Muita sinkkuja, jotka olisivat halunneet parisuhteen?

Tässäkin ketjussa puhutaan sekä aidoista että seipäistä suloisessa sekasotkussa. Ongelmaa pariutua on niin monista syistä. Osalla syynä on huonot sosiaaliset taidot, osalla flaksi käy liian hyvin ja ei osata valita ja tyytyä yhteen. Osalla on selkeästi rima liian ylhäällä ja osalle kelpaisi kuka tahansa. Samat neuvot ei sovi kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Se dominajankutus ei kuulu tälle palstalle, eikä kiinnosta ketään.

Parisuhteen vaikeus on oikean elämän puute, nähdään naisia vain netissä ja telkkarissa. Luullaan että silikoninen muovi on normaali nainen, ei tajuta että telkkari ja porno ei ole oikeaa elämää.

Rakenna siinä sitten suhdetta.

No jaa, minussa ainakin alkaa herätä jonkin asteisia läimäyttelyhaluja kun nuo pari sekopäätä ovat jankuttaneet päiväkausia. Ehkä he luottavat siihen, että kun parisuhteessa jankuttavat tarpeeksi niin naisesta kuoriutuu esiin raivokas domina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen hieman ruma ja vähän ylipainoinen nainen, jonka saa huolellisella laittautumisella ihan ookooksi. Mulla ongelmana on, että heti kun suhde menee yöpymis-/saunomistasolle, epäviehättävyyteni paljastuu. Mieheni olenkin napannut hurmaavalla persoonallani =D Olen oikeasti aika hauska ja vähän älytön tyyppi, luulen että se on vedonnut miehiin joiden kanssa olen viimeksi ollut parisuhteessa.

Nykyinen parisuhteeni meinasi kaatua joitakin viikkoja sitten ja auta armias sitä paniikkia kun tajusin, että taas pitäisi alkaa etsiä jotakuta uutta ja näillä spekseillä se nyt vain on aika hemmetin haastavaa. Käänsin kuitenkin kelkkani ja päätin pitää mieheni - otin itse etäisyyttä, aloin harrastaa intohimoisesti rakastamiani asioita (luonto, liikunta), aloin käydä ulkona entistä enemmän ja huomasin myös, että kyllä minäkin tarvittaessa baarista kainalon itselleni yhdeksi yöksi löytäisin. Meni ehkä viikko, kun mieheni alkoikin tarrautua MINUUN. Luulenpa siis, että miehiin vetoavat itsevarmat, itsenäiset, hauskat ja tasapainoiset naiset! Jätin silloin siis kaikki ”tässä suhteessa minua ahdistaa tämä ja se, millä tasolla suhteemme sinun mielestäsi on” -lätinät pois ja johan alkoi miestä taas kiinnostaa. Vinkkinä siis sinkuille: älä anna sinkkuahdistuksen näkyä vaan esitä itsevarmaa, coolia, menevää ja sellaista, joka kyllä pärjää ilman muita. Se tuntuu vetoavan putkiaivoihin =D

Näinhän se menee, että mäkin kelpaan sillon kun olen hauska, puhelias, menevä ja itsenäinen. Mutta haluan kelvata myös silloin, kun olen heikko, herkkä ja hiljainen. Tätä ei oo nyt hetkeen tapahtunut vaan miehet ottaa etäisyyttä, kun musta paljastuu noita inhimillisiä puolia, herkkyyttä tai huonoa oloa. En vaan jaksa esittää, että kaikki on hyvin jos ei ole, mutta tällaisena rumana naisena vissiin pitäs aina olla se viihdyttävä seuralainen, että kelpaa. Nyt just paikkailen sydäntäni, kun mies jolle näytin jo sisintäni aika tavalla ja joka yritti suhdetta vakiinnuttaa mielestäni vähän liian nopsaan ja oli niin olevinaan minuun kovin rakastunut, ei ole reiluun viikkoon ehtinyt vastata viestiini, että sellanen rakkaus oli se. Veikkaan että rakkaus säilyi, mutta kohde vaihtui. Mutta vielä mä uskon, että jollekin oon just kokonaisena se täydellinen. Tai sitten olen vain yksinäni täydellinen.

Ap täällä. Olisin voinut kirjoittaa ihan samaa kuin sinä. Onko ihan tosiaan niin, että kumppanille ei saisi näyttää tarvitsevuutta? Ei kukaan halua roikkujaa jolla ei ole mitään muuta elämää, mutta minusta parisuhteessa pitää pystyä myös tukeutumaan toiseen huonona hetkenä. Mikä suhde sellainen on, jossa pitää esittää vahvaa koko ajan? Tietenkin pidemmän päälle käy raskaaksi, jos toisella on aina paha olla. Meillä kaikilla kuitenkin elämässä sattuu ikäviä asioita ja silloin haluaisin luottaa siihen, että kumppani pysyy vierellä.

Olen itsenäinen ja pärjäävä. Mulla on paljon omia mielenkiinnonkohteita. Siitä ei siis ole kiinni. En kuitenkaan ala pelaamaan mitään pelejä, että esitämpä tässä nyt etäistä niin mies kiinnostuu, kun saa jahdata. Ei jaksa semmoisia.

Huomattu tämä sama ilmiö myös, valitettavasti. Ekassa (ja ainoassa) parisuhteessani kävi niin, että miehelle oli ennen minun tapaamistani tapahtunut jotain, mitä hän ei ollut käsitellyt. Sitten suhteen alkuaika käytiin tätä asiaa läpi ja työstettin sitä ja lopulta kaikki oli hyvin. Minulle kävi sitten suhteen aikana suht samanlainen juttu, mutta mies ei edes halunnut puhua kanssani aiheesta koska häntä "ahdisti". Erottiin sitten aika pian tuon jälkeeen. Oli suhteessa paljon muutakin vikaa, mutta tuo itsekkyys näkyi kyllä monessa asiassa.

Olen jotenkin alkanut kyynistyä ja uskoa siihen, että suurin osa ihmisistä on suhteessa itsekkäitä. Olen kuullut liikaa tarinoita joissa kumppani on jätetty, kun tämä on sairastunut vakavasti. Miehet ovat yleensä myös se osapuoli joka lähtee, jos perhearki ei miellytäkään. Kun ihmiset listaavat kriteereitä kumppanille, siellä listataan tulotasoja, tiettyjä harrastuksia, koulutusta jne. Onko tällöin kyse edes rakkaudesta vaan siitä, että etsitään rinnalle ihmistä, joka vaan parantaa omaa elämää? Eikö rakkaudessa välitetä toisesta niin, että haluaa kestää vastoinkäymiset ja tosissaan olla rakastamansa ihmisen kanssa? Minusta olisi ahdistavaa seurustella ihmisen kanssa, jolle esimerkiksi se tulotasoni olisi tärkeää. Minähän tulisin varmaan heti jätetyksi, jos jäisinkin työttömäksi. 

Anteeksi kun yleistän. Tämä on vaan omaa ajatustulvaa, jonka halusin tuoda ilmi. Onko kukaan muu pohtinut samaa? 

Olen pohtinut ihan samaa oikeastaan kaikenlaisten ihmissuhteiden kohdalla. Olen 32-vuotias nainen ja olen ikäväkseni todennut olevani aivan pihalla ihmissuhteista ja siitä miten ne toimivat ja mihin ne perustuvat. Olen lapsena saanut oikein wanhan ajan kiltin tytön kasvatuksen jonka myötä kasvoin omia tarpeita väheksyväksi ja muita ihmisiä varten eläväksi aikuiseksi. Tokihan tuollainen käytös vetää puoleensa hyväksikäyttäjiä ja yhden räikeän tapauksen vuoksi aloin jossain vaiheessa kyseenalaistaa käytöstäni. Samassa huomasin, miten oikeastaan miltei jokainen ihmissuhteeni oli yksipuolinen. Minulta tarvittiin autokyytejä, rahaa lainaksi, kuuntelijaa huolille. Eihän tarvitsevuudessa ja palvelusten pyytämisessä itsessään ole vikaa mutta kun noista muodostui ihmissuhteitteni ainoa sisältö eivätkä ne koskaan toimineet toiseen suuntaan, päätin jättää ne ihmiset taakseni. Toistaiseksi en kuitenkaan ole löytänyt uusia tilalle eli olen hyvin yksinäinen.

Eipä oikeastaan ihme olekaan että kun olen näin pihalla, on miesrintamallakin hyvin hiljaista. Olen toki tapaillut miehiä ja joitakin seurusteluyrityksiäkin on ollut. Olen kuitenkin huomannut että jostain syystä päädyn olemaan miehille jonkinlainen välietappi pidempien suhteiden väliin. Kieltämättä on masentavaa että nekin tyypit jotka ovat ihan tosimielellä seuraa hakemassa, eivät kuitenkaan ota minua tosissaan.

