Lue keskustelun säännöt.
Luulin löytäneeni vihdoinkin aidon miehen, mutta olisihan se pitänyt taas arvata
09.03.2020 |
Minulla on läpi elämäni kokemusta siitä, että olen pelkkä hetken huuma kaikille. Minulle aina hehkutetaan ulkomuotoani, mutten aina näe itseäni samalla tavalla kuin muut enkä oikein ymmärrä sitä aina. Eli minulle on aina hoettu kauneudesta, mutta olen itse niin vaativa että suhtaudun asiaan niin, että no kiitos kiitos ja sitten jatkan elämää ja vaikutan varmaan ylpeältä, koska olen ujo eli en ota katsekontaktia ihmisiin ja olen sellainen cool enkä kulje seiniä pitkin. Toki hyvinä hetkinä näen sen mitä muutkin, mutta olen tosiaan todella vaativa joten joo mutta anyways pari kuukautta olen ollut uuden miehen kanssa eikä hänessä ole mitään sellaista hälyttävää. Hän on ulk-kis mutta sanonut itse, että hän ei voi määräillä mitä minä teen ja on sellainen ihana ollut aina minua kohtaan. Eli ei mitään uhkaa väkivallasta tai vastaavasta. En pelkää häntä, olen vain pettynyt ja surullinen.
Tässä mitä tutummiksi olemme tulleet, olemme alkaneet riitelemään vähän enemmän. Emme koko ajan. Vähän enemmän vain. Molemmat uskaltavat sanoa mitä ajattelevat, ja sitten mennään.
Ensimmäisen kerran tunsin itseni häpäistyksi, kun olin kokannut miehelle ruokaa ja hän alkoi arvostelemaan sitä muka vitsillä (sanoi itse että oli vitsi. Onpa hauskaa?)
Sitten suutuin hänelle tästä "vitsistä" eikä hän suostunut syömään, koska minä olin hänelle vihainen. Sitten hän häipyi ulos ekaa kertaa ikinä. Oli lähdössä mukamas kotiin, mutta huomasin että hän oli jättänyt oven huonosti kiinni, että se ei siis mennyt lukkoon. Lisäksi täältä ei ihan noin vain pääse lähtemään ilman autoa. Takseja kulkee mutta vähän.
No sovimme sen jutun ja mies söi myöhemmin kyllä.
No hyppään nyt viimeisimpään. Huomasin pöydässä naarmun ja tiedän, ettei se ole tullut minulta. Mistä tiedän, no siitä että olen pikkutarkka ihminen ja pöytää pyyhkiessä katson usein valoa vasten että näkyykö pyyhkimisjälkiä. Näen siis välittömästi kaikki naarmut. Viiteen kuukauteen en ole saanut yhtään naarmua aikaan, vaikka käytän pöytää päivittäin.
No pyysin sitten viestillä miestä olemaan varovaisempi pöydän kanssa ja sanoin, että hän on naarmuttanut sitä. En kuvittele hänen tahallaan tuhoavan mitään. Kuvittelin vain, että aikuinen ihminen pyytäisi anteeksi ja sanoisi, että totta kai olen varovainen jatkossa.
Ei, tämä hyökkää heti että minä en ole mitään naarmuttanut enkä tule enää luoksesi. Sitten hän sanoo, ettei tunne oloaan mukavaksi, koska minä katson aina hänen puhelintaan jos näytölle tulee jotain. No minulla on siihen syyni, liittyen ihan tähän samaiseen mieheen.
No minä suutuin hänelle, koska aiemmin kaikki oli olevinaan hyvin ja heitin hyvää hyvyyttäni hänet töihin autollani 20 minuutin matkan. Se ei ole minulle mikään iso vaiva, mutta minulle tuli erittäin hyväksikäytetty olo, koska mies alkoi jälleen valittamaan saatuaan kyydin. Ei sitten sitä ennen uskaltanut, koska tiesi etten olisi häntä heittänyt mihinkään, paitsi korkeintaan pihalle.
