Itselliset 40+ -naiset (IVF-hoito)

No niin, negaa näyttää raskaustesti ja verikoe huomenna. Arvasin tämän kyllä. Nyt pitää miettiä että jatketaanko vai ei. Fyysisesti hoidot on mulle pikku juttu/ en saa kauheita oireita lääkkeistä tms. Mutta just se, että onko onnistuminen realistista vai poltanko rahaa turhan takia. Raskauden alkamisen todennäköisyydeksi on arvioitu 20%/ siirretty alkio, ja nyt on 3 siirretty. Tuloksena 1 keskenmeno. Mutta mistähän tuo luku edes tulee, huoh. Mulla on siis jo 1 luomulapsi, onneksi tässä ei ole kokonaan vanhemmuus pelissä. Pitää punnita asioita, haluan mennä tiede edellä.

Kerran elämässä, voi huokaus ja halit!💗🤗💕💕💕

Toivotaan, että verikoe antaisi positiivisen tuloksen huomenna!👍❤💕💕💕💕

Tsemppiä tilanteisiin👍💕💕💕💕

Kerran elämässä, olen pahoillani... 😑

Olen silti edelleen toiveikas, tilanteesi suhteen. 20% on ihan hyvä todennäköisyys, muistaakseni minulle sanottiin sama. Mutta onneksi sinulla on jo lapsi, vie vähän painetta tuosta. 💗

Hei Käyttäjä 3581,

Ihanaa kun kerroit tarinasi 💗 olen vahvasti samaa mieltä!

Tulen olemaan kuukautta vajaa 42v. ensisynnyttäjä. Tuntuu hirmu luonnoliselta nykyään 💕

Hei, jos sallinette, lisään tännekin tämän linkin, joka luo kyllä ihanasti toivoa!😊

Tähti, tuo on kiva video. Keho pystyy raskauteen hyvin 💕 Mutta tuossakin hänellä on lahjamunasolut olleet käytössä. Naisen omat munasolut ei tuossa iässä enää todennäköisesti pelitä, lotossakin taitaa olla helpompi voittaa.

Lahjamunasolujen käyttö on minusta tärkeä tuoda aina ilmi. Moni raskaaksi tullut 50+v. -julkkis jättää usein kertomatta että omat biologiset munasolut eivät ole olleet käytössä (ELLEI tämä ole pakastanut niitä nuorena!).

Ulrika Eleonora kirjoitti:

Tähti, tuo on kiva video. Keho pystyy raskauteen hyvin 💕 Mutta tuossakin hänellä on lahjamunasolut olleet käytössä. Naisen omat munasolut ei tuossa iässä enää todennäköisesti pelitä, lotossakin taitaa olla helpompi voittaa.

Lahjamunasolujen käyttö on minusta tärkeä tuoda aina ilmi. Moni raskaaksi tullut 50+v. -julkkis jättää usein kertomatta että omat biologiset munasolut eivät ole olleet käytössä (ELLEI tämä ole pakastanut niitä nuorena!).

Ulrika Eleonora, tosiaan olisi tärkeä kertoa, mutta eihän ne monet sitä tee, mistäköhän johtuu....tuosta kyllä aiheutuu harhakäsityksiä varsinkin miehille, että niin sitä vielä lapsia pannaan alulle 50+ jos on olemassa kuukautiset yhä.

Tää on vähän samaa sarjaa, kuin seksivalistus koulussa. Meilläkin miehellä oli niin voimakas luulo siihen, että vielä lähes 50v. tulee kerrasta raskaaksi, mutta nuo luulot on kyllä karistuneet tässä matkalla, kun on yritetty todenteolla.... 🤣🤪

Tästä oon ennenkin kirjoittanut, kun tuntuu ihan absurdilta se, että tällaisia käsityksiä lisääntymisestä esitetään ihan koulujärjestelmän taholta, vaikka tiedossa on varmasti se, ettei asiat pidä yhtään paikkaansa🤪.

Kaikki eivät onnistu, vaikka haluaisivat raskautua ja yrittävät vuosia, joskus ilman tulosta. Ja sitten on tämä vallitseva harhaluulo lisääntymisestä, joka aiheuttaa monelle surua, kun eivät onnistu ja lähipiiri vaan painostaa, että koskas teiltä kuuluu vauvauutisia, ettekö yhtään jo ymmärrä, että pitäisi lisääntyä, kun kaikki odottaa ja pitäisi päästä pian mummoksi/tädiksi jne...

