Kympin tyttö siivoojana

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin kaikille opiskelu ja uraputki ei ole tavoite. Voi ajatella että on tyytyväinen elämäänsä kunhan laskut saa maksettua ja pitää työstään.

Toimistonsiivoojan työ on kyllä tosi leppoisaa, napit korville ja moppi käteen, voittaa monen muun henkisesti ja fyysisesti kuormittavan työn 1-0. 

Miksi se omaisuuden haaliminen on ihmisille niin tärkeää ja identiteetin perustaminen uraan, siinä menestymiseen ja varallisuuteen? Onhan elämässä muutakin, eikä sitä rahaa ja omaisuutta hautaan saa.

Tärkeintä on että itse nauttii elämästään. 

Pienet tulot kyllä rajoittaa aika tavalla sitä, miten elämästään voi nauttia. Monet haluavat kivan kodin, syödä hyvin, kauniita vaatteita, viihdettä, elämyksiä, matkustaa ja mahdollisesti perheen.

Mitä isommat tulot, sitä isommat menot. Olen nähnyt tapauksia, joille mikään ei riitä. Yleensä on sellainen kateellinen ja kilpailullinen luonne, jolla ei ole paljonkaan mielikuvitusta. Vertailee jatkuvasti, mitä muilla on, niin sitä minäkin keksin haluta.

Osa ei ymmärrä, että vapaa-aikakin on arvokasta. Isotuloisilla harvoin on lomaa tai huolettomia iltoja ja viikonloppuja. Kiire ei ole kivaa.

Ja pienituloiset hommat ovat stressittömämpiä ja vähemmän vastuullisia töitä. Silloin työkin jää taakse, kun sulkee perässään työpaikan oven. Sekin on ihanaa, kun saa nukkua yönsä hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Niin kaikille opiskelu ja uraputki ei ole tavoite. Voi ajatella että on tyytyväinen elämäänsä kunhan laskut saa maksettua ja pitää työstään.

Toimistonsiivoojan työ on kyllä tosi leppoisaa, napit korville ja moppi käteen, voittaa monen muun henkisesti ja fyysisesti kuormittavan työn 1-0. 

Miksi se omaisuuden haaliminen on ihmisille niin tärkeää ja identiteetin perustaminen uraan, siinä menestymiseen ja varallisuuteen? Onhan elämässä muutakin, eikä sitä rahaa ja omaisuutta hautaan saa.

Tärkeintä on että itse nauttii elämästään. 

Valitettavaahan nykyaikana on se, että kaikki maksaa , niin eläminenkin. Puhumattakaan siitä, että on varaa siitä elämisestään nauttia.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän tuo idealismi muutamassa vuodessa karise. Kylmä totuus on, että opiskelemalla pääsee helpompaan, mielekkäämpään ja paremmin palkattuun työhön. Välttämättä sinne yliopistoon ei tarvitse mennä, mutta joku "kunnon ammatti" kannattaa olla. Vaikka se sitten olisikin jotain käsillä tehtävää työtä.

Kouluttautumalla joutuu työhön, jota tehdään ilmaiseksi myös iltaisin ja viikonloppuisin. Tuntipalkka jää aika matalaksi, kun tekee ylimääräisiä töitä. Lisäksi koko ajan uhka irtisanomisesta, vaikka antaisit kaikkesi työssä. Suomessa kouluttautuminen ei kannata. Ylempi toimihenkilö on yhtä kuin orja.

Vierailija kirjoitti:

Siivoojana hyvässä yrityksessä voi viettää hidasta elämää. Ehtii nauttia ja elää hetkessä. Töissä on hiljaista ja ihmisiä tapaa vähän. Nekin ovat mukavia siivoojalle. Huolet ei paina.

