Miten tunnistaa kontrolloivan miestyypin pienistä asioista suhteen alussa?

Omalla kohdalla ainakin nämä olisi pitänyt huomioida, kuuntele miten puhuu muista ihmisistä. Jos ei koskaan ole hyvää sanottavaa kenestäkään (paitsi itsestään) ja tekee paljon olettamuksia jopa ihan tuntemattomista tyypeistä vain saadakseen painaa heitä alas ja korostaa siinä sivussa itseään, niin se ei tule koskaan muuttumaan.

Jos ei ole ystäviä ja katkenneet välit sukulaisiin selitellään muiden syyksi, niin se on hälytysmerkki. Miten hän puhuu eksistään? Ovatko kaikki kieroja pettäjiä? Jos ovat niin älä hukkaa aikaasi häneen. Eksien pettämisen varjolla hän tulee jatkuvasti tenttaamaan, syyllistämään, epäilemään, piikittelemään sinua kaikesta. Joudut altavastaajan asemaan, jossa sinun tulee päivittäin todistaa hänelle olevasi luottamuksen arvoinen. Tuo asetelma ei koskaan muutu, olet aina hänen silmissään vähemmän arvoinen ja saat taistella ihan kaikista perusoikeuksistasi ja joudut perustella ja selitellä ihan kaiken hänelle.

Kyllä tutulta kuulostaa nämä kertomukset. Itsellä pitkä suhde tuommoisen kanssa. Lämmitin saunaa niin kuulemma liian aikaisin hänelle. Kello oli lähemmäs 19. Kun olin menossa vielä uudestaan sinne saunaan älä nyt enää mene..

kaupassa kehtaa tunkea mulle ostoksia että minä maksan. 

Jos en jaksa vaikka lähteä sienestämään illalla, kun raskas työ, niin petän lupaukseni kuulemma. Ei halua mun pitävän hiuksia kiinni tai letillä.

 

Teen kaiken väärin oli se sitten hampaiden harjaus tai pesuaineen levitys. kynnykselle en saa astua. Jos ajan autoa oon liian reunassa autolla yms. Aina jotain vikaa mitä teen. Ei tuommoista ihmistä jaksa. Kerran olin kipeänä niin olisi pitänyt siivota. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen seurustellut kahden manipuloivan miehen kanssa. Kumpikaan ei ollut mustasukkainen tai pyrkinyt näkyvästi hallitsemaan elämääni. Sellaisesta olisin lähtenyt välittömästi. Olen miettinyt pääni puhki, mistä olisin voinut ne piirteet tunnistaa. Yksi piirre on ollut loukkaantuminen jostakin käsittämättömästä pikkujutusta. Näitä loukkaantumisia ei ole voinut puhumalla selvittää, vaan ainoa ratkaisu on se, että joustan tai painan asian villaisella. Vähitellen miehen suuttuminen on saanut sellaiset mittasuhteet, että varon vähän kaikkea itsessäni, tunteissani, mielipiteissäni, mikä voisi häntä loukata. 

Tähän liittyy osittain kylmä-kuuma-kohtelu. Se on alkanut pienessä mittakaavassa jo ensimmäisen kuukauden jälkeen. Välillä olen äärettömän tärkeä ja rakas miehelle ja sitten en ollenkaan. Se saa olon epävarmaksi ja valitettavasti on johtanut kohdallani siihen, että olen a

Nyt osui kuvaus kuin nyrkki silmään! Siis tuo, että mies vaikuttaa empaattiselta, mutta reagoi tosi epäkypsästi puolison tunneilmaisuun ja odottaa että puoliso olisi koko ajan nöyrä ja hyväntuulinen muttei tekopirteä. Ensimmäinen varoitusmerkki omassa manipuloivassa suhteessani oli, kun kerroin olevani surullinen. Mies tarttui päästään kiinni kuin olisi saanut päänsäryn!! Ja ne hänen tunteidensa vatvomiset... Niitä piti käydä läpi yöt pitkät. Oletuksena oli, että olen tyhmä ja vajavainen, mutta jos mies saa selittää (mustaa valkoiseksi) riittävän pitkään, niin pääsemme yhteisymmärrykseen. Välien laittaminen katkipoikki on välttämätöntä. Näitä kuunnellessa joutuu olemaan tosi kyyninen, ne valehtelevat ja sumuttavat niin luontevasti...

Vanha ketju, mutta tässä pohtinut itse menneitä suhteitani.

Nykyään en ole halunnut parisuhteeseen enää ollenkaan, kun kertakaikkiaan yksinolo tuntunut paremmalta. Syön mitä haluan, itken jos itkettää ja nauran jos naurattaa, kiinnostuksen kohteeni eivät olekaan noloja ja tyhmiä, jos koen rahojeni riittävän uuden kivan vaatteen ostoon, niin sitten ostan.

Kun kokemusta on pitkälti vain kontrolloivista suhteita. Oma vanhempani oli myös todella kontrolloiva, jonka vuoksi se käytös sitten tuntunee tutulta ja turvalliselta, ja sitä myöten niihin suhteisiin sitten hakeutunut.

Mä olen ollut nuorena naimisissa kontrolloijan kanssa ja viimeiset 15 v kontrolloinnista täysin vapaan miehen kanssa. Ero on siinä, ettei jälkimmäisen kanssa tarvitse edes epäillä. Omalle aikuiselle tyttärelle neuvoisin kuten sinullekin, kuuntele sitä intuitiota. Alitajuntasi siellä huitelee asioita, joita tietoisuutesi ei halua uskoa todeksi.

Tästä ketjusta on ollut ihan valtava hyöty, melkein pääsi itku kun tajusin etten olekaan ihan vainoharhainen ja ikävä ihminen kun toista joskus epäillyt. Huh! Kiitos teille jotka ootte valaisseet.