Kympin tyttö siivoojana

Mä olen omasta tahdostani osa-aikaisena duunari hommissa, saan itse päättää kuinka paljon tai vähän teen töitä ja koska. Tästä kuulen ihmettelyä kun ”pitäisi sinunkin mennä oikeisiin töihin! Harmi kun et ole kokoaikaista työtä löytänyt!” :DDD

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän tuo idealismi muutamassa vuodessa karise. Kylmä totuus on, että opiskelemalla pääsee helpompaan, mielekkäämpään ja paremmin palkattuun työhön. Välttämättä sinne yliopistoon ei tarvitse mennä, mutta joku "kunnon ammatti" kannattaa olla. Vaikka se sitten olisikin jotain käsillä tehtävää työtä.

Kouluttautumalla joutuu työhön, jota tehdään ilmaiseksi myös iltaisin ja viikonloppuisin. Tuntipalkka jää aika matalaksi, kun tekee ylimääräisiä töitä. Lisäksi koko ajan uhka irtisanomisesta, vaikka antaisit kaikkesi työssä. Suomessa kouluttautuminen ei kannata. Ylempi toimihenkilö on yhtä kuin orja.

Varsin usein kuitenkin ylempi toimihenkilö ansaitsee vähintään sen 2500€/kk.

Tätä palstaa lukemalla voisi olettaa, että 4000€....

No, siivooja, perunan lajittelija, kaupan kassa jne. joutuu tyytymään 8,5-10€ tuntipalkkaan, 2000€/kk on monellakin todella hankala ansaita.

Kun saisikin simppelin ja rennon työn, josta maksetaan 3000€/kk...

Siivoojan työ on ihan oikea työ. Ja voi olla kivaakin. Monikohan noista alentuvasti suhtautuvista kommentoijista on itse missään töissä ikinä ollutkaan?

Vierailija kirjoitti:

Toisin kuin jotkut luulevat, siivoojan työ ei ole aivan yksinkertaista hommaa. Pitää tietää pesuaineista ja kaikenlaisista muista asioista jotain. Lisäksi kiire pilaa työn. Ei kuka tahansa kylmiltään osaisi siivota oikein ja huoltaa siivousvälineitä.

Tämä. Monet luulevat siivoojan heiluttavan moppia, mutta eihän se näin ole ja siivouksen lisäksi on tunnettava tarkkaan eri materiaalit ja työ on jatkuvaa opiskelua, kun uutuuksia tulee koko ajan lisää.

Ainakin meillä ollaan tarkkoja siivoojan valinnassa, kun olen töissä rakennusliikkeessä ja jos siivooja on ammattitaidoton, eikä tunne materiaaleja, hän voi tehdä satojen tuhansien eurojen vahingon esim. krs-talon loppusiivouksessa.

En pidä yhtään hullumpana tuon "kympin tytön" ammatinvalintaa, kun työ vaatii ammattitaitoa ja osaamista enemmän kuin joku paperin pyörittäjä toimistossa. Ja hyvistä siivoojista kilpaillaan.

Opiskeluaikoina olin kaikki kesät tällaisissa "vähemmän arvostetuissa" töissä kuten keittiöapulaisena ja tehtaassa. Viihdyin kaikissa oikein hyvin ja parasta oli se, että kotona ei ikinä tarvinnut enää pohtia työasioita. Valmistuttuani opettajaksi siirryin oman alan töihin ja kyllä on saanut kotona miettiä työasioita toisenkin kerran. 

Vierailija kirjoitti:

Siivous ja vastaavat työt on minustakin mukavia kunhan työnantaja ei ole kilpailuttanut aikatauluja pilalle.

Näkee oman käden jäljen, voi olla ylpeä hyvin tehdystä työstä ja parasta kaikesta: työt loppuu sillä sekunnilla kun lähtee kotia ja vapaa-ajalla ei paljoa tarvitse työasioita miettiä.

