Lue keskustelun säännöt.
Luulin löytäneeni vihdoinkin aidon miehen, mutta olisihan se pitänyt taas arvata
09.03.2020 |
Minulla on läpi elämäni kokemusta siitä, että olen pelkkä hetken huuma kaikille. Minulle aina hehkutetaan ulkomuotoani, mutten aina näe itseäni samalla tavalla kuin muut enkä oikein ymmärrä sitä aina. Eli minulle on aina hoettu kauneudesta, mutta olen itse niin vaativa että suhtaudun asiaan niin, että no kiitos kiitos ja sitten jatkan elämää ja vaikutan varmaan ylpeältä, koska olen ujo eli en ota katsekontaktia ihmisiin ja olen sellainen cool enkä kulje seiniä pitkin. Toki hyvinä hetkinä näen sen mitä muutkin, mutta olen tosiaan todella vaativa joten joo mutta anyways pari kuukautta olen ollut uuden miehen kanssa eikä hänessä ole mitään sellaista hälyttävää. Hän on ulk-kis mutta sanonut itse, että hän ei voi määräillä mitä minä teen ja on sellainen ihana ollut aina minua kohtaan. Eli ei mitään uhkaa väkivallasta tai vastaavasta. En pelkää häntä, olen vain pettynyt ja surullinen.
Tässä mitä tutummiksi olemme tulleet, olemme alkaneet riitelemään vähän enemmän. Emme koko ajan. Vähän enemmän vain. Molemmat uskaltavat sanoa mitä ajattelevat, ja sitten mennään.
Ensimmäisen kerran tunsin itseni häpäistyksi, kun olin kokannut miehelle ruokaa ja hän alkoi arvostelemaan sitä muka vitsillä (sanoi itse että oli vitsi. Onpa hauskaa?)
Sitten suutuin hänelle tästä "vitsistä" eikä hän suostunut syömään, koska minä olin hänelle vihainen. Sitten hän häipyi ulos ekaa kertaa ikinä. Oli lähdössä mukamas kotiin, mutta huomasin että hän oli jättänyt oven huonosti kiinni, että se ei siis mennyt lukkoon. Lisäksi täältä ei ihan noin vain pääse lähtemään ilman autoa. Takseja kulkee mutta vähän.
No sovimme sen jutun ja mies söi myöhemmin kyllä.
No hyppään nyt viimeisimpään. Huomasin pöydässä naarmun ja tiedän, ettei se ole tullut minulta. Mistä tiedän, no siitä että olen pikkutarkka ihminen ja pöytää pyyhkiessä katson usein valoa vasten että näkyykö pyyhkimisjälkiä. Näen siis välittömästi kaikki naarmut. Viiteen kuukauteen en ole saanut yhtään naarmua aikaan, vaikka käytän pöytää päivittäin.
No pyysin sitten viestillä miestä olemaan varovaisempi pöydän kanssa ja sanoin, että hän on naarmuttanut sitä. En kuvittele hänen tahallaan tuhoavan mitään. Kuvittelin vain, että aikuinen ihminen pyytäisi anteeksi ja sanoisi, että totta kai olen varovainen jatkossa.
Ei, tämä hyökkää heti että minä en ole mitään naarmuttanut enkä tule enää luoksesi. Sitten hän sanoo, ettei tunne oloaan mukavaksi, koska minä katson aina hänen puhelintaan jos näytölle tulee jotain. No minulla on siihen syyni, liittyen ihan tähän samaiseen mieheen.
No minä suutuin hänelle, koska aiemmin kaikki oli olevinaan hyvin ja heitin hyvää hyvyyttäni hänet töihin autollani 20 minuutin matkan. Se ei ole minulle mikään iso vaiva, mutta minulle tuli erittäin hyväksikäytetty olo, koska mies alkoi jälleen valittamaan saatuaan kyydin. Ei sitten sitä ennen uskaltanut, koska tiesi etten olisi häntä heittänyt mihinkään, paitsi korkeintaan pihalle.
Kommentit (236)
Vierailija kirjoitti:
Kun en vain ole ikinä kenellekään yhtään mitään, paitsi ulkokuori ja hetken huuma. Vaikka tekisin hyvää toiselle, teen silti väärin ja päädyn olemaan yksin. Sitten sama alkaa alusta, jälleen kuvittelen löytäneeni jonkun ihanan, ja lopulta päädyn tähän tilanteeseen.
Oot kitissy täällä neljän sivun verran jostain naarmusta ja samaan hengenvetoon itket miksi sulle aina käy näin.
Tää ketju, vaikkakin on provo, on 5/5 js tylsän iltani pelastus🙏🏻
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli niin pitkä tarina, ettei jaksanut edes lukea. Olisit vähän nyt tiivistänyt mielenkiinnon vuoksi.
