Varhaiskasvatuksen alennustila

Varhaiskasvatuksen taso näyttäytyy monin paikoin selvästi heikentyneenä, eikä kyse ole yksittäisistä poikkeuksista vaan laajemmasta ilmiöstä. Pelkkä muodollinen koulutus ei näytä takaavan osaamista käytännön työssä, mikä viittaa siihen, että ongelma ei ole vain koulutuksen määrässä vaan sen laadussa ja valikointimekanismeissa. Vuorovaikutustaidot, tilannetaju ja kyky kohdata lapsi yksilönä ovat keskeisiä varhaiskasvatuksessa, mutta juuri nämä taidot vaikuttavat usein puuttuvan tai jäävän heikolle tasolle.

Yksi keskeinen kysymys on, ketkä alalle hakeutuvat ja miksi. Jos ala ei houkuttele motivoituneita ja soveltuvia ihmisiä, koulutus ei kykene korjaamaan tätä perustavanlaatuista vinoumaa. Matalapalkkaisuus, korkea kuormitus ja heikko arvostus muodostavat yhdistelmän, joka karsii pois ne, joilla olisi vaihtoehtoja muilla aloilla. Tällöin alalle päätyy suhteellisesti enemmän henkilöitä, joilla ei ole vahvaa sisäistä motivaatiota tai kykyä vaativaan ihmissuhdetyöhön. Valitettavasti se näkyy jo erittäin selvästi päiväkotien arjessa.

Lisäksi rekrytointikriteerit ja sisäänottomekanismit voivat olla liian löysiä. Jos alalle pääsy ei edellytä riittävää soveltuvuuden arviointia, järjestelmä tuottaa väistämättä epätasaisen osaamistason. Sama ongelma jatkuu työelämässä, jos heikkoon suoriutumiseen ei puututa systemaattisesti. Tämä luo tilanteen, jossa alisuoriutuminen normalisoituu. Rakenteelliset ongelmat suorastaan pahentavat tilannetta. Suuret ryhmäkoot, jatkuva henkilöstöpula ja kiire heikentävät mahdollisuuksia laadukkaaseen vuorovaikutukseen. Vaikka yksittäinen työntekijä olisi pätevä, ympäristö voi estää laadukkaan työn tekemisen. Toisaalta heikko toimintakulttuuri voi myös ylläpitää matalaa tasoa, jos työyhteisössä ei ole selkeitä odotuksia tai ammattiylpeyttä.

Johtaminen on tässä keskeisessä roolissa. Jos päiväkodin johto ei aktiivisesti ohjaa, arvioi ja kehitä toimintaa, taso jää helposti sattumanvaraiseksi. Laadunhallinta ja jatkuva palaute ovat välttämättömiä, mutta niidenkin puute näkyy suoraan arjessa.

Alan vetovoima, koulutuksen sisältö ja valikointi, työolosuhteet sekä johtaminen muodostavat kokonaisuuden, joka määrittää lopputuloksen. Jos näihin ei puututa samanaikaisesti, yksittäiset korjausliikkeet eivät muuta tilannetta olennaisesti. Olen todella huolissani koko varhaiskasvatuksen tulevaisuudesta.