Kympin tyttö siivoojana

Nää siivojan hommathan on sellaisia mitkä käytännössä maksaa ainakin asumistukena veronmaksajat.

Ei palkalla kykenisi edes elättämään itseään.

Miksi meillä on tälläisiä töitä ja palkkoja jotka olettaa että pitäisi tehdä kahta työtä noinkin fyysisesti raskaan työn lisäksi?

Siinä on aika paljon välissä vaihtoehtoja: siis siivoojan työn ja sen välillä, että on akateemisen koulutuksen omaava johtaja :) 

Ja saahan sitä siivooja olla, ei siinä mitään, mutta ihan hassu harha niistä maailman kaikista muista ammateista.

Noh, katsoo sitten muutaman vuoden päästä kuinka hyvin maistuu vielä silloin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

oon kuullu että siivoojilla voi alkaa keski-iässä tulemaan kremppaa ja selkä tai muita sairauksia, se on alan vaihto edessä. Tai sit ei. Kantsisi perustaa oma firma, kyllä töitä riittää, nostaa kunnon palkkaa. Ei huonompi kuin mikään muukaan duunarityö. Samaa raatamista olisi vaikka sairaanhoitotyö. Yliopiston jälkeen sitten olisi  omat murheet, ei esim. työllisty sille  hienolle alalleen, esim. taide, humanisti, tms.

Kremppaa tulee hommassa kuin hommassa keski-iässä. Äitini on tehnyt koko uransa ajan töitä koneen edessä. Nyt sillä on niska ja olkapäiden nivelet sökönä.

Kremppaa tulee, ellei pidä itsestään huolta. Laadukasta ravintoa, liikuntaa ja riittävästi unta ja lepoa, ei päihteitä.

On ihan turha syyttää aina töitä, kun suurimmat sairastuttajat löytyvät vapaa-ajalta ja ihan ihmisten omista valinnoista.

Vierailija kirjoitti:

Niin kaikille opiskelu ja uraputki ei ole tavoite. Voi ajatella että on tyytyväinen elämäänsä kunhan laskut saa maksettua ja pitää työstään.

Toimistonsiivoojan työ on kyllä tosi leppoisaa, napit korville ja moppi käteen, voittaa monen muun henkisesti ja fyysisesti kuormittavan työn 1-0. 

Miksi se omaisuuden haaliminen on ihmisille niin tärkeää ja identiteetin perustaminen uraan, siinä menestymiseen ja varallisuuteen? Onhan elämässä muutakin, eikä sitä rahaa ja omaisuutta hautaan saa.

Tärkeintä on että itse nauttii elämästään. 

Pienet tulot kyllä rajoittaa aika tavalla sitä, miten elämästään voi nauttia. Monet haluavat kivan kodin, syödä hyvin, kauniita vaatteita, viihdettä, elämyksiä, matkustaa ja mahdollisesti perheen.

Onkohan tämä nainen Jehovan todistaja? Kun hehän eivät halua kouluttautua korkeasti, kun maailmanloppu kuitenkin tulee ja vaativa työ olisi pois seurakuntatyöstä, joka vie paljon aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Tämä voisi ehkä olla uutinen jos tämä henkilö olisi siirtynyt sieltä yritysjohdosta monen vuoden jälkeen ns. duunarihommiin. Tässä on kuitenkin taustalla ihan tavallinen tarina, peruskoulusta ammattikouluun ja sieltä töihin....

Niinpä. Ihan kuin hän olisi nyt VALINNUT, että ei viitsi alkaa korkeapalkkaiseksi pomoksi, vaan valitsee toisin. Ei sinne akateemisen koulutuksen omaavaksi pomoksi ihan noin vain päästä jos sattuu haluamaan. Se vaatii yleensä korkean koulutuksen ja ihan hemmetisti töitä ja osaamista. Ihan kuin hänellä olisi ollut joku oikea valintatilanne tässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo kertoo älykkyydestä ja ymmärryksestä, ettei korkeat oppiarvot tuo onnea.

Myös siitä että on laskelmoiva. Meillä on inflaatio korkeastikoulutetuista.

