Lue keskustelun säännöt.
Vihdoin selvisi syy miksei mies halua naimisiin
Hmh
07.03.2020 |
Otsikko on ehkä vähän harhaanjohtava, tarkemmin sanottuna mies ei siis halua kihloihin.
Ollaan seurusteltu kahdeksan vuotta ja viimeiset neljä vuotta olen puhunut naimisiinmenosta ns. vakavasti. Minulle se on tärkeää, ns. vakaumus ja olen miehellekin sen tehnyt selväksi jo suhteen alussa, että haluan naimisiin eikä se ole sellainen asia josta voin tinkiä. Toivon, ettei keskustelu uraudu nyt vain kysymyksiin "miksi naimisiin, se on vain paperi?!" jne. Minulle se vain on todella tärkeää.
Vasta nyt, kahdeksan vuoden seurustelun jälkeen, hän täräytti, että syy siihen miksi ei halua kihloihin on, että hänen päässään kihlat =kaikki menee päin männikköä. Olen koittanut keskustella aiheesta kauniisti ja vähemmän kauniisti mutten koskaan ole saanut mitään muuta syytä vetkuttelulle kuin "emmä tiiä, joo, joskus". Hän on AINA luvannut, että mennään kyllä kihloihin ja siitä naimisiin mutta sanonut, että joskus. Nyt sanoikin tuon mikä rehellisesti siellä takana on.
En osaa ollenkaan nyt suhtautua. Tavallaan olen todella iloinen, että oli viimein rehellinen mutta myös ihmettelen miksi edelleen vertaa meitä vanhaan suhteeseensa. Meidän suhde on hyvä, kestänyt vaikka ja mitä, molemmat sanoo olevansa tässä loppuelämänsä, ainakin itse sitä tarkoitan. Hänen edellinen suhde oli parin vuoden kestävä, käsittääkseni ei kovin avoin ja päättyi siihen että nainen jätti ja ilmeisesti myös petti. Kaikkeista ikävin ajatus on, että oliko ex rakkaampi kuin minä.
Osaako kukaan neuvoa suhtautumisessa?
Kommentit (132)
Minun mieheni ilmoitti suhteemme alussa, että ei aio koskaan mennä naimisiin (koska hänen vanhempiensa avioliitto oli riitaisa, mutta pysyivät silti yhdessä + miehen aiemmat suhteet olivat olleet raastavia loppuvaiheessa). Minä kerroin, että haluan jossain vaiheessa naimisiin ihan käytännön syistäkin, isoja häitä en sen sijaan en halua. Tuon keskustelun jälkeen enpalannut enää asiaan. Mies kosi minua ihastuksissaan vajaan vuoden päästä ja mentiin nopealla tahdilla naimisiin (pidettiin häät, joissa oli 20 lähintä ihmistä paikalla).
Naimisiin menossa kannattaa erottaa itse naimisiin meno ja häät toisistaan. Jotkut miehet eivät innostu häistä ja bridezilla-meiningistä, mutta useimmille naisille ei kai riitä pelkät nimet paperissa vaan haluavat kuitenkin juhlallisuudet myös. Oletko sanonut miehellesi, että voisitte käydä ihan vaan maistraatissakin ja jättää häät ja muut hössötykset pitämättä? Sopisiko se sinulle?
Aika on nyt kyllä vahvasti sinua vastaan. Kun te olette olleet jo 8 vuotta yhdessä, mies ei kenties näe naimisiin menoa enää mielekkäänä. Ensihuuma on myös mennyt jo ohi. Jos sinä laitat naimisiinmenon lastensaannin ehdoksi eikä mies silti suostu, herää epäilys, haluaako mies edes lapsia. Sinun miehelläsi on luultavasti suhteisiin ja naimisiinmenoon liittyviä traumoja, mutta luulisi että hän olisi valmis sinun takiasi näkemään vaivaa niiden voittamiseksi & haluaisi toteuttaa sinulle tärkeän asian. Koita saada mies pariterapeutille, siellä voisitte käydä suhteenne nykytilaa läpi (onko se kummankin mielestä hyvä) ja keskustella siitä, mikä olisi järkevä ratkaisu tällaisissa tapauksissa.
