Lue keskustelun säännöt.
Vihdoin selvisi syy miksei mies halua naimisiin
Hmh
07.03.2020 |
Otsikko on ehkä vähän harhaanjohtava, tarkemmin sanottuna mies ei siis halua kihloihin.
Ollaan seurusteltu kahdeksan vuotta ja viimeiset neljä vuotta olen puhunut naimisiinmenosta ns. vakavasti. Minulle se on tärkeää, ns. vakaumus ja olen miehellekin sen tehnyt selväksi jo suhteen alussa, että haluan naimisiin eikä se ole sellainen asia josta voin tinkiä. Toivon, ettei keskustelu uraudu nyt vain kysymyksiin "miksi naimisiin, se on vain paperi?!" jne. Minulle se vain on todella tärkeää.
Vasta nyt, kahdeksan vuoden seurustelun jälkeen, hän täräytti, että syy siihen miksi ei halua kihloihin on, että hänen päässään kihlat =kaikki menee päin männikköä. Olen koittanut keskustella aiheesta kauniisti ja vähemmän kauniisti mutten koskaan ole saanut mitään muuta syytä vetkuttelulle kuin "emmä tiiä, joo, joskus". Hän on AINA luvannut, että mennään kyllä kihloihin ja siitä naimisiin mutta sanonut, että joskus. Nyt sanoikin tuon mikä rehellisesti siellä takana on.
En osaa ollenkaan nyt suhtautua. Tavallaan olen todella iloinen, että oli viimein rehellinen mutta myös ihmettelen miksi edelleen vertaa meitä vanhaan suhteeseensa. Meidän suhde on hyvä, kestänyt vaikka ja mitä, molemmat sanoo olevansa tässä loppuelämänsä, ainakin itse sitä tarkoitan. Hänen edellinen suhde oli parin vuoden kestävä, käsittääkseni ei kovin avoin ja päättyi siihen että nainen jätti ja ilmeisesti myös petti. Kaikkeista ikävin ajatus on, että oliko ex rakkaampi kuin minä.
Osaako kukaan neuvoa suhtautumisessa?
Kommentit (132)
Todella pitkäänhän olette olleet jo yhdessä. Miksi asiaa mietit vasta nyt? Tosi asiahan on kun yhdessä olette olleet pitkään ilman naimisiinmenoa on mieskin jo tottunut että näillä mennään eikä kaipaa muutosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin näen tilanteen selkeästi niin että mies pitää ap:tä ns. varalla ja jättää hänet kun löytyy ”parempi”. Itse lopettaisin suhteen tuollaisen miehen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet täällä jankkaa kuinka se on vain naisen päivä prinsessana. Meillä mies oli se jonka mielestä pitää olla ehdottomasti naimisissa ennenkuin aletaan yrittämään lasta. Ja mies halusi kirkkohäät. Ja mies halusi sukulaisia ja juhlat. Minulle olisi ollut mieluisinta maistraatissa käynti kaksin. Ei liikaa yleistämistä kiitos. Jutelkaa oikeasti niiden tulevien puolisoidennen kanssa toiveistanne. Älkää oletteko että ne on stereotypian mukaiset.
Olen kyllä nainen, joka kirjoitti tuon "päivä prinsessana" kommentin. Tiedän, raakaa yleistämistä ja vaikka kaikki naiset, itseni mukaan lukien, eivät olekaan prinsessoja, on naisissa tietty osuus, joka tuntuu väkisin haluavan naimisiin. En vain pysty nykypäivänä sitä ymmärtämään. Kun voi se toinen lähteä, vaikka olisikin naimissa. Prosessi vaan kestää kauemmin. Itse ainakin tunnen, että olen hyvin vahvasti sitoutunut puolisooni, vaikka ei naimissa ollakaan ja toisaalla on pareja joiden olisi ehkä parempi olla erossa, mutta naimisiin on väkisin mentävä, koska se heidän mielestään jotenkin pelastaa ja sinetöi suhteen.
Nainen on naiselle susi, huokuu tästä kommentista. Me menimme heti naimisiin, kun huomasimme olevamme raskaana. Mies saa heti syntymäsalissa isän oikeudet ja voi tehdä päätöksen lapsen ja MINUN hoidosta, jos synnytyksessä kaikki ei suju hyvin. Minä saan miehen leskeneläkkeen ja vakuutusrahat jos hänelle käy jotakin (toivottavasti ei käy, hän on upea mies). Lisäksi haluamme perheelle yhteisen sukunimen. Muitakin syitä voi olla ja KAIKKI OVAT YHTÄ HYVIÄ! Toisia naisia ei tarvitse lähteä mollaamaan jos he ajattelevat eri tavalla kuin sinä.
