Lue keskustelun säännöt.
Miten tunnistaa kontrolloivan miestyypin pienistä asioista suhteen alussa?
10.03.2020 |
Kokemuksia? Epäilyttää mutta vainoharhaiseksikaan ei viitsisi heittäytyä.
Kommentit (125)
Minulla oli erittäin kontroilloiva poikaystävä. Joo, voivat olla myös naisia, ei ole sukupuolikysymys.
Poikaystäväni halusi olla koko ajan yhdessä. Suuttui, jos minulla oli jotain muuta. Oli auttavainen ja huomaavainen, mikäli se tarjosi hänelle jotain. Esimerkkinä, erittäin mielellään haki minua töistä joka päivä, koska silloin tulin tiettyyn aikaan kotiin. "Mä ootan täällä"- viesti sai minut ärsyyntymään joka kerta.
Myös ruokailusta tuli aina sanomista, miten söin liikaa, vääränlaista ruokaa. Osti vaikkapa jäätelöä, varsinkin sellaista josta en tykännyt, ja suuttui kamalasti, kun en syönyt sitä.
Yksi suuri varoitusmerkki oli, kun kaikki oli aina jonkun muun vika. Hän oli itse vaan halunnut hyvää.
Ja suuttui myös, kun en ajatellut samalla tavalla hänen kanssaan. Yhden suuren riidan tai siis hänen raivoamisensa, kun annoin autolla ajaessa tietä suojatiellä kulkeneelle henkilölle. Sain semmoiset haukut, jotka vaan jatkuivat ja jatkuivat. Ja sekin oli minun syy, että hän joutui hermostumaan.
Onneksi emme muuttaneet yhteen ja suhdekin loppui. Hän halusi jatkaa yhdessäoloa, mutta se oli minulle mahdotonta.
Nykyinen normaali parisuhde kestää, jos pidämme erilaisista jäätelöistä, ei meidän tarvitse valita ravintolassa samaa ruokaa, voimme olla eri mieltä asioista, eikä se ole ongelma eikä toisen halveksuntaa.
Olen arvostettu omine mielipiteineni, enkä perustele, jos en vaan nyt halua syödä salmiakkipurukumia juuri nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähisukulainen (nainen) on kyllä hemmetinmoinen kontrollifriikki. Kilahtaa aivan täysin, jos ei toimita hänen mielensä mukaan. Hänen mieheltään on aivan turha kysyä mitään, koska mies aina kysyy ensin vaimonsa mielipiteen jokaiseen asiaan. Säälittävää katsoa, kun aikuisella miehellä ei ole enään omaa mielipidettä.
Hyvin usein ko. nainen ajattelee muiden puolesta etukäteen, mitä mieltä he kulloinkin ovat jostain yhteisistä asioista (esim. yhteisen mökin asiat). Hän katsoo oikeudekseen tehdä muutoksia yms. mökillä ja tämä on muille vain ilmoitusasia. Jos joku muu tekee pienenkin muutoksen, esim. kahvikupit siirretään toiselle hyllylle, niin tulee hirmuinen nootti, että yhteisellä mökillä mitään ei saa muuttaa, jos ei ole yhteisesti päätetty. Mutta kuitenkin hän itse tekee asioita muilta kysymättä.
Hänelle itselleenkin on varmaan kovin kuluttavaa, kun asenne on se, että hän yksin tietää kaiken ja on yksin vastuussa kaikesta. Kaikki muut ovat hänelle enemmän tai vähemmän "holhottavia" ja hänen on jatkuvasti selitettävä, miten asiat tehdään oikein. Luulisi olevan väsyttävää, kun koko ajan joutuu paimentamaan muita, koska nämä eivät tajua yhtään mitään asioista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei te, jotka olette kokeneet kontrolloivan parisuhteen!
Oliko se ensimmäinen parisuhteenne? Onko se selitys, ettei erottanut normaalia epänormaalista?
Minulla tällainen valitettavasti oli ensimmäinen parisuhde. Kahdeksan vuoden jälkeen mitta tuli täyteen. Edelleenkään kolmekymppisenä en tiedä, millaista on olla normaalissa suhteessa :/
Nyt käänteisesti haluaisin kysyä teiltä, jotka ootte päässeet kontrolloivan suhteen jälkeen normaalimpaan suhteeseen, millaista on normaalissa suhteessa?
Tässä toisessa suhteessa oli alussa tosi outoa. Oli outoa, ettei mies ottanut kantaa kaikkeen. Sanoi vain, että tee mitä haluat. Mies myös alussa sanoi, että häntä häiritsee, kun minä yritän miellyttää häntä.... en yhtään tajunnut näin tekeväni.