Kommentit (236)
Olet hetken huuma sen aikaa kun miehet saavat selville luonteesi. En jaksaisi tollaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun parisuhteessa oleva mies lataa Tinderin, häneen EI voi luottaa. Piste.
Pistä nyt toi draama poikki. Väsyttää lukeakin moista.
Vierailija kirjoitti:
Olet hetken huuma sen aikaa kun miehet saavat selville luonteesi. En jaksaisi tollaista.
Ai sellaista, että pyydän olemaan varovainen pöytäni kanssa ja että suutun, jos kokkaamaani ruokaa ei syödä? Tunsin itseni häpäistyksi sillä hetkellä. Minä idiootti kokkaan toiselle, jotta hän voi ilmoittaa ettei syö. Ja häipyy ulos.
Mä en tajunnut. Siis oliko hän nainen?
Vierailija kirjoitti:
Kun parisuhteessa oleva mies lataa Tinderin, häneen EI voi luottaa. Piste.
Pistä nyt toi draama poikki. Väsyttää lukeakin moista.
Uskon kyllä ettei hän ole tehnyt mitään. Olen itsekin aika dramaattinen vihaisena, poistelen numeroa ja vaihdan nimen kuspääksi ja kaikkea. En vain jaksa miehen arvaamattomutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en tajunnut. Siis oliko hän nainen?
?????? Joo olen miehistä pitävä nainen.
Ap
Jos joku nainen alkaisi ruikuttamaan minulle jostain naarmusta pöydästä niin roskakoriin menisi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ette vaikuta kovinkaan rennoilta ihmisiltä niin tämä asia tulee vaikuttamaan suhteeseen. Joskus tietyt ihmistyypit pärjäävät paremmin yksin, ei parisuhteessa. Tai ainakin teidän täytyy hyväksyä ettei suhteenne tule olemaan m tasapainoinen suhde vaan täynnä draamaa, pienistä asioista tulee kohtauksia ja kommunikointi ei pelitä. Suhteessa väärinymmärrykset ja loukkaantumiset ovat parin arkipäivää.
Kumpikaan kestä arvostelua vaan se koetaan hyökkäyksenä. Siinä vaiheessa kun rakennetaan suhdetta ja luottamusta toiseen ihmiseen niin yliherkkyys arvostelulle ja rentouden puute ei ennusta parisuhteelle jatkoa. Yhdellekään parisuhteelle.
En jaksanut lukea kaikkia ap:n sepustuksia. Minäminäminä ja aamupalajapöytänaarmupöytänaarmu. Oikeen hiotuttaa pitää :D
Sun täytyy olla tosi upea ulkomuodoltasi, ei yksikään täysjärkinen mies muuten tollasta kestä. Eikä nainenkaan sen puoleen.
Suosittelen eroa ja sulle rauhoittavia lääkkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viimeksi kun mies oli yötä luonani, kaikki oli ok. Ei mitään riitaa. Sitten se pska alkaa jälleen, ainoastaan siksi että pyydän olemaan varovainen pöydän kanssa. Siitä saan vastaukseksi, että miehellä ei ole mukava olo koska katson hänen puhelimeensa päin jos kuulen äänen. Ööö... Liittyy aiheeseen miten? Juuri tuollaista arvaamatonta pskaa koko ajan.
Kuulostaa ettei aloittaja siedä muiden tunteita mutta häntä itseään ja tavaroitaan tulisi kohdella silkkihansikkain. Ehkä tosiaan parempi jos aloittaja elelee yksinään niin säöstyy itse ja muut myös turhalta mielensäpahoittamiselta ja ahdistukselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ette vaikuta kovinkaan rennoilta ihmisiltä niin tämä asia tulee vaikuttamaan suhteeseen. Joskus tietyt ihmistyypit pärjäävät paremmin yksin, ei parisuhteessa. Tai ainakin teidän täytyy hyväksyä ettei suhteenne tule olemaan m tasapainoinen suhde vaan täynnä draamaa, pienistä asioista tulee kohtauksia ja kommunikointi ei pelitä. Suhteessa väärinymmärrykset ja loukkaantumiset ovat parin arkipäivää.
