään seksiä, mutta taviksilla ei mene niin.
Olen se nainen, joka sinkkuna harrasti irtoseksiä ihan ilman lepertelyä. Koskaan se ei alkanut siitä, että mies olisi tullut röyhkeästi kysymään seksiä. Ei, vaan hän oli kiinnostava, haluttava ja hauska. Sellainen, jonka kanssa alkoi tehdä mieli seksiä.
Niin, oli hauska, eli kyse on supliikista ihan samalla tavalla kuin lepertelyssäkin, vaikka tyylilaji on vähän eri. Pointti pysyy samana, nainen pitää puhua kiertokautta seksiin. Niin se on aina ollut.
Joo, kaikissa ihmissuhteissa pitää puhua ja olla miellyttävä. Näin se tosiaankin on ihan aina ollut. Normaali ihminen ymmärtää sen.
Jep, ja siksi nyt ei puhuttukaan siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tinderiä on valitettavasti pakko käyttää.
Olen jo 34v mutta en ole ikinä saanut treffejä oikean elämän kautta. Tinderin kautta niitä on takana joku 70.
70 kertaa käynyt treffeillä ja sitä oikeaa ei ole löytynyt?
Tuohan käy jo työstä. Kannattis varmaan yrittää haravoida pikkusen tiheämmällä kammalla ne ne potentiaaliset treffikumppanit.
Niinhän se käy, jos laskin oikein niin joka kuukausi 1.66 treffit 3 vuoden ajan
Olen ollut myös itse ällistynyt tästä pariutumisen vaikeudesta, mutta se menee joka kerta niin, että jos itse kiinnostuu niin toinen ei kiinnostu ja jos nainen kiinnostuu niin itseä ei kiinnosta yhtään.
Tässä sen näkee, miten ääretön tuuri saa käydä että löytää kumppanin ihan sattumalta ilman mitään palveluita. Jopa valmiiksi kootun sinkkuvalikoiman kanssa se on vaikeaa. Toki se koko kuvio on toisille aina helpompaa kuin toisille, meitä kun on joka lähtöön. Jos olet sitä tyyppiä että eron jälkeen putoaa suunnilleen puusta syliin jo seuraava tapaus, sitä varmaan on helppo ihmetellä että mihin noita Tindereitä tarvitaan.
Siis Tinder toteuttaa yhtä perustehtäväänsä äärettömän hyvin, saattaa vastakkaisesta sukupuolesta kiinnostuneita tekemisiin toistensa kanssa.
Mutta...
Motiivi, motiivi, motiivi.
Mikään ei ole maailmassa muuttunut miksikään, osa treffailee vailla aikomustakaan kummemmasta, osa vakiintuakseen ja osa siltä ja väliltä.
Jos joku vähän levittää rajojaan motiivinsa ulkopuolelle ja siinä joskus onnistuu, niin entäs sitten?
Ihan vastaavalla tavalla naisille on ennen tindereitäkin luritettu ummet ja lammet päästäkseen sänkyyn.
No, voihan p*skamaista käytöstä noinkin selitellä. "Koska ennenkin"...
Eihän tuossa mitään selitelty, vaan havainnollistettiin sitä ettei Tinder ole mitään muuttanut tässä dynamiikassa. Ihmiset(lähinnä miehet) ovat aina manipuloineet toisiaan saadakseen seksiä ja en usko että se koskaan tulee loppumaan. Se kun nyt vaan ei oikein toimi niin, että sanoo naiselle suoraan että et kiinnosta pidempiaikaisena kumppanina, mutta tekisi mieli seksiä.
No totta hemmetissä se toimii just niin. Ja jos ei toimi ja sillä tavalla ei seuraa irtoa, sitten tyydyttää tarpeensa itsekseen tai maksullisilla.
Jaa, no ehkä jos on tarpeeksi pärstäkerrointa ja/tai kuuluisuutta niin voi mennä ihan röyhkeästi suoraan kysymään seksiä, mutta taviksilla ei mene niin.
Olen se nainen, joka sinkkuna harrasti irtoseksiä ihan ilman lepertelyä. Koskaan se ei alkanut siitä, että mies olisi tullut röyhkeästi kysymään seksiä. Ei, vaan hän oli kiinnostava, haluttava ja hauska. Sellainen, jonka kanssa alkoi tehdä mieli seksiä.