Pidin sitä melkeinpä välittämisen vastakohtana, kun edellisen vuosikymmenen olin kuullut eksältä, kuinka minun parastani vain ajatellaan.
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli erittäin kontroilloiva poikaystävä. Joo, voivat olla myös naisia, ei ole sukupuolikysymys.
Poikaystäväni halusi olla koko ajan yhdessä. Suuttui, jos minulla oli jotain muuta. Oli auttavainen ja huomaavainen, mikäli se tarjosi hänelle jotain. Esimerkkinä, erittäin mielellään haki minua töistä joka päivä, koska silloin tulin tiettyyn aikaan kotiin. "Mä ootan täällä"- viesti sai minut ärsyyntymään joka kerta.
Myös ruokailusta tuli aina sanomista, miten söin liikaa, vääränlaista ruokaa. Osti vaikkapa jäätelöä, varsinkin sellaista josta en tykännyt, ja suuttui kamalasti, kun en syönyt sitä.
Yksi suuri varoitusmerkki oli, kun kaikki oli aina jonkun muun vika. Hän oli itse vaan halunnut hyvää.
Ja suuttui myös, kun en ajatellut samalla tavalla hänen kanssaan. Yhden suuren riidan tai siis hänen raivoamisensa, kun annoin autolla ajaessa tietä suojatiellä kulkeneelle henkilölle. Sain semmoiset haukut, jotka vaan jatkuivat ja jatkuivat. Ja sekin oli minun syy, että hän joutui hermostumaan.
Onneksi emme muuttaneet yhteen ja suhdekin loppui. Hän halusi jatkaa yhdessäoloa, mutta se oli minulle mahdotonta.
Nykyinen normaali parisuhde kestää, jos pidämme erilaisista jäätelöistä, ei meidän tarvitse valita ravintolassa samaa ruokaa, voimme olla eri mieltä asioista, eikä se ole ongelma eikä toisen halveksuntaa.
Olen arvostettu omine mielipiteineni, enkä perustele, jos en vaan nyt halua syödä salmiakkipurukumia juuri nyt.
Kauheeta, miten nämä kuvaukset ovat samanlaisia... voisi luulla, että meillä oli sama poikaystävä....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei te, jotka olette kokeneet kontrolloivan parisuhteen!
Oliko se ensimmäinen parisuhteenne? Onko se selitys, ettei erottanut normaalia epänormaalista?
Minulla tällainen valitettavasti oli ensimmäinen parisuhde. Kahdeksan vuoden jälkeen mitta tuli täyteen. Edelleenkään kolmekymppisenä en tiedä, millaista on olla normaalissa suhteessa :/
Nyt käänteisesti haluaisin kysyä teiltä, jotka ootte päässeet kontrolloivan suhteen jälkeen normaalimpaan suhteeseen, millaista on normaalissa suhteessa?
Joo, oli ensimmäinen neljän vuoden parisuhde. Ajattelin että kaikissa suhteissa on vaikeaa ja että se on ihan normaalia että 90 % ajasta on huono olla. En myöskään halunnut "epäonnistua" eroamalla. Jälkikäteen tajusin että oikea epäonnistuminen oli eksän kanssa oleminen. No ei, kyllä mä opin itsestäni paljon kaikesta huolimatta.
Nyt sitten olen avoliitossa. Omistetaan yhdessä asunto ja ollaan onnellisia. Kysyit että millaista on "normaalissa" parisuhteessa. Sanoisin että ensinnäkin sulla pitäisi olla 90 % ajasta hyvä olla. Mies on rehellinen. Jos kysyt, hän vastaa ja voit luottaa, että asia on niin. On yhteisiä tulevaisuuden suunnitelmia ja mies tekee jotain konkreettista niiden suunnitelmien eteen. Mies ei koskaan käyttäytyisi väkivaltaisesti sinua kohtaan ja tiedät sen. Mies ei kontrolloi liikkumisiasi, pukeutumisiasi, tapaamisiasi, sukulaissuhteitasi, jne. Hän antaa sinun kulkea vapaasti ja sinä annat hänen. Kumpikin voi luottaa toiseen. Mies on kiinnostunut sinun päivästäsi, eikä puhu sinun päällesi. Hän ei vähättele sinua tai mielipiteitäsi. Hän ei vitsaile niin että sinulle tulee paha mieli. Riitojahan on kaikissa suhteissa, mutta jos riitelette aina samoista asioista niin sitten on jotain pielessä. Silläkin on merkitystä miten riitelette. Kykeneekö mies olemaan huutamatta ja haukkumatta sinua riidan aikana? Kohteletko sinäkin häntä hyvin? Tuntuuko kuin olisit häkissä josta ei pääse mihinkään, koska mies ei tee kompromisseja tai häntä ei kiinnosta, mitä mieltä olet? Se on paha. Sellainen ei kuulu "normaaliin" parisuhteeseen. "Normaalissa" parisuhteessa on luottamusta, rehellisyyttä, läheisyyttä ja rakkautta. Toki tämä on vain minun mielipiteeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies lupaa jo heti seurustelun alkaessa elättää sinut täysin. Eli sinun ei tarvitse käydä lainkaan töissä.
