Lue keskustelun säännöt.
Luulin löytäneeni vihdoinkin aidon miehen, mutta olisihan se pitänyt taas arvata
09.03.2020 |
Minulla on läpi elämäni kokemusta siitä, että olen pelkkä hetken huuma kaikille. Minulle aina hehkutetaan ulkomuotoani, mutten aina näe itseäni samalla tavalla kuin muut enkä oikein ymmärrä sitä aina. Eli minulle on aina hoettu kauneudesta, mutta olen itse niin vaativa että suhtaudun asiaan niin, että no kiitos kiitos ja sitten jatkan elämää ja vaikutan varmaan ylpeältä, koska olen ujo eli en ota katsekontaktia ihmisiin ja olen sellainen cool enkä kulje seiniä pitkin. Toki hyvinä hetkinä näen sen mitä muutkin, mutta olen tosiaan todella vaativa joten joo mutta anyways pari kuukautta olen ollut uuden miehen kanssa eikä hänessä ole mitään sellaista hälyttävää. Hän on ulk-kis mutta sanonut itse, että hän ei voi määräillä mitä minä teen ja on sellainen ihana ollut aina minua kohtaan. Eli ei mitään uhkaa väkivallasta tai vastaavasta. En pelkää häntä, olen vain pettynyt ja surullinen.
Tässä mitä tutummiksi olemme tulleet, olemme alkaneet riitelemään vähän enemmän. Emme koko ajan. Vähän enemmän vain. Molemmat uskaltavat sanoa mitä ajattelevat, ja sitten mennään.
Ensimmäisen kerran tunsin itseni häpäistyksi, kun olin kokannut miehelle ruokaa ja hän alkoi arvostelemaan sitä muka vitsillä (sanoi itse että oli vitsi. Onpa hauskaa?)
Sitten suutuin hänelle tästä "vitsistä" eikä hän suostunut syömään, koska minä olin hänelle vihainen. Sitten hän häipyi ulos ekaa kertaa ikinä. Oli lähdössä mukamas kotiin, mutta huomasin että hän oli jättänyt oven huonosti kiinni, että se ei siis mennyt lukkoon. Lisäksi täältä ei ihan noin vain pääse lähtemään ilman autoa. Takseja kulkee mutta vähän.
No sovimme sen jutun ja mies söi myöhemmin kyllä.
No hyppään nyt viimeisimpään. Huomasin pöydässä naarmun ja tiedän, ettei se ole tullut minulta. Mistä tiedän, no siitä että olen pikkutarkka ihminen ja pöytää pyyhkiessä katson usein valoa vasten että näkyykö pyyhkimisjälkiä. Näen siis välittömästi kaikki naarmut. Viiteen kuukauteen en ole saanut yhtään naarmua aikaan, vaikka käytän pöytää päivittäin.
No pyysin sitten viestillä miestä olemaan varovaisempi pöydän kanssa ja sanoin, että hän on naarmuttanut sitä. En kuvittele hänen tahallaan tuhoavan mitään. Kuvittelin vain, että aikuinen ihminen pyytäisi anteeksi ja sanoisi, että totta kai olen varovainen jatkossa.
Ei, tämä hyökkää heti että minä en ole mitään naarmuttanut enkä tule enää luoksesi. Sitten hän sanoo, ettei tunne oloaan mukavaksi, koska minä katson aina hänen puhelintaan jos näytölle tulee jotain. No minulla on siihen syyni, liittyen ihan tähän samaiseen mieheen.
No minä suutuin hänelle, koska aiemmin kaikki oli olevinaan hyvin ja heitin hyvää hyvyyttäni hänet töihin autollani 20 minuutin matkan. Se ei ole minulle mikään iso vaiva, mutta minulle tuli erittäin hyväksikäytetty olo, koska mies alkoi jälleen valittamaan saatuaan kyydin. Ei sitten sitä ennen uskaltanut, koska tiesi etten olisi häntä heittänyt mihinkään, paitsi korkeintaan pihalle.
Kommentit (236)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä mies ei löytänyt aitoa naista.
Vierailija kirjoitti:
Myldikyldyyri on rikkaus, mitäs läksit kikkelis kokkelis.
Luitko aloituksen? Aloittajahan tässä on urpo eikä mies. Vai osoititko sanasi sittenkin aloittajan miehelle?
Lisäksi sellainen häiriö, etten hyväksy aikuisen ihmisen jatkuvaa hermostumista tyhjästä. Jos pyydän olemaan varovainen pöydän kanssa, niin miksi ei voi sanoa että totta kai olen varovainen, anteeksi jos olen aiheuttanut vahingossa naarmun.
En jaksa noin arvaamatonta käytöstä.
Ehkä kannattaa nyt vaan unohtaa tuo suhdeviritelmä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saitko suoritettua työssäoppimisen loppuun?
Miehellä on yksi varattu naiskaveri Suomessa. Olen tavannut hänet kerran ja miehensä myös. En ole erityisen kiinnostunut näiden kahden viestinvaihdosta enkä oikein koskaan edes puhu tai kysy tästä naisesta. Ulkomailla mies oli joidenkin kavereidensa kanssa, mukaan lukien naisia. Ei mitään hajua keitä he ovat, en ole sen kummemmin kysynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulin löytäneeni vihdoinkin aidon miehen, mutta olisihan se pitänyt taas arvata...