Tuli mieleen Viimeisin ex, joka oli kyllä täysi ääliö. Minulla oli puinen keittiötaso ja tämä idiootti meinaa laittaa KUUMAN PAISTINPANNUN siihen. Eikä millään mennyt jakeluun kun raivosin, että käytä järkeäsi, puu ei kestä mitään hel-vetin kuumaa paistinpannua. Sönkkäsi vain vastaan. Samoin Sönkkäsi vastaan, kun puhuin jotain kankaisen sohvan kestävyydestä. Vertaili idiootti äitinsä nahkasohvaan, että kyllä sekin, niin kyllä sinunkin kangassohvasi 😑
Minä en ala täällä uudistamaan koko asuntoa muiden jäljiltä. Ihan normaalia varovaisuutta voi noudattaa ja jos ei ymmärrä, että tulikuumaa pannua ei laiteta lähellekään laminaattia tai puuta, niin pysyy sitten hlvetin kaukana toisen keittiöstä. Kuinka moni täällä haluaa ryhtyä keittiöremonttiin ja uusien huonekalujen osteluun siksi, että vierailijat eivät viitsi varoa yhtään????
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi sellainen häiriö, etten hyväksy aikuisen ihmisen jatkuvaa hermostumista tyhjästä. Jos pyydän olemaan varovainen pöydän kanssa, niin miksi ei voi sanoa että totta kai olen varovainen, anteeksi jos olen aiheuttanut vahingossa naarmun.
En jaksa noin arvaamatonta käytöstä.
Kuulostat fiksulta ja tarkalta ihmiseltä. Olette selvästi liian erilaisia. Mies ei ole kypsä, jos haukkuu toisen tekemiä ruokia tai suuttuu, jos hänelle annetaan palautetta.
Moi ap
Nykyisen sohvani kanssa en ole enää kovin varovainen, koska aion ostaa uuden joka tapauksessa pian. En halua että sitä tuhotaan, mutta se ei ole enää super arvokas minulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi sellainen häiriö, etten hyväksy aikuisen ihmisen jatkuvaa hermostumista tyhjästä. Jos pyydän olemaan varovainen pöydän kanssa, niin miksi ei voi sanoa että totta kai olen varovainen, anteeksi jos olen aiheuttanut vahingossa naarmun.
En jaksa noin arvaamatonta käytöstä.
Kuulostat fiksulta ja tarkalta ihmiseltä. Olette selvästi liian erilaisia. Mies ei ole kypsä, jos haukkuu toisen tekemiä ruokia tai suuttuu, jos hänelle annetaan palautetta.
Moi ap
Mitä minusta?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet hetken huuma sen aikaa kun miehet saavat selville luonteesi. En jaksaisi tollaista.
Ai sellaista, että pyydän olemaan varovainen pöytäni kanssa ja että suutun, jos kokkaamaani ruokaa ei syödä? Tunsin itseni häpäistyksi sillä hetkellä. Minä idiootti kokkaan toiselle, jotta hän voi ilmoittaa ettei syö. Ja häipyy ulos.
Etkö äsken sanonut, että mies alkoi leikkimielisesti arvostella ruokaasi, ja sinä vedit siitä porot nenään? Koita nyt pysyä keksimässäsi tarinassa. 😆
Mua ainakin huvittaisi, jos mun poikaystävä alkaisi master chef -tyyliin arvioida mun kokkauksia. Arvioin usein itsekin ja kysyn mielipidettä. Kyllä terveen ihmisen itsetunto kestää sen, että ruoan makua arvioidaan.
Ap on tainnut niellä seipään lounaaksi.
Niin siis miehen sanojen mukaan vitsikkäästi. En ymmärrä mitä hauskaa tuollaisessa on. Ymmärrätkö paremmin, jos kerron että mies on kokki.
Ymmärrän vielä vähemmän. Jos mies kerran on kokki, niin eikö kannattaisi ottaa kaikki neuvot vastaan, tai vaikka laittaa yhdessä ruokaa ja opetella. Minä olisin tyytyväinen jos mies olisi parempi laittaan ruokaa ku mä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet hetken huuma sen aikaa kun miehet saavat selville luonteesi. En jaksaisi tollaista.
Ai sellaista, että pyydän olemaan varovainen pöytäni kanssa ja että suutun, jos kokkaamaani ruokaa ei syödä? Tunsin itseni häpäistyksi sillä hetkellä. Minä idiootti kokkaan toiselle, jotta hän voi ilmoittaa ettei syö. Ja häipyy ulos.
Etkö äsken sanonut, että mies alkoi leikkimielisesti arvostella ruokaasi, ja sinä vedit siitä porot nenään? Koita nyt pysyä keksimässäsi tarinassa. 😆
Mua ainakin huvittaisi, jos mun poikaystävä alkaisi master chef -tyyliin arvioida mun kokkauksia. Arvioin usein itsekin ja kysyn mielipidettä. Kyllä terveen ihmisen itsetunto kestää sen, että ruoan makua arvioidaan.
