Lue keskustelun säännöt.
Vihdoin selvisi syy miksei mies halua naimisiin
Hmh
07.03.2020 |
Otsikko on ehkä vähän harhaanjohtava, tarkemmin sanottuna mies ei siis halua kihloihin.
Ollaan seurusteltu kahdeksan vuotta ja viimeiset neljä vuotta olen puhunut naimisiinmenosta ns. vakavasti. Minulle se on tärkeää, ns. vakaumus ja olen miehellekin sen tehnyt selväksi jo suhteen alussa, että haluan naimisiin eikä se ole sellainen asia josta voin tinkiä. Toivon, ettei keskustelu uraudu nyt vain kysymyksiin "miksi naimisiin, se on vain paperi?!" jne. Minulle se vain on todella tärkeää.
Vasta nyt, kahdeksan vuoden seurustelun jälkeen, hän täräytti, että syy siihen miksi ei halua kihloihin on, että hänen päässään kihlat =kaikki menee päin männikköä. Olen koittanut keskustella aiheesta kauniisti ja vähemmän kauniisti mutten koskaan ole saanut mitään muuta syytä vetkuttelulle kuin "emmä tiiä, joo, joskus". Hän on AINA luvannut, että mennään kyllä kihloihin ja siitä naimisiin mutta sanonut, että joskus. Nyt sanoikin tuon mikä rehellisesti siellä takana on.
En osaa ollenkaan nyt suhtautua. Tavallaan olen todella iloinen, että oli viimein rehellinen mutta myös ihmettelen miksi edelleen vertaa meitä vanhaan suhteeseensa. Meidän suhde on hyvä, kestänyt vaikka ja mitä, molemmat sanoo olevansa tässä loppuelämänsä, ainakin itse sitä tarkoitan. Hänen edellinen suhde oli parin vuoden kestävä, käsittääkseni ei kovin avoin ja päättyi siihen että nainen jätti ja ilmeisesti myös petti. Kaikkeista ikävin ajatus on, että oliko ex rakkaampi kuin minä.
Osaako kukaan neuvoa suhtautumisessa?
Kommentit (132)
Mies valehteli sinulle 8 v. Ja aiot jatkaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Painostamalla saat miehen inhoamaan ajatusta naimisiinmenosta.
Yksi tuttu mies, joka painostettiin naimisiin, kertoi, että kirkossa kun morsian käveli alttaria kohti, hän tunsi suunnatonta ahdistusta. Morsian näytti suorastaan rumalta (vaikkei sitä todellisuudessa ollut) mutta hän ei uskaltanut enää perua, vaan vei show’n loppuun tietäen, että ottaa eron heti kun uskaltaa...
"Hän on AINA luvannut, että mennään kyllä kihloihin ja siitä naimisiin"
Olette kihloissa jo, koska olette sopineet naimisiin menosta.
Vierailija kirjoitti:
Jos nainen haluaa jäädä lasten kanssa kotiin synnytysten jälkeen, ehdottomasti kannattaa mennä naimisiin tulonmenetysten takia. Samoin jos jompikumpi sattuu kuolemaan, saa toinen osapuoli leskeneläkettä, joka auttaa myös lasten kanssa. Siinä ihan järkisyitäkin mennä naimisiin ennen lasten hankkimista.
Nainen haluaa sitä ja nainen haluaa tätä. Taloudellisista syistä vain mennään naimisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nainen haluaa jäädä lasten kanssa kotiin synnytysten jälkeen, ehdottomasti kannattaa mennä naimisiin tulonmenetysten takia. Samoin jos jompikumpi sattuu kuolemaan, saa toinen osapuoli leskeneläkettä, joka auttaa myös lasten kanssa. Siinä ihan järkisyitäkin mennä naimisiin ennen lasten hankkimista.
Nainen haluaa sitä ja nainen haluaa tätä. Taloudellisista syistä vain mennään naimisiin.
