Lue keskustelun säännöt.
Luulin löytäneeni vihdoinkin aidon miehen, mutta olisihan se pitänyt taas arvata
09.03.2020 |
Minulla on läpi elämäni kokemusta siitä, että olen pelkkä hetken huuma kaikille. Minulle aina hehkutetaan ulkomuotoani, mutten aina näe itseäni samalla tavalla kuin muut enkä oikein ymmärrä sitä aina. Eli minulle on aina hoettu kauneudesta, mutta olen itse niin vaativa että suhtaudun asiaan niin, että no kiitos kiitos ja sitten jatkan elämää ja vaikutan varmaan ylpeältä, koska olen ujo eli en ota katsekontaktia ihmisiin ja olen sellainen cool enkä kulje seiniä pitkin. Toki hyvinä hetkinä näen sen mitä muutkin, mutta olen tosiaan todella vaativa joten joo mutta anyways pari kuukautta olen ollut uuden miehen kanssa eikä hänessä ole mitään sellaista hälyttävää. Hän on ulk-kis mutta sanonut itse, että hän ei voi määräillä mitä minä teen ja on sellainen ihana ollut aina minua kohtaan. Eli ei mitään uhkaa väkivallasta tai vastaavasta. En pelkää häntä, olen vain pettynyt ja surullinen.
Tässä mitä tutummiksi olemme tulleet, olemme alkaneet riitelemään vähän enemmän. Emme koko ajan. Vähän enemmän vain. Molemmat uskaltavat sanoa mitä ajattelevat, ja sitten mennään.
Ensimmäisen kerran tunsin itseni häpäistyksi, kun olin kokannut miehelle ruokaa ja hän alkoi arvostelemaan sitä muka vitsillä (sanoi itse että oli vitsi. Onpa hauskaa?)
Sitten suutuin hänelle tästä "vitsistä" eikä hän suostunut syömään, koska minä olin hänelle vihainen. Sitten hän häipyi ulos ekaa kertaa ikinä. Oli lähdössä mukamas kotiin, mutta huomasin että hän oli jättänyt oven huonosti kiinni, että se ei siis mennyt lukkoon. Lisäksi täältä ei ihan noin vain pääse lähtemään ilman autoa. Takseja kulkee mutta vähän.
No sovimme sen jutun ja mies söi myöhemmin kyllä.
No hyppään nyt viimeisimpään. Huomasin pöydässä naarmun ja tiedän, ettei se ole tullut minulta. Mistä tiedän, no siitä että olen pikkutarkka ihminen ja pöytää pyyhkiessä katson usein valoa vasten että näkyykö pyyhkimisjälkiä. Näen siis välittömästi kaikki naarmut. Viiteen kuukauteen en ole saanut yhtään naarmua aikaan, vaikka käytän pöytää päivittäin.
No pyysin sitten viestillä miestä olemaan varovaisempi pöydän kanssa ja sanoin, että hän on naarmuttanut sitä. En kuvittele hänen tahallaan tuhoavan mitään. Kuvittelin vain, että aikuinen ihminen pyytäisi anteeksi ja sanoisi, että totta kai olen varovainen jatkossa.
Ei, tämä hyökkää heti että minä en ole mitään naarmuttanut enkä tule enää luoksesi. Sitten hän sanoo, ettei tunne oloaan mukavaksi, koska minä katson aina hänen puhelintaan jos näytölle tulee jotain. No minulla on siihen syyni, liittyen ihan tähän samaiseen mieheen.
No minä suutuin hänelle, koska aiemmin kaikki oli olevinaan hyvin ja heitin hyvää hyvyyttäni hänet töihin autollani 20 minuutin matkan. Se ei ole minulle mikään iso vaiva, mutta minulle tuli erittäin hyväksikäytetty olo, koska mies alkoi jälleen valittamaan saatuaan kyydin. Ei sitten sitä ennen uskaltanut, koska tiesi etten olisi häntä heittänyt mihinkään, paitsi korkeintaan pihalle.
Kommentit (236)
En ymmärrä naarmuasiasta vttuilua. Minulla on 4 vuotta vanha vitriini ja tv-taso, aitoa puuta molemmat. Olleet parissa muutossa, lähes virheettömiä yhä edelleen.
Yksi vitriini on reippaasti yli 10 vuotta vanha, tosin en tiedä tarvitsenko sitä mihinkään enää ja saatan myydä sen. Käynyt läpi monta muuttoa, edelleen siihen nähden erittäin hyväkuntoinen. Jos kykenen pitämään huolta tavaroistani vuosikausia, niin en ehkä halua, että muiden jäljiltä ne ovat naarmuisia ja rikkinäisiä. Aika loogista??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heh. Et siedä jatkuvaa hermostumista tyhjästä, mutta itse hermostuit mokomasta pienestä naarmusta! Vaikka miten olisit ja eläisit, et elämääsi naarmuttomaksi saa. Etkä pöytääsikään.