Miehet ovat kummallisia. Jotkut miehet ilmoittavat vuorenvarmasti kumppanilleen, etteivät ikinä mene naimisiin, eivätkä hanki lapsia. Sitten kun tulee ero, saattavatkin paukauttaa heti naimisiin uuden partnerin kanssa ja pyöräyttää pari lasta. Noista ei koskaan tiedä:/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies odottaa koko ajan jotain arempaa tulevan kohdalle. Sä et ole selvästikään hänelle se ykkösvaihtoehto. Herää, kahdeksan vuotta on ihan järkyttävän pitkä aika odottaa.
Itse tuossa tapauksessa laittaisin miehen puun ja kuoren väliin, sanoisin että ehkäisyn käyttö loppuu nyt välittömästi ja sitten kun näkyy kaks sinistä viivaa raskaustestissä mennään samantien maistraattiin ja virallistetaan parisuhde.
Vierailija kirjoitti:
Mies odottaa koko ajan jotain arempaa tulevan kohdalle. Sä et ole selvästikään hänelle se ykkösvaihtoehto. Herää, kahdeksan vuotta on ihan järkyttävän pitkä aika odottaa.
Itse tuossa tapauksessa laittaisin miehen puun ja kuoren väliin, sanoisin että ehkäisyn käyttö loppuu nyt välittömästi ja sitten kun näkyy kaks sinistä viivaa raskaustestissä mennään samantien maistraattiin ja virallistetaan parisuhde.
Anteeksi kirjoitusvirhe, arempaa = parempaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet täällä jankkaa kuinka se on vain naisen päivä prinsessana. Meillä mies oli se jonka mielestä pitää olla ehdottomasti naimisissa ennenkuin aletaan yrittämään lasta. Ja mies halusi kirkkohäät. Ja mies halusi sukulaisia ja juhlat. Minulle olisi ollut mieluisinta maistraatissa käynti kaksin. Ei liikaa yleistämistä kiitos. Jutelkaa oikeasti niiden tulevien puolisoidennen kanssa toiveistanne. Älkää oletteko että ne on stereotypian mukaiset.
Olen kyllä nainen, joka kirjoitti tuon "päivä prinsessana" kommentin. Tiedän, raakaa yleistämistä ja vaikka kaikki naiset, itseni mukaan lukien, eivät olekaan prinsessoja, on naisissa tietty osuus, joka tuntuu väkisin haluavan naimisiin. En vain pysty nykypäivänä sitä ymmärtämään. Kun voi se toinen lähteä, vaikka olisikin naimissa. Prosessi vaan kestää kauemmin. Itse ainakin tunnen, että olen hyvin vahvasti sitoutunut puolisooni, vaikka ei naimissa ollakaan ja toisaalla on pareja joiden olisi ehkä parempi olla erossa, mutta naimisiin on väkisin mentävä, koska se heidän mielestään jotenkin pelastaa ja sinetöi suhteen.
*NAIMISISSA
Ei ole vaikeaa kirjoittaa sanoja oikein.
Pyydän tuhannesti anteeksi. En tarkastanut kommenttiani huolella ja se pääsi pilaamaan päiväsi. Hyvä, että korjasit niin ei jäänyt kellekään epäselväksi mitä tarkoitin.
Et vaan osaa kirjoittaa sanaa oikein. Yhden mokan ymmärtää, mutta kun sen tekee kaksi kertaa, niin silloin henkilö kuvittelee, että sana kirjoitetaan niin kuten kirjoitti.