Niin, oli hauska, eli kyse on supliikista ihan samalla tavalla kuin lepertelyssäkin, vaikka tyylilaji on vähän eri. Pointti pysyy samana, nainen pitää puhua kiertokautta seksiin. Niin se on aina ollut.
Että kiertokautta pitää puhua. Ajatella. Ja ajattele ennen kaikkea tätä: suurelle osalle miehistä tuo kiertokautta puhuminen on ihan luonnollinen tapa kommunikoida naisten kanssa. Ihan kuten me naisetkin kiertokautta puhumme niille miehille, että voisimme haluta heidän kanssaan jatkoille.
Minähän olen samaa mieltä tuosta. Kun pointti oli se, että suoraan ei mennä sanomaan naiselle että annatko seksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen hieman ruma ja vähän ylipainoinen nainen, jonka saa huolellisella laittautumisella ihan ookooksi. Mulla ongelmana on, että heti kun suhde menee yöpymis-/saunomistasolle, epäviehättävyyteni paljastuu. Mieheni olenkin napannut hurmaavalla persoonallani =D Olen oikeasti aika hauska ja vähän älytön tyyppi, luulen että se on vedonnut miehiin joiden kanssa olen viimeksi ollut parisuhteessa.
Nykyinen parisuhteeni meinasi kaatua joitakin viikkoja sitten ja auta armias sitä paniikkia kun tajusin, että taas pitäisi alkaa etsiä jotakuta uutta ja näillä spekseillä se nyt vain on aika hemmetin haastavaa. Käänsin kuitenkin kelkkani ja päätin pitää mieheni - otin itse etäisyyttä, aloin harrastaa intohimoisesti rakastamiani asioita (luonto, liikunta), aloin käydä ulkona entistä enemmän ja huomasin myös, että kyllä minäkin tarvittaessa baarista kainalon itselleni yhdeksi yöksi löytäisin. Meni ehkä viikko, kun mieheni alkoikin tarrautua MINUUN. Luulenpa siis, että miehiin vetoavat itsevarmat, itsenäiset, hauskat ja tasapainoiset naiset! Jätin silloin siis kaikki ”tässä suhteessa minua ahdistaa tämä ja se, millä tasolla suhteemme sinun mielestäsi on” -lätinät pois ja johan alkoi miestä taas kiinnostaa. Vinkkinä siis sinkuille: älä anna sinkkuahdistuksen näkyä vaan esitä itsevarmaa, coolia, menevää ja sellaista, joka kyllä pärjää ilman muita. Se tuntuu vetoavan putkiaivoihin =D
Näinhän se menee, että mäkin kelpaan sillon kun olen hauska, puhelias, menevä ja itsenäinen. Mutta haluan kelvata myös silloin, kun olen heikko, herkkä ja hiljainen. Tätä ei oo nyt hetkeen tapahtunut vaan miehet ottaa etäisyyttä, kun musta paljastuu noita inhimillisiä puolia, herkkyyttä tai huonoa oloa. En vaan jaksa esittää, että kaikki on hyvin jos ei ole, mutta tällaisena rumana naisena vissiin pitäs aina olla se viihdyttävä seuralainen, että kelpaa. Nyt just paikkailen sydäntäni, kun mies jolle näytin jo sisintäni aika tavalla ja joka yritti suhdetta vakiinnuttaa mielestäni vähän liian nopsaan ja oli niin olevinaan minuun kovin rakastunut, ei ole reiluun viikkoon ehtinyt vastata viestiini, että sellanen rakkaus oli se. Veikkaan että rakkaus säilyi, mutta kohde vaihtui. Mutta vielä mä uskon, että jollekin oon just kokonaisena se täydellinen. Tai sitten olen vain yksinäni täydellinen.