Niissä tilanteissa on varmasti kurja selitellä, että lasta ei vaan meille näy, vaikka niin kovasti sitä toivotaan. Eihän näistä haluta puhua, koska on tabu, kun lapsi tulee yhdynnän seurauksena.

Harhaluulot on yleisiä ihan vanhemmallakin väestöllä ja sitten todetaan vaan, että olette itsekkäitä, kun haluatte elää pelkäatään kaksin.

Mutta joo....monta monessa, eikä helppoa. On toki tosi harvinaista, että omilla sukusoluilla raskautuisi 50v., mutta niitäkin tapauksia on ja todella on lottovoittoakin epätosennäköisempää.

Tulipas taas paljon tekstiä🤪🙄

Kerran elämässä❤, mitä kuuluu?

Älä ainakaan vaivu synkkyyteen, me täällä tsempataan sinua tilanteisssa, että odotellaan kuulumisia❤💕💕💕

Kerran elämässä, minkälaisia suunnitelmia siellä?

No niin, taas pitkästä aikaa linjoilla. Lähden nyt siihen kolmanteen ivf:än, mutta eiköhän se sitten ole siinä. Tällä kertaa kokeillaan erilaista hoitoa, jossa munasoluja pitäisi tulla vähemmän mutta laadullisesti parempina. Pitkän kaavan clomijotain. Nyt vedän e-pillereitä ja sitten piikitys on erilainen. Päädyin jatkamaan, kun tämä nyt saattaisi auttaa jotain. Mutta yhtä hyvin voi olla ettei tule mitään siirrettävää. Mutta eipähän jää oloa ettei kaikkea kokeiltu. Lääkäri oli samaa mieltä ettei niitä perinteisiä ivf-hoitoja enää kannata jatkaa. Vihaan tätä prosessia sydämeni pohjasta, mutta kohtahan se on ohi.

Hei Kerran elämässä - kuten varmaan moni muukin, päädyin tänne googlaamalla. Vähän sama tilanne minullakin paitsi että hoitoja (tuloksettomia) on takana useampia ja ikää siis 40+. Mietin myös, kannattaako näitä yrityksiä enää jatkaa, kun näyttää siltä, etteivät hyviksikään luokitellut alkiot vaan kiinnity. Saanko vielä kysyä, minkälainen on nyt viimeisin hoitosuunnitelmasi? Ja mitä mieltä lääkärisi oli alkioiden pitkän viljelyn kannattavuudesta 40+ ikäisillä? Mielipiteet tuntuu senkin osalta vaihtelevan.

Hei Karolina! Tervetuloa seuraan, on kiva kuulla sinunkin tarinaasi.

Huikkaan tähän väliin, että itselläni ei pitkän viljelyn (5pv. blastokysti) alkiot kiinnittyneet. Kolmannella yrityksellä kolmen päivän ikäinen alkio on nyt edennyt rv. 18. Minulla myös kohtu "kaavittiin" pienistä polyypeistä ennen tätä viimeisintä kertaa, liekö sekin auttanut. Täytän tänä vuonna 42v. Tarinani onkin kokonaisuudessaan tässä ketjussa.

Kerran elämässä, minuakin kiinnostaa tämänkertainen lääkityksesi ja hoidon kulku, päivitä toki tilannetta, jos mahdollista 💕Tosiaan itselläni onnistui tuo hormonaalinen "pitkän kaavan" lääkitys...

Kerran elämässä, ihana kuulla, että vielä jaksat yrittää👍❤💕💕💕

Olet kyllä sisukas.

Pidän kaikki sormet ja varpaat pystyssä sinulle plussan puolesta!🙏🙏🙏💕💕💕

Karolinalle, kiva, että löysit tänne. Valan sinullekin uskoa onnistumisen puolesta ja puhallan plussatuulta🙏🙏🙏💕💕💕💕

Moi Karoliina! Tervetuloa keskusteluun mukaan :). 

Kysyin lääkäriltä tuosta pitkästä viljelystä, hän oli sitä mieltä (tai sanoi että "tutkimusten mukaan"), että siinä ei menetetä elinkelpoisia alkioita, eli Ulrika Eleonoran tapauksessa onnistunut alkio olisi jatkanut blastokystiksi asti ja kiinnittynyt myös pitkällä viljelyllä - kukapa tietää. Ehdottomasti kyllä otan mieluummin yhden pettymyksen kuin monta piinaviikkoa, on se niin tuskastuttavaa aikaa.