Mulla tulee tuollaisia virheitä kännykällä kirjoittaessa automaatiokirjoituksella, jos en tarkista sanaa kunnolla. Ja nimenomaan sitten moneen kertaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinäkään et tunnu ymmärtävän, että naimisiin meno ei tarkoita "päivää prinsessana". Avioliitto on juridinen sopimus. Kukaan ei osta edes käytettyä autoa ilman papereiden tekemistä eikä solmi työsopinmusta suullisesti kahden kesken työnantajan kanssa. Noissakin kaikki sujuu hyvin, kun kaikki sujuu hyvin, mutta vaikeuksien tullessa tulee ongelmia. Työlästä se on haastaa entinen työnantaja oikeuteen maksetuista palkoista ja korvauksista, kun ei ole näyttää sopimusta miten asiat on sovittu. Sama se on puolison kuollessa, kun yhteiseen asuntoon ei ole lesken asumisoikeutta.
Minä tiedän yhden tapauksen, jossa kolmikymppinen mies kuoli yllättäen sairauskohtauksen takia. Avovaimo joutui myymään yhteisen kodin, koska hänen anoppinsa peri miehen osuuden, eikä avovaimolla ollut varaa ostaa nimiinsä tuota avomiehensä osuutta. Jos he olisivat olleet naimisissa tai olisivat älynneet tehdä testamentin, nainen olisi saanut miehen osuuden asunnosta ja olisi pystynyt pitämään merkittävältä osin jo maksetun asunnon. Harva avopari tekee testamentin, kun tuollaisia asioita ei ole kiva miettiä tai se tuntuu turhalta, kun ollaan nuoria ja terveitä. Sekään ei liene hääppönen tilanne, jos avoparilla on yhteisiä lapsia ja vain lapsi perii isänsä tai äitinsä, kuvioihin tulee edunvalvoja lapsen rahoja valvomaan, eikä vanhempi voi tehdä itsenäisesti tulevaisuudensuunnitelmia. Jos lapsi/lapset ovat lähes täysi-ikäisiä teinejä, rahat saattavat täysi-ikäisyyden koittaessa mennä vaikka uuteen autoon ja bilettämiseen ja vanhempi joutuu pistämään aasunnon myyntiin, kun ei ole varaa lunastaa edesmenneen puolison osuutta. Siinä vaiheessa varmaan harmittaa.
Mun mies ei halua naimisiin, koska exänsä ja lapsensa äiti on joku ..lvetin pyhä lehmä. Kun se liitto kariutui, niin ei voi enää ikinä yrittää uudelleen. Joo, vaihtoon on menossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos oisitte kihloissa, sitten lykkäisi häitä.
Mä kattelin sellaisia kihloja n. 6 vuotta kunnes tajusin että ei niitä häitä se varmaan haluakaan. Aina vastaus oli sitten joskus....
Mies ei halua sun kanssasi naimisiin. Et voi pakottaa, kunnioita toisen valintoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinäkään et tunnu ymmärtävän, että naimisiin meno ei tarkoita "päivää prinsessana". Avioliitto on juridinen sopimus. Kukaan ei osta edes käytettyä autoa ilman papereiden tekemistä eikä solmi työsopinmusta suullisesti kahden kesken työnantajan kanssa. Noissakin kaikki sujuu hyvin, kun kaikki sujuu hyvin, mutta vaikeuksien tullessa tulee ongelmia. Työlästä se on haastaa entinen työnantaja oikeuteen maksetuista palkoista ja korvauksista, kun ei ole näyttää sopimusta miten asiat on sovittu. Sama se on puolison kuollessa, kun yhteiseen asuntoon ei ole lesken asumisoikeutta.