Tämä.

Tein hieman vastaavaa työtä vakipaikassa pari vuotta. Vallan mukavaa oli, palkkakin riitti elämiseen ja säästöön jäin mutama satanen kuussa. Ei ollut stressiä (X hommat piti tehdä päivässä, mutta aikataulu oli varsin inhimillinen) ja työn aikana pystyi kuuntelemaan äänikirjoja ja opettelemaan asioita jotka kiinnostivat.

Sitten kun firman omistus vaihtui isommalle konsernille, alkoi aikataulujen kilpailuttaminen ja hommasta tuli yhtä helvettiä. Piti juosta paikasta toiseen, klikkailla raportointiin millä hetkellä tarkalleen oltiin seuraavassa paikassa, jne. Viikko tätä riitti, ja vaihdoin alaa.

Tiedoksi kylläkin että pitkälti samaa on äkkiä luvassa niissä muissakin hommissa, vaikka olisi koulutusta vastaavassa työssä. Jos nyt olisi tarjolla vastaava työ kuin ennen, harkitsisin sitä vakavasti vaikka palkka tippuisi kolmannekseen nykyisestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin kaikille opiskelu ja uraputki ei ole tavoite. Voi ajatella että on tyytyväinen elämäänsä kunhan laskut saa maksettua ja pitää työstään.

Toimistonsiivoojan työ on kyllä tosi leppoisaa, napit korville ja moppi käteen, voittaa monen muun henkisesti ja fyysisesti kuormittavan työn 1-0. 

Miksi se omaisuuden haaliminen on ihmisille niin tärkeää ja identiteetin perustaminen uraan, siinä menestymiseen ja varallisuuteen? Onhan elämässä muutakin, eikä sitä rahaa ja omaisuutta hautaan saa.

Tärkeintä on että itse nauttii elämästään. 

Valitettavaahan nykyaikana on se, että kaikki maksaa , niin eläminenkin. Puhumattakaan siitä, että on varaa siitä elämisestään nauttia.

Mihin on kadonnut ihmisten kyky nauttia elämästä ilman että siihen liittyy tavaroiden ja palvelujen ostaminen?

Onko sen nauttimisen pakko olla sisustuksen uusimista ja hemmottelulomia ulkomaille?

Vierailija kirjoitti:

Miks joku oikeasti tekis aikasia aamuja ja rankkoja päiviä jollain kahenkympin palkalla? Eiks melkein sama oo olla työtön ja jää aikaa siivota kotona

Kyllä töissäkäymisestä on hyötyä:

- Kertyy eläkettä

- Valtio saa verotuloja

On hölmöläisen ajattelua, että mielummin olisi vapaaehtoisesti työttömänä kuin töissä. Suomen valtiolla ei ole nyt eikä tulevaisuudessakaan varaa maksella työttömyyskorvauksia sellaisesta syystä, että työssäkäynti ei vain kiinnosta.

On paljon ihmisiä keillä loppuu työsopimus ja he joutuvat olemaan työttöminä ja etsimään uuden työn. Työttömyyskorvaus-järjestelmä on tarkoitettu tätä varten, että väliaikaisesti olisi tuloja samalla kun etsii uutta työtä.

Suomen valtio ottaa nykyään joka vuosi liikaa lainaa, yksi syy nimenomaan suuret työttömien ja toimeentulotuki- saajien menot.

Miten oletatte että tulevaisuudessa rahoitetaan työttömyyskorvaus-järjestelmä?

Suomen luottoluokitus on huonontunut vuosien varrella. Joku päivä ollaan tilanteessa että Suomi ei saakkaan lainaa muilta mailta enää helposti.

Nyt pitäisi äkkiä saada yrittäjyys Suomessa kuntoon, että olisi tarpeeksi yrittäjiä ja palkansaajia.