Ne on järkeviä syitä jotka pätee edelleen 2020-luvulla. Tunneperäiset syyt jos mainitaan niin siitäkin saa ilkkumisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehet täällä jankkaa kuinka se on vain naisen päivä prinsessana. Meillä mies oli se jonka mielestä pitää olla ehdottomasti naimisissa ennenkuin aletaan yrittämään lasta. Ja mies halusi kirkkohäät. Ja mies halusi sukulaisia ja juhlat. Minulle olisi ollut mieluisinta maistraatissa käynti kaksin. Ei liikaa yleistämistä kiitos. Jutelkaa oikeasti niiden tulevien puolisoidennen kanssa toiveistanne. Älkää oletteko että ne on stereotypian mukaiset.
Olen kyllä nainen, joka kirjoitti tuon "päivä prinsessana" kommentin. Tiedän, raakaa yleistämistä ja vaikka kaikki naiset, itseni mukaan lukien, eivät olekaan prinsessoja, on naisissa tietty osuus, joka tuntuu väkisin haluavan naimisiin. En vain pysty nykypäivänä sitä ymmärtämään. Kun voi se toinen lähteä, vaikka olisikin naimissa. Prosessi vaan kestää kauemmin. Itse ainakin tunnen, että olen hyvin vahvasti sitoutunut puolisooni, vaikka ei naimissa ollakaan ja toisaalla on pareja joiden olisi ehkä parempi olla erossa, mutta naimisiin on väkisin mentävä, koska se heidän mielestään jotenkin pelastaa ja sinetöi suhteen.
Aloittaja kirjoitti:
Minun vakaumukseni on, että tahdon olla naimisissa kun saan lapsia. Voi olla aevan kahelilta kuulostavaa mut voi niin olisit kaheli sinäkin jos olisit saanut saman kasvatuksen 😏 alan olla kolmenkympin tienoilla, mitä lähemmäs sitä saavun sitä "petetymmältä" tuntuu, ettei ollakaan vielä naimisissa vaikka mies on siihen puheissaan alusta saakka sitoutunut. Haluaisin kyllä lapsia.
Taidat uskoa ihan liikaa rituaaliin ja unohtaa sen että pidemmällä tähtäimellä ihan muut asiat on tärkeää yhteiselämässä kuin joku rituaali.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Hän on AINA luvannut, että mennään kyllä kihloihin ja siitä naimisiin"
Olette kihloissa jo, koska olette sopineet naimisiin menosta.
"Kihlaus Suomen lainsäädännössä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiemmin Suomessa oli avioliittolaissa hyvinkin täsmällisiä säädöksiä kihlauksesta, kihlakumppaneista ja kihlauksen purkamisesta. Nämä lainkohdat on nyttemmin kumottu, viimeiset vuonna 1987 avioliittolain muutoksessa. Nykyään kihlaus on henkilöiden välinen sopimus, jolla on samanlainen lain suoja kuin muillakin lupauksilla ja sopimuksilla. Avioliittolakiin on jätetty vain kihlauksen määritelmä: ”Nainen ja mies, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet”. Vuoden 2017 maaliskuussa voimaan astunut lainmuutos muutti tämän muotoon ”Kaksi henkilöä, jotka ovat sopineet...”.[3]
Nykyään kihlautumisella ei ole tarkempaa lainopillista merkitystä.[4] Kihlaus ei ole avioliittoon rinnastettava sopimus lain edessä, joten kihlauksella ei ole avioliitto-oikeudellisia oikeusvaikutuksia, kuten kuoleman sattuessa kumppanin omaisuuden perintä. Kihlautumista pidetään sitovana lupauksena avioliitosta, vaikka siitä ei tehdä ilmoitusta viranomaisille. Periaatteessa kihlauksen peruminen on sopimuksen rikkomista. Lain edessä kihlauksen purkamista ei ole kuitenkaan katsottu sopimusrikkomukseksi.
