Lue keskustelun säännöt.
Luulin löytäneeni vihdoinkin aidon miehen, mutta olisihan se pitänyt taas arvata
09.03.2020 |
Minulla on läpi elämäni kokemusta siitä, että olen pelkkä hetken huuma kaikille. Minulle aina hehkutetaan ulkomuotoani, mutten aina näe itseäni samalla tavalla kuin muut enkä oikein ymmärrä sitä aina. Eli minulle on aina hoettu kauneudesta, mutta olen itse niin vaativa että suhtaudun asiaan niin, että no kiitos kiitos ja sitten jatkan elämää ja vaikutan varmaan ylpeältä, koska olen ujo eli en ota katsekontaktia ihmisiin ja olen sellainen cool enkä kulje seiniä pitkin. Toki hyvinä hetkinä näen sen mitä muutkin, mutta olen tosiaan todella vaativa joten joo mutta anyways pari kuukautta olen ollut uuden miehen kanssa eikä hänessä ole mitään sellaista hälyttävää. Hän on ulk-kis mutta sanonut itse, että hän ei voi määräillä mitä minä teen ja on sellainen ihana ollut aina minua kohtaan. Eli ei mitään uhkaa väkivallasta tai vastaavasta. En pelkää häntä, olen vain pettynyt ja surullinen.
Tässä mitä tutummiksi olemme tulleet, olemme alkaneet riitelemään vähän enemmän. Emme koko ajan. Vähän enemmän vain. Molemmat uskaltavat sanoa mitä ajattelevat, ja sitten mennään.
Ensimmäisen kerran tunsin itseni häpäistyksi, kun olin kokannut miehelle ruokaa ja hän alkoi arvostelemaan sitä muka vitsillä (sanoi itse että oli vitsi. Onpa hauskaa?)
Sitten suutuin hänelle tästä "vitsistä" eikä hän suostunut syömään, koska minä olin hänelle vihainen. Sitten hän häipyi ulos ekaa kertaa ikinä. Oli lähdössä mukamas kotiin, mutta huomasin että hän oli jättänyt oven huonosti kiinni, että se ei siis mennyt lukkoon. Lisäksi täältä ei ihan noin vain pääse lähtemään ilman autoa. Takseja kulkee mutta vähän.
No sovimme sen jutun ja mies söi myöhemmin kyllä.
No hyppään nyt viimeisimpään. Huomasin pöydässä naarmun ja tiedän, ettei se ole tullut minulta. Mistä tiedän, no siitä että olen pikkutarkka ihminen ja pöytää pyyhkiessä katson usein valoa vasten että näkyykö pyyhkimisjälkiä. Näen siis välittömästi kaikki naarmut. Viiteen kuukauteen en ole saanut yhtään naarmua aikaan, vaikka käytän pöytää päivittäin.
No pyysin sitten viestillä miestä olemaan varovaisempi pöydän kanssa ja sanoin, että hän on naarmuttanut sitä. En kuvittele hänen tahallaan tuhoavan mitään. Kuvittelin vain, että aikuinen ihminen pyytäisi anteeksi ja sanoisi, että totta kai olen varovainen jatkossa.
Ei, tämä hyökkää heti että minä en ole mitään naarmuttanut enkä tule enää luoksesi. Sitten hän sanoo, ettei tunne oloaan mukavaksi, koska minä katson aina hänen puhelintaan jos näytölle tulee jotain. No minulla on siihen syyni, liittyen ihan tähän samaiseen mieheen.
No minä suutuin hänelle, koska aiemmin kaikki oli olevinaan hyvin ja heitin hyvää hyvyyttäni hänet töihin autollani 20 minuutin matkan. Se ei ole minulle mikään iso vaiva, mutta minulle tuli erittäin hyväksikäytetty olo, koska mies alkoi jälleen valittamaan saatuaan kyydin. Ei sitten sitä ennen uskaltanut, koska tiesi etten olisi häntä heittänyt mihinkään, paitsi korkeintaan pihalle.
Kommentit (236)
En ymmärrä miksi en ikinä ansaitse normaalia suhdetta ja miestä, joka ei hermostu tyhjästä. Olenko kaiken kuskailun ja muun lisäksi ansainnut pelkkää pskaa?? Kumma kun edes hyvää tekemällä ei ansaitse hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä persoonallisuushäiriö sinulla on?
Vaativa tai epävakaa🌕
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä persoonallisuushäiriö sinulla on?
Sellainen häiriö, etten siedä arvaamatonta käytöstä. Minä kuskaan toisen töihin ja jälkikäteen aletaan valittamaan, että "minulla ei ole mukava olo kanssasi, koska katsot puhelintani aina kun näytölle tulee jotain." Onpa järkyttävää.
