Itkin juuri, koska olen niin yksin
Olen ollut 4 vuotta sinkku. Täytän kohta 40. Olen 5-v lapsen totaaliyh. Minulla on hyväpalkkainen työ, ystäviä, perhe ja tukiverkko. Saan apua, kun tarvitsen. Itsetuntoni on naisena nollassa. Olen niin yksin. Vasta nyt pato hajosi. Neljä vuotta olen vain suorittanut, keskittynyt rakentamaan elämää. Nyt tuli ensimmäinen itku. Siksi että olen naisena yksin. On ollut yhdenillan juttuja mutta kukaan ei ole halunnut kanssani mitään muuta kuin seksiä. Kuljen vain työpaikan, päiväkodin ja kaupan väliä, en tapaa ketään. Joskus käyn ulkona mutta ainoa mitä sieltä saa, on seksi. Tinderissä, vaikka kuinka sanon, että etsin vakavaa, on ollut vain seksimiehiä. Haluaisin kumppanin, jonka kanssa jakaa kaikki. Yksinäiset lauantaitkin.
Kommentit (16)
Haet miehiä väärästä paikkaa, suurin osa tindermiehistä on tosiaan vaan sen seksin perässä.
No et sinä kovin yksin ole kun sinulla on ystäviä, perhe ja tukiverkko. Koita vähän ryhdistäytyä äläkä ole heti imemässä tinderdeitin kullia...
T:Tindernainen
Noh noh. Elämässä ei ole voittajia eikä häviäjiä. Kaikkihan me ollaan tietyllä tavalka yksin. Kaikki muu on esittämistä.
joo sitten vasta olet yksin ja voisit itkeä kun olisit lastesi kanssa ensin alkuun 5 vuotta ettei ketään kävisi edes kylässä. vali vali.
tämä aloitus taitaa olla taas porvoosta
Harrastat yhdenillanjuttuja ja valitat, että et kelpaa kuin yhdenillanjutuksi? Joku logiikka tuossa varmaan on, mutta ei ihan aukea.
Nyt vähän realismia peliin: älä keskity siihen mitä sinulta puuttuu, vaan siihen mitä sinulla on! Lapsi, perhe, työ ovat ihmiselle kullan arvoisia aarteita, nauti niistä! Kaikilla ei todellakaan ole asiat noin hyvin. Joku miehen retale, tai vaikka prinssi ei elämääsi pelasta! Tulee, jos on tullakseen, lopeta etsiminen!
Älä harrasta heti seksiä. Tapaile ainakin sen kolme kertaa, niin näet mikä on miehiään. Tapaile myös erityylisiä ihmisiä. Voi olla, että sellainen osoittautuu mukavaksi. Menkää myös yhdessä lapsen kanssa treffeille. Olen kuullut monta tarinaa, kuinka lapset ovat löytäneet äidille uuden miehen.
Älä valita, monnella ei ole noista mitään, katsotaan sitten kun olet itkenyt vuosia päivittäin.
Oletko kokeillut deittisivuja kuvan kanssa? Itselläni oli muutama vuosi sitten samankaltainen tilanne, mutta netissä yhteydenottoja tuli paljon ja suuri osa miehistä oli tosissaan.
Kohtaa ihmisiä joiden kanssa on samoja kiinnostuksen aiheita ja tuntuu oikealta sinulle? Siellä on miehiä joilla on lapsia itselläänkin tai ymmärtävät tilanteen?
Et ole yksin, sinullahan on perhe ja ystäviä, työkavereita ym! Olet läheisriippuvainen ja kuvittelet että parisuhde pelastaa sinut. Aikamoinen vaatimus tulevalle kumppanille heti alkuun. Terveempää olisi nyt opetella tasapainoista elämää jossa on hyvä olla. Ota vastuu elämästäsi ja etsi tapa olla onnellinen ilman epätoivoista kitinää. Sen jälkeen on helpompi löytää hyvä parisuhde kun itse on kunnossa eikä tyydy mihin tahansa (kuten yhden illan jutut ja kuspäät). Kyllä se siitä ap!
En harrasta yhdenillanjuttuja. Niitä on 1-2 per vuosi, ja vain siksi, että tarvitsen edes vähän seksiäkin. Myös joka kerta ajattelen ja sanon näille baari/tinder-tuttavuuksille, että en pidä pelkästä yhdestä illasta ja toivoisin muutakin. Ehkä teen väärin, että suostun edes siihen kertaan, mutta on minulla halujakin.
Olen kokeillut myös ja paljon enemmän sitä, että on treffit. Toisia ei koskaan tule.
En oikeastaan valita. Halusin vain jakaa jonkun kanssa tämän itkuhetken.
En eronnut miehestä. Hän kuoli. Asian yli olen päässyt. Lapsi on tärkein kaikista ja nautin elämästä mutta tulee näitä yksinäisiäkin hetkiä. Ennen ei ole näin rajua tullut. Ennen olen itkenyt enemmänkin surua ja ikävää, enkä oikeastaan itkenyt sitäkään. Purkanut muutoin.
Ap
Ps. Asun itse asiassa melkein Porvoossa.
Minä olen noin 40 vuotias. En eläessäni ole ollut parisuhteessa. - Näinkin on voinut elää ja olla. Olen myös kokenut hyvin paljon itse inhoa ja riitämättömyyden tunnetta, kysyen, että mikä minussa on oikeast vialla? - Mitä teen väärin?
Olen hämmästyksekseni kuitenkin onnisunut saamaan ja ylläpitämään muutoin läheisiä ja merkittäviä ihmissuhteita yllä.
Mutta haave ja unelma siitä Yhdestä ja Eriyisestä elää silti vahvana, koska kuitenkin on asioita, jotka kuuluvat minusta enempi parisuhteeseen kuin kavreiden ja taai ysävien kanssa jaettavaksi.
Tiedän kyllä, että on ihmsiä, joilla saattaa olla sellaisiakin ihmissuhteita, joissa ei ole mitään muuta yhteistä kuin jaettu seksi. Minusta tuskin oli sellaiseen. Ei vaikka halu tulla kosketetuksi ja oive saada koskettaa toista ja, että voisi saada kokea tuntea toisen lähellä, iho -ihoa vasten on välillä niin voimakas, että pelkään sekoavani.
Ja ennen kuin joku ehdottaa, niin en usko, että voisin ostaa Suomesta tai mistään muualtakaan ketään tai kenenkään myymiä "alan palveluita" puutteesseni. (- Ihminen ei ole minulle kauppatavara).
Älä itke :(