Ap täällä. Olisin voinut kirjoittaa ihan samaa kuin sinä. Onko ihan tosiaan niin, että kumppanille ei saisi näyttää tarvitsevuutta? Ei kukaan halua roikkujaa jolla ei ole mitään muuta elämää, mutta minusta parisuhteessa pitää pystyä myös tukeutumaan toiseen huonona hetkenä. Mikä suhde sellainen on, jossa pitää esittää vahvaa koko ajan? Tietenkin pidemmän päälle käy raskaaksi, jos toisella on aina paha olla. Meillä kaikilla kuitenkin elämässä sattuu ikäviä asioita ja silloin haluaisin luottaa siihen, että kumppani pysyy vierellä.
Olen itsenäinen ja pärjäävä. Mulla on paljon omia mielenkiinnonkohteita. Siitä ei siis ole kiinni. En kuitenkaan ala pelaamaan mitään pelejä, että esitämpä tässä nyt etäistä niin mies kiinnostuu, kun saa jahdata. Ei jaksa semmoisia.
Huomattu tämä sama ilmiö myös, valitettavasti. Ekassa (ja ainoassa) parisuhteessani kävi niin, että miehelle oli ennen minun tapaamistani tapahtunut jotain, mitä hän ei ollut käsitellyt. Sitten suhteen alkuaika käytiin tätä asiaa läpi ja työstettin sitä ja lopulta kaikki oli hyvin. Minulle kävi sitten suhteen aikana suht samanlainen juttu, mutta mies ei edes halunnut puhua kanssani aiheesta koska häntä "ahdisti". Erottiin sitten aika pian tuon jälkeeen. Oli suhteessa paljon muutakin vikaa, mutta tuo itsekkyys näkyi kyllä monessa asiassa.
Olen jotenkin alkanut kyynistyä ja uskoa siihen, että suurin osa ihmisistä on suhteessa itsekkäitä. Olen kuullut liikaa tarinoita joissa kumppani on jätetty, kun tämä on sairastunut vakavasti. Miehet ovat yleensä myös se osapuoli joka lähtee, jos perhearki ei miellytäkään. Kun ihmiset listaavat kriteereitä kumppanille, siellä listataan tulotasoja, tiettyjä harrastuksia, koulutusta jne. Onko tällöin kyse edes rakkaudesta vaan siitä, että etsitään rinnalle ihmistä, joka vaan parantaa omaa elämää? Eikö rakkaudessa välitetä toisesta niin, että haluaa kestää vastoinkäymiset ja tosissaan olla rakastamansa ihmisen kanssa? Minusta olisi ahdistavaa seurustella ihmisen kanssa, jolle esimerkiksi se tulotasoni olisi tärkeää. Minähän tulisin varmaan heti jätetyksi, jos jäisinkin työttömäksi.
Anteeksi kun yleistän. Tämä on vaan omaa ajatustulvaa, jonka halusin tuoda ilmi. Onko kukaan muu pohtinut samaa?
Olen pohtinut ihan samaa oikeastaan kaikenlaisten ihmissuhteiden kohdalla. Olen 32-vuotias nainen ja olen ikäväkseni todennut olevani aivan pihalla ihmissuhteista ja siitä miten ne toimivat ja mihin ne perustuvat. Olen lapsena saanut oikein wanhan ajan kiltin tytön kasvatuksen jonka myötä kasvoin omia tarpeita väheksyväksi ja muita ihmisiä varten eläväksi aikuiseksi. Tokihan tuollainen käytös vetää puoleensa hyväksikäyttäjiä ja yhden räikeän tapauksen vuoksi aloin jossain vaiheessa kyseenalaistaa käytöstäni. Samassa huomasin, miten oikeastaan miltei jokainen ihmissuhteeni oli yksipuolinen. Minulta tarvittiin autokyytejä, rahaa lainaksi, kuuntelijaa huolille. Eihän tarvitsevuudessa ja palvelusten pyytämisessä itsessään ole vikaa mutta kun noista muodostui ihmissuhteitteni ainoa sisältö eivätkä ne koskaan toimineet toiseen suuntaan, päätin jättää ne ihmiset taakseni. Toistaiseksi en kuitenkaan ole löytänyt uusia tilalle eli olen hyvin yksinäinen.