Itse asiasta: minusta on väärin, että mies on valehdellut noin pitkään. Vähän pelkään, että pitää joko hyväksyä se, että naimisiin ei seuraavankaan 8v aikana mennä tai sitten etsiä mies, joka on valmis sitoutumaan. Sinun aikasi alkaa palaa loppuun jos lapsia haluat vielä tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet täällä jankkaa kuinka se on vain naisen päivä prinsessana. Meillä mies oli se jonka mielestä pitää olla ehdottomasti naimisissa ennenkuin aletaan yrittämään lasta. Ja mies halusi kirkkohäät. Ja mies halusi sukulaisia ja juhlat. Minulle olisi ollut mieluisinta maistraatissa käynti kaksin. Ei liikaa yleistämistä kiitos. Jutelkaa oikeasti niiden tulevien puolisoidennen kanssa toiveistanne. Älkää oletteko että ne on stereotypian mukaiset.
Olen kyllä nainen, joka kirjoitti tuon "päivä prinsessana" kommentin. Tiedän, raakaa yleistämistä ja vaikka kaikki naiset, itseni mukaan lukien, eivät olekaan prinsessoja, on naisissa tietty osuus, joka tuntuu väkisin haluavan naimisiin. En vain pysty nykypäivänä sitä ymmärtämään. Kun voi se toinen lähteä, vaikka olisikin naimissa. Prosessi vaan kestää kauemmin. Itse ainakin tunnen, että olen hyvin vahvasti sitoutunut puolisooni, vaikka ei naimissa ollakaan ja toisaalla on pareja joiden olisi ehkä parempi olla erossa, mutta naimisiin on väkisin mentävä, koska se heidän mielestään jotenkin pelastaa ja sinetöi suhteen.
*NAIMISISSA
Ei ole vaikeaa kirjoittaa sanoja oikein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet täällä jankkaa kuinka se on vain naisen päivä prinsessana. Meillä mies oli se jonka mielestä pitää olla ehdottomasti naimisissa ennenkuin aletaan yrittämään lasta. Ja mies halusi kirkkohäät. Ja mies halusi sukulaisia ja juhlat. Minulle olisi ollut mieluisinta maistraatissa käynti kaksin. Ei liikaa yleistämistä kiitos. Jutelkaa oikeasti niiden tulevien puolisoidennen kanssa toiveistanne. Älkää oletteko että ne on stereotypian mukaiset.
Olen kyllä nainen, joka kirjoitti tuon "päivä prinsessana" kommentin. Tiedän, raakaa yleistämistä ja vaikka kaikki naiset, itseni mukaan lukien, eivät olekaan prinsessoja, on naisissa tietty osuus, joka tuntuu väkisin haluavan naimisiin. En vain pysty nykypäivänä sitä ymmärtämään. Kun voi se toinen lähteä, vaikka olisikin naimissa. Prosessi vaan kestää kauemmin. Itse ainakin tunnen, että olen hyvin vahvasti sitoutunut puolisooni, vaikka ei naimissa ollakaan ja toisaalla on pareja joiden olisi ehkä parempi olla erossa, mutta naimisiin on väkisin mentävä, koska se heidän mielestään jotenkin pelastaa ja sinetöi suhteen.
*NAIMISISSA
Ei ole vaikeaa kirjoittaa sanoja oikein.
Pyydän tuhannesti anteeksi. En tarkastanut kommenttiani huolella ja se pääsi pilaamaan päiväsi. Hyvä, että korjasit niin ei jäänyt kellekään epäselväksi mitä tarkoitin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa oudolta, että naimisiinmeo on jollekin noin kova päähänpinttymä, että siitä tarvitsee alkaa tappelemaan. Se on ihan sama oletko naimisissa kun lapsia teet. Nyt ei eletä 1800-luvulla. Jos suhde on muuten hyvä, miksi kaataa se tuommoiseen. Vai onko "päivä prinsessana" sinulle niin tärkeä.
Jos miehen asenne on tuollainen kun lainaamalleni kirjoittajalla niin miksi hän ei ole kertonut sitä heti alussa kun ap kertoi oman tahtonsa eli haluaa naimisiin? Sitäpaitsi kaikille naimisiinmeno ei tarkoita päivää prinsessana ym vaan saattaa olla vaikka pistäytyminen maistraatissa ja ravintolapäivällinen läheisimpien kanssa.