Minä tiedän yhden tapauksen, jossa kolmikymppinen mies kuoli yllättäen sairauskohtauksen takia. Avovaimo joutui myymään yhteisen kodin, koska hänen anoppinsa peri miehen osuuden, eikä avovaimolla ollut varaa ostaa nimiinsä tuota avomiehensä osuutta. Jos he olisivat olleet naimisissa tai olisivat älynneet tehdä testamentin, nainen olisi saanut miehen osuuden asunnosta ja olisi pystynyt pitämään merkittävältä osin jo maksetun asunnon. Harva avopari tekee testamentin, kun tuollaisia asioita ei ole kiva miettiä tai se tuntuu turhalta, kun ollaan nuoria ja terveitä. Sekään ei liene hääppönen tilanne, jos avoparilla on yhteisiä lapsia ja vain lapsi perii isänsä tai äitinsä, kuvioihin tulee edunvalvoja lapsen rahoja valvomaan, eikä vanhempi voi tehdä itsenäisesti tulevaisuudensuunnitelmia. Jos lapsi/lapset ovat lähes täysi-ikäisiä teinejä, rahat saattavat täysi-ikäisyyden koittaessa mennä vaikka uuteen autoon ja bilettämiseen ja vanhempi joutuu pistämään aasunnon myyntiin, kun ei ole varaa lunastaa edesmenneen puolison osuutta. Siinä vaiheessa varmaan harmittaa.
Muuten hyvä teksti, mutta laitoin miinuksen vain siksi, että tässä on kenties unohtunut miten periminen Suomessa toimii. Jos on lapsia, niin lapset perii 100% vanhempansa omaisuudesta vaikka oltaisiinkin naimisissa. Leski ei Suomessa peri. Ennen perinnönjakoa tehdään kuitenkin ositus, jossa yhteenlaskettu omaisuus jaetaan puoliksi ellei avioehto muuta määrää. Avo- ja avioliitolla onkin kuolemantapauksessa merkitystä lähinnä silloin, kun varallisuusero on suuri ja varakkaampi puoliso kuolee ensin. Maalailemastasi tilanteesta, jossa omaisuus on suunnilleen puoliksi ja lapset perii vainajan ei avioliitolla pääse eroon, vaan testamentilla. Ja siis nimenomaan avioliitossa tarvitaan ihan yhtä lailla se testamentti, jos halutaan jättää osa omaisuudesta puolisolle.
Ap on nyt tehnyt saman virheen kuin minä tein. Odotin ikuisesti sitä kosintaa, jota ei koskaan kuulunut. Eron jälkeen eksä löysi elämänsä rakkauden ja meni naimisiin parissa vuodessa ja nyt on perheenlisäystä tulossa.
Minä en vain ollut oikea nainen hänelle, mutta ottaa päähän että miten halusi kuitenkin nuo kaikki vuodet olla yhdessä minun kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinäkään et tunnu ymmärtävän, että naimisiin meno ei tarkoita "päivää prinsessana". Avioliitto on juridinen sopimus. Kukaan ei osta edes käytettyä autoa ilman papereiden tekemistä eikä solmi työsopinmusta suullisesti kahden kesken työnantajan kanssa. Noissakin kaikki sujuu hyvin, kun kaikki sujuu hyvin, mutta vaikeuksien tullessa tulee ongelmia. Työlästä se on haastaa entinen työnantaja oikeuteen maksetuista palkoista ja korvauksista, kun ei ole näyttää sopimusta miten asiat on sovittu. Sama se on puolison kuollessa, kun yhteiseen asuntoon ei ole lesken asumisoikeutta.
Minä tiedän yhden tapauksen, jossa kolmikymppinen mies kuoli yllättäen sairauskohtauksen takia. Avovaimo joutui myymään yhteisen kodin, koska hänen anoppinsa peri miehen osuuden, eikä avovaimolla ollut varaa ostaa nimiinsä tuota avomiehensä osuutta. Jos he olisivat olleet naimisissa tai olisivat älynneet tehdä testamentin, nainen olisi saanut miehen osuuden asunnosta ja olisi pystynyt pitämään merkittävältä osin jo maksetun asunnon. Harva avopari tekee testamentin, kun tuollaisia asioita ei ole kiva miettiä tai se tuntuu turhalta, kun ollaan nuoria ja terveitä. Sekään ei liene hääppönen tilanne, jos avoparilla on yhteisiä lapsia ja vain lapsi perii isänsä tai äitinsä, kuvioihin tulee edunvalvoja lapsen rahoja valvomaan, eikä vanhempi voi tehdä itsenäisesti tulevaisuudensuunnitelmia. Jos lapsi/lapset ovat lähes täysi-ikäisiä teinejä, rahat saattavat täysi-ikäisyyden koittaessa mennä vaikka uuteen autoon ja bilettämiseen ja vanhempi joutuu pistämään aasunnon myyntiin, kun ei ole varaa lunastaa edesmenneen puolison osuutta. Siinä vaiheessa varmaan harmittaa.