Noissa parisuhdeviritelmissänikin minulla on ollut olo kuin seurustelu olisi nuorallakävelyä. Minun pitäisi koko ajan olla iloinen, nauravainen, hymyileväinen ja ikään kuin miehen naispuolinen vastine, aina samaa mieltä kaikesta tms. Jos vähänkään lipsahtaa muuhun, suhde viilenee välittömästi. Miehet siis tarvitsevat minusta väliaikaista helppoa ja kivaa seuraa. Muuhun en jostain syystä ole toistaiseksi kelvannut. Tätä mysteeriä olen pohtinut jo vuosia. Kaveripiirissäni on (tai siis oli) naisia, jotka pystyivät olemaan ihan omia itsejään parisuhteissaan eli ilon ja onnen hetkien lisäksi saattoivat nakella niskojaan, kiukutella, olla ajamatta säärikarvojaan kuukausiin tms. eivätkä nämä naiset missään kohtaa pelänneet että miehet lähtisivät livohkaan. Eivätkä miehet lähteneetkään. Eivätkä nuo miehet mitään epätoivoisia ripustautujia olleet vaan jokaiselle heistä olisi varmasti muitakin ottajia. Itse taas olen onnistunut häätämään miehiä mitä käsittämättömistäkin syistä. Kerran yhtä miestä ärsytti suuresti kun olin ostanut tulppaaneja maljakkoon, se kuulemma kertoi miten turhamainen olen verrattuna hänen maanläheisyyteensä. Voi huoh. Todellisuudessahan tuollaiset pinnalliset syyt kertovat vain siitä ettemme alun alkaenkaan olleet toisillemme sopivat jolloin pienimmätkin "viat" alkavat ärsyttää. Minulla ei ole ollut yhtäkään pitkää parisuhdetta ja luulen että jo se seikka yksinään tämän ikäisen kohdalla kasvattaa ennakkoluuloja.

Onneksi olen suht introvertti ja yksikseenkin viihtyvä. Olen lisäksi harrastanut viime vuosina melkoista itsetutkiskelua ja saanut nostettua pohjamudissa olleen itsetuntoni parempaan jamaan. Vielä jaksan siis toivoa että löydän tasapainoisia ihmissuhteita. Toivotan tsemppiä muillekin saman aiheen kanssa painiville!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen hieman ruma ja vähän ylipainoinen nainen, jonka saa huolellisella laittautumisella ihan ookooksi. Mulla ongelmana on, että heti kun suhde menee yöpymis-/saunomistasolle, epäviehättävyyteni paljastuu. Mieheni olenkin napannut hurmaavalla persoonallani =D Olen oikeasti aika hauska ja vähän älytön tyyppi, luulen että se on vedonnut miehiin joiden kanssa olen viimeksi ollut parisuhteessa.

Nykyinen parisuhteeni meinasi kaatua joitakin viikkoja sitten ja auta armias sitä paniikkia kun tajusin, että taas pitäisi alkaa etsiä jotakuta uutta ja näillä spekseillä se nyt vain on aika hemmetin haastavaa. Käänsin kuitenkin kelkkani ja päätin pitää mieheni - otin itse etäisyyttä, aloin harrastaa intohimoisesti rakastamiani asioita (luonto, liikunta), aloin käydä ulkona entistä enemmän ja huomasin myös, että kyllä minäkin tarvittaessa baarista kainalon itselleni yhdeksi yöksi löytäisin. Meni ehkä viikko, kun mieheni alkoikin tarrautua MINUUN. Luulenpa siis, että miehiin vetoavat itsevarmat, itsenäiset, hauskat ja tasapainoiset naiset! Jätin silloin siis kaikki ”tässä suhteessa minua ahdistaa tämä ja se, millä tasolla suhteemme sinun mielestäsi on” -lätinät pois ja johan alkoi miestä taas kiinnostaa. Vinkkinä siis sinkuille: älä anna sinkkuahdistuksen näkyä vaan esitä itsevarmaa, coolia, menevää ja sellaista, joka kyllä pärjää ilman muita. Se tuntuu vetoavan putkiaivoihin =D

Näinhän se menee, että mäkin kelpaan sillon kun olen hauska, puhelias, menevä ja itsenäinen. Mutta haluan kelvata myös silloin, kun olen heikko, herkkä ja hiljainen. Tätä ei oo nyt hetkeen tapahtunut vaan miehet ottaa etäisyyttä, kun musta paljastuu noita inhimillisiä puolia, herkkyyttä tai huonoa oloa. En vaan jaksa esittää, että kaikki on hyvin jos ei ole, mutta tällaisena rumana naisena vissiin pitäs aina olla se viihdyttävä seuralainen, että kelpaa. Nyt just paikkailen sydäntäni, kun mies jolle näytin jo sisintäni aika tavalla ja joka yritti suhdetta vakiinnuttaa mielestäni vähän liian nopsaan ja oli niin olevinaan minuun kovin rakastunut, ei ole reiluun viikkoon ehtinyt vastata viestiini, että sellanen rakkaus oli se. Veikkaan että rakkaus säilyi, mutta kohde vaihtui. Mutta vielä mä uskon, että jollekin oon just kokonaisena se täydellinen. Tai sitten olen vain yksinäni täydellinen.

Ap täällä. Olisin voinut kirjoittaa ihan samaa kuin sinä. Onko ihan tosiaan niin, että kumppanille ei saisi näyttää tarvitsevuutta? Ei kukaan halua roikkujaa jolla ei ole mitään muuta elämää, mutta minusta parisuhteessa pitää pystyä myös tukeutumaan toiseen huonona hetkenä. Mikä suhde sellainen on, jossa pitää esittää vahvaa koko ajan? Tietenkin pidemmän päälle käy raskaaksi, jos toisella on aina paha olla. Meillä kaikilla kuitenkin elämässä sattuu ikäviä asioita ja silloin haluaisin luottaa siihen, että kumppani pysyy vierellä.

Olen itsenäinen ja pärjäävä. Mulla on paljon omia mielenkiinnonkohteita. Siitä ei siis ole kiinni. En kuitenkaan ala pelaamaan mitään pelejä, että esitämpä tässä nyt etäistä niin mies kiinnostuu, kun saa jahdata. Ei jaksa semmoisia.

Juuri tämän takia pitäisi alkaa suhteeseen vain kumppanin kanssa, joka miellyttää ja viehättää itseä niin kovasti, että haluaa ottaa vastaan myös ne toisen heikkoudet ja huonot puolet. En halua miestä, jonka mielestä olen "ihan tarpeeksi mukava nainen" niin kauan kuin olen terve ja hyvällä tuulella.

Tässä saattaa kieltämättä olla perää. Olen tuo 32-vuotias nainen joka äsken kirjoitti miten kelpaa vain iloisena ja hymyilevänä lyhytaikaisiin suhteisiin. Yhtenä syynä voi olla juuri tuo että minut on kelpuutettu parempaa odotellessa jonkinlaisiin suhteentapaisiin säätöihin koska olen ihan ok seuraa ja avullani on varmistettu myös seksin katkeamaton saatavuus. Toivonpa että vielä joku päivä joku kokee minut niin viehättävänä että kelpaisin ihan kokonaisuutena kunnolliseen parisuhteeseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

u

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen hieman ruma ja vähän ylipainoinen nainen, jonka saa huolellisella laittautumisella ihan ookooksi. Mulla ongelmana on, että heti kun suhde menee yöpymis-/saunomistasolle, epäviehättävyyteni paljastuu. Mieheni olenkin napannut hurmaavalla persoonallani =D Olen oikeasti aika hauska ja vähän älytön tyyppi, luulen että se on vedonnut miehiin joiden kanssa olen viimeksi ollut parisuhteessa.

Nykyinen parisuhteeni meinasi kaatua joitakin viikkoja sitten ja auta armias sitä paniikkia kun tajusin, että taas pitäisi alkaa etsiä jotakuta uutta ja näillä spekseillä se nyt vain on aika hemmetin haastavaa. Käänsin kuitenkin kelkkani ja päätin pitää mieheni - otin itse etäisyyttä, aloin harrastaa intohimoisesti rakastamiani asioita (luonto, liikunta), aloin käydä ulkona entistä enemmän ja huomasin myös, että kyllä minäkin tarvittaessa baarista kainalon itselleni yhdeksi yöksi löytäisin. Meni ehkä viikko, kun mieheni alkoikin tarrautua MINUUN. Luulenpa siis, että miehiin vetoavat itsevarmat, itsenäiset, hauskat ja tasapainoiset naiset! Jätin silloin siis kaikki ”tässä suhteessa minua ahdistaa tämä ja se, millä tasolla suhteemme sinun mielestäsi on” -lätinät pois ja johan alkoi miestä taas kiinnostaa. Vinkkinä siis sinkuille: älä anna sinkkuahdistuksen näkyä vaan esitä itsevarmaa, coolia, menevää ja sellaista, joka kyllä pärjää ilman muita. Se tuntuu vetoavan putkiaivoihin =D

Näinhän se menee, että mäkin kelpaan sillon kun olen hauska, puhelias, menevä ja itsenäinen. Mutta haluan kelvata myös silloin, kun olen heikko, herkkä ja hiljainen. Tätä ei oo nyt hetkeen tapahtunut vaan miehet ottaa etäisyyttä, kun musta paljastuu noita inhimillisiä puolia, herkkyyttä tai huonoa oloa. En vaan jaksa esittää, että kaikki on hyvin jos ei ole, mutta tällaisena rumana naisena vissiin pitäs aina olla se viihdyttävä seuralainen, että kelpaa. Nyt just paikkailen sydäntäni, kun mies jolle näytin jo sisintäni aika tavalla ja joka yritti suhdetta vakiinnuttaa mielestäni vähän liian nopsaan ja oli niin olevinaan minuun kovin rakastunut, ei ole reiluun viikkoon ehtinyt vastata viestiini, että sellanen rakkaus oli se. Veikkaan että rakkaus säilyi, mutta kohde vaihtui. Mutta vielä mä uskon, että jollekin oon just kokonaisena se täydellinen. Tai sitten olen vain yksinäni täydellinen.

