Miten tunnistaa kontrolloivan miestyypin pienistä asioista suhteen alussa?

Käyttäjä33378 kirjoitti:

Nuorena kun kävin ulkona miesten kanssa yritin tietoisesti välttää näitä tyyppejä jotka vaikuttivat liian kontrolloivilta jopa ilkeiltä. Mutta olen kyllä nähnyt: mies joka suuttuu tarjoilijalle kun listalta ei löytynyt sitä ruokaa mitä herran olisi tehnyt mieli, kun minun puhelin soi kysyi heti oliko se joku muu mies, jäätelöä syödessä kertoi mulle koko ajan kuinka se on pelkkää sokeria ja rasvaa ja » jää kylkiin.« Eli koko ajan paska fiilis ja sellainen että voiku vois vaan lähteä pois. Näitä fiiliksiä ja tuntemuksia kannattaa kuunnella, niin voi lopettaa huonon suhteen ajoissa.

Oletteko huomanneet että juuri näillä miehillä on usein joku hieno auto! Se on kalastusväline.

Vierailija kirjoitti:

Olen seurustellut kahden manipuloivan miehen kanssa. Kumpikaan ei ollut mustasukkainen tai pyrkinyt näkyvästi hallitsemaan elämääni. Sellaisesta olisin lähtenyt välittömästi. Olen miettinyt pääni puhki, mistä olisin voinut ne piirteet tunnistaa. Yksi piirre on ollut loukkaantuminen jostakin käsittämättömästä pikkujutusta. Näitä loukkaantumisia ei ole voinut puhumalla selvittää, vaan ainoa ratkaisu on se, että joustan tai painan asian villaisella. Vähitellen miehen suuttuminen on saanut sellaiset mittasuhteet, että varon vähän kaikkea itsessäni, tunteissani, mielipiteissäni, mikä voisi häntä loukata. 

Tähän liittyy osittain kylmä-kuuma-kohtelu. Se on alkanut pienessä mittakaavassa jo ensimmäisen kuukauden jälkeen. Välillä olen äärettömän tärkeä ja rakas miehelle ja sitten en ollenkaan. Se saa olon epävarmaksi ja valitettavasti on johtanut kohdallani siihen, että olen alkanut yrittää miellyttää enemmän. Silti tunnen riittämättömyyttä. Vaikka ystävien ja sukulaisten tapaamista ei ole suoraan kielletty tms. niihin on tullut salakavalasti tunne kuin olisin tekemässä jotakin väärää. Se viileä kohtelu manipuloi salakavalasti toimimaan toisen haluamalla tavalla. Pitkässä suhteessani mies ei halunnut oikein tutustua sukulaisiini. Ja tietenkään asiasta ei voinut puhua avoimesti, mikä mättää. 

Yksi piirre on myös se, että miehet ovat alkuun esittäneet empaattisia. Mutta aika pian suhteen edetessä mies on alkanut inhoamaan minun tunneilmaisuja, kuten surua, loukkaantumista, kiukkua yms. Hänen seurassaan on pitänyt olla iloinen ja kiltti. Tosin "tekopirteys" sai miehen myös suuttumaan. Sen sijaan miehen tunteita vatvovaan vaikka yötä myöden ja niiden ilmaisu ei katso aikaa eikä paikkaa.

Hyviä huomioita oli tässä ketjussa, että nämä miehet kokevat itse olevansa kilttejä ja oikeudenmukaisia. Miehellä on ihan väärä käsitys itsestä ja alkuun hän vaikuttaakin sellaiselta ihmiseltä. Jos hälytyskellot soi, kuuntele niitä. Kannattaa alusta asti vaatia arvostavaa ja hyvää kohtelua. Väistämättä tulee joskus ristiriitoja, pystyykö ne selvittämään aikuisella tavalla, vai jääkö tunne, että joudut vähän taipumaan ja joustamaan koko ajan. 

Nyt osui kuvaus kuin nyrkki silmään! Siis tuo, että mies vaikuttaa empaattiselta, mutta reagoi tosi epäkypsästi puolison tunneilmaisuun ja odottaa että puoliso olisi koko ajan nöyrä ja hyväntuulinen muttei tekopirteä. Ensimmäinen varoitusmerkki omassa manipuloivassa suhteessani oli, kun kerroin olevani surullinen. Mies tarttui päästään kiinni kuin olisi saanut päänsäryn!! Ja ne hänen tunteidensa vatvomiset... Niitä piti käydä läpi yöt pitkät. Oletuksena oli, että olen tyhmä ja vajavainen, mutta jos mies saa selittää (mustaa valkoiseksi) riittävän pitkään, niin pääsemme yhteisymmärrykseen. Välien laittaminen katkipoikki on välttämätöntä. Näitä kuunnellessa joutuu olemaan tosi kyyninen, ne valehtelevat ja sumuttavat niin luontevasti...

