Lue keskustelun säännöt.
Luulin löytäneeni vihdoinkin aidon miehen, mutta olisihan se pitänyt taas arvata
09.03.2020 |
Minulla on läpi elämäni kokemusta siitä, että olen pelkkä hetken huuma kaikille. Minulle aina hehkutetaan ulkomuotoani, mutten aina näe itseäni samalla tavalla kuin muut enkä oikein ymmärrä sitä aina. Eli minulle on aina hoettu kauneudesta, mutta olen itse niin vaativa että suhtaudun asiaan niin, että no kiitos kiitos ja sitten jatkan elämää ja vaikutan varmaan ylpeältä, koska olen ujo eli en ota katsekontaktia ihmisiin ja olen sellainen cool enkä kulje seiniä pitkin. Toki hyvinä hetkinä näen sen mitä muutkin, mutta olen tosiaan todella vaativa joten joo mutta anyways pari kuukautta olen ollut uuden miehen kanssa eikä hänessä ole mitään sellaista hälyttävää. Hän on ulk-kis mutta sanonut itse, että hän ei voi määräillä mitä minä teen ja on sellainen ihana ollut aina minua kohtaan. Eli ei mitään uhkaa väkivallasta tai vastaavasta. En pelkää häntä, olen vain pettynyt ja surullinen.
Tässä mitä tutummiksi olemme tulleet, olemme alkaneet riitelemään vähän enemmän. Emme koko ajan. Vähän enemmän vain. Molemmat uskaltavat sanoa mitä ajattelevat, ja sitten mennään.
Ensimmäisen kerran tunsin itseni häpäistyksi, kun olin kokannut miehelle ruokaa ja hän alkoi arvostelemaan sitä muka vitsillä (sanoi itse että oli vitsi. Onpa hauskaa?)
Sitten suutuin hänelle tästä "vitsistä" eikä hän suostunut syömään, koska minä olin hänelle vihainen. Sitten hän häipyi ulos ekaa kertaa ikinä. Oli lähdössä mukamas kotiin, mutta huomasin että hän oli jättänyt oven huonosti kiinni, että se ei siis mennyt lukkoon. Lisäksi täältä ei ihan noin vain pääse lähtemään ilman autoa. Takseja kulkee mutta vähän.
No sovimme sen jutun ja mies söi myöhemmin kyllä.
No hyppään nyt viimeisimpään. Huomasin pöydässä naarmun ja tiedän, ettei se ole tullut minulta. Mistä tiedän, no siitä että olen pikkutarkka ihminen ja pöytää pyyhkiessä katson usein valoa vasten että näkyykö pyyhkimisjälkiä. Näen siis välittömästi kaikki naarmut. Viiteen kuukauteen en ole saanut yhtään naarmua aikaan, vaikka käytän pöytää päivittäin.
No pyysin sitten viestillä miestä olemaan varovaisempi pöydän kanssa ja sanoin, että hän on naarmuttanut sitä. En kuvittele hänen tahallaan tuhoavan mitään. Kuvittelin vain, että aikuinen ihminen pyytäisi anteeksi ja sanoisi, että totta kai olen varovainen jatkossa.
Ei, tämä hyökkää heti että minä en ole mitään naarmuttanut enkä tule enää luoksesi. Sitten hän sanoo, ettei tunne oloaan mukavaksi, koska minä katson aina hänen puhelintaan jos näytölle tulee jotain. No minulla on siihen syyni, liittyen ihan tähän samaiseen mieheen.
No minä suutuin hänelle, koska aiemmin kaikki oli olevinaan hyvin ja heitin hyvää hyvyyttäni hänet töihin autollani 20 minuutin matkan. Se ei ole minulle mikään iso vaiva, mutta minulle tuli erittäin hyväksikäytetty olo, koska mies alkoi jälleen valittamaan saatuaan kyydin. Ei sitten sitä ennen uskaltanut, koska tiesi etten olisi häntä heittänyt mihinkään, paitsi korkeintaan pihalle.
Kommentit (236)
Vierailija kirjoitti:
Mulle tulee ap:sta mieleen Hyacinth Bucket. Hänelläkin oli aina koti tiptop kunnossa.
Hyasintti sentään nauratti, mutta ap:n maailmankatsomus ja itsekkyys kyllä enemmän itkettää.