Hirvittää ajatella millainen maa Suomi olisi asua jos tämä sama suunta jatkuu, että työtä vieroksutaan ja valtio ei saa riittävästi verotuloja. Ja lainanotto valtiolle ei olisi enää mahdollista, eikä olisi valtiolla rahaa maksaa työttömille korvauksia, millä ihmiset sitten eläisivät?

Kannattaa jokaisen työttömän miettiä tätä, ja ottaa asenne että kyllä työssäkäymisestä on itselle ja yhteiskunnalle enemmän hyötyä kuin työttömyydestä. Ja tärkeää on juurikin hakeutua sellaiseen työhön joka tuntuu jollain lailla mielekkäältä, että pelkkä työnkin sisältö palkitsee, ei pelkästään raha.

Pienitalomaalta kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miks joku oikeasti tekis aikasia aamuja ja rankkoja päiviä jollain kahenkympin palkalla? Eiks melkein sama oo olla työtön ja jää aikaa siivota kotona

Kyllä töissäkäymisestä on hyötyä:

- Kertyy eläkettä

- Valtio saa verotuloja

On hölmöläisen ajattelua, että mielummin olisi vapaaehtoisesti työttömänä kuin töissä. Suomen valtiolla ei ole nyt eikä tulevaisuudessakaan varaa maksella työttömyyskorvauksia sellaisesta syystä, että työssäkäynti ei vain kiinnosta.

On paljon ihmisiä keillä loppuu työsopimus ja he joutuvat olemaan työttöminä ja etsimään uuden työn. Työttömyyskorvaus-järjestelmä on tarkoitettu tätä varten, että väliaikaisesti olisi tuloja samalla kun etsii uutta työtä.

Suomen valtio ottaa nykyään joka vuosi liikaa lainaa, yksi syy nimenomaan suuret työttömien ja toimeentulotuki- saajien menot.

Miten oletatte että tulevaisuudessa rahoitetaan työttömyyskorvaus-järjestelmä?

Suomen luottoluokitus on huonontunut vuosien varrella. Joku päivä ollaan tilanteessa että Suomi ei saakkaan lainaa muilta mailta enää helposti.

Nyt pitäisi äkkiä saada yrittäjyys Suomessa kuntoon, että olisi tarpeeksi yrittäjiä ja palkansaajia.

Hirvittää ajatella millainen maa Suomi olisi asua jos tämä sama suunta jatkuu, että työtä vieroksutaan ja valtio ei saa riittävästi verotuloja. Ja lainanotto valtiolle ei olisi enää mahdollista, eikä olisi valtiolla rahaa maksaa työttömille korvauksia, millä ihmiset sitten eläisivät?

Kannattaa jokaisen työttömän miettiä tätä, ja ottaa asenne että kyllä työssäkäymisestä on itselle ja yhteiskunnalle enemmän hyötyä kuin työttömyydestä. Ja tärkeää on juurikin hakeutua sellaiseen työhön joka tuntuu jollain lailla mielekkäältä, että pelkkä työnkin sisältö palkitsee, ei pelkästään raha.

Harmi kyllä sellaiset työt ovat harvassa.

Pääsyy on siinä että halutaan jatkuvasti maksimoida elintaso. Ihmiset kisaavat toisiaan vastaan siinä kellä on vähän tyylikkäämpi talo, vähän uudempi auto tai yksi ylimääräinen lomamatka vuodessa. Ja tietysti Suomi kisaa muita maita vastaan BKT:n kasvussa, samalla kun planeetta hukkuu saasteisiin.

Tehokkuus saavutetaan pitkälti skaalaeduilla, eli sillä että suurin osa työpaikoista on suuryrityksissä ja ketjuissa. Työ niissä on kiireistä, äärimmilleen kilpailutettua, jatkuvasti muuttuvaa ja sellaista jossa mahdollisuuksia vaikuttaa omaan työhön on aina vain vähemmän.