Kumpikaan kestä arvostelua vaan se koetaan hyökkäyksenä. Siinä vaiheessa kun rakennetaan suhdetta ja luottamusta toiseen ihmiseen niin yliherkkyys arvostelulle ja rentouden puute ei ennusta parisuhteelle jatkoa. Yhdellekään parisuhteelle.
En vain ymmärrä että miksi pitää alkaa selittämään, että minä tekisin näin ja noin, jos MINÄ täysin yksin kokkaan. Mies toki kokkaa kun minä olen hänen luonaan. En kylläkään ole enää mennyt sinne, koska hän asuu oudon kämppiksen kanssa toistaiseksi eikä minulla ole kovin mukava olo siellä. Siis tämän kämppismiehen takia.
Jos kaikki pitää tehdä miehen tavalla, niin tehköön ruokansa ihan itse.
Ja ymmärrän että miehestä varmaan tuntuu pahalta, kun en oikein koskaan mene hänen luokseen. Siellä ei vain ole mitään... Mies ei ole hommannut yhtään mitään tarpeellista, koska tuo järjestely on vain väliaikainen. Hän aikoo hommata sitten omaan kotiin kaikkea. Hänellä ei ole telkkaria, ei yhtään mitään. Sitten se outo kämppis seinän takana... Tosi vaikeaa olla rennosti siellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisaalta tuntuu, että olette ansainneet toisenne.
Ei teitä ehkä kukaan muukaan jaksa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin minäkin loukkaantunut, jos viestissä olisi pöydän naarmusta huomautettu. Jotenkin pikkumainen ele. Kun ei ole tuon isommasta asiasta kyse.
Eikö tuon asian olisi voinut sanoa tahdikkaammin kun mies on luonasi? Tietenkin jos naarmu on tosi iso, mutta en oikein usko. Sen olisit huomannut heti.
Olet varmaan kovin pikkutarkka, puunaat ja tarkistat asoita kaiken aikaa.
Mikä on tuo puhelimeen katsominen? Siis vilkaisetko vain miehen puhelimen suuntaan kun näytölle tulee jotain vai otatko ihan käteen ja tarkistat? Ja mitä on tapahtunut, että niin teet? Vai onko sekin vain joku tarkistamisen pakkosyndrooma.
Ei ole kyllä mukava tapa tarkistaa toisen puhelinta, minuakin harmittaisihan. Jos kyseessä on joku pettämisjuttu, niin se pitäisi selvittää jotenkin muuten.
Jos olette olleet yhdessä kaksi kuukautta ja siinä on jo jotain epäluottamusta.Kirjaimellisesti katson puhelimeen päin. Tämä johtuu siitä, että olimme riidelleet ja mies oli ladannut tinderin takaisin. Kuulemma VAIN ladannut vihaisena. Ei jutellut kenellekään.
Tämän sain tietää, kun kysyin ihan läpällä että oletko mennyt takaisin tinderiin, en tiedä mistä se edes tuli mieleeni. En todellakaan kuvitellut saavani myöntävää vastausta.
Sen jälkeen olen miettinyt, että voiko häneen kuitenkaan luottaa. Tavallaan luotan, mutta...
"...lapsi on kai päästänsä sekaisin..."
Asut siis jossain hevossa josta ei taksillakaan tahdo pois päästä. Uhkailet miehen ulos heittämisellä. Ja siiten ihmettelet miksi mies vasta ihmisten ilmoille päästyään kertoo, ettei mennyt ihan kuin strömssöössä!
Luulit löytäneesi aidon miehen, mutta herranjestas! Hän naarmutti pöytää. Eikä suostunut matelemaan, ei kulta, en tee niin enää ikinä. Olen varovainen. Miten epäaitoa.
Ekalla kerralla minua oikeasti pelotti, kun se kämppis ei tullut edes katsomaan että kuka miehen mukana tuli. En kuullut PIHAUSTAKAAN hänestä, en nähnyt edes vilausta. Sitten mies selitti että tyyppi on outo ja sai minut hieman varuilleni. Tosi ahdistavaa olla asunnossa, jossa on joku muukin, mutta et tiedä yhtään että kuka ja millainen tyyppi. En vain halua mennä sinne. Olen minä nyt nähnyt jo vilauksen tyypistä, mutta silti epämukava ajatus. Toisaalta en halua miestäkään nähdä enää.