Ap täällä. Olisin voinut kirjoittaa ihan samaa kuin sinä. Onko ihan tosiaan niin, että kumppanille ei saisi näyttää tarvitsevuutta? Ei kukaan halua roikkujaa jolla ei ole mitään muuta elämää, mutta minusta parisuhteessa pitää pystyä myös tukeutumaan toiseen huonona hetkenä. Mikä suhde sellainen on, jossa pitää esittää vahvaa koko ajan? Tietenkin pidemmän päälle käy raskaaksi, jos toisella on aina paha olla. Meillä kaikilla kuitenkin elämässä sattuu ikäviä asioita ja silloin haluaisin luottaa siihen, että kumppani pysyy vierellä.

Olen itsenäinen ja pärjäävä. Mulla on paljon omia mielenkiinnonkohteita. Siitä ei siis ole kiinni. En kuitenkaan ala pelaamaan mitään pelejä, että esitämpä tässä nyt etäistä niin mies kiinnostuu, kun saa jahdata. Ei jaksa semmoisia.

Huomattu tämä sama ilmiö myös, valitettavasti. Ekassa (ja ainoassa) parisuhteessani kävi niin, että miehelle oli ennen minun tapaamistani tapahtunut jotain, mitä hän ei ollut käsitellyt. Sitten suhteen alkuaika käytiin tätä asiaa läpi ja työstettin sitä ja lopulta kaikki oli hyvin. Minulle kävi sitten suhteen aikana suht samanlainen juttu, mutta mies ei edes halunnut puhua kanssani aiheesta koska häntä "ahdisti". Erottiin sitten aika pian tuon jälkeeen. Oli suhteessa paljon muutakin vikaa, mutta tuo itsekkyys näkyi kyllä monessa asiassa.

Olen jotenkin alkanut kyynistyä ja uskoa siihen, että suurin osa ihmisistä on suhteessa itsekkäitä. Olen kuullut liikaa tarinoita joissa kumppani on jätetty, kun tämä on sairastunut vakavasti. Miehet ovat yleensä myös se osapuoli joka lähtee, jos perhearki ei miellytäkään. Kun ihmiset listaavat kriteereitä kumppanille, siellä listataan tulotasoja, tiettyjä harrastuksia, koulutusta jne. Onko tällöin kyse edes rakkaudesta vaan siitä, että etsitään rinnalle ihmistä, joka vaan parantaa omaa elämää? Eikö rakkaudessa välitetä toisesta niin, että haluaa kestää vastoinkäymiset ja tosissaan olla rakastamansa ihmisen kanssa? Minusta olisi ahdistavaa seurustella ihmisen kanssa, jolle esimerkiksi se tulotasoni olisi tärkeää. Minähän tulisin varmaan heti jätetyksi, jos jäisinkin työttömäksi. 

Anteeksi kun yleistän. Tämä on vaan omaa ajatustulvaa, jonka halusin tuoda ilmi. Onko kukaan muu pohtinut samaa? 

Olen pohtinut ihan samaa oikeastaan kaikenlaisten ihmissuhteiden kohdalla. Olen 32-vuotias nainen ja olen ikäväkseni todennut olevani aivan pihalla ihmissuhteista ja siitä miten ne toimivat ja mihin ne perustuvat. Olen lapsena saanut oikein wanhan ajan kiltin tytön kasvatuksen jonka myötä kasvoin omia tarpeita väheksyväksi ja muita ihmisiä varten eläväksi aikuiseksi. Tokihan tuollainen käytös vetää puoleensa hyväksikäyttäjiä ja yhden räikeän tapauksen vuoksi aloin jossain vaiheessa kyseenalaistaa käytöstäni. Samassa huomasin, miten oikeastaan miltei jokainen ihmissuhteeni oli yksipuolinen. Minulta tarvittiin autokyytejä, rahaa lainaksi, kuuntelijaa huolille. Eihän tarvitsevuudessa ja palvelusten pyytämisessä itsessään ole vikaa mutta kun noista muodostui ihmissuhteitteni ainoa sisältö eivätkä ne koskaan toimineet toiseen suuntaan, päätin jättää ne ihmiset taakseni. Toistaiseksi en kuitenkaan ole löytänyt uusia tilalle eli olen hyvin yksinäinen.

Eipä oikeastaan ihme olekaan että kun olen näin pihalla, on miesrintamallakin hyvin hiljaista. Olen toki tapaillut miehiä ja joitakin seurusteluyrityksiäkin on ollut. Olen kuitenkin huomannut että jostain syystä päädyn olemaan miehille jonkinlainen välietappi pidempien suhteiden väliin. Kieltämättä on masentavaa että nekin tyypit jotka ovat ihan tosimielellä seuraa hakemassa, eivät kuitenkaan ota minua tosissaan.

Noissa parisuhdeviritelmissänikin minulla on ollut olo kuin seurustelu olisi nuorallakävelyä. Minun pitäisi koko ajan olla iloinen, nauravainen, hymyileväinen ja ikään kuin miehen naispuolinen vastine, aina samaa mieltä kaikesta tms. Jos vähänkään lipsahtaa muuhun, suhde viilenee välittömästi. Miehet siis tarvitsevat minusta väliaikaista helppoa ja kivaa seuraa. Muuhun en jostain syystä ole toistaiseksi kelvannut. Tätä mysteeriä olen pohtinut jo vuosia. Kaveripiirissäni on (tai siis oli) naisia, jotka pystyivät olemaan ihan omia itsejään parisuhteissaan eli ilon ja onnen hetkien lisäksi saattoivat nakella niskojaan, kiukutella, olla ajamatta säärikarvojaan kuukausiin tms. eivätkä nämä naiset missään kohtaa pelänneet että miehet lähtisivät livohkaan. Eivätkä miehet lähteneetkään. Eivätkä nuo miehet mitään epätoivoisia ripustautujia olleet vaan jokaiselle heistä olisi varmasti muitakin ottajia. Itse taas olen onnistunut häätämään miehiä mitä käsittämättömistäkin syistä. Kerran yhtä miestä ärsytti suuresti kun olin ostanut tulppaaneja maljakkoon, se kuulemma kertoi miten turhamainen olen verrattuna hänen maanläheisyyteensä. Voi huoh. Todellisuudessahan tuollaiset pinnalliset syyt kertovat vain siitä ettemme alun alkaenkaan olleet toisillemme sopivat jolloin pienimmätkin "viat" alkavat ärsyttää. Minulla ei ole ollut yhtäkään pitkää parisuhdetta ja luulen että jo se seikka yksinään tämän ikäisen kohdalla kasvattaa ennakkoluuloja.

Onneksi olen suht introvertti ja yksikseenkin viihtyvä. Olen lisäksi harrastanut viime vuosina melkoista itsetutkiskelua ja saanut nostettua pohjamudissa olleen itsetuntoni parempaan jamaan. Vielä jaksan siis toivoa että löydän tasapainoisia ihmissuhteita. Toivotan tsemppiä muillekin saman aiheen kanssa painiville!

Tsemppiä sinulle, ja vinkki: oletko varma, ettet pyri liiaksi joustamaan ja miellyttämään? Jostakin syystä moni mies ei tämmöistä arvosta, vaan vähän jämäkämpää ja itsevarmempaa tyyppiä. Samoin pakotettu 'iloisuus' kuulostaa sellaiselta epävarmuudelta, joka karkottaa, sukupuolesta riippumatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen hieman ruma ja vähän ylipainoinen nainen, jonka saa huolellisella laittautumisella ihan ookooksi. Mulla ongelmana on, että heti kun suhde menee yöpymis-/saunomistasolle, epäviehättävyyteni paljastuu. Mieheni olenkin napannut hurmaavalla persoonallani =D Olen oikeasti aika hauska ja vähän älytön tyyppi, luulen että se on vedonnut miehiin joiden kanssa olen viimeksi ollut parisuhteessa.

Nykyinen parisuhteeni meinasi kaatua joitakin viikkoja sitten ja auta armias sitä paniikkia kun tajusin, että taas pitäisi alkaa etsiä jotakuta uutta ja näillä spekseillä se nyt vain on aika hemmetin haastavaa. Käänsin kuitenkin kelkkani ja päätin pitää mieheni - otin itse etäisyyttä, aloin harrastaa intohimoisesti rakastamiani asioita (luonto, liikunta), aloin käydä ulkona entistä enemmän ja huomasin myös, että kyllä minäkin tarvittaessa baarista kainalon itselleni yhdeksi yöksi löytäisin. Meni ehkä viikko, kun mieheni alkoikin tarrautua MINUUN. Luulenpa siis, että miehiin vetoavat itsevarmat, itsenäiset, hauskat ja tasapainoiset naiset! Jätin silloin siis kaikki ”tässä suhteessa minua ahdistaa tämä ja se, millä tasolla suhteemme sinun mielestäsi on” -lätinät pois ja johan alkoi miestä taas kiinnostaa. Vinkkinä siis sinkuille: älä anna sinkkuahdistuksen näkyä vaan esitä itsevarmaa, coolia, menevää ja sellaista, joka kyllä pärjää ilman muita. Se tuntuu vetoavan putkiaivoihin =D

Näinhän se menee, että mäkin kelpaan sillon kun olen hauska, puhelias, menevä ja itsenäinen. Mutta haluan kelvata myös silloin, kun olen heikko, herkkä ja hiljainen. Tätä ei oo nyt hetkeen tapahtunut vaan miehet ottaa etäisyyttä, kun musta paljastuu noita inhimillisiä puolia, herkkyyttä tai huonoa oloa. En vaan jaksa esittää, että kaikki on hyvin jos ei ole, mutta tällaisena rumana naisena vissiin pitäs aina olla se viihdyttävä seuralainen, että kelpaa. Nyt just paikkailen sydäntäni, kun mies jolle näytin jo sisintäni aika tavalla ja joka yritti suhdetta vakiinnuttaa mielestäni vähän liian nopsaan ja oli niin olevinaan minuun kovin rakastunut, ei ole reiluun viikkoon ehtinyt vastata viestiini, että sellanen rakkaus oli se. Veikkaan että rakkaus säilyi, mutta kohde vaihtui. Mutta vielä mä uskon, että jollekin oon just kokonaisena se täydellinen. Tai sitten olen vain yksinäni täydellinen.

