Lue keskustelun säännöt.
Tiesitkö heti että hän on oikea, kun tapasit puolisosi.
Kommentit (365)
Tiesin heti. Ekoilta treffeiltä menin kotiin ja kerroin silloiselle kumppanille, jonka kanssa olin avoimessa suhteessa, että olen löytänyt toisen ja haluan eron. Ollaan nyt oltu yhdessä 13 vuotta eikä ole ollut tarvetta avoimelle suhteelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en . Aattelin että voi vee mikä juntti idiootti naistennaurattaja.
Hän tuntui vain jotenkin oudon tutulta. Oli kuin olisimme aina olleet tuttuja. En varsinaisesti kumminkaan ihastunut.
Vierailija kirjoitti:
Tiesin kirjaimellisesti ensisilmäyksellä. Tunnetta kuvaa parhaiten sana varmuus. Jalat eivät menneet alta tai tunne ollut mitenkään pakahduttava. Olin vain varma, että tuossa se nyt on.
Sama. Tiesin jo illan alussa, että tänään tapahtuu "jotain". Hylkäsin illan aikana yrittäjän jos toisenkin ja tapasin mieheni valomerkin jälkeen. Ollaan oltu 20v yhdessä.
Tapasin puolisoni vasta liki kolmekymppisenä. Olen aina ollut hiljainen hissukka enkä ole koskaan uskaltanut puhua vieraille ihmisille. Hän tuli viereeni istumaan ja rupesi puhumaan minulle. Ensi hetkestä tiesin että tässä on tuleva puolisoni, nyt tai ei koskaan. Tästä on nyt kulunut 20 vuotta ja 3 ihanaa lasta siunaantunut. Olen edelleen hiljainen hissukka mutta onneksi uskalsin heittäytyä tuolloin kevötauringon hurmaannuttamana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jalat meni alta kirjaimellisesti ja tuntui kuin salama olisi iskenyt. Kaikki tuntui olevan ihan selvää. Kymmenes yhteinen vuosi menossa!
Eei tuntunut mitään "se oikea"-tuntemuksia. Noin väkevät kokemukset olivat jossain siellä 20 ikävuoden molemmin puolin.
Vaimo on enempikin järkivalinta. Joku negailija voisi sanoa tyytymisvaihtoehto, mutta itse en kyllä ajattele näin kun polttavat rakastumiset eivät ole minulle mikään ykkösprioriteetti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinällään sen tunsi, että saattoi olla aivan oma itsensä ja ne tavalliset tylsätkin keskustelun aiheet olivat riittävän mielenkiintoisia.
Voin sanoa, että tiesin hyvin nopeasti, kun tapasin mieheni.
Kohtasimme, kun olin toipumassa erosta, enkä etsinyt vielä uutta parisuhdetta. Olin pikku hiljaa aloittanut taas deittailun, muutamat treffit olivat jo takana. Olin tällä kertaa tehnyt nettiin ilmoituksen ja mieheni oli yksi vastanneista. Tiesin viestien perusteella, että meillä saattaisi olla samanlainen huumorintaju.
Kun tapasimme, tuli nopeasti sellainen olo, että tässä ihmisessä on sitä jotakin. Viihdyimme toistemme seurassa valtavan hyvin, juttu luisti ja todellakin nauroimme samoille asioille. Kummallekin tuli sellainen varma olo toisesta. Tuntui, kuin olisi tullut kotiin.
Siitä syksystä on kohta 16 vuotta aikaa ja olemme rakentaneet vahvan parisuhteen, saaneet kolme lasta ja meillä on yhä hauskaa yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heti kun tapasimme. Vaisto siitä, että tuleva vaimoni oli ennen kaikkea hyvä ihminen ja positiivinen luonne. Kun vielä ulkonäkö miellytti niin oli selvä homma minun puolelta.
En tiennyt. Kaikki alkoi ystävyydestä, joka syveni pikkuhiljaa rakkaudeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiesin. Ja sitä on kestänyt kohta 40 vuotta. Olimme heti yhdessä ensimmäisestä illasta ja yöstä lähtien.
En. Ihastun herkästi, ja olin miettinyt ennen häntä jo n. 500 poikapuolisesta (lapsuudesta saakka, ehkä jostain 4v->), et olisiko hän tai hän se oikea.