Vierailija kirjoitti:
Asut siis jossain hevossa josta ei taksillakaan tahdo pois päästä. Uhkailet miehen ulos heittämisellä. Ja siiten ihmettelet miksi mies vasta ihmisten ilmoille päästyään kertoo, ettei mennyt ihan kuin strömssöössä!
Luulit löytäneesi aidon miehen, mutta herranjestas! Hän naarmutti pöytää. Eikä suostunut matelemaan, ei kulta, en tee niin enää ikinä. Olen varovainen. Miten epäaitoa.
Niin siis uhkailen täällä vauvapalstalla. En minä pulaan jättäisi toista enkä kyllä asu missään korvessa. Hieman syrjemmässä vain.
Joo ja tiedän kyllä miksi mies kertoi vasta jälkikäteen tuon jutun. En ole tyhmä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ette vaikuta kovinkaan rennoilta ihmisiltä niin tämä asia tulee vaikuttamaan suhteeseen. Joskus tietyt ihmistyypit pärjäävät paremmin yksin, ei parisuhteessa. Tai ainakin teidän täytyy hyväksyä ettei suhteenne tule olemaan m tasapainoinen suhde vaan täynnä draamaa, pienistä asioista tulee kohtauksia ja kommunikointi ei pelitä. Suhteessa väärinymmärrykset ja loukkaantumiset ovat parin arkipäivää.
Kumpikaan kestä arvostelua vaan se koetaan hyökkäyksenä. Siinä vaiheessa kun rakennetaan suhdetta ja luottamusta toiseen ihmiseen niin yliherkkyys arvostelulle ja rentouden puute ei ennusta parisuhteelle jatkoa. Yhdellekään parisuhteelle.
En vain ymmärrä että miksi pitää alkaa selittämään, että minä tekisin näin ja noin, jos MINÄ täysin yksin kokkaan. Mies toki kokkaa kun minä olen hänen luonaan. En kylläkään ole enää mennyt sinne, koska hän asuu oudon kämppiksen kanssa toistaiseksi eikä minulla ole kovin mukava olo siellä. Siis tämän kämppismiehen takia.
Jos kaikki pitää tehdä miehen tavalla, niin tehköön ruokansa ihan itse.
Mikä oli ruoka? Ruuanlaitosta on ihan normaalia keskustella esim. minä paistan pihvin näin ja vaihtaa kokemuksia, vinkkejä. Se on keskustelua.
Jos ruokana on riisiä ja ap ei ole keittänyt riisiä niin ehkä kannattaa kuunnella mitä miehellä on parannusehdotuksia. Jos ruuasta sanotaan, että vihannekset olivat vetisiä ja höyrytä ne, älä keitä niin onhan se vähän loukkaavaa mutta niin totta.
Jos ruoka on syötävää ja siitä silti sanotaan, että se on pahaa niin jokaisella on toki oikeus mielipiteeseensä, mutta eipä enää tarvitse laitella arvostelijalle ruokaa.
Minusta on ero siinä onko tarkoitus keskustella ruuasta vai tahallaan pahoittaa toisen mieli. Ja onko kyky erottaa nämä asiat toisistaan. Jos kömpelyyttään pahoittaa toisen mielen tai toinen on yliherkkä ja pahoittaa mielensä niin silloin on taas häikkää persoonallisuuspuolella.
En ymmärrä mitä pahaa on siinä, että pyytää viestillä olemaan varovainen pöydän kanssa. Nyt saan maksaa maltaita huomisesta, kun varovaisuudella kaikki olisi kuten ennenkin. Jos en ole viidessä kuukaudessa saanut aikaan naarmuja, VAIKKA käytän päivittäin pöytää, niin ei luulisi olevan liikaa pyydetty muiltakaan. Ihan normaalia varovaisuutta. Ei kukaan täysjärkinen raahaile huonekalujakaan pitkin lattioita yms.