Onko tämä oikeasti näin? Itse ainakin olisin voinut kysyttäessä luvata elättää vaimon. En vaan olisi uskonut, että a) vaimo olisi onnellinen pelkästään kotona ja b) vaimo olisi kovin tyytyväinen elintasoon yhden palkalla.
Eiköhän tuohon kontrollointiin liity pikemminkin se, että mies kieltää opiskelun ja/tai työssäkäynnin tai suhtautuu siihen vähintäänkin vastahakoisesti. Mutta ei kai kukaan nainen enää 70-luvun alun jälkeen ole pitänyt sellaista miestä ihan täysipäisenä. Toisaalta kai tuonkin voi peittää suojelunhalun alle: "eihän sun nyt tarvitse, kun sinne on niin pitkä matkakin.... miten ne lapsetkin pärjää ilman äitiä..." hrrr.....
No se alkuvaiheessa naamioituu tuollaiseksi "tarjoukseksi", mutta loppupeleissä sitten osottautuu kielloksi.
Sama täällä. Tutustuin mieheen joka yritti hivuttautua elämääni tarjoamalla palveluksi, mutta lähempi kanssakäyminen (ei fyysinen) osoitti miehen letkauttelevan:
- Älä mene sinne sinua syytetaan vaan...
-Sinua pidetään ehkä "vähän" (kajahtaneena)
Jos joku arvosteli minua hän lisäsi siihen:
- No hän on sellainen joka TIETÄÄ.
Satoja ja satoja vähättelyjä. Ja paljon muuta. Ei kannata haaskata aikaa noihn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä. Tutustuin mieheen joka yritti hivuttautua elämääni tarjoamalla palveluksi, mutta lähempi kanssakäyminen (ei fyysinen) osoitti miehen letkauttelevan:
- Älä mene sinne sinua syytetaan vaan...
-Sinua pidetään ehkä "vähän" (kajahtaneena)
Jos joku arvosteli minua hän lisäsi siihen:
- No hän on sellainen joka TIETÄÄ.
Satoja ja satoja vähättelyjä. Ja paljon muuta. Ei kannata haaskata aikaa noihn.
Ja tyyppi stalkkaa ja kirjoitti äskenkin tänne, yrittäen laittaa kontrolloivasti ajatuksia suuhuni. Tämä on venkula erittäin miellyttävä mutta todella paha ihminen. Ja luulee oikeasti pystyvänsä kontrolloimaan toisen. Ei pysty. Yritän vaan olla suututtamatta koska näistä ei ikinä tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies lupaa jo heti seurustelun alkaessa elättää sinut täysin. Eli sinun ei tarvitse käydä lainkaan töissä.
Onko tämä oikeasti näin? Itse ainakin olisin voinut kysyttäessä luvata elättää vaimon. En vaan olisi uskonut, että a) vaimo olisi onnellinen pelkästään kotona ja b) vaimo olisi kovin tyytyväinen elintasoon yhden palkalla.
Eiköhän tuohon kontrollointiin liity pikemminkin se, että mies kieltää opiskelun ja/tai työssäkäynnin tai suhtautuu siihen vähintäänkin vastahakoisesti. Mutta ei kai kukaan nainen enää 70-luvun alun jälkeen ole pitänyt sellaista miestä ihan täysipäisenä. Toisaalta kai tuonkin voi peittää suojelunhalun alle: "eihän sun nyt tarvitse, kun sinne on niin pitkä matkakin.... miten ne lapsetkin pärjää ilman äitiä..." hrrr.....
No se alkuvaiheessa naamioituu tuollaiseksi "tarjoukseksi", mutta loppupeleissä sitten osottautuu kielloksi.
Niinpä. Jos ne kaikki olisivat suoria kieltoja jo heti alussa, niin kukaan ei koskaan aloittaisi suhdetta kontrolloijan kanssa.