Vaikka kihlautuminen ei ole avioliittoon rinnastettava oikeustoimi, muunlaisia oikeusvaikutuksia kihlauksella sen sijaan on. Esimerkiksi kihlakumppanien ei tarvitse oikeudenkäynnissä todistaa vasten tahtoaan kihlakumppaniaan vastaan.[5] Kihlaukseen ei kuulu avio-oikeutta, mutta kuolleen kihlakumppanille voidaan tietyissä tapauksissa antaa jäämistön säästöstä avustuksena rahaa tai muuta omaisuutta sen mukaan kuin katsotaan kohtuulliseksi, jos se on toimeentulon kannalta tarpeen.[6] Jos henkilö on tehnyt testamentin kihlattunsa hyväksi, ja sen jälkeen kihlaus puretaan muussa tilanteessa kuin testamentin tekijän kuollessa, silloin testamentti ei enää päde.[7]"
Valitettavasti ap on nyt se klassinen kakkosvaihtoehto. Jos hän olisi miehen unelmien ykkösvaihtoehto, naimisiin oltais menty ajat sitten ja lapsiakin pyörisi jaloissa noin monen vuoden seurustelun jälkeen. Olisin pistänyt homman poikki jo neljä vuotta sitten, koska siinä vaiheessa kyllä pitää jo tietää mitä haluaa suhteelta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nainen haluaa jäädä lasten kanssa kotiin synnytysten jälkeen, ehdottomasti kannattaa mennä naimisiin tulonmenetysten takia. Samoin jos jompikumpi sattuu kuolemaan, saa toinen osapuoli leskeneläkettä, joka auttaa myös lasten kanssa. Siinä ihan järkisyitäkin mennä naimisiin ennen lasten hankkimista.
Nainen haluaa sitä ja nainen haluaa tätä. Taloudellisista syistä vain mennään naimisiin.
Mieheni halusi lapsia, minä halusin mieheni JA turvata taloudellisen asemani lasten saannin ajan ansionmenetysten jälkeen. Kävimme molempien ajatukset tarkkaan läpi, käväisimme maistraatissa ja vietimme elämämme parhaan kesän esikoista tehden. Nyt 10v myöhemmin olemme edelleen onnellisia, eikä kumpikaan ole huijannut tai painostanut toista mihinkään. Kannattaa pelata avoimin kortein. Ja jos kumppani ei tähän suostu, laittaisin vaihtoon.
En voi ymmärtää näitä "pakko päästä naimisiin"-vinkujia. Miten se suhde siitä muuttuu, ollaanko naimisissa vai ei? Yhteinen omaisuus on ainut syy, miksi suhde on fiksua virallistaa, lapset ei naimisissa olevia vanhempia mihinkään tarvitse. Kyllä se mies ne elarit joutuu maksamaan, vaikkette avioliitosta eroaisikaan, ei huolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En voi ymmärtää näitä "pakko päästä naimisiin"-vinkujia. Miten se suhde siitä muuttuu, ollaanko naimisissa vai ei? Yhteinen omaisuus on ainut syy, miksi suhde on fiksua virallistaa, lapset ei naimisissa olevia vanhempia mihinkään tarvitse. Kyllä se mies ne elarit joutuu maksamaan, vaikkette avioliitosta eroaisikaan, ei huolta.
Jos jotakin sattuu, lähiomainen on selvä. Avoleskikin on muuten tosi heikoilla, ota kamasi ja käy.
Jos haluat naimisiin rakkaudesta ja juridisista syistä, niin ehdota miehelle, että käytte vihillä maistraatissa, vain te kaksi.
Jos taas haluat naimisiin timanttisormuksen, romantiikan ja suurten hääjuhlien vuoksi, vaihda miestä.
Miehesi on ihan oikeassa siinä, että usein kihlaus ja sen mukanaantuoma häästressi kaataa suhteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja kirjoitti:
Tuntuu molempien jättäminen nyt melko rajulta vastaukselta 😏. Uskon kyllä, että kuulostan fanaattiselta, minä vain haluan olla naimisissa kun lapseni teen, eli minun päätökseni on, että teen lapsia vain jos olen sellaisessa suhteessa joka on niin hyvä, että ollaan naimisiin menty. Ja sen hän minulle lupasi heti alusta saakka...
On minulla takana tuossa pitkä lista syitä miksi se minulle tärkeää on, mutta onko sillä edes väliä kun kuitenkin se heti ollaan alussa juteltu ja hän on sanonut, että hänkin naimisiin haluaa.
Voisitteko tehdä sopimuksen, että kun lapsi on tulossa, menette pienesti naimisiin. Ei kihloja, ei isoja häitä, ei isoa numeroa asiasta. Vain siviilisäädyn muuttuminen ennen kuin lapsi on syntynyt. Auttaisiko tämä?