Todennäköisesti hän silti menisi siivoomaan yliopistossa opiskellessa aina välipäivinä ja valmistuttuaan esimerkiksi opettajaksi, toteaisi että ei tämä olekaan minun alani.

Sitten menisi siivoomaan kuitenkin, kun opettajan hommat on niin helvetin mahdottomiksi tehty.

Naurettavaa, kun päättäjät (ainakin opetusministeri) on puhunut, että yli 60% ikäluokasta pitäisi korkeakouluttaa. Lisääkö koulutus työpaikkoja? Ei lisää ja lisäksi aiheuttaa tuota inflaatiota. Suomessa korkeakoulutetut on euroopan huonoiten palkattuja. Ei se kannata ainakaan rahan takia. 

Järkevintä on opiskella lääkäriksi tai hammaslääkäriksi, ei tarvitse stressata mistään tulostavoitteista ja myydä mitään ihmisille, vaikka toki kiirettä on.

Työtä voi tehdä missäpäin maailmaa vaan, palkka on hyvä ja mahdollistaa esim. puolet vuodesta työskentelyn jolloin loput puolet voi vaikka matkustella ja harrastaa mieleisiä asioita.

Jos ei ole mitään intohimoammattia itselle olemassakaan, on fiksuinta hankkia joku tuollainen hyvin palkattu työ joka ei vie liikaa aikaa elämästä, ja nautiskella hyvästä vapaa-ajasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin kaikille opiskelu ja uraputki ei ole tavoite. Voi ajatella että on tyytyväinen elämäänsä kunhan laskut saa maksettua ja pitää työstään.

Toimistonsiivoojan työ on kyllä tosi leppoisaa, napit korville ja moppi käteen, voittaa monen muun henkisesti ja fyysisesti kuormittavan työn 1-0. 

Miksi se omaisuuden haaliminen on ihmisille niin tärkeää ja identiteetin perustaminen uraan, siinä menestymiseen ja varallisuuteen? Onhan elämässä muutakin, eikä sitä rahaa ja omaisuutta hautaan saa.

Tärkeintä on että itse nauttii elämästään. 

Pienet tulot kyllä rajoittaa aika tavalla sitä, miten elämästään voi nauttia. Monet haluavat kivan kodin, syödä hyvin, kauniita vaatteita, viihdettä, elämyksiä, matkustaa ja mahdollisesti perheen.

Eihän ne niitä rajoita jotka eivät noita asioita halua tai tavoittele. 

Minimalisti pärjää pienemmällä, monella materia voi olla myös se kuormittava tekijä. 

Hyvin voi syödä halevmmallakin, esimerkiksi ulkomailla yleensä ne vaatimattomimmat paikat on niitä parhaita. 

Matkustelu on nykyään melko halpaa, eivätkä kaikki nauti 5 tähden all inclusive reissuista. 

Kaikki ei halua perhettä ja jos niin sen verta lapsia joille pystyy tarjoamaan normaalin elämän.

Raha mahdollistaa mutta ei sitä ole mitenkään välttämätön haalia ja menettää esimerkiksi oma hyvinvointi sitä haaliessa. 

Ei ne kauniit vaatteetkaan lohduta, jos esim. töissä uupuu eikä pidä siitä mitä tekee. 

Arvostan suuresti. Itse erehdyin käymään yliopiston ja valmistumaan sieltäkin erinomaisin arvosanoin, mutta päädyin valmistumisen jälkeen koulutusta vaatimattomiin, vähemmän arvostettuihin ja matalasti palkattuihin töihin. Olisihan Iidakin voinut laillani hankkia tässä välissä kympin tytölle ominaisen akateemisen humanistisen pilipalitutkinnon – ja päätyä sitten siivoamaan vessoja. Tässä on nyt vain oikaistu yksi yhteiskunnallisesti kallis ja kaikille osapuolille täysin tarpeeton välivaihe.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miltäpä näyttäisi, jos siivoojia ei olisi? Taudit, ruokamyrkytykset ym. lisääntyisivät pikavauhtia.