Vierailija kirjoitti:

Olen seurustellut kahden manipuloivan miehen kanssa. Kumpikaan ei ollut mustasukkainen tai pyrkinyt näkyvästi hallitsemaan elämääni. Sellaisesta olisin lähtenyt välittömästi. Olen miettinyt pääni puhki, mistä olisin voinut ne piirteet tunnistaa. Yksi piirre on ollut loukkaantuminen jostakin käsittämättömästä pikkujutusta. Näitä loukkaantumisia ei ole voinut puhumalla selvittää, vaan ainoa ratkaisu on se, että joustan tai painan asian villaisella. Vähitellen miehen suuttuminen on saanut sellaiset mittasuhteet, että varon vähän kaikkea itsessäni, tunteissani, mielipiteissäni, mikä voisi häntä loukata. 

Tähän liittyy osittain kylmä-kuuma-kohtelu. Se on alkanut pienessä mittakaavassa jo ensimmäisen kuukauden jälkeen. Välillä olen äärettömän tärkeä ja rakas miehelle ja sitten en ollenkaan. Se saa olon epävarmaksi ja valitettavasti on johtanut kohdallani siihen, että olen alkanut yrittää miellyttää enemmän. Silti tunnen riittämättömyyttä. Vaikka ystävien ja sukulaisten tapaamista ei ole suoraan kielletty tms. niihin on tullut salakavalasti tunne kuin olisin tekemässä jotakin väärää. Se viileä kohtelu manipuloi salakavalasti toimimaan toisen haluamalla tavalla. Pitkässä suhteessani mies ei halunnut oikein tutustua sukulaisiini. Ja tietenkään asiasta ei voinut puhua avoimesti, mikä mättää. 

Yksi piirre on myös se, että miehet ovat alkuun esittäneet empaattisia. Mutta aika pian suhteen edetessä mies on alkanut inhoamaan minun tunneilmaisuja, kuten surua, loukkaantumista, kiukkua yms. Hänen seurassaan on pitänyt olla iloinen ja kiltti. Tosin "tekopirteys" sai miehen myös suuttumaan. Sen sijaan miehen tunteita vatvovaan vaikka yötä myöden ja niiden ilmaisu ei katso aikaa eikä paikkaa.

Hyviä huomioita oli tässä ketjussa, että nämä miehet kokevat itse olevansa kilttejä ja oikeudenmukaisia. Miehellä on ihan väärä käsitys itsestä ja alkuun hän vaikuttaakin sellaiselta ihmiseltä. Jos hälytyskellot soi, kuuntele niitä. Kannattaa alusta asti vaatia arvostavaa ja hyvää kohtelua. Väistämättä tulee joskus ristiriitoja, pystyykö ne selvittämään aikuisella tavalla, vai jääkö tunne, että joudut vähän taipumaan ja joustamaan koko ajan. 

Meilläkin oli tuo sama, että aina piti olla iloinen ja kiltti. Vihaisuus, sairaus tai valittaminen olivat kiellettyjä.

Mutta ei mies kieltänyt ”et saa suuttua”, - vaan ”aina sä olet sairas” tai ”kukaan ei jaksa katsoa sua tollasena” tai ”jos sä yhtään ymmärtäisit, niin yrittäisit olla iloisempi”.

Samoin kannattaa ottaa selville, osaako toinen pyytää anteeksi, vai onko syy aina muissa.

Juurikin tuollainen "huomaamaton" määräily. Että kyllä sä voit laittaa tuon topin päälle sinne baariin mutta tiedät mitä siitä seuraa = Jos yksikin mies vilkaisee sinua siellä niin kotona tulee turpaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen seurustellut kahden manipuloivan miehen kanssa. Kumpikaan ei ollut mustasukkainen tai pyrkinyt näkyvästi hallitsemaan elämääni. Sellaisesta olisin lähtenyt välittömästi. Olen miettinyt pääni puhki, mistä olisin voinut ne piirteet tunnistaa. Yksi piirre on ollut loukkaantuminen jostakin käsittämättömästä pikkujutusta. Näitä loukkaantumisia ei ole voinut puhumalla selvittää, vaan ainoa ratkaisu on se, että joustan tai painan asian villaisella. Vähitellen miehen suuttuminen on saanut sellaiset mittasuhteet, että varon vähän kaikkea itsessäni, tunteissani, mielipiteissäni, mikä voisi häntä loukata. 