Ihan aiheellisesti yhä useampi kysyy huvittaako tällaisessa kehityksessä olla mukana. Itsekin olen harkinnut vakavasti jättäytymistä ulos työelämästä, ja pysyvästi.

Stressi, masennus ja työkyvyttömyys yleistyvät vuosi vuodelta. Jo yli 400 000 suomalaista tekee jossain muodossa työtä sosiaalietuuksia vastaan koska heillä ei ole mahdollisuuksia päästä mukaan oravanpyörään palkkaa vastaan. Ja tämä joukko kasvaa automatisaation myötä koko ajan.

 

Itsekin tykkäisin hyvin jostakin matalamman tason "liukuhihnatyöstä", jossa kumminkin pääsee näkemään elämää ympärillä. En aspa-ammatista kuitenkaan. Olen oikeustieteen opiskelija, myös kympin tyttö. En silti ole ikinä nähnyt järkeä raataa enemmän kuin omaan tyytyväisyyteensä rahaa tarvitsee, ja itse olen täysin tyytyväinen keskikokoiseen asuntoon tai taloon lähellä luontoa. Tämä minulla siis on jo. Voisin aivan hyvin asua nykyisessä asunnossani loppuikäni. En ole vielä varma, jäänkö oman alani töihin.

Siivoojaksi en kuitenkaan lähtisi kemikaalialtistuksen ja työergonomian takia, koska toisaalta mikään työ ei ole minulle myöskään oman terveyteni arvoinen. Minua hirvittää jo käyttää WC-ankkaa ja hönkiä pytyn äärellä sen jälkeen harjaamassa. Laitossiivouksessa käytettävät kemikaalit ovat kymmenen kertaa tujumpia ja niille altistuu päivittäin. Keuhkosyöpäkin on ihan mahdollinen.

Olen varmaan tällainen Suomen valtion kauhukakara, kun en ole halukas uhraamaan omaa terveyttäni ja hyvinvointiani, jotta valtio saa enemmän verotuloja, vaan aion tehdä työtä vain kun on taloudellisesti pakko eli sen verran, että tuilla ei joudu loisimaan. Maksamani eläkemaksutkin lienevät yksipuolinen diili.

Ärsyttää osan kommentoijan ja ihmisten asenteet siivoojaa kohtaan, työpaikallakin kokee et on alempaa sakkia, koska siivooja

Voisitte mennä peilin eteen ja miettiä olisiko asenne muutos paikallaan

Myös harhakäsitys et kuka tahansa osaa siivota ja pääsee töihin ei päde

Pitää tietää materiaalit millä siivotaan, pesuaineet, Väärä pesuaine voi pilata pinnat ja lattian, tilannetajua mikä tila siivotaan milloinkin

Nykyään siivoojilta vaaditaan liikaa ja aina tulee vuosittain meille kuormitusta, kun pitäisi tehdä mutta ei ole aikaa ja lisähommia teetetään

Mikäs siinä. Kunhan vaan ei ala vanhempana kaduttamaan ja luulen, että niin tulee käymään. Siivous on kuitenkin raskasta ja alipalkattua hommaa, harva jaksaa eläkeikään saakka. Mun mielestä ois ainakin se lukio kannattanut käydä. Jos haluaa myöhemmin opiskelemaan niin helpompi päästä. Noin fiksu saisi varmasti hyvät paperit. Mut jokainen tyylillään...

En ihan ollut "kympin tyttö". Lukuaineiden keskiarvo oli 9,3. Lukiokin sujui hyvin. Sain silloisen mieheni kanssa kaksi lasta, jotka molemmat paljastuivat erityisiksi.  Elämä oli lukuisia palavereita, kuntoutuksia ym. täynnä. Sitten tuli avioero, kun mies koki elämänsä menneen pilalle, ja ettei jaksanut.