Ap täällä. Olisin voinut kirjoittaa ihan samaa kuin sinä. Onko ihan tosiaan niin, että kumppanille ei saisi näyttää tarvitsevuutta? Ei kukaan halua roikkujaa jolla ei ole mitään muuta elämää, mutta minusta parisuhteessa pitää pystyä myös tukeutumaan toiseen huonona hetkenä. Mikä suhde sellainen on, jossa pitää esittää vahvaa koko ajan? Tietenkin pidemmän päälle käy raskaaksi, jos toisella on aina paha olla. Meillä kaikilla kuitenkin elämässä sattuu ikäviä asioita ja silloin haluaisin luottaa siihen, että kumppani pysyy vierellä.

Olen itsenäinen ja pärjäävä. Mulla on paljon omia mielenkiinnonkohteita. Siitä ei siis ole kiinni. En kuitenkaan ala pelaamaan mitään pelejä, että esitämpä tässä nyt etäistä niin mies kiinnostuu, kun saa jahdata. Ei jaksa semmoisia.

Huomattu tämä sama ilmiö myös, valitettavasti. Ekassa (ja ainoassa) parisuhteessani kävi niin, että miehelle oli ennen minun tapaamistani tapahtunut jotain, mitä hän ei ollut käsitellyt. Sitten suhteen alkuaika käytiin tätä asiaa läpi ja työstettin sitä ja lopulta kaikki oli hyvin. Minulle kävi sitten suhteen aikana suht samanlainen juttu, mutta mies ei edes halunnut puhua kanssani aiheesta koska häntä "ahdisti". Erottiin sitten aika pian tuon jälkeeen. Oli suhteessa paljon muutakin vikaa, mutta tuo itsekkyys näkyi kyllä monessa asiassa.

Olen jotenkin alkanut kyynistyä ja uskoa siihen, että suurin osa ihmisistä on suhteessa itsekkäitä. Olen kuullut liikaa tarinoita joissa kumppani on jätetty, kun tämä on sairastunut vakavasti. Miehet ovat yleensä myös se osapuoli joka lähtee, jos perhearki ei miellytäkään. Kun ihmiset listaavat kriteereitä kumppanille, siellä listataan tulotasoja, tiettyjä harrastuksia, koulutusta jne. Onko tällöin kyse edes rakkaudesta vaan siitä, että etsitään rinnalle ihmistä, joka vaan parantaa omaa elämää? Eikö rakkaudessa välitetä toisesta niin, että haluaa kestää vastoinkäymiset ja tosissaan olla rakastamansa ihmisen kanssa? Minusta olisi ahdistavaa seurustella ihmisen kanssa, jolle esimerkiksi se tulotasoni olisi tärkeää. Minähän tulisin varmaan heti jätetyksi, jos jäisinkin työttömäksi. 

Anteeksi kun yleistän. Tämä on vaan omaa ajatustulvaa, jonka halusin tuoda ilmi. Onko kukaan muu pohtinut samaa? 

Olen pohtinut ihan samaa oikeastaan kaikenlaisten ihmissuhteiden kohdalla. Olen 32-vuotias nainen ja olen ikäväkseni todennut olevani aivan pihalla ihmissuhteista ja siitä miten ne toimivat ja mihin ne perustuvat. Olen lapsena saanut oikein wanhan ajan kiltin tytön kasvatuksen jonka myötä kasvoin omia tarpeita väheksyväksi ja muita ihmisiä varten eläväksi aikuiseksi. Tokihan tuollainen käytös vetää puoleensa hyväksikäyttäjiä ja yhden räikeän tapauksen vuoksi aloin jossain vaiheessa kyseenalaistaa käytöstäni. Samassa huomasin, miten oikeastaan miltei jokainen ihmissuhteeni oli yksipuolinen. Minulta tarvittiin autokyytejä, rahaa lainaksi, kuuntelijaa huolille. Eihän tarvitsevuudessa ja palvelusten pyytämisessä itsessään ole vikaa mutta kun noista muodostui ihmissuhteitteni ainoa sisältö eivätkä ne koskaan toimineet toiseen suuntaan, päätin jättää ne ihmiset taakseni. Toistaiseksi en kuitenkaan ole löytänyt uusia tilalle eli olen hyvin yksinäinen.

Eipä oikeastaan ihme olekaan että kun olen näin pihalla, on miesrintamallakin hyvin hiljaista. Olen toki tapaillut miehiä ja joitakin seurusteluyrityksiäkin on ollut. Olen kuitenkin huomannut että jostain syystä päädyn olemaan miehille jonkinlainen välietappi pidempien suhteiden väliin. Kieltämättä on masentavaa että nekin tyypit jotka ovat ihan tosimielellä seuraa hakemassa, eivät kuitenkaan ota minua tosissaan.

Noissa parisuhdeviritelmissänikin minulla on ollut olo kuin seurustelu olisi nuorallakävelyä. Minun pitäisi koko ajan olla iloinen, nauravainen, hymyileväinen ja ikään kuin miehen naispuolinen vastine, aina samaa mieltä kaikesta tms. Jos vähänkään lipsahtaa muuhun, suhde viilenee välittömästi. Miehet siis tarvitsevat minusta väliaikaista helppoa ja kivaa seuraa. Muuhun en jostain syystä ole toistaiseksi kelvannut. Tätä mysteeriä olen pohtinut jo vuosia. Kaveripiirissäni on (tai siis oli) naisia, jotka pystyivät olemaan ihan omia itsejään parisuhteissaan eli ilon ja onnen hetkien lisäksi saattoivat nakella niskojaan, kiukutella, olla ajamatta säärikarvojaan kuukausiin tms. eivätkä nämä naiset missään kohtaa pelänneet että miehet lähtisivät livohkaan. Eivätkä miehet lähteneetkään. Eivätkä nuo miehet mitään epätoivoisia ripustautujia olleet vaan jokaiselle heistä olisi varmasti muitakin ottajia. Itse taas olen onnistunut häätämään miehiä mitä käsittämättömistäkin syistä. Kerran yhtä miestä ärsytti suuresti kun olin ostanut tulppaaneja maljakkoon, se kuulemma kertoi miten turhamainen olen verrattuna hänen maanläheisyyteensä. Voi huoh. Todellisuudessahan tuollaiset pinnalliset syyt kertovat vain siitä ettemme alun alkaenkaan olleet toisillemme sopivat jolloin pienimmätkin "viat" alkavat ärsyttää. Minulla ei ole ollut yhtäkään pitkää parisuhdetta ja luulen että jo se seikka yksinään tämän ikäisen kohdalla kasvattaa ennakkoluuloja.

Onneksi olen suht introvertti ja yksikseenkin viihtyvä. Olen lisäksi harrastanut viime vuosina melkoista itsetutkiskelua ja saanut nostettua pohjamudissa olleen itsetuntoni parempaan jamaan. Vielä jaksan siis toivoa että löydän tasapainoisia ihmissuhteita. Toivotan tsemppiä muillekin saman aiheen kanssa painiville!

Miten toimit, kun sait kritiikkiä tulppaaneista? Sanoitko, että ostat mitä haluat omilla rahoillasi vai aloitko selitellä ja lepytellä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Miehet on aika simppeleitä olentoja ja suurin osa tykkää naisellisista naisista, jotka ainakin vaikuttavat ihan kivoilta. Miehet karttavat määräileviä ja tiukkoja naisia, tai fyysisesti epämiellyttäviä. Eli joko olet asettanut oman riman liian korkealle ja vaatimukset miehen suhteen liian kovat tai sitten luonteessasi tai ulkonäössäsi on jotain miehiä ärsyttävää.

Suurin osa miehistä ei tykkää lyhyistä hiuksista, ellei ne ole jotenkin säväyttävät ja sovi tyyliin. Suurin osa miehistä tykkää naisellisesti pukeutuvista naisista, joilla rinnat ja/tai takapuoli korostuu. Suurin osa miehistä tykkää huumorintajuisista naisista, joilla on vähän pilkettä silmäkulmassa.

Älä kysy toisten naisten mielipidettä vaatteistasi tai hiuksistasi. Nainen harvoin ymmärtää, mistä mies tykkää. Itse olen kysynyt omalta mieheltäni sitä, mistä hän naisessa ulkoisesti tykkää. Ja kyllä, olen muuttanut omaa ulkonäköäni jonkin verran miestä enemmän miellyttäväksi ;).   

Jos et kuitenkaan halua muuttaa mitään itsessäsi, niin sitten vaihtoehto on vaan jatkaa samaa rataa ja toivoa parasta... 

