Miten tunnistaa kontrolloivan miestyypin pienistä asioista suhteen alussa?
Kokemuksia? Epäilyttää mutta vainoharhaiseksikaan ei viitsisi heittäytyä.
Kommentit (125)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nytthän on ilmestynyt se baikkereiden nainen vaiin mikä sen kirjan nimi olikaaan. Ajattelin lukea sen seuraaavalsi. Kertoo varmasti aika hyvin miesten ja naisten välisiistä suhteiiista jotakin.
Pystyy kyllä jo ennekuin on edes kirjaaa lukenut jotensakin aaavistamaan mistä on kysymys. Draumaattisen elämän kaaren läpi käynyt huonon itsetunnnon omaava nainen hakeutuuu voimakkkaiden ihmisten seuraaan hakeakseeen turvaa ja kohtaaaakin sen ristiriiitaisuuden.
Se voiiisi olla yksi ratkaisu ennaltaehkäisynä että olisi kokonaisvaltaisempia itsesuojautumis taistelulajeja naisillle olemasssa.
Vierailija kirjoitti:
Nämä on vähän kuin lukisi tautien oireita netistä, kaikki tuntuu täsmäävän itseen. Olenko minä sitten kontrolloiva, vaikka en haluaisi kyllä olla.
Jos tiedät, miten elämä pitää elää, niin todennäköisesti olet. Se on sitten eri asia, kuinka vahvana piirre on sinussa.
Ei-kontrolloiva ihminen antaa toiselle täyden vapauden olla oma itsensä, käyttäytyä miten haluaa, päättää omat asiansa ja ajatella mitä ajattelee. Jos toinen käyttäytyy tökerösti, niin hän kykenee kohauttanaan oliapäitään, ettei asia kuulu minulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nytthän on ilmestynyt se baikkereiden nainen vaiin mikä sen kirjan nimi olikaaan. Ajattelin lukea sen seuraaavalsi. Kertoo varmasti aika hyvin miesten ja naisten välisiistä suhteiiista jotakin.
Pystyy kyllä jo ennekuin on edes kirjaaa lukenut jotensakin aaavistamaan mistä on kysymys. Draumaattisen elämän kaaren läpi käynyt huonon itsetunnnon omaava nainen hakeutuuu voimakkkaiden ihmisten seuraaan hakeakseeen turvaa ja kohtaaaakin sen ristiriiitaisuuden.
Se voiiisi olla yksi ratkaisu ennaltaehkäisynä että olisi kokonaisvaltaisempia itsesuojautumis taistelulajeja naisillle olemasssa.
kehitttäisi paljonkin myös naisten motoriiikkaa.
Kannattaa lukea kirja nimeltä Kaikki anteeksi. Siitä saa hyvän käsityksen.
Tämä on kyllä silmiä avaava ketju. Kuin suoraan yhdestä vanhasta suhteestani kauan sitten. Kuukauden jälkeen meno oli jo outoa, mutta kaikki se imartelu, lahjonta ja hyvä seksi tekivät mannaa silloiselle minälleni raastavan eron jälkeen. Vuoden kuluttua sain itseni onneksi irti tästä suhtesta ka myöhemmin tapasin nykyisen aviomiehenikin. Voin olla oma itseni.
Pelkää että petät mutta pettää siis itse.
Saattaa se kontrollointi olla erilaistakin. Mies saattaa esimerkiksi päättää milloin saat häntä nähdä. Sillä yrittää kiristää sinua tekemään asioita, joita hän haluaa sinun tekevän. Kieltää sinua menemästä johonkin harrastukseen koska ei hänen mielestään ole sopivaa, että hänen tyttöystävänsä harrastaa jotain sellaista. Ei anna käyttää tietynlaisia vaatteita tai hymyillä tuntemattomille miehille kaupassa. Mustasukkaisuus on aluksi söpöä, mutta se pahenee. Lopulta jättää sinut sen harrastuksen takia, jota et suostunut lopettamaan. Kaverit yleensä kyllä neuvoo jo heti alusta pitäen jättämään sen tyypin ja sillon kannattaa uskoa.
Alussa huomaa esim. Kykenemättömyydestä tehdä kompromisseja missään asiassa. Puheet myös ristiriidassa usein sen kanssa mitä hän tekee. Miehellä on semmoinen ajatus päässään, että hän on tosi hyvä ja kiltti ihminen ja kaiken tekee vaan rakkaudesta, kun taas nämä muut ihmiset, joiden haluja ja toiveita ei kuunnella eikä oteta huomioon, käyttäytyvät huonosti ilman syytä.
Mies ei välttämättä itse edes tajua että kontrolloi. Sinä tajuat sitä vielä vähemmän, koska mies tarkoittaa hyvää ja puhuu sinulle kuinka hän rakastaa sinua. Alat miettimään, että jos sinä oletkin se pahis. Vasta eron jälkeen tajuat kunnolla, että eihän kenellekään saa tehdä noin.