Ylireagoit itse, ja se tarkoittaa sitä, että menet heti laittamaan toiselle viestin kännykkään mokomasta jutusta. Haluaisitko itse lukea kännykästäsi viestin, jonka olisi kirjoittanut joku ystäväsi, ja siinä pyydettäisiin sinua olemaan varovaisempi, koska viimeksi käydessäsi hänen luonaan olit raapaissut eteisen lattiaa kengälläsi ja siitä jäi ikävä jälki? Tai että vierailusi jälkeen paikallasi oli pöytäliinassa pieni rasvatahra, olisitko varovaisempi!
Hyi hemmetti, miten nipottava ihminen olet. Älä ihmettele mitään.
Olet liikaa tottunut suomalaisten rehellisyyteen. Monissa muissa maissa on ihan tavallista keskustellessa valehdella päin naamaa omaa etua ajatellen ja sitten silmän välttäessä heti epärehellinen käytös jatkuu. Sanon tämän ihan itse omasta kokemuksesta. Myös tärkeää puheessa ei ole se itse asia vaan se millä tavalla sen asian sanoo. Koko homma on tavallaan ihan vinksallaan heti alusta alkaen ja he eivät oikeasti halua kehittää itseään. Täynnä omaa ylpeyttä. Ei kannata luottaa niihin puheisiin vaan tekoihin. Niin monta kertaa itsekin menin tuohon lankaan kunnes tajusin jättää omaan arvoonsa.
Edellisen asunnon paketissa oli 3 vuoden asumisen jälkeen makkarissa pieni painauma tuolista, olkkarissa saattoi olla pari pikku naarmua, en muista. Mutta tosiaan, kun minun tapani elää on siisti enkä saa tavaroihin naarmuja normaalilla elämisellä, niin samaa pyydän muilta jotka minun tavaroitani käyttävät.
Vierailija kirjoitti:
Olet liikaa tottunut suomalaisten rehellisyyteen. Monissa muissa maissa on ihan tavallista keskustellessa valehdella päin naamaa omaa etua ajatellen ja sitten silmän välttäessä heti epärehellinen käytös jatkuu. Sanon tämän ihan itse omasta kokemuksesta. Myös tärkeää puheessa ei ole se itse asia vaan se millä tavalla sen asian sanoo. Koko homma on tavallaan ihan vinksallaan heti alusta alkaen ja he eivät oikeasti halua kehittää itseään. Täynnä omaa ylpeyttä. Ei kannata luottaa niihin puheisiin vaan tekoihin. Niin monta kertaa itsekin menin tuohon lankaan kunnes tajusin jättää omaan arvoonsa.
Huomattu on. Parempi olla ilman tuollaista.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Edellisen asunnon paketissa oli 3 vuoden asumisen jälkeen makkarissa pieni painauma tuolista, olkkarissa saattoi olla pari pikku naarmua, en muista. Mutta tosiaan, kun minun tapani elää on siisti enkä saa tavaroihin naarmuja normaalilla elämisellä, niin samaa pyydän muilta jotka minun tavaroitani käyttävät.
Siis PARKETISSA.
Vierailija kirjoitti:
Olette juuri sopiva pari sinä ja ulk-kis. Pyöräytät hänelle pari kersaa ja asutte tuilla lähiössä. Kierrätyskeskuksesta saa valmiiksi naarmitettuja pöytiä.
No mies käy ihan töissä ja minä opiskelen. Juuri olin työhaastattelussa ja nyt odotan vastausta sieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Edellisen asunnon paketissa oli 3 vuoden asumisen jälkeen makkarissa pieni painauma tuolista, olkkarissa saattoi olla pari pikku naarmua, en muista. Mutta tosiaan, kun minun tapani elää on siisti enkä saa tavaroihin naarmuja normaalilla elämisellä, niin samaa pyydän muilta jotka minun tavaroitani käyttävät.
Siksipä sinun onkin parempi elellä vain itseksesi. Kaikki asumisen ja elämisen jäljet, joita kämppääsi tulee, on vain sinun itsesi tekemiä sitten. Ei tarvitse hermostua kenenkään takia.
Älä siis ala koskaan seurustella kenenkään kanssa sillä ajatuksella, että viihtyisitte sinun luonasi. Koska sinne sinun ei parane tuoda ketään. Tee selväksi heti alussa, että sinun luonasi ei voida olla, koska tulee tahroja ja naarmuja ja toisen ihmisen elämisen jälkiä.
Älä herran tähden kuvittele, että ikinä löytäisit miestä, joka varoisi joka askeltaan ja liikahdustaan, ettei vain mihinkään tule mitään. Sellaista miestä ei ole, ei suomessa eikä ulkomailla.
Tuollaisella luonteella kiusaat vain itseäsi, mutta minkäs teet.