En olisi ikinä huolinut miestä, jolle naisen mitta on hiusten pituus tai tietynlainen pukeutuminen.

N, parisuhteessa (muu kuin se, jolle vastasit)

Ei se naisen mitta ole, vaan preferenssi. Yksi monista yksityiskohdista jotka muodostavat naisen. Usko tai älä, mutta sinullakin on sisäänrakennetut mieltymykset ja rajat ulkoisille seikoille kumppanissa.

Tottakai on. Totesinkin, että en olisi huolinut miestä, jolla olennaista naisessa on hiusten pituus tai tietynlainen pukeutuminen. Puolisollani on preferenssit siinä missä minullakin ja mitä ilmeisimmin hänellä ne kohdistuvat ihan muuhun kuin hiusten pituuteen tai pukeutumiseen.

Sinullakin on ne ulkoiset preferensit, se ei kiertelemällä muutu.

Tottakai on. Kuten puolisollanikin. Mutta kolmannen kerran: mitä ilmeisimmin hänellä ne kohdistuvat ihan muuhun kuin hiusten pituuteen tai pukeutumiseen. Miten se on niin vaikea ymmärtää?

Miksi nuo olisivat jotenkin paheksuttavampia preferenssejä verrattuna johonkin muuhun piirteeseen? Mikä sinulla on koko homman pointti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tinderiä on valitettavasti pakko käyttää.

Olen jo 34v mutta en ole ikinä saanut treffejä oikean elämän kautta. Tinderin kautta niitä on takana joku 70.

70 kertaa käynyt treffeillä ja sitä oikeaa ei ole löytynyt?

Tuohan käy jo työstä. Kannattis varmaan yrittää haravoida pikkusen tiheämmällä kammalla ne ne potentiaaliset treffikumppanit.

Niinhän se käy, jos laskin oikein niin joka kuukausi 1.66 treffit 3 vuoden ajan 

Olen ollut myös itse ällistynyt tästä pariutumisen vaikeudesta, mutta se menee joka kerta niin, että jos itse kiinnostuu niin toinen ei kiinnostu ja jos nainen kiinnostuu niin itseä ei kiinnosta yhtään.

Tässä sen näkee, miten ääretön tuuri saa käydä että löytää kumppanin ihan sattumalta ilman mitään palveluita. Jopa valmiiksi kootun sinkkuvalikoiman kanssa se on vaikeaa. Toki se koko kuvio on toisille aina helpompaa kuin toisille, meitä kun on joka lähtöön. Jos olet sitä tyyppiä että eron jälkeen putoaa suunnilleen puusta syliin jo seuraava tapaus, sitä varmaan on helppo ihmetellä että mihin noita Tindereitä tarvitaan.

Siis Tinder toteuttaa yhtä perustehtäväänsä äärettömän hyvin, saattaa vastakkaisesta sukupuolesta kiinnostuneita tekemisiin toistensa kanssa.

Mutta...

Motiivi, motiivi, motiivi.

Mikään ei ole maailmassa muuttunut miksikään, osa treffailee vailla aikomustakaan kummemmasta, osa vakiintuakseen ja osa siltä ja väliltä.

Jos joku vähän levittää rajojaan motiivinsa ulkopuolelle ja siinä joskus onnistuu, niin entäs sitten?

Ihan vastaavalla tavalla naisille on ennen tindereitäkin luritettu ummet ja lammet päästäkseen sänkyyn.

No, voihan p*skamaista käytöstä noinkin selitellä. "Koska ennenkin"...

Eihän tuossa mitään selitelty, vaan havainnollistettiin sitä ettei Tinder ole mitään muuttanut tässä dynamiikassa. Ihmiset(lähinnä miehet) ovat aina manipuloineet toisiaan saadakseen seksiä ja en usko että se koskaan tulee loppumaan. Se kun nyt vaan ei oikein toimi niin, että sanoo naiselle suoraan että et kiinnosta pidempiaikaisena kumppanina, mutta tekisi mieli seksiä.

No totta hemmetissä se toimii just niin. Ja jos ei toimi ja sillä tavalla ei seuraa irtoa, sitten tyydyttää tarpeensa itsekseen tai maksullisilla.

Jaa, no ehkä jos on tarpeeksi pärstäkerrointa ja/tai kuuluisuutta niin voi mennä ihan röyhkeästi suoraan kysymään seksiä, mutta taviksilla ei mene niin.

Olen se nainen, joka sinkkuna harrasti irtoseksiä ihan ilman lepertelyä. Koskaan se ei alkanut siitä, että mies olisi tullut röyhkeästi kysymään seksiä. Ei, vaan hän oli kiinnostava, haluttava ja hauska. Sellainen, jonka kanssa alkoi tehdä mieli seksiä.

Niin, oli hauska, eli kyse on supliikista ihan samalla tavalla kuin lepertelyssäkin, vaikka tyylilaji on vähän eri. Pointti pysyy samana, nainen pitää puhua kiertokautta seksiin. Niin se on aina ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tinderiä on valitettavasti pakko käyttää.

Olen jo 34v mutta en ole ikinä saanut treffejä oikean elämän kautta. Tinderin kautta niitä on takana joku 70.

70 kertaa käynyt treffeillä ja sitä oikeaa ei ole löytynyt?

Tuohan käy jo työstä. Kannattis varmaan yrittää haravoida pikkusen tiheämmällä kammalla ne ne potentiaaliset treffikumppanit.

Niinhän se käy, jos laskin oikein niin joka kuukausi 1.66 treffit 3 vuoden ajan 

Olen ollut myös itse ällistynyt tästä pariutumisen vaikeudesta, mutta se menee joka kerta niin, että jos itse kiinnostuu niin toinen ei kiinnostu ja jos nainen kiinnostuu niin itseä ei kiinnosta yhtään.

Tässä sen näkee, miten ääretön tuuri saa käydä että löytää kumppanin ihan sattumalta ilman mitään palveluita. Jopa valmiiksi kootun sinkkuvalikoiman kanssa se on vaikeaa. Toki se koko kuvio on toisille aina helpompaa kuin toisille, meitä kun on joka lähtöön. Jos olet sitä tyyppiä että eron jälkeen putoaa suunnilleen puusta syliin jo seuraava tapaus, sitä varmaan on helppo ihmetellä että mihin noita Tindereitä tarvitaan.

Siis Tinder toteuttaa yhtä perustehtäväänsä äärettömän hyvin, saattaa vastakkaisesta sukupuolesta kiinnostuneita tekemisiin toistensa kanssa.

Mutta...

Motiivi, motiivi, motiivi.

Mikään ei ole maailmassa muuttunut miksikään, osa treffailee vailla aikomustakaan kummemmasta, osa vakiintuakseen ja osa siltä ja väliltä.

Jos joku vähän levittää rajojaan motiivinsa ulkopuolelle ja siinä joskus onnistuu, niin entäs sitten?

Ihan vastaavalla tavalla naisille on ennen tindereitäkin luritettu ummet ja lammet päästäkseen sänkyyn.

No, voihan p*skamaista käytöstä noinkin selitellä. "Koska ennenkin"...

Eihän tuossa mitään selitelty, vaan havainnollistettiin sitä ettei Tinder ole mitään muuttanut tässä dynamiikassa. Ihmiset(lähinnä miehet) ovat aina manipuloineet toisiaan saadakseen seksiä ja en usko että se koskaan tulee loppumaan. Se kun nyt vaan ei oikein toimi niin, että sanoo naiselle suoraan että et kiinnosta pidempiaikaisena kumppanina, mutta tekisi mieli seksiä.

No totta hemmetissä se toimii just niin. Ja jos ei toimi ja sillä tavalla ei seuraa irtoa, sitten tyydyttää tarpeensa itsekseen tai maksullisilla.

Jaa, no ehkä jos on tarpeeksi pärstäkerrointa ja/tai kuuluisuutta niin voi mennä ihan röyhkeästi suoraan kysymään seksiä, mutta taviksilla ei mene niin.

Olen se nainen, joka sinkkuna harrasti irtoseksiä ihan ilman lepertelyä. Koskaan se ei alkanut siitä, että mies olisi tullut röyhkeästi kysymään seksiä. Ei, vaan hän oli kiinnostava, haluttava ja hauska. Sellainen, jonka kanssa alkoi tehdä mieli seksiä.

Niin, oli hauska, eli kyse on supliikista ihan samalla tavalla kuin lepertelyssäkin, vaikka tyylilaji on vähän eri. Pointti pysyy samana, nainen pitää puhua kiertokautta seksiin. Niin se on aina ollut.

Joo, kaikissa ihmissuhteissa pitää puhua ja olla miellyttävä. Näin se tosiaankin on ihan aina ollut. Normaali ihminen ymmärtää sen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tinderiä on valitettavasti pakko käyttää.

Olen jo 34v mutta en ole ikinä saanut treffejä oikean elämän kautta. Tinderin kautta niitä on takana joku 70.

70 kertaa käynyt treffeillä ja sitä oikeaa ei ole löytynyt?

Tuohan käy jo työstä. Kannattis varmaan yrittää haravoida pikkusen tiheämmällä kammalla ne ne potentiaaliset treffikumppanit.

Niinhän se käy, jos laskin oikein niin joka kuukausi 1.66 treffit 3 vuoden ajan 

Olen ollut myös itse ällistynyt tästä pariutumisen vaikeudesta, mutta se menee joka kerta niin, että jos itse kiinnostuu niin toinen ei kiinnostu ja jos nainen kiinnostuu niin itseä ei kiinnosta yhtään.