Vierailija kirjoitti:
Saattaa se kontrollointi olla erilaistakin. Mies saattaa esimerkiksi päättää milloin saat häntä nähdä. Sillä yrittää kiristää sinua tekemään asioita, joita hän haluaa sinun tekevän. Kieltää sinua menemästä johonkin harrastukseen koska ei hänen mielestään ole sopivaa, että hänen tyttöystävänsä harrastaa jotain sellaista. Ei anna käyttää tietynlaisia vaatteita tai hymyillä tuntemattomille miehille kaupassa. Mustasukkaisuus on aluksi söpöä, mutta se pahenee. Lopulta jättää sinut sen harrastuksen takia, jota et suostunut lopettamaan. Kaverit yleensä kyllä neuvoo jo heti alusta pitäen jättämään sen tyypin ja sillon kannattaa uskoa.
Alussa huomaa esim. Kykenemättömyydestä tehdä kompromisseja missään asiassa. Puheet myös ristiriidassa usein sen kanssa mitä hän tekee. Miehellä on semmoinen ajatus päässään, että hän on tosi hyvä ja kiltti ihminen ja kaiken tekee vaan rakkaudesta, kun taas nämä muut ihmiset, joiden haluja ja toiveita ei kuunnella eikä oteta huomioon, käyttäytyvät huonosti ilman syytä.
Mies ei välttämättä itse edes tajua että kontrolloi. Sinä tajuat sitä vielä vähemmän, koska mies tarkoittaa hyvää ja puhuu sinulle kuinka hän rakastaa sinua. Alat miettimään, että jos sinä oletkin se pahis. Vasta eron jälkeen tajuat kunnolla, että eihän kenellekään saa tehdä noin.
Tuo on totta, että eivät nämä kontrolloivat itse ajattele olevansa pahiksia. Minun eksäni ainakin uskoo - vieläkin - olevansa maailman oikeudenmukaisin ja hyvätahtoisin. Hän vain haluaa hyvää kaikille osapuolille, ja kun mies on vilpitön, niin omaa päätään sitä alkaa epäilemään.
Meillä tilanne eteni siihen, että lapsemme teininä katkaisivat välit isäänsä. Isä ihan oikeasti ihmetteli minulle, että miksi he eivät halua asua hänen luonaan. Hän sanoi tosi paljon miettineensä omaa osuuttaan, ja tullut lopputulokseen, että hän on itse toiminut oikein.
Muistaakseni olin vastaaja 13 - olen kyllä voinut olla joku muukin ketjussa, niin tuttua on!
Yllätyksistä. Onhan se kivaa kun työpäivän jälkeen mennäänkin romanttiselle illalliselle ravintolaan, MUTTA siinä se mies huomaamattasi kontrolloi jo mitä teet sen illan.
Vihjailut muka leikkisästi että viestität muiden miesten kanssa, kun teet puhelimellasi vaikkapa kauppalistaa tai ihan mitä tahansa.
Utelu kenen kanssa puhuit puhelimessa tms.
Mököttäminen sen jälkeen kun olet ollut kavereidesi kanssa
Miehellä mielipide kaikesta mitä teet, harrastuksistasi, pukeutumisestasi, ammatistasi, työpaikastasi, työkavereistasi, vanhemmistasi, sisaruksistasi, meikkaamisestasi, kampauksestasi, ajotaidostasi, siisteydestäsi, pyykinpesutaidoistasi, ruuanlaittotaidoistasi... voisin jatkaa loputtomiin... ja kaikki tämä alkuun "hyväntahtoisesti" naljailemalla ja ikäänkuin huumorilla. Ja jos olet lapsena kiltiksi opetettu, huomaat pyrkiväsi toimimaan niin, että toinen ei suutu tai raivostu. Ja pian itsetuntosi on nollassa.
Vierailija kirjoitti:
Miehellä mielipide kaikesta mitä teet, harrastuksistasi, pukeutumisestasi, ammatistasi, työpaikastasi, työkavereistasi, vanhemmistasi, sisaruksistasi, meikkaamisestasi, kampauksestasi, ajotaidostasi, siisteydestäsi, pyykinpesutaidoistasi, ruuanlaittotaidoistasi... voisin jatkaa loputtomiin... ja kaikki tämä alkuun "hyväntahtoisesti" naljailemalla ja ikäänkuin huumorilla. Ja jos olet lapsena kiltiksi opetettu, huomaat pyrkiväsi toimimaan niin, että toinen ei suutu tai raivostu. Ja pian itsetuntosi on nollassa.
Minua ei lapsena kiltiksi opetettu, mutta jostain syvältä nousee miellyttämisenhalu. Sitä haluaa tehdä sellaista ruokaa mistä toinen pitää, näyttää sellaiselta että toinen tykkää yms.