Siivoajien loppuminen ei taida olla missään ongelma. Jos yhdet ei tee, otetaan seuraava satsi. Yhtään mitään ihmeellistä ei tapahdu, mikäli kaikki nykyiset siivoajat katoaisi.

Mistä revit sen ”seuraavan satsin” jos kaikki siivoajat katoavat? Olisi mahtavaa nähdä kun kaikki hotellisiivoojat menisi lakkoon. Päivätappiot per hotelli kymmeniä tuhansia euroja ja matkailuala halvaantuisi täysin, siinä sivussa loppuisi työt respalta ja hotellin keittiöltä.

Suomessakin on satojatuhansia työttömiä. Luuletko, ettei niistä kukaan pystyisi vähän rättiä heiluttelemaan. Monissa paikoissa jo nyt työntekijät itse myös siivoavat pisteensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

oon kuullu että siivoojilla voi alkaa keski-iässä tulemaan kremppaa ja selkä tai muita sairauksia, se on alan vaihto edessä. Tai sit ei. Kantsisi perustaa oma firma, kyllä töitä riittää, nostaa kunnon palkkaa. Ei huonompi kuin mikään muukaan duunarityö. Samaa raatamista olisi vaikka sairaanhoitotyö. Yliopiston jälkeen sitten olisi  omat murheet, ei esim. työllisty sille  hienolle alalleen, esim. taide, humanisti, tms.

Kremppaa tulee hommassa kuin hommassa keski-iässä. Äitini on tehnyt koko uransa ajan töitä koneen edessä. Nyt sillä on niska ja olkapäiden nivelet sökönä.

Kremppaa tulee, ellei pidä itsestään huolta. Laadukasta ravintoa, liikuntaa ja riittävästi unta ja lepoa, ei päihteitä.

On ihan turha syyttää aina töitä, kun suurimmat sairastuttajat löytyvät vapaa-ajalta ja ihan ihmisten omista valinnoista.

Paitsi että kotona käydään lähinnä lepäämässä. Vaikka viikonloppuna ottaisi kuppia, niin silti työssä tulee vietettyä ne suurimmat tunnit elämästä.

Eli kyllä työterveys ja vakuutukset pitäisi olla. Niitä remppoja tulee ja moni työ on sellaista että syke on liian korkealla ihan lääketieteellisesti, ettei sen päälle mihinkään salille saa lähteä.

Kroppa menee silloin ylikierroksille ja sydän rasittuu.

Tästähän oli juttua kun todettiin että ei duunari voi pitää omasta terveydestä huolta ja tälle on ihan perusteetkin.

Valitettavasti sinä olet nyt väärässä tässä asiassa.

On olemassa duuneja jossa ei illalla yksinkertaisesti lähdetä enää lenkille.

Vierailija kirjoitti:

Järkevintä on opiskella lääkäriksi tai hammaslääkäriksi, ei tarvitse stressata mistään tulostavoitteista ja myydä mitään ihmisille, vaikka toki kiirettä on.

Työtä voi tehdä missäpäin maailmaa vaan, palkka on hyvä ja mahdollistaa esim. puolet vuodesta työskentelyn jolloin loput puolet voi vaikka matkustella ja harrastaa mieleisiä asioita.

Jos ei ole mitään intohimoammattia itselle olemassakaan, on fiksuinta hankkia joku tuollainen hyvin palkattu työ joka ei vie liikaa aikaa elämästä, ja nautiskella hyvästä vapaa-ajasta.

Opiskelu vie, jos on vielä ala josta ei ole kiinnostunut. 

Ethän voi tietää kuoletko viikon päästä. Olisi aika surullista hukata se aika opiskeluun, josta et edes itsellesi saa nautintoa.

Ihmiset uupuu töissä osittain siksi koska menevät opiskelemaan alaa rahan vuoksi ei kiinnostuksen, ei se työ mielekkäämmäksi muutu, vaikka palkka tuleekin. 

Hammaslääkärin työ on ainakin fyysisesti raskasta joten jos aitoa kiinnostusta ei alalle ole, en suosittele hakemaan vain palkan vuoksi. 

Vaatimaton. Turhan vaatimaton. Ehkä viisastuu ajan saatossa.