Eipä oikeastaan ihme olekaan että kun olen näin pihalla, on miesrintamallakin hyvin hiljaista. Olen toki tapaillut miehiä ja joitakin seurusteluyrityksiäkin on ollut. Olen kuitenkin huomannut että jostain syystä päädyn olemaan miehille jonkinlainen välietappi pidempien suhteiden väliin. Kieltämättä on masentavaa että nekin tyypit jotka ovat ihan tosimielellä seuraa hakemassa, eivät kuitenkaan ota minua tosissaan.
Noissa parisuhdeviritelmissänikin minulla on ollut olo kuin seurustelu olisi nuorallakävelyä. Minun pitäisi koko ajan olla iloinen, nauravainen, hymyileväinen ja ikään kuin miehen naispuolinen vastine, aina samaa mieltä kaikesta tms. Jos vähänkään lipsahtaa muuhun, suhde viilenee välittömästi. Miehet siis tarvitsevat minusta väliaikaista helppoa ja kivaa seuraa. Muuhun en jostain syystä ole toistaiseksi kelvannut. Tätä mysteeriä olen pohtinut jo vuosia. Kaveripiirissäni on (tai siis oli) naisia, jotka pystyivät olemaan ihan omia itsejään parisuhteissaan eli ilon ja onnen hetkien lisäksi saattoivat nakella niskojaan, kiukutella, olla ajamatta säärikarvojaan kuukausiin tms. eivätkä nämä naiset missään kohtaa pelänneet että miehet lähtisivät livohkaan. Eivätkä miehet lähteneetkään. Eivätkä nuo miehet mitään epätoivoisia ripustautujia olleet vaan jokaiselle heistä olisi varmasti muitakin ottajia. Itse taas olen onnistunut häätämään miehiä mitä käsittämättömistäkin syistä. Kerran yhtä miestä ärsytti suuresti kun olin ostanut tulppaaneja maljakkoon, se kuulemma kertoi miten turhamainen olen verrattuna hänen maanläheisyyteensä. Voi huoh. Todellisuudessahan tuollaiset pinnalliset syyt kertovat vain siitä ettemme alun alkaenkaan olleet toisillemme sopivat jolloin pienimmätkin "viat" alkavat ärsyttää. Minulla ei ole ollut yhtäkään pitkää parisuhdetta ja luulen että jo se seikka yksinään tämän ikäisen kohdalla kasvattaa ennakkoluuloja.
Onneksi olen suht introvertti ja yksikseenkin viihtyvä. Olen lisäksi harrastanut viime vuosina melkoista itsetutkiskelua ja saanut nostettua pohjamudissa olleen itsetuntoni parempaan jamaan. Vielä jaksan siis toivoa että löydän tasapainoisia ihmissuhteita. Toivotan tsemppiä muillekin saman aiheen kanssa painiville!
Miten toimit, kun sait kritiikkiä tulppaaneista? Sanoitko, että ostat mitä haluat omilla rahoillasi vai aloitko selitellä ja lepytellä?
Tuo liittyi tilanteeseen missä mies luetteli käytännön esimerkkejä osoittaakseen miten eri maailmoista olemme. Ne tulppaanit olivat olleet kaiken huippu kuulemma. En muista tarkalleen miten vastasin, mutta kyllä se selittelyksi meni :D Tuosta on kyllä useampi vuosi aikaa. Nykyään osaisin varmaan olla vähän vähemmän puolusteleva.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tinderiä on valitettavasti pakko käyttää.
Olen jo 34v mutta en ole ikinä saanut treffejä oikean elämän kautta. Tinderin kautta niitä on takana joku 70.
70 kertaa käynyt treffeillä ja sitä oikeaa ei ole löytynyt?
Tuohan käy jo työstä. Kannattis varmaan yrittää haravoida pikkusen tiheämmällä kammalla ne ne potentiaaliset treffikumppanit.
Niinhän se käy, jos laskin oikein niin joka kuukausi 1.66 treffit 3 vuoden ajan
Olen ollut myös itse ällistynyt tästä pariutumisen vaikeudesta, mutta se menee joka kerta niin, että jos itse kiinnostuu niin toinen ei kiinnostu ja jos nainen kiinnostuu niin itseä ei kiinnosta yhtään.