Ap on tainnut niellä seipään lounaaksi.
Niin siis miehen sanojen mukaan vitsikkäästi. En ymmärrä mitä hauskaa tuollaisessa on. Ymmärrätkö paremmin, jos kerron että mies on kokki.
Ymmärrän vielä vähemmän. Jos mies kerran on kokki, niin eikö kannattaisi ottaa kaikki neuvot vastaan, tai vaikka laittaa yhdessä ruokaa ja opetella. Minä olisin tyytyväinen jos mies olisi parempi laittaan ruokaa ku mä
Enpä ala vertailemaan itseäni kokin kanssa. Tiedän osaavani kokata, en vain jaksa nähdä hirveää vaivaa ja hifistellä. Sinä voit toki vertailla itseäsi ammattilaisiin. Se ei minua haittaa.
Nyt kyllä alkaa tulla äitihullu-vibat tästä aloittajasta. Kauanko menee, että alkaa syyttää äitiään siitä, että häntä rajoitettiin pienenä eikä hänen tunteitaan huomioitu ja siksi hän on tuollainen kuin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja jos ei osaa vetää rajaa työn ja vapaa-ajan välille, niin kannattaa opetella. Jos minun kokkailuni tuovat mieleen työpaikan säännöt ja tavat, niin tekee kyllä ihan liikaa töitä. Minä en kokkaa kuten ammattikokki, KOSKA EN OLE SELLAINEN huoh.
Ja miehelle ei tunnu menevän jakeluun, että hänen tapansa eivät ole ainoita oikeita. Ihan vtun sama jos töissä tehdään ruoka x tavalla y. Minä teen ruuan x tavalla ö. Jos ei kelpaa niin mene muualle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä arvostan neuvoja silloin, kun PYYDÄN niitä. En arvosta sitä, että toinen kuvittelee, että kokkailussa on yksi ainoa oikea tapa ja toisella tavalla ruokaa tekeviä pitää ohjata, että ei noin vaan näin. Minä teen näin, sitten voisit tehdä noin. Sitten voisit lisätä tätä ja tuota ja käyttää tätä etkä tuota kattilaa/pannua. Tulee fiilis että mitä v*ttua minä teen toiselle ruokaa, kun pitää puuttua siihen koko ajan. Tehköön itse.
Vierailija kirjoitti:
Ja miehelle ei tunnu menevän jakeluun, että hänen tapansa eivät ole ainoita oikeita. Ihan vtun sama jos töissä tehdään ruoka x tavalla y. Minä teen ruuan x tavalla ö. Jos ei kelpaa niin mene muualle.
No elä sitten niinku opetat ja pistä miehelle kengänkuva persuuksiin, jos on niin kamalaa. Vttuako väännät sille aamupalaa sen ohjeiden mukaan ja sitten valitat kun se neuvoo sua ruoanlaitossa???
Lusikka ja kauha, lusikka ja kauha.....
Sitten jos joskus ei puututakaan, niin lopputulos on liian mautonta, koska en ole käyttänyt chiliä. Itse vihaan mautonta ruokaa, mutta olen kyllä pärjännyt ihan nykyisillä mausteillani. Chili on ok myös, ei siinä mitään. Mutta miehellä on chiliin pakkomielle ja sitä pitäisi olla aina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja miehelle ei tunnu menevän jakeluun, että hänen tapansa eivät ole ainoita oikeita. Ihan vtun sama jos töissä tehdään ruoka x tavalla y. Minä teen ruuan x tavalla ö. Jos ei kelpaa niin mene muualle.
No elä sitten niinku opetat ja pistä miehelle kengänkuva persuuksiin, jos on niin kamalaa. Vttuako väännät sille aamupalaa sen ohjeiden mukaan ja sitten valitat kun se neuvoo sua ruoanlaitossa???
Lusikka ja kauha, lusikka ja kauha.....
Jos ja kun hän tykkää erityisesti tavalla x tehdystä aamupalasta, niin voin sen kyllä tehdä, jos siitä tulee onnea ja autuutta elämään. Mutta teen sen sitten omalla tavallani enkä jaksa jotain ihmeellisiä välikommentteja koko ajan. Jos on tarve neuvoa niin voi tehdä itse. Toisaalta en halua päästää miestä lähelle laminaattitasoani paistinpannun kanssa. Että se siitä.
En jaksanut lukea muuta kuin otsikon, ja sen perusteella oletan, että "miehellä" olikin pimpsa?
Enkä päästä häntä kotiinikaan enää.
Lisäksi mies on huolimaton kuuman paistinpannun kanssa, vaikka asunnossani on laminaattitaso keittiössä. Et sinä edes hipaise jollain hemmetin tulikuumalla pannulla laminaattia!!
Ja minä en mitään vtun laminaattia ikinä halunnut, se oli rakennussuunnitelmassa eikä sitä voinut vaihtaa.