Itselliset 40+ -naiset (IVF-hoito)

Hei Kerran elämässä! Älä sitä murehdi, että on sama luovuttaja. Veikkaan että enemmän siinä vaikuttaa se että millainen alkio nyt kohdalle sattuu. Itselläni on myös ilmeisesti ollut ongelma tuossa kiinnittymisessä, koska ensimmäistä kertaa pääsin onnistuneesti siihen vaiheeseen (plussa testiin), kun kohdusta poistettiin polyyppeja. Kerrohan sitten tapahtumia...

Itse juuri nyt taistelen stressiä ja pelkoa vastaan, sekä koitan olla tunnustelematta oireita tai oireetomuutta. Ylipäänsä yritän olla ajattelematta, vaikka vaikeaa tämä on.

Hei, miten täällä menee, mikä vaihe teillä?

Mulla väsymys, haluttomuus ja kuvotus. Aluksi oli kovat pelkotilat, mutta nyt tämä painostava fyysinen olo vie ajatukset ja energiat...

Ulrika Eleonora kirjoitti:

Hei, mitä teille kuuluu?

Mietin, että uskaltaako tässä mitään vielä sanoa... Mutta toisaalta tulee käänteitä ja polkua muistiin, sekä mahdollista tietoa/ rohkasua samassa tilanteessa oleville. Koska jälleen kaikki tehtävissä oleva on tehty ja muuta ei voi murehtia.

6 vuotta oon toivonu lasta, jo kolmisen vuotta hoidoissakin yrittäny. Ikinä en ole edes raskaustestissä plussannut. Oon vaa aina kuvitellu, että millainen se hetki olis... No hirveetä draamaa ja kaaosta, tottakai! Ei olleskaan mitään ennalta kuviteltua.

Mulla loppui epähuomiossa estrogeeni eilen kesken ja ilta-annos jäi saamatta. Raskausolosuhteita ylläpidetään (mun oma hormonitoiminta on "suljettu") progesteroni- ja estrog.tukilääkityksellä, jotka otetaan aamulla ja illalla. Hirvee tuskailu, kun ei voinu tehä mitään kaikkien apteekkien ollessa jo kiinni. Tuskaillessa tein kaapin pohjalta löytämäni vanhan ovistestin, kun sehän voi kans näyttää raskauden. No se oli positiivinen. Tosi ristiriitasissa tiloissa meni sit yö, mut pohjimmiltaan kuiteski tuntui joku rauha, että en ihan seinillä kiipeilly...

No tänä aamuna heti tönöttään apteekin oven taakse, että aukasisivat, ja äkkiä sit napit naamaan. Sitten raskaustestiä tekeen, että tietäis mikä ois ollu tilanne kohdussa (huomenna ois ollu virallinen testipäivä) ja soittoa klinikalle. No samaan aikaan testi näyttää outoja viivoja kun hoitaja sanoo puhelimessa, että ei se yhen estrogeeni-ilta-annoksen skippaaminen haittaa. Hervotonta nyyhkytystähän siitä seurasi ja hoitajaki komppas mukana liikuttuneena...

Ja olihan säätöä jo alunperin alkionsiirrossakin! Alkio jäi katetriin jumiin ja sitä huhuiltiin labraluukusta. Sit heti siirron päälle sain ruokamyrkytystä pizzasta/ jännityksestä sekaisen vatsan kotimatkalle... Mut "herran" haltuun - asenteella oon vaa menny...

On toki ollu outoja kolotuksia lihaksissa lantion alueella (aattelin, et selkäkipu se vaan säteilee), puutuneita sormia, yöllä heräämisiä, välillä "ilmavaiva" - painetta mahassa tai himmeitä nippauksia... Mut en tietenkään uskonu yhtään mitään mistään. Tarpeeks monen pettymyksen jälkeen ei vältsii usko heti et edes joku oikeasti tapahtuva tapahtuu...

Ei tässä voi muuta kuin jatkaa sitä linjaa, että en ajattele sellaisia asioita, joille en voi mitään tehdä.

Ulrika Eleonora,.....APUA! WAU!!😘

Olet raskaana💖💕💖💕💖💕💖💕

Onnitteluja sydämen pohjasta saakka sinulle👍❤💕💕💕💕💕

Tosi ihanat uutiset, sen parempia ei voi ollakkaan😁

Mä en ole hetkeen ehtinyt tänne ja sitten aina uudelleen kirjautuminen ottaa aikansa, kun järjestelmä heittää ulos. Käytän vaan kännykkää.

Tosi upeet uutiset🤩💕💕💕 ....kaikille superisti plussaa, sekä tsemppiä. Me ei olla vielä lähdetty yrittämään, mutta josko jossain vaiheessa päästään alkuun.