Tässä sen näkee, miten ääretön tuuri saa käydä että löytää kumppanin ihan sattumalta ilman mitään palveluita. Jopa valmiiksi kootun sinkkuvalikoiman kanssa se on vaikeaa. Toki se koko kuvio on toisille aina helpompaa kuin toisille, meitä kun on joka lähtöön. Jos olet sitä tyyppiä että eron jälkeen putoaa suunnilleen puusta syliin jo seuraava tapaus, sitä varmaan on helppo ihmetellä että mihin noita Tindereitä tarvitaan.
Siis Tinder toteuttaa yhtä perustehtäväänsä äärettömän hyvin, saattaa vastakkaisesta sukupuolesta kiinnostuneita tekemisiin toistensa kanssa.
Mutta...
Motiivi, motiivi, motiivi.
Mikään ei ole maailmassa muuttunut miksikään, osa treffailee vailla aikomustakaan kummemmasta, osa vakiintuakseen ja osa siltä ja väliltä.
Jos joku vähän levittää rajojaan motiivinsa ulkopuolelle ja siinä joskus onnistuu, niin entäs sitten?
Ihan vastaavalla tavalla naisille on ennen tindereitäkin luritettu ummet ja lammet päästäkseen sänkyyn.
No, voihan p*skamaista käytöstä noinkin selitellä. "Koska ennenkin"...
Eihän tuossa mitään selitelty, vaan havainnollistettiin sitä ettei Tinder ole mitään muuttanut tässä dynamiikassa. Ihmiset(lähinnä miehet) ovat aina manipuloineet toisiaan saadakseen seksiä ja en usko että se koskaan tulee loppumaan. Se kun nyt vaan ei oikein toimi niin, että sanoo naiselle suoraan että et kiinnosta pidempiaikaisena kumppanina, mutta tekisi mieli seksiä.
No totta hemmetissä se toimii just niin. Ja jos ei toimi ja sillä tavalla ei seuraa irtoa, sitten tyydyttää tarpeensa itsekseen tai maksullisilla.
Jaa, no ehkä jos on tarpeeksi pärstäkerrointa ja/tai kuuluisuutta niin voi mennä ihan röyhkeästi suoraan kysymään seksiä, mutta taviksilla ei mene niin.
Olen se nainen, joka sinkkuna harrasti irtoseksiä ihan ilman lepertelyä. Koskaan se ei alkanut siitä, että mies olisi tullut röyhkeästi kysymään seksiä. Ei, vaan hän oli kiinnostava, haluttava ja hauska. Sellainen, jonka kanssa alkoi tehdä mieli seksiä.
Niin, oli hauska, eli kyse on supliikista ihan samalla tavalla kuin lepertelyssäkin, vaikka tyylilaji on vähän eri. Pointti pysyy samana, nainen pitää puhua kiertokautta seksiin. Niin se on aina ollut.
Että kiertokautta pitää puhua. Ajatella. Ja ajattele ennen kaikkea tätä: suurelle osalle miehistä tuo kiertokautta puhuminen on ihan luonnollinen tapa kommunikoida naisten kanssa. Ihan kuten me naisetkin kiertokautta puhumme niille miehille, että voisimme haluta heidän kanssaan jatkoille.
Minähän olen samaa mieltä tuosta. Kun pointti oli se, että suoraan ei mennä sanomaan naiselle että annatko seksiä.
Annatko? Seksi on sinulle jotain, mitä nainen antaa? No, se selittää paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se dominajankutus ei kuulu tälle palstalle, eikä kiinnosta ketään.
Parisuhteen vaikeus on oikean elämän puute, nähdään naisia vain netissä ja telkkarissa. Luullaan että silikoninen muovi on normaali nainen, ei tajuta että telkkari ja porno ei ole oikeaa elämää.
Rakenna siinä sitten suhdetta.
Jos samainen mies olisi valitellut että mistään ei meinaa löytää naista joka tykkää että mies on vievä osapuoli, hänestä kun ei alistumaan ole, niin eiköhän reaktiot olisi kovin erilaisia.
Kukaan ei olisi mollanut että vätys, BDSM-pervo, tms.
Naiset olisivat kuorossa kertoneet kuinka varmasti noin mukavalle miehelle löytyy sopiva nainen, itse asiassa just minä satun tykkäämään siitä kun mies vie, hihii.