Tähän liittyy osittain kylmä-kuuma-kohtelu. Se on alkanut pienessä mittakaavassa jo ensimmäisen kuukauden jälkeen. Välillä olen äärettömän tärkeä ja rakas miehelle ja sitten en ollenkaan. Se saa olon epävarmaksi ja valitettavasti on johtanut kohdallani siihen, että olen alkanut yrittää miellyttää enemmän. Silti tunnen riittämättömyyttä. Vaikka ystävien ja sukulaisten tapaamista ei ole suoraan kielletty tms. niihin on tullut salakavalasti tunne kuin olisin tekemässä jotakin väärää. Se viileä kohtelu manipuloi salakavalasti toimimaan toisen haluamalla tavalla. Pitkässä suhteessani mies ei halunnut oikein tutustua sukulaisiini. Ja tietenkään asiasta ei voinut puhua avoimesti, mikä mättää. 

Yksi piirre on myös se, että miehet ovat alkuun esittäneet empaattisia. Mutta aika pian suhteen edetessä mies on alkanut inhoamaan minun tunneilmaisuja, kuten surua, loukkaantumista, kiukkua yms. Hänen seurassaan on pitänyt olla iloinen ja kiltti. Tosin "tekopirteys" sai miehen myös suuttumaan. Sen sijaan miehen tunteita vatvovaan vaikka yötä myöden ja niiden ilmaisu ei katso aikaa eikä paikkaa.

Hyviä huomioita oli tässä ketjussa, että nämä miehet kokevat itse olevansa kilttejä ja oikeudenmukaisia. Miehellä on ihan väärä käsitys itsestä ja alkuun hän vaikuttaakin sellaiselta ihmiseltä. Jos hälytyskellot soi, kuuntele niitä. Kannattaa alusta asti vaatia arvostavaa ja hyvää kohtelua. Väistämättä tulee joskus ristiriitoja, pystyykö ne selvittämään aikuisella tavalla, vai jääkö tunne, että joudut vähän taipumaan ja joustamaan koko ajan. 

Nyt osui kuvaus kuin nyrkki silmään! Siis tuo, että mies vaikuttaa empaattiselta, mutta reagoi tosi epäkypsästi puolison tunneilmaisuun ja odottaa että puoliso olisi koko ajan nöyrä ja hyväntuulinen muttei tekopirteä. Ensimmäinen varoitusmerkki omassa manipuloivassa suhteessani oli, kun kerroin olevani surullinen. Mies tarttui päästään kiinni kuin olisi saanut päänsäryn!! Ja ne hänen tunteidensa vatvomiset... Niitä piti käydä läpi yöt pitkät. Oletuksena oli, että olen tyhmä ja vajavainen, mutta jos mies saa selittää (mustaa valkoiseksi) riittävän pitkään, niin pääsemme yhteisymmärrykseen. Välien laittaminen katkipoikki on välttämätöntä. Näitä kuunnellessa joutuu olemaan tosi kyyninen, ne valehtelevat ja sumuttavat niin luontevasti...

Meilläkin mies käytti väsytystaistelua. Selitti mustaa valkoiseksi niin kauan, että antoi periksi, kun sitä ei jaksanut kuunnella.

Nämä miehet juuri levittelevät juttuja tuttava naisistaan ja ilmaisevat katkeruudessaan: Varokaa sitä naista , älkää menkö halpaan...