Muuten hyvä teksti, mutta laitoin miinuksen vain siksi, että tässä on kenties unohtunut miten periminen Suomessa toimii. Jos on lapsia, niin lapset perii 100% vanhempansa omaisuudesta vaikka oltaisiinkin naimisissa. Leski ei Suomessa peri. Ennen perinnönjakoa tehdään kuitenkin ositus, jossa yhteenlaskettu omaisuus jaetaan puoliksi ellei avioehto muuta määrää. Avo- ja avioliitolla onkin kuolemantapauksessa merkitystä lähinnä silloin, kun varallisuusero on suuri ja varakkaampi puoliso kuolee ensin. Maalailemastasi tilanteesta, jossa omaisuus on suunnilleen puoliksi ja lapset perii vainajan ei avioliitolla pääse eroon, vaan testamentilla. Ja siis nimenomaan avioliitossa tarvitaan ihan yhtä lailla se testamentti, jos halutaan jättää osa omaisuudesta puolisolle.
Paitsi että leskellä on avioliiton myötä ikuinen asumisoikeus siihen kotiin. Eli kukaan perikunnasta ei voi vaatia sen talon myymistä (velat voi toki muuttaa tilanteen).
Miesystäväsi ei varmaan ole ollut varma omista haluistaan ja tarpeistaan. Hyvä jos sai nyt sanottua. Jos hän ei halua naimisiin ja sinä haluat, teidän varmaan kannattaa vakavasti harkita eroa?
Ja mitä eksäänsä tulee, niin en ihan ymmärrä miksi ajattelet tämän olleen "rakkaampi"? Eiväthän kaikki halua naimisiin, tai eivät ainakaan nuoresta pitäen. Ei se tarkoita, että ei haluaisi silti seurustella ja sitoutua suhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivon, ettei yksikään mies enää vuonna 2020 astu klassiseen kihlat-naimisiinmeno-lapsia parisuhdeansaan naisen painostuksesta.
Toivottavasti naiset ymmärtävät pitää polvet yhdessä siihen asti että mies ymmärtää heidän tarpeensa perustaa perhe. Vapaat miehet paneskelkoot keskenänsä.
Tai ehkä me naiset voitaisiin lähteä sellaisesta suhteesta, joka ei vastaa meidän tarpeitamme ja toiveitamme? Jos pariskunnan tarpeet eivät kohtaa, ei siinä voi toista painostaa muuttumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinäkään et tunnu ymmärtävän, että naimisiin meno ei tarkoita "päivää prinsessana". Avioliitto on juridinen sopimus. Kukaan ei osta edes käytettyä autoa ilman papereiden tekemistä eikä solmi työsopinmusta suullisesti kahden kesken työnantajan kanssa. Noissakin kaikki sujuu hyvin, kun kaikki sujuu hyvin, mutta vaikeuksien tullessa tulee ongelmia. Työlästä se on haastaa entinen työnantaja oikeuteen maksetuista palkoista ja korvauksista, kun ei ole näyttää sopimusta miten asiat on sovittu. Sama se on puolison kuollessa, kun yhteiseen asuntoon ei ole lesken asumisoikeutta.