Oikeasti tässä on kyse tasan yhdestä asiasta: siitä että naisilla on aika vtun konservatiiviset käsitykset seksistä ja romantiikasta. Alistuva mies on ällötys ja jotain epäluonnollista. Mutta koska sitä ei haluta sanoa ääneen, homma käännetään siten että "M" olisi muulla tapaa ihmisenä huono.
mies33v
Jep.
Tyyppihän on saanut naisilta aloitteitakin, ja naiset on halunneet viedä hommaa eteenpäin. Eli tuskin mikään mt-ongelmainen mammanpoika vätys-jankuttaja sitten.
Voin kuvitella naisten reaktiot kun kävi ilmi että haluaisi olla vähän vietävänä :D
https://st2.depositphotos.com/1912333/7313/i/950/depositphotos_73137665…
Aika vastaava juttu on jos mies valittelee ettei löydä naista koska on vähän mahaa. Heti on naisia lohduttelemassa nallekarhumiestä ja kaikki saavat todeta yhdessä kuinka jokaiselle on joku, makuja on monia eivätkä naiset ole pinnallisia.
Mutta vaihdetaanpa mahakkuuden tilalle lyhyys, niin jopas muuttuu ääni kellossa...
Kirjoita nyt ylös että muistat: NAISET OVAT PINNALLISIA. Me haluamme miellyttävän miehen ja me etsimme sellaisen. Emme ole rivissä kenen tahansa vain otettavissa vaan meillä on omia haluja. Emme tee hyväntekeväisyyttä vaan etsimme haluttavaa kumppania. Jos emme tykkää lyhyestä miehestä, emme ota lyhyttä miestä siksi että hänelle ei tulisi paha mieli. Tai lihavaa. Tai kaljua. Tai pahanhajuista. jne. Voimme kyllä tarjota myötätuntoa palstalla, mutta myötätunnosta emme kelpuuta huonoa kumppania.
Ilmaisen vielä toisin. Ei kukaan ole vaatinut palstanaisia kelpuuttamaan palstamiehiä, ei tässä treffipalstalla olla.
Kysymys on miksi myötätuntoa saa mies joka valittelee asioista jotka eivät edes ole naisille turn-offeja?
Mies joka valittelee asioista jotka ovat enemmistölle turn-offeja, saa osakseen haukkumista (mt-ongelmainen, vätys, mammanpoika, autisti, ym).
Eikö sen nallekarhumiehen pitäisi saada osakseen haukkuryöppy kun valittelee ihan turhasta? Naisista suuri osahan, ellei jopa enemmistö, juuri pitää isokokoisista nallekarhumiehistä.
Siksi koska naiset joutuisivat myöntämään että heillä on sama miesmaku ja tiukka kaava sille millainen miehen pitää olla.
Siksi siitä turn-off-miehestä on löydettävä joku muu (ymmärrettävä) syy miksi se ei kelpaa.
m33
Jep, tämä ilmiö tunnetaan maailmalla nimellä rationalization hamster.
Jaaha, miehen pituusprovojankutus vauhdissa.
Lyhyt mies ja lyhyempi mies, kaksi eri asiaa. Mutta ollakseen oikeassa, trollit alkavat vääntämään kuinka paljon lyhyempi mies ei enää kelpaa, tai kuinka lyhyelle naiselle kelpaa oman pituutensa ansiosta. Sitten voikin taas julistaa faktaksi ettei lyhyt mies kelpaa naisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tinderiä on valitettavasti pakko käyttää.
Olen jo 34v mutta en ole ikinä saanut treffejä oikean elämän kautta. Tinderin kautta niitä on takana joku 70.
70 kertaa käynyt treffeillä ja sitä oikeaa ei ole löytynyt?
Tuohan käy jo työstä. Kannattis varmaan yrittää haravoida pikkusen tiheämmällä kammalla ne ne potentiaaliset treffikumppanit.
Niinhän se käy, jos laskin oikein niin joka kuukausi 1.66 treffit 3 vuoden ajan
Olen ollut myös itse ällistynyt tästä pariutumisen vaikeudesta, mutta se menee joka kerta niin, että jos itse kiinnostuu niin toinen ei kiinnostu ja jos nainen kiinnostuu niin itseä ei kiinnosta yhtään.