Juu lattanamadotkin varmaan tykkää elämästään. Syö, ulostaa ja lisääntyy. Täydellinen elämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän tuo idealismi muutamassa vuodessa karise. Kylmä totuus on, että opiskelemalla pääsee helpompaan, mielekkäämpään ja paremmin palkattuun työhön. Välttämättä sinne yliopistoon ei tarvitse mennä, mutta joku "kunnon ammatti" kannattaa olla. Vaikka se sitten olisikin jotain käsillä tehtävää työtä.

Kouluttautumalla joutuu työhön, jota tehdään ilmaiseksi myös iltaisin ja viikonloppuisin. Tuntipalkka jää aika matalaksi, kun tekee ylimääräisiä töitä. Lisäksi koko ajan uhka irtisanomisesta, vaikka antaisit kaikkesi työssä. Suomessa kouluttautuminen ei kannata. Ylempi toimihenkilö on yhtä kuin orja.

Ei välttämättä on plajon yrittäjiä joilla se firma on tuottoisa vaikka pohjakoulutusta ei olisikaan. 

Mistäs tuota tietää vaikka perustaisi suhteillaan oman siivousfirman rahastuisi sillä. On näitäkin tapauksisa nähty. Kun aloitettu hanttihommista ostettu tai perustettu firma, joka sitten onkin menestynyt, myyty se ja eletty varhaiseläkkeellä voitollaan. Tiedän muutamankin tapauksen. 

Vierailija kirjoitti:

Niin, korkeakoulututkintoa vaativat työt eivät ole mitään helppoja nekään.

Työt tulee kotiin, pitää olla kaikesta vastuussa, suunnitella töitään ja kehittää itseään samalla opiskellen erinäisiä tehtäviin kuuluvia pakollisia uudistuksia, jotka eivät lopu koskaan. Jatkuva kiire, riittämättömyydentunne ja turhautuminen pienenä osasena firman rattaissa.

Mieluusti olisin vain kahvilan tarjoilija tai siivooja, jonka homma jää sinne töihin, kun oven laittaa takanaan kiinni. Palkka on pienempi, mutta sen korvaavat lisääntynyt vapaa-aika, stressittömyys, pienempi vastuu ja kevyemmät veroprosentit.

Voit koska tahansa lähteä 0-tuntisopparilla tarjoilijaksi. Mikä estää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siivoojana hyvässä yrityksessä voi viettää hidasta elämää. Ehtii nauttia ja elää hetkessä. Töissä on hiljaista ja ihmisiä tapaa vähän. Nekin ovat mukavia siivoojalle. Huolet ei paina.

Juu lattanamadotkin varmaan tykkää elämästään. Syö, ulostaa ja lisääntyy. Täydellinen elämä.

Useinhan se on että mitä vaatimattomampi elämä sen nautinnollisempi. Oletuksena ettet muuta halua tai tarvitse. Ihmisille on myyty materialismin ja kulutuksen tuoma onnellisuuden harha. Se on luotu illuusio jossa joko masennutaan sitä tavoitellessa tai petytään tavoitteen saavuttaessa, kun huomataan että niin eihän se tuonutkaan tai lisännyt onnellisuutta, vei kyllä paljon. Toki jotkut elää tuossa harhassa ikänsä, eivätkä koskaan herää ja mikään ei ikinä riitä, koska sitä riittämättömyyttä yritetään paikata asialla joka ei sitä paikkaa. 

Miks joku oikeasti tekis aikasia aamuja ja rankkoja päiviä jollain kahenkympin palkalla? Eiks melkein sama oo olla työtön ja jää aikaa siivota kotona

Laitoshoitajan työ ei ole pelkästään siivousta! Sairaalassa esim. Potilaille jaetaan aamupala, lounas, kahvit, päivällinen ja iltapala (tästä voi jo päätellä kuinka paljon siivoukseen jää aikaa), potilas kuljetukset osastolta toiselle/ tutkimuksiin. Ateriatilaukset, vuodevaatetilaukset, vuodehuolto, siivous.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hän oli suorittanut vasta peruskoulun. Siitä on hyvin pitkä matka yliopistotutkinnon suorittamiseen. Silti jutussa maalaillaan, miten hänestä olisi voinut tulla lääkäri. Voisi tulla, mutta voi olla että ei selviäisi edes lukiosta. Mahdotonta tietää peruskoulun arvosanojen pohjalta.