Juuri samasta syystä pitkät parisuhteet kontrolloijan kanssa ovat mahdollisia: kyse on manipuloinnista, jota perustellaan rakkaudella. Syyllistäminen on äärimmäisen tehokas keino hallita toista ihmistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pieniä letkautuksia ulkonäöstä, siinä "epäonnistumisesta", vertailua toisiin, vihjeitä pukeutumisesta,
Antakaa kenkää näille merkeille heti. Pukeutukaa hattuun joka on erikoinen niin näyttää ne oikeat karvat heti. Etenkin jos menette jonnekin jossa muka "edustat" häntä.
Olen seurustellut kahden manipuloivan miehen kanssa. Kumpikaan ei ollut mustasukkainen tai pyrkinyt näkyvästi hallitsemaan elämääni. Sellaisesta olisin lähtenyt välittömästi. Olen miettinyt pääni puhki, mistä olisin voinut ne piirteet tunnistaa. Yksi piirre on ollut loukkaantuminen jostakin käsittämättömästä pikkujutusta. Näitä loukkaantumisia ei ole voinut puhumalla selvittää, vaan ainoa ratkaisu on se, että joustan tai painan asian villaisella. Vähitellen miehen suuttuminen on saanut sellaiset mittasuhteet, että varon vähän kaikkea itsessäni, tunteissani, mielipiteissäni, mikä voisi häntä loukata.
Tähän liittyy osittain kylmä-kuuma-kohtelu. Se on alkanut pienessä mittakaavassa jo ensimmäisen kuukauden jälkeen. Välillä olen äärettömän tärkeä ja rakas miehelle ja sitten en ollenkaan. Se saa olon epävarmaksi ja valitettavasti on johtanut kohdallani siihen, että olen alkanut yrittää miellyttää enemmän. Silti tunnen riittämättömyyttä. Vaikka ystävien ja sukulaisten tapaamista ei ole suoraan kielletty tms. niihin on tullut salakavalasti tunne kuin olisin tekemässä jotakin väärää. Se viileä kohtelu manipuloi salakavalasti toimimaan toisen haluamalla tavalla. Pitkässä suhteessani mies ei halunnut oikein tutustua sukulaisiini. Ja tietenkään asiasta ei voinut puhua avoimesti, mikä mättää.
Yksi piirre on myös se, että miehet ovat alkuun esittäneet empaattisia. Mutta aika pian suhteen edetessä mies on alkanut inhoamaan minun tunneilmaisuja, kuten surua, loukkaantumista, kiukkua yms. Hänen seurassaan on pitänyt olla iloinen ja kiltti. Tosin "tekopirteys" sai miehen myös suuttumaan. Sen sijaan miehen tunteita vatvovaan vaikka yötä myöden ja niiden ilmaisu ei katso aikaa eikä paikkaa.
Hyviä huomioita oli tässä ketjussa, että nämä miehet kokevat itse olevansa kilttejä ja oikeudenmukaisia. Miehellä on ihan väärä käsitys itsestä ja alkuun hän vaikuttaakin sellaiselta ihmiseltä. Jos hälytyskellot soi, kuuntele niitä. Kannattaa alusta asti vaatia arvostavaa ja hyvää kohtelua. Väistämättä tulee joskus ristiriitoja, pystyykö ne selvittämään aikuisella tavalla, vai jääkö tunne, että joudut vähän taipumaan ja joustamaan koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jättäkää kone auki joltain sivulta joka kuohuttaa häntä ja kutsukaa kylään. Jos marssii katsomaan henkilökohtaisen koneen sivuasi niin on kontrolloiva. Myöhemmin kuulet myös muilta kun on kommentoinut auki ollutta sivuasi. Kyllä nämä venkulat paljastaa kun vaan tietää miten. Itse katsoin ohjeet tähän juutube videoista kuinka tunnistaa vaaranmerkit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No esimerkiksi ihmettelee suuresti ja toistuvasti, miten on mahdollista, että nainen voi polttaa tupakkaa ilman isänsä hyväksyntää. Mikäli ilmenee riitaa, soittaa isällesi ja pyytää hakemaan sut pois, aikuisen tyttären. Määrää: sä et mene tänään mihinkään! Ei päästä esim opiskelijaristeilylle. Salaa laskut, lainat ym. ja yrittää saada sun rahat hallintaansa, vaikka ei onnistu niin yrittää silti väittää että sulla ei ole nyt varaa mennä mihinkään/ ostaa mitään, vaikka ei raha-asioitasi tiedäkään. Kyseessä oli ihan kantasuomalainen tavallinen mies, lopuksi sain ihan kunnolla turpiin ja terapiassa käyn edelleen. Ole hyvin varovainen niiden pienten merkkien kanssa.