Niin, korkeakoulututkintoa vaativat työt eivät ole mitään helppoja nekään.

Työt tulee kotiin, pitää olla kaikesta vastuussa, suunnitella töitään ja kehittää itseään samalla opiskellen erinäisiä tehtäviin kuuluvia pakollisia uudistuksia, jotka eivät lopu koskaan. Jatkuva kiire, riittämättömyydentunne ja turhautuminen pienenä osasena firman rattaissa.

Mieluusti olisin vain kahvilan tarjoilija tai siivooja, jonka homma jää sinne töihin, kun oven laittaa takanaan kiinni. Palkka on pienempi, mutta sen korvaavat lisääntynyt vapaa-aika, stressittömyys, pienempi vastuu ja kevyemmät veroprosentit.

Mäkään en kyllä ihan häntä ymmärrä. Siivoojan työtä kyllä arvostan tosi paljon, mutta on se varmasti myös pidemmän päälle rankkaa ja kun on niin huonopalkkaista. Itse ainakin kannustaisin häntä opiskelemaan ja hankkimaan jonku kevyen sisäduunin, noilla papereilla pääsisi varmaan mihin vain kouluun. Ja sitten tekisi opiskelun ohessa siivoojan töitä lisätienestinä. Ja sitten kun valmistuisi, niin jatkaisi siivoojan työtä jos se todella motivoi, mutta voisi ainakin mennä sitten siihen kevyempään ja parempi paikkaiseen sisäduunin, jos ei enää esim 40v perheellisenä siivoustyöt kotitöiden lisäksi houkuttele!

Vierailija kirjoitti:

Arvostan suuresti. Itse erehdyin käymään yliopiston ja valmistumaan sieltäkin erinomaisin arvosanoin, mutta päädyin valmistumisen jälkeen koulutusta vaatimattomiin, vähemmän arvostettuihin ja matalasti palkattuihin töihin. Olisihan Iidakin voinut laillani hankkia tässä välissä kympin tytölle ominaisen akateemisen humanistisen pilipalitutkinnon – ja päätyä sitten siivoamaan vessoja. Tässä on nyt vain oikaistu yksi yhteiskunnallisesti kallis ja kaikille osapuolille täysin tarpeeton välivaihe.

Niin kuin se toinen "kympin tytön" vaihtoehto olisi akateeminen "pilipalitutkinto". Suurin osa akateemisista tutkinnoista on ihan muuta kuin pilipalitutkintoja ja työllistymisprosentti ja palkkataso ovat ainakin keskiarvotasoa tai sitä korkeampia ainakin kun työvuosia alkaa olla kohtalaisesti kertyneenä.

Itse näin "kympin tyttönä" alkaa ketuttaa tämä yleistys. Meitä on paljon myös aloilla (esim. laki, lääketieteellinen, tekniikka, kaupallinen), joilla on hyvät työllisyysnäkymät ja palkkaus. Aika vähän loppu viimein opinahjoista on näitä työttömyyteen johtavia "pilipalialoja", mitä kaikkea niillä käsitetäänkään.

Ihan kuin naisilla ei olisi muita vaihtoehtoja kuin olla siivooja tai työtön pilipalimaisteri.

En lukenut ap:n linkittämää artikkelia, mutta tulen kuitenkin jakamaan kokemukseni siivoojana olemisesta. Olen ollut useammassa siivoojan pestissä elämäni aikana. Syynä esim. 90-l lama jolloin ei saanut muuta työtä. Ennen lamaa olin kesätöissä siivoojana valtiolla ja se oli melkko leppoisaa ja hauskaa. Lama-aikana olin ison ketjun siivoojana ja tahti oli aivan kammottava. Vaikka olin hyväkuntoinen nuori, niin silmissä musteni kun niin kovaa vauhtia piti tehdä. Meillä oli sellainen "orjapiiskuri" joka oikeesti hoputti meitä kuin aerobic tunnin ohjaaja. Ja työ tuntui loputtomalta max teho jumppatunnilta. Sitten olin korkeakoulututkinnon suorittamisen jälkeen kesätöissä siivoojana kunnalla joka oli taas aika leppoisaa, mutta ei ihan sama kun silloin valtiolla. 