Tässä sen näkee, miten ääretön tuuri saa käydä että löytää kumppanin ihan sattumalta ilman mitään palveluita. Jopa valmiiksi kootun sinkkuvalikoiman kanssa se on vaikeaa. Toki se koko kuvio on toisille aina helpompaa kuin toisille, meitä kun on joka lähtöön. Jos olet sitä tyyppiä että eron jälkeen putoaa suunnilleen puusta syliin jo seuraava tapaus, sitä varmaan on helppo ihmetellä että mihin noita Tindereitä tarvitaan.

Siis Tinder toteuttaa yhtä perustehtäväänsä äärettömän hyvin, saattaa vastakkaisesta sukupuolesta kiinnostuneita tekemisiin toistensa kanssa.

Mutta...

Motiivi, motiivi, motiivi.

Mikään ei ole maailmassa muuttunut miksikään, osa treffailee vailla aikomustakaan kummemmasta, osa vakiintuakseen ja osa siltä ja väliltä.

Jos joku vähän levittää rajojaan motiivinsa ulkopuolelle ja siinä joskus onnistuu, niin entäs sitten?

Ihan vastaavalla tavalla naisille on ennen tindereitäkin luritettu ummet ja lammet päästäkseen sänkyyn.

No, voihan p*skamaista käytöstä noinkin selitellä. "Koska ennenkin"...

Eihän tuossa mitään selitelty, vaan havainnollistettiin sitä ettei Tinder ole mitään muuttanut tässä dynamiikassa. Ihmiset(lähinnä miehet) ovat aina manipuloineet toisiaan saadakseen seksiä ja en usko että se koskaan tulee loppumaan. Se kun nyt vaan ei oikein toimi niin, että sanoo naiselle suoraan että et kiinnosta pidempiaikaisena kumppanina, mutta tekisi mieli seksiä.

No totta hemmetissä se toimii just niin. Ja jos ei toimi ja sillä tavalla ei seuraa irtoa, sitten tyydyttää tarpeensa itsekseen tai maksullisilla.

Jaa, no ehkä jos on tarpeeksi pärstäkerrointa ja/tai kuuluisuutta niin voi mennä ihan röyhkeästi suoraan kysymään seksiä, mutta taviksilla ei mene niin.

Olen se nainen, joka sinkkuna harrasti irtoseksiä ihan ilman lepertelyä. Koskaan se ei alkanut siitä, että mies olisi tullut röyhkeästi kysymään seksiä. Ei, vaan hän oli kiinnostava, haluttava ja hauska. Sellainen, jonka kanssa alkoi tehdä mieli seksiä.

Niin, oli hauska, eli kyse on supliikista ihan samalla tavalla kuin lepertelyssäkin, vaikka tyylilaji on vähän eri. Pointti pysyy samana, nainen pitää puhua kiertokautta seksiin. Niin se on aina ollut.

Että kiertokautta pitää puhua. Ajatella. Ja ajattele ennen kaikkea tätä: suurelle osalle miehistä tuo kiertokautta puhuminen on ihan luonnollinen tapa kommunikoida naisten kanssa. Ihan kuten me naisetkin kiertokautta puhumme niille miehille, että voisimme haluta heidän kanssaan jatkoille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tinderiä on valitettavasti pakko käyttää.

Olen jo 34v mutta en ole ikinä saanut treffejä oikean elämän kautta. Tinderin kautta niitä on takana joku 70.

70 kertaa käynyt treffeillä ja sitä oikeaa ei ole löytynyt?

Tuohan käy jo työstä. Kannattis varmaan yrittää haravoida pikkusen tiheämmällä kammalla ne ne potentiaaliset treffikumppanit.

Niinhän se käy, jos laskin oikein niin joka kuukausi 1.66 treffit 3 vuoden ajan 

Olen ollut myös itse ällistynyt tästä pariutumisen vaikeudesta, mutta se menee joka kerta niin, että jos itse kiinnostuu niin toinen ei kiinnostu ja jos nainen kiinnostuu niin itseä ei kiinnosta yhtään.

Tässä sen näkee, miten ääretön tuuri saa käydä että löytää kumppanin ihan sattumalta ilman mitään palveluita. Jopa valmiiksi kootun sinkkuvalikoiman kanssa se on vaikeaa. Toki se koko kuvio on toisille aina helpompaa kuin toisille, meitä kun on joka lähtöön. Jos olet sitä tyyppiä että eron jälkeen putoaa suunnilleen puusta syliin jo seuraava tapaus, sitä varmaan on helppo ihmetellä että mihin noita Tindereitä tarvitaan.

Siis Tinder toteuttaa yhtä perustehtäväänsä äärettömän hyvin, saattaa vastakkaisesta sukupuolesta kiinnostuneita tekemisiin toistensa kanssa.

Mutta...

Motiivi, motiivi, motiivi.

Mikään ei ole maailmassa muuttunut miksikään, osa treffailee vailla aikomustakaan kummemmasta, osa vakiintuakseen ja osa siltä ja väliltä.

Jos joku vähän levittää rajojaan motiivinsa ulkopuolelle ja siinä joskus onnistuu, niin entäs sitten?

Ihan vastaavalla tavalla naisille on ennen tindereitäkin luritettu ummet ja lammet päästäkseen sänkyyn.

No, voihan p*skamaista käytöstä noinkin selitellä. "Koska ennenkin"...

Eihän tuossa mitään selitelty, vaan havainnollistettiin sitä ettei Tinder ole mitään muuttanut tässä dynamiikassa. Ihmiset(lähinnä miehet) ovat aina manipuloineet toisiaan saadakseen seksiä ja en usko että se koskaan tulee loppumaan. Se kun nyt vaan ei oikein toimi niin, että sanoo naiselle suoraan että et kiinnosta pidempiaikaisena kumppanina, mutta tekisi mieli seksiä.

No totta hemmetissä se toimii just niin. Ja jos ei toimi ja sillä tavalla ei seuraa irtoa, sitten tyydyttää tarpeensa itsekseen tai maksullisilla.

Jaa, no ehkä jos on tarpeeksi pärstäkerrointa ja/tai kuuluisuutta niin voi mennä ihan röyhkeästi suoraan kysymään seksiä, mutta taviksilla ei mene niin.

No jos se ei mene niin, sitten sitä seksiä ei kuulukaan saada, on ilman ja tyytyy kohtaloonsa. Mikään ei raivostuta niin paljon kuin toisia kusettavat, moraalittomat ja empatiaköyhät ihmiset.

Ei se aina ole kusetusta, se on monesti vähän sellaista soidintanssia. Miehen pitää vähän esiintyä ja ansaita se seksi. Naisen taas ei ole sosiaalisten sääntöjen mukaisesti soveliasta antaa seksiä ihan tuosta vain, joten siinä täytyy hänenkin kasvojen säilyttämisen vuoksi käydä läpi tällainen esitys.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisko näiden submissiivisten vätusten ihan vaan reilusti tunnustaa, että ovat homoja. Nainen ei koskaan pysty seksissä alistamaan niin kuin kunnon karju itseään isompaa ja vahvempaa miestä.

Annoin tälle yläpeukun.

Vaikka sitten siksi että ainakin kerroit rehellisesti mitä mieltä olet.

mies33v

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Sama täällä. On ollut vain epäonnistuneita parisuhteita. Muut haluavat vain seksiä tai fwb. Mä luovutan. Omistaudun uuden ammatin opiskeluun ja sen jälkeen työhön mikäli saan töitä."

Koska naiset valitsevat vain itseään tasokkaampia miehiä jotka eivät ole kiinnostuneita parisuhteista.

Tiputtakaa pinnallista rimaa niin löydätte parisuhdemiehen.

Jos leikitään tämän tasoajattelun kanssa, niin esimerkiksi kasin naisen pitäisi katsella seiskan (tai sitä alemman tason) miehiä, jotta löytyy parisuhdemies. Mutta jos kutosen nainen katsoo samaa miestä, tämä sama seiskan mies ei enää olekaan sellainen?

Jos rimaa laskee riittävästi, tulevat vastaan moniongelmaiset syrjäytyneet miehet. Ovatko he sinun mielestäsi parisuhdemiehiä, koska mielellään - erinäisistä, naisten korvaan ei välttämättä niin hemaisevista syistä - voisivat elää parisuhteessa? eri

Yleensä se kumppani löytyy samasta tasosta, eli kasit pariutuvat toisten kasien kanssa. Edellyttäen tietysti, että kummallakin on realistinen käsitys itsestään ja muista, eikä turhan suuria luuloja. Jos kasin nainen ottaisi seiskan miehen, niin todennäköisesti tämä mies olisi niin onnessaan että haluaisi pitää tämän naisen kaikin keinoin.

No sitten tämä parisuhdemieshöpinä on vain unelmointia saada naiset pariutumaan alaspäin. Miten käy jos tuo kasin nainen ei jostain syystä joku päivä olisikaan enää kasi, tai mies saisi nostettua tasoaan? Tuskin kovin moni haluaa olla noin häilyvässä suhteessa.

Minkälainen on kasin mies tai nainen?

Sanoisin, että sellainen tavallinen ja asiansa hoitava ihminen. Kaikki kunnossa. Ulkonäön puolesta ei mikään massasta erottuvan hyvännäköinen, muttei huonokaan. Ihan kiva ja mukiinmenevä.