Sitä en ymmärrä, mitä erityisen hienoa muka siivoojan työssä on? Raskasta, tylsää ja huonosti palkattua.

Ihmettelin myös tätä suuresti. Minäkin olin peruskoulussa laiska kympin tyttö, lukiossakin vielä yli ysin. Peruskoulussa ja lukiossakin pärjää vielä TO-DEL-LA vähäisellä opiskelulla, mutta pääsykokeiden ja yliopisto-opintojen aikana ainakin minulla raja tuli vastaan ja kurssien läpäiseminenkin vaatii säännöllistä ja johdonmukaista opiskelua. Ei jonkun peruskoulun päättötodistuksen perusteella voi sanoa yhtään mitään.

Joku ongelma tuossa pitää sitten olla. Itselläni yläasteen ka n. 7 pintaa, lukiosta taitaa ka olla alle 6, kirjoituksista A rivi... yliopistossa ka on 4, muutamia työläämpiä kursseja on ollut, mutta vapaa-aikaa on runsaasti, ei koulu juurikaan aikaa vie. 40h/vko työn ohessa suoritan maisterin tutkinnon 5 vuodessa ja tuo siksi, että olen laiskotellut paljon. Juuri olin 6kk etten tehnyt opintojen eteen yhtikäs mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo kertoo älykkyydestä ja ymmärryksestä, ettei korkeat oppiarvot tuo onnea.

Myös siitä että on laskelmoiva. Meillä on inflaatio korkeastikoulutetuista.

Todennäköisesti hän silti menisi siivoomaan yliopistossa opiskellessa aina välipäivinä ja valmistuttuaan esimerkiksi opettajaksi, toteaisi että ei tämä olekaan minun alani.

Sitten menisi siivoomaan kuitenkin, kun opettajan hommat on niin helvetin mahdottomiksi tehty.

Naurettavaa, kun päättäjät (ainakin opetusministeri) on puhunut, että yli 60% ikäluokasta pitäisi korkeakouluttaa. Lisääkö koulutus työpaikkoja? Ei lisää ja lisäksi aiheuttaa tuota inflaatiota. Suomessa korkeakoulutetut on euroopan huonoiten palkattuja. Ei se kannata ainakaan rahan takia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

oon kuullu että siivoojilla voi alkaa keski-iässä tulemaan kremppaa ja selkä tai muita sairauksia, se on alan vaihto edessä. Tai sit ei. Kantsisi perustaa oma firma, kyllä töitä riittää, nostaa kunnon palkkaa. Ei huonompi kuin mikään muukaan duunarityö. Samaa raatamista olisi vaikka sairaanhoitotyö. Yliopiston jälkeen sitten olisi  omat murheet, ei esim. työllisty sille  hienolle alalleen, esim. taide, humanisti, tms.

Kremppaa tulee hommassa kuin hommassa keski-iässä. Äitini on tehnyt koko uransa ajan töitä koneen edessä. Nyt sillä on niska ja olkapäiden nivelet sökönä.

Kremppaa tulee, ellei pidä itsestään huolta. Laadukasta ravintoa, liikuntaa ja riittävästi unta ja lepoa, ei päihteitä.

On ihan turha syyttää aina töitä, kun suurimmat sairastuttajat löytyvät vapaa-ajalta ja ihan ihmisten omista valinnoista.

Kyllä niitä vaivoja aiheuttaa myös yksipuolisen kuormituksen aiheuttama rasitus.