Siivojan työ on itse asiassa tosi mukavaa ja kiinnostavaa. Niillä on mielenkiintoisia tököttejä ja koneita. Vain ammattilaiset saa käyttää niitä vahvimpia aineita ja koneita. Kunhan ei ole mikään orjapiiskurimeininki, niin siivojan työssä saa tehdä suht itsenäisesti, välillä saa ohjeita, sitten tekee... Se on vähän kuin käsityötä koulussa, sama fiilis.

Joskus siivoojana mietin, miksi työ on niin älyttömän aliarvostettua, siis pidetään ihan aivottoman touhuna. Tajusin, että onhan siinä osaamista ja onhan se todella tärkeää työtä. En silti lähtisi barrikadeille taistelemaan heidän palkan puolesta. Tiedän monta ammattia jotka ovat todella alipalkattuja työn vaativuuteen ja vastuuseen nähden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

oon kuullu että siivoojilla voi alkaa keski-iässä tulemaan kremppaa ja selkä tai muita sairauksia, se on alan vaihto edessä. Tai sit ei. Kantsisi perustaa oma firma, kyllä töitä riittää, nostaa kunnon palkkaa. Ei huonompi kuin mikään muukaan duunarityö. Samaa raatamista olisi vaikka sairaanhoitotyö. Yliopiston jälkeen sitten olisi  omat murheet, ei esim. työllisty sille  hienolle alalleen, esim. taide, humanisti, tms.

Kremppaa tulee hommassa kuin hommassa keski-iässä. Äitini on tehnyt koko uransa ajan töitä koneen edessä. Nyt sillä on niska ja olkapäiden nivelet sökönä.

Kremppaa tulee, ellei pidä itsestään huolta. Laadukasta ravintoa, liikuntaa ja riittävästi unta ja lepoa, ei päihteitä.

On ihan turha syyttää aina töitä, kun suurimmat sairastuttajat löytyvät vapaa-ajalta ja ihan ihmisten omista valinnoista.

Paitsi että kotona käydään lähinnä lepäämässä. Vaikka viikonloppuna ottaisi kuppia, niin silti työssä tulee vietettyä ne suurimmat tunnit elämästä.

Eli kyllä työterveys ja vakuutukset pitäisi olla. Niitä remppoja tulee ja moni työ on sellaista että syke on liian korkealla ihan lääketieteellisesti, ettei sen päälle mihinkään salille saa lähteä.

Kroppa menee silloin ylikierroksille ja sydän rasittuu.

Tästähän oli juttua kun todettiin että ei duunari voi pitää omasta terveydestä huolta ja tälle on ihan perusteetkin.

Valitettavasti sinä olet nyt väärässä tässä asiassa.

On olemassa duuneja jossa ei illalla yksinkertaisesti lähdetä enää lenkille.

Pointtini onkin se, että viikonloppuna ei "oteta kuppia", jos haluaa pitää itsensä kunnossa. Ei tarvitse olla ikää kuin 30-40 ja siitä eteenpäin, niin se "kupin ottaminen" alkaa väistämättä näkyä terveydessä ja jaksamisessa. Se heikentää unen laatua ja palautumista moneksi päiväksi viikonlopusta eteen päin. Tuo helposti ylipainoa ajan myötä. Kuormittaa kroppaa ja mieltä ja estää usein viikonloppuna liikunnan harrastamisen.

Perusteet, ettei jaksa pitää itsestään huolta on suurimmilta osin viitsimisessä. Ei viitsitä syödä lounaaksi terveellistä ruokaa ja laittaa kotona normaalia ruokaa hyvistä aineksista. Ei viitsitä pitää painoa normaalina. Ei viitsitä pitää unirytmiä säännöllisenä ja nukkua riittävästi. Ei viitsitä treenata viikonloppuisin ja vapaalla. Ei viitsitä olla puputtamatta karkkia ja limsaa. Ei viitsitä olla tupakoimatta.

Jo näillä pääsee hemmetin pitkälle! Eikä tarvitse hulluna rehkiä kaikkia arki-iltoja lenkkipolulla tai salilla.