Normaali mies ei tunne tarvetta juoruta entisistään ollenkaan. Tämäkin on hälymerkki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin sellainen kiireen tuntu ja liiallinen intensiivisyys olisivat itselleni varoitusmerkkejä: jos toinen haluaa muuttaa heti yhteen, haluaa viettää kaiken vapaa-ajan yhdessä, lähettelee jatkuvasti tekstiviestejä tai soittelee, haluaa vakiinnuttaa suhteen turhan nopeasti, on heti ostamassa kihlasormusta, tulee kahvitunnilla työpaikallesi sinua katsomaan, kyselee ummet lammet eksistäsi, kavereistasi yms, on turhan kiinnostunut someprofiileistasi. Alussa joitain saattaa imarrella tämänkaltainen huomio ja sen voi tulkita merkkinä siitä, että toinen on tosiaan kiinnostunut, vakavissaan ja valmis vakiintumaan, mutta se saattaa merkitä myös sitä, että toinen on mustasukkainen ja kontrollinhaluinen. Ja sanomattakin selvää on, että jos kumppaniehdokas osoittaa halua tutkia puhelintasi, lukea sähköposteja, haluaa pankkitilisi tunnukset, alkaa sanella milloin ja missä voit liikkua, mitä vaatteita käyttää, kenen kanssa kaveerata, mitä sanoa somessa tai millaisia kuvia julkaista, pitää suhteesta lähteä välittömästi.

Tyhmä kysymys tiedän, mutta mihin tämä nopea halu yhteenmuuttoon perustuu? Siihen, että voi vahtia kumppanin tulemisia ja menemisiä paremmin vai? Kai sitä aika monikin muuttaa pian yhteen seurustelun aloittamisesta, ainakin omassa tuttavapiirissäni. 

Niinhän ne moni tekee, mutta omalla subjektiivisella kokemuksella tuota harjoittavat usein juuri sellaiset ihmiset, jotka ovat vähän epäterveella tavalla kiinni siinä kumppanissa. Ei tietenkään tarkoita kaikkia, mutta sen tyyppiset ihmiset tuollaiseen käytökseen usein ajautuvat.

J tää mies huutaa: Ketään ei kiinnosta sun elämä ja jutut! Jos yrittää kertoa vaikka kohtaamistaan vaikeuksista.

kuinka tunnistat kontrolloivan naisen? About samat merkit, ehkä?

Vierailija kirjoitti:

Näin jälkiviisaana olisi pitänyt tunnistaa hermostuminen pikkuasioista. Mies saattoi suuttua kaveritaapamisennjälkeen, kuinka en ollut huomioinut häntä tai olin puhunut liikaa tms. Siis suuttui asioista, joista en ollut koskaan ennen saanut palautetta, ja asioista, jotka liittyivät luonteeseeni.

Olin ihan ihmeissäni ja luulin, että en vain osaa käyttäytyä. Ei olisi pitänyt ikinä uskoa....

Auts, mun mies on tehnyt tätä. Pahoittanut mieltänsä, kun en ole antanut hänelle riittävästi huomiota kavereita tavatessa ja muutaman kerra on siksi pitänyt lähteä aikaisemmin pois. Olen ärsyyntynyt tästä.

Eksä oli aika onneton pokerinaama, mutta kerron kuitenkin:

- Kysyi ekan täällä vietetyn yön jälkeen: käykö täällä muita?

- Painosti luopumaan kuukauden jälkeen ehkäisystä (en luopunut)

- Laittoi kaverinsa kyttämään menemisiäni

- Yritti hakeroitua mun sometileille (sain tästä useita ilmoituksia, joten siksi epäilin häntä)

- Esitteli muutaman viikon yhdessäolon jälkeen meidät koko suvulleen, vaikka olin paperilla vielä käytännössä panon tasolla

- Oli mustasukkainen kavereistani. Niistä olisi kuulemma pitänyt hankkiutua eroon

- Olisi halunnut mun jäävän kotiin, koska töissä voi sattua jotain

- Epäili, jos kävin kampaajalla tai ajoin ihokarvat alas

Kontrolloiva tyyppi voi myös syyttää toista kontrolloivaksi. Senkin voi tehdä pikku hiljaa. Esimerksiksi kysyy mielipidettä jostakin vaihtoehdoista ja sitten toteaa, että olet selvästi tottunut päättämään asioista ... 

Yksi selvimpiä merkkejä on, jos "kaikki edelliset tyttöystävät ovat olleet kusipäitä". Ihminen on tällöin täysin sokea omille virheilleen, hän ulkoistaa ongelmansa koko ajan. Ei kasvun edellytyksiä.

Hyvä ketju. Joku kyseli, että voiko tämä koskea myös kontrolloivaa naistyyppiä, tottakai voi.

äxyyzeta-m kirjoitti:

Lähisukulainen (nainen) on kyllä hemmetinmoinen kontrollifriikki. Kilahtaa aivan täysin, jos ei toimita hänen mielensä mukaan. Hänen mieheltään on aivan turha kysyä mitään, koska mies aina kysyy ensin vaimonsa mielipiteen jokaiseen asiaan. Säälittävää katsoa, kun aikuisella miehellä ei ole enään omaa mielipidettä.