...että sukupuolta vaihtanut sekin oli. Ei ollut haaroissa ihan sitä, mitä odotin.
Täydellinen nainen luuli löytäneensä täydellisen miehen. Eiku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelasta itsesi ap, kohta et osaa tehdä miehen mielestä oikein. Mies vaikuttaa tosiaan hyväksikäyttäjältä, kuten itsekin olet oivaltanut. Pidä itsestäsi huolta, olet ainoa itsellesi.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä kannattaa nyt vaan unohtaa tuo suhdeviritelmä.
Jos olisit lukenut kunnolla, tietäisit että niin aion tehdäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko porvoosta vai voiko joku olla noin sekaisin? Se mies ei varmaan jaksa kovin pitkään kuunnella nalkutustasi vaikka kuinka viet töihin.
Vierailija kirjoitti:
Onko porvoosta vai voiko joku olla noin sekaisin? Se mies ei varmaan jaksa kovin pitkään kuunnella nalkutustasi vaikka kuinka viet töihin.
En vie häntä enää koskaan töihin. Minulle riitti tämä homma enkä halua nähdä häntä enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin minäkin loukkaantunut, jos viestissä olisi pöydän naarmusta huomautettu. Jotenkin pikkumainen ele. Kun ei ole tuon isommasta asiasta kyse.
Eikö tuon asian olisi voinut sanoa tahdikkaammin kun mies on luonasi? Tietenkin jos naarmu on tosi iso, mutta en oikein usko. Sen olisit huomannut heti.
Olet varmaan kovin pikkutarkka, puunaat ja tarkistat asoita kaiken aikaa.
Mikä on tuo puhelimeen katsominen? Siis vilkaisetko vain miehen puhelimen suuntaan kun näytölle tulee jotain vai otatko ihan käteen ja tarkistat? Ja mitä on tapahtunut, että niin teet? Vai onko sekin vain joku tarkistamisen pakkosyndrooma.
Ei ole kyllä mukava tapa tarkistaa toisen puhelinta, minuakin harmittaisihan. Jos kyseessä on joku pettämisjuttu, niin se pitäisi selvittää jotenkin muuten.
Jos olette olleet yhdessä kaksi kuukautta ja siinä on jo jotain epäluottamusta.
Vierailija kirjoitti:
Pelasta itsesi ap, kohta et osaa tehdä miehen mielestä oikein. Mies vaikuttaa tosiaan hyväksikäyttäjältä, kuten itsekin olet oivaltanut. Pidä itsestäsi huolta, olet ainoa itsellesi.
Niinpä. Tässä jännää on se, että en yhtään pelkää mitään käsiksi käymistä ja kaikki tämä pska on aika hienovaraista. Ei siis ole mitään sellaista tosi hälyttävää juttua. Olen vain huomannut, että aina pitäisi varoa sanojaan tai muuten mies hermostuu, oli aihetta tai ei. En minä silloinkaan häntä pelkää, ahdistun vain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä kannattaa nyt vaan unohtaa tuo suhdeviritelmä.
Jos olisit lukenut kunnolla, tietäisit että niin aion tehdäkin.
Okei. Ei vaan vaikuttanut siltä kun vielä vatvot asiaa täällä.
Vierailija kirjoitti:
Olisin minäkin loukkaantunut, jos viestissä olisi pöydän naarmusta huomautettu. Jotenkin pikkumainen ele. Kun ei ole tuon isommasta asiasta kyse.
Eikö tuon asian olisi voinut sanoa tahdikkaammin kun mies on luonasi? Tietenkin jos naarmu on tosi iso, mutta en oikein usko. Sen olisit huomannut heti.
Olet varmaan kovin pikkutarkka, puunaat ja tarkistat asoita kaiken aikaa.
Mikä on tuo puhelimeen katsominen? Siis vilkaisetko vain miehen puhelimen suuntaan kun näytölle tulee jotain vai otatko ihan käteen ja tarkistat? Ja mitä on tapahtunut, että niin teet? Vai onko sekin vain joku tarkistamisen pakkosyndrooma.
Ei ole kyllä mukava tapa tarkistaa toisen puhelinta, minuakin harmittaisihan. Jos kyseessä on joku pettämisjuttu, niin se pitäisi selvittää jotenkin muuten.
Jos olette olleet yhdessä kaksi kuukautta ja siinä on jo jotain epäluottamusta.
Kirjaimellisesti katson puhelimeen päin. Tämä johtuu siitä, että olimme riidelleet ja mies oli ladannut tinderin takaisin. Kuulemma VAIN ladannut vihaisena. Ei jutellut kenellekään.
Tämän sain tietää, kun kysyin ihan läpällä että oletko mennyt takaisin tinderiin, en tiedä mistä se edes tuli mieleeni. En todellakaan kuvitellut saavani myöntävää vastausta.
Sen jälkeen olen miettinyt, että voiko häneen kuitenkaan luottaa. Tavallaan luotan, mutta...
Olette juuri sopiva pari sinä ja ulk-kis. Pyöräytät hänelle pari kersaa ja asutte tuilla lähiössä. Kierrätyskeskuksesta saa valmiiksi naarmitettuja pöytiä.
Ja kauneutesi liittyy tähän... miten?
Ja nimenomaan KATSON. se ei tarkoita edes koskemista.