Vierailija kirjoitti:

Te sinkut näytte sortuvan samaan harhaan: kuvittelette, että seurustelu alkaa siitä, että tehdään "aloite". Ei hyvänen aika, kaikkihan pakenevat kirkuen aloitteita.

Menkää porukassa kahville tai syömään, tutustukaa muihin ihmisiin ja vasta sitten miettikää, onko joku näistä kyllin kiinnostava lähempää tuttavuutta varten.

Te olette kuin 5-vuotiaat päiväkodissä ja kuvittelette, että parisuhde alkaa kosimalla! Ja ihan ilmeisesti teillä on sairaan vähän sosiaalisia kontakteja.

Niin. Mennään kahvile tai syömään, tutustutaan mielenkintoiseen naiseen, sitten tehdään aloite tutustumisesta kahden kesken (vaikka kahville tai syömään).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se dominajankutus ei kuulu tälle palstalle, eikä kiinnosta ketään.

Parisuhteen vaikeus on oikean elämän puute, nähdään naisia vain netissä ja telkkarissa. Luullaan että silikoninen muovi on normaali nainen, ei tajuta että telkkari ja porno ei ole oikeaa elämää.

Rakenna siinä sitten suhdetta.

Jos samainen mies olisi valitellut että mistään ei meinaa löytää naista joka tykkää että mies on vievä osapuoli, hänestä kun ei alistumaan ole, niin eiköhän reaktiot olisi kovin erilaisia.

Kukaan ei olisi mollanut että vätys, BDSM-pervo, tms.

Naiset olisivat kuorossa kertoneet kuinka varmasti noin mukavalle miehelle löytyy sopiva nainen, itse asiassa just minä satun tykkäämään siitä kun mies vie, hihii.

Oikeasti tässä on kyse tasan yhdestä asiasta: siitä että naisilla on aika vtun konservatiiviset käsitykset seksistä ja romantiikasta. Alistuva mies on ällötys ja jotain epäluonnollista. Mutta koska sitä ei haluta sanoa ääneen, homma käännetään siten että "M" olisi muulla tapaa ihmisenä huono.

mies33v

 

Jep.

Tyyppihän on saanut naisilta aloitteitakin, ja naiset on halunneet viedä hommaa eteenpäin. Eli tuskin mikään mt-ongelmainen mammanpoika vätys-jankuttaja sitten.

Voin kuvitella naisten reaktiot kun kävi ilmi että haluaisi olla vähän vietävänä :D

https://st2.depositphotos.com/1912333/7313/i/950/depositphotos_73137665…

Aika vastaava juttu on jos mies valittelee ettei löydä naista koska on vähän mahaa. Heti on naisia lohduttelemassa nallekarhumiestä ja kaikki saavat todeta yhdessä kuinka jokaiselle on joku, makuja on monia eivätkä naiset ole pinnallisia.

Mutta vaihdetaanpa mahakkuuden tilalle lyhyys, niin jopas muuttuu ääni kellossa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se dominajankutus ei kuulu tälle palstalle, eikä kiinnosta ketään.

Parisuhteen vaikeus on oikean elämän puute, nähdään naisia vain netissä ja telkkarissa. Luullaan että silikoninen muovi on normaali nainen, ei tajuta että telkkari ja porno ei ole oikeaa elämää.

Rakenna siinä sitten suhdetta.

Jos samainen mies olisi valitellut että mistään ei meinaa löytää naista joka tykkää että mies on vievä osapuoli, hänestä kun ei alistumaan ole, niin eiköhän reaktiot olisi kovin erilaisia.

Kukaan ei olisi mollanut että vätys, BDSM-pervo, tms.

Naiset olisivat kuorossa kertoneet kuinka varmasti noin mukavalle miehelle löytyy sopiva nainen, itse asiassa just minä satun tykkäämään siitä kun mies vie, hihii.

Oikeasti tässä on kyse tasan yhdestä asiasta: siitä että naisilla on aika vtun konservatiiviset käsitykset seksistä ja romantiikasta. Alistuva mies on ällötys ja jotain epäluonnollista. Mutta koska sitä ei haluta sanoa ääneen, homma käännetään siten että "M" olisi muulla tapaa ihmisenä huono.

mies33v

 

Jep.

Tyyppihän on saanut naisilta aloitteitakin, ja naiset on halunneet viedä hommaa eteenpäin. Eli tuskin mikään mt-ongelmainen mammanpoika vätys-jankuttaja sitten.

Voin kuvitella naisten reaktiot kun kävi ilmi että haluaisi olla vähän vietävänä :D

https://st2.depositphotos.com/1912333/7313/i/950/depositphotos_73137665…

Aika vastaava juttu on jos mies valittelee ettei löydä naista koska on vähän mahaa. Heti on naisia lohduttelemassa nallekarhumiestä ja kaikki saavat todeta yhdessä kuinka jokaiselle on joku, makuja on monia eivätkä naiset ole pinnallisia.

Mutta vaihdetaanpa mahakkuuden tilalle lyhyys, niin jopas muuttuu ääni kellossa...

Tai ehkä sinulla on valikoiva lukutaito. Olen lukemattomissa pituus/lyhyys -keskusteluissa kertonut kuinka pituudella ei ole itselleni minkäänlaista merkitystä ellei puhuta sellaisesta lyhytkasvuisuudesta, joka edellyttää erityisjärjestelyjä arjessa. Olen kertonut kuinka elämäni suurimmat rakkaudet ovat olleet noin 170 cm pituisia miehiä. Olenko koskaan saanut kommentteihini palautetta? En, ne on kerta toisensa jälkeen ignoorattu.

Aika sokea pitää olla, jos ei ihan omin silminkin näe kaupungilla pariskuntia, joissa mies on lyhyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se dominajankutus ei kuulu tälle palstalle, eikä kiinnosta ketään.

Parisuhteen vaikeus on oikean elämän puute, nähdään naisia vain netissä ja telkkarissa. Luullaan että silikoninen muovi on normaali nainen, ei tajuta että telkkari ja porno ei ole oikeaa elämää.

Rakenna siinä sitten suhdetta.

Jos samainen mies olisi valitellut että mistään ei meinaa löytää naista joka tykkää että mies on vievä osapuoli, hänestä kun ei alistumaan ole, niin eiköhän reaktiot olisi kovin erilaisia.

Kukaan ei olisi mollanut että vätys, BDSM-pervo, tms.

Naiset olisivat kuorossa kertoneet kuinka varmasti noin mukavalle miehelle löytyy sopiva nainen, itse asiassa just minä satun tykkäämään siitä kun mies vie, hihii.

Oikeasti tässä on kyse tasan yhdestä asiasta: siitä että naisilla on aika vtun konservatiiviset käsitykset seksistä ja romantiikasta. Alistuva mies on ällötys ja jotain epäluonnollista. Mutta koska sitä ei haluta sanoa ääneen, homma käännetään siten että "M" olisi muulla tapaa ihmisenä huono.

mies33v

 

Jep.

Tyyppihän on saanut naisilta aloitteitakin, ja naiset on halunneet viedä hommaa eteenpäin. Eli tuskin mikään mt-ongelmainen mammanpoika vätys-jankuttaja sitten.

Voin kuvitella naisten reaktiot kun kävi ilmi että haluaisi olla vähän vietävänä :D

https://st2.depositphotos.com/1912333/7313/i/950/depositphotos_73137665…

Aika vastaava juttu on jos mies valittelee ettei löydä naista koska on vähän mahaa. Heti on naisia lohduttelemassa nallekarhumiestä ja kaikki saavat todeta yhdessä kuinka jokaiselle on joku, makuja on monia eivätkä naiset ole pinnallisia.

Mutta vaihdetaanpa mahakkuuden tilalle lyhyys, niin jopas muuttuu ääni kellossa...

Tai ehkä sinulla on valikoiva lukutaito. Olen lukemattomissa pituus/lyhyys -keskusteluissa kertonut kuinka pituudella ei ole itselleni minkäänlaista merkitystä ellei puhuta sellaisesta lyhytkasvuisuudesta, joka edellyttää erityisjärjestelyjä arjessa. Olen kertonut kuinka elämäni suurimmat rakkaudet ovat olleet noin 170 cm pituisia miehiä. Olenko koskaan saanut kommentteihini palautetta? En, ne on kerta toisensa jälkeen ignoorattu.

Aika sokea pitää olla, jos ei ihan omin silminkin näe kaupungilla pariskuntia, joissa mies on lyhyt.

Pointtina tossa ei ollut väittää etteikö kukaan lyhyt mies koskaan saisi naista, olenhan itsekin saanut vaikka olen lyhyt.

Pointti oli se että lyhyys on monille naisille todellinen turn-off (alistuminen lähes kaikille), kun taas halu viedä tai nallekarhumaisuus eivät ole.

Se jos valittelee asiasta joka ei ole todellinen turn-off naisille, antaa tsäänssin tuohon että katsos ei olla pinnallisia ja makuja on monia.

Mutta jos valittelee vaikka halusta alistua, niin naiset joutuu myöntämään että miesmaku on tässä lähestulkoon universaali eikä muunlaista kuin kaavaan sopivaa suvaita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se dominajankutus ei kuulu tälle palstalle, eikä kiinnosta ketään.

Parisuhteen vaikeus on oikean elämän puute, nähdään naisia vain netissä ja telkkarissa. Luullaan että silikoninen muovi on normaali nainen, ei tajuta että telkkari ja porno ei ole oikeaa elämää.