Hyvin usein ko. nainen ajattelee muiden puolesta etukäteen, mitä mieltä he kulloinkin ovat jostain yhteisistä asioista (esim. yhteisen mökin asiat). Hän katsoo oikeudekseen tehdä muutoksia yms. mökillä ja tämä on muille vain ilmoitusasia. Jos joku muu tekee pienenkin muutoksen, esim. kahvikupit siirretään toiselle hyllylle, niin tulee hirmuinen nootti, että yhteisellä mökillä mitään ei saa muuttaa, jos ei ole yhteisesti päätetty. Mutta kuitenkin hän itse tekee asioita muilta kysymättä.

Hänelle itselleenkin on varmaan kovin kuluttavaa, kun asenne on se, että hän yksin tietää kaiken ja on yksin vastuussa kaikesta. Kaikki muut ovat hänelle enemmän tai vähemmän "holhottavia" ja hänen on jatkuvasti selitettävä, miten asiat tehdään oikein. Luulisi olevan väsyttävää, kun koko ajan joutuu paimentamaan muita, koska nämä eivät tajua yhtään mitään asioista.

Lisäyksenä vielä tuohon tekstiini. Aika monia täällä esiin tulleita seikkoja on aivan suoraan havaittavissa tällä sukulaisellani. Tosin, hän ei ole väkivaltainen, eikä ihan törkeästi vähättele julkisesti miestään. Mutta aika usein hän muiden läsnäollessa naureskelee miehensä jollekin ominaisuudelle ja alentaa tätä sanomalla esim. "Pekka ressu, kun ei se nyt tuotakaan osaa laittaa" yms. miehen läsnäollessa.

Ja totta kai on selvää, että miehen suku on täysin bannattu. Toistuva aihe keskusteluissa on, kuinka hölmösti ja typerästi erityisesti appiukko käyttäytyy ym.

Hän ei juuri koskaan vastaa puhelimeen, eikä koskaan soita takaisin. Yhteydenpito hoituu lähinnä yhden sanan tai yhden lauseen viesteillä. Vastaavasti, hän on varsin närkästynyt, jos hänen puheluunsa ei vastata tai ei reagoida vastaamattomaan puheluun.

Jollain tavalla hän hieman varoo minua, koska olen suvun ainoa henkilö, joka sanoo hänelle vastaan päin näköä. Siksi hän usein selvittää minulle kuuluvia asioita joko vaimoni tai jonkun muun sukulaisen kautta.

Vierailija kirjoitti:

Itse huomasin myös sen, että toisella on aina hyvin voimakas ja omasta mielestään täysin oikea mielipide, jostain sinuun liittyvästä. Yrittää hallita sinua esimerkiksi: "olet juuri samanlainen kuin se ja se", "kyllä sä olet niin semmonen", "Kyllä tämä on sinulle parasta", "ehdottomasti on typerää käyttää rahaa tuohon tai tuohon", "en voi sietää keittoja, et voi tykätä niistä" jne.jne.jne.jne.jne. 

Hirveä määrä asioita, joita se toinen vaan nyt tietää paremmin. 

Miten tämä nyt eroaa tavallisen naisen kanssa olemisesta!

Minä olen tällainen nainen.

Elin erittäin turvattoman lapsuuden, joten aikuisena minun on erittäin vaikea luopua kontrolloinnista. Jos kaikki langat ei ole käsissäni niin ahdistun tosi pahasti ja kuvittelen että nyt jotain kauheaa tapahtuu, mutta toisaalta on myös raskasta yrittää kontrolloida kaikkea. Yritän näitä asioita setviä terapiassa, mutta vaikeaa on.

Minun on myös vaikea kestää mieheni tunteita, koska jos näen hänen kasvoillaan jotain negatiivista niin alan pelkäämään heti ettei hän enää pidä minusta, että nyt jään yksin ja sitten tulen kiukkuiseksi, jotta olisin itse tilanteessa ”niskan päällä”.

Moni muukin asia kuulostaa tutulta. Valitettavasti uskon, että tällainen kontrollointi usein johtuu lapsuuden traumoista ja niiden käytösmallien muuttaminen on erittäin hankalaa. Vuosia terapiaa takana, mutta silti turvaudun näihin vääriin tapoihin vähän väliä. Harva haluaa kuitenkaan olla paha vaan näilläkin (sairailla) tavoilla ihminen yrittää vaan suojella psyykettään koska ei parempaan pysty :(

Vierailija kirjoitti:

Minä olen tällainen nainen.