Esimerkiksi CAD- hommissa saa jopa invalidisoivia rasitusvammoja.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen myös ns kympin tyttö ja tällä hetkellä vakitöissä metallifirmassa siivoojana ma-pe 6.00-14.30. palkka on toki aika pieni mutta tulen sillä oikein hyvin toimeen, n. 1400 jää käteen kuussa. Kaikki ihmettelevät musta, että miksi et hanki kunnon töitä ja miksi tyydyt johonkin siivoojan työhön. Mutta mä tykkään työstäni, superintroverttina saan pääsääntöisesti olla päivät yksin ja tehdä yksin, toki juttelen muille työntekijöille niitä näitä päivittäin. Töistä ei tarvi stressata, niitä ei tarvitse viedä kotiin eikä täällä ole edes kovin tiukka aikataulu hommiin, vaan ehtii yleensä tehdä ihan rauhassa. En jotenkin näe enää järkeä lähteä esim opiskelemaan mitään. Uutta työpaikkaa silmäilen vähän väliä, mutten ota siitä stressiä.

Sinulla on harvinaisen hyvä työpaikka.

Älä pidä sitä itsestään selvänä!

Moni saa hanttihommista tuon verran bruttona 7,5h työpäivällä.

Sorry, olihan sulla täydet tunnit...

Uutisen tyttö vaikutti viihtyvän ammatissaan, en yhtään epäile etteikö olisi hänelle paras valinta. Kyllä siivoajan työssäkin pärjää paremmin jos on älykäs ja tykkää opiskella. Siivoustyössä on säännöllisesti koulutuksia ja uusia työtapoja ja koneita tulee käyttöön, joihin perehdytetään. Siinä auttaa, kun on älykäs ihminen joka on oppimiskykyinen.

Olen ollut yli 5 vuotta töissä siivoajana ja voin kertoa hyvät ja huonot puolet:

Hyvät puolet:

-Työ on helppoa, ja kun opit työnkuvasi, työ hoituu helposti samalla rutiinilla

- Työ ei ole stressaavaa. Siivotessa saa "aivot narikkaan" ja voi samalla miettiä jotain mukavaa kun siivoaa

- Työn tuloksen näkee heti, ja oman käden jäljen

- Töitä ei tarvitse viedä kotiin

- Töissä saa paljon hyötyliikuntaa

Huonot puolet:

- Itse kaipaan sosiaalisena ihmisenä juttuseuraa ja siivojan työ on enimmäkseen itsenäistä ja hiljaista. Joskus siivotaan myös työparin kanssa.

- Työtahti on usein mitoitettu liian tiukaksi. Koko ajan pitäisi kävellä nopeasti, ja robotin lailla edetä tehokkaasti. Luovia hengähdystaukoja ei voi pitää, muutoin työn laatu kärsii.

- Työtahdin nopeus kostautuu kun ei pysty pitämään istuma / venytystaukoja joita fyysinen työ vaatii. Se näkyy kropassa, alkaa tulla jumeja ja monenlaista vaivaa tulee iän myötä. Siihen ei auta edes hierojat tai palauttava liikunta, jos työ on liian rankkaa kropalle.

- Positiivista palautetta kuulee harvoin töissä.

Jos työn tekee hyvin, ainoastaan itse voi olla tyytyväinen ja kehua itse itseään. Jos taas pölyä on jäänyt sohvien alle tai vaipparoskis unohtuu tyhjentää, negatiivinen palaute on nopeaa ja sitä tulee varmasti.

Muutoin olen tykännyt siivoamisesta työnä, ja siisti lopputulos saa iloiseksi, kun teen töitä.

Olen kuitenkin harkinnut alanvaihtoa, sillä

kaipaan enemmän sosiaalista kanssakäymistä työpäiviin. Myös siivouksessa työtahti on mielestäni liian tiukka, sillä usein joudun kävelemään jatkuvasti reipasta vauhtia ja hengästyn. Työpäivän jälkeen on usein poikki 2-3 h ja vain makoilen sohvalla tv:tä katsellen. Haluaisin tehdä töitä hieman hitaammalla tahdilla, niin olisi energiaa jäljellä vielä työpäivän lopuksi.