Sitten ei vain tiedä, mikä on normaalia miellyttämistä ja mikä ei.
Hei te, jotka olette kokeneet kontrolloivan parisuhteen!
Oliko se ensimmäinen parisuhteenne? Onko se selitys, ettei erottanut normaalia epänormaalista?
Vierailija kirjoitti:
Yllätyksistä. Onhan se kivaa kun työpäivän jälkeen mennäänkin romanttiselle illalliselle ravintolaan, MUTTA siinä se mies huomaamattasi kontrolloi jo mitä teet sen illan.
Yllätys taas ei ole, että feministi näkee miehen pahana teki tämä sitten mitä vaan.
Itse huomasin myös sen, että toisella on aina hyvin voimakas ja omasta mielestään täysin oikea mielipide, jostain sinuun liittyvästä. Yrittää hallita sinua esimerkiksi: "olet juuri samanlainen kuin se ja se", "kyllä sä olet niin semmonen", "Kyllä tämä on sinulle parasta", "ehdottomasti on typerää käyttää rahaa tuohon tai tuohon", "en voi sietää keittoja, et voi tykätä niistä" jne.jne.jne.jne.jne.
Hirveä määrä asioita, joita se toinen vaan nyt tietää paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Hei te, jotka olette kokeneet kontrolloivan parisuhteen!
Oliko se ensimmäinen parisuhteenne? Onko se selitys, ettei erottanut normaalia epänormaalista?
Minulle oli toinen parisuhde, enismmäinen ei koskaan käyttäytynyt noin ja siksi en tajunnut kontrollointia toisessa. Muistan että sanoin siitä useasti ja tyyppi aina pyyteli anteeksi käyttäytymistään mutta heti seuraavassa lauseessa taas jatkoi.
Olisi pitänyt heti muuttaa yhteen, en suostunut, lapsi pistää alulle jo 2 kk seurustelun jälkeen, en suostunut. Naama näkkärillä kuunteli kun puhuin puhelimessa isäni kanssa ja oli mustasukkainen, suuttui kun en heti halunnut esittää vanhemmilleni. Listaa voisi jatkaa loputtomiin tuon tyypin jutuista. Minä taas kokemattomana tuollaisista luulin että tyypin ex oli ollut kontrolloiva eikä mies ymmärtänyt että muunlaisia parisuhteita voi olla. Kyllä olin tyhmä.
Onneksi pääsin siitä takiaisesta eroon noin 6kk jälkeen, tämä sitten muutti eksänsä kanssa taas yhteen ja kuulin että saivat lapsen. Ihmettelin silloinkin että mitä sen naisen päässä liikkui, ehkä vaan tykkai olla tossun alla.
Vierailija kirjoitti:
Hei te, jotka olette kokeneet kontrolloivan parisuhteen!
Oliko se ensimmäinen parisuhteenne? Onko se selitys, ettei erottanut normaalia epänormaalista?
Minulla tällainen valitettavasti oli ensimmäinen parisuhde. Kahdeksan vuoden jälkeen mitta tuli täyteen. Edelleenkään kolmekymppisenä en tiedä, millaista on olla normaalissa suhteessa :/
Nyt käänteisesti haluaisin kysyä teiltä, jotka ootte päässeet kontrolloivan suhteen jälkeen normaalimpaan suhteeseen, millaista on normaalissa suhteessa?
Epäröinti ja pienet varoitusmerkit heti suhteen alkumetreillä kannattaa ottaa vakavasti, eikä yrittää selitellä niitä parhain päin. Jos tarvitsee edes kysyä tuota, niin veikkaan, että aavistuksesi osuvat valitettavasti oikeaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei te, jotka olette kokeneet kontrolloivan parisuhteen!
Oliko se ensimmäinen parisuhteenne? Onko se selitys, ettei erottanut normaalia epänormaalista?
Minulla tällainen valitettavasti oli ensimmäinen parisuhde. Kahdeksan vuoden jälkeen mitta tuli täyteen. Edelleenkään kolmekymppisenä en tiedä, millaista on olla normaalissa suhteessa :/
Nyt käänteisesti haluaisin kysyä teiltä, jotka ootte päässeet kontrolloivan suhteen jälkeen normaalimpaan suhteeseen, millaista on normaalissa suhteessa?
Normaalissa suhteessa on ihanaa. Saa olla oma itsensä, ei tarvitse pelätä mitään, eikä riidellä mistään tai tuntea olevansa jotenkin huonompi. Suhde tuo elämään hyvää mieltä ja oma olo on seesteinen, itsevarma, onnellinen ja hyvä. Jos tulee ongelmia, niin kumppanin tukeen voi luottaa.
Nämä on vähän kuin lukisi tautien oireita netistä, kaikki tuntuu täsmäävän itseen. Olenko minä sitten kontrolloiva, vaikka en haluaisi kyllä olla.