Tiesitkö heti että hän on oikea, kun tapasit puolisosi.

Tiesin heti kun luin miehen ensimmäisen kirjeen.  Siitä tuli sellainen olo, että sanoin "tämän miehen kanssa menen naimisiin".  Niinhän siinä myös kävi.

En todellakaan! 😄 Ekatreffit oli todella oudot. Mies puhui niin vähän, että meinasin oikeasti lähteä kävelemään ulos kesken kahvikupillisen. Hän tuntui myös esittävän jotain outoa naistenmiehen roolia ja tuntui, kun olisin ollut työhaastattelussa. Vaihdoimme toiseen pubiin, ja miehen kortti ei toiminut, joten jouduin maksamaan molempien juomat. Suorastaan kauhutreffit.

No, jotain outoa vetovoimaa miehessä kuitenkin oli, sillä hän käyttäytyi tosi eri tavalla kuin muut miehet. Roolin esittäminen loppui lyhyeen, ja mies paljastui maailman kilteimmäksi ja empaattisimmaksi ihmiseksi. Olemme olleet yhdessä nyt 11 vuotta, ja onneksi en torjunut miestä, koska vaikka alussa olikin vaikeaa, suhteemme on onnellinen ja tasapainoinen. Lopulta tuli ilmi, että mies on autismin kirjoilla, joten tämä myös selitti roolin esittämisen ("maskaaminen").

Vierailija kirjoitti:

Täällä on ihmeen paljon onnellisia tarinoita, ottaen huomioon erojen määrän.

Se on se tilastojen lukemisen harha. Jos 50% avioituneista eroaa niin on se toiset 50% jotka vaan rakastaa yhä sitä samaa <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on ihmeen paljon onnellisia tarinoita, ottaen huomioon erojen määrän.

Se on se tilastojen lukemisen harha. Jos 50% avioituneista eroaa niin on se toiset 50% jotka vaan rakastaa yhä sitä samaa <3

Juuri näin. Täytyy myös muistaa, että jotkut eroavat monta kertaa, eli puolet pareista ei eroa, vaan puolet liitoista. Eri asia.

Vierailija kirjoitti:

No ekan yön jälkeen tiesin. 7 kertaa pantiin ja hän vielä viimeisillä kerroilla halusi että sidon hänet kiinni sänkyyn ja nain väkisin vaikka hän kuinka yrittäisi kieltää ja anoa armoa.

Tämä on just se mistä sen yleensä tietää, että on oikea.

Lyhyestä virsi kaunis - kyllä, lucky me! Nuori, hyväkäytöksinen herrasmies katsoi silmien sijasta suoraan sydämeen 💖 Silmät, sielun peili... Ei mikään turhista turhin sanonta.

Vierailija kirjoitti:

Muhun otti yhteyttä joku aivan vieras nainen toiselta puolelta Suomea, joka ilmoitti olevansa selvännäkijä ja että hän on löytänyt minulle tulevan aviovaimoni ja että kyseinen naisihminen asuu siinä aivan mun lähellä.  On kuulemma jotain Kaksoisliekkini tai vastaava....mun piti oikein googlettaa, että mikä ihme se kaksoisliekki on? Selvännäkijä kertoi jo ekassa viestissä, että on ostanut mekon tuleviin häihimme tämän naisen kaa ja suurin huolenaihe oli, että ei ole vielä löytänyt siihen sointuvia kenkiä? Aattelin mielessäni heti, että meitä on moneksi...asemille ja asemien välille....tällä tyypillä ei taida olla kaikki Muumit Laaksossa, mutta sanoin että mikä ettei....voin toki sinkkuna reffatakin tämän "tulevan vaimon". Ehdin jo unohtaa koko homman, kun tämä vaimoehdokas yllättäen kurvasi pihaamme ja jo heti kaukaa katsottuna minulle tuli outo tunne, että tässä todella on tuleva vaimoni, vaikka ei ollut ehtinyt sanoa sanaakaan vielä. Mulla sattui olemaan vielä omat pienet lapset siinä vieressä...että oli siinäkin romanttiset yllätysreffit. Muutama kymmenen naista tuli käytyä läpi siinä sinkkuaikana....ikinä ei tullut mieleen heidän kohdallaan mitään vastaavaa....niin ihmettelin mielessäni, että olenko tullut hulluksi? Sama juttu kävi tälle tulevalle vaimolleni, joka about vastentahtoisesti raahautui niille reffeille... Mutta joka siis oikeasti oli tuleva vaimoni....häitä vietettiin viime vuoden elokuussa. Ja ai niin...selvännäkijälle tuli kiire löytää ne mekkoon sointuvat kengät, että ehti saada ne häihin mennessä. Tämä liitto on oikeasti kirjoitettu tähtiin ja se jatkuu yhtä onnellisena kuin on alkanutkin. Ai niin....ilmestyttyään meille vaimoni ei enää osannut mennä kotiin vaan alkoi about heti asumaan meillä ikään kuin olisi aina asunut....