Tässä sen näkee, miten ääretön tuuri saa käydä että löytää kumppanin ihan sattumalta ilman mitään palveluita. Jopa valmiiksi kootun sinkkuvalikoiman kanssa se on vaikeaa. Toki se koko kuvio on toisille aina helpompaa kuin toisille, meitä kun on joka lähtöön. Jos olet sitä tyyppiä että eron jälkeen putoaa suunnilleen puusta syliin jo seuraava tapaus, sitä varmaan on helppo ihmetellä että mihin noita Tindereitä tarvitaan.
Siis Tinder toteuttaa yhtä perustehtäväänsä äärettömän hyvin, saattaa vastakkaisesta sukupuolesta kiinnostuneita tekemisiin toistensa kanssa.
Mutta...
Motiivi, motiivi, motiivi.
Mikään ei ole maailmassa muuttunut miksikään, osa treffailee vailla aikomustakaan kummemmasta, osa vakiintuakseen ja osa siltä ja väliltä.
Jos joku vähän levittää rajojaan motiivinsa ulkopuolelle ja siinä joskus onnistuu, niin entäs sitten?
Ihan vastaavalla tavalla naisille on ennen tindereitäkin luritettu ummet ja lammet päästäkseen sänkyyn.
No, voihan p*skamaista käytöstä noinkin selitellä. "Koska ennenkin"...
Eihän tuossa mitään selitelty, vaan havainnollistettiin sitä ettei Tinder ole mitään muuttanut tässä dynamiikassa. Ihmiset(lähinnä miehet) ovat aina manipuloineet toisiaan saadakseen seksiä ja en usko että se koskaan tulee loppumaan. Se kun nyt vaan ei oikein toimi niin, että sanoo naiselle suoraan että et kiinnosta pidempiaikaisena kumppanina, mutta tekisi mieli seksiä.
No totta hemmetissä se toimii just niin. Ja jos ei toimi ja sillä tavalla ei seuraa irtoa, sitten tyydyttää tarpeensa itsekseen tai maksullisilla.
Jaa, no ehkä jos on tarpeeksi pärstäkerrointa ja/tai kuuluisuutta niin voi mennä ihan röyhkeästi suoraan kysymään seksiä, mutta taviksilla ei mene niin.
Olen se nainen, joka sinkkuna harrasti irtoseksiä ihan ilman lepertelyä. Koskaan se ei alkanut siitä, että mies olisi tullut röyhkeästi kysymään seksiä. Ei, vaan hän oli kiinnostava, haluttava ja hauska. Sellainen, jonka kanssa alkoi tehdä mieli seksiä.
Niin, oli hauska, eli kyse on supliikista ihan samalla tavalla kuin lepertelyssäkin, vaikka tyylilaji on vähän eri. Pointti pysyy samana, nainen pitää puhua kiertokautta seksiin. Niin se on aina ollut.
Että kiertokautta pitää puhua. Ajatella. Ja ajattele ennen kaikkea tätä: suurelle osalle miehistä tuo kiertokautta puhuminen on ihan luonnollinen tapa kommunikoida naisten kanssa. Ihan kuten me naisetkin kiertokautta puhumme niille miehille, että voisimme haluta heidän kanssaan jatkoille.
Minähän olen samaa mieltä tuosta. Kun pointti oli se, että suoraan ei mennä sanomaan naiselle että annatko seksiä.
Annatko? Seksi on sinulle jotain, mitä nainen antaa? No, se selittää paljon.
En viitsinyt sanoa rumasti täällä palstalla, mutta vaihda siihen ihan mitkä tahansa sanat joissa mennään suoraan asiaan, ei ole väliä.
Alue: Aihe vapaa
Sitähän sanotaan, että sekopäänaisilta saa parasta seksiä. Tiedä sitten, pitääkö paikkansa. Voihan se olla, että sellaiset ovat kiihkeitä ja osaavat sen myös näyttää. Eivät odota että mies ottaa, vaan tarttuvat itse toimeen. Siksi varmaan miehet monesti sietävät niitä "hankalia" naisia.