En minäkään jaksaisi tuollaista miestä (ja mielestäni ap on saanut liikaa kuraa niskaansa tässä ketjussa). Mies kuulostaa jotenkin äkkipikaiselta. Toisen tekemää ruokaa kuuluu arvostaa ja Tinderin lataaminen ja sen teon puolustaminen kuulostaa manipuloinnilta (tai että ei vain halua olla siinä suhteessa tai ei kiinnosta). Toki naarmusta olisi ollut kivempi puhua kasvokkain kuin viestissä, mutta silti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En minäkään jaksaisi tuollaista miestä (ja mielestäni ap on saanut liikaa kuraa niskaansa tässä ketjussa). Mies kuulostaa jotenkin äkkipikaiselta. Toisen tekemää ruokaa kuuluu arvostaa ja Tinderin lataaminen ja sen teon puolustaminen kuulostaa manipuloinnilta (tai että ei vain halua olla siinä suhteessa tai ei kiinnosta). Toki naarmusta olisi ollut kivempi puhua kasvokkain kuin viestissä, mutta silti.
Uskon että mies ei ole tehnyt mitään hämärää, oli vain vihainen ja Tinderin lataaminen helpotti vtutusta.
En vain enää luota häneen. Ikinä ei tiedä milloin hyvä fiilis muuttuu sekunnissa riidaksi. Aina pitäisi miettiä, että voiko tätä sanoa, entä tätä.
Minusta seurustelunne on nyt osoittanut, että ette sovi toisillenne eli teidän ei kannata sitoutua mihinkään pysyvämpään. Sitä vartenhan ihmiset seurustelevat, jotta huomaisivat voisiko heistä tulla loppuelämän pari.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku kysyi että miten kauneus liittyy. Se liittyy siten, että olen kirjaimellisesti aina saanut kuulla olevani kaunis ja kaikkea, mutta päädyn aina vain tällaisiin suhteisiin. Idí00ttina uskon hyvää toisesta ja lopulta olen jälleen yksin. Ja mitä olen taas tehnyt väärin?? Kokannut toiselle, kuskannut töihin, yrittänyt tehdä kaikkeni että toisella on kiva olla ja saa kiireettömän aamun ennen töitä. Lopulta olen jälleen yksin ja saan aloittaa koko pskan alusta jonkun uuden kanssa. En jaksa tätä enää.
Kun en vain ole ikinä kenellekään yhtään mitään, paitsi ulkokuori ja hetken huuma. Vaikka tekisin hyvää toiselle, teen silti väärin ja päädyn olemaan yksin. Sitten sama alkaa alusta, jälleen kuvittelen löytäneeni jonkun ihanan, ja lopulta päädyn tähän tilanteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luulit löytäneesi aidon miehen, mutta herranjestas! Hän naarmutti pöytää. Eikä suostunut matelemaan, ei kulta, en tee niin enää ikinä. Olen varovainen. Miten epäaitoa.
toi on kyllä paha. Jos mies aidosti rakastaa, niin ei se naarmuta keittiön pöytää. Petturimiehet tunnistaa juuri siitä, että naarmuttelevat pöytiä. Ei jatkoon.
Kannattaisi lopettaa tuo aito-sanan käyttö, jos sitä ei osaa käyttää oikein. Esim. timantti voi olla aito, tai epäaito, eli rihkamaa, ei siis ensinkään timantti. Tunnetila voi olla aito, eikä esim- näytelty, jolloin se ei ole tunnetila ensinkään, vaan esitystä. Jos sanot että mies ei ole aito, niin se tarkoittaa että mies ei ole mies ensinkään, vaan nainen. Eli mitä siis ap oikeasti haluisit otsikolla sanoa?
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myldikyldyyri on rikkaus, mitäs läksit kikkelis kokkelis.
Ei toi mitenkaan myldikyldyyriin liity. Omani Lahi-idasta ja meilla ei todellakaan ole tuommoisia ongelmia. Mina olen meista se tuittupaisempi jopa. Naitten luonteet ei vaan sovi yhteen.
Ihan ohi aiheen on pakko ihailla tätä suomen kielen rikkautta, kun on sana tiedetty kielletyksi, niin se pystytään kiertämään mitä kiehtovimmilla tavoilla. 😆 Ei muuta, jatkakaa.
Kun ei miehelle voi sanoa yhtään mitään ilman, että hän hermostuu. En minä jaksa elää elämääni varoen sanojani.
Sitten hän ei uskalla sanoa kasvotusten, että hänelle tulee epämukava fiilis kun minä kuikuilen puhelimen suuntaan, jos näytölle tulee jotain. Pitikö tuosta nyt loukkaantua vai mitä? Itsepähän latasi Tinderin riidoissa. En usko hänen tehneen mitään, mutta enpä myöskään uskonut vajoavan niin alas.
Aina kun haluan päästä naisesta eroon teen pöytään naarmun.
Heinoa, oikea päätelmä! Ette te pysty olemaan toistenne kanssa. Nyt vaan näytät minkä verran sulla on päättäväisyyttä, lujuutta, tahdonvoimaa ja kykyä seisoa sanojesi takana. Vai oletko joku sinnepäin tekevä haahuilija?