Että ihan oikeasti, joku voi olla ap:n kaltainen super-nipottaja !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olkaa varovaisia hämeen linnassa ulkis katkaisi elättäjä akkansa kaulan kun tämän palvelut eivät tyydyttäneet hänen asunto, ravinto, seksi tarpeitaan
Onkos tää nyt sen äitihullun uusin persoona? Kävikin jo hieman tylsäksi sen jankkaukset.
Onneksi sulla ei ole lapsia. Koko ajan tulee yllätyksiä. Milloin wcn lattia täynnä wc paperisilppua. Milloin keittiö kattoa myöden taikinassa. Sokeripussi kaatuneena lattialla. Olkkarin sohvalle kaakaot kaadettuna. Joka päivä monta erilaista outoa sotkua. Viemärit kolo ajan tulleessa ku milloin mitäkin keksitty tunkea. Marraskuussa ostettu pöytä aivan pilalla. Hyvä kun alkuperäistä väriä enää näkee. Tuolit aivan naarmuilla ja halkeilleet. Sohvaa saksittu jne. Raappua pöydässä en voisi edes huomata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
saat mitä tilaat kirjoitti:
olkaa varovaisia hämeen linnassa ulkis katkaisi elättäjä akkansa kaulan kun tämän palvelut eivät tyydyttäneet hänen asunto, ravinto, seksi tarpeitaan
Oletko läpäissyt peruskoulun?
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä naarmuasiasta vttuilua. Minulla on 4 vuotta vanha vitriini ja tv-taso, aitoa puuta molemmat. Olleet parissa muutossa, lähes virheettömiä yhä edelleen.
Yksi vitriini on reippaasti yli 10 vuotta vanha, tosin en tiedä tarvitsenko sitä mihinkään enää ja saatan myydä sen. Käynyt läpi monta muuttoa, edelleen siihen nähden erittäin hyväkuntoinen. Jos kykenen pitämään huolta tavaroistani vuosikausia, niin en ehkä halua, että muiden jäljiltä ne ovat naarmuisia ja rikkinäisiä. Aika loogista??
Nyt on kyllä niin vanhaa huonekalua, että. Eikö teidän huonekalut ole käyttötavaraa vai mistä moinen mania, että kulumisen jälkiä ei saa näkyä? Vieläkö on muovit sohvanpäällä suojaamassa? Ja säleverhotkin on varmaan kiinni ettei kangasverhot haalistu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parempi että jäät yksin. Ei tuollasta jaksaisi kukaan kattoa.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi sulla ei ole lapsia. Koko ajan tulee yllätyksiä. Milloin wcn lattia täynnä wc paperisilppua. Milloin keittiö kattoa myöden taikinassa. Sokeripussi kaatuneena lattialla. Olkkarin sohvalle kaakaot kaadettuna. Joka päivä monta erilaista outoa sotkua. Viemärit kolo ajan tulleessa ku milloin mitäkin keksitty tunkea. Marraskuussa ostettu pöytä aivan pilalla. Hyvä kun alkuperäistä väriä enää näkee. Tuolit aivan naarmuilla ja halkeilleet. Sohvaa saksittu jne. Raappua pöydässä en voisi edes huomata.
Mitäpä jos opettaisit lapsillesi rajoja ja sääntöjä, niin ei tarvisi kärsiä jatkuvia esinevahinkoja. Kai he nyt puhetta ymmärtävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut edes lukea aloitusta loppuun. Sä oot niin tylsä ja nipo, ei jatkoon.
Joo tosi tylsä ja nipo, kun kuskaan toisen hyvää hyvyyttäni töihin enkä tykkää huonoista "vitseistä", joissa ei ole mitään hauskaa.
Viimeistään tuo kertoo AP:sta kaiken tarpeellisen. Hän oikein "hyvää hyvyyttään" tekee asioita kumppaninsa puolesta ja kumppanilleen. Tulee mieleen mammani sanonta, "laiska työnsä lukee." Tässä tapauksessa AP:n ei siis kannata seurustella ollenkaan, koska hän ei kykene tekemään asioita ilman marttyyriksi heittäytymistä. Tässä on käsillä sellaisen helvetillisen kulissiavioliiton ainekset, jossa vaimo (miksei mieskin) jaksaa muistuttaa vielä kolmekymmentä vuotta tapahtuneen jälkeenkin, kuinka hän silloin teki sitä ja tätä puolisonsa puolesta... Järkyttävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä naarmuasiasta vttuilua. Minulla on 4 vuotta vanha vitriini ja tv-taso, aitoa puuta molemmat. Olleet parissa muutossa, lähes virheettömiä yhä edelleen.