Kylläpäs tällainen jäätävä ripulipaskakyhäelmä on saanut paljon yläpeukkuja :D Kaikkea sitä näkee.

Tiesin heti. Olin 17 ja hän 24. Oli kuin olisimme tavanneet ennenkin, ihmeellinen tutun turvan, kiehtovuuden ja ihastuksen tunnevyöry. Se kestää yhä, jo 29 vuotta yhdessä ja 23 niistä naimisissa.

Tutkimusten mukaan huoriensuurin asiakasryhmä on vakiintuneessa parisuhteessa olevat perheenisät ;)

Tunsin heti nyt 50v yhdessä

Hauskaa, olen kirjoittanut tähän ketjuun 2v. sitten ja tilanne yhä sama, eli yhdessä talsitaan samoilla tuntemuksilla kuin tavattaessa

En tiedä vieläkään

En tiennyt heti ensitreffeillä mutta nopeasti niiden jälkeen, yhteydenpito, huomaavaisuus ja oli kiinnostunut minusta.

En ole tavannut sitä oikeaa mutta hän ilmoittelee minulle itsestään tasaisin väliajoin.

Joo, tiesin. En hullaantunut tai seonnut rakkaudesta. Tuntui vaan heti että ollaan tunnettu aina ja että tässä on miespuolinen kaksoseni. En olisi edes halunnut alkaa seurustelemaan (ero ihan vasta alla) mutta en olisi voinut kuvitellakaan että päästän sielunkumppanin menemään. Nyt 20 vuotta yhdessä ja 3 lasta. Elämäni rakkaus.

en

Tiesin. Ei sitä oikein voi sanoilla selittää se on vain varma tunne että hän se on. Tunnettiin kymmenisen vuotta ennenkuin olosuhteet olivat sellaiset että oltiin yhdessä vihdoin. Koko tuon ajan molemmat tiedettiin että näin tulee käymään. Outoa miten joku voi miettiä ja tuntea niin samoin kuin itse vaikkei koko asiasta olisi ääneen puhuttu mitään.

Tiesin heti. Parhaimmillaan oli kolme niitä oikeaa viikon aikana. Silloin naisetkin oli helpommin lähestyttäviä, ei tarvinnut baarista räkäposkella etsiä, eikä ollut tindereitä tms. Se viimenen oikea on asunut meillä jo yli 30v.

Näin nykyisen vaimoni ensimmäistä kertaa pankissa työpäivän jälkeen.

En saanut silmiäni irti hänestä.

En uskaltanut silloin mennä sanomaan mitään, joka harmitti suuresti.

N. 2 kuukautta myöhemmin olin kaverilla poikkeamassa, ja kaverin tyttöystävän puhelin soi.

Hetken päästä oveen koputettiin..

Minun onnekseni, tämä kyseinen, pankissa näkemäni kaunokainen sattui olemaan kaverini tyttöystävän serkku.

Nyt ollaan oltu 17v yhdessä ja 2 lasta.

Kyllä sillä kohtalolla vaan on oma osansa tässä elossa, ja hyvä niin.

Olin menossa autoa katsastamaan. Jostain syystä olin katsonut ajan väärin ja olin kaksi tuntia etuajassa. Menin sitten kuluttamaan aikaa viereiseen kahvilaan. Yhdessä pöydässä istui nainen ja puhui kännykkään asuntonäytöstä. Väkisin siinä kuuli ja tuli katsottuakin siihen suuntaan, pieni kahvila eikä muita asiakkaita. Kun nainen lopetti puhelun, vaihdettiin muutama sana ja jotenkin luontevasti siitä siirryin hänen pöytäänsä. Jutskailtiin niitä näitä, nainen oli naapurikunnasta ja etsimässä kämppää. Jotenkin siinä istuessa alkoi tuntua, että tunnetaan tässä hyvinkin. Oli täysin eri fiilis kuin koskaan aikaisemminkin yhdenkään naisen kanssa. Kun tuli aika mennä katsastukseen, lähdettiin siitä sopimatta sen kummempaa yhtä matkaa. Katsastukseen jälkeen nainen kysyi oliko mulla muuta ohjelmaa, vai lähtisinkö hänen kanssaan asuntonäyttöön. Eikä siinä muuta kun mentiin. Siellä luultiin meitä pariksi ja naureskeltiin sitä yhdessä. Kun lähdettiin pois, ehdotin tapaamista lounaspaikassa seuraavana päivänä. Kotona illalla olin tulisilla hiilillä, en olisi millään jaksanut odottaa sitä tapaamista. Lounaalla sitten sanoin ääneen, että musta meillä synkkaa hyvin ja haluaisin nähdä sua usein. Siitä alettiin seurustella ja yhdessä ollaan edelleen.