Varmaan koska ap on kakksovaihtoehto, jonka kanssa voi olla yhdessä paremman puutteessa. Tietysti ikävästi tehty mieheltä, mutta en myöskään ymmärrä miksi ap sallii tehdä noin vuosikausia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet täällä jankkaa kuinka se on vain naisen päivä prinsessana. Meillä mies oli se jonka mielestä pitää olla ehdottomasti naimisissa ennenkuin aletaan yrittämään lasta. Ja mies halusi kirkkohäät. Ja mies halusi sukulaisia ja juhlat. Minulle olisi ollut mieluisinta maistraatissa käynti kaksin. Ei liikaa yleistämistä kiitos. Jutelkaa oikeasti niiden tulevien puolisoidennen kanssa toiveistanne. Älkää oletteko että ne on stereotypian mukaiset.
Olen kyllä nainen, joka kirjoitti tuon "päivä prinsessana" kommentin. Tiedän, raakaa yleistämistä ja vaikka kaikki naiset, itseni mukaan lukien, eivät olekaan prinsessoja, on naisissa tietty osuus, joka tuntuu väkisin haluavan naimisiin. En vain pysty nykypäivänä sitä ymmärtämään. Kun voi se toinen lähteä, vaikka olisikin naimissa. Prosessi vaan kestää kauemmin. Itse ainakin tunnen, että olen hyvin vahvasti sitoutunut puolisooni, vaikka ei naimissa ollakaan ja toisaalla on pareja joiden olisi ehkä parempi olla erossa, mutta naimisiin on väkisin mentävä, koska se heidän mielestään jotenkin pelastaa ja sinetöi suhteen.
*NAIMISISSA
Ei ole vaikeaa kirjoittaa sanoja oikein.
Ihan selvästi on jäänyt oikoluku tekemättä. Ihan turhaa nillitystä sinun osalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se vähän siltä näyttää ettet tule hänen kanssaan naimisiin päätymään. Lähipiirissäni on kaksikin vastaavaa tapausta, pitkä parisuhde ja lapsia, mutta ei avioliittoa. Molemmissa tapauksissa tiesin, että nainen olisi halunnut naimisiin. Ero tuli kummallekin pariskunnalle noin kolme vuotta sitten. Ja kas kummaa, kummankin pariskunnan tapauksessa se mies on nyt naimisissa!
Kolmas pitkään yhdessä ollut pariskunta meni naimisiin kun mies sairastui vakavasti, noin kaksi kuukautta ennen miehen kuolemaa. Jotenkin kuvaavaa, että siinä kohtaa sitten tajutaan että hoidetaan tämä virallinen puoli kuntoon vaikka aikaa olisi ollut 20 vuotta.
Itselläni oli todella tärkeää että olimme naimisissa ennen lapsia. Onneksi mies oli samaa mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Meidän piti kyllä mennä naimisiin, sitten joskus, lapsikin ehti syntyä, mutta ei vielä, muita rahareikiä (vaikka en edes halunnut hääjuhlia), ei tunnu oikealta just nyt, en muuten uskokaan avioliitton instituutiona kun vanhempien ero, jne. jne.
Lopun arvaattekin? Vuosia kului, sitte
Salamaero, ei kuulemma koskaan rakastanut. Onneksi en sentään jättänyt lapsia tekemättä, olisi mennyt juna odotellessa ohi.
Ei hitto että olette typeriä. Sinun liittosi erosi useimmista heteroavioliitoista ainoastaan siten, että miehesi lopulta sai itsensä riuhtaistua irti. Useimmat miehet ovat niin nahjusmaisia, että elävät koko elämänsä liitossa sen naisen kanssa, jonka ovat sattuneet saamaan. Rakkaudella ei ole siinä mitään tekemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet täällä jankkaa kuinka se on vain naisen päivä prinsessana. Meillä mies oli se jonka mielestä pitää olla ehdottomasti naimisissa ennenkuin aletaan yrittämään lasta. Ja mies halusi kirkkohäät. Ja mies halusi sukulaisia ja juhlat. Minulle olisi ollut mieluisinta maistraatissa käynti kaksin. Ei liikaa yleistämistä kiitos. Jutelkaa oikeasti niiden tulevien puolisoidennen kanssa toiveistanne. Älkää oletteko että ne on stereotypian mukaiset.