Rakenna siinä sitten suhdetta.

Jos samainen mies olisi valitellut että mistään ei meinaa löytää naista joka tykkää että mies on vievä osapuoli, hänestä kun ei alistumaan ole, niin eiköhän reaktiot olisi kovin erilaisia.

Kukaan ei olisi mollanut että vätys, BDSM-pervo, tms.

Naiset olisivat kuorossa kertoneet kuinka varmasti noin mukavalle miehelle löytyy sopiva nainen, itse asiassa just minä satun tykkäämään siitä kun mies vie, hihii.

Oikeasti tässä on kyse tasan yhdestä asiasta: siitä että naisilla on aika vtun konservatiiviset käsitykset seksistä ja romantiikasta. Alistuva mies on ällötys ja jotain epäluonnollista. Mutta koska sitä ei haluta sanoa ääneen, homma käännetään siten että "M" olisi muulla tapaa ihmisenä huono.

mies33v

 

Jep.

Tyyppihän on saanut naisilta aloitteitakin, ja naiset on halunneet viedä hommaa eteenpäin. Eli tuskin mikään mt-ongelmainen mammanpoika vätys-jankuttaja sitten.

Voin kuvitella naisten reaktiot kun kävi ilmi että haluaisi olla vähän vietävänä :D

https://st2.depositphotos.com/1912333/7313/i/950/depositphotos_73137665…

Aika vastaava juttu on jos mies valittelee ettei löydä naista koska on vähän mahaa. Heti on naisia lohduttelemassa nallekarhumiestä ja kaikki saavat todeta yhdessä kuinka jokaiselle on joku, makuja on monia eivätkä naiset ole pinnallisia.

Mutta vaihdetaanpa mahakkuuden tilalle lyhyys, niin jopas muuttuu ääni kellossa...

Kirjoita nyt ylös että muistat: NAISET OVAT PINNALLISIA. Me haluamme miellyttävän miehen ja me etsimme sellaisen. Emme ole rivissä kenen tahansa vain otettavissa vaan meillä on omia haluja. Emme tee hyväntekeväisyyttä vaan etsimme haluttavaa kumppania. Jos emme tykkää lyhyestä miehestä, emme ota lyhyttä miestä siksi että hänelle ei tulisi paha mieli. Tai lihavaa. Tai kaljua. Tai pahanhajuista. jne. Voimme kyllä tarjota myötätuntoa palstalla, mutta myötätunnosta emme kelpuuta huonoa kumppania.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se dominajankutus ei kuulu tälle palstalle, eikä kiinnosta ketään.

Parisuhteen vaikeus on oikean elämän puute, nähdään naisia vain netissä ja telkkarissa. Luullaan että silikoninen muovi on normaali nainen, ei tajuta että telkkari ja porno ei ole oikeaa elämää.

Rakenna siinä sitten suhdetta.

Jos samainen mies olisi valitellut että mistään ei meinaa löytää naista joka tykkää että mies on vievä osapuoli, hänestä kun ei alistumaan ole, niin eiköhän reaktiot olisi kovin erilaisia.

Kukaan ei olisi mollanut että vätys, BDSM-pervo, tms.

Naiset olisivat kuorossa kertoneet kuinka varmasti noin mukavalle miehelle löytyy sopiva nainen, itse asiassa just minä satun tykkäämään siitä kun mies vie, hihii.

Oikeasti tässä on kyse tasan yhdestä asiasta: siitä että naisilla on aika vtun konservatiiviset käsitykset seksistä ja romantiikasta. Alistuva mies on ällötys ja jotain epäluonnollista. Mutta koska sitä ei haluta sanoa ääneen, homma käännetään siten että "M" olisi muulla tapaa ihmisenä huono.

mies33v

 

Jep.

Tyyppihän on saanut naisilta aloitteitakin, ja naiset on halunneet viedä hommaa eteenpäin. Eli tuskin mikään mt-ongelmainen mammanpoika vätys-jankuttaja sitten.

Voin kuvitella naisten reaktiot kun kävi ilmi että haluaisi olla vähän vietävänä :D

https://st2.depositphotos.com/1912333/7313/i/950/depositphotos_73137665…

Aika vastaava juttu on jos mies valittelee ettei löydä naista koska on vähän mahaa. Heti on naisia lohduttelemassa nallekarhumiestä ja kaikki saavat todeta yhdessä kuinka jokaiselle on joku, makuja on monia eivätkä naiset ole pinnallisia.

Mutta vaihdetaanpa mahakkuuden tilalle lyhyys, niin jopas muuttuu ääni kellossa...

Tai ehkä sinulla on valikoiva lukutaito. Olen lukemattomissa pituus/lyhyys -keskusteluissa kertonut kuinka pituudella ei ole itselleni minkäänlaista merkitystä ellei puhuta sellaisesta lyhytkasvuisuudesta, joka edellyttää erityisjärjestelyjä arjessa. Olen kertonut kuinka elämäni suurimmat rakkaudet ovat olleet noin 170 cm pituisia miehiä. Olenko koskaan saanut kommentteihini palautetta? En, ne on kerta toisensa jälkeen ignoorattu.

Aika sokea pitää olla, jos ei ihan omin silminkin näe kaupungilla pariskuntia, joissa mies on lyhyt.

Pointtina tossa ei ollut väittää etteikö kukaan lyhyt mies koskaan saisi naista, olenhan itsekin saanut vaikka olen lyhyt.

Pointti oli se että lyhyys on monille naisille todellinen turn-off (alistuminen lähes kaikille), kun taas halu viedä tai nallekarhumaisuus eivät ole.

Se jos valittelee asiasta joka ei ole todellinen turn-off naisille, antaa tsäänssin tuohon että katsos ei olla pinnallisia ja makuja on monia.

Mutta jos valittelee vaikka halusta alistua, niin naiset joutuu myöntämään että miesmaku on tässä lähestulkoon universaali eikä muunlaista kuin kaavaan sopivaa suvaita.

 

Selvä. Jotta ketju ei suotta veny niin tehdään niin, että kollektiivisesti kaikkien naisten puolesta minä nyt totean, että meidän naistemme miesmaku on tuossa asiassa universaali eikä muunlaista kuin kaavaan sopivaa suvaita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se dominajankutus ei kuulu tälle palstalle, eikä kiinnosta ketään.

Parisuhteen vaikeus on oikean elämän puute, nähdään naisia vain netissä ja telkkarissa. Luullaan että silikoninen muovi on normaali nainen, ei tajuta että telkkari ja porno ei ole oikeaa elämää.

Rakenna siinä sitten suhdetta.

Jos samainen mies olisi valitellut että mistään ei meinaa löytää naista joka tykkää että mies on vievä osapuoli, hänestä kun ei alistumaan ole, niin eiköhän reaktiot olisi kovin erilaisia.

Kukaan ei olisi mollanut että vätys, BDSM-pervo, tms.

Naiset olisivat kuorossa kertoneet kuinka varmasti noin mukavalle miehelle löytyy sopiva nainen, itse asiassa just minä satun tykkäämään siitä kun mies vie, hihii.

Oikeasti tässä on kyse tasan yhdestä asiasta: siitä että naisilla on aika vtun konservatiiviset käsitykset seksistä ja romantiikasta. Alistuva mies on ällötys ja jotain epäluonnollista. Mutta koska sitä ei haluta sanoa ääneen, homma käännetään siten että "M" olisi muulla tapaa ihmisenä huono.

mies33v

 

Jep.

Tyyppihän on saanut naisilta aloitteitakin, ja naiset on halunneet viedä hommaa eteenpäin. Eli tuskin mikään mt-ongelmainen mammanpoika vätys-jankuttaja sitten.

Voin kuvitella naisten reaktiot kun kävi ilmi että haluaisi olla vähän vietävänä :D

https://st2.depositphotos.com/1912333/7313/i/950/depositphotos_73137665…

Aika vastaava juttu on jos mies valittelee ettei löydä naista koska on vähän mahaa. Heti on naisia lohduttelemassa nallekarhumiestä ja kaikki saavat todeta yhdessä kuinka jokaiselle on joku, makuja on monia eivätkä naiset ole pinnallisia.

Mutta vaihdetaanpa mahakkuuden tilalle lyhyys, niin jopas muuttuu ääni kellossa...

Kirjoita nyt ylös että muistat: NAISET OVAT PINNALLISIA. Me haluamme miellyttävän miehen ja me etsimme sellaisen. Emme ole rivissä kenen tahansa vain otettavissa vaan meillä on omia haluja. Emme tee hyväntekeväisyyttä vaan etsimme haluttavaa kumppania. Jos emme tykkää lyhyestä miehestä, emme ota lyhyttä miestä siksi että hänelle ei tulisi paha mieli. Tai lihavaa. Tai kaljua. Tai pahanhajuista. jne. Voimme kyllä tarjota myötätuntoa palstalla, mutta myötätunnosta emme kelpuuta huonoa kumppania.

No miksi te ette siten myönnä sitä?

Jos mies valittelee lyhyyden olevan ongelma, enemistö teistä vänkää kiven kovaan vastaan ettei lyhyys ole ongelma vaan se että mies on mt-ongelmainen, vätys, mammanpoika, autisti, tms. Sama tuon alistumishalun kanssa.

Vaikka vastaajille itselleen ei lyhyt/alistuva mies kävisi (!).

Olkaa rehellisiä, kuinka vaikeaa se voi olla?