Onko mielestäsi aikuisuus ja elämä ollut kuitenkin loppupeleissä vain pettymys?

Täysin sama juttu. En myöskään ole ikknä kokenut rakkautta ja nyt olen jo keski-ikäinen vanha rumilus. Olin kyllä nuorenakin aika ruma mutta yritin silti kovasti saada parisuhdetta siinä onnistumatta. Lapsia ei luonnollisestikaan ole.

Elämäni on ollut täysin turha ja tyhjänpäiväinen suurimman osan aikaa, vain lapsena oli kivaa vaikka silloinkin kärsin kiusaamisesta ja vanhemman ryyppäämisestä. En voi kuvitellakaan että pitäisi elää vielä monta kymmentä vuotta. 

Ei ole ollut. Toki mun lähtökohtana on ollut: lyhyt likinäköinen ruipelo, jolla on lukihäiriö, joten en nyt ihan missi jutuista tai super urasta ole haaveillut. 

Elän nyt sangen rauhallista ja keskiluokkaista elämää. Duuni aina välillä ahdistaa, mutta ketäpä ei. Pääsääntöisesti elelen rauhallista kotielämää. Kotona on kivaa ja olen tähän hyvin tavalliseen elämään tyytyväinen. 

Oravanpyörä kyllä tappaa elämänhalut.

Elämme pyramidihuijausyhteiskunnassa.

Ulos nyt vaan ja äkkiä ja pois netistä

 Keskittykää oikeasti siihen elämään.

Vierailija kirjoitti:

Ulos nyt vaan ja äkkiä ja pois netistä

 Keskittykää oikeasti siihen elämään.

Joo. Kohta lähden yöksi valvomaan töihin. -ap

Aikuisuus on ollut hyvää, lapsuus ei.

Olen kiitollinen jokaisesta päivästä. Kärsin masennuksesta ja siitä syystä kuolema on mielessä jatkuvasti. Ei ole sellaista illuusiota kuin terveillä, että kuolema olisi jotain kaukaista ja muille tapahtuvaa. Kuka tahansa saattaa kuolla koska tahansa. Tämän kun todella ymmärtää niin arvostaa kyllä jokaista hetkeä. Se on se hopeareunus.

Vierailija kirjoitti:

Ulos nyt vaan ja äkkiä ja pois netistä

 Keskittykää oikeasti siihen elämään.

Kun päivittäin ulkona. Ei siellä ole sen enempää elämää kuin sisälläkään. 

Vierailija kirjoitti:

Olen kiitollinen jokaisesta päivästä. Kärsin masennuksesta ja siitä syystä kuolema on mielessä jatkuvasti. Ei ole sellaista illuusiota kuin terveillä, että kuolema olisi jotain kaukaista ja muille tapahtuvaa. Kuka tahansa saattaa kuolla koska tahansa. Tämän kun todella ymmärtää niin arvostaa kyllä jokaista hetkeä. Se on se hopeareunus.

Minä en malta odottaa että kuolen. Elossa olo on pelkkää kärsimystä. Hengen otto itseltä on kuitenkin osoittautunut vaikeaksi. Haluaisin eutanasian. Välillä mietin myös että matkustan jonnekin Kiovaan tai Gazaan ammuttavaksi. No, eihän niihin nyt toki noin vaan matkusteta. 

Aikuisuus on ollut ihanaa väkivaltaisessa alkoholistiperheessä lapsuutensa ja nuoruutensa viettäneelle. On luksusta elää normaalia elämää ilman pelkoa ja häiriköintiä.

Minkälaista sen elämän sitten pitäisi olla? Jos haluaa asioiden muuttuvan niin sitten niitä muutoksia pitää tehdä. Itsellenikään ei lapsia ole eikä se maailmanloppu olisi vaikka ei tulisikaan.

"Ainoa mitä en ole kokenut niin on vilpitön rakkaus lapsiin (koska niitä ei ole) tai sielunkumppanuutta/tosirakkautta."

Eikö nämä nyt ole ne elämän pääasiat?

Pitää jatkaa sitä asioiden kokemista ja tekemistä, kasvaa ihmisenä ja haastaa itseään. Se on sitä elämää itseään.

Vierailija kirjoitti:

"Ainoa mitä en ole kokenut niin on vilpitön rakkaus lapsiin (koska niitä ei ole) tai sielunkumppanuutta/tosirakkautta."

Eikö nämä nyt ole ne elämän pääasiat?

On. Siksi tämä elämä varmasti turhalta tuntuukin. (ei ap) 

Vierailija kirjoitti:

"Ainoa mitä en ole kokenut niin on vilpitön rakkaus lapsiin (koska niitä ei ole) tai sielunkumppanuutta/tosirakkautta."

Eikö nämä nyt ole ne elämän pääasiat?

No ei. Itsellä ei ole eikä tule olemaan lapsia mutta koen että saan elämässä sillä tavalla enemmän. Jos olisin vanhempi, olisin jatkuvsti väsynyt, oman ajan tarpeessa ja eläisin jotain toista varten. Joutuisin luopumaan unelmaelämästä jota elän. Jatkuva huoli toisen hyvinvoinnista, tulevaisuudesta, elämänlaadusta yleensä ja kokemus siitä, että jälkikasvu ansaitsisi aina parempaa kuin itse pystyy antamaan.

Lapset eivät ole elämän pääasia. Moni tuhoaa itsensä turhaan tekemällä lapsia, koska luulee että niin kuuluu tehdä.

Vierailija kirjoitti:

"Ainoa mitä en ole kokenut niin on vilpitön rakkaus lapsiin (koska niitä ei ole) tai sielunkumppanuutta/tosirakkautta."

Eikö nämä nyt ole ne elämän pääasiat?

No daa. Mikähän on pointtisi, kun ap kertoo, ettei niitä saanut kokea. Lyödä lyötyä?

Vierailija kirjoitti:

Minkälaista sen elämän sitten pitäisi olla? Jos haluaa asioiden muuttuvan niin sitten niitä muutoksia pitää tehdä. Itsellenikään ei lapsia ole eikä se maailmanloppu olisi vaikka ei tulisikaan.

Että olisi parisuhde. 20 vuotta yritin, en saanut. Että olisi töitä 20 vuotta yritin, en saanut, pieniä pätkiä lukuunottamatta. Opiskellut olen. Oma asunto, no ilman rahaa mahdotonta. 

Jokaisella omat ongelmat, menneisyys painaa, juopottelin parhaimmat vuodet ja ollut tässä elämässä kiinni. Nyt harmittaa menetetyt vuodet ja yksin 60 vuotiaana.

Kaiken sen olen saavuttanut mitä olen halunnut ja toivonut. Pari ikävää takaiskua matkalle on toki mahtunut tässä vuosikymmenten aikana, mutta ne ovat olleet vain hidasteita. 

Aikuisuus ei todellakaan ole minulle mikään pettymys. On mahtavaa päättää itse omista asioista, tienata omat rahat ja asua omillaan. Rakastan ulko-oveani, koska saan sen lukkoon ja on minun päätösvallassani kenelle sen avaan.

t. väkivaltaisessa perheessä kasvanut