Kun lapset menivät kouluun, minulla oli vihdoinkin aikaa työlle. Sain osapäiväisen siivoustyön ilman koulutusta. Pidän työstäni, mutten edelleenkään ajattele sen olevan elämäni sisältö. Työ on vain työtä. Elämä on jossain muualla. En ajattele, että minun pitäisi tehdä jotain merkittävää, tai muuttaa maailmaa. Olen hyvä sellaisena, kuin olen, missä työssä hyvänsä.

Itse olen suunnittelija mutta viihdyn enemmän asennushommissa

Olin aiemmin konttorirottana insinööritoimistossa. Työt konttorissa ihan täyttä helvettiä.

Kouluttauduin työn työn ohessa sähköasentajaksi ja olen helvetisti onnellisempi mmj:tä vetäessäni. N. 4000€ kuukausipalkalla elää hyvin, kun ei liikoja tuhlaile.

Harhakuvitelmia, että konttorityöt olisivat jotenkin miellyttävämpiä ja helpompia. Selkäkin paremmassa kunnossa, kuin istumatyössä.

Vierailija kirjoitti:

Siivoojana hyvässä yrityksessä voi viettää hidasta elämää. Ehtii nauttia ja elää hetkessä. Töissä on hiljaista ja ihmisiä tapaa vähän. Nekin ovat mukavia siivoojalle. Huolet ei paina.

Maanantaina ketään ei voisi kiinnostaa jos on vähän krapulassa. ehee ehee

Näin on. Voi jammailla ja ruokkiksella ottaa oluen jos toisenkin. Ja ei ketään kiinnosta.

Napit korvissa vaan siivoilla.

Tiesin nuorena että minusta tulee siivooja, kun perjantaina tein viikonloppusiivouksen lukion jälkeen. Otin aina kylmästä pari olutta ja jotenkin sitä vaan tykkää pienissä siivoilla.

Periaatteessa näillä palkoilla ei kyllä hirveästi oma terveys kiinnosta siinä mielessä, kun joku viisasteli että kannattaisko jättää kupin ottaminen viikonloppuna vähemmälle, niin olisi aikaa leikkiä Kekkosta metsässä.

Niin ei. Siis jos säästöön jäisi enemmän, nin voisi laskelmoida muita nautinnon muotoja. Esimerkiksi säästää ulkomaan lomaan tai kylpylään. Mut se muutama kymppi viikonloppuna kaljoihin on se taloudellisesti ja hedonistisessa mielessä paras valinta tällä elintasolla.

Muutenhan tarvittaisi kalliit lenkkarit pari kertaa vuodessa, kun menee rikki. Talvelle omat ja kesälle omat.

Ei näillä palkoilla harrastella trikoojuoksuja. Lähinnä pitäsi vetää jesaria lenkkareiden ympärille.

Siis jos ainoa hyöty kupin ottamisen jättämisellä  on pidempi työura, niin ei.

Mieluummin elän lyhyen ja nautinnollisen elämän kuin pitkän ja vaivalloisen. Tällä elintasolla.

Tarkoituksena on juurikin saada keuhkosyöpä tupakoimalla.

Siivoilu on ihan jees, palkat ei ole ja usein työtahti on ihan epärealistinen.

Eli ei edes ole varaa teettää töitä.

5 min vessan siivoiluun ei ole riittävästi aikaa.

Terveisiä menneestä maailmasta. Täällä laitoshuoltaja, FM (kulttuuriala), tässä järjestyksessä. Arvatkaapa kumpi homma maksoi asuntolainan ja elätti perheen? Jep.

Keikkailen edelleen ensimmäisessä ammatissani, kokopäivätöitä en aio enää tehdä. Raha jää kakkoseksi vapaa-ajalle. Tämä työ ei tule kotiin mukaan eikä aiheuta vähintäkään stressiä, tulee selkärangasta. Elämä on muualla.

Vähän ot mut omat lempparit baareissa on juurikin parturikampaajat ja siivoojat. Osaavat ottaa kuppia kunnolla ja ripeästi. Jutustelun laatu on myös mitä mainiointa.