Kaikille tosi hyvää uutta vuotta 2021!!💖💕💕💕💕

Hyvää uutta vuotta täältäkin :). Mulla keho reagoi Letrozoleihin niin tehokkaasti, että päästiin tekemään alkionsiirto eilen. Selvisi hyvin sulatuksesta, nyt vain piinaillaan menemään. Hitaita päiviä tiedossa :D

Kiitos Tähti 💕 positiivisia tuulia sinnekin 🌟

Kerran elämässä, mahtavaa että homma etenee! Nyt vain rautahermoja sinne 👍🏻

Jännääminen tässä kyllä jatkuu sitten vielä pitkään... Aina tulee uusia tunteita ja tuntemuksia, kova työ pitää pakka kasassa 🤯

Niin ja onnentäyteistä uutta vuotta! ✨🎉

Kerran elämässä kirjoitti:

Hyvää uutta vuotta täältäkin :). Mulla keho reagoi Letrozoleihin niin tehokkaasti, että päästiin tekemään alkionsiirto eilen. Selvisi hyvin sulatuksesta, nyt vain piinaillaan menemään. Hitaita päiviä tiedossa :D

Kerran Elämässä, voi että....💖

Täällä kaikki ulokkeet pystyssä, että nyt plussa pärähtää ja kaikki menee hyvin👍💖💕💕💕💕

Toivotaan kuluvalle uudelle vuodelle paljon positiivista ja vauvoja kaikille🤗💖💕💕💕

Mä.oon joten optimistinen, vaikka mies ei enää ollenkaan plussaan usko😓

Haluan silti, että jatketaan yrittämistä kohta. Taukoa on takana noin 10kk ajan....ja ensi keväällä napsahtaa 48-v. mittariin.

Yritän ajatella positiivisessa valossa kuulemaani lausetta, jota vanha kansa sanoo: "vielä sitä 50-vuotiaskin synnyttää" ☺

No, vauvakuume heijastuu vahvasti uniinkin ja näen usein unta pienestä tyttö vauvasta👄💖

Samaa tyttö unta olen nähnyt jo kohta kolme vuotta ja viimeyönä näin, että tuo tyttönen olikin jo vihdoin sylissä vastasyntyneenä💖 Unessa selitin miehelle, että nyt se on totta, meille tuli kuin tulikin vielä vauva💖💕💕💕💕💕

Hyvää ja onnekasta vuotta 2021 kaikille!!😘💥💖💕💕💕💕💕💕

Tulin tänne kurkkaamaan, mitkä fiilikset?

Mulla voimattomuus, heikotus, etominen ja kuvotus vetää matalaksi. Nyt on vissiin rv. 7+0. Vaikea päästä sängystä ylös tai saada mitään ruokaa alas ja esim. kahvinjuonti loppui seinään reilu vko sitten.

Ristiriitainen mieli, yritän ottaa rennosti, perjantaina ultra... Sitäkään ei kannata ajatella, jotta mielenterveys säilyy...

Positiivista kaikille! 💕

No mutta hyvä kun oireet pysyy, toisaalta, oletpahan ainakin raskaana :). Mulla on alkionsiirrosta nyt 8 päivää, ei käytännössä mitään oireita. Jotain pientä nippailua, joka johtuu varmaan lugeista. Testasin äsken negan. Aikaista testata, kyllä, mutta nyt on vähän sellainen olo että eipä tainnut kiinnittyä. Vaikka tunsin kyllä kipua oikeaan aikaan ja ajattelin että kiinnittyi. Mutta viimeksi oli enemmän kaikenlaisia tuntemuksia. Ankeaa.

Hei!

Tähti, ihanan valoisaksi olet tullut! Kerran elämässä, sen tässä on saanut huomata, että oireet tai oireettomuus yllättävät aina. Kerrat ovat erilaisia ja yhdelläkin kerralla oireet tulevat ja menevät miten sattuu. Omaan mielentilaan voi vaikuttaa, esim. meditaatiolla ja itsensä hemmottelulla...

Mä en näemmä ilman draamaa selviä näistä välietapeista. Pari päivää sitten kuvotus loppui ja veriklönttejä alkoi tuhruttamaan ja tippumaan pönttöön. Olin järkyttävän hermona, mutta yritin pitää jotakin järjen ääntä päässä. Laskeskelin edellisistä menkoista, että suunilleen voisi normaalisti olla niiden aika.

Tänään oli sitten ultra. Siellä maski naamalla ja tunnin extraa (ajat myöhässä) odotellessa järkyttävässä jännityksessä ja pelossa oikeasti taistelin pyörtymistä vastaa. Gynepöydällä maatessa ajattelin, että onneks tähän voi pyörtyä. Noh, siellähän se katkarapu oli reilun 1 cm komeudessaan, oikeassa paikassa ja sydän sykkien 💕 Voi sitä tärinää ja itkua kotimatkalla...

Ihanaa! Paljon onnea!! Olipa taas jännitystä kerrakseen. Voin vain kuvitella miten helpottunut olit!