Oikeastaan parinvalinta on nimenomaan valintakysymys, ja me miehini kanssa valitsimme toisemme. Jos joku aiemmista ihastuksistani olisi myös ollut ihastunut minuun, ja toinen olisi osoittautunut kelpo tyypiksi, olisi aviosiippani saattanut hyvin olla joku toinenkin. Uskon että jokaisella on useampi mahdollinen "oikea". Parisuhde on työtä joka tapauksessa, pitää olla valmis kompromisseihin ja anteeksiantoon. SE on rakkautta <3
Kohta aviota takana 27v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiesin heti. Ekoilta treffeiltä menin kotiin ja kerroin silloiselle kumppanille, jonka kanssa olin avoimessa suhteessa, että olen löytänyt toisen ja haluan eron. Ollaan nyt oltu yhdessä 13 vuotta eikä ole ollut tarvetta avoimelle suhteelle.
Mulla lähes täsmälleen sama!! Mieheni oli puoli vuotta aiemmin ehdottanut avointa suhdetta, ja yks kerta mua sitten kysyi ärrällä kahville mies jolla oli maaliman ihanimma silmät. Olin hämmennyksissäni jo kieltäytymässä, kun sitten totesin että hemsvetti, miksipä ei, juurihan on sovittu että muidenkin kanssa saa olla, ja se oli sitten menoa. Ei ole avoimesta suhteesta puhunut kukaan tässä suhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Eei tuntunut mitään "se oikea"-tuntemuksia. Noin väkevät kokemukset olivat jossain siellä 20 ikävuoden molemmin puolin.
Vaimo on enempikin järkivalinta. Joku negailija voisi sanoa tyytymisvaihtoehto, mutta itse en kyllä ajattele näin kun polttavat rakastumiset eivät ole minulle mikään ykkösprioriteetti.
Tutkimusten mukaan "järkiavioliitoissa" onnellisuus kasvaa ajan myötä, kun taas palavasta rakastumisesta alkaneissa suhteissa onnellisuus laskee ajan kanssa. Järkiliitto ei tässä suomalaisessa kontekstissa poista ihastumista ja tykkäämistä.
Täällä on ihmeen paljon onnellisia tarinoita, ottaen huomioon erojen määrän.
Vierailija kirjoitti:
Eei tuntunut mitään "se oikea"-tuntemuksia. Noin väkevät kokemukset olivat jossain siellä 20 ikävuoden molemmin puolin.
Vaimo on enempikin järkivalinta. Joku negailija voisi sanoa tyytymisvaihtoehto, mutta itse en kyllä ajattele näin kun polttavat rakastumiset eivät ole minulle mikään ykkösprioriteetti.
Mun mies myös tuli valituksi siksi että on rauhallinen peruskallio, ei siksi että sukat olisivat pyörineet jaloissa. 10 v yhdessä enkä ikinä halua erota <3 Salamarakastumiset ja yltäpäältä hullaantumiset jäi mullakin jonnekin sinne teini-ikään, aikuiselta parisuhteeltani en halua sellaista.
Vierailija kirjoitti:
Täällä on ihmeen paljon onnellisia tarinoita, ottaen huomioon erojen määrän.
Mei ei vaan olla vielä erottu :D Tee ketju jossa kysyt että miten erositte, niin sinne tulee vastaamaan ne eroneet ;)
En tiennyt heti. Hän oli kaverin kaveri ja olimme bileissä. Elin villiä sinkkuvaihetta elämässäni. Juttelimme niitä näitä ja hän oli todella mukava ja kiinnostava, mutta hän ei näyttänyt kiinnostuneelta, joten annoin asian olla. (Myöhemmin hän kertoi että koska eksäni oli paikalla niin hän luuli että olemme vielä yhdessä.)
Vuotta myöhemmin olimme jälleen samalla porukalla baarissa. Hän istui yksin pöydässä kun muut olivat tanssimassa ja menin hänen seurakseen. Se oli sitten menoa. Villein sinkkuvaihe oli ohi ja olin murtanut sydämeni ja vannonut olevani varovaisempi, mutta siitä huolimatta rakastuimme kumpikin melkein kertarysäyksellä. Muistan niin selvästi sen ajatuksen seuraavana päivänä kun mietin, että jos jonkun kanssa hankin lapsia niin se on hän.
10v yhdessä, meillä on yksi lapsi ja vuosi vuodelta suhteemme vain paranee.
En. Tuli työkaveriksi konttoriin viereiseen työpisteeseen enkä tosiaan tuntenut mitään vetoja. Ulkonäkö oli minusta setämäinen ja epämiellyttävä. Ihastuminen vaati vuosia ja työpaikan iltariennoissa kännikiimaa, juovuksissa aloin haluta häntä vaikkei muuten kiinnostanut ja sitten kun oli jo sängyssäkin oltu niin vetovoiman puute -ongelmakin oli ratkaistu. Mukavana tyyppinä olin pitänyt häntä ja kauan mutta ei tullut suhde mieleenkään semmoisen kaljamahaisen kiiltäväkaljuisen äijänpruhjun kanssa.