Yksi vitriini on reippaasti yli 10 vuotta vanha, tosin en tiedä tarvitsenko sitä mihinkään enää ja saatan myydä sen. Käynyt läpi monta muuttoa, edelleen siihen nähden erittäin hyväkuntoinen. Jos kykenen pitämään huolta tavaroistani vuosikausia, niin en ehkä halua, että muiden jäljiltä ne ovat naarmuisia ja rikkinäisiä. Aika loogista??
Nyt on kyllä niin vanhaa huonekalua, että. Eikö teidän huonekalut ole käyttötavaraa vai mistä moinen mania, että kulumisen jälkiä ei saa näkyä? Vieläkö on muovit sohvanpäällä suojaamassa? Ja säleverhotkin on varmaan kiinni ettei kangasverhot haalistu?
Naureskelin samaa. Oikein neljä ja jopa kymmenen vuotta vanhoja huonekaluja! Vanhin huonekaluni on satavuotias talonpoikaissänky ja suurin osa muistakin huonekaluistani on useamman kymmenen vuotta vanhoja. Niissä näkyy vuosikymmenien elämän jälki, mikä on minusta omalla tavallaan hienoa. Ajan patinaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen huomannut että ulkomaalaiset miehet on arvaamattomia.
N21
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi sulla ei ole lapsia. Koko ajan tulee yllätyksiä. Milloin wcn lattia täynnä wc paperisilppua. Milloin keittiö kattoa myöden taikinassa. Sokeripussi kaatuneena lattialla. Olkkarin sohvalle kaakaot kaadettuna. Joka päivä monta erilaista outoa sotkua. Viemärit kolo ajan tulleessa ku milloin mitäkin keksitty tunkea. Marraskuussa ostettu pöytä aivan pilalla. Hyvä kun alkuperäistä väriä enää näkee. Tuolit aivan naarmuilla ja halkeilleet. Sohvaa saksittu jne. Raappua pöydässä en voisi edes huomata.
Mitäpä jos opettaisit lapsillesi rajoja ja sääntöjä, niin ei tarvisi kärsiä jatkuvia esinevahinkoja. Kai he nyt puhetta ymmärtävät.
Onko sinulla omia lapsia? Kuinka tottelevaisia 1-3 vuotiaita sinulla on ollut? Jos sinulla on ihmeresepti taaperoiden pikakasvatukseen siivosti käyttäytyviksi pikku enkeleiksi, niin kirjoita ihmeessä aiheesta kirja, nettoat varmasti miljoonia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelasta itsesi ap, kohta et osaa tehdä miehen mielestä oikein. Mies vaikuttaa tosiaan hyväksikäyttäjältä, kuten itsekin olet oivaltanut. Pidä itsestäsi huolta, olet ainoa itsellesi.
Niinpä. Tässä jännää on se, että en yhtään pelkää mitään käsiksi käymistä ja kaikki tämä pska on aika hienovaraista. Ei siis ole mitään sellaista tosi hälyttävää juttua. Olen vain huomannut, että aina pitäisi varoa sanojaan tai muuten mies hermostuu, oli aihetta tai ei. En minä silloinkaan häntä pelkää, ahdistun vain.
Et pelkää vielä, mutta odotahan vain kun kerrot eroajatuksista.
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut että ulkomaalaiset miehet on arvaamattomia.
N21
Mika sun kokemuspohja tuohon on? Ja mita tarkoitat ulkomaalaisilla?
Itsella on ollut yhteensa...7 ulkomaalaista poikaystavaa, ja voin sanoa etta esim. yksi mun englantilaisista eksista oli paljon arvaamattomampi (so. temperamenttisempi) kun esim. nyksani, joka on iranilainen. Mutta en talla kokemuspohjalla lahde toitottamaan, etta kaikki englantilaiset ovat temperamenttisempia kuin iranilaiset. :D
Eli se riippuu kylla ihan persoonasta eika etnisyydesta tai kansalaisuudesta. :)
N44
Mä luin tätä ketjua aamuvarhain ja sain kyllä päivän parhaat naurut. Todella simppuinen tapaus pöytineen ja laminaatteineen.. Mutta ei varmaan mikään tuttavapiirin sulostuttaja.