Siis kun vertaa joihinkin muihin, niin ei käytetä aikaa turhan siihen siemailuun. Se tölkki menee kitusiin tosi nopeesti. Ei haaskata aikaa illasta. Otetaan se hetki nyt heti eikä huomenna.

Tätä mä arvostan erityisesti miehenä erityisesti perjantaisin.

Tykkään tosi kovasti tälläsestä mentaliteetista.

Perjantaina kun olin lähdössä jatkolle niin pirkko totesi ihan rempseästi että mun on turha haaveilla mistään suuremmista, kun ei hän kokemuksesta lähde naimaan noin kännisen ukon kanssa.

Eli sanoi suoraan että turha yrittää, kun tuskin ottaa eteen. Ja oikeassahan se oli. Syvällä sisimmissäni tiesin sen itsekin.

Siksi on järkevintä keskittyä vaan siihen viinaan ja rehelliseen jutteluun.

t. Ripa 52

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän tuo idealismi muutamassa vuodessa karise. Kylmä totuus on, että opiskelemalla pääsee helpompaan, mielekkäämpään ja paremmin palkattuun työhön. Välttämättä sinne yliopistoon ei tarvitse mennä, mutta joku "kunnon ammatti" kannattaa olla. Vaikka se sitten olisikin jotain käsillä tehtävää työtä.

Kyllä tuo tyttö on se, jolla on kunnon ammatti esim. minuun verrattuna. 7 vuotta kulutin yliopistossa, mutta

minulla ei ole mitään konkreettisia taitoja. Pyörittelen numeroita ruudun äärellä eikä palkkaakaan päätä huimaa. Jotain muutosta tarvisi, mutten tiedä mitä ja missä. Samaa turhuutta tämä kaikki on, siivoaminen ja korkeakoulutus.

Joskus oli ½-vuotinen Talouskoulu. Se pitäisi vieläkin olla, nyt kaikille pakollisena.

En haluaisi edes tietää asiasta, mutta akateemisia varsinkin miehiä mitä tiedän, homepallot kasvaa keittiössä, ei tajuta mitään käytännön asioita. Käytännön ihmistä sitten pyydetään paikalle kaveripohjalta jeesimään. Palkkaa ei maksettu.

Pienikin ihmetys laukaisi defenssin: ettei hän ainakaan siivooja ole, kun on akateeminen. Enemmän taisi olla kyse heikosta itsetunnosta ja laiskuudesta.

Rahat oli myös aina loppu.

Kummasti sain omat pienet käytännön rahat riittämään ja sekin laukaisi vihan. No ehkä naiset on vähän fiksumpia.

Tykkäsin pienenä siivota kotona ja olin aina kahdeksalta aamulla rullaamassa mattoja pois ihan innoissaan. Lukion jälkeen tein siivoojan hommia muutaman vuoden, mutta asiakkaiden itsekkyys ja ajattelemattomuus sai lopulta vaihtamaan muualle hommiin. Ajattelin jopa jossain vaiheessa että työ on kivaa ja harrastuksiinkin jäi hirveästi energiaa, mutta herkistyin liikaa sille ihmisten perseilylle.

Toinen asia on työyhteisöt: työkavereissa on paljon vähän koulutettuja ja suoraan sanottuna yksinkertaista porukkaa. Pahinta on laiskat, epämotivoituneet työkaverit, jotka osaavat puhua lounaalla vaan temppareista ja ihmettelee asioita jotka kuuluu yleissivistykseen. Se ei kaikille sovi ja tekee mieli vaan lähteä. Olen myös tavannut paljon vanhempia, sydämelisiä leidejä joiden kanssa oli ilo jakaa arkea, mutta hyvä työyhteisö osuu kohdalle vain tosi harvoin. Ehkä tällä kympin tytöllä kävi hyvä tuuri.