Minä tiedän yhden tapauksen, jossa kolmikymppinen mies kuoli yllättäen sairauskohtauksen takia. Avovaimo joutui myymään yhteisen kodin, koska hänen anoppinsa peri miehen osuuden, eikä avovaimolla ollut varaa ostaa nimiinsä tuota avomiehensä osuutta. Jos he olisivat olleet naimisissa tai olisivat älynneet tehdä testamentin, nainen olisi saanut miehen osuuden asunnosta ja olisi pystynyt pitämään merkittävältä osin jo maksetun asunnon. Harva avopari tekee testamentin, kun tuollaisia asioita ei ole kiva miettiä tai se tuntuu turhalta, kun ollaan nuoria ja terveitä. Sekään ei liene hääppönen tilanne, jos avoparilla on yhteisiä lapsia ja vain lapsi perii isänsä tai äitinsä, kuvioihin tulee edunvalvoja lapsen rahoja valvomaan, eikä vanhempi voi tehdä itsenäisesti tulevaisuudensuunnitelmia. Jos lapsi/lapset ovat lähes täysi-ikäisiä teinejä, rahat saattavat täysi-ikäisyyden koittaessa mennä vaikka uuteen autoon ja bilettämiseen ja vanhempi joutuu pistämään aasunnon myyntiin, kun ei ole varaa lunastaa edesmenneen puolison osuutta. Siinä vaiheessa varmaan harmittaa.
Muuten hyvä teksti, mutta laitoin miinuksen vain siksi, että tässä on kenties unohtunut miten periminen Suomessa toimii. Jos on lapsia, niin lapset perii 100% vanhempansa omaisuudesta vaikka oltaisiinkin naimisissa. Leski ei Suomessa peri. Ennen perinnönjakoa tehdään kuitenkin ositus, jossa yhteenlaskettu omaisuus jaetaan puoliksi ellei avioehto muuta määrää. Avo- ja avioliitolla onkin kuolemantapauksessa merkitystä lähinnä silloin, kun varallisuusero on suuri ja varakkaampi puoliso kuolee ensin. Maalailemastasi tilanteesta, jossa omaisuus on suunnilleen puoliksi ja lapset perii vainajan ei avioliitolla pääse eroon, vaan testamentilla. Ja siis nimenomaan avioliitossa tarvitaan ihan yhtä lailla se testamentti, jos halutaan jättää osa omaisuudesta puolisolle.
==
Ymmärsin, että avoparilla ei ollut lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Painostamalla saat miehen inhoamaan ajatusta naimisiinmenosta.
Yksi tuttu mies, joka painostettiin naimisiin, kertoi, että kirkossa kun morsian käveli alttaria kohti, hän tunsi suunnatonta ahdistusta. Morsian näytti suorastaan rumalta (vaikkei sitä todellisuudessa ollut) mutta hän ei uskaltanut enää perua, vaan vei show’n loppuun tietäen, että ottaa eron heti kun uskaltaa...
Jos ihmiselle naimisiin menemättömyys on niin tärkeä ja tähdellinen asia, niin se pitää kertoa kumppanille ihan samoin kuin sekin, jos naimisiin meno on ehdottoman tärkeää. Tuo tuttavasi on ilmeisesti vätys, joka mieluummin vedättää puolisoaan ja alistuu painostuksen alla tekemään jotain itselleen vastenmielistä, kuin avaisi suunsa ja olisi rehellinen.
Tietenkään silloin ei pidä mennä naimisiin, jos oikeasti ja todella koko ajatus tuntuu niin vastenmieliseltä, että kumppani muuttuu sen myötä niin kamalaksi, että hänestä haluaa vain erota. Mutta on niitäkin ihmisiä, jotka vaan tykkäävät ns. status quosta niin paljon, etteivät millään viitsisi nähdä muutoksen tekemisen vaivaa. Jos omasta mielestä elämä on riittävän hyvää ja parisuhde hyvä sellaisenaan, siihen on helppo ikäänkuin jämähtää ja unohtaa se, että parisuhteen toinen osapuoli kaiketi haluaisi enemmän. Sitten loppujen lopuksi, kun sen seuraavan askeleen ottaa, huomaa ettei se lopulta kauheaa ollutkaan. Huomaa että parisuhde on edelleen hyvä ja puoliso yhtä rakas kuin ennenkin.