Olen kyllä nainen, joka kirjoitti tuon "päivä prinsessana" kommentin. Tiedän, raakaa yleistämistä ja vaikka kaikki naiset, itseni mukaan lukien, eivät olekaan prinsessoja, on naisissa tietty osuus, joka tuntuu väkisin haluavan naimisiin. En vain pysty nykypäivänä sitä ymmärtämään. Kun voi se toinen lähteä, vaikka olisikin naimissa. Prosessi vaan kestää kauemmin. Itse ainakin tunnen, että olen hyvin vahvasti sitoutunut puolisooni, vaikka ei naimissa ollakaan ja toisaalla on pareja joiden olisi ehkä parempi olla erossa, mutta naimisiin on väkisin mentävä, koska se heidän mielestään jotenkin pelastaa ja sinetöi suhteen.
Sinäkään et tunnu ymmärtävän, että naimisiin meno ei tarkoita "päivää prinsessana". Avioliitto on juridinen sopimus. Kukaan ei osta edes käytettyä autoa ilman papereiden tekemistä eikä solmi työsopinmusta suullisesti kahden kesken työnantajan kanssa. Noissakin kaikki sujuu hyvin, kun kaikki sujuu hyvin, mutta vaikeuksien tullessa tulee ongelmia. Työlästä se on haastaa entinen työnantaja oikeuteen maksetuista palkoista ja korvauksista, kun ei ole näyttää sopimusta miten asiat on sovittu. Sama se on puolison kuollessa, kun yhteiseen asuntoon ei ole lesken asumisoikeutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivon, ettei yksikään mies enää vuonna 2020 astu klassiseen kihlat-naimisiinmeno-lapsia parisuhdeansaan naisen painostuksesta.
Toivottavasti naiset ymmärtävät pitää polvet yhdessä siihen asti että mies ymmärtää heidän tarpeensa perustaa perhe. Vapaat miehet paneskelkoot keskenänsä.
No näin mä justiinsa teen ja voi hemmetti että sekin tuntuu saavat eukot raivoihinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi ymmärtää näitä "pakko päästä naimisiin"-vinkujia. Miten se suhde siitä muuttuu, ollaanko naimisissa vai ei? Yhteinen omaisuus on ainut syy, miksi suhde on fiksua virallistaa, lapset ei naimisissa olevia vanhempia mihinkään tarvitse. Kyllä se mies ne elarit joutuu maksamaan, vaikkette avioliitosta eroaisikaan, ei huolta.
Jos jotakin sattuu, lähiomainen on selvä. Avoleskikin on muuten tosi heikoilla, ota kamasi ja käy.
Lähiomaiseksi voi ilmoittaa kenet haluaa. Minä olin hyvän ystäväni lähiomainen hänen sukulaistensa sijaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi ymmärtää näitä "pakko päästä naimisiin"-vinkujia. Miten se suhde siitä muuttuu, ollaanko naimisissa vai ei? Yhteinen omaisuus on ainut syy, miksi suhde on fiksua virallistaa, lapset ei naimisissa olevia vanhempia mihinkään tarvitse. Kyllä se mies ne elarit joutuu maksamaan, vaikkette avioliitosta eroaisikaan, ei huolta.
Jos jotakin sattuu, lähiomainen on selvä. Avoleskikin on muuten tosi heikoilla, ota kamasi ja käy.
Lähiomaiseksi voi ilmoittaa kenet haluaa. Minä olin hyvän ystäväni lähiomainen hänen sukulaistensa sijaan.
Toki. Naimisissa ei tarvitse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olin nuoruuden suhteessa vähän samanlainen vatuloija ja 8 vuotta sitäkin melkein kesti. Tyttöystävä olisi halunnut kihloja sun muuta, mutta itse en oikein tiennyt mitä haluta elämältä ylipäätään. Rakastin häntä tietenkin, mutta jokin tuntui kuitenkin puuttuvan. Eron jälkeen tutuistuin useisiin naisiin ja vasta ehkä noin tuhannes hieman paremmin tunteva nainen sai aikaan sen kuuluisan tunteen, että ketä ilman ei haluaisi elää päivääkään. Noh, silloin tunteet eivät olleet lopulta samalaisia.
Mutta jotain tuollaista voi olla miehelläsikin taustalla. Itselleni tuo kariutunut suuri rakkaus oli kuitenkin hyvin antoisa, kun tietäö suurin piirtein mitä nyt etsiä. Ennen tuota oli edessä vain epämääräisiä kokeiluja ja suuri epätietoisuus.
Onhan sua ap vedätetty melko huolella ja tarkoituksella aika monta vuotta. Mulle siinä on riittävästi syytä lopettaa suhde. Näen että kenenkään ei pakosta tarvitse elämäänsä mun kanssa viettää, ihan perustuu vapaaehtoisuuteen.