Kiitos 💕

Kuvotus helpottanut, mutta voi vielä tulla takaisin. Nyt pitää yrittää edistää muita juttuja kun pystyy. Eilen illalla oli tosin jäätävä närästyskohtaus (ei ole ennen ollut, siinä oikeasti rintalastaa polttaa), oli pakko oksentaa sitä happoa ulos. Sitten otin ruokasoodaa vesilasilliseen ja jälkikäteen googlettelin ettei raskaana saisi. Jäi epäselväksi että onko se kielto verenpaineen takia vai kohdun supistelun. Meinasin panikoida, mutta päätin että nyt ei vajaaseen puoleen teelusikkaan soodaa tämä homma kaadu. Närästys kuitenkin helpotti.

Tosiaan itsellä ei ollut testauksen aikaan tai sen jälkeenkään mitään oireita. Olin hyvin skeptinen. Sitten alkoi vatsavaivat ja muistan ihmetelleeni, että eihän se raskauspahoinvointi nyt mitään ilmaa ja herkkää vatsaa tarkoita. Se kipu ei ollut missään naistenvaiva-paikoissa, vaan vatsalaukussa. Yölläkin turvotti ja puristi niin että heräsi. Että en kyllä ois näitä oireita arvannu. Toki välillä oli niitä tuttuja nippailuja. Mutta yleisoireeksi tässä voin todeta, että koko ajan on täysi, jopa ylensyönyt olo. Vaikka ei olisi syönyt koko päivänä, niin maha on täysi. On siis puoliväkisin syötävä, aamulla aina stressi, että mitä saisi tungettua alas...

Tuo 8 pvää siirrosta taitaa olla liian aikaisin testata... Se raskaushormonin nousu on varmaankin aika yksilöllistä, mutta kyllä se lähemmäs pari vkoa pitää odottaa. Tsemppiä siis siihen!

Voi Ulrika Eleonoora, oi super onnea🤩

Onnittelut ihanista ultra uutisista!!💖💕💕💕💕

Olet varmaan helpottunut ja onnellinen💖💕💕💕

Koska sinulla on laskettuaika?

Tosi hyvää odotuksen jatkoa!😘😁👍💕💕💕💕💕💕💕

Kerran elämässä, odottelen täällä, että koska sinä.testaat😊

Plussapuhallus sinne😘💕💕💕💕💕💕

Ulrika Eleonoora, kiitos💖....olen yleensä optimistinen ja valoisa.....sitä toki haluan olla edelleen.... en tiedä vielä miten yrityksen käy, koska mies on alkanut epäröimään, että haluako edes enää yrittää toista lasta, koska kaikki paukut on käytetty, eikä tosiaan saada apuja enää mistään, paitsi ulkomailta, mutta korona-aikana tuo on mahdottomuus....

Mies myös pelkää riskejä, koska ollaan molemmat sen verran iäkkäitä. Toki selvyys on se, että tutkimukset käydään läpi ja jos niissä ilmenisi jotain, niin raskaus pitäisi keskeyttää. Suurin ongelma lienee se, että plussaa ei enää välttämättä näy, mutta saa nähdä miten meidän tällä saralla käy....🙄

Nyt on mennyt energiaa ja voimia myös näiden perintöriitojen kestämiseen, koska perin yksin kaiken, eikä ihan kaikki sivulliset oikein tahdo hyväksyä asiaa. Onneksi mulla on hyvä lakimies, vaikka tosin kalliitahan kaikki palvelut ovat.

Mutta asiaan, olen tosi onnellinen puolestasi, toivon sinulle hyvää raskausaikaa ja haluan, että saat tämän pienokaisen syliin saakka❤💖💜💕💕💕💕💕💕

Hei,

Kerran elämässä, miten menee?

Tähti, kiitos paljon toivotuksista! En oikein osaa ajatella vauvaa tai syntymää (la olisi elokuun lopussa), tässä vaan selviydyn oloista ja iloitsen toki söpöstä kipristelevästä "katkaravusta", minkä ultrassa näin 💗 Toivotan teille rohkeutta yrityksiin. Ei kai ne riskit muutamasta vuodesta ole kiinni? Tai jos ette yritä, vaan annatte mennä ilman paineita ja luontoäiti sitten päättää...

No niin, verikoe oli tänään ja nega, mitä osasin kyllä odottaa. No, parempi tämä kuin keskenmeno.

Kerran Elämässä, voi...ei...isot halit...❤💕

Mikä kierron päivä sulla on, että onko mahdollista, että vielä se nega ehtisi muuttua vielä plussaksi?

Paljon tsemppiä👍💕....voimia ja kaikkea hyvää tilanteisiin❤💖💕💕💕

Kerran elämässä, olen pahoillani 🥺 Tiedän tuon lannistavan ja musertavan tunteen... Mutta niin minäkin ajattelin, että mieluummin noin, jos kyseessä on elinkelvoton alkio.

Harvemmin se kuitenkaan yhdellä tai kahdella istutuksella tärppää... Oma taktiikkani on/oli vaan lisätä yrityksiä niin kauan kuin ikä antaa myöten. Miltä sinusta tuntuu?

P. S. Ylellä alkoi koskettava sarja lapsettomuudesta kärsivistä:

https://areena.yle.fi/1-50711892