Nostan hattua. Olen itse se kympin tyttö, joka puski pahimpaan mahdolliseen, haastavaan korkeakoulutuksen vaatimaan työhön. Palkka onneksi kompensoi työnkuvaa hyvin mutta siihen se jääkin.

Usein tulee mietittyä, että laitoshuoltajanakin saisi kuitenkin voita leivän päälle ja lainan maksettua, ja vapaa-aikakin olisi silloin oikeasti vapaa-aikaa...haaveilen myös välillä, että downshiftaisin nurmikonleikkaajaksi kunnalle :D

Vierailija kirjoitti:

Miks joku oikeasti tekis aikasia aamuja ja rankkoja päiviä jollain kahenkympin palkalla? Eiks melkein sama oo olla työtön ja jää aikaa siivota kotona

Miksi, niin samaa voisi kysyä miksi käydä töissä kun voi varastaa ja elää sillä. 

Ymmärrän häntä hyvin. Vaikuttaa tyypiltä, jolle raha, omaisuus ja materia eivät ole elämän keskipiste, vaan saa iloa aineettomista, yksinkertaisista asioista. Kohtuuden ihminen. Tykkään ja ihailen. Siivojan työ on tärkeää, ilman heitä hukkuisimme pskaan....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siivoojana hyvässä yrityksessä voi viettää hidasta elämää. Ehtii nauttia ja elää hetkessä. Töissä on hiljaista ja ihmisiä tapaa vähän. Nekin ovat mukavia siivoojalle. Huolet ei paina.

Juu lattanamadotkin varmaan tykkää elämästään. Syö, ulostaa ja lisääntyy. Täydellinen elämä.

Useinhan se on että mitä vaatimattomampi elämä sen nautinnollisempi. Oletuksena ettet muuta halua tai tarvitse. Ihmisille on myyty materialismin ja kulutuksen tuoma onnellisuuden harha. Se on luotu illuusio jossa joko masennutaan sitä tavoitellessa tai petytään tavoitteen saavuttaessa, kun huomataan että niin eihän se tuonutkaan tai lisännyt onnellisuutta, vei kyllä paljon. Toki jotkut elää tuossa harhassa ikänsä, eivätkä koskaan herää ja mikään ei ikinä riitä, koska sitä riittämättömyyttä yritetään paikata asialla joka ei sitä paikkaa. 

Itse näen kyllä haastavan ja kehittymistä vaativan työn itseisarvona, palkka on vain plussaa jos nauttii työstänsä. Tavoitteet voivat liittyä muuhunkin kuin asemaan tai materiaan, ammatilliseen kehitykseen. Töissä kuluu niin paljon aikaa ihan tavallisilla 8 tunnin päivillä, että mielummin teen jotain innostavaa ja kiinnostavaa. Se luo aitoa onnellisuutta, onnistuminen ja oppiminen, itsensä likoon laittaminen. Liika helppous lamaannuttaa. Toki näitä kokemuksia voi yhtä hyvin saada työn ulkopuolellakin.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen vain kiitettävän tyttö lukiosta ja tällä hetkellä mäkissä töissä. Ei huvita kouluttautua lisää kun nykyinen palkka on n. 1800€ ja tulot tippuisi helvetisti jos menee opiskelemaan. Saan aamu ja päivävuoroja eikä tarvitse kotona miettiä töitä yhtään. Eikä mikään ala motivoi. Hoitoala kiinnosti, mutta en opiskele sinne kun on kuulemma täyttä sontaa.

"Kun on kuulemma". Jos jokin ala kiinnostaa, kannattaa ottaa selvää eri mahdollisuuksista. Joka paikassa kaikki ei ole täyttä sontaa. Hesariin oli äskettäin haastateltu kolmea terveyskeskuslääkäriä. Kaksi heistä vaihtaa muualle kuin terveysasemalle, kun pakollinen harjoittelu loppuu, yksi oli tyytyväinen ja aikoo jatkaa. Voiko siis tämän perusteella sanoa, että lääkäriksi ei kannata opskella, koska kaikki on täyttä sontaa?