Se mitä en antaisi anteeksi vastaavassa tilanteessa on meidän suhteen pitäminen edellisen suhteen uusintana. Se on loukkaavaa jo itsessään mutta isompi issue olisi varmaan se ettei ukko olisi oppinut mitään entisistä suhteistaan vaan vetäisi samalla mallilla päin metsää. Eikä sitä kiinnostaisi minä puolisona ja ihmisenä, kunhan möllöttää oman persläpensä ympärillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivon, ettei yksikään mies enää vuonna 2020 astu klassiseen kihlat-naimisiinmeno-lapsia parisuhdeansaan naisen painostuksesta.
Toivottavasti naiset ymmärtävät pitää polvet yhdessä siihen asti että mies ymmärtää heidän tarpeensa perustaa perhe. Vapaat miehet paneskelkoot keskenänsä.
No paneskelusta en tiedä, mutta jos naimisiin haluaa, niin lapsia ei todellakaan pidä tehdä ennen avioliittoa. Miehillä lopahtaa mielenkiinto naimisiin menemiseen totaalisesti kun on pari taaperoa nurkissa pyörimässä ja nainen on pelannut kaikki korttinsa.
Pelannur kaikki korttinsa? Niinkuin elämä olisi jotain peliä ja miehet huijattavia vätyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Miehet täällä jankkaa kuinka se on vain naisen päivä prinsessana. Meillä mies oli se jonka mielestä pitää olla ehdottomasti naimisissa ennenkuin aletaan yrittämään lasta. Ja mies halusi kirkkohäät. Ja mies halusi sukulaisia ja juhlat. Minulle olisi ollut mieluisinta maistraatissa käynti kaksin. Ei liikaa yleistämistä kiitos. Jutelkaa oikeasti niiden tulevien puolisoidennen kanssa toiveistanne. Älkää oletteko että ne on stereotypian mukaiset.
Mulle olis ihan kauhun paikka jos mies haluais isot häät ja sukulaisia...vois olla eron paikka. Jokainen solu mussa vastustaa ajatustakin tuollaisesta. Naimisiinmenolle kyllä, häille ei.
8 vuotta on pitkä aika, kyllä 4 vuotta sitten olisi häät olleet jos olisi ollakseen. Oma vahva mielipiteeni on, että mies pelaa aikaa ja on jo todellakin toinen jalka ulos suhteesta. Myönsi sen sitten sinulle (tai itselleenkään) tai ei.
Ap:n sijassa jättäisin hetkeksi koko naimisiinmenokeskustelun omalta puoleltani jäihin ja asettaisin mielessäni esim. 6 kk aikarajan sille, että mies miettii asioita ja kosii, eli osoittaa aidon sitoutumishalukkuutensa. Hän tietää nyt toiveesi tasan tarkkaan, enempää ei kannata painostaa tai edes vihjailla.
Ellei puolessa vuodessa tapahdu mitään, lähtisin. Naisella ei ole ikuisuuksia aikaa odottaa.
Vierailija kirjoitti:
8 vuotta on pitkä aika, kyllä 4 vuotta sitten olisi häät olleet jos olisi ollakseen. Oma vahva mielipiteeni on, että mies pelaa aikaa ja on jo todellakin toinen jalka ulos suhteesta. Myönsi sen sitten sinulle (tai itselleenkään) tai ei.
Ap:n sijassa jättäisin hetkeksi koko naimisiinmenokeskustelun omalta puoleltani jäihin ja asettaisin mielessäni esim. 6 kk aikarajan sille, että mies miettii asioita ja kosii, eli osoittaa aidon sitoutumishalukkuutensa. Hän tietää nyt toiveesi tasan tarkkaan, enempää ei kannata painostaa tai edes vihjailla.
Ellei puolessa vuodessa tapahdu mitään, lähtisin. Naisella ei ole ikuisuuksia aikaa odottaa.
En laittaisi mitään aikarajoja ja ukaaseja, koska mies voi sitten taipua pakon edessä eikä omasta tahdosta. Tuosta voi tulla vielä isoja riitoja ja katkeruutta myöhemmin.
Ap voi laittaa aikarajan itselleen ja häipyä sitten suhteesta halutessaan.
Tämä. Yli 40 prosenttia esikoisista syntyy avolittoon. Lapsi ei ole läheskään kaikille syy mennä avioon. Jos ei ole ennen lasten saamista, niin ei välttämättä ole senkään jälkeen. Juridista turvaa kun tuo pikkulapsiaikana lähinnä kotona olevalle, eli tilastojen valossa naiselle.