Minun kohdallani alkoi siitä, että alkoi kiertoilmauksin määräämään miten pukeudun. Esimerkiksi lähtiessämme jonnekin sanoi "jos sä laitat noi korvikset ja ton mekon niin sanon siellä tupareissa että olet mun serkku etkä tyttöystävä" tai sillä että määräsi mitä syön "sä et sitten siellä häissä ota liharuokaa jos muut naiset ei ota" myöhemmin kuvioon tuli väkivallalla uhkailu jossa kohtaa ymmärsin erota tyypistä.
Vierailija kirjoitti:
Hei te, jotka olette kokeneet kontrolloivan parisuhteen!
Oliko se ensimmäinen parisuhteenne? Onko se selitys, ettei erottanut normaalia epänormaalista?
Oli ensimmäinen parisuhteeni. Olin tässä vaiheessa jo melkein 30 (vähän hävettää, että aikuinen ihminen haksahtaa tällaiseen), ja toivonut pitkään parisuhdetta, ja luulen että tämä teki minusta ns. täydellisen uhrin - olin vähän naiivi, epätoivoinen ja halusin niin kovasti rakkautta. Ja koska suhde alussa oli niin täydellinen ja mies niin huomaavainen ja ihana, että oli tosi vaikea ilman mitään aiempaa kokemusta erottaa, mikä nyt on epänormaalia ja mikä ei. Ja se teki eroamisesta vaikeampaa, kun tuntui että enhän minä "saa" erota tai sitten en voi valittaa parisuhteen puutetta, koska minullahan tässä oli parisuhde ja itse päätin erota.
Ja ne jutu: sinulla on jo ihan pieniä ryppyjä tuossa, sullakin on arpi tuossa, kyyyyllä ne muunmaalaiset naset osaavat pukeutua ja meikata, me suomalaiset emme täällä lähellekään sinnepäinkään, samalla arvostelee jos meikkaa jne.
Syöttää ajatuksia kuten: tiedän jo mitä aiot sanoa seuraavaksi > olet tylsä, Kyllä "mulle saa paukkaa"> yrittää saada sivuliikkeeseen oman moraalin, että voi sitten syyllistää ja saada syylliseksi sinut...
Minua huvitti kun seurasin yhden tällaisen kommunikointia, ei tajunnut että huomasin kaiken koko ajan, enkä langennut ansaan. Palaute oli : " sinä lähetät niin ristiriiataisia viestejä" (olin ystävällinen mutten lähtenyt mukaan touhuihinsa, saati suhteeseen).
Etäiset välit tai suoraa puhetta lopettaa kommunikaatio siinä ohje.
Nuorena kun kävin ulkona miesten kanssa yritin tietoisesti välttää näitä tyyppejä jotka vaikuttivat liian kontrolloivilta jopa ilkeiltä. Mutta olen kyllä nähnyt: mies joka suuttuu tarjoilijalle kun listalta ei löytynyt sitä ruokaa mitä herran olisi tehnyt mieli, kun minun puhelin soi kysyi heti oliko se joku muu mies, jäätelöä syödessä kertoi mulle koko ajan kuinka se on pelkkää sokeria ja rasvaa ja » jää kylkiin.« Eli koko ajan paska fiilis ja sellainen että voiku vois vaan lähteä pois. Näitä fiiliksiä ja tuntemuksia kannattaa kuunnella, niin voi lopettaa huonon suhteen ajoissa.
Kontrolloiva mies se aina jaksaa muistuttaa kautta rantain tai suoraan miten " sä et oikein osaa". Jos jokin muistuttaa toimivan kuin sinä hän muistaa tarttua tilaisuuteen kertomalla "miten toi tuossa nyt ei oikein osaa".
Opetelkaa tunnistamaan vastatunteenne ja kunnioittamaan sitä niin tunnistatte tämän tyypin nopeasti. Hän yrittää monin keinoin alistaa ja laittaa alas sinua.
Ja karkuun! Se on neuvoni. Elämä on liian arvokasta tuohon tuhlattavaksi. Sinä osaat ja olet arvokas eikä hän saa määritellä arvoasi lainkaan.
Parisuhteen pitäisi olla voimavara arjessa. Tottakai joskus on jotain pientä kränää, mutta yleensä parisuhteen pitäisi antaa paljon enemmän kuin ottaa.