Vierailija kirjoitti:
Tai pitää takaporttia auki, ei sillä kaksimielisellä tavalla. Mä olen onnistunut menemään naimisiin kahden aviovätystelijän kanssa. (Jälkimmäisen kanssa ollaan edelleen.) Miesten periaate unohtuu, kun sopiva nainen esittää ehdot.
Voin näin oman sukupuoleni tuntevana sanoa, että aloittajan tapauksessa tästä on 99,99% varmuudella kyse. Takaportti on jätetty auki joko ihan tietoisesti, tai sitten alitajuisesti.
En vaan jaksa lakata hämmästelemättä tätä naisten hyväuskoisuutta. Läpi menee ihan mikä vaan, kunhan vastaus miellyttää itseä.
Mistä ihmeestä ap ja muutamat kommentoijat (olen kukenut vasta ensimmäisen sivun) päättelee, että juuri nyt hän puhuisi yhtään sen enempää totta kuin aiemminkaan?
Voin ihan omasta kokemuksesta sanoa, että kyllähän sitä kaikenlaisia "muka" syitä keksii, kun toinen painaa päälle ja jonkun verran rupee uskomaan niihin itsekin. Meille miehille sekä suhteen lopettaminen, että pallon jalkaan laittaminen on molemmat äärimmäisen vaikeita asioita. Elä tässä sitten.
M46
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoitti:
Tuntuu molempien jättäminen nyt melko rajulta vastaukselta 😏. Uskon kyllä, että kuulostan fanaattiselta, minä vain haluan olla naimisissa kun lapseni teen, eli minun päätökseni on, että teen lapsia vain jos olen sellaisessa suhteessa joka on niin hyvä, että ollaan naimisiin menty. Ja sen hän minulle lupasi heti alusta saakka...
On minulla takana tuossa pitkä lista syitä miksi se minulle tärkeää on, mutta onko sillä edes väliä kun kuitenkin se heti ollaan alussa juteltu ja hän on sanonut, että hänkin naimisiin haluaa.
Voisitteko tehdä sopimuksen, että kun lapsi on tulossa, menette pienesti naimisiin. Ei kihloja, ei isoja häitä, ei isoa numeroa asiasta. Vain siviilisäädyn muuttuminen ennen kuin lapsi on syntynyt. Auttaisiko tämä?
Siviilisäädyn muuttaminen ennen kuin lapsi on edes alullaan, jos asia on ap:lle tärkeä. .Mies voi aina syödä sanansa, raskaus on huonompi perua, ja lapsen syntymän jälkeen ap:lla ei sitten olekaan mitään keinoa saada miestä vihille. Miehet ajattelevat usein jotenkin nurinkurisesti, lapsia siiteltäisiin sinne sun tänne kevyesti, mutta naimisiinmeno on sitoumuksista raskain.
Meidän piti kyllä mennä naimisiin, sitten joskus, lapsikin ehti syntyä, mutta ei vielä, muita rahareikiä (vaikka en edes halunnut hääjuhlia), ei tunnu oikealta just nyt, en muuten uskokaan avioliitton instituutiona kun vanhempien ero, jne. jne.
Lopun arvaattekin? Vuosia kului, sitte
Salamaero, ei kuulemma koskaan rakastanut. Onneksi en sentään jättänyt lapsia tekemättä, olisi mennyt juna odotellessa ohi.
Sanot vaihtoehdot miehelle, naimisiin ja lapsenhankitaan tai ero sillä oma biologinen kellosi tikittää ja naisella on rajallinen aika saada jälkeläisiä.
Miehen mielestä olet tyttöystävämateriaalia mutta et vaimomatskua. Haluatko jatkaa suhdetta?
Jos nainen haluaa jäädä lasten kanssa kotiin synnytysten jälkeen, ehdottomasti kannattaa mennä naimisiin tulonmenetysten takia. Samoin jos jompikumpi sattuu kuolemaan, saa toinen osapuoli leskeneläkettä, joka auttaa myös lasten kanssa. Siinä ihan järkisyitäkin mennä naimisiin ennen lasten hankkimista.