Mulla siis IVF-kierroksia on tehty nyt 2, niistä 3 blastokystiä, joista ekasta siirrosta varhainen keskenmeno/ tuulimuna. Todennäköisyydeksi arvioitu 20% alkionsiirtoa kohti. Labrat on hyvät, munasoluja saadaan ja ne hedelmöittyvät, mutta sitten käy kato. Limakalvo on hyvä, joten ongelma on alkion sisällössä.

Lähden tälle kolmannelle clomifen (?)-kierrokselle, koska siinä munasolut kehittyvät enemmän rauhassa. Meidän ikäisillä kuulemma keltarauhashormoni pääsee tekemään tuhojaan solun perimässä, ja tällä tekniikalla ne ovat enemmän suojassa siltä. Sori, biologinen puoli käytiin hyvin nopeasti läpi, mutta kuitenkin periaate on tuo :D. Ja näissä hoidoissahan munasolujen laatu on määrää tärkeämpi, joten ajattelin että on ihan järkevää kokeilla. Nyt vedän yhdistelmäehkäisypillereitä, jotka sammuttavat munasarjojen toiminnan, ja sitten stimulaatio tapahtuu kai menopurilla, mutta pistoksia joka toinen päivä. Menen ultraan viimeistään huhtikuun puolivälissä, sitten saan tarkan suunnitelman. Inhottaa vähän se kun yhdistelmäpillerit nostaa veritulppariskiä, samoin kuin koronaan sairastuminen. Onneksi tätä on muutama viikko enää.

Oletko, Karoliina, nyt hoitokierrosten välissä miettimässä jatkoa, vai millainen sun tilanne on?  Mä jaksan sillä ajatuksella, että ei tätä enää ensi syksynä veivata. Terveyttä ja hyvää vointia kaikille!

Kerran elämässä ja Karolina, toivon kans mielenlujuutta teidän prosessiin. Kaikki keinot (meditaatio, lenkkeily tai mikä ikinä tyynnyttää) käyttöön! On todella kuluttavaa tuo toivon, pelon ja pettymyksen vuoristorata useammassa hoitokierrossa.

Tuosta alkion iästä vielä, niin totta, on ihan sattumaa osuuko hyvä alkio kohdalle ja pitkässä viljelyssä ne heikot kyllä julmasti karsiutuu. Mutta ei se blastokystikään aina takaa kaikkea. Siitä tosiaan on eri mielipiteitä. Kai se kuitenkin on nyt viimeisin näkemys, että blastokystilla menestytään parhaiten. Itselläni ne eivät menestyneet (kaksi blastoa siirettiin eri kerroilla), mutta minulla taisi suurin ongelma olla kiinnittyminen ja kiinnittymisajankohta. Siihen auttoi varmaankin kohdun siivous (kaavinta, limakalvo kyllä oli aina hyvä ja paksu, mutta polyypit tiputtelivat verta) ja oikeaa kiinnittymishetkeä odottava kolmen pvn alkio (joka laadultaan ilmeisimmin oli hyvä) sekä kuka tietää mitkä seikat ikinä.

Clomifen-kierto kuullostaa aivan uudelta. Eikö Clomifen ollu ennen Letrozolia ovulaation stimulointiin (ja useamman munasolun kehitykseen)?

Minä söin Letroja ennen ennen alkionsiirtoa siksi jotta ovuloisin varmasti silloin kun siirto tehtiin luonnolliseen kiertoon. Sitten hormonikierrossa ei syöty niitä, vaan päinvastoin, oma kierto sammutetiin pelkällä estrogeenilla. Sitten syötiin siirron jälkeen estrogeenia ja progesteronia kohdun limakalvon ylläpitämiseksi.

Tuo yhdistelmäpilleri ja Menopur (mitä se tekee tai mikä sen aine on?) on siks tosi kiinnostavaa! Ja milloin sitten on ne piikitykset ja millä aineilla? Aivan uutta tietoa tuokin, että progesteroni tekee tuhoja perimässä. Itsekin tykkäsin ottaa asian myös tieteelliseltä kannalta ja ei minullakaan pahemmin mitään sivuvaikutuksia ollut, paitsi se hyperstimulaatio silloin kun munasolut kasvatin. Muutenhan on ollut vaan näitä siirtoja pakastetuilla (omilla) munasoluilla.