Elin erittäin turvattoman lapsuuden, joten aikuisena minun on erittäin vaikea luopua kontrolloinnista. Jos kaikki langat ei ole käsissäni niin ahdistun tosi pahasti ja kuvittelen että nyt jotain kauheaa tapahtuu, mutta toisaalta on myös raskasta yrittää kontrolloida kaikkea. Yritän näitä asioita setviä terapiassa, mutta vaikeaa on.

Minun on myös vaikea kestää mieheni tunteita, koska jos näen hänen kasvoillaan jotain negatiivista niin alan pelkäämään heti ettei hän enää pidä minusta, että nyt jään yksin ja sitten tulen kiukkuiseksi, jotta olisin itse tilanteessa ”niskan päällä”.

Moni muukin asia kuulostaa tutulta. Valitettavasti uskon, että tällainen kontrollointi usein johtuu lapsuuden traumoista ja niiden käytösmallien muuttaminen on erittäin hankalaa. Vuosia terapiaa takana, mutta silti turvaudun näihin vääriin tapoihin vähän väliä. Harva haluaa kuitenkaan olla paha vaan näilläkin (sairailla) tavoilla ihminen yrittää vaan suojella psyykettään koska ei parempaan pysty :(

Tämä käy kyllä järkeen. Monilla tällaisilla miehillä saattaa olla vaikeuksia juurikin lapsuudesta. Jos heitä on kohdeltu huonosti, niin ajattelevat sen kautta itse olevansa empaattisia ja kilttejä mikä saattaa ollakin ajatuksen tasolla totta. Käytännössä se sitten tulee huonosti esille. Tällaisessa käytöksessä on merkkejä myös epävakaasta persoonallisuudesta. Ikävää tämä sinun tilanteesi, mutta ainakin yrität tehdä asialle jotain. Toivon, että saat elämäsi tasapainoon.

Kun lukee näitä, huomaa että miehet pyrkivät kontrolloimaan eri asioita. Minun kohdalla se on osunut juuri ilmaisunvapauteen, tunteisiin ja mitä saan ajatella. Nöyryytykset on tapahtuneet useimmiten "sivistyneesti" ja aina kahden kesken. Ulospäin kulissit olivat kunnossa. Koskaan ei arvosteltu ulkonäköäni, rahan käyttöäni tai tapaani tehdä asioita. Päinvastoin, hän esimerkiksi ulkoisti itsensä täysin ruuanlaitosta, koska "olet parempi siinä". Sen sijaan jos olin surullinen, hän sanoi ettei taida jaksaa olla enää minun kanssa kun olen aina niin negatiivinen, "olisikohan parempi erota, kun sinä olet tuollainen". Erolla uhkailu oli hyvin tyypillistä. Tai pitkä mykkäkoulu jostakin väärästä reaktiosta, useimmiten hän ei kertonut mistä syystä. Niinpä minusta tuli vähitellen iloinen miellyttäjä, jolla ei ollut mihinkään omaa mielipidettä.

Hänen elämäntyylinsä on pohjimmiltaan täysin itsekeskeinen. Hän teki vain ne kotityöt mistä pitää. Hänen menot ja harrastukset eivät joustaneet, vaikka olisin jäänyt auton alle. Mihinkään tukeen ja apuun ei voinut lähtökohtaisesti luottaa. Se oli täysin hänen sen hetkisestä fiiliksestä kiinni. Pakko kyllä sanoa, että tämä tuli vähitellen suhteeseen. Alkuvaiheessa hän oli hyvinkin empaattinen käytökseltään. 

toisen miesasukkaan kurkkuun käyminen, hallinnointiyhtiön välinpitämättömyys. Ei meillä ole aikaa tehdä hallinnoinnistakin rikosilmoituksia, mutta itkut me järjestämme sinne.

Vierailija kirjoitti:

kuinka tunnistat kontrolloivan naisen? About samat merkit, ehkä?

Varmaan samat merkit. Ainakin tuo, että itse tietää kaiken paremmin kuin toinen. Naiset ovat keskimäärin parempia ihmistuntemuksessa, niin nainen varmaan psykologisoi enemmän (koska sun osä oli sellaine, niin sinulla on traumoja).