Oleellista on selvittää se, kuinka tähdellinen asia kummallekin on. Jos molemmille oma kanta on ehdottoman tärkeä, on ristiriita sovittamaton ja ero ainoa hyvä ratkaisu. Jos taas toisella kyse on lähinnä viitseliäisyydestä lopettaa virran mukana ajelehtiminen ja alkaa tekemään aktiivisia päätöksiä ja suunnitelmia, voi ehkä toisen hyväksi joustaa asiassa joka hänelle on hyvin tärkeä, mutta itselle ei niinkään. Sinun tuttavamiehesi ei ollut halukas olemaan aidosti rehellinen puolisolleen siitä, mitä itse halusi. Syytä on hänessä itsessään vähintään yhtä paljon kuin siinä painostavassa puolisossakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoitti:
Minun vakaumukseni on, että tahdon olla naimisissa kun saan lapsia. Voi olla aevan kahelilta kuulostavaa mut voi niin olisit kaheli sinäkin jos olisit saanut saman kasvatuksen 😏 alan olla kolmenkympin tienoilla, mitä lähemmäs sitä saavun sitä "petetymmältä" tuntuu, ettei ollakaan vielä naimisissa vaikka mies on siihen puheissaan alusta saakka sitoutunut. Haluaisin kyllä lapsia.
Näin käy kun alkaa suhteeseen itseään suositumman ja paremman miehen kanssa. Kun nainen ottaa itseään suositumman miehen, niin mies on jatkuvasti yhä vuosienkin jälkeen toinen jalka ulkona suhteesta valmiina lähtemään, ja siksi avioliittoa ja perhettä vitkutellaan. Tämä on totuus jota ei pääse karkuun, vaikkei naiset siitä pidäkään.
M/39
Voi vidura..painu jankkaamaan näistä taso-totuuksistasi sinne suoli24 palstalle muiden ätminkäisten joukkoon. Ei sitten tullut mieleen että olet sinkku nelikymppisenä koska olet helkkarin lapsellinen. Kukaan tuon ikäinen enää jauha eikä välitä mistä paasaat täällä.
Jos vakaumukseton mies huomaa olevansa suosittu hän kyllä haluaa käyttää sitä. Kummallista että nainen viitsii painostaa vuosikausia, mies on jo kyllästynyt koko suhteeseen. Ei ole perhehakuinen.
Avoliitto ja naimisiin menossa ei ole mitään eroja tänäpäivänä..Pettää voi kuitenkin. Ja saat vieläpä perintöä molemmista. Lapselle ei mitään merkitystä kummassa oletta tänäpäivänä.
Vähän särähti korvaan kun ap arvioi ettei miehen edellinen suhde ollut kovin avoin.
No minkälainen teidän suhteenne on jos miehellä kesti 8 vuotta kertoa sulle miksei tykkää kihloihin menemisestä?
Kyllä sanoisin että teillä on paljon työtä suhteessanne ennen kuin olette valmiita naimisiin ja hankkimaan lapsia. Jos kumpikin siihen suostuu.
Päättämätön mies on todella rasittava. Sano, että nyt on ratkaisun paikka: suhdetta jatketaan, avioidutaan ja hankitaan lapsi - tai erotaan. Kirpaisee, mutta jahmailu loppuu. Toisaalta yhtä ärsyttäviä ovat tuulella käyvät, jotka tekevät muka_päätöksiä, mutta vatkaavat ja veivaavat. Sellaiset eivät ole ollenkaan aviomiestyyppiä. Eivät sitoudu mihinkään, mutta puhuvat ja lupaavat vaikka mitä.