Hei, toivotaan kaikille parasta onnea ja pikaista plussaa❤🙏🙏💕💕💕

Mulla on jännä tilanne, kun lähdettiin vuoden tauon jälkeen yrittämään, niin nyt ei menkkoja näy....dpo 16, lämmöt korkeella 37.4c ja testiin tuli "jotain"..?🙄

Tänään on aprillipäivä, niin testi varmaan temppuilee senkin takia🤪

Kiitos tsempeistä; niitä tosiaan tarvitaan tässä touhussa! Oma viimeisin tilanteeni on, että olen miettinyt, kannattaako enää uhrata aikaa, rahaa ja energiaa tähän projektiin. Oma ikäni on 43 (aikaa kulunut näiden hoitojen ja tuloksettomien siirtojen aikana), joten puhtaasti tilastojen valossa mahdollisuudet ovat jo aika olemattomat. Nyt päätös pitäisi tehdä ihan piakkoin (muutaman päivän kuluessa), jos tulevassa kierrossa haluan vielä kokeilla.

Eniten rasittaa (ja päätöksentekoakin vaikeuttaa) se, että kierrot ovat keskenään olleet niin erilaisia: välillä munasoluja tulee hyvä määrä, välillä ei - ja siis ihan täsmälleen samalla hoitosuunnitelmalla. Siirtoja on tehty sekä hyviksi luokitelluilla blastoilla että 2-3 päivän alkioilla - tuloksetta. Vaikeaa on vaan antaa periksi, vaikka järjellä ajateltuna ehkä olisi syytä. 

Kiinnittymisongelmien osalta tuntuu olevan lääkärien vankka mielipide, että ongelma on iästä johtuen alkion laadussa (vaikka näyttävätkin ulkoisesti olevan hyviä), eikä niinkään ajoituksessa tms.

Täällä siis menkat tuli ja vähitellen taas ylös kömmitään....

Kemiallinen, eikä ihme, koska munasolujen laatu on varmasti enää pitkälti sutta ja savea 48v. iässä.

Mutta nyt rämmitään kohti uutta🤪🙏....,koska lottoamatta ei voi ainakaan onnistaa.

Kp 4/29

Karolina, en viskaisi sinuna ihan vielä rukkasia pöytään.

Sain esikon 43-vuotiaana ja vielä haaveilen toisesta lapsesta 48-vuotiaana.

Haluan valaa sinne vielä paljon uskoa onnistumiseen ja lähetän samalla plussasäteitä mukana❤❤❤💕💕💕

Hei, hyvää kevättä kaikille <3.

Saanko liittyä joukkoonne? En ole itsellinen odottaja, mutta tavallaan ehkä jollain tapaa kuitenkin olen, sillä koronan vuoksi olemme mieheni kanssa jumissa eri maissa ja vaikka olemmekin toki päivittäin tekemisissä keskenämme niin kaipaan silti itselleni vertaisryhmää, joka elää samassa toivon ja epätoivon huvipuistossa kuin itsekin. Huomaan tarpeen kokemusmaailman jakamiseen (ja vaikka rakas mieheni onkin prosessissa henkisesti mukana myötäeläen, niin kommunikointi pakkaa helposti olemaan enemmän minun raportoimista hänelle kuin jakamista ... jos saatte kiinni mitä tarkoitan..).

Meillä takana tulokseton IVF-polku omilla soluillamme, jonka hylättyämme siirryimme kerryttämään pettymyksiä luovutettujen munasolujen kanssa.

Paitsi, että nyt viimeisen siirteen jälkeen plussasin pääsiäisyönä. Emme ole tähän mennessä päässeet “edes” tänne asti ja mieli on täynnä riemua ja onnea, mutta myös epäusko, huoli, pelko ja rukoukset on kudottu tottakai tähän tunteiden kuteeseen mukaan.

Olen nyt aamulla soittanut klinikalle ja minulle on varattu varhaisultra loppukuulle ja tilasin myös netistä 30 raskaustestiä epäuskon ja huolien hetkien varalle. Olen samaan aikaan onnellinen ja samalla huomaan miettiväni miksi oloni ei olekaan enää niin pahoinvoiva nyt tänä aamuna kuin esim eilen 😬. Toivominen tuntuu olevan rohjean ihmisen puuhaa 🥴❤️. Kiitos kun sain kirjoittaa ja paljon toivoa, rohkeutta toivoa ja onnistumisia kaikille 💕