No miksi sä kyttäät sen puhelinta? Ihme touhua. Menis mullakin kuppi nurin jos ukko vahtais koko ajan ku näyttöön syttyy valo. 😆 Ootko sä se miekkoshullu, joka jauhaa siitä kuinka upea ulkonäkö sulla on ja kaikki miekkoset haluaa sua suudella.
Siksi että jos näen näytöllä jotain Tinderiin viittaavaa, osaan olla kuskaamatta miestä töihin.
Minulla homma menee niin, että luotan tosi paljon alussa, mutta sitten yksikin tuollainen paljastus tyyliin "latasin Tinderin vihaisena, mutta en ole jutellut kenellekään" murentaa luottamuksen tehokkaasti. Useimmat eivät luota alussa vaan vasta ajan kanssa.
Tää on kyllä kaikkien aikojen puuduttavin ketju. Silmät alkaa lurputtamaan kun lukee monta sivua sepustusta naarmusta mutta yritin kyllä sitkeästi. Ei onnistunut, pakko oli hyppiä yli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi sellainen häiriö, etten hyväksy aikuisen ihmisen jatkuvaa hermostumista tyhjästä. Jos pyydän olemaan varovainen pöydän kanssa, niin miksi ei voi sanoa että totta kai olen varovainen, anteeksi jos olen aiheuttanut vahingossa naarmun.
En jaksa noin arvaamatonta käytöstä.
Kuulostat fiksulta ja tarkalta ihmiseltä. Olette selvästi liian erilaisia. Mies ei ole kypsä, jos haukkuu toisen tekemiä ruokia tai suuttuu, jos hänelle annetaan palautetta.
Minulla ei ole mitenkään noussut hattuun se ainainen kauniiksi kehuminen. Kuten kerroin, olen vaativa ja liian pikkutarkka. Kyllä minä usein olen tyytyväinen ulkomuotooni, mutta se vaatii tosi paljon. Hyvän fiiliksen, että naama ei punota, hiukset ovat hyvin ja on sellainen kokonaisvaltainen hyvä fiilis. Ei sitä varmaan moni ymmärrä, en tiedä.
Mutta yleensä suhtaudun tosi neutraalisti kehuihin.
Mutta en ole ihmisenä kenellekään arvokas, ainoastaan jonain esineenä. Olen kiva pelinappula niin kauan, että huomaan homman nimen ja panen poikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään häpeän miesten seurassa, koska kokemuksesta tiedän että kaikki se tulee päättymään, tein mitä tahansa. Ja sitten saa taas tuntea itsensä täydeksi idïootiksi, kun on vienyt toista töihin tai tehnyt jotain pientä kivaa toisen eteen, vain jäädäkseen lopulta taas yksin. Ihan kuin miesten ainoa tavoite olisi vain murtaa minut ja satuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet hetken huuma sen aikaa kun miehet saavat selville luonteesi. En jaksaisi tollaista.
Ai sellaista, että pyydän olemaan varovainen pöytäni kanssa ja että suutun, jos kokkaamaani ruokaa ei syödä? Tunsin itseni häpäistyksi sillä hetkellä. Minä idiootti kokkaan toiselle, jotta hän voi ilmoittaa ettei syö. Ja häipyy ulos.
Etkö äsken sanonut, että mies alkoi leikkimielisesti arvostella ruokaasi, ja sinä vedit siitä porot nenään? Koita nyt pysyä keksimässäsi tarinassa. 😆
Mua ainakin huvittaisi, jos mun poikaystävä alkaisi master chef -tyyliin arvioida mun kokkauksia. Arvioin usein itsekin ja kysyn mielipidettä. Kyllä terveen ihmisen itsetunto kestää sen, että ruoan makua arvioidaan.
Ap on tainnut niellä seipään lounaaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen itseni vain täydeksi idíootiksi ja roskaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet hetken huuma sen aikaa kun miehet saavat selville luonteesi. En jaksaisi tollaista.
Ai sellaista, että pyydän olemaan varovainen pöytäni kanssa ja että suutun, jos kokkaamaani ruokaa ei syödä? Tunsin itseni häpäistyksi sillä hetkellä. Minä idiootti kokkaan toiselle, jotta hän voi ilmoittaa ettei syö. Ja häipyy ulos.
Etkö äsken sanonut, että mies alkoi leikkimielisesti arvostella ruokaasi, ja sinä vedit siitä porot nenään? Koita nyt pysyä keksimässäsi tarinassa. 😆
Mua ainakin huvittaisi, jos mun poikaystävä alkaisi master chef -tyyliin arvioida mun kokkauksia. Arvioin usein itsekin ja kysyn mielipidettä. Kyllä terveen ihmisen itsetunto kestää sen, että ruoan makua arvioidaan.
Ap on tainnut niellä seipään lounaaksi.
Niin siis miehen sanojen mukaan vitsikkäästi. En ymmärrä mitä hauskaa tuollaisessa on. Ymmärrätkö paremmin, jos kerron että mies on kokki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ettei aloittaja siedä muiden tunteita mutta häntä itseään ja tavaroitaan tulisi kohdella silkkihansikkain. Ehkä tosiaan parempi jos aloittaja elelee yksinään niin säöstyy itse ja muut myös turhalta mielensäpahoittamiselta ja ahdistukselta.
Tässähän mies on sekä loukannut ap:n tunteita että rikkonut pöytää. Nainen vain huomauttanut miehelle hänen käytöksestään. Kyllä mies on tässä se epäsosiaalinen. Toisen omaisuutta ja vaivannäköä tulee kunnioittaa.
Miehen huumorintaju on kummallinen. Hän hymyilee kyllä paljon mutta ei koskaan naura kunnolla. Sitten hänestä joku ihmeellinen ruuan arvostelu on hauskaa läppää. Missä kohtaa kuuluisi nauraa?? Minä teen kauhealla vaivalla toiselle ruokaa ja sitten se ei ensin edes kelpaa, koska "ruokahalu meni koska olet vihainen minulle." Sitten häivytään ulos ovesta ja vasta sen jälkeen ruoka kelpaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi en ikinä ansaitse normaalia suhdetta ja miestä, joka ei hermostu tyhjästä. Olenko kaiken kuskailun ja muun lisäksi ansainnut pelkkää pskaa?? Kumma kun edes hyvää tekemällä ei ansaitse hyvää.
Sinä taidat kyllä olla se tyhjästä hermostuja.
Miehellä on selkeästi ne omat ainoat ja oikeat tavat tehdä ruokaa, hänellä on pitkä kokemus kokkina ja varmasti myös työpaikoissa oppinut uusia tapoja. Sitten hän alkaa maailman viisaimpana jakelemaan neuvoja minulle, joka en neuvoja kaipaa enkä pyydä. Minä en ole kokki eikä minusta tule kokkia, koska ei kiinnosta. Jos minun erilaiset tapani tehdä ruokaa eivät kelpaa, niin sitten en tee sitä ruokaa. Siis toiselle. Itselleni kyllä senkin edestä.
Aamupalankin teen miehen toiveiden mukaisesti, en edes tiedä miksi. Pitäisi vain iskeä omalla tavallani tehty aamupala pöytään ja sanoa, että ota tai jätä. Tai siis tein, koska en halua enää nähdä häntä eikä hän ole tervetullut luokseni enää.
Vierailija kirjoitti:
Edellisen asunnon paketissa oli 3 vuoden asumisen jälkeen makkarissa pieni painauma tuolista, olkkarissa saattoi olla pari pikku naarmua, en muista. Mutta tosiaan, kun minun tapani elää on siisti enkä saa tavaroihin naarmuja normaalilla elämisellä, niin samaa pyydän muilta jotka minun tavaroitani käyttävät.
Olet täällä nyt aika monen viestin verran jankannut jostain hemmetin naarmuista. Huomaatko edes itse?
Jos olet tällainen parisuhteessa (ja ilmeisesti olet), eipä tarvitse ihmetellä miksi jäät aina yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edellisen asunnon paketissa oli 3 vuoden asumisen jälkeen makkarissa pieni painauma tuolista, olkkarissa saattoi olla pari pikku naarmua, en muista. Mutta tosiaan, kun minun tapani elää on siisti enkä saa tavaroihin naarmuja normaalilla elämisellä, niin samaa pyydän muilta jotka minun tavaroitani käyttävät.
Olet täällä nyt aika monen viestin verran jankannut jostain hemmetin naarmuista. Huomaatko edes itse?
Jos olet tällainen parisuhteessa (ja ilmeisesti olet), eipä tarvitse ihmetellä miksi jäät aina yksin.
Jos ei mennyt jo jakeluun, niin kerron uudestaan: minä en ikinä saa aikaiseksi naarmuja huonekaluihini, en edes kymmenessä vuodessa. Luuletko että olen tosi iloinen, kun toisen jäljiltä löydän naarmuja tavaroistani, joita en itse olisi naarmuttanut moneen vuoteen?? Ihan normaalisti voi varoa toisen omaisuutta, se ei ole liikaa pyydetty.
Vieläkö täällä kitistään naarmusta ja aamupalasta?
No miksi sä kyttäät sen puhelinta? Ihme touhua. Menis mullakin kuppi nurin jos ukko vahtais koko ajan ku näyttöön syttyy valo. 😆 Ootko sä se miekkoshullu, joka jauhaa siitä kuinka upea ulkonäkö sulla on ja